Pyhät Intiassa on pyhiä miehiä, sadhuja, yhtä paljon kuin Suomessa asukkaita. Kolmen vuoden välein gurut, kiertolaismunkit ja mystikot kerääntyvät Ganges-joen rannalle viettämään Kumbh Mela -festivaalia. Teksti Yaroslava Troynich Kuvat Ville Palonen ja pahat Tuhkalla alastoman vartalonsa sivellyt Sri Digambar Girga Giri rullaa penistään puukepin ympärille. Pyhä mies näyttää hulluksi tulleelta pirulta, ja vaikutelmaa lisää, että hänen ympärilleen telttaan kerääntyneillä miehillä jotka myös ovat alasti on käsissään kolmipiikkiset atraimet, trishulit. Oviaukon edessä keltaiseen sariin pukeutunut nainen kuuraa maalattiaa liejuksi kostutetulla pyhän lehmän lannalla. Kun koti on puhdas, jumalien kelpaa tulla! kehaisee peniksensä kimpussa ähertävä isäntä. Intialaisessa Haridwarin kaupungissa on satoja samanlaisia telttoja, sillä käynnissä on kolmen vuoden välein järjestettävä Kumbh Mela. Maailman suurimmaksi uskonnolliseksi kokoontumiseksi kutsutulle festivaalille saapuu parin kuukauden aikana kymmeniä miljoonia pyhiinvaeltajia. Tuhannet heistä ovat sadhuja, hindujen pyhinä pitämiä miehiä ja naisia. Kumbh Melan huippuhetkiä ovat astrologien valitsemat päivät, jolloin tuhannet alastomat naga sadhut rynnistävät pyhään Ganges-jokeen kylpemään. Meno muistuttaa barbaarien hyökkäystä, sillä uskonnollisen hurmoksen valtaama alaston massa on aseistautunut miekoin ja atraimin. Hindut uskovat, että kastautuminen Gangesin veteen festivaalin aikana pesee pois kaikki synnit. Pyhimpinä päivinä pyhimmät miehet kylpevät ensimmäisinä. Kumbh Mela on harvinainen tilaisuus tavata ympäri Intiaa saapuvia sadhuja, kertoo Sanjeev Mehta, Haridwarissa asuva matkatoimistoyrittäjä. Hän on tehnyt useita dokumenttielokuvia ja lehtiarkkeleita pyhistä miehistä. Jotkut kokevat jo lapsena olevansa valmiita pyhän miehen elämään, mutta useimmista tulee sadhuja vasta aikuisina. Kun olin teini-ikäinen, ääni sisälläni kehotti minua pysymään naimattomana ja keskittymään uskontoon, kertoo oranssiin kaapuun pukeutunut 55-vuotias sadhu Swami Girganan hymyillen. Aloin opiskella meditaatiota, mutta maallinen elämä vei mennessään. Päädyin Bollywoodiin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvia kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Lopulta annoin kuitenkin periksi sisäiselle äänelleni ja valitsin sadhun elämän. Kiertolaismunkki, askeetikko ja erakko, joogi, mystikko vai elävä pyhimys? Aina sadhut eivät itsekään tunnu tietävän, kuka on pyhä ja kuka ei. Kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen piirre. Se on omistautuminen mokshan, jälleensyntymisen kierrosta vapautumisen, saavuttamiseen. Erilaisia sadhuja on paljon, mutta karkeasti ottaen heidät voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, mitä jumaluutta he palvovat. Rauhalliset vaishnavistit rukoilevat Vishnua tai hänen ilmentymäänsä Ramaa. Shaivistit taas rukoilevat tuhoajajumala Shivaa. Heihin kuuluvat myös naga sadhut, jotka hierovat alastomiin vartaloihinsa kuolemaa ja uudelleensyntymistä symboloivaa tuhkaa. He polttavat hasista ja kurittavat peniksiään. Uskomuksen mukaan peniksen alistaminen esimerkiksi rullaamalla elin kepin tai miekan ympärille tai riiputtamalla painoja siitä muuttaa seksuaalisen energian henkiseksi. Joskus pyhyyden etsiminen ylittää kaikki rajat. Aghorit uskovat, että tabujen rikkominen on nopein tie kohti valaistumista. Koska Shiva pitää hautausmaista, aghorit asuvat polttohautauspaikkojen lähistöllä. Öisissä rituaaleissa saatetaan syödään ruumiiden osia tai ulosteita, juodaan koiran virtsaa ja alkoholia ihmisen pääkallosta ja harrastataan seksiä. Aghorin löytäminen haastateltavaksi on vaikeaa. Heistä puhutaan kuiskaten, sillä aghoreiden uskotaan osaavan käyttää mustaa magiaa. Tuntien etsimisen jälkeen saavumme luolaan, jonka seinällä roikkuu verenhimoisen Kali-jumalattaren kuva. Törkyisellä lattialla pyörii kymmeniä tyhjiä viinipulloja, joiden seassa vilistää hiiriä. Luolan perällä kyyhöttävä musta kana vie ajatukset pakanallisiin rituaaleihin. Aghori itse tuo mieleen Sörnäisten metroasemalla päivystävän juopon. Pyhä mies on kännissä kuin käki ja heiluttaa kiroillen pitkäkahvaista kirvestä. Lähtiessämme mies huutelee peräämme törkeyksiä. Samalla hän repii lahjoittamamme setelin ja viskaa paperisilpun nuotioon. Mitä useampia sadhuja tapaa, sitä perusteellisemmin mielikuva pyhyydestä järkkyy. Ganges-joen rannalla rastatukkainen naga sadhu joka ei omien sanojensa mukaan ole koskaan leikannut hiuksiaan tupruttelee chillum-hasispiippuaan antaumuksellisesti. Haastattelu loppuu, kun miehen sokerihammasta alkaa kolottaa. Askeetikko ostaa teltassa istuvalle joukolle kermaleivokset ohi kulkevalta kaupustelijalta. Sormet nuoltuaan hän hiipii naapurisadhun luo ja pihistää tämän hasisvaraston. Opetuslapset nauravat hyväksyvästi gurunsa kepposelle, ja pian koko kopla istuu piippu savuten kadun keskellä siunaamassa ohikulkijoita. Sadhujen joukkoon mahtuu myös huijareita, joihin törmää varsinkin turistien suosimissa paikoissa. Oikea pyhimys ei esimerkiksi kerjää, sillä hänelle ihmiset lahjoittavat ruokaa ja rahaa pyytämättäkin, Sanjeev Mehta selittää. Pyhyys ja ihmisen luonne ovat eri asioita. Intiassa pyhimys ei välttämättä tarkoita hyvää ihmistä. Kuusikymppinen Sri Digambar Atmanand Saraswati on naga eli alaston sadhu. 54 IMAGE IMAGE 55
Yogiji Nitya Ranjan Deo, 69 Shri Digambar Girga Giri, 55 Minusta tuli sadhu 29-vuotiaana. Sitä ennen opiskelin englanninkielistä kirjallisuutta ja sanskriittia. Aluksi asuin guruni luona muutaman vuoden, ja sen jälkeen elin kuusi vuotta erakkona Chambalin laaksossa. Siellä oli lisäkseni vain pari muuta pyhimystä. Alue oli kuuluisa rosvoistaan. Ruoasta ei sentään tarvinnut huolehtia, sillä uskonnolliset maalaiset pitivät huolta meistä. Suurissa kaupungeissa pyhimyksen elämä on hankalampaa. Täällä Kumbh Melassa olen kylpenyt Gangesissa vain kuninkaallisten kylpyjen päivinä, sillä ne ovat erityisen pyhiä. En ole askeetikko, ja rehellisesti sanottuna joen vesi on minulle liian kylmää. En pidä lainkaan itseni kiduttamisesta! Pyhiinvaeltajat uskovat, että Ganges pesee pois heidän syntinsä. Heille rituaalinen kylpeminen on tärkeää, mutta minä keskityn oman mieleni puhdistamiseen. Uskonto ei ole tärkeää. Jumalaan uskominen on polku kohti päämäärää, mutta ei se ole ainoa polku. Ateistikin voi saavuttaa päämääränsä, jos hän seuraa dharmaa, velvollisuuttaan. Omassa elämässäni noudatan yksinkertaista ohjetta; teen toisille ihmisille niin kuin haluaisin heidän tekevän minulle. Olen naga, alaston sadhu. Voisin asua temppelissä, mutta elän mieluummin metsässä koirieni kanssa. Kun käyn kaupungilla, heitän viitan harteilleni, muuten olen aina alasti. Peniksen alistaminen on tärkeä rituaali, osa joogaa. Harjoitusten avulla voitan haluni ja muutan seksuaalisen energian henkiseksi. Samalla näytän, kuinka henki voittaa kivun. En ole koskaan harrastanut seksiä. Aloin harjoittaa penisjoogaa jo lapsena, enkä saa erektiota enää ollenkaan. Neljäkin ihmistä voi nousta tämän kepin päälle seisomaan, tai voin hinata täyteen lastattua autoa penikselläni. Ettekö usko? Tuokaa auto, niin näytän teille! 56 IMAGE IMAGE 57
Divyanand, n. 40 50 Mahant Tejasvini Giri, 49 Juopottelen Kali-jumalattaren kanssa tässä luolassa, ja joskus käyn mäen päällä Kalin temppelissä. Sieltä saan viiniä. Ruokaakin annettaisiin, mutta ei minua syöminen kiinnosta! Vietän kaiken aikani Kalin kanssa, kukaan muu ei ymmärrä minua. Hei, älä ota valokuvaa! Senkin paskiainen, jos et laita kameraasi pois hakkaan sen palasiksi! Odota. No, nyt voit ottaa kuvia. Okei, riittää jo! Näytä sitä kameraa. Hah, kuka tämä pöllönkyrvältä näyttävä äijä oikein on? Perheelläni oli oma guru, jota seurasin ympäriinsä aina, kun hän kävi luonamme. Hänen puheensa kiehtoivat minua jo pikkulapsena. Kun olin neljän, vanhempani lähettivät minut gurun mukana Bangaloreen ashramiin, joka on vähän kuin luostari. Asuin siellä kaksikymmentä vuotta. Samalla kävin armeijan ylläpitämässä koulussa, sillä isäni oli upseeri. 25-vuotiaana valmistuin asianajajaksi. Samoihin aikoihin isoäitini jätti minulle suuren perinnön. Sukulaiset halusivat osansa, joten he pyysivät guruani suostuttelemaan minut luopumaan perinnöstä. Guru ei edes kysynyt mitä mieltä minä olin asiasta, vaikka olin haaveillut auttavani omaisuudella köyhien perheiden lapsia. Loukkaannuin niin pahasti, että päätin jättää sekä perheeni että guruni. Kun astuin ashramista ulos yksin, tunsin olevani oikea sadhu. Aluksi kiertolaiselämä oli hankalaa, mutta uskoni auttoi minua kävelemään ensin tuhat kilometriä Mumbaihin ja sitten vielä pohjoisemmaksi, pyhälle Ganges-joelle. Naispuolisia sadhuja kunnioitetaan samalla tavalla kuin miehiäkin. Olemme tasavertaisia, sillä kaikkihan me olemme samanlaisia sieluja. Tavallisten naisten elämä, perheestä ja kodista huolehtiminen, ei ole koskaan kiinnostanut minua. Muita kiinnostuksen kohteita kyllä riittää. Olen esimerkiksi suorittanut lentolupakirjan! 58 IMAGE IMAGE 59
Fukiram Mishra, n. 70 Tulin tänne Kumbh Melaan junalla, sillä jalkani ovat huonossa kunnossa. Me sadhut saamme matkustaa junissa ilman lippua. Olin ennen maanviljelijä. Kun vaimoni ja poikani sairastuivat ja kuolivat kaksikymmentä vuotta sitten, tunsin oloni toivottamaksi. Silloin päätin alkaa sadhuksi. Elän erakkona ja tapaan ihmisiä vain silloin tällöin. Suurimman osan ajasta rukoilen Rama-jumalaa, jota palvoin jo naimisissa ollessani. Joka syksy diwali-festivaalin aikoihin käyn tapaamassa lapsenlapsiani. Pidän heistä, mutten halua palata entiseen elämääni. En ole yksinäinen, minullahan on Rama seuranani. Usko on antanut minulle voimaa jatkaa elämää. Enää en ole niin onneton. En mieti seuraavaa elämää, sillä jumala kyllä miettii ja päättää ne asiat puolestani. Amar Bharti Urdbahu Baba, n. 60 Olen pitänyt kättäni ylhäällä jo 36 vuotta. Tämä on yksi elämänsä hengellisyyden tavoittelulle omistaneiden joogien ja sannyasien ikivanhoista perinteistä. Jotkut ovat puhumatta tai pysyvät seisaallaan vuosikaupalla, minä päätin pitää kättäni koholla. Tällaiseen pystyäkseen on saavutettava tietty hengellinen taso. En tunne kipua, sillä meditoin ja syön vain vähän. Nykyään nukun ainoastaan pari tuntia vuorokaudessa, joten elämäni on kuin jatkuvaa meditaatiota. En aio enää koskaan laskea kättäni. En edes leikkaa kynsiä, sillä käsi ei enää kuulu minulle. Se on kuin Shivan kunniaksi liehuva lippu; kun sen kerran nostaa, se on myös pidettävä ylhäällä. 60 IMAGE IMAGE 61
Sri Digambar Shivaraj Giri, 47 Herään joka aamu kolmelta, ja rukousten jälkeen sytytän Shivan kunniaksi ensimmäisen chillum-piipullisen. Hasiksen polttaminen auttaa minua keskittymään kun meditoin, koska se hidastaa sydämeni sykettä. Polttamisen jälkeen syön yleensä riisiä ja linssikeittoa, joskus tekee mieli jotain makeaa. Ruoan jälkeen en kaiva chillumia esiin pariin tuntiin. Minun ei tarvitse ostaa hasista, saan sitä lahjaksi kun siunaan ihmisiä. Tekin voisitte lahjoittaa sata dollaria, kun kyselette koko ajan ja otatte niin paljon kuvia! Minun pitäisi ostaa isompi teltta. Katsokaa nyt, minulla on kaksikymmentä seuraajaa, joista olisi pidettävä huolta! Neelcante Giri Guru Jee, n. 45 Voin jutella vain kirjoittamalla, sillä en ole sanonut sanaakaan yhteentoista kuukauteen. Saatan jatkaa tätä hiljaisuutta vuoteen 2025 asti. Kerran aiemmin olin puhumatta 15 kuukautta. Lopettaminen ei ollut vaikeaa. Avasin vain suuni ja aloin puhua. Olen kotoisin Sveitsistä. Siellä asuessani elin tien päällä; nukuin vallatuissa taloissa, työskentelin siellä sun täällä. Saavuin Intiaan 13 vuotta sitten, ja olen ollut sadhu meilkein kymmenen vuoden ajan. Pyhimyksen elämän opetteleminen oli rankkaa. Kokeilin kaikenlaisia rituaaleja, esimerkiksi aghorien kanssa asuessani join virtsaa. Ulosteita tai ihmislihaa en sentään koskaan maistanut. Nykyään asun Himalajalla 2200 metrin korkeudessa. Elän siellä alasti, vain aurinko ja nuotioni lämmittävät minua. Viimeisten parin vuoden aikana minusta on otettu monta valokuvaa. Nautin alasti poseeraamisesta! 62 IMAGE IMAGE 63