MONISTE 7/2006 TYÖSSÄOPPIMISEN TYÖSUOJELU PINTAKÄSITTELYALAN PERUSTUTKINNOSSA

MONISTE 7/2006 TYÖSSÄOPPIMISEN TYÖSUOJELU PINTAKÄSITTELYALAN PERUSTUTKINNOSSA

Opetushallitus Taitto: Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN 952-13-2806-1 (nid.) ISBN 952-13-2807-X (pdf) ISSN 1237-6590 Edita Prima Oy, Helsinki 2006

LUKIJALLE Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen linja tuottaa tutkintokohtaisia ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen työsuojeluoppaita tarpeen mukaan. Tarve pintakäsittelyalan oppaasta tuli esille pintakäsittelyalan koulutustoimikunnassa. Toukokuussa vuonna 2005 koulutustoimikunta nimesi jaoston toimimaan oppaan laadintatyön ohjausryhmänä. Jaoston puheenjohtajaksi nimettiin Suomen Maalarimestariliiton toimitusjohtaja Juha Helmijoki ja jäseniksi työehtotoimitsija Markus Ainasoja Rakennusliitosta, rehtori Jarmo Kumpula TAO Turun Ammattiopistosäätiöstä, lehtori Jukka-Pekka Hämäläinen Koulutuskeskus Tavastiasta ja yli-insinööri Seppo Valio Opetushallituksesta. Opetushallitus teki 7.11.2005 sopimuksen pintakäsittelyalan perustutkinnon työsuojeluoppaan laadinnasta TAO Turun Ammattiopistosäätiön kanssa. Työn otti tehtäväkseen opettaja Juuso Ranne. Opas on tarkoitettu työsuojeluoppaaksi pintakäsittelyalan perustutkinnon työssäoppimiseen. Se soveltuu työssäoppimisen ja näyttöjen työsuojelullisten erityispiirteiden tietolähteeksi. Sitä voivat hyödyntää koulutuksen järjestäjien edustajat, oppilaitosjohto, opettajat ja opiskelijat sekä työpaikkaohjaajat ja muut työpaikkojen edustajat. Oppaan päätavoitteena on, että jokainen pintakäsittelyalan opiskelija saa tietoonsa kaikki työturvallisuuden kannalta merkittävimmät seikat ennen siirtymistään ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle. Lisäksi tavoitteena on tukea työssäoppimispaikoilla tapahtuvan opiskelun ohjausta työturvallisuuden osalta työssäoppimisjakson alkuvaiheen perehdytyksessä, työssäoppimisjakson kuluessa ja näyttötilanteissa. Peruslähtökohtana on nollataso työtapaturmien suhteen työssäoppimisjaksoilla. Työssäoppimisen osapuolten vastuiden ja velvollisuuksien lisäksi oppaassa on keskeiset asiat työssäoppijan työturvallisuuteen liittyvistä säädöksistä. Siinä selvitetään työssäoppimiseen keskeisesti liittyvät riskitekijät ja opiskelijan vakuutusturva. Oppaassa kerrotaan pintakäsittelyalan töihin liittyvistä kemiallisista ja biologisista vaaratekijöistä, telinetöiden turvallisuudesta ja työn ergonomisesta suunnittelusta sekä järjestyksen ja siisteyden merkityksestä työpaikalla. Lisäksi esitellään henkilökohtaisia suojavarusteita ja pakkausten varoitusmerkintöjä sekä neuvotaan palontorjuntaa ja ensiapua tapaturmatilanteissa. Suuret kiitokset Juuso Ranteelle, pintakäsittelyalan koulutustoimikunnalle ja työn ohjausryhmänä toimineen jaoston jäsenille. Helsingissä 27.2.2006 Yli-insinööri Seppo Valio Opetushallitus 3

SISÄLLYS 1 OPISKELIJAN YLEISET VELVOLLISUUDET 7 2 TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN TYÖNANTAJAN VELVOLLISUUDET JA VASTUUT 8 3 VASTUUT JA VELVOLLISUUDET TYÖSSÄOPPIMISESSA 9 3.1 Opettajan vastuut 9 3.2 Opiskelijan vastuut 9 3.3 Työpaikkaohjaajan vastuut 10 4 TYÖSSÄOPPIMISEN VAKUUTUSTURVA 11 4.1 Opiskelijan vakuutusturva 11 4.2 Vahingonkorvausvelvollisuus 11 5 TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN RISKIEN ARVIOINTI 12 6 TYÖTURVALLISUUSKORTTI 13 7 TYÖTURVALLISUUSVASTUU 14 7.1 Työssäoppimispaikan työnantajan vastuut 14 7.2 Koulutuksen järjestäjän vastuut 14 8 NUORTEN TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELU 15 8.1 Työturvallisuudesta vastuussa olevat toimijat 15 8.2 Opiskelijan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön 15 8.3 Kielletyt työt 15 8.4 Ilmoitus nuoren työntekijän käyttämisestä vaarallisissa töissä 16 8.5 Poikkeusluvat kiellettyihin ja vaarallisiin töihin 16 8.6 Työaika 16 9 KEMIALLISET JA BIOLOGISET VAARAT 17 9.1 Varoitusmerkinnät 17 9.2 Pakkausten varoitusmerkit 17 9.3 Liuottimet, homeet ja bakteerit sekä muut haitalliset aineet 19 9.4 Kemikaalien vaikutustavat 20 9.5 Erityisvaikutuksia 20 10 SIISTEYS JA JÄRJESTYS TYÖPAIKOILLA 22 10.1 Työturvallisuusriskit jätteiden käsittelyssä 22 10.2 LD 50, LC 50, HTP ja VOC 22 4

11 HENKILÖKOHTAISET SUOJAVARUSTEET 24 11.1 Suojavarusteet 24 12 TYÖN ERGONOMINEN SUUNNITTELU 26 12.1 Työn suunnittelu 26 12.2 Työterveyslaitoksen lista suunnittelussa huomioitavista asioista 26 12.3 Nostot ja siirrot 27 12.4 Lattialla tehtävä työ 27 13 PUTOAMISVAARAN TORJUNTA: TYÖT TELINEILLÄ JA PUKEILLA 28 13.1 Telineet 28 13.2 Nostimet 31 13.3 Pukit 32 13.4 Tikkaat 32 13.5 Kulku- ja nousutiet 33 13.6 Kaide, jalkalista ja kulkuesteet 33 14 TULITYÖT JA PALONTORJUNTA 35 15 ENSIAPU TAPATURMATILANTEISSA 36 15.1 Hätäensiapu 36 15.2 Hätäilmoitus numeroon 112 37 15.3 Verenvuodot ja muut haavat 37 15.4 Sokin ensiapu 38 15.5 Nyrjähdykset, kaatumiset ja putoamiset 38 15.6 Silmätapaturmat 39 15.7 Palovammat 39 15.8 Myrkytykset 40 15.9 Sähkötapaturmat 40 15.10 Ensiapuvalmius ja -koulutus 40 16 KONEET JA LAITTEET 41 17 TIETOLINKIT 43 LÄHTEET 45 LIITTEET 1 Työnantajan laaja vastuu, pykälä 8 46 2 Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi, pykälä 10 47 3 Työntekijälle annettava opetusta, ohjausta, perehdytystä ja tietoja työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä, pykälä 14 49 4 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (A 128/2002) 51 5

6

1 OPISKELIJAN YLEISET VELVOLLISUUDET Opiskelijalle: Työskenteletpä missä tahansa, sinun tulee aina muistaa omaan turvallisuuteesi vaikuttavat toimenpiteet. Työssäoppimispaikalla sinua koskevat samat velvollisuudet kuin työsuhteessa olevia ammattilaisiakin. Noudata työssäsi saamiasi turvallisuusohjeita. Käytä sinulle luovutettuja henkilökohtaisia suojavarusteita, kuten suojalaseja, turvakenkiä, kuulosuojaimia jne. Ilmoita viipymättä havaitsemistasi turvallisuutta vaarantavista puutteista työpaikkaohjaajallesi. Huolehdi osaltasi, että työpisteet ovat siistit ja maalaustarvikkeet säilytetään niille osoitetuissa paikoissa. Suoja- ja turvalaitteiden poistaminen ilman työnantajan lupaa on ehdottomasti kielletty. Huolehdi omassa työssäsi, ettei se aiheuta vaaraa muille työntekijöille tai työn vaikutuspiirissä oleville. Viimeksi mainittu kohta on erittäin tärkeä esimerkiksi ruiskumaalauksessa, sitä edeltävässä suojauksessa ja liuotinaineiden säilyttämisessä. Maalisumu voi kulkeutua ilmavirtojen mukana jopa satoja metrejä liaten ajoneuvoja ja muuta ympäristöä. Toinen esimerkki muiden työntekijöiden ja sivullisten vaikutuspiirin suojelusta on lattialiimojen haihtuminen ja leviäminen kaasuna ympäristöön. Vastaavasti liimojen ja maalien sekä liuotinaineiden varastoinnissa on aina muistettava ainakin sulkea ja varastoida kyseiset aineet lasten ja sivullisten ulottumattomiin. 7

2 TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN TYÖNANTAJAN VELVOLLISUUDET JA VASTUUT Työssäoppimispaikan työnantaja vastaa työssäoppijan työturvallisuudesta. Siihen liittyy perehdytys työtehtäviin ja työmenetelmiin siten, että opiskelija on ymmärtänyt asiat myös työturvallisuuden kannalta. Työnantajan tulee huolehtia, että työturvallisuuslain 8, 10 sekä 14 pykälissä kuvatut työn vaarojen selvitys ja arviointi on tehty ja että olennaisesti aiheeseen liittyvä työssäoppijan riittävä opastus on hoidettu. Arvioinnin ja vaarojen selvittämisen jälkeen tulee selvittää myös kaikki työssäoppimisjaksolla tarvittavat henkilönsuojaimet ja on sovittava yhdessä, hankkiiko suojavälineet oppilaitos vai työssäoppimispaikka. Asiasta on hyvä mainita myös kirjallisesti työssäoppimisen sopimuksissa. Henkilönsuojainten käytön valvonta kuuluu työssäoppimispaikan työnantajalle. Työssäoppimispaikalle nimetyn työpaikkaohjaajan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa ohjaavan opettajan kanssa opiskelijan ohjaus ja valvonta työssäoppimisjakson aikana. 8

3 VASTUUT JA VELVOLLISUUDET TYÖSSÄOPPIMISESSA 3.1 OPETTAJAN VASTUUT Opettajan tehtävänä on ohjata ja valmentaa opiskelijaa siten, että tämä pärjää hänelle valitussa työpaikassa. Opettajan tulee valmentaa opiskelijaa työssäoppimisjaksolle varmistaa opiskelijan riittävä työturvallisuuden tietotaito tuntea alueen työpaikat ja verkottua niiden kanssa varmentaa työssäoppimispaikan soveltuvuus opiskelijalle arvioida työtehtävien soveltuvuus opetussuunnitelman tavoitteisiin käydä läpi eri osapuolten tehtävät ja vastuu tehdä sopimukset työssäoppimispaikan kanssa kannustaa opiskelijaa suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen oppimiseen toimia avoimessa yhteistyössä työpaikkaohjaajan ja opiskelijan kanssa sekä antaa tukea kasvatuksellisissa asioissa pitää yhteyttä opiskelijaan ja tarjota tukea riittävästi sopia arviointikeskustelun ajankohta ja katsoa, että siinä käydään läpi opiskelijan kehittymisen lisäksi myös työssäoppimisjakson järjestelyjä ja yhteistyön sujumista. 3.2 OPISKELIJAN VASTUUT Opiskelija tulee sitoutua noudattamaan työpaikalla annettuja määräyksiä ja ohjeita, jotka voivat olla kirjallisia, suullisia sekä hyvinkin yksityiskohtaisia ja koskea mahdollisesti yrityksen liikeideaa, strategiaa tai laatujärjestelmää käyttää annettuja suojaimia sekä noudattaa annettuja työsuojeluohjeita huolehtia siiteydestä ja järjestyksestä työpaikalla sopia esimiehen kanssa työvuoroista, kuten työn alkamis- ja loppumisajoista sekä tauoista noudattaa työpaikan salassapitovelvollisuutta pitää työskentelyajalta työpäiväkirjaa. 9

3.3 TYÖPAIKKAOHJAAJAN VASTUUT Työpaikkaohjaajan tulee osallistua ennakkosuunnitteluun yhdessä opettajan kanssa tutustua opiskelijan työssäoppimisen tavoitteisiin tiedottaa opiskelijan tulosta työpaikalle työssäoppimaan perehdyttää, ohjata ja valvoa opiskelijaa sekä antaa palautetta antaa yleiskuvaa opiskelijalle yrityksen toimintatavoista ja pelisäännöistä osallistua työssäoppimisen käytäntöjen kehittämiseen yhdessä oppilaitosten kanssa kertoa opettajalle työtavoista, laitteista ja työympäristöön liittyvistä asioista arvioida opiskelijan suoritusta yhdessä opettajan kanssa. 10

4 TYÖSSÄOPPIMISEN VAKUUTUSTURVA 4.1 OPISKELIJAN VAKUUTUSTURVA Opiskelijalle kuuluu ammatillisessa koulutuksessa lain mukainen vakuutus siltä varalta, että hän joutuu tapaturmaan tai sairastuu koulutuksen aikana. Koulutuksen järjestäjän on siis otettava opiskelijalle vakuutus, joka kattaa käytännön opetuksen, työssäoppimisjakson tilanteet sekä työmatkojen aikana aiheutuneet tapaturmat. Kyseinen tapaturmavakuutus kattaa myös maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen ja vammaisten opiskelijoiden valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen. 4.2 VAHINGONKORVAUSVELVOLLISUUS Työssäoppimisjaksolla tapahtuneet vahingot korvataan vahingonkorvauslain mukaisesti. Mikäli opiskelija on tuottanut vahinkoa lievää suuremmalla tuottamuksella, on hän itse korvausvelvollinen. Mikäli perehdyttäminen ja työhön ohjaus tai valvonta on ollut puutteellista, jää työnantaja korvausvelvolliseksi. Tämäntyyppiset velvollisuudet on syytä kirjata työssäoppimisesta tehtävään sopimukseen huolellisesti. 11

5 TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN RISKIEN ARVIOINTI Työssäoppimispaikan työnantajan on kartoitettava riittävän järjestelmällisesti työssäoppimisjaksolla mahdollisesti ilmenevät vaarat ja haitat työympäristön ja työolojen sekä työn itsensä suhteen. Työturvallisuuslain 10 pykälä määrittelee riskien arvioinnin tarpeen myös siten, että jos vaaraa tai haittaa ei voida poistaa, on työntekijäin turvallisuutta ja terveyttä myös arvioitava. Arvioinnissa otetaan huomioon työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito sekä muut henkilökohtaiset ominaisuudet tapaturman vaara sekä muut terveyttä uhkaavat tekijät työn kuormittavuus aiemmin esiintyneet tapaturmat, läheltä piti -tilanteet, ammattitaudit ja työperäiset taudit. Kartoituksen jälkeen mahdolliset vaaranlähteet on pyrittävä poistamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Lopuksi haitat on minimoitava esimerkiksi työn uudelleenjärjestelyllä tai henkilönsuojaimilla. 12

6 TYÖTURVALLISUUSKORTTI Rakennusalalla on perinteisesti ilmennyt puutteita työturvallisuudessa ja liikaa vaihtelua sen suhteen, mitä työturvallisuudella ymmärretään. Työn turvallisuuden lisäämiseksi nimenomaan yhteisille työmaille on kehitetty yhtenäistä turvallisuuskoulutusta. Se on nykyään valtakunnallinen menettelytapa, ja siitä käytetään nimitystä työturvallisuuskorttikoulutus. Kyseistä työturvallisuuskorttikoulutusta hallinnoi Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Kortin käyttöönotto ei ole pakollista yrityksissä, mutta useat tilaajatahot vaativat alihankkijoitaan hankkimaan työturvallisuuskortin. Työturvallisuuskorttikoulutus johdattaa parempaan työturvallisuuteen, mutta se ei korvaa työpaikkakohtaista perehdyttämistä. 13

7 TYÖTURVALLISUUSVASTUU 7.1 TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN TYÖNANTAJAN VASTUUT Työnantajan on selvitettävä koulutuksen järjestäjälle työssäoppimispaikan ammattitaitovaatimukset ja erityispiirteet perehdytettävä työssäoppija työhön, työpaikan oloihin, työsuojelutoimiin, työpaikan yhteistyöperiaatteisiin, työpaikan tiedottamiseen sekä terveyshuoltoa koskeviin järjestelyihin. 7.2 KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN VASTUUT Koulutuksen järjestäjän on selvitettävä työpaikan ammattitaitovaatimukset ja erityispiirteet opiskelijalle varmistettava opiskelijan valmiudet suoriutua annettavista tehtävistä varmistettava opiskelijan soveltuvuus kyseiselle työpaikalle. 14

8 NUORTEN TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELU 8.1 TYÖTURVALLISUUDESTA VASTUUSSA OLEVAT TOIMIJAT Työturvallisuuslain mukaan työnantaja sekä hänen työntekijänsä ovat velvollisia toimimaan yhteistyössä työturvallisuuden parantamiseksi. Varsinaisesti vastuu jää kuitenkin työnantajalle, joka on laissa velvoitettu järjestämään valvontaa sekä yhteistyötoimintaa varten organisaation. 8.2 OPISKELIJAN OIKEUS TURVALLISEEN OPISKELUYMPÄRISTÖÖN Opiskelijalla on oikeus sekä psyykkisesti että fyysisesti turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että tämä oikeus toteutuu myös työssäoppimisjakson aikana. Sopimukseen työssäoppimisesta on liitettävä työnantajan työn vaaroja koskevat selvitykset. Erityisesti on varmistettava, että nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) ja nuorten työntekijöiden suojelusta annetun asetuksen (508/1986) säädökset on otettu huomioon. 8.3 KIELLETYT TYÖT Nuorta (alle 18-vuotiasta) työntekijää ei saa käyttää töissä, jotka ovat hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tai jotka vaativat suurempia ponnistuksia ja vastuuta mitä hänen ikänsä ja voimansa kohtuudella edellyttävät (Asetus nuorten työntekijäin suojelusta 502/1982, 2 ). Kiellettyjä töitä ovat mm. työt, jotka edellyttävät ikään ja kokemukseen nähden kohtuutonta rasitusta sekä huomattavaa vastuuta omasta tai toisten turvallisuudesta tai huomattavaa taloudellista vastuuta, tai jotka sisältävät sellaisia onnettomuusuhkia, joita nuoret eivät kykene tiedostamaan yksin työskentely, kun työhön sisältyy ilmeisen tapaturman tai väkivallan vaara työt, joissa altistutaan haitallisille aineille, jotka ovat myrkyllisiä tai syöpää tai perimämuunnoksia aiheuttavia tai vaarantavat sikiötä tai työntekijää pitkäaikaisesti palo- ja räjähdysvaarallisten aineiden ja I luokan palavien nesteiden valmistus, kuljetus ja käsittely ilmeisen palovaarallisissa oloissa työt, joissa työskennellään terveydelle vaarallisen melun, tärinän, äärimmäisen kylmyyden tai kuumuuden altistumisen oloissa. 15

8.4 ILMOITUS NUOREN TYÖNTEKIJÄN KÄYTTÄMISESTÄ VAARALLISISSA TÖISSÄ Yli 16-vuotias työntekijä voi tehdä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa lueteltuja tai niihin verrattavia töitä, jos työnsuojelussa on otettu turvallisuus siten huomioon, ettei nuoren käyttöön tarkoitetuissa työoloissa, laitteissa tai aineissa ole erityisen tapaturman tai terveyden vaurioitumisen vaaraa. Työnantajan tai koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa työsuojelupiiriin nuoren käyttämisestä vaarallisissa töissä. Ilmoituksen tulee selvittää tehtävä työ ja sen vaarallisuus sekä miten nuori perehdytetään ja ohjataan työhön ja mitä suojelutoimenpiteitä on olemassa. Tämä ilmoitus voi olla vapaamuotoinen tai tehty työsuojelupiirin erityisellä lomakkeella. Kyseisen ilmoituksen voi laatia myös toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta jos työntekijöiden lukumäärä, työkohde, terveyttä vaarantavat aineet tai seikat muuttuvat, on ilmoitus uusittava. 8.5 POIKKEUSLUVAT KIELLETTYIHIN JA VAARALLISIIN TÖIHIN Työnantaja voi hakea työsuojelupiiristä 15 vuotta täyttäneelle nuorelle poikkeusluvan nuorten työntekijäin suojelusta annetun asetuksen säädöksistä, mikäli se on tämän ammatillisen kehityksen vuoksi välttämätöntä. Ehtona on se, että nuori työskentelee kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön valvonnan alaisena ja että asetuksen tarkoitukset ovat muuten varmistettu. Työssäoppiminen voidaan siis poikkeusluvalla toteuttaa myös alle 18-vuotiaille nuorille luvun 8.3 mukaisissa kielletyissä töissä sekä 15-vuotiaille ns. vaarallisissa töissä. Käytännössä työssäoppiminen kannattaa sijoittaa tällaisissa töissä kolmannen lukuvuoden opintoihin, jolloin opiskelija on yleensä täyttänyt 18 vuotta. 8.6 TYÖAIKA Opiskelijan työaika tulee järjestää työssäoppimispaikan oman säännöllisen työaikakäytännön mukaisesti. 16

9 KEMIALLISET JA BIOLOGISET VAARAT Monilla kemikaaleilla on haitallisia ominaisuuksia, ja siksi onkin tärkeää tuntea työssä käytettävän aineen ominaisuudet ja olennaiset käyttöturvallisuustiedot. 9.1 VAROITUSMERKINNÄT Valmis, lopullisesti kuivunut maalipinta ei yleensä aiheuta kemiallista vaaraa eikä ympäristöhaittaa. Tuoreen maalin käsittelyssä on aina hyvä huolehtia siitä, että tuotteen sisältämät kemikaalit eivät pääse elimistöön. Jokaisesta teollisesta valmistetusta tuotteesta on saatavissa käyttöturvallisuustiedote. Käyttäjän kannalta tärkeimmät turvallisuusohjeet löytyvät jo tuotteen myyntipakkauksesta. Käyttöturvallisuustiedo tteesta viimeistään löydät maalituotteen riskitekijät ja säilöntäohjeet. 9.2 PAKKAUSTEN VAROITUSMERKIT Pinnoitustyöntekijän kannattaa opetella tunnistamaan pakkausmerkinnöissä käytettävät yleisimmät varoitusmerkit. 17

aine on voimakkaasti hapettava. Esimerkiksi aineeseen kastettu rätti voi syttyä vaikkapa yön aikana itsestään palamaan. Tunnuskirjain = O (oxidative) aine on helposti syttyvä, aineesta haihtuva kaasu voi muodostaa ilman hapen kanssa räjähtävän seoksen (tarvitaan vain pieni kipinä). Tunnuskirjain = F syttyvä tai F+ helposti syttyvä (flammable) aine on myrkyllistä. Tunnuskirjain = T (toxic) terveydelle haitallinen tai ärsyttävä. Tunnuskirjain = Xn tai Xi (Xn = noxious = haitallinen, Xi = irritative = ärsyttävä) syövyttävä. Tunnuskirjain = C (corrosive) ympäristölle vaarallinen. Tunnuskirjain = N (nature) räjähtävä. Tunnuskirjain = E (explosive) 18

9.3 LIUOTTIMET, HOMEET JA BAKTEERIT SEKÄ MUUT HAITALLISET AINEET Liuotinaineilla tarkoitetaan yleensä mitä tahansa orgaanisia liuottimia. Nämä ovat monessakin mielessä haitallisia sekä käyttäjälleen että ympäristölle. Liuottimet voivat kulkeutua elimistöön paitsi nieltyinä ja hengityksen kautta, myös ihon läpi. Elimistössä aineet kertyvät keskushermostoon ja aiheuttavat helposti huumaustilan ja pahoinvointia. Pahimmissa tapauksissa voi seurata jopa tajuttomuus ja kuolema. Pitkäaikaisessa (yleensä useita vuosia jatkunut) liuotinainemyrkytyksessä häiriintyy solujen energia- ja valkuaisainetuotanto. Seurauksena voi olla hermosairaus tai erilaisia maksan, ihon, limakalvojen, sydämen tai munuaisten sairauksia. Liuotinainealtistuminen voi aiheuttaa myös lapsettomuutta (myös miehillä) ja vaarantaa raskausaikana sikiön normaalin terveen kehityksen. Terveyshaittojen lisäksi liuottimien käyttöön liittyy aina tulipalonvaara, sillä orgaaniset liuottimethan ovat kaikki palavia nesteitä eli voivat haihtuessaan muodostaa palavan ilma-kaasuseoksen. Ilmakehään joutuessaan ne muodostavat ns. haitallista otsonia, ja viemäristöön päästyään ne aiheuttavat myös suuria puhdistusongelmia. Vesiohenteiset tuotteetkaan eivät ole täysin vaarattomia. Nekin voivat sisältää pieniä määriä esimerkiksi glykolieettereitä, joille altistumisen on todettu vaarantavan mm. lisääntymisterveyttä eli kykyä saada terveitä jälkeläisiä. Myös ns. luonnonmaalit voivat aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia oireita. Samanlaisia oireita voivat aiheuttaa myös homeet ja mikrobit; esimerkiksi kosteusvaurioita korjattaessa on käytettävä henkilökohtaisia suojaimia ja huolehdittava myös siitä, että haitalliset pölyt eivät pääse leviämään ympäristöön. Asbestia on vaarallinen aine aiheuttamansa syöpävaaran takia. Asbestia käytettiin rakennusaineteollisuudessa runsaasti vielä 1980-luvulla. Nykyisin sen käyttö on kokonaan kielletty. Tavallisia asbestia sisältäviä tuotteita olivat aikanaan rappauspinnoille ruiskutettavat ulkoseinäpinnoitteet, värikkäät, laattakuvioidut muovimatot ja julkisten tilojen lattioissa käytetyt, 25 x 25 cm:n kokoiset kvartsivinyylilaatat. Kaikkien tällaisten materiaalien purkaminen edellyttääkin nykyisin erillisen luvan, eli työntekijöiden on käytävä tähän työhön oikeuttava kurssi ja urakoitsijan on noudatettava kaikkia asbestipurkutyöstä annettuja määräyksiä. Kyseisiin töihin ei saa ryhtyä ilman asbestikartoitusta. Kvartsi- eli kivipöly tunnetaan niin ikään vaarallisena aineena. Pölyhiukkasista hitaasti liukeneva piihappo aiheuttaa vaurioita keuhkojen normaaliin puolustusmekanismiin, jolloin seurauksena voi olla pysyvä hengitystoiminnan vajaus (silikoosi). Kivipölylle voi altistua esimerkiksi suoritettaessa suihkupuhdistusta kuivalla luonnonhiekalla. 19

Lyijy on tiedetty ihmiselle ja ympäristölle vaaralliseksi aineeksi jo kauan. Lyijy sitoutuu elimistölle tärkeisiin yhdisteisiin ja aiheuttaa väsymystä, anemiaa sekä raajojen ja nivelten särkyä. Pahimmissa altistuksissa seurauksena voi olla hermostomuutoksia ja jopa aivovaurioita. Lyijy läpäisee myös istukan ja jakautuu sikiössä kuten aikuisellakin eri elimiin, erityisesti luustoon. Lyijyä on käytetty maalien valmistamisessa jo muinaisina aikoina. Nykyisin sen käyttö on käytännöllisesti katsoen kokonaan kielletty. Maalari voi kuitenkin altistua lyijylle esimerkiksi hiomalla tai kuumentamalla lyijymaalilla maalattuja ikkunoita tai ulkoseinälaudoituksia. Myös korroosionestomaalit sisälsivät aikoinaan lähes poikkeuksetta lyijyä. Edellä mainituista syistä näissä töissä tuleekin yleensä käyttää asianmukaisia henkilönsuojaimia. Kromia on myös sisältynyt aikoinaan yleisesti korroosionestomaalien pigmentteihin. Kromaatit ovat ihoa ärsyttäviä ja herkistäviä sekä myös syöpävaarallisia aineita. Niitäkään ei enää sisälly nykyisin valmistettaviin maalituotteisiin, mutta samalla tavoin kuin lyijylle saattaa maalari altistua kromille vielä tulevaisuudessakin. Epoksi on nykyisin yleisin lattiapinnoitteiden ja -maalien sideaine. Tuotteet ovat usein liuotteettomia tai vesiohenteisia, mutta epokseilla, kuten muillakin kaksikomponenttisilla aineilla, erityisesti kovettajat aiheuttavat kuitenkin helposti esimerkiksi ihottumaa ja muita allergisia oireita. Epoksituotteita käytettäessä onkin aina huolehdittava hyvin myös ihon suojauksesta. Kuten edellä olevista kappaleista ilmenee, lähes kaikki tuotteet voivat sisältää jotakin ihmisen terveydelle epäsuotuisaa ainesta. Tästä huolimatta kaikkia nykyisin myytäviä tuotteita voidaan käyttää ohjeita noudattaen täysin turvallisesti, ja suurin osa vesiohenteisista tuotteista ei vaadi edes mitään erityisiä suojatoimenpiteitä. 9.4 KEMIKAALIEN VAIKUTUSTAVAT Kemiakaalien vaikutustavan lähtökohta on henkilön oma reagointitapa. Siihen vaikuttavat monet asiat, kuten mm. henkilön oma herkkyys ainetta kohtaan, silloinen vireystila ja kunto, ikä sekä sukupuoli. Toisaalta myös kemikaalit voivat vaikuttaa myös joko äkillisesti eli akuutisti tai pitkäaikaisesti eli kroonisesti. Vastaavasti kemikaali voi vaikuttaa vaikka vain paikallisesti, kuten esimerkiksi vain silmissä, iholla tai hengitysteissä, tai sitten kokonaisvaltaisemmin elimistössä verenkiertoon kulkeuduttuaan. Erityisen alttiita myrkyille ovat etenkin maksa, munuaiset sekä keskushermosto. 9.5 ERITYISVAIKUTUKSIA Syövyttävät aineet tuhoavat kudosta. Kemikaalin kirjainmerkintänä syövyttäville aineille on C. Näitä ovat esimerkiksi väkevät emäkset ja hapot. 20

Ärsyttävät aineet aiheuttavat monesti tulehduksia, hengitysvaikeuksia sekä ärsytystä silmissä tai limakalvoilla. Monesti saman kemikaalin väkevyysaste ratkaisee, onko kyse ärsyttävästä vai syövyttävästä aineesta. Hengitysmyrkyt aiheuttavat hapenpuutetta elimistössä. Häkä eli hiilimonoksidi sijoittuu veren hemoglobiiniin huomattavasti paremmin kuin happi, jolloin hapen kulku estyy. Nitriitit taas hapettavat hemoglobiinin raudan kolmiarvoiseksi ja syanidit estävät soluhengityksen. Hengitysmyrkyistä on muistettava se, että myrkyttömätkin kaasut voivat aiheuttaa hapenpuutetta syrjäyttämällä hengitysilmasta happea. Tavallisesti ilmassa on happea 21 tilavuusprosenttia. Mikäli ilman happipitoisuus laskee 16 %:iin, alkaa ihminen tuntea hapenpuutetta. Tavallisesti suojakaasuina käytetyt kaasut, kuten typpi ja hiilidioksidi, syrjäyttävät happea. Vastaavasti ilmakuivuva maali pienentää huonoissa olosuhteissa happipitoisuutta vaaralliselle tasolle. Keskushermostoa lamaannuttavat aineet vaikuttavat yleensä huumaavasti. Erityisesti rasvaliukoiset poolittomat hiilivedyt ja halogenoidut hiilivedyt pääsevät helposti hengityselimiin tai imeytyvät ihon läpi verenkiertoon. Keskushermostoa lamaannuttavat oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena, kouristuksina tai huimauksena. Elimistön yleismyrkyt vaikuttavat usein tiettyihin elimiin, kuten munuaisiin, maksaan jne. Näitä myrkkyjä ovat esimerkiksi bentseeni, fenoli sekä raskasmetallit. Herkistävät aineet vaikuttavat elimistön reagoimistapoihin ja aiheuttavat siten pitkäaikaisen altistuksen jälkeen esimerkiksi astmaa tai allergioita. Herkistäviä aineita voivat olla esimerkiksi kromi, nikkeli, koboltti, formaldehydi ja isosyanaatit. Sikiövaikutuksia aiheuttavia aineita ovat esimerkiksi metyylielohopea, etanoli ja liuottimet. Käyttöturvallisuustiedotteen lausekkeet R-61 ja R-63 l varoittavat erityisesti sikiölle vahingollisista kemiallisista yhdisteistä. Näiden lisäksi hitsauksen ja maalinpoiston yhteydessä leviävät myrkylliset kaasut aiheuttavat vaaraa sikiölle. Olennaisesti vastaavasta varoittaa käyttöturvallisuustiedotteen lauseke R-60, jossa kerrotaan hedelmöittymistä mahdollisesti heikentävistä kemikaaleista. Näitä kemikaaleja löytyy mm. parkettilakoista. Karsinogeeniset aineet lisäävät syövän esiintymistä. Näitä aineita voivat olla esimerkiksi bentseeni, vinyylikloridi, hiilitetrakloridi, kloroformi, hydratsiini, kadmiumyhdisteet, kromaatit, nikkeliyhdisteet, asbesti, noki, polysykliset aromaatit eli PAH-yhdisteet sekä PCB-yhdisteet. Kaiken kaikkiaan oikea käyttöturvallisuusmenettely vaaraa aiheuttavien kemikaalien käsittelyssä on yrittää ensin vaihtaa kemikaalit vaarattomampiin yhdisteisiin, ja vasta kun muuta keinoa ei ole, on turvauduttava henkilösuojaustoimenpiteisiin. 21

10 SIISTEYS JA JÄRJESTYS TYÖPAIKOILLA Kaikki voivat vaikuttaa työpaikkansa siisteyteen ja järjestykseen. Ne kuuluvat työturvallisuuteen olennaisesti, mistä hyvänä esimerkkinä on turhien työkalujen tai jätteiden lojuminen työpaikan lattialla. Niihin voi kompastua tai liukastua, ja kaiken lisäksi lattialla lojuvien tavaroiden jatkuva väistely vähentää tuottavuutta. 10.1 TYÖTURVALLISUUSRISKIT JÄTTEIDEN KÄSITTELYSSÄ Nykyään monissa yrityksissä työntekijät siivoavat omat jälkensä. Siivoamiseen kuuluu myös jätteiden lajittelu. Se lisää omalta osaltaan myös työturvallisuutta ympäristön siisteyden välityksellä ja myös vähentää jätekustannuksia sekä turhaa ympäristön kuormitusta. Usein lajittelu on varsin helppoa ja vain asennekysymys. Siisteyden ja järjestyksen ylläpito on myös kirjattu lakiin. Työturvallisuuslaki käsittelee asiaa työntekijäin velvollisuuksissa seuraavasti: Työntekijän on noudatettava työolosuhteiden turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta. Työpaikkaohjaajan tulee perehdyttää opiskelija työpaikan siisteyskäytäntöön sekä korostaa edelleen järjestyksen vaikutusta työtulokseen. 10.2 LD 50, LC 50, HTP JA VOC Jätteiden käsittelyssä on hyvä tiedostaa seuraavia kemikaalin riskiarviointiin liittyviä tunnuksia: LD 50 ilmoittaa sen annoksen suuruuden elopainoa kohti laskettuna, jonka nauttiminen tietyn ajan kuluessa ainemäärä tappaa puolet koe-eläimistä. Esimerkiksi arseenilla LD 50 suun kautta rotalle annosteltuna on 736 mg/kg. LC 50 ilmoittaa vastaavasti kaasuista sen annoksen suuruuden elopainoa kohti laskettuna, jonka nauttiminen tietyn ajan kuluessa ainemäärä tappaa puolet koe-eläimistä. Haitallisen aineen LD 50 -pitoisuutta mitataan hengitysilmasta, ja se voi olla esimerkiksi luokkaa 0,25 mg/l < LC < 1 mg/l. 22

HTP on lyhenne, joka tarkoittaa haitalliseksi tunnettua pitoisuutta (englanniksi TLV = thereshold limit value). Se tarkoittaa pitoisuutta, jonka alapuolella voidaan työskennellä 8 tuntia päivässä. Toinen tapa on mitata hetkellistä arvoa 15 minuutin ajalta. Molemmille ajoille on omat pituutensa. Nämä HTP-arvot ilmoitetaan joko tilavuusyksikköinä (ppm) tai massayksikköinä (mg/m 3 ). Esimerkiksi asetonin HTP kahdeksan (8) tunnin arvo tilavuusyksikkönä on 500 ppm ja massayksikkönä 1 200 mg/m 3. VOC eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet (volatile organic compounds) ilmoitetaan maalituotteiden osalta ainakin tuoteselosteissa (g/l), jotta voidaan laskea orgaanisten päästöjen määrä maalin kulutuksesta. 23

11 HENKILÖKOHTAISET SUOJAVARUSTEET Työturvallisuuslain lähtökohta on, että työolot tulee saattaa jo ennlta sellaisiksi, ettei niistä aiheudu vaaraa tai vauriota työntekijän terveydelle. Mikäli näin ei voida poistaa vaaraa, on otettava henkilösuojaimet käyttöön. Alalle on laadittu suojautumisohje. 11.1 SUOJAVARUSTEET Työntekijän on käytettävä hänelle tapaturmien ja terveyden vaurion estämiseksi määrättyjä suojeluvälineitä. Suojahaalari: Polvisuojaimet: Suojapusero: Lippalakki: Kypärä: Suojakäsineet: Jokaisen ammattihenkilön tulee aina käyttää kulloiseenkin työhön soveliasta suojahaalaria. Ne ovat suunniteltu ja varustettu jatkuvaan fyysiseen työhön, ja niissä on usein työn ominaispiirteitä varten erikoislisiä, taskuja, polvisuoja-aukkoja jne. Selkäsairauksien välttämiseksi lattioilla ja lattioiden rajassa tehtävät työt on suoritettava polviasennossa. Polvet on kuitenkin muistettava myös suojata suojahaalarin polvitaskuihin pujotettavilla pehmusteilla. Varsinkin vetoisissa olosuhteissa kannattaa käyttää asianmukaista suojatakkia. Haalarikankaasta valmistettu puhdas takki suojaa sitä paitsi myös valmistettavana olevaa maalipintaa. Lippa suojaa hyvin silmiä esimerkiksi sisäkattotöissä sekä tietysti myös auringolta esimerkiksi ikkunatöissä. Lakki itsessään on myös tärkeä puhtausvaruste hienoissa pölyttömyyttä vaativissa töissä. Kypärää on käytettävä kaikissa sellaisissa töissä, joissa päähän voi kohdistua kolhaisuja tai iskuja. Kypärää on yleensä käytettävä ainakin telakoilla ja rakennustyömailla liikuttaessa. Huoneiden sisä tiloissa riittää kuitenkin yleensä edellä mainittu lakki. Kumisia suojakäsineitä on käytettävä aina työvälineiden pesussa. Muissa töissä ovat sopivankokoiset nahkakäsineet lähes aina paikallaan. Lyhytaikaiseen suojaukseen voi käyttää myös suojavoiteita. Voiteita käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon, että ne eivät saa sisältää imeytymättömiä rasvoja, sillä rasvat aiheuttavat haittaa maalaustyössä. 24