1. Maalajin määritys maastossa Maalajit voidaan erottaa kenttäolosuhteissa pääpiirteissään aistihavaintojen perusteella. Tällöin kiinnitetään huomiota maalajin väriin, kovuuteen, sitkeyteen, rakenteeseen ja kasvinjäänteisiin. Jo yleissilmäyksellä maalajeista voidaan sanoa seuraavaa: Maakokkareiden kovuus lisääntyy savenmäärän kasvaessa. Joskin runsas orgaaninen aines vähentää saven aiheuttamaa kovuutta. Värin perusteella voidaan määrittää aitosavimaat (tummia) ja hiesumaat (hyvin vaaleita). Orgaanisen aineksen lisääntyessä väri yleensä tummenee. Hiesupitoiset maat ovat yleensä tahraavia. Karkeaa hiekkaa tai soraa sisältävien maiden yksittäiset rakeet ovat silmin havaittavia. Muovailtavuus paranee savipitoisuuden kasvaessa ja huononee orgaanisen aineksen lisääntyessä. Sormin pyörittämällä voidaan siten yrittää tarkastella, mikä maalaji on kyseessä. Mikäli maanäyte ei muotoudu ollenkaan, niin kyseessä on todennäköisesti hiekka tai hieta. Jos taas muotoutumista tapahtuu, niin kyseessä on todennäköisesti joko hiesu, hiesusavi tai savi. \
A Maalajin määritys Maan pintakerros koostuu yleensä elottomasta ja eloperäisestä aineksesta. Näiden keskinäiset seossuhteet laadun ohella määräävät maan ominaisuudet: - ravinteiden pidätyskyky - veden pidätyskyky - muokkautuvuus Maan ominaisuuksia arvioitaessa kiinnitetään yleisesti ensin huomio maalajiin. Tällöin tutkitaan mm.: - mikä on maan syntytapa - missä suhteessa maassa on eri kivennäismaalajitteita - mikä on maan orgaanisen aineksen pitoisuus ja maatumisaste Maanäyte otetaan lapiolla n.20-30 cm:n syvyydestä. Maalajin määritys sormituntumalla 1. Ota vähän kosteata maanäytettä kämmenellesi ja yritä hieromalla muotoilla siitä kynän paksuinen pötkö. a. Ei muotoudu pötköksi: maalaji on hiekka tai hieta. Mene kohtaan 2. b. Muotoutuu pötköksi: maalaji on hiesu tai savi. Mene kohtaan 4. 2. Tarttuuko kosteita rakeita hierottaessa sormiin? a. Ei tartu: maalaji on hiekka tai hieta. Mene kohtaan 3. b. Tarttuu: maalaji on hieta, joka sisältää hiesua. 3. Onko kämmenen uurteissa rakeita? c. Ei ole: maalaji on hiekka. d. On: maalaji on hieta. 4. Yritä muotoilla kynää ohuempi pötkö. e. Ei muotoudu: maalaji on hiesu, joka sisältää runsaasti hietaa. f. Muotoutuu ohueksi pötköksi: Mene kohtaan 5. 5.Purista näytettä peukalon ja etusormen välissä korvan lähellä. g. Voimakas kirskuva ääni: maalaji on hiesu, joka sisältää hietaa. h. Kirskuu heikosti tai ei lainkaan: Mene kohtaan 6. 6.Tarkastele puristenäytteen pintaa. i. Pinta on himmeä: Maalaji on hiesu. j. Pinta on kiiltävä: Mene kohtaan 7. 7. Pure näytepötköä kevyesti. a. Kirskuu hampaissa: maalaji on hiesusavi. b. Taikinamainen koostumus: maalaji on savi
METSÄMAA / maasto
Maalajien tunnistus tapahtuu seuraavasti: Hankauskoe: - karkea hiekka tai hieta - liukas hiesu tai savi Raaputuskoe: - hietamaahan ei synny säännöllistä uraa - hiesumaahan syvä, leveä ja himmeä ura, runsaasti jauhomaista maata Pyörityskoe - hietamaahan ei pötköä - hiesumaasta yli 4 mm paksu pötkö - savimaasta 2-3 mm paksu pötkö Maistamiskoe - hieno hieta tuntuu hampaissa mutta ei sormissa - hiesu ja savi eivät tunnu hampaissa eivätkä sormissa - saven haistaa
f!i,, I' f. ; Kuva 14.Kosteat hienojakoiset maalajit ovat sitkeitä ja niistä voidaan pyörittää kämmenten välissä ohut pötkö. Mitä ohuemman pötkön näytteestä kykenee pyörittämään, sitä hienojakoisemmasta maa1ajista on kyse.tarkemmat ohjeet tekstissä ) A Kuva 15.Turve1ajin määrittäminen maastossa tapahtuu puristama11a turvetta nyrkissä ja tarkkailemalla u1os pursuavan veden ja turvevellin väriä ja laatua. Maatumattomasta turvenäytteestä pusertuva vesi on lähes kirkasta. Pitkälle maatuneesta turvenäytteestä pusertuu ulos sakeaa turvevelliä. Puristustähteestä tutkitaan erottuvatko alkuperäiset kasvien jäänteet vai eivät ja minkä kasvien jäänteistä on kyse.
B. Maannoksen tutkiminen Maannokseksi sanotaan maaperän ylintä osaa, joka muuttuu ajan kuluessa kerrokselliseksi. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen maannostyyppiä kutsutaan podsoliksi. Ilmasto näillä alueilla on viileä, kostea ja sademäärä ylittää haihdunnan. Kapillaarista veden kohoamista ei juurikaan tapahdu. Havupuiden karike edistää podsolin syntyä. Maaperän kerroksellisuuden tutkimiseksi kaiva kuoppa kohtaan, jossa ei ole puiden juuria. Tasoita yksi kuopan seinämistä. Millaisia ovat seinämän kerrokset? Mistä kerrokset johtuvat? Mittaa kerrosten paksuudet. Piirrä kuva maannosprofiilista ja nimeä kerrokset.
PODSOLIMAANNOS: - hidas karikkeiden hajotus - typen puute yleinen (miksi?) - mykoritsat erittäin tärkeitä
Podsoli 2 Maaperä (soil, harvemmin sanotaan vain maa, koska tällä on niin monenlaisia merkityksiä) tarkoittaa etupäässä maata fysikaalis-kemiallisena rakenteena ja toimintoina. Maaperän eliöt (maan biologinen aktiivisuus) ovat hyvin tärkeät, mutta eliöiden yhdyskunnat ja näiden toiminnat ovat voimakkaasti fysikaalis-kemiallisista olosuhteista riippuvaisia Maaperälle on luonteenomaista voimakas kerroksittaisuus (kuva), jota kutsutaan nimellä maannos (englannin kielessä tätä vastaa soil stratification tai vain soil tai soil type). Maannoskerrokset syntyvät pitkien aikojen kuluessa maannostumisprosessien tuloksena. llmasto (sademäärä, lämpötila), peruskallio ja bioottiset seikat (lähinnä kasvillisuus) vaikuttavat siihen, millaiseksi maannos kullakin alueella kehittyy. Pohjoisessa ilmastossa kehittyy luontaisesti podsoli(harmaamaa), jolle tyypillinen on usein paksu kangashumuskerros (englanniksi mor, raw humus tai vain humus). Pinnalla olevan karikekerroksen symbolina on usein 02 ja humus -kerroksen 01 tai pelkkä O. (O-kirjain, tulee sanasta orgaaninen!). Meikäläisessä metsässä karikekerros ei aina erotu selvänä, koska humidissa ilmastossa pintaa peittävät sammalet ja jäkälät (ns. pohjakerros varpujen muodostaman kenttäkerroksen alla). Eloperäinen pintamaa (O) voidaan joskus jakaa myös seuraavasti: L - karikekerros, F - nopeasti hajoavan karikkeen kerros ja alinna H - humuskerros. Orgaanisen (O) (eloperäisen) kangashumuskerroksen alla alkaa mineraalimaa. Mineraalimaan ylin osa voi podsolissa olla orgaanisen aineksen vuoksi tumma (A1) tai ylin osa voi olla vaalean harmaa (piitä, Si) veden huuhtoma huuhtoutumiskerros (E). Huuhtoutumiskerroksen alla tummempi ja värikkäämpi (usein ruskeahko tai punertava kerros on (Fe - ja Al - yhdisteet) rikastumiskerros (B), joka vaihtuu vähitellen harmaaksi pohjamaaksi (C).
Etelä-Suomen ja Keski-Suomen viljavilla kasvupaikoilla kangashumuskerroksen alla on usein humuksen tummaksi värjäämä kerros (A) (voi syntyä myös viljelyn, laiduntamisen tai muun häiriön vuoksi). Kasvien juuret sijaitsevat pääasiassa maan pintakerroksissa (20 cm), mutta ne voivat ulottua myös pohjamaahan saakka.