Halleluja (EM059) Näytelmämusiikkia sekakuorolle ja uruille Sävelletty Joulukuussa 1901 Teksti Bjørnstjerne Bjørnson (näytelmään Over evne) Käsikirjoitus SibA Mel 18:271 Hakumuoto Halleluja, EM059 Lisätietoja Käsikirjoituksessa on päiväys Liperi 29.12.1901. Tästä osasta on myös useita luonnoksia (SibA), joista yhdessä on päiväys 28.12.1901. Osan Halleluja käsikirjoituksen alkua on säilynyt kuudennen sinfonian erään luonnoksen kääntöpuolella (KK Ms Mus 168:2). Tässä käsikirjoituksessa on päiväys Lamminniemi 29.12.1901. Eräässä käsikirjoitusluonnoksessa (KK Ms Mus 168:6) on otsikko Halleluja til Over Evne / E. M., ja vasemmassa yläkulmassa on päiväys 29.12.1901. Muuta valmistunutta Melartinin musiikkia tähän näytelmään ei tunneta. Näytelmän ja Melartinin musiikin mahdollisista esityksistäkään ei ole löytynyt tietoja. Marvian teosluettelossa on mainittu musiikki näytelmään Oser Eone. Tämä linee väärin luettu tai kirjoitettu Over evne. Hannele (EM060) Näytelmämusiikkia sekakuorolle, orkesterille, pianolle, harmonille ja uruille Sävelletty 1897-1901 Teksti Gerhard Hauptmann, suomennos Jalmari Finne Käsikirjoitus KK Coll. 530.72 (ei partituuria, vain erillisiä osia); SibA Mel 12:73 (uudempi versio 1901) Ensiesitys 16.10.1901 Suomalainen teatteri Hakumuoto Hannele, EM060 Lisätietoja Ranta-Meyerin mukaan Melartin sävelsi näytelmämusiikkia syksyllä 1897 ja se esitettiin tammikuussa 1898. Melartinin nimeä ei mainittu esityksen yhteydessä. (Ranta- Meyer 1992, s. 58) Kun näytelmä tuli uudelleen ohjelmistoon 1901, Melartin sävelsi siihen musiikin uudelleen, nyt isommalle orkesterille. (Ranta-Meyer 1992, s. 78 ja 106-107). Muistikirjassaan Melartin on kuvannut vuonna 1906 tapahtunutta muokkausta näin: 17.8.06 genomsett hela Hannele, ändrat mycket, 6 sidor alldeles nya ja 11.9.06 Hannele förspelets stämmor färdiga. Kriitikko Karl Flodin toi tuoreeltaan esiin, että Hannelen musiikki oli pääosin peräisin pianokappaleesta Legenda II, op. 12: Det är egentligen icke någon själfständig, d.v.s. nykomponerad musik, som hr Melartin skrifvit till Hannele-föreställningar på Finska teatern. De flästa musiknummer äro orkestertranskriptioner af tonsättarens Legend n:o 2 E-dur, för piano, hvilken ingår dels fullständigt, dels i fragment, del i förlängd form. Vidare förekommer en orkesterbearbetning af pianostycket Frid [Skizzer, op. 11, nro 1] -- samt ytterligare några förut bekanta melodiska motiv, som adapteras för endamålet --. Det är alltid riskerad att transplantera musikstycken från en jordmon i en annan. (Euterpe 1902:2, siteerattu Ranta-Meyer 1992, s. 108) Kuten opuksen 12 kohdalla on todettu, Melartinin omassa teosluettelossa on merkintä, jonka mukaan alkuperäinen Hannelen musiikki on ollut Legendan aineksena, ei toisin päin.
Hannelen musiikkia arvioitiin syksyllä 1901 monessa lehdessä, tässä poimintoja: Suomen Kansa, 17.10.1901, nimimerkki F. Uuden viehätyksen oli Hauptmannin Hannele saanut sen kautta, että sen ohessa tällä kertaa esitettiin hra Erkki Melartinin siihen säveltämä musiikkia, joka paitsi alkusoittoa käsittää Hannelen unelmakuviin liittyviä kappaleita. Suurin ja arvokkain sävellyksen eri osista on alkusoitto, jota ei pidä käsittää johdantona itse näytelmän ensimmäiseen kohtaukseen, vaan itsenäisenä sävellyksenä, jonka sisällys on johtunut näytelmäkappaleen koko pääjuonesta. (...) Alkusoitto kokonaisuudessaan tekee mitä parhaan vaikutuksen, ja oivallisesti instrumenteerattu kun se on, se varmaan konserttisalissa esitettynä kaikuisi erinomaisen hyvin. Itse näytelmämusiikki on niinikään pidetty suurimmaksi osaksi yleispiirteisenä. (...) Ihmeellisellä tarkkanäköisyydellä on säveltäjä osannut fikseerata juuri näytelmän perustunnelman, ja hienolla aistilla on hän valinnut melodiansa; ja se, mikä niissä ennen kaikkia ihastuttaa kuulijaa, on niiden luonnollinen kulku ja kehitys. Merikanto, Päivälehti 19.10.1901: Tämä nuori säveltäjämme on niin kauniisti onnistunut tähän astisissa pienemmissä sävellyksissään, että häneltä voi varmuudella odottaa onnistunutta työtä myös sävellystaiteen suuremmilla aloilla. Että hän jo ensi yrityksissään orkesterille löytää saman hienon värityksen, joka ilmenee kaikissa hänen laulu- ja pianosävellyksissään, sitä todistaa Hannelen musiikki. (...) Tuntuu kuin musiikki olisikin aivan välttämätön osa itse kappaleessa, varsinkin kun se sulaa kappaleen henkeen ja sisältöön niin hyvin, kuin Melartinin musiikki tässä tapauksessa tekee. Siinä onkin tämän musiikin suurin ja paras ansio. Se tuudittaa meidät tunnelmaan, jossa me niin mielellämme itkemme ja kärsimme Hannelen kanssa ja elämme hänen näyissään ja iloitsemme hänen kohtalostaan kappaleen lopussa. Jo alkusoitto kappaleeseen meille musiikin kielellä tulkitsee koko teoksen sisällön ja pitkin kappaleen kulkua ja kehitystä antaa tuo musiikki viihdyttävän ja vienon taustan kappaleen toiminnalle. Ja omituisen, salaperäisen leiman saa tämä säestävä musiikki, kun se kuuluu näyttämön takaa. (...) Kokonaisvaikutus tästä musiikista oli, kuten sanottu, erittäin hyvä ja siitä onnittelemme säveltäjää. Hän itse huomaa nyt, kun on kuullut teoksensa esitettävän, mitä kohtia siinä vielä voi parantaa ja näiden pienten parannuksien jälkeen on täysi syy saada tämä musiikki tunnetuksi ulkomailla missä Hannelea vaan esitetään. (...) Kehoitamme yleisöä käymään tutustumassa tähän kauniiseen sävellykseen. Siitä löytyy osia julkaistuna pianollekin, Legendien nimellä. Vuonna 1943 ohjasi Jouko Paavola teoksen nimellä Hannelen taivaanmatka solisteille ja pianolle Oulun paikallisradion tarpeisiin. Uuden suomennoksen teki Eino Kalima. Esitys oli 25.12.1943. Solisteina toimivat Maininki Sippola, Alice Lyly, Hanna Pakonen, Liisa Similä, Pentti Pääkkönen, Jouko Paavola, Erkki Lyly ja Armas Janhunen, säestäjänä pianisti Helge Lück. Musiikin sovittajaa ei tiedetä. Harlekiini (EM061) Orkesteri Sävelletty Käsikirjoitus Hakumuoto Lisätietoja 1930-luku? Yle YN 2868 (partituuri ja orkesteriäänet) Harlekiini, EM061 Partituuri on kymmenen sivun laajuinen. Tempomerkintä on Allegro moderato, energico. Teoksen mahdollinen alkuperäinen nimi on huolellisesti raaputettu pois. Tästä teoksesta ei ole mitään mainintoja muualla, mutta partituurin säilytyspaikasta päätellen kyse lienee Radio-orkesterille 1930-luvulla sävelletystä teoksesta.
Helmikuun ilta (EM062) Ja niin on lauha ja lämpöinen Lauluääni Sävelletty 1911 tai aikaisemmin Teksti Ilmari Calamnius [Kianto] Käsikirjoitus Ei tunneta Ensijulkaisu Julkaisussa Suomen nuorison laulukirja, WSOY 1911 Hakumuoto Helmikuun ilta, EM062 Henki (EM063) Lauluääni Sävelletty 1909 tai aikaisemmin Teksti J. H. Erkko Ensijulkaisu Kansanopiston laulukirja, Otava 1909 Hakumuoto Henki, EM063 Henrik IV (EM064) Musiikkia William Shakespearen näytelmään Sävelletty Käsikirjoitus Hakumuoto Lisätietoja Huhtikuussa 1907 Nummelan parantolassa KK Coll. 530.71 (joukko erillisiä liuskoja sekä osan Kuolinkohtaus partituuri jousikvartetille); KK Ms Mus 168:6 (vain Kuolinkohtaus) Henrik IV, EM064 Suomen kansallisteatterissa aiemmin säilytetty käsikirjoitusaineisto sisältää muutamia irrallisia liuskoja, joiden yhteys tähän näytelmämusiikkiin on tarkemmin selvittämätön. Mukana on toisaaltakin tunnetun Kuolinkohtauksen jousikvartetti/-orkesterin partituuri ja stemmat, Marssi puhaltimille, A la Marcia huilulle ja pikkurummulle sekä harppusäestyksinen laulu Kempä saava on Thelman neidon / Lehdon ruusun ken poimii sen?. Viimeksi mainitussa on päiväys Nummela 22.1.06. Lisäksi mukana on otsikolla Ester Niskan laulu oleva englanninkielinen laulu lauluäänelle ja jousikvartetille/- orkesterille stemmoineen. Laulun teksti alkaa sanoilla Lord, what is this world. Mukana on selite Vanha englantilainen teksti 1400-luvulta. Ester Niska oli tuohon aikaan tunnettu solisti. Käsikirjoitus KK Ms Mus 168:6 on kahden ja puolen sivun lyijykynällä siististi tehty partituuri. Kuolinkohtaus / Henrik IV / E. Melartin. Oikeassa marginaalissa on Melartinin selitys: Anteeksi että tämä on lyijykynällä kirjoitettu, mutta ne panivat minut täällä taas sänkyyn niin etten voi sille muuta, etenkin kun tällä kappaleella on kiire. Kai kirjoitus kumminkin on riittävän selvä. Nummela 12.3.07 E. M. On epäselvää, käytettiinkö Melartinin säveltämää musiikkia näytelmän esityksissä. Suomen kansallisooppera esitti huhtikuussa 1907 Henrik IV:n yhden illan näytelmäksi supistettuna, mutta historiikissa (Koskimies 1953, 147) ei ole mitään viitettä musiikkiin.
Tämä ei tosin ole välttämättä todiste musiikin puuttumisesta, sillä Koskimies ei kaikissa muissakaan tapauksissa ole kiinnittänyt mitään huomiota näytelmien musiikkiin. Jostain syystä näytelmää ei ole mainittu Koskimiehen kirjan ohjelmistoluettelossa, vaikka tekstissä on pitkä kuvaus. Melartinin muistikirjassa on merkintä 10.4 nästan färdigt med Henrik IV. Herra, Luoja, taivasten (EM065) Unisonokuoro Sävelletty 1927 tai aikaisemmin Teksti A. Oksanen Käsikirjoitus Ei tunneta, kopio KK (kuo4) Ensijulkaisu Ruusu-Ristin laulukirja, Mystica 1927 Hakumuoto Herra, Luoja, taivasten, EM065 Herra Petteri (EM066) [Laulu]ääni ja piano Sovitettu Ei tiedetä Teksti Kansanballadi? Käsikirjoitus KK Ms Mus 168:7; Seppo Tuominen, kopio MIC 8943 Hakumuoto Herra Petteri, EM066 Lisätietoja Käsikirjoituksessa ei ole sanoja, joten äänen tarkempaa laatua ei varmuudella voi sanoa. Tässä on oletettu, että kyseessä olisi kansanballadin sovitus. Ett hjärtas vaggsång (EM067) Piano Sävelletty 1.9.1914 Käsikirjoitus SibM (kaksi valmista, yksi keskeneräinen), kopio KK Coll. 530.58 Omistus Till Elin Golovin Hakumuoto Ett hjärtas vaggsång, EM067 Lisätietoja Käsikirjoituksissa on teksti Till Elin Golovin Ett tack! / Ett hjärtas vaggsång / Komponerad natten mellan den sista aug och första Sept 1914. Melartinin signeerausta ei ole mukana, joten oletettavasti käsikirjoitus on luovutettu henkilökohtaisesti.
Hosiannah (EM068) Gören portarna höga Lauluääni ja piano Sävelletty 1893 Teksti Gustaf Fröding Käsikirjoitus KK Ms Mus 168:5 Hakumuoto Hosiannah, EM068 Lisätietoja Käsikirjoituksessa on päiväyksenä 1893. Hur jag älskar dig (EM069) Sen igår afton vi skildes Lauluääni ja piano Sävelletty 14.2.1894 Teksti Tekijää ei ole tunnistettu Käsikirjoitus KK Ms Mus 168:5 Hakumuoto Hur jag älskar dig, EM069 Lisätietoja Käsikirjoituksessa ei ole signeerausta, mutta päiväys H:fors / 18 14/2 94. Hymni (EM070) Orkesteri Sävelletty Maaliskuussa 1911 Käsikirjoitus SibA Mel 9:58 (partituuri) Ensiesitys 15.12.1911 Helsingin musiikkiopisto, alkeiskoulun viululuokan oppilaita ja opiston jousiorkesteri Hakumuoto Hymnit, ork., EM070 Lisätietoja Käsikirjoitus on 8-sivuinen partituuri, jonka viimeisellä sivulla on päiväys 14.3.1911. (eräässä käsikirjoitusluonnoksessa on päiväyksenä 6.3.1911 ). Jos ensiesitys on tapahtunut pelkän jousiorkesterin voimin, kyseessä on ollut sovitus, sillä partituuri on selkeästi tehty täydelle orkesterille.
Hymnus (EM071) Hymni Hymni Helsingin konservatoriotalon vihkiäistilaisuuteen Taivainen kauneus virtaa sydämiimme Korkea kauneus Unisonokuoro ja orkesteri Sävelletty 1919?/1932 Teksti Erkki Melartin? Käsikirjoitus SibA Mel 9:57; SibAO (partituuri ja äänilehdet) Ensiesitys 22.5.1932 Helsingin konservatorion uuden rakennuksen vihkiäistilaisuudessa (samalla musiikkiopiston 50-vuotisjuhla), esittäjinä konservatorion nykyiset ja entiset oppilaat Hakumuoto Hymnus, EM071 Lisätietoja Orkesterin kokoonpanossa on viisi harppua. Teksti on mahdollisesti Melartinin oma, sillä käsikirjoitusaineistossa on yksi luonnossivu, jossa on Melartinin käsialalla hymnin teksti. Partituuri ja äänilehdet ovat ainakin osittain kopisti Gustaf Svenssonin tekemiä, vaikka kaikissa on Melartinin ex libris. Ajoitusarviossa oleva ensimmäinen vuosiluku perustuu orkesterimateriaalin yhteydessä olevaan vuosilukuun 1919. Jos se pitää paikkansa, Melartin on käyttänyt 13 vuoden ikäistä musiikkia hyväksi todennäköisesti hyvin kiireisen tilauksen valmistamisessa.