Projektikoordinaattori Sari Huuhtanen Matkapäiväkirja Sambiasta 23.6 11.7.2009 Ti-ke 23.-24.6 Matkalla taas Lensin tällä kertaa Lontoosta Johannesburgiin välttääkseni paluulennolla yöpymisen Lontoossa, mikä on kovin uuvuttavaa. Matka meni mukavasti, tosin Lontoo Johannesburg lento oli tällä kertaa tosi kuoppainen, enkä juuri saanut nukuttua. Emmanuel Mutamba oli vastassa minua kentällä ja ajoimme chachacha:han, jossa yövyin. Huilasin muutaman tunnin ja sitten NECOS:in Kenny tuli tapaamaan minua. Kävimme hiukan läpi, mitä Madimbassa on meneillään ja annoin heille tuomani letkut ja liittimet. Tapaamme vielä myöhemmin Madimbassa kun palaan takaisin Kalokosta. Emmanuel tuli vielä tapaamaan minua. Kävimme läpi hänen pitämään workshoppia ja sen tuloksia. Emmanuelin mielestä workshop oli varsin onnistunut ja ihmiset ovat todella innoissaan myös (tai erityisesti) kaivojen rakentamisesta. Workshopin aikana perustettiin sanitaatioklubien rinnalle myös vesikomiteoita, jotka toivon mukaan tuovat parannusta nykyiseen tilanteeseen kaivojen kunnostuksen suhteen. Nykyisin tilanne on melko huono, koska kukaan ei tunnu erityisesti huolehtivan kaivojen kunnosta tai korjaavan niitä, jos ne menevät rikki. Osa muutama vuosi sitten rakennetuista käsipumppukaivoista on jo pois käytöstä, sillä alueella ei ole yhtään työkaluja kaivojen kunnostamiseen eikä henkilöitä, jotka osaisivat kunnostaa käsipumpun. Yritämme hankkeessa ottaa opiksemme vanhoista virheistä ja tehdä asiat paremmin. To 25.6 Kävin aamulla kaupassa Kalokon matkaa varten ja iltapäivällä suuntasin bussiasemalle toivoen, että pääsisin bussilla liikkeelle kohtuullisen odotuksen jälkeen. Kerrankin olin onnekas en joutunut odottelemaan kuin 15-30 minuuttia ja olimme liikkeellä. Matka sujui mukavasti ja noin klo 17 aikaan olin Kalokon risteyksessä. Odottelin jonkun aikaa ja sitten Jay (Kalokon autokuski) tuli minua hakemaan. Köröttelimme Kalokoon hidasta vauhtia sillä tie oli todella huonossa kunnossa. Mutta kummastukseni tiellekkin oli tapahtumassa jotain. Ison hiekkatien (Ndolan tieltä Mpongween) on alettu kunnostaa ja se aiotaan asfaltoida. Itse olen hieman skeptinen, kuinka projekti toteutuu mutta paikalliset näyttävät uskovan sen toteutumiseen. Työ on aloitettu Mpongwen päästä joten varmaan ainakin vuoden kestää ennen kuin pääsevät Kalokon kohdalle (50 km päähän). Ehkä jossain vaiheessa elämme toivossa. Kalokossa kaikki näytti hyvältä (tosin oli jo pimeää ennen kuin olimme perillä). Kokkailin hieman ja menin nukkumaan. Pe 26.6 Aamulla selvisi paremmin, mikä tilanne Kalokossa oli ajoneuvojen suhteen. Kalokon ainoa auto oli nimittäin vuokrattu sähköyhtiölle, joka on parhaillaan siis vetämässä sähköjä Kalokoon. Niinpä meillä ei olisi autoa käytettävissä. Vahinko etten tiennyt asiasta etukäteen no, eipä siinä mitään. Lähdettiin sitten kävellen katsomaan halpamallia, jota varten oikeastaan olin Kalokoon tullutkin.
Malli näytti oikein hyvältä ja kustannukset saadaan pidettyä melko alhaisena. Materiaalikustannukset ovat noin 100 euron luokkaa (luku tarkentuu myöhemmin, kun saamme lopulliset tiedot tarvittavista materiaaleista). Halpamallin myötä toivomme vessojen leviävän laajalle, vaikka vieläkin se on liian kallis monelle perheelle. Halpamallissa pohjaratkaisu on periaatteessa samanlainen kuin isossa mallissamme. Säiliöt ovat vain pienemmät ja virtsan erottelu tapahtuu molemmista puolista samaan letkuun ja astiaan. Seinät rakennetaan puukehikosta ja heinästä. Rakentajamme esittelee halpamallia Kävimme katsomassa myös uuden vessan rakentamista ( iso malli ) Luansobessa. Uusi rakentajamme näyttää tekevän hyvää jälkeä. Vessa tulee health outpostille, jossa pidetään kyläklinikoita säännöllisesti. Käveltyämme takaisin kokkailimme ja myöhemmin kävelimme Kalokon ympäristössä katsomassa uudet vessat. Parannettavaa löytyy..osa oli hiukan likaisia tms. Mutta muuten näyttivät olevan käytössä. Koululla uusi vessat tyttöjen dormin luona on ollut ahkerassa käytössä. Jo kolmessa viikossa toinen säiliöistä on lähes täynnä! Tarvetta siis vessalle todella oli. Kaloko Trustin englannin johtaja ja hänen ystävänsä tulivat illansuussa Kalokoon. Mukavaa oli, että heillä oli auto vuokrattuna, joten ehkä voisimme myös käydä kauempana kuin ihan lähikylissä. La 27.6 Kävimme tapaamassa klinikalla Mr. Matabishia ja keskustelemassa ohjelmasta ja nykytilanteesta. Klinikan kannalta tilanne näyttää hyvin vaikealta koska he eivät ole saaneet alkuvuoden jälkeen avustuksia lääninhallinnosta. Niinpä he eivät ole päässeet kyliin eikä heillä käytännössä ole mitään lääkkeitä Kalokon klinikalla. Satunnaisesti he ovat saaneet jostain hankittua panadolia ja malarialääkettä mutta siinä kaikki. Lisäksi tilannetta pahentaa se, että koko maan laajuisesti on meneillään lääkäreiden ja hoitajien lakko, joten käytännössä Mr. Matabishi on joutunut hoitamaan klinikkaa yksin. Ja hän on pikemminkin terveystarkastaja eikä lääketieteen ammattilainen. Joten tilanne klinikalla on erittäin paha. Paikallisten sairastettua pahemmin hän voi tehdä lähetteen lähimpään sairaalaan mutta potilaan pitää hommata kyyti itse, mikä on käytännössä useimmalle lähes mahdotonta. Joka tapauksessa jatkamme erittäin hyvin mennyttä yhteistyötämme. Lupasin että voimme kustantaa bensoja moottoripyörään, jotta Michelo pääsee samalla antamaan hygieniakoulutuksia alueelle ja tapaamaan kyläläisiä sanitaatioasioissa. Lisäksi teemme yhteistyötä kaivojen korjaamiseksi, vesikomiteoiden toiminnan aloittamisessa ja uusien kaivojen rakentamisessa. Ma 29.6 Tapasimme Kalokon johtajan aamulla ja neuvottelimme lähiajan ohjelmasta. Hän tuntui olevan erittäin tyytyväinen projektin nykytilaan ja on selvästi sitoutunut asiaan, mikä ei ollut alussa ollenkaan asia. Tämän jälkeen kävimme uudestaan klinikalla tapaamassa Matabishia, jotta hän
kirjoittaisi kirjeen kyliin, jossa kerrottaisiin tulevasta kaivoprojektista ja että ZASP (siis meidän projekti) ja klinikka tekevät projektia yhteistyössä. Tämän jälkeen menimme tapaamaan koulun rehtoria Mr. Habanyamaa. Rehtori oli ottanut vesiasiat myös omakseen sillä hän kävi viikonloppuna kotonaan Luanshassa ja oli tuonut mukanaan porakaivon korjauskitin. Kalokon klinikalla ei ollut varaa ostaa kittiä, joten kellään alueella ei ollut käytännössä mahdollisuuksia korjata käsipumppua, kun se oli mennyt rikki. Hieno yhteensattuma oli se, että rehtori kertoi, että he aikovat tänään korjata toisen koulun kaivoista, joka on ollut jo jonkin aikaa pois käytöstä. Näkisimme siis, miten se tapahtuu käytännössä. Palasimme koululle vähän ajan päästä ja he olivat juuri aloittamassa korjausta. Se olikin voimia vaativaa työtä mutta kun poikia oli tarpeeksi ja oikeat työkalut paikalla, niin homma toimii. Muutama poika koululla osaa kaivojen kunnostuksen, joten heitä voi ehkä käyttää myös muiden kaivojen kunnostuksessa apuna. Kestää muutaman päivän ennen kuin kaivoa voidaan käyttää mutta sen pitäisi muuten olla käyttökunnossa. Toivottavasti saisimme muutkin kaivot korjattua yhtä kätevästi! Iltapäivällä lähdimme Paulin kanssa käymään kylissä. Hän halusi nähdä Chisapan ja Kantolon padot, joten pääsemme samalla käymään katsastamassa alueen vessat. Aloitimme kuitenkin Kweshan kylästä, joka on matkan varrella. Porakaivon korjaus on voimia vaativaa hommaa. Kweshaan on rakennettu/rakenteilla uusi koulu. Se näyttikin tosi hienolta. Vessamme on koulun lähellä, health outpostin vieressä. Se näytti hieman likaiselta, joten kyläläisten kanssa täytyy keskustella. Kweshan kyläläiset ovat erityisesti kunnostautuneet testipellon suhteen sillä he ovat saaneet jo useamman sadon ja myyneet vihanneksia paljon jo eteenpäin. Chisapaan on erittäin pitkä matka ja siellä tulee myös Michelon käytyä harvoin. Sanitaatioklubi ei myöskään ole ollut kovin aktiivinen sillä klubilaiset asuvat melko kaukana ja levittäytyneinä pitkin aluetta. Huomasimme, että vessan ovi oli jumittunut ja virtsasäiliöt eivät olleet paikallaan, joten vessa ei ole ollut lainkaan vielä käytössä vaikka tarvetta koululla varmasti olisikin. Täytyy olla yhteydessä Chisapan klubiin ja pyytää heidän korjaamaan ovi ja ottamaan vessa käyttöön. Kävelimme Chisapan padolle. Se näytti hienolta, vettä oli paljon. Toivottavasti kyläläiset hyödyntävät sitä tarpeeksi ja esim. lähitilojen karja voi käydä siellä juomassa.
Chisapasta jatkoimme matkaa Kantoloon, joka on toisella puolella projektialuettamme. Tie oli onneksi kohtuullisessa kunnossa. Kantolossa menimme tarkastamaan vessaa ja huomasimme, ettei sitä myöskään oltu otettu käyttöön. Menimme juttelemaan lähellä asuvan klubilaisen kanssa ja he lupasivat, että vessa otetaan käyttöön heti. He olivat juuri tulossa klubin pellolta, joten se puoli kyllä tuntuisi olevan hoidossa. Ti 30.6 Tapasin aamulla Lewisin ja keskustelimme sopimusasioista. Sovin myös Michelon ja rakentajan kanssa käytännön asioista. Sitten pakkailin tavaroita ja hyvästelin toimiston väen. Sain kyydin risteykseen ja sieltä pääsin taasen melko kätevästi Kapiriin, josta edelleen bussiin ja ennen pimeää olin jo Lusakassa. Tällä kertaa matka ei ollut edes kuuma, sillä muutamana päivänä on ollut todella kylmää. Erityisesti yöt Kalokossa olivat kylmiä, sillä vierasmajoissa ei ole ikkunalaseja eikä mitään lämmitystä (tietenkään). Onneksi minulla on aina odottamassa siellä makuupussi ja lämpimiä vilttejä. Lusakassa tuntui olevan yhtä kylmä. Ke 1.7 Tapasin aamulla erään paikallisen kanssa, joka opiskelee Lusakassa projektinhallintaa. Hänellä oli mielenkiintoisia tarinoista projekteista ympäri Sambiaa. Seuraavat tunnit menivätkin internetkahvilassa lukiessa työsähköposteja. Iltapäivällä tapasin Lusakan hankkeen koordinaattorin Obedin. Kävimme läpi hankkeen suunnitelmia lähiajoille. Sovimme, että Obed tulee minua hakemaan huomenna ja menemme kokoukseen Madimbaan. Mukaan tulee myös City Councilin edustajia. Avaamme hankkeen jätehuollon osion Madimbassa. Tarkoituksena on tuoda alueelle jätelava sekä pienempiä jäteastioita. Nykyinen jätehuollon tila on aivan surkea, roskat ovat käytännössä pitkin pientareita. To 2.7 Obed tuli minua hakemaan aamulla ja ajoimme Madimbaan. Mukana oli kaksi city councilin edustajaa. Kokoukseen oli kerääntynyt paljon väkeä. Puhetta, keskustelua ja kysymyksiä riitti. Tilaisuuden tarkoituksena oli ilmoittaa Madimbalaisille jätehuollon kehittämissuunnitelmista ja saada ihmiset osallistumaan jätehuollon kehittämiseen. Aluksi on tarkoitus tuoda paikalle iso lava, johon kerätään koko alueelta jätteitä, sekä useita pienempiä jätepisteitä. Ihmisiltä aletaan kerätä pieni summa kuukausittain, jotta jätelavan tyhjentämiseen tarvittavat varat saadaan kasaan. Tilaisuuden jälkeen kävimme tutustumassa City Councilin jätehuollon osastoon. Paikalla oli myös aikaisemmalta reissulta tuttuja ihmisiä, mm. henkilö, joka esitteli meille viimeksi kaatopaikan. City Councilin ja NECOS edustajia avaamassa kokousta (yllä) Alueen asukkaita tuli paikalle runsaasti (alla)
City Councilista suuntasimme lentokentälle hakemaan uusia harjoittelijoitamme Veeraa ja Maijua. Odottelimme melko kauan ja lopulta arvasimme, että jommankumman laukku on jäänyt matkan varrelle. Kyseessä oli Maijun laukku. Hänelle ei tuntunut olevan onnea alkureissun suhteen. Hänellä oli häslinkiä viisumin kanssa ja lopulta kävi niin, että hän joutui hakemaan viisumin Tukholmasta. Tiukoille oli mennyt mutta hän onnistui kuin onnistuikin saamaan sen ja ehti vielä lentokoneeseen. Kävimme lounaalla ja kaupassa matkan varrella ja veimme tytöt suurlähettilään residenssiin, jossa he olisivat seuraavan viikon koiran ja kissanvahteina. Pe 3.7 Perjantaina kävimme suurlähetystössä kirjaamassa tytöt sisään ja muutenkin tapaamassa Päiviä, joka hoiti suurlähettilään virkaa hänen ollessa kesälomalla. Suurlähetystöstä menimme nettikahvilaan lukemaan työsähköposteja ja illalla tapaaminen Madimban hankkeen puitteissa. Ma Ti 6.-7.7 Maanantai ja tiistai olivat Sambiassa pyhiä, joten meillä oli maanantaina kotitoimistopäivä. Suunnittelimme evaluaatiota ja kävimme sähköposteja lukemassa. Tiistaina menimme aamulla Madimbaan ja tytöt tutustuivat NECOS:in toimintaan. Jätehuoltoporukka oli aloittanut työnsä ja alueella alkoi tosiaan näkyä parannusta. Ojia oli kaivettu veden johtamiseksi pois kulkuväyliltä ja paikkoja oli siivottu. Ilahtuneena totesimme, että myös asukkaat itse olivat oma-aloitteisesti alkaneet siivota aluetta. Uusi iso jätesäiliö oli saatu paikalle ja pienempiä jätesäiliöitä oltiin parhaillaan Jätehuoltoporukka jakamassa aloitti ympäri työt. aluetta. Asuissa Jätehuoltoporukalle on hankittu yhtenäiset työasut, jotta he erottuvat hyvin joukosta ja alueen asukkaat näkevät heidät toiminnassa. Kävimme kiertelemässä uudet vessat. Yhteensä 23 vessaa on tähän mennessä rakennettu Madimbaan. Käytössä olevat vessat näyttivät erittäin siisteiltä. Olin erittäin tyytyväinen! Lusaka City Councilin ja projektiorganisaatioiden lyhenteet Uusia käymälöitä alueella. Osaan käymälöistä on tehty myös pesutila (oik.) Alueella olevan koulun entinen ja nykyinen vessa (yläkuva)
Kävimme Obedin kanssa läpi vielä tyttöjen ohjelmaa ja evaluaatiota. Lupasin vielä illalla valmistella kysymyksiä evaluaatiota varten seuraavaksi päiväksi. Pohjana käytin vuodenvaihteessa Kalokon hankkeessa tehdyn evaluaation kysymyksiä. Ke 8.7 Menimme aamulla nettikahvilaan ja puolen päivän aikoihin tapasimme Saaran, joka on vielä muutaman viikon KEPAn toimistolla töissä, ennen kuin toimisto lopullisesti suljetaan. Juttelimme Saaran kanssa hankkeista ym. Saaran tapaamisen jälkeen tapasimme Obedin ja kävimme läpi evaluaatioon liittyviä kysymyksiä. Obed tekisi kysymyksistä lomakemuotoisen seuraavaan päivään mennessä. To 9.7 Michelo tuli aamulla majapaikkaani ja lähdimme sieltä suurlähetystöön hoitamaan hänen viisumiasioitaan kuntoon. Suurlähetystöstä menimme tapaamaan tyttöjä ja kävimme läpi Kalokon tilannetta/suunnitelmia ja heidän ohjelmaansa. Iltapäivällä kokoustimme Obedin kanssa ja kävimme läpi evaluaatiokaavaketta. Ilta meni kaavaketta muokatessa. Pe 10.7 Viimeinen päivä Lusakassa. Päivä kului nettikahvilassa, ja kysymyslomaketta muokatessa yms. Viimeisten asioiden sopiminen tyttöjen, Obedin ja Michelon kanssa. Pakkailua ja muita matkajärjestelyjä. La 11.7-12.7 Kotimatka Johannesburgin ja Lontoon kautta.