VELKAJÄRJESTELYN VAIKUTUS VELALLISEN ELÄMÄÄN

VELKAJÄRJESTELYN VAIKUTUS VELALLISEN ELÄMÄÄN Virpi Peurasaari Opinnäytetyö Kesäkuu 2002 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 2.6.2003 Tekijä(t) PEURASAARI, Virpi Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 47 Julkaisun kieli suomi Luottamuksellisuus Työn nimi VELKAJÄRJESTELYN VAIKUTUS VELALLISEN ELÄMÄÄN Salainen saakka Koulutusohjelma Palvelutuotannon ja -johtamisen koulutusohjelma Työn ohjaaja NIVES, Marja Toimeksiantaja(t) Oikarinen Elvi, Kemin talous- ja velkaneuvonta Tiivistelmä Työn tarkoituksena oli koota Kemin alueen velallisten kokemuksia velkaantumisesta ja velkajärjestelystä. Työssä tarkasteltiin velallisten taloudellista tilannetta ennen ja jälkeen velkajärjestelyn sekä sitä, olivatko taloudelliset ongelmat vaikuttaneet myös velallisten sosiaalisiin suhteisiin ja yleiseen terveydentilaan. Tavoitteena oli selvittää, oliko velkajärjestely toiminut lain tarkoittamalla tavalla, eli oliko velkajärjestely auttanut velalliset uuden, velattoman elämän alkuun. Tutkimus tehtiin haastattelemalla 12 Kemin talous- ja velkaneuvonnan asiakasta. Seitsemällä velkajärjestely oli vielä kesken, viidellä se oli jo ohi. Haastattelun tuloksia verrattiin kahteen samasta aiheesta tehtyyn laajempaan tutkimukseen. Haastatteluista kävi ilmi, että ennen velkajärjestelyä velallisten elämä oli ollut taloudellisesti vaikeaa. Henkinen ahdistus kasvoi jopa niin suureksi, että velalliset kärsivät masentuneisuudesta, stressistä ja henkisestä uupumisesta. Velkaantuminen supisti myös ystäväpiiriä. Tutkimus osoitti, että velkajärjestely tiukensi entisestään velallisten taloudellista tilannetta. Lähes kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että ylivelkaantumisesta syntynyt henkinen paine hellitti velkajärjestelyn myötä. Velkajärjestelyn päätyttyä velallisten taloudellinen tilanne parantui ja uuden velan ottoa vältettiin. Osalle säästeliäästi elämisestä oli tullut uusi elämäntapa ja he arvostivat rahan sijaan toimivaa parisuhdetta, hyvää terveyttä, sukulaissuhteita ja ystäviä. Tutkimuksen tekoalueella velkajärjestely oli toiminut lain määrittelemällä tavalla. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että velkaantumisen syyt ja ihmisten tuntemukset velkaantumisesta ovat samat ympäri Suomen, mutta velkajärjestelystä selviytyminen vaihtelee paikkakunnittain. Tutkimusalueen ihmiset selvisivät velkajärjestelystä hyvin myönteisen elämänasenteen sekä kiinteän turvaverkon avulla. Avainsanat (asiasanat) velkaantuminen, velkaneuvonta, velkajärjestely, maksuohjelma Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management 2.6.2003 Author(s) PEURASAARI, Virpi Type of Publication Dissertation Pages 47 Confidential Language Finnish Until Title THE INFLUENCE OF DEBT ARRANGEMENT ON A DEBTOR S LIFE Degree Programme Degree Programme in Service Management Tutor Ms. Marja Nives Assigned by Oikarinen, Elvi, the finance and debt counsellor of Kemi Abstract The purpose of this dissertation was to gather experiences from debtors about getting into debt and debt arrangements in the Kemi area. The debtors financial situations before and after the debt arrangements were inspected and including the effect of financial troubles on the debtors social relations and physical health. The purpose was to find out if the debt guidance had been carried out in the way presupposed by the law, and if the debt arrangement had helped the debtor to start a new debtless life. The research was conducted by interviewing twelve clients of the Kemi finance and debt arrangement office. Seven of them had their debt arrangements still open and five of them had them already done. The results of this interview were compared to those of two other more extensive surveys on this same subject. The interviews revealed that the debtors lives had been financially difficult before the debt arrangements. The emotional agonies grew so huge that the debtors suffered from depression, stress and emotional exhaustion. Getting into debt also reduced the circle of friends. The research showed that debt arrangements restricted their already tight financial situations. Almost all the interviewed persons thought that emotional stress due to being deeply in debt gave in after the debt arrangement had been started. The debtors financial situations improved and they avoided being indebted again. Some of those interviewed had accepted economical living as a new lifestyle, and they appreciated a good personal relationship, good health, family relationships and friends instead of money. In the area concerned in this research, debt arrangements had been implemented in accordance with the law. This research shows that reasons for getting into debt and people s feelings about that are the same all over the Finland but managing the debt arrangements varies in different districts. The subjects of this survey had managed their debt arrangements through their positive attitudes and solid safety network. Keywords getting into debt, debt guidance, debt arrangement, payment programme Miscellaneous

SISÄLTÖ 1 1 JOHDANTO...3 2 VELANMAKSUN LAIMINLYÖNNIN SEURAAMUKSET...4 3 VELALLISTEN AUTTAMISJÄRJESTELMÄT...6 3.1 Velkojen järjestelyn tarpeellisuus...6 3.2 Kirkkohallituksen eri rahastot sekä Punaisen Ristin katastrofirahasto...8 3.3 Takuu-Säätiön myöntämä takaus ja sosiaalinen luototus...8 3.4 Velkasovinto-ohjelma...9 3.5 Velkajärjestely...9 3.5.1 Velkajärjestelylain tavoitteet...9 3.5.2 Tilastotietoa velkajärjestelystä...11 3.6 Talous- ja velkaneuvonta Suomessa...11 3.7 Kemin talous- ja velkaneuvontayksikkö...12 4 VELKAJÄRJESTELYPROSESSIN ETENEMINEN...13 4.1 Velkajärjestelyn hakeminen ja hakemuksen sisältö...13 4.2 Hakemuksen jättämisen oikeudelliset vaikutukset...14 4.3 Tuomionistuimen päätökseen vaikuttavat asiat...14 4.3.1 Edellytykset...15 4.3.2 Esteet...16 4.4 Velkajärjestelyn aloittaminen tai hylkääminen...18 5 MAKSUOHJELMA...19 5.1 Maksuvara...19 5.2 Velallisen omaisuus...20 5.3 Velkajärjestelyn piiriin kuuluvat velat ja niiden järjestelykeinot...21 5.3.1 Vakuusvelat...21 5.3.2 Tavalliset velat...22 5.4 Maksuohjelman vahvistaminen tai hylkääminen...22 5.5 Maksuohjelman kesto, muuttaminen ja raukeaminen...23 5.6 Maksuohjelman päättyminen ja lisäsuoritusvelvollisuus...23

2 6 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN...24 6.1 Tutkimusongelma ja tutkimuksen toteuttaminen...24 6.2 Taustatietoja haastateltavista...25 7 TUTKIMUKSEN TULOKSET...26 7.1 Taloudellinen tilanne...26 7.2 Lisätilitykset ja nykyinen velkatilanne...29 7.3 Terveydentila...30 7.4 Selviytymiskeinoja...31 7.5 Velkajärjestelyn sopivuus ja maksuohjelman kohtuullisuus...31 7.6 Velkaantumisen muut vaikutukset...33 7.7 Sosiaalinen ja taloudellinen tuki...35 7.8 Mielipiteitä ja muutosehdotuksia...36 8 YHTEENVETO JA POHDINTA...37 LÄHTEET...41 LIITTEET...43 Liite 1. Velkajärjestelysanasto...43 Liite 2. Haastattelukysymykset...45 Liite 3. Kyselylomake...47

3 1 JOHDANTO Teppo ja Tiina Tavallinen asuvat pienessä punaisessa tuvassa, jonka he ovat pankin avokätisellä avustuksella ostaneet omakseen. Eräänä kauniina päivänä Teppo Tavallisen ystävälle takaamat suuret yrityslainat lankeavat Tepon ja Tiinan maksettavaksi. Vaikka he kuinka yrittävät kiristää vyötä ja venyttää euroja, rahat eivät yksinkertaisesti riitä velkavastuiden hoitoon. Vouti kolkuttelee jo ovella ja edessä näyttää olevan rakkaan kodin pakkohuutokauppa sekä ikuinen velkavankeus. Tämä on tuttu tilanne tuhansille suomalaisille. Elämässä ei tarvita suuriakaan muutoksia, joiden seurauksena vakaalta näyttänyt taloudellinen tilanne horjuu. Muodollisuudelta tuntuva nimi takauspaperissa, työttömyys, sairaus tai joku muu seikka voi syöstä kenet tahansa ylitse pääsemättömiin vaikeuksiin taloutensa kanssa. Myös 90-luvun syvä talouslama antoi suomalaisille kouriintuntuvan esimerkin siitä, että ihmisen ei tarvitse olla holtiton tai muuten vain kevytmielinen rahankäyttäjä joutuakseen ylivoimaisiin maksuvaikeuksiin. Suurin osa velallisista pystyy selviytymään maksuvaikeuksistaan tinkimällä muista menoista tai neuvottelemalla uusia maksuehtoja velkojien kanssa. Aina tilanteen hoito ei kuitenkaan onnistu omin voimin, vaan käyttöön on otettava järeämpiä aseita, kuten tuomioistuimelta haettava velkajärjestely. Vielä 1980-luvulla velallisilla oli elinikäinen velkavastuu. 1990-luvulla alettiin miettiä keinoja velkaongelmien korjaamiseksi. Vuonna 1993 annettu laki yksityishenkilön velkajärjestelystä on osoittautunut käyttökelpoiseksi keinoksi auttaa ylivelkaantuneita. Tähän päivään mennessä lain avulla on korjattu vakavia taloudellisia ongelmia ja näin ollen se on antanut mahdollisuuden uuteen alkuun tuhansille velkaongelmista kärsiville. Ilman sitä monella olisivat olleet edessä elinikäinen ulosotto, kodin menetys, pakkohuutokauppoja sekä muita henkilökohtaisia katastrofeja. Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä ollut käytössä kymmenen vuotta. Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestelyn tavoitteena on auttaa ylivelkaantuneita selviytymään

taloudellisista ongelmistaan. Suuri joukko velallisia onkin jo käynyt läpi velkajärjestelyn ja saanut sen avulla velattoman tulevaisuuden. 4 Velallisten selviytymisestä on tehty muutamia tutkimuksia valtakunnallisella tasolla. Opinnäytetyössäni olen tutkinut, miten velkajärjestely on vaikuttanut velkajärjestelyvelallisten elämään Kemin alueella. Työni tarkoituksena on koota velallisten kokemuksia velkaantumisesta ja velkajärjestelystä. Työssä tarkastellaan velallisten taloudellista tilannetta ennen ja jälkeen velkajärjestelyä sekä sitä, ovatko taloudelliset ongelmat vaikuttaneet myös velallisten sosiaalisiin suhteisiin ja terveydentilaan. Tavoitteena on selvittää, onko velkajärjestely toiminut lain tarkoittamalla tavalla. Tutkimuspaikkakunnaksi valitsin Kemin, koska suoritin harjoitteluni Kemin kaupungin talousja velkaneuvontayksikössä. Lisäksi vertaan tutkimukseni tuloksia kahteen samasta aiheesta tehtyyn, laajempaan tutkimukseen saadakseni selville, onko velallisten elämä samanlaista ympäri Suomen. Uusin vertailukohteista on Vesa Muttilaisen ja Elisa Valkaman tekemä tutkimus Velkajärjestelyn jälkeen Lama-ajan velallisten selviytyminen maksuohjelmista ja paluu luottomarkkinoille 2000-luvun alussa. Vanhempi on taas Maija-Helena Nykäsen, Osmo Kontulan sekä Kirsi Palosen tutkimus nimeltä Taloudellisen laman jälkimainingit Jatkotutkimus Vantaan velkaneuvonnan asiakkaiden taloudellisesta ja terveydellisestä tilanteesta. 2 VELANMAKSUN LAIMINLYÖNNIN SEURAAMUKSET Mikäli laskut tai velat jäävät maksamatta, velkoja voi ryhtyä eräpäivästä alkaen laskuttamaan saatavalleen viivästyskorkoa. Velkoja perii saatavaansa ensin vapaaehtoisesti lähettämällä useita maksumuistutuskirjeitä velan maksamatta jättämisen seuraamuksista, mutta jos velallinen ei reagoi mitenkään, saatava voidaan siirtää perintätoimiston perittäväksi. Jos velanmaksu viivästyy yli 60 päivää, velkoja voi ilmoittaa velallisen luottotietoihin kaksi vuotta voimassa olevan maksuhäiriömerkinnän. Velkoja

voi myöskin irtisanoa velallisen velan kerralla maksettavaksi, jos 2-3 luottoerää on jäänyt maksamatta tai viivästyneiden erien yhteismäärä on vähintään viisi prosenttia lainan alkuperäisestä määrästä. (Niiranen 2002, 5-7.) 5 Jos velkoja ei saa vapaaehtoisen perinnän avulla suorituksia saatavalleen, velkoja siirtyy pakkoperintään, eli ulosottoon. Velkoja hakee saatavalleen tuomion käräjäoikeudelta ja tuomion saaminen aiheuttaa velallisen luottotietoihin neljän vuoden maksuhäiriömerkinnän. Ulosoton suorittaa velallisen asuinpaikkakunnan ulosottovirasto. (Niiranen 2002, 7-8.) Ulosottoviranomainen lähettää velalliselle ennakkoilmoituksen, joka sisältää tiedot perittävästä velasta, suojaosuudessa huomioon otettavien perheenjäsenten lukumäärästä ja ulosmittauksen ajankohdasta. Jos velallinen haluaa esimerkiksi maksaa velan kokonaan pois, hänen pitää ottaa yhteyttä asiaa hoitavaan viranomaiseen. Ulosmittausilmoituksen jälkeen ulosottoviranomainen lähettää palkan- tai eläkkeenmaksajalle maksukiellon, jonka mukaan toimitetaan ulosottopidätys. Ulosmittaus jatkuu niin kauan, että saatava on maksettu. (Palkanulosmittaus 2003.) Velalliselta voidaan ulosmitata toistuvaissuorituksia suoraan palkasta, eläkkeestä, sairaus- tai työttömyyspäivärahasta. Tällöin ulosmittaus on pääasiallisesti yksi kolmasosaa nettotulosta, mutta velalliselle tulee kuitenkin jäädä asetuksella säädetty vähimmäismäärä elämiseen eli suojaosuus. Tällä hetkellä suojaosuus yksinäiseltä henkilöltä on 540 euroa kuukaudessa. Ulosmittaus voi myös tapahtua velallisen omaisuudesta. Jos velallisella ei ole mitään ulosmitattavaa, eli velallinen on varaton, saatava palautuu velkojalle aiheuttaen velallisen luottotietoihin neljä vuotta säilyvän varattomuusmerkinnän. Velkoja voi myöhemmin uusia ulosottoyrityksen. (Niiranen 2002, 8-9; Suojaosuustaulukko 2003.) Missä tahansa perinnän vaiheessa velallinen voi sopia uudesta maksuaikataulusta. Sopiminen kannattaa, sillä jokainen perinnän vaihe lisää velalliselle tulevia perintäkuluja. Viivästyskoron, perintäkulujen ja tuomioistuinkulujen jälkeen alkuperäinen velkamäärä on saattanut paisua moninkertaiseksi. Myös luottotiedoissa olevalla maksuhäiriömerkinnällä on vakavia seurauksia, koska se voi estää puhelinliittymän, vuokraasunnon, työpaikan sekä asunto- ja opintolainan saannin. Velan maksaminenkaan ei

poista merkintää ennen määräajan päättymistä, mutta rekisteriin voi pyytää rinnakkaismerkinnän velan maksamisesta loppuun. (Niiranen 2002, 6-10.) 6 Luonnollista henkilöä koskevalle ulosotolle on tulossa enimmäiskesto. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka velka säilyy, sitä ei voi enää ulosoton kautta periä. Tuomion ja muun ulosottoperusteen määräaika on 15 vuotta. Jos kuitenkin velkojana on luonnollinen henkilö, tai kysymys on rikosperusteisesta korvauksesta, määräaika on 20 vuotta. Muutos astuu voimaan 1.3.2004 ja määräaikoja sovelletaan taannehtivasti enintään kymmenen vuoden ajalta ennen lain voimaantuloa. (HE 216/2001; Niiranen 2002, 10.) Velan vanhentumista koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa niin, että velat vanhentuisivat kolmen vuoden kuluttua erääntymisestä. Velkoja pystyisi katkaisemaan vanhentumisen muistuttamalla velallista hänen velastaan tai ryhtymällä perimistoimiin. Nykyisin velkojan on katkaistava velan vanhentuminen kymmenen vuoden välein. (Velkojen vanhentumissäännökset uudistetaan 2002.) 3 VELALLISTEN AUTTAMISJÄRJESTELMÄT 3.1 Velkojen järjestelyn tarpeellisuus Lainsäädännön tarpeellisuus tuli ajankohtaiseksi 1990-luvun alun laman aikana. Lama sai aikaan lukemattomia konkursseja ja ajoi tuhannet kotitaloudet taloudelliseen ahdinkoon. Sen syntymiseen vaikutti monta seikkaa. 1980-luvun lopussa luottomarkkinat vapautuivat säännöstelystä ja sen vuoksi kotitalouksilla olikin mahdollisuus rahoittaa kulutustaan luoton avulla. Luoton tarjoajat eivät siihen aikaan kiinnittäneet juurikaan huomiota luotonhakijoiden luottokelpoisuuteen. Myös asuntoluottomarkkinat kävivät kuumina. Velkaantuneiden kotitalouksien määrä pysyi samana mutta näiden kotitalouksien velkataakka kaksinkertaistui 1980-luvulla. (Ryynänen 1993, 2.)

7 Luottomarkkinoiden vapautuminen siis ylikuumensi talouden, mikä johti muun muassa asuntojen hintojen nousuun. 1990- luvun alussa vienti romahti, minkä seurauksena kotimarkkinayritysten konkurssiaalto johti työttömyysongelmiin ja pankkien rahoituskriiseihin. Samaan aikaan korot nousivat, asuntojen reaalihinnat laskivat ja työttömiä oli ennätysmäärä. Kuluttajien velkavastuut olivat laman iskiessä kovia ja monelle niistä selviytyminen talouden romahtaessa oli mahdotonta. Velkoja jätettiin siis maksamatta, ja se näkyi velkojen perintää kuvaavien maksumääräysten määrän kaksinkertaistumisena 1989-1991 välisenä aikana. Myös ulosottohakemusten määrä kasvoi peräti 45 prosenttia samana aikana. Velkaantuneet kotitaloudet olivat joutuneet kriisiin. (Iivari & Heinonen 1997, 17; Ryynänen 1993, 2.) Suomen talous on jo selvinnyt 90-luvun lamasta, mutta useassa kotitaloudessa kärsitään vielä lama-aikana syntyneestä ylivelkaantumisesta. Pitkäsen (2001) mukaan taloudelliset vaikeudet eivät ole vain laman aikana velkaantuneiden ongelma. Nykyään raha-asiat voivat karata käsistä kriisitilanteessa, esimerkiksi asuntolainojen pitkien maksuaikataulujen vuoksi. Pätkätyöläisyyden ja määräaikaisten työsuhteiden yleistyessä huimaavasti velallisten voi olla vaikea arvioida maksukykyään pitkällä tähtäimellä. Epävarmalla pohjalla oleva talous voi kaatua sairastumiseen tai johonkin odottamattomaan menoerään. (Pitkänen 2001, 20.) Yksilöä ajatellen ylitsepääsemättömällä velkataakalla voi olla hyvin vakavia seurauksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina pidetty velkojen maksua ja taloudellista hyvinvointia eräänlaisina sosiaalisen arvostuksen mittareina. Ylivelkaantumiseen voi liittyä jopa niin voimakas häpeän tunne, että se johtaa psyykkisiin ja jopa fyysisiin oireisiin. Vantaan velkaneuvonnan asiakkaiden taloudellisesta ja terveydellisestä tilanteesta tehdyn tutkimuksen mukaan maksuvaikeuksissa olevista 50 prosenttia arvioi itsensä mielenterveydeltään ja psyykkiseltä tasapainoltaan lievästi sairaaksi ja epätasapainoiseksi. Itsemurhaa on ajatellut 21 prosenttia. Maksuvaikeuksissa olevista oli huomattavasti enemmän fyysisesti ja psyykkiseltä terveydeltään huonokuntoisia ihmisiä kuin väestöstä yleensä. (Nykänen, Kontula & Palonen 2000, 35.)

8 3.2 Kirkkohallituksen eri rahastot sekä Punaisen Ristin katastrofirahasto Kirkon avustusrahastojen avulla etsitään vapaaehtoista sovitteluratkaisua niihin velkaongelmatilanteisiin, joihin ei löydy muuta ratkaisua. Sovintoon pyritään kolmikantaperiaatteella, jossa sekä velkoja, velallinen että avustusrahasto osallistuvat ongelman ratkaisuun. Velan maksu muodostuu velallisen osuudesta, velkojan osuudesta, jota kutsutaan akordiksi, sekä avustuksesta, joka ei voi olla suurempi kuin velkojan myöntämä akordi. Avustuksen määrä voi olla enintään 8 500 euroa. (Saarela 2003.) Vaikeassa elämäntilanteessa rahallista avustusta voi hakea myös Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta. Punaisen Ristin kotimaan avustustoiminnalla on tavoitteena ehkäistä syrjäytymistä sekä avustaa hätään tai vaikeisiin elämäntilanteisiin joutuneita henkilöitä. (Suomen Punainen Risti 2003.) 3.3 Takuu-Säätiön myöntämä takaus ja sosiaalinen luototus Takuu-Säätiö myöntää takauksia vapaaehtoisten velkajärjestelyjen mahdollistamiseksi tilanteissa, joissa sovintoratkaisuun päästään ulkopuolisen takauksen turvin. Takauksen avulla velallisen luotot yhdistetään uudella pankkilainalla, jota velallinen hoitaa maksuvaransa mukaisesti. Takuu-Säätiön myöntämä takaus voi olla enintään 34 000 euroa ja laina-aika kahdeksan vuotta. (Raha-asiat, yksityistalouden opas 2000, 19.) Sosiaalinen luototus on kuntien myöntämä pienikorkoinen laina, jota myönnetään esimerkiksi takuuvuokriin, vuokra- ja osamaksurästeihin sekä muihin hakijan itsenäiseen selviytymiseen liittyviin menoihin. Se on tarkoitettu säännölliset, mutta pienet tulot omaaville ihmisille, joilta puuttuvat syystä tai toisesta vakuudet saada muita kohtuuehtoisia luottoja. Luototusta on kokeiltu muutamissa kunnissa vuodesta 1999 lähtien, lakisääteiseksi ja koko maata koskevaksi se on tullut vuoden 2003 alusta. Sosiaalinen luototus on kunnille vapaaehtoista, eli kunnat voivat järjestää luototusta päättämässään laajuudessa. (Raha-asiat, yksityistalouden opas 2000, 18; Laki sosiaalisesta luototuksesta 2, 12.)

3.4 Velkasovinto-ohjelma 9 Pankit ovat sitoutuneet yrittämään sovintoratkaisua niiden velallisten kanssa, joilla on lama-vuosilta 1990-1994 peräisin olevia, hoitamattomia velkoja. Sovinto-ohjelman tavoitteena on, että velkojen takaisinmaksuehdot sovittaisiin samalla lailla, mihin velkajärjestelyssä päädyttäisiin käräjäoikeudessa. Ohjelman toivotaan auttavan niitä lama-aikana velkaantuneita, jotka eivät tähän mennessä ole saaneet velkajärjestelyä. (Velkasovinto-ohjelma 2003.) 3.5 Velkajärjestely 1990-luvun alussa asiantuntijatahot totesivat, että sen hetkiset velkojen järjestelykeinot eivät enää riitä. Puutetta korjaamaan saatettiin voimaan laki yksityishenkilön velkajärjestelystä. Valmisteluissa perehdyttiin muissa maissa säädettyihin velkajärjestelylakeihin, ja näiden vaikutus näkyykin Suomen velkajärjestelylaissa. Pääasiassa laki on kuitenkin laadittu Suomen olot huomioon ottaen. (Niiranen 2001, 7.) Velkajärjestelylaki astui voimaan 8. huhtikuuta vuonna 1993. Sitä on muutettu vuosina 1995, 1997 ja 2003. Tänä vuonna lakiin muun muassa otettiin yksityiskohtaisemmat säännökset syistä, joiden nojalla velkajärjestely voidaan myöntää, vaikka sille on velkaantumisen perusteesta johtuva tai jokin muu este. Lisäsuoritusvelvollisuutta koskevat uudet säännökset puolestaan tuovat helpotusta velkajärjestelyssä jo oleville. Lisäsuoritusvelvollisuudella tarkoitetaan velallisen velvollisuutta maksaa lisääntyneistä tuloistaan osa velkojille. (Velkajärjestelyyn pääsy helpottuu vuodenvaihteessa 2002.) 3.5.1 Velkajärjestelylain tavoitteet Ryynäsen (1993) mukaan velkajärjestelyn tavoitteena on ensisijaisesti auttaa ylitsepääsemättömiin velkaongelmiin joutunutta velallista selviytymään taloudellisesta ahdingostaan. Tavoitteena on myös turvata velkojille velallisen olosuhteisiin nähden mahdollisimman suuri maksukertymä velallisen maksuohjelman aikaisista tuloista. Yhteiskuntakaan ei jää täysin osattomaksi, koska ylivelkaantuneiden saaminen takai-

sin työelämään tulee halvemmaksi kuin se, että velalliset jäisivät työelämän ulkopuolelle yhteiskunnan tukitoimien varaan. (Pitkänen 2001, 20; Ryynänen 1993, 5.) 10 Tiivistäen sanottuna velkajärjestely on velallisen hakemuksella käynnistettävä menettely, jossa maksukyvyttömän velallisen kaikki ennen velkajärjestelyn aloittamista syntyneet velkasuhteet järjestetään samalla kertaa. Menettelyn aikana on voimassa maksu- ja perintäkielto. Velkajärjestelyssä velalliselle vahvistetaan hänen todellista maksukykyään vastaava määräaikainen maksuohjelma. Ohjelmassa velallinen velvoitetaan käyttämään velkojen maksamiseen kaikki ne velallisen tulot, jotka jäävät yli, kun tuloista vähennetään välttämättömät elinkustannukset. Muu kuin perusturvaan kuuluva omaisuus myydään. Maksuohjelman päätyttyä velallinen on vapaa veloistaan. (Koskelo & Lehtimäki 1997, 28.) Sovintomahdollisuuksien kartoittaminen Vapaaehtoinen velkajärjestely Velallisen hakemus tuomioistuimelle - edellytysten selvittäminen - esteiden selvittäminen Tuomioistuimen päätös velkajärjestelyn aloittamisesta - maksu- ja täytäntöönpanokielto - maksuohjelman laatiminen - velkojien kuuleminen Velkajärjestelyn ja maksuohjelman vahvistaminen - maksuohjelman suorittaminen - muuttaminen tai raukeaminen Maksuohjelman päättyminen KUVIO 1. Velkajärjestelyn vaiheet. (Ryynänen 1993, 7.)

3.5.2 Tilastotietoa velkajärjestelystä 11 Vuoden 2001 loppuun mennessä yhteensä yli 70 000 ihmistä on hakenut velkajärjestelyä. Vuonna 1995 hakemusten määrä on ollut suurimmillaan, jolloin noin 14 000 velallista toivoi saavansa helpotusta velkaongelmiinsa velkajärjestelyn avulla. Tämän jälkeen hakemusten määrä on laskenut ja se on tällä hetkellä noin 3 000 hakemusta vuodessa. Hakemusten vähentyminen ei tarkoita sitä, että ongelma olisi helpottunut, vapaaehtoiset velkajärjestelyt ovat vain vuosien saatossa yleistyneet. Kaiken kaikkiaan noin 53 000 yksityishenkilölle on myönnetty velkajärjestely. Noin 9 400 hakemusta on hylätty, osa hakemuksista on rauennut tai peruutettu. (HE 98/2002.) Tilastokeskuksen tuomioistuintilastojen mukaan vuosina 1999 ja 2000 velkajärjestelyn on saanut 6 255 velallista ja heidän keskimääräinen velkamääränsä on ollut melkein 200 000 euroa. Yli neljänneksellä velan määrä on noussut yli 168 000 euroon. (HE 98/2002.) Vuoden 1997 velkajärjestelytutkimuksessa käy ilmi, että velalliset maksoivat vakuudettomia eli tavallisia velkojaan keskimäärin noin 89 euroa kuukaudessa. Näin ollen viiden vuoden maksuohjelmalla velallinen määrättiin maksamaan velkojille suorituksia yhteensä 5 000 euroa. (HE 98/2002.) 3.6 Talous- ja velkaneuvonta Suomessa Velkajärjestely on hyvin monimutkainen prosessi eivätkä velalliset kovinkaan usein selviä siitä yksin. Sen vuoksi velallisia on autettu velkajärjestelyasioiden hoidossa kuntien puolesta, ensin vapaaehtoisvoimin oikeusministerin taloudellisella tuella. Lakisääteinen velkaneuvonta käynnistyi vuoden 2001 alusta. (HE 98/2002.) Lain tarkoituksena on turvata talous- ja velkaneuvonnan saatavuus koko maassa ja taata kansalaisten yhdenvertaisuus. Talous- ja velkaneuvontayksiköissä annetaan yksityishenkilöille tietoja ja neuvoja talouden ja velkojen hoidosta sekä avustetaan heitä taloudenpidon suunnittelussa. Talous- ja velkaneuvojat selvittävät velallisen talouteen liittyvien ongelmien ratkaisumahdollisuuksia ja avustavat velallista tämän selvittäessä

12 sovintomahdollisuuksia velkojiensa kanssa. Lisäksi neuvojat avustavat velkajärjestelyyn liittyvien asioiden hoitamisessa, erityisesti velkajärjestelyhakemuksen sekä muiden yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain edellyttämien selvitysten ja asiakirjojen laatimisessa. Neuvojien palvelut ovat asiakkaille maksuttomia. (HE 98/2002.) Talous- ja velkaneuvonnan yleinen johto, valvonta ja ohjaus ovat Kuluttajaviraston vastuulla. Lääninhallitus puolestaan vastaa siitä, että talous- ja velkaneuvontaa on läänin alueella riittävästi saatavilla. Vuoden 2001 lopussa talous- ja velkaneuvontayksiköitä oli maassamme 73. Yksiköiden palveluksessa oli 136 henkilöä, joista sivutoimisia talous- ja velkaneuvojia oli 36. (HE 98/2002.) 3.7 Kemin talous- ja velkaneuvontayksikkö Kemin kaupungin talous- ja velkaneuvontayksikön asiakaspiiriin kuuluvat Kemin lisäksi myös Tervolan, Keminmaan, Kuivaniemen ja Simon asukkaat. Asukasmäärä tällä alueella on noin 42 000. Vuosina 1993-2002 käräjäoikeuden vahvistamia velkajärjestelyjä on Kemin yksikössä saatu valmiiksi noin 350 ja vapaaehtoisia velkajärjestelyjä melkein yhtä paljon. Kemin talous- ja velkaneuvojana on toiminut vuodesta 1993 lähtien Elvi Oikarinen. Oikarisen (2003) mielestä velkajärjestelyasiat ovat vuosien saatossa monimutkaistuneet. Varsinkin velkajärjestelylain muutos vuonna 1997 muutti asiat suhteettoman vaikeiksi. Toinen vaikeuttava tekijä hänen mielestään ovat vastapuolelle tulleet lakimiesjoukot jotka ampuvat kaikkea mikä liikkuu. Tämän vuoden alusta voimaan astuneet lakimuutokset tuovat myös oman lisänsä velkaneuvojan vaativaan työhön. (Oikarinen 2003.)

13 4 VELKAJÄRJESTELYPROSESSIN ETENEMINEN Velallisen on aina ennen velkajärjestelyn hakemista yritettävä tehdä vapaaehtoinen velkajärjestely eli sovintoratkaisu suoraan velkojien kanssa. Velkajärjestely voidaan evätä, jos sovintoa ei ole yritetty tai jos velallinen ei ole suostunut velkojien kohtuullisena pidettävään ratkaisuun. Jos sovintoratkaisu onnistuu, siitä tehdään velkojien ja velallisen välinen kirjallinen sopimus. Mutta jos yksikin velkoja vastustaa sopimusta, vapaaehtoinen maksujärjestely ei yleensä ole mahdollinen. Viime vuosina vapaaehtoisratkaisuja on kuitenkin tehty entistä useammin. (Koulu & Niemi-Kiesiläinen 1999, 20; Niiranen 2001, 13-21.) 4.1 Velkajärjestelyn hakeminen ja hakemuksen sisältö Velkajärjestelyä haetaan henkilökohtaisesti eli vaikka esimerkiksi aviopuolisot hakevat molemmat velkajärjestelyä, kumpikin täyttää oman hakemuksensa. Velkajärjestelyn edellytykset ja esteet arvioidaan jokaisen hakijan kohdalla erikseen ja kaikille vahvistetaan oma maksuohjelma. Ainoastaan yhteisvastuullisen vakuusvelan maksuvelvollisuus voidaan tarvittaessa vahvistaa yhteisenä. (Koulu ym. 1999, 22.) Hakemuksen voi täyttää itsekin, mutta käytännössä suurin osa hakemuksista laaditaan talous- ja velkaneuvojan avustamana, koska liitteiden kokoaminen on työlästä eikä kaikkien kohtien täyttäminen ole helppoa. Velallisen yksin täyttämä hakemus jää usein puutteelliseksi ja voi antaa harhaan johtavan kuvan velallisen kokonaistilanteesta. Puutteellisen hakemuksen käsittely kestää myös kauemmin, koska tuomioistuin joutuu pyytämään siihen täydennyksiä. (Niiranen 2001, 9.) Velkajärjestelylain 6 mukaan velkajärjestelyhakemuksessa on oltava kaikki mahdollinen, mikä on vaikuttanut hakijan taloudelliseen tilanteeseen, vaikuttaa tällä hetkellä ja mikä tulee mahdollisesti tulevaisuudessa vaikuttamaan. Hakemuksesta tulee selvitä esimerkiksi hakijan taloudellinen tilanne, tausta ja velkahistoria, arvio hakijan odotettavissa olevista taloudellisista muutoksista sekä edellytysten täyttyminen ja esteiden

14 puuttuminen. Pelkän hakemuslomakkeen täyttäminen ei vielä riitä, vaan kaikki olennaiset tiedot on osoitettava todeksi liitteillä. Tarvittaessa velkajärjestelyn kannalta olennaiset tiedot todetaan liitteistä, jos ne eivät tule esiin varsinaisessa hakemuksessa. (Niiranen 2001, 10.) 4.2 Hakemuksen jättämisen oikeudelliset vaikutukset Velkajärjestely tulee vireille, kun velallinen jättää hakemuksensa tuomioistuimeen. Tuomioistuin kirjaa hakemuksen saapumisen julkiseen velkajärjestelyrekisteriin. Velkajärjestelyn vireille tulosta alkaa velallisen myötävaikutusvelvollisuus, mikä tarkoittaa seuraavaa: a) Velallinen ei saa enää tehdä uutta velkaa, mikäli uudella velalla ei makseta pois aiempia velkoja, tai se ei ole toimeentulon turvaamiseksi välttämätöntä. b) Velallinen ei saa käyttää varojaan muuhun kuin velkojensa ja muiden sitoumusten täyttämiseen sekä välttämättömiin elinkustannuksiin. Velallisen on maksettava velkojaan hakemuksen jättämisen jälkeenkin, koska maksukielto alkaa vasta mahdollisesta aloittamispäätöksestä. Mahdollisten ylijäävien rahojen pitäisi säästyä, mutta tämä on yleensä käytännössä mahdotonta, jos velallinen maksaa velkojaan. c) Velallisen tulee ylläpitää maksukykyään ja pyrkiä parantamaan sitä. Omaaloitteisesti ei saa huonontaa taloudellista asemaansa, tai pitää yllä alhaista tulotasoa tai korkeita menoja, mikäli velallisella on mahdollisuus kohtuuden rajoissa parantaa tilannettaan. d) Velallisen velvollisuutena on myötävaikuttaa velkajärjestelyn toteuttamista. Velallinen ei saa vaikeuttaa velkajärjestelymenettelyä ja hän on velvollinen toimittamaan mahdolliset täydennykset, sekä antamaan pyydetyt selvitykset tuomioistuimelle. (Niiranen 2001, 16-17.) 4.3 Tuomionistuimen päätökseen vaikuttavat asiat Ennen kuin tuomioistuin voi päättää velkajärjestelyn aloittamisesta, on tuomioistuimen otettava kantaa velkajärjestelyn edellytyksiin (VJL 9 ) ja esteisiin (VJL 10 ) (Koulu & Niemi- Kiesiläinen 1999, 28).

4.3.1 Edellytykset 15 Velkajärjestely voidaan aloittaa vain, jos kaikki edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Tuomioistuimen on selvitettävä, että kaikki edellytykset velkajärjestelylle ovat olemassa. Hakemuksen tulisikin olla niin huolellisesti laadittu, että siitä voidaan tutkia edellytysten täyttyminen. (Niiranen 2001, 19.) Velallisen tulee olla luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on Suomessa. Velallisen on oltava maksukyvytön, eli velallisen varat ja ennakoitavat tulot eivät välttämättömien menojen jälkeen riitä jo erääntyneiden ja erääntyvien velkojen maksuun. Pienetkin velat voivat siis oikeuttaa velkajärjestelyyn, mikäli velallinen on maksukyvytön suhteessa niiden määrään. Velallisen tulee olla muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan, eikä maksukyvyssä ole odotettavissa huomattavaa paranemista. (Niiranen 2001, 20.) Velallisen maksukyky voi olla olennaisesti heikentynyt olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa ilman velallisen omaa syytä. Hyväksyttäviä olosuhdemuutoksia ovat esimerkiksi sairaus, työkyvyttömyys, työttömyys, avioero tai takausvastuiden lankeaminen. (Niiranen 2001, 20.) Velkajärjestelyyn voi olla olemassa painavat perusteet huomioon ottaen velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn. Edellytys täyttyy, jos velallinen ei pysty pidemmänkään ajan kuluessa lyhentämään velkojaan tai pystyy siihen vain osaksi. Olosuhteiden muutos maksukyvyttömyyden syynä, tai painavat perusteet velkajärjestelylle ovat vaihtoehtoisia edellytyksiä, eli vähintään toisen ehdon on täytyttävä, jotta velkajärjestely voitaisiin myöntää. (Koskelo ym. 1997, 47-52.) Velkajärjestelylain 9 a pykälän mukaan velkajärjestelylle ei ole edellytyksiä, mikäli velallisen maksukyvyssä on odotettavissa lähiaikoina muutosta parempaan, eli maksukyky on heikentynyt väliaikaisesta syystä. Velkajärjestely voidaan myöntää vasta väliaikaisen syyn poistuttua, tai jos väliaikaiseksi oletettu syy on muuttunut pitkäaikaiseksi tai pysyväksi. Väliaikainen syy ei kuitenkaan estä velkajärjestelyä, jos velalliselle ei syyn poistuttuakaan muodostuisi maksuvaraa tai ero ei ole merkittävä tai jos

velallinen sitoutuu maksamaan jo nyt saman tai merkittävän määrän velkojaan. (Koskelo ym. 1997, 53; Niiranen 2001, 21.) 16 Myös yrittäjällä on mahdollisuus päästä velkajärjestelyyn, mutta elinkeinotoimintaan liittyvät varat ja velat jäävät sen ulkopuolelle. Velkajärjestely voidaan myöntää vain siinä tapauksessa, että elinkeinotoiminta on velalliselle kannattavaa ja siihen liittyvät velat hoidetaan siitä saatavilla tuloilla. Velallinen ei saa myöskään olla asetettuna konkurssiin. (Niiranen 2001, 22.) 4.3.2 Esteet Velkajärjestelyä ei välttämättä voida myöntää, vaikka velallinen täyttäisikin taloudellista asemaa koskevat velkajärjestelyn edellytykset. Järjestely voidaan nimittäin evätä, jos velallinen on velkaantunut tai käyttäytynyt velallisena niin moitittavasti, että hänen kohdallaan täyttyy jokin este. Esteitä koskevilla lain kohdilla on haluttu vaikuttaa siihen, että mahdollisuus velkajärjestelyyn ei kuitenkaan heikentäisi yleistä maksumoraalia. Jo yhdenkin esteen olemassa olo pystyy estämään velkajärjestelyn. Tuomioistuin ei yleensä oma-aloitteisesti tutki esteiden olemassa oloa, vaan esteperusteiden esittäminen on yleensä velkojien vastuulla. (Koskelo ym. 1997, 64; Niiranen 2001, 22.) Velkajärjestely yleensä evätään, jos velalliselle on rikoksen perusteella määrätty maksuvelvollisuus. Myös rikoksesta epäiltynä tai syytteessä oleminen estää järjestelyn myöntämisen. Esteperustetta arvioitaessa kuitenkin otetaan huomioon velan määrä, vahingon kärsineen asema, rikoksen laatu sekä muut seikat. Rikos sinällään ei ole este, jos siitä ei ole tullut maksuvelvollisuutta. (Niiranen, 2001, 23.) Velkajärjestelylle on esteperuste, jos velallisella on merkittävästi velkaa elinkeinotoiminnasta, jossa on menetelty törkeästi velkojia kohtaan tai laiminlyöty lakisääteisiä velvollisuuksia. Myös toiminnan keinotteluluonteisuus on esteperuste. (Niiranen, 2001, 23.) Esteenä pidetään sitä, että velallinen tarkoituksellisesti heikentää tai järjestelee taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi. Velkajärjestelyhakemuksen hylkäämisen

17 perusteeksi riittää, jos on todennäköisiä syitä epäillä velallisen menetelleen väärin. Velkajärjestelyn esteeksi voi myös muodostua velallisen epärehellinen käytös, jos tämä on ulosottomenettelyssä pakoillut, salannut varojaan tai tulojaan, taikka antanut niistä harhaanjohtavia tai vääriä tietoja. Esimerkiksi työsuhteen lopettaminen ulosottoon jouduttaessa voidaan katsoa esteperusteeksi. (Koskelo ym. 1997, 74-80.) Velkajärjestely voidaan evätä, jos velallinen on tarkoituksellisesti antanut velkojalle vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, joilla on ollut vaikutusta luoton myöntöön. Velallisen menettelyä on kuitenkin pidettävä erityisen moitittavana, ennen kuin kysymyksessä on esteperuste. Järjestely voidaan myös evätä, jos velallinen on velkaantunut velkajärjestelyä silmällä pitäen, taikka ilmeisen kevytmielisesti. Kevytmielisyydellä tarkoitetaan pääasiallisesti velkaantumisastetta suhteessa maksukykyyn, eli onko velallisella edes ollut mahdollista selviytyä otetusta velasta. Molemmissa tapauksissa otetaan kuitenkin huomioon velan peruste ja syntyolosuhteet, velallisen tapa hoitaa talouttaan sekä muut olosuhteet, kuten velkojan menettely. Esteperusteeksi riittää, että voidaan todennäköisin syin epäillä velallisen menettelyn olleen harkittua tai ilmeisen kevytmielistä. (Koskelo ym. 1997,81-83; Niiranen 2001, 24.) Koskelon ja muiden (1997) mukaan velkajärjestely voidaan evätä, jos velallinen on omalla laiminlyönnillään tai menettelyllään vaikeuttanut velkajärjestelyä. Velalliselta edellytetään, että hän kaikin keinoin edesauttaa velkajärjestelyn toteuttamista, eli hän on velvollinen selvittämään kaikki taloudellista asemaansa koskevat ja muut velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset seikat velkojille ja tuomioistuimelle. (Koskelo ym. 1997, 90-92.) Järjestelyä ei voida myöskään myöntää, jos velallisen olosuhteiden ja elämäntapojen perusteella on aiheellista olettaa, että velallinen ei todennäköisesti tulisi noudattamaan vahvistettua maksuohjelmaansa. Velallisen olosuhteiden tulisikin olla suhteellisen vakiintuneet, jotta tiukasta maksuohjelmasta voisi selviytyä. (Koskelo ym. 1997, 90-92.) Pitkällä tähtäimellä velkajärjestelyn tarkoituksena on korjata maksukyvyttömän velallisen taloudellinen tilanne mahdollisimman pysyvästi. Velkajärjestely myönnetään vain kerran, eli jos velallinen velkaantuu uudelleen, hänelle ei voida myöntää enää uutta velkajärjestelyä. (Koskelo ym. 1997, 93-94.)