Asikkalan- ja Hinttolanselän siika- ja muikkuselvitys 8 Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro /8
Sisällys. Johdanto.... Aineisto ja menetelmät.... Tulokset.... Siian siivilähampaat ja siikamuodot.... Siikojen ikäjakauma ja kasvu... 7. Muikun ikäjakauma ja kasvu Asikkalanselällä.... Tulosten tarkastelu ja suositukset.... Viitteet... 7
Paino (g). Johdanto Asikkalan- ja Hinttolanselältä on kerätty siika-aineistoa vuosina -7 sekä muikun saalisnäytteet Asikkalanselältä vuosina -7. Aineiston avulla on tarkoitus seurata siian ja muikun kasvua ja ikäjakaumia, eri siikamuotojen osuuksia ja osuuksien kehitystä sekä istutusten tuottavuutta alueella. Istutukset on tehty järvi- ja planktonsiialla. Lisäksi alueella on luontaisesti lisääntyvää pikkusiikaa, joka on ollut Päijänteellä vallitseva siikamuoto Tehinselän pitkäaikaisessa siikaseurannassa (Valkeajärvi ym ). Tässä raportissa esitetään vuoden 7 tulokset yhdistettynä vuosien -6 aineistoihin (Puranen & Ranta 7). Siika on ollut alueella merkittävä kohdelaji sekä ammatti- että vapaa-ajankalastajille. Viime vuosina saaliit ovat kuitenkin vähentyneet ja istutusten tuottavuus on vaikuttanut heikolta. Yhtenä tekijänä istutusten heikkoon tuottoon on varmasti vaikuttanut viime vuosien varsin vahvat muikkukannat. Muikku- ja siikaseurannat on kirjattu suosituksena Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen Päijänteen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan tehtäväksi vuosittain (Ranta ). Hankkeen avulla kerätään tietoa tulevien kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia varten. Hankkeeseen on saatu avustusta Pohjois-Savon ELYkeskukselta kalatalouden edistämismäärärahoista.. Aineisto ja menetelmät Kaikki Hinttolanselän vuoden 7 siiat on pyydetty troolilla. Asikkalanselältä näytesiikoja saatiin verkoista ja nuotasta. Näytteeksi otettiin joko kokonainen kala tai pelkkä pää ja suomunäyte. Kaikilta siioilta määritettiin kokonaispituus mm ja tuorepaino g tarkkuudella. Asikkalanselältä näytteitä saatiin yhteensä kpl (Kuva ) ja Hinttolanselältä näytteitä kertyi kpl (Kuva ). y =,8e,x R² =,97688 Kuva. Asikkalanselältä vuonna 7 pyydettyjen näytesiikojen pituus-paino riippuvuus (n=)
Paino (g) y =,8e,x R² =,97688 Kuva. Hinttolanselältä vuonna 7 pyydettyjen näytesiikojen pituus-paino riippuvuus (n=99). Siikamuotojen tunnistamiseksi kaikilta kaloilta leikattiin kidukset irti ja ensimmäinen kiduskaari levitettiin nuppineulojen avulla siivilähampaiden erottamiseksi (Kuva ). Siikamuotoja vastaavina siivilähammasmäärinä pidettiin seuraavia (Pentti Valkeajärvi, suullinen tiedonanto): Pikkusiika Järvisiika - Planktonsiika 6. Lukumäärärajat ovat jossain määrin epävarmoja, mutta näillä arvoilla kunkin lukumäärän kohdalla suurimman osan yksilöistä voidaan olettaa kuuluvan määritettyyn siikamuotoon. Näytteenoton ja määritykset ovat tehneet Tomi Ranta ja Marko Puranen Hämeen kalatalouskeskuksesta. Kuva. Siian ensimmäinen kiduskaari levitettynä. Vasemmassa kuvassa pikkusiian harvat siivilähampaat ja oikeassa kuvassa planktonsiian tiheämpi hammasrivi. Kaikilta siioilta otettiin myös suomunäyte vatsapuolelta peräevien ja peräaukon väliseltä alueelta. Suomuista tehtiin jäljenteet polykarbonaattilevyille. Iän- ja kasvunmääritykset tehtiin mikrokortinlukulaitteella. Kasvun takautuva määritys tehtiin Monastyrskyn menetelmällä: L i = (S i/s) b * L, missä
Paino (g) L i = kalan pituus iässä i, S i = vuosirenkaan etäisyys suomun keskiöstä, S = etäisyys suomun keskiöstä suomun reunaan ja L = kalan pituus pyyntihetkellä. Vakion arvona käytettiin b =,9 (Valkeajärvi ym. ). Asikkalanselältä otettiin myös muikun saalisnäyte. Näyte otettiin syksyllä troolisaaliista otettuna kpl satunnaisotoksena (Kuva ). Kaikki muikut mitattiin, ja kokoluokittain sopiva määrä (yht. kpl) punnittiin ja niiltä otettiin suomunäytteet iän ja kasvun määrittämiseksi. Myös muikulle käytettiin Monastyrskyn menetelmää b:n arvolla,6 (Valkeajärvi ym. ). Iso osa muikuista määritettiin kuuluvaksi + - ikäryhmään pituusjakauman perusteella. Toisinsanottuna näyte-erien pienimpien, n.- cm muikkujen suomunäytteistä käytiin läpi vain osa ja loput luokiteltiin + ikäluokkaan pituutensa perusteella. y =,7e,x R² =,988 6 8 6 8 Kuva. Asikkalanselän vuoden 7 aineiston punnittujen muikkujen pituus-paino -riippuvuus (n=).. Tulokset. Siian siivilähampaat ja siikamuodot Asikkalanselän siikanäytteen yksilöillä oli siivilähampaita 8- (Kuva ) ja Hinttolanselän näytteessä 7-8 (Kuva 6). Molempien selkien jakaumissa erottuu kolme huippua: pikku-, järvi- ja planktonsiika. Pikkusiiaksi on luokiteltu kaikki siiat, joilla hampaita oli tai vähemmän, järvisiiaksi - hammasta ja planktonsiiaksi 6 hammasta tai enemmän. Hinttolanselällä jakaumat eivät ole kovin selvät, vaan ainakin järvi- ja planktonsiian kohdalla silmämääräisesti näyttää siltä, kuin järvisiikojen jakauma jatkuisi ainakin 6 hampaaseen asti.
Lukumäärä (kpl) Lukumäärä (kpl) 6,,, Pikkusiika Järvisiika Planktonsiika, 6 7 8 9 6 7 8 9 6 7 8 9 6 7 8 Siivilähampaiden lukumäärä (kpl) Kuva. Siivilähampaiden lukumäärän jakauma Asikkalanselän vuoden 7 siikanäytteissä (n = ). Eri värit kuvaavat eri siikamuotoja. 8 6 Pikkusiika Järvisiika Planktonsiika 6 7 8 9 6 7 8 9 6 7 8 9 6 7 8 Siivilähampaiden lukumäärä (kpl) Kuva 6. Siivilähampaiden lukumäärän jakauma Hinttolanselän vuoden 6 näytteissä (n = ). Eri värit kuvaavat eri siikamuotoja. Jakaumassa on mahdollisesti päällekkäisyyttä erityisesti järvi- ja planktonsiian välillä siivilähammaslukumäärän 6 kohdalla. Pikkusiikojen osuus on -luvulla tyypillisesti ollut Asikkalanselällä 6-8 % (Kuva 7) ja Hinttolanselällä - 8 % (Kuva 8). Vuonna 7 pikkusiikojen osuus oli kuitenkin aikaisempaa alhaisempi. Istutuksissa pääasiassa käytetyn planktonsiian osuus ammattikalastajien saaliissa oli poikkeuksellisen suuri. Lisäksi Hinttolanselällä myös järvisiian osuus oli merkittävä. Osana vuosista erityisesti Asikkalanselällä näytteiden määrä on jäänyt melko alhaiseksi, mikä lisää sattuman merkitystä siikamuotojen osuuksissa.
%-osuus %-osuus 7 Pikkusiikojen alhainen osuus vuonna 7 on todennäköisesti seurausta pikkusiikakannan hiipumisesta, ei niinkään plakton- tai järvisiikakannan lisääntymisestä. Tätä kuvaa kaupallisten kalastajien havainnot siikojen vähenemisestä troolisaaliissa. % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 6 7 6 8 6 9 9 8 6 7 pikkusiika järvisiika planktonsiika Kuva 7. Eri siikamuotojen osuudet Asikkalanselän vuosien -7 aineistoissa. Kuvaajan pylväiden numerot ovat havaintomääriä (ei prosentteja). % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 9 7 7 7 6 77 77 79 8 67 6 7 6 7 pikkusiika järvisiika planktonsiika Kuva 8. Eri siikamuotojen osuudet Hinttolanselän vuosien -7 aineistoissa. Kuvaajan pylväiden numerot ovat havaintomääriä (ei prosentteja).. Siikojen ikäjakauma ja kasvu Asikkalanselän vuoden 7 aineiston pikkusiiat olivat pääosin -vuotiaita (Kuva 9). Sama vuosiluokka () oli vahva myös kahden aikaisemman vuoden saaliissa, eli todennäköisesti vuonna on syntynyt melko vahva pikkusiian vuosiluokka. Näytemäärät ovat olleet välillä hyvin alhaisia, minkä vuoksi aineiston ikäjakauma ei välttämättä vastaa kovin hyvin todellista jakaumaa.
%-osuus 8 % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 8 6 6 7 7 6 7 -v -v -v -v -v -v 6-v 7-v 8-v Kuva 9. Pikkusiian ikäjakaumat Asikkalanselän vuosien -7 näytteissä. Luvut pylväiden päällä ovat havaintomääriä. Muiden siikamuotojen näytemäärät ovat liian alhaisia ikäjakaumien tarkastelemiseksi. Hinttolanselällä pikkusiikakanta, tai ainakin selkävesillä troolikalastuksen saaliiksi tuleva osa siitä, on ollut suurimmilta osin - -vuotiasta (Kuva A). Joinakin vuosina näiden ikäryhmien osuus on ollut lähes %. Vuonna 7 nuorten pikkusiikojen määrä kuitenkin romahti ja aineisto koostui lähinnä - ja 6-vuotiaista yksilöistä. Nuorten yksilöiden määrä on vähentynyt vuodesta alkaen, mutta erityisesti muutos vuodesta 6 vuoteen 7 on huomattava. Todennäköisesti vuosina -6 on syntynyt useampia heikkoja vuosiluokkia. Tämä käy yhteen kaupallisten kalastajien havaintojen (siikasaalis vähentyi 7) kanssa, koska tyypillisesti saalis on koostunut pääasiassa juuri pikkusiiasta. Järvisiikasaaliissa tyypillisesti hallitsevia ikäryhmiä ovat Hinttolanselällä olleet - -vuotiaat (Kuva B). Vuoden 7 aineistossa -vuotaita oli poikkeuksellisen paljon. Aineiston näytemäärät ovat kuitenkin olleet melko alhaisia, joten ikäjakaumia tulee tarkastella varauksella. Sama pätee myös planktonsiialla, jonka hallitsevat vuosiluokat vuosina - olivat - ja -vuotiaat (Kuva C). Tämän jälkeen ikäryhmien osuudet ovat eläneet melko paljon. Myös planktonsiialla vuonna 7 aineistossa oli poikkeuksellisen suuri määrä -vuotiaita yksilöitä.
%-osuus %-osuus %-osuus 9 A % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 6 7 7 7 9 8 9 6 6 8 6 6 7 7 7 6 7 -v -v -v -v 6-v 7-v 8-v B % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 6 8 8 6 7 -v -v -v -v -v 6-v 7-v C % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 6 9 9 9 6 7 -v -v -v -v -v 6-v 7-v 8-v Kuva. A) Pikkusiian, B) Järvisiian ja C) Planktonsiian ikäjakaumat Hinttolanselän vuosien -7 näytteissä. Luvut pylväiden päällä ovat havaintomääriä.
Kaikki siikamuodot kasvavat molemmilla alueilla ensimmäiset vuotta kutakuinkin samaa vauhtia (Kuva ). Tämän jälkeen pikkusiian kasvu on selvästi hitaampaa kuin muulla siikamuodolla. Hinttolanselällä ero näkyy jo vuoden jälkeen, mutta siellä järvi- ja planktonsiian kasvu näyttää olevan hieman hitaampaa kuin Asikkalanselällä, minkä vuoksi ero ei myöhempinä kasvukausina kasva yhtä suureksi (Kuva ). Pikkusiika Järvisiika Planktonsiika 6 7 Ikä (vuotta) Kuva. Eri siikamuotojen takautuvasti määritetty kasvu Asikkalanselän vuosien -7 näytteissä. Havaintopisteet ovat ikäryhmäkohtaisia keskipituuksia ± keskiarvon keskivirhe. Pikkusiika Järvisiika Planktonsiika 6 7 Ikä (vuotta) Kuva. Eri siikamuotojen takautuvasti määritetty kasvu Hinttolanselän vuosien -7 näytteissä. Havaintopisteet ovat ikäryhmäkohtaisia keskipituuksia ± keskiarvon keskivirhe.
Asikkalanselän näytteiden vuosiluokkien kasvu on ollut erittäin tasaista (Kuva ). Erityisesti pituus. kasvukauden lopussa on ollut käytännössä muuttumaton vuoden aikana. Vain vuosiluokka 6 näyttää kasvaneen selvästi muita vuosiluokkia hitaammin. kasvukaudesta alkaen. Muilta siikamuodoilta ei Asikkalanselältä saatu tarpeeksi näytteitä vuosiluokkakohtaiseen kasvun tarkasteluun. 6, n=6 7, n=6 8, n= 9, n=, n=, n=7, n=, n=8, n=9, n= 6 7 8 9 6 7 8 Kuva. Pikkusiian vuosiluokkien 6- kasvu Asikkalanselällä ensimmäisen kasvukauden aikana. Havaintopisteet ovat ikäryhmäkohtaisia keskipituuksia ± keskiarvon keskivirhe. Hinttolanselällä pikkusiian kasvunvaihtelut ovat olleet myöskin melko pieniä (Kuva A). Vuosiluokat 6 ja näyttäisivät siellä kasvaneen muita nopeammin, mutta vuoden 6 näytemäärä jäi pieneksi, mikä lisää sattuman vaikutusta. Järvisiialla vuosiluokka näyttää Hinttolanselällä muita nopeakasvuisemmalta, mutta varsinkin. ja. kasvukauden kohdalla havaintomäärä on hyvin alhainen (Kuva B). Voi olla, että aineistoon sattuneet yksilöt ovat keskimääräistä nopeammin kasvaneita, eivätkä siten vastaa vuosiluokan keskiarvoa. Planktonsiialla kasvussa on muita siikamuotoja enemmän vaihtelua (Kuva C). Viimeisimmät vuosiluokkaa ovat olleet aikaisempia nopeakasvuisempia. Kuten järvisiialla myös planktonsiialla monien vuosiluokkien havaintomäärät jäivät alhaisiksi, mikä rajoittaa arvioiden luotettavuutta. Keskeinen havainto kaikkien siikamuotojen pidemmän aikavälin kasvutarkastelussa on se, että mitään trendiä kohti hitaampaa tai nopeampaa kasvua ei ole nähtävissä. Erityisesti luonnollisesti Päijänteellä lisääntyvän pikkusiian, jota ei siis istuteta ollenkaan, kasvu on ensimmäisellä kasvukaudella ollut erittäin tasaista 9- vuoden tarkasteluvälillä. Todennäköisesti esimerkiksi suuret vaihtelut muikkukannassa tai syntyvän siikavuosiluokan vahvuudessa vaikuttaisivat siian kasvuun, joten näyttää siltä, että olosuhteet ovat eteläisellä Päijänteellä olleet vakaat jo pidempään. Järvi- ja planktonsiian kohdalla ensimmäisen kasvukauden lopun pituus riippuu jo paljolti istukkaiden ja luonnonpoikasten suhteellisista määristä sekä istukkaiden koosta.
A 6 7 8 9 6 7 8 6, n=8 7, n= 8, n= 9, n=69, n=9, n=6, n=, n=, n=6 B 6 7 8 9 6 7 8 6, n= 7, n=7 8, n= 9, n=, n=, n=, n=7, n=6, n=7 C 6 7 8 9 6 7 8 7, n= 8, n= 9, n=, n=, n=7, n=, n=, n= Kuva. A) Pikkusiian, B) Järvisiian ja C) Planktonsiian vuosiluokkien 6- kasvu Hinttolanselällä ensimmäisen kasvukauden aikana. Havaintopisteet ovat ikäryhmäkohtaisia keskipituuksia ± keskiarvon keskivirhe.
%-osuus. Muikun ikäjakauma ja kasvu Asikkalanselällä Asikkalanselän vuoden 7 saalisnäytteessä oli vain kesänvanhaa (+) ja -kesäistä (+) muikkua (Kuva ). Pituusjakaumasta voidaan erottaa + -ikäryhmä eli kaikki alle mm muikut. Vuoden 6 näyte otettiin talvinuotalla, joka pyytää pienempää muikkua tehokkaammin (tiheämpi perä) ja siksi hotan määrä oli tuolloin erityisen suuri. Valtaosa näistä muikuista määritettiin kuuluvaksi + ikäryhmään pituusjakauman perusteella. Näistä suurimmat (yli mm) ja osa pienemmistä varmistettiin suomunäytteistä. Suurempien muikkujen ikää ei ole mahdollista määrittää pituusjakauman perusteella, koska kasvussa on niin paljon vaihtelua sekä vuosiluokkien että kunkin vuosiluokan yksilöiden välillä, että vanhempien ikäryhmien pituusjakaumat ovat paljolti päällekkäiset. Huomattavaa on, että -vuotiaita vanhempia muikkuja saadaan erittäin vähän. Suurimmat muikut ovat olleet n. mm pituisia ja - -vuotiaita. Näitä on kuitenkin vuoden aikana saatu vain yksittäisiä. Lisäksi vuosiluokka näyttää olleen erittäin heikko, koska sitä ei ole saatu vuosina -7 juuri lainkaan. % 9 % 8 % 7 % 6 % % % % % % % 6 7 + + + + + + Kuva. Asikkalanselän vuosien -7 aineistojen muikkujen ikäjakaumat. Kesänvanhan (-ikäryhmä, hotta) muikun osuus on vuosina ja todellisuudessa huomattavasti suurempi, koska valtaosa niistä painuu pyynnin yhteydessä troolin perän läpi. Vuoden 6 näyte on puolestaan otettu talvinuottasaaliista, minkä vuoksi näytteessä on huomattavasti enemmän hottaa. Koko vuosien -7 aineistossa muikut ovat olleet ensimmäisen kasvukauden jälkeen Asikkalanselällä keskimäärin n. 9 mm ja -vuotiaana n. 8 mm pituisia (Kuva 6). Tämän jälkeen vuosittainen kasvu on tyypillisesti alle mm luokkaa.
8 6 8 6 6 6 Ikä (Vuotta) Kuva 6. Muikun takautuvasti määritetty kasvu Asikkalanselän vuosien -7 näytteissä (n=6). Havaintopisteet ovat ikäryhmäkohtaiset keskipituudet ± keskiarvon keskivirhe. Luvut havaintopisteiden yläpuolella ovat ikäryhmäkohtaiset havaintomäärät. Kasvu on ollut samaa tasoa vuosiluokilla - ja 6 (Kuva 7). Ensimmäisen kasvukauden kasvu on ehkä hieman nopeutunut vuoden jälkeen. Asikkalanselällä hotta näyttää jäävän hieman pienemmäksi kuin Tehinselällä, missä muikku on ollut 9-6 ensimmäisen kasvukauden jälkeen yli mm, enimmillään jopa n. mm (Puranen & Ranta 7 a). Vuosiluokkan muikkuja saatiin vuosina 6-7 vain, joten sen vuosiluokan kasvua ei voitu arvioida. 8 6 8 6, n=6, n=87, n=, n= 6, n= 6 7 8 Kuva 7. Asikkalanselän vuosien -6 suomunäytteiden perusteella määritetty vuosiluokkien - muikkujen kasvu. Havaintopisteet ovat ikäryhmäkohtaiset keskipituudet ± keskiarvon keskivirhe. Vuosiluokan 6 keskipituus. kasvukauden lopussa on määritetty suoraan vuoden 6 aineiston + -vuosiluokan keskipituudesta, koska näytteet saatiin kevättalvella 7 (hotta oli kasvanut kokonaisen kasvukauden).. Tulosten tarkastelu ja suositukset Aiemmista vuosista poiketen pikkusiian osuus oli sekä Asikkalan- että Hinttolanselän alueella alhainen. Alueelle istutettujen järvi- ja planktonsiikojen osuudet ovat aiemmin olleet pääasiassa erittäin vähäisiä, mutta vuonna 7 ne muodostivat valtaosan troolien siikasaaliista. Tämä johtuu kuitenkin selvästi
enemmän pikkusiikojen vähenemisestä kuin muiden siikamuotojen runsastumisesta. Tämä näkyy varsinkin Hinttolanselällä nuorempien pikkusiikojen määrän vähenemisenä vuodesta eteenpäin. Aiemmin jopa yli 9 % saaliista muodostaneet - -vuotiaan pikkusiiat antoivat vuonna 7 enää n. % siian kokonaissaaliista lukumääräisesti. Viimeisen -6 vuoden aikana on siis todennäköisesti syntynyt useampikin heikko vuosiluokka. Järvi- ja planktonsiikaistutusten tuotto ja realisoituminen kalastajien saaliiksi on näyttänyt heikolta (Ranta ). On kuitenkin otettava huomioon, että nopeampikasvuiset ja suuremman koon saavuttavat järvi- ja planktonsiika ovat tyypillisempiä saaliskaloja verkkokalastajilla, jotka käyttävät solmuväliltään vähintään mm verkkoja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka ammattikalastuksessa suurin osa siioista on pikkusiikoja, kaikki muu kalastus huomioon ottaen muiden siikamuotojen merkitys korostuu. Päijänteen vuoden kalastustiedustelun perusteella Asikkalanselällä n. % verkkopyynnin siikasaaliista saadaan mm tai sitä harvemmilla verkoilla (Havumäki ym. 7). Hinttolanselällä harvojen verkkojen osuus on pienempi. Kaikkiaan Asikkalan- ja Hinttolanselän alueiden siikasaalis verkoilla oli vuonna n. 8 kg. Suurikokoisesta siiasta valtaosa lienee nykyään planktonsiikaa, koska järvisiian istutukset ovat Asikkalan- ja Hinttolanselän alueella olleet vähäisiä (Kuvat 8 ja 9). Järvisiika Planktonsiika 8 9 6 7 Kuva 8. Siikaistutukset Asikkalan- ja Kinisselälle 8-7.
6 Järvisiika Planktonsiika 8 9 6 7 Kuva 9. Siikaistutukset Pulkkilanharjun ja Virmailanselän väliselle alueelle 8-7. Siian kasvu on Asikkalan- ja Hinttolanselällä melko hidasta. Tässäkin on otettava kuitenkin huomioon se, että troolareiden selkävesiltä saamat siiat ovat pääasiassa pienikokoisia, eikä joukkoon siten ole ilmeisesti sattunut nopeakasvuisempia järvi- ja planktonsiikoja kovinkaan merkittävästi. Mikäli aineistoa kerättäisiin myös verkkokalastajilta, jotka pyytävät siikaa vähintään mm verkoilla, voitaisiin kasvun vaihtelusta saada parempi kokonaiskuva. Selvästi nopeampaa kasvua planktonsiialla on havaittu mm. Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen pienemmillä järvillä (Puranen & Ranta 7 b). Asikkalanselän muikkusaalis koostuin vain kesänvanhoista ja -kesäisistä muikuista (+ ja +). Näyttää siltä, että vuosiluokka on ollut alueella erittäin heikko, sillä sitä ei ole käytännössä saatu juuri lainkaan vuosina -7. Mielenkiintoista on se, että pikkusiian vuosiluokka vaikuttaa puolestaan melko vahvalta. Onkin mahdollista, että muikun vähäisyys on mahdollistanut pikkusiian vuosiluokan selviytymisen runsaslukuisena, koska lajit kilpailevat pitkälti samoista resursseista. Muikun kasvu on kohtalaisen nopeaa, mutta hieman hitaampaa kuin Tehinselällä (Puranen & Ranta 7 a). Kasvu ei juurikaan ole vaihdellut vuosiluokkien välillä. Aineistosta puuttuu käytännössä vuosiluokka, joka on jäänyt poikkeuksellisen heikoksi. Vuoden 6 aineiston ainut vuosiluokan yksilö oli -vuotiaana 8 mm pituinen, eli erittäin kookas ja syksyllä saadut kesänvanhaa poikasta keskipituudeltaan n. mm, eli todennäköisesti ne olivat kasvaneet muita vuosiluokkia nopeammin. Koska muikun kasvu ja lisääntyminen ovat voimakkaasti tiheysriippuvaisia, se pystyy kompensoimaan voimakkaankin kalastuspaineen tai luontaisen kuolevuuden aiheuttamaa kannan harvenemista. Asikkalan- ja Hinttolanselän seurantoja kannattaa jatkaa vuosittain, koska kertyvät aikasarjat yhdessä Eteläja Keski-Päijänteen muiden seurantojen kanssa antavat hyvän kokonaiskuvan kalakantojen ja kalastuksen kehityksestä. Tämänkin seurannan tulokset ovat osa vuonna 8 toteutettua Päijänteen seurantojen yhteenvetoa, joka puolestaan toimii vuonna 9 toimintansa aloittavan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelun tukena. Selkeimpänä kehitystarpeena on siikanäytteenoton laajentaminen myös verkkokalastukseen, jotta mahdollisesti nopeakasvuisemmat järvi- ja planktonsiiat saadaan aineistoon mukaan ja sen myötä voitaisiin paremmin tarkastella verkkokalastuksen solmuvälirajoituksia.
7. Viitteet Havumäki, M., Ranta, T. & Puranen, M. 7. Päijänteen kalastustiedustelu. Keski-Suomen kalatalouskeskus ry ja Hämeen kalatalouskeskus. Puranen, M. & Ranta, T. 6. Asikkalan- ja Hinttolanselän siika- ja muikkunäytteet vuosilta -. Hämeen kalatalouskeskus /6. Puranen, M. & Ranta, T. 7 a. Päijänteen Tehinselän yleisveden kalataloudellinen seuranta -6. Hämeen kalatalouskeskus /7 Puranen, M & Ranta, T. 7 b. Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen pienten järvien siikaseuranta - 7. Hämeen kalatalouskeskus 9/7. Ranta, T.. Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen Päijänteen käyttö- ja hoitosuunnitelma v. - 8. Hämeen kalatalouskeskus Valkeajärvi, P., Marjomäki, T. J. & Raatikainen, M.. Päijänteen Tehinselän muikku- ja siikakannat 98-. Riista- ja kalatalous Tutkimuksia ja selvityksiä /. s.