Lue lapselle runo päivässä 2014 Kuvitukset: Mirkka Eskonen
Maanantai Oravasatu Oli orava. Unessa hännällään se purjehti kauas etelään. Siis lenteli häntä purjeenaan. Siitä tässä nyt kerrotaan. Se saapui oravakaupunkiin ja tutustui oravapoliisiin. Se söi pihkan-ryytistä käpyvelliä ja kävynsiemen-karamelliä ja kokeili monta oravahuvia: männynoksa-karuselliä, orava-avaruus-elokuvia ja ovia itsestään avautuvia oravatavarataloissa. Osti oravaharavan. Liikennevaloissa se kerta kaikkiaan erehtyi. Huusi kuusi kertaa: Autot seis! kunnes liikennesääntöihin perehtyi. Mutta sitten sen valtasi rakkaus. Ja mukanaan männynoksista kimppu ja oravarepussa käpylimppu ja pähkinäjäätelöpakkaus se meni ja kosi. Tuli jutusta tosi. Oravaneiti ja oravaherra ovat nyt oravapariskunta (tämä juttu ei ollutkaan siis unta). Heillä on nyt orava-arava tuoksuvan neulaskaton alla kuusen oksalla korkealla.
Tiistai kanin korvat Jos kaniiniksi muuttuisi, sais kanin korvat palkakseen ja vois kuulla tarkemmin, kun lapset sekä aikuiset, kaikki maailman ihmiset, puhelevat toisilleen. Kuulisiko senkin, mitä kätkevät he sydämiin? Minkälaisen asian piilottavat uumeniin punaisen pikku rasian?
Keskiviikko nuori näätä Oli Näätä. Se ihasteli kesäsäätä. (Tietenkään ei syönyt jäätä, näet näätäsäännöt määrää näin.) Se käänsi päätä ja häärästi ja vettä läiskytti ja mällin lehteen kääräisi ja syödä mäiskytti. Vaan äitinäätä määräsi: Päätä jo, sä Näätä, mitä teet. Turhaan hääräät, senkin jääräpää. Lähtisitkö etelään? Vai kotiisiko jäät? Tällöin näätätäti käpäliään väänsi, sanoi: Älä, äitinäätä, pikku Näätää säti! (Se oli näet Näädän kummitäti.) Päätti Näätä: Ei tässä ole häntää eikä päätä. On niin hyvät säät, että minun täytyy pitää häät. Niin käppäsi se näädätärtä käpälästä, sanoi: Tule, nätti neiti, miehelään. Jään tänne, en siis lähde etelään. Ja kesästä kesään sinä ja minä tehdään seitsemän näätäkääröä pesään! Tähän näätätäti käheästi huusi: On neljä säällinen määrä, liikaa jo kuusi! Tiedän kyllä, jäätävästi virkkoi Näätä. En ole näet mikään haisunäätä. Oikein taikka väärin, minä määrään. Näin päätän: seitsemän näätää pesään, kesästä kesään! Olen näet äärimmäisyyksien jääräpää-näätä! Niin lämpimän näädän-käpälän tähden meni Näätä naimisiin näätäväen nähden. Piti näätähäät. Häitä juhlivat päivät päästään nämä näädät viiksekkäät.
Torstai santeri-rotta Tunnetkos vanhaa Santeri-rottaa, jolla ei ollut omaa pottaa? Hän päätti itselleen potan hankkia ja lähti hiljakseen kohti pankkia. Hän nosti pankista viisi penniä muistellen pikkuista heilaansa Jenniä. Sitten hän itselleen punaisen potan osti, pani päähänsä sen ja Jennille hattua nosti...
Perjantai salakissojen startti (jonka salakissat Akseli Kemppainen ja Kyösti Vehviläinen laulavat lähtiessään ajamaan takaa pihaa ryöstäneitä automiehiä) Nyt alkaa peli huikea, on Kyöstin ilme tuikea, ja Akseli on vakava, kun alkaa peli huikea. Olen Kyösti, ja maailman parhaiten osaan liikennesäännöt, ettäs tiedätte sen. Olen salakissa Akseli Kemppainen, kysy minulta, aina saat vastauksen. Me liikenteeseen lähdetään ryöstäjiä etsimään. Molemmat kissat parastaan koittaa, saa nähdä kumpainen kissa voittaa. Me liikennesäännöt osataan, salakissat osaa mitä vaan. Oijoi, on tilanne tuikea, kun alkaa peli huikea.
Lauantai kissaneiti miranella Kissaneiti Miranella haluaisi lauleskella ihan pienen lauluviisun: Illalla mä päältä riisun kissantassut, karvatupsut, hännäntöpön, korvat hupsut, viikset hassut, nenännöpön. Sitten muutun millaiseksi? Arvaatkos vai etkö keksi? Minä muutun Kekkoseksi!
Sunnuntai ketun karkuretki Kerran kettu oikea karkas eläintarhasta. Se luimisteli illalla Linnunlaulun sillalla kiiltonahkasaappaissaan ja hallavassa hatussa (punaisessa hatussa) ja sinisessä nutussa (sutturuttunutussa) siis tämä kettu oikea. Se huusi: Ykskaks, soikea! Nostakaapas koipea! Vasen, oikea, pyöreä, soikea! Oon kettu ihka oikea! Silloin muudan poliisi naamioitui ketuksi. Hän hankki turkin punaisen ja punakarvakauluksen ja huiskuhännän ja revontassut ja ketunnaamarin suiponlännän. Hän sanoi: Nostan koipea! Ykskaks, pyöreä, soikea! Hän lähti ketun pyydäntään. Vaan kettu mietti mielessään: Mitähän tuo olisi? Olisiko poliisi? ja huusi: Minä kyllä heti nään et ole kettu ensinkään! Ei sull oo ruttunuttua, punaista kettuhattua, ei kiiltonahkasaappaita on naamariskin vinossa! Ja vielä kettu oikea huus Pyöreä!, huus Soikea! Kun illan pimeys sakeni, niin kettu pois-pois pakeni kuin kettua ei lainkaan ois. Se saappaat, nutut pois-pois heitti. Neulasverho, metsänvaate, oksanhuntu ketun peitti. Se meni metsän uumeniin. Jäi kotiin: metsiin sinisiin.