TYÖRAUHAHÄIRIÖ OPPILAITOKSESSA Lainsäädäntöön perustuvat keinot ja menettelytavat sen ratkaisemiseksi

TYÖRAUHAHÄIRIÖ OPPILAITOKSESSA Lainsäädäntöön perustuvat keinot ja menettelytavat sen ratkaisemiseksi OPPIMISPORTFOLIO PRO FORMA DIDACTICA Kevät 2005 Oulun seudun ammattikorkeakoulu Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu Opinnäytetyön ohjaaja: Kaija Kvist

2 OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU PRO FORMA DIDACTICA TIIVISTELMÄ Maarit Junkkari Kevät 2005 Ohjaaja: Kaija Kvist TYÖRAUHAHÄIRIÖ OPPILAITOKSESSA Lainsäädäntöön perustuvat keinot ja menettelytavat sen ratkaisemiseksi Tavoite Minkälaisia lainsäädäntöön perustuvia keinoja voi käyttää oppilaitoksen työrauhaan liittyvissä häiriötilanteissa? Kuinka tulee menetellä kun näitä keinoja käyttää? Kuinka oppilaitos voi jo ennakolta edistää hyvää työrauhaa eikä puuttua työrauhahäiriöihin pelkästään jälkikäteen? Menetelmät Työssä on koottu yhteen aiheeseen liittyvä säännöstö, siitä kirjallisuudessa esitetyt kommentit ja lainvalmistelumateriaali. Lisäksi työhön on koottu aiheeseen liittyviä oikeustapauksia opetustoimen kirjallisuudesta, opetusalan ammattijärjestön ohjeista ja finlexissä olevista tuomioistuinten ratkaisuista sekä oikeuskanslerin ratkaisuista.. Tulokset Oppilaitoksen työrauhahäiriöissä kysymykseen voivat tulla ojentamiskeinojen ja kurinpitorangaistusten käyttö sekä aiheutettujen vahinkojen korvaaminen, joskus jopa rikosoikeudellinen vastuu. Menettelytavat on lainsäädännössä tarkkaan säännelty. Säännökset ovat kuitenkin hajallaan useassa eri laissa. Käytettävissä olevien keinojen valikoima on laajentunut vuoden 2003 lakiuudistusten myötä. Oppilaitoksen käytettävissä olevia keinoja työrauhan edistämiseksi ovat laadukas oppilashuolto, vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, järjestyssääntöjen laatiminen yhdessä oppilaiden kanssa sekä opettajien yhtenäinen ja johdonmukainen toiminta, kun työrauhahäiriöitä ilmenee. Avainsanat työrauha, kurinpitomenettely, vahingonkorvausvastuu, rangaistukset, oppilashuolto, opiskelijahuolto, perusopetus, lukio, ammatillinen koulutus, ammatillinen aikuiskoulutus.

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 OPPILAAN JA OPISKELIJAN OJENTAMINEN JA KURINPITO... 4 2.1 OPPILAIDEN JA OPISKELIJOIDEN OIKEUKSISTA JA VELVOLLISUUKSISTA... 4 2.2 HALLINNON OIKEUSTURVAPERIAATTEIDEN NOUDATTAMISVELVOLLISUUS... 5 2.3 OJENTAMISKEINOT JA KURINPITORANGAISTUKSET... 7 2.3.1 Yleistä... 7 2.3.2 Laiminlyötyjen kotitehtävien teettäminen... 7 2.3.3 Luokasta poistaminen... 8 2.3.4 Opetuksen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi... 8 2.3.5 Jälki-istuntoon määrääminen... 9 2.3.6 Kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi... 10 2.3.7 Opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi... 11 2.3.8 Asiallisen, ajallisen ja alueellisen yhteyden vaatimus... 12 2.3.9 Muita ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää... 13 2.3.10 Kaksinkertaisen rangaistuksen kielto... 15 2.4 OJENTAMIS- JA KURINPITOMENETTELY... 16 2.4.1 Kuuleminen ja tapahtumien selvittäminen mahdollisimman hyvin... 16 2.4.2 Häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan tai opiskelijan poistaminen 18 2.4.3 Kirjaaminen ja valituskelpoinen päätös... 20 2.4.4 Oppilas- ja opiskelijahuolto... 21 2.4.5 Muutoksenhaku... 22 2.4.6 Päätöksen täytäntöönpano... 23 3 OPPILAAN JA OPISKELIJA VASTUU VAHINGOSTA... 25 3.1 TAHALLISUUS TAI TUOTTAMUS VASTUUN PERUSTEENA... 25 3.2 VAHINGONKORVAUKSEN MÄÄRÄ... 25 4 OPISKELIJAN RIKOSOIKEUDELLINEN VASTUU... 27 4.1 VASTUU ALKAA 15-VUOTIAANA... 27 4.2 LOUKKAAVA KIELENKÄYTTÖ... 27 4.3 FYYSINEN VÄKIVALTA... 29 5 MUITA TILANTEITA... 32 5.1 JOKAMIEHEN KIINNIOTTO-OIKEUS... 32 5.2 HÄTÄVARJELU... 32 5.3 ERILAISTEN LELUJEN JA LAITTEIDEN OTTAMINEN POIS... 33 5.4 HENKILÖÖN KOHDISTUVA ETSINTÄ... 33 6 HYVÄN TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN OSANA OPPILAITOKSEN TOIMINTAA... 35 6.1 TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN JA OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET... 35 6.2 TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN JA OPETUSSUUNNITELMA... 35 6.3 SUUNNITELMA VÄKIVALLALTA, KIUSAAMISELTA JA HÄIRINNÄLTÄ SUOJAAMISEKSI... 36 6.4 JÄRJESTYSSÄÄNNÖT... 36 6.5 OPPILAITOKSEN OMAT MENETTELYTAVAT... 38

4 7 POHDINTA... 39 LÄHTEET... 45

1 Johdanto Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus saada opetusta. Oikeuden opetukseen turvaa myös Suomen perustuslaki. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada maksuton perusopetus sekä kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta opetusta. Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus myös turvalliseen opiskeluympäristöön. Se tarkoittaa oikeutta sekä fyysisen että psyykkisen turvallisuuteen. Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus käydä koulua ilman, että hän joutuu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteeksi. Koulutuksen järjestäjällä on puolestaan velvollisuus toimia siten, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. (Lahtinen ym. 2004, 252-253.) Opettaja-lehdessä kirjoitettiin vuosina 1999-2004 vilkkaasti koulujen kurinpitovallasta. Kirjoitukset olivat kurinpitovallan lisäämistä puoltavia. Kirjoitusten henkeä kuvaa hyvin seuraava kommentti: Kouluissakin on oltava kurinpitomahdollisuudet, eikä kuri tässä yhteydessä tarkoita simputusta, kiusaamista tai mielivaltaa vaan järjestystä. Opiskeluedellytykset on nostettava kunniaan. Kouluhäiriköinti ei ole uusi asia, mutta se on pahentunut samassa tahdissa opetustoimen leikkausten, säästöjen sekä huumausaine- ja muiden yhteiskunnallisten pahoinvointiongelmien kanssa. Opettajien mahdollisuudet puuttua häiriköintiin ovat olleet rajallisia ja käytettävissä olevat keinot hitaita ja hankalia. Oppilaat ovat tienneet tämän ja käyttäneet sitä jopa hyväkseen. Pahimmillaan häirikköoppilas on voinut terrorisoida opetusryhmää niin, ettei muilla oppilailla ole käytännössä ollut opiskeluedellytyksiä juuri lainkaan. Häiriökäyttäytymiseen on viime vuosina pyritty puuttumaan pehmein keinoin, puhumalla ja ohjaamalla. Häiriöoppilas on voinut viedä opettajan ajasta valtaosan. Muu ryhmä on joutunut tyytymään vähempään, mikä on saattanut lisätä häiriökäyttäytymistä heidän joukossaan. Kaiken lisäksi tällainen tilanne ei ole yleensä ajoittaista, vaan jatkuu pitkään, pahimmillaan koko lukuvuoden. (Opettaja 32/2000.) Työrauhan ja työrauhahäiriön käsitettä ei ole määritelty perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisesta koulutuksesta säädetyssä laissa eikä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyssä laissa. Vaikka nimenomainen määritelmä puuttuu lainsäädännöstä, lainsäädännössä puhutaan sellaisista asioista kuin opiskelun esteetön sujuminen, asianmukainen käyttäytyminen, turvallinen opiskeluympäristö, väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä suojaaminen, oppilaitoksen omaisuuden asianmukainen käsittely ja oppilaitoksen järjestyssääntöjen noudattaminen. Vastinpareina näille lainsäädännössä puhutaan opetuksen häiritsemisestä, kotitehtävien laiminlyömisestä, epäasiallisesta käyttäytymisestä, oppilaitoksen järjestyssääntöjen rikkomisesta, vilpillisestä menettelystä ja väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä.

2 Aho puolestaan määrittelee työrauhahäiriöiksi sellaiset oppilaiden toiminnan muodot, jotka haittaavat luokan oppimistapahtumaa ja rikkovat sovittuja sääntöjä. Aho luokittelee työrauhahäiriöt kahdeksaan ryhmään: 1. verbaaliset häiriöt, kuten luvaton puhuminen, huuteleminen, toisten oppilaiden pilkkaaminen, nimittely, arvostelu ääneen ja kiroilu, 2. motoriset häiriöt kuten turha paikalta poistuminen, jaloilla tömistely, tavaroihin piirtely ja kuljeskelu ympäri luokkaa, 3. aggressiivisuus kuten lyöminen, potkiminen, töniminen ja tukasta vetäminen, 4. esinemeluhäiriöt kuten pulpetin kannen kolistelu ja esineiden heittely, 5. tunnepurkaushäiriöt kuten tirskunta, turha nauraminen, laulaminen ja viheltely, 6. huolimattomuushäiriöt kuten lunttaaminen, myöhästely, kotitehtävien laiminlyöminen, koulutavaroiden unohtaminen ja välinpitämättömyys opetusta kohtaan, 7. negatiiviseen auktoriteettiasenteeseen liittyvät häiriöt kuten opettajan nimittely, asiaton arvostelu, pilkkaaminen, vastustaminen ja sääntöjen rikkominen, 8. koulutyöskentelyn kannalta epäadekvaatti toiminta kuten toisten tavaroiden ottaminen, tavaroiden turmeleminen, tavaroilla leikkiminen, lehtien ja kirjojen lukeminen ja pelaaminen. Ahon mukaan työrauha on subjektiivinen, suhteellinen ja muuttuva ilmiö. Siihen vaikuttavat opetustilanne, oppiaine, opettajan persoonallisuus, oppilaan ikä ja kouluyhteisön asenteet. (Aho 1980, 2.) Työrauhahäiriöt ovat osa sitä oppilaitosten arkea, jossa joudutaan toimimaan. Lääninhallitukset tekivät vuonna 2001 valtakunnallisen arvioinnin, joka koski peruskoulujen oppilashuoltoa ja oppimisympäristöjen turvallisuutta. Sen perusteella eri kouluissa on oppimisympäristön turvallisuutta vaarantavia riskitekijöitä seuraavasti: oppituntien vakava häirintä yli 60 prosentissa kouluista, oppilaiden keskinäistä väkivaltaa noin 50 prosentissa kouluista, varkaudet ja näpistykset lähes 40 prosentissa kouluista, opettajiin kohdistuvaa uhkailua, väkivaltaa ja kiusaamista lähes 20 prosentissa kouluista, erilaisten päihteiden aiheuttamaa uhkaa lähes 10 prosentissa kouluista, oppilas on uhannut yhteisön muita jäseniä jollakin teräaseella tai muulla aseella noin 5 prosentissa kouluista. Nämä uhat osoittavat, että koulupäivän aikana on olemassa oppilaiden oppimista, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia vaarantavia tekijöitä. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 10.) Toisen asteen koulutuksen oppilashuoltoa ja oppimisympäristöjen turvallisuutta ei ole arvioitu valtakunnallisesti. On kuitenkin syytä uskoa, että samat tekijät, jotka uhkaavat perusopetuksen oppilaiden turvallisuutta, ovat olemassa myös toisen asteen koulutuksessa. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 10.) Tutkimustehtäväni on selvittää lainsäädäntöön perustuvia keinoja ja menettelytapoja oppilaitoksen työrauhahäiriöiden ratkaisemisessa. Tutkimustehtäväni koostuu seuraavista osakysymyksistä: 1) Minkälaisia lainsäädäntöön perustuvia keinoja voi käyttää oppilaitoksen työrauhaan liittyvissä häiriötilanteissa?

3 2) Kuinka tulee menetellä, kun näitä keinoja käyttää? 3) Kuinka oppilaitos voi jo ennakolta edistää hyvää työrauhaa eikä puuttua työrauhahäiriöihin pelkästään jälkikäteen? Työni käsittelee oppilaan ja opiskelijan ojentamista ja kurinpitoa, velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko sekä opiskelijan rikosoikeudellista vastuuta oppilaitoksessa tapahtuneissa häiriökäyttäytymistilanteissa. Työn lopuksi olen sijoittanut tutkimustehtäväni laajempaan yhteyteen ja pohdin niitä keinoja, joiden avulla oppilaitos voi edistää hyvää työrauhaa. Käsittelen aihetta perusopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen näkökulmasta. Työrauhahäiriöitä on kaikilla kouluasteilla. Koska säännökset ovat pitkälti samanlaiset sekä perusopetuksessa, lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa, niitä on ollut mahdollista käsitellä samassa työssä. Siltä osin kuin eroja on, olen tuonut ne esille. Tällä ratkaisulla saadaan esille tietoa, jota voidaan soveltaa usealla kouluasteella. Työn hyödynnettävyys paranee tällä valinnalla. Tutkimus on aiheellinen sekä teorian että käytännön kannalta. Lainsäädäntö on uudistunut ojentamis- ja kurinpitokeinojen osalta 1.8.2003 alkaen, eivätkä kovin monet opettajat vielä tunne uuden lainsäädännön sisältöä. Ja vaikka tuntisivat teoriassa, käytännön menettelytavat ovat monelle vieraita. Kun uusi lainsäädäntö on nyt ollut voimassa toista vuotta, lääninhallitukset tekivät kouluille kyselyn uuteen lainsäädäntöön liittyen. Myös tässä kyselyssä tuotiin esille opettajien tarve saada enemmän tietoa asiasta. (Liiten 2005a, A 6.) Opettajan ja rehtorin, kuten myös oppilaan ja opiskelijan on tärkeä tietää toimivallan rajat ja menettelytavat oppilaitoksen työrauhaan liittyvissä ongelmatilanteissa. Tämä on ennen kaikkea oppilaan ja opiskelijan oikeusturvaan liittyvä kysymys. Kyseessä on myös opettajan ja rehtorin sekä koulutuksen järjestäjän oikeusturva, ettei jälkikäteen tultaisi sanomaan, että rehtori, opettaja tai koulutuksen järjestäjä ovat toimineet väärin ja rikkoneet lakia. Työni pohjautuu lakiteksteihin, opetustoimen kirjallisuuteen sekä lakiuudistusten yhteydessä syntyneeseen lainvalmistelumateriaaliin. Jotta työni ei jäisi teoreettiseksi, vaan olisi käytännönläheinen, olen yhdistänyt teoriaan esimerkkejä elävästä elämästä. Olen koonnut työhöni esimerkkejä opetustoimen kirjallisuudesta, opetusalan ammattijärjestön ohjeista ja finlexissä olevista tuomioistuinten ratkaisuista sekä oikeuskanslerin ratkaisuista. Työssäni olen kerännyt nämä tiedot yksiin kansiin. Näin tieto on helpommin löydettävissä ja käytettävissä olevien keinojen muodostama kokonaisuus hahmottuu paremmin.

4 2 OPPILAAN JA OPISKELIJAN OJENTAMINEN JA KURINPITO 2.1 Oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista Perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa säädetään oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Nämä säännökset ovat perusopetuslain 29-30 :ssä ja 35 :ssä, lukiolain 21-22 :ssä ja 25 :ssä, ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 28-29 :ssä ja 34 :ssä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 :ssä. Lainkohdat kuvaavat oppilaan ja opiskelijan käyttäytymistä koskevat perussäännöt. Perusopetuksen oppilaan sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen opiskelijan tulee osallistua opetukseen. Lisäksi oppilaan ja opiskelijan pitää tehdä tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäytyä asiallisesti. Jo nämä säännökset velvoittavat oppilaita ja opiskelijoita käyttäytymään niin, että työrauha säilyy oppilaitoksessa. Oppilaan ja opiskelijan velvollisuuksia täsmentävät vielä oppilaitoksen työskentelyyn liittyvät järjestyssäännöt, jotka sitovat oppilaita ja opiskelijoita ja velvoittavat heitä toimimaan niiden mukaisesti. (Lahtinen ym. 2004, 270.) Toisaalta paitsi velvollisuuksien kautta, työrauhaan liittyviä kysymyksiä voi lähestyä myös toisten oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksien kautta. Edellä mainittujen lainkohtien mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta. Oikeuden opetukseen turvaa myös Suomen perustuslaki (11.6.1999/731). Sen 16 :ssä puhutaan sivistyksellisistä oikeuksista. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada maksuton perusopetus. Lisäksi julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Jos jonkun oppilaan tai opiskelijan häiriökäyttäytyminen estää muiden oikeuden saada opetusta, näiden muiden oppilaiden ja opiskelijoiden lakiin ja myös perustuslakiin perustuva oikeus jää toteutumatta. Niin perusopetuksessa kuin lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa oppilaalla ja opiskelijalla on edellä mainittujen opetustoimen lainsäädännön lainkohtien mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön tarkoittaa sekä opiskelijan oikeutta fyysisesti turvalliseen opiskeluympäristöön että psyykkisesti turvalliseen opiskeluympäristöön. Se edellyttää

5 toisaalta, että opetukseen tarkoitetut tilat ja välineet ovat turvallisia, mutta se edellyttää toisaalta myös sitä, etteivät oppilaat tai opiskelijat joudu vä-kivallan tai muun kiusaamisen kohteiksi oppilaitoksessa tai muussa oppilaitoksen toiminnassa. Lain säännökset velvoittavat koulutuksen järjestäjää toimimaan siten, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön myös toteutuu. (Lahtinen ym. 2004, 253.) Koulun ojentamis- ja kurinpitokysymyksillä on liityntä myös kansainvälisiin sopimuksiin. Asiasta säätää YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (16.8.1991/1130, SopS 60). YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 28 artikla sisältää periaatteen jokaisen lapsen oikeudesta saada opetusta ja periaatteen siitä, että kurinpidon kouluissa tulee tapahtua tavalla, joka on lapsen ihmisarvon mukaista. 2.2 Hallinnon oikeusturvaperiaatteiden noudattamisvelvollisuus Kun oppilaita tai opiskelijoita ojennetaan tai rangaistaan kurinpidollisesti, täytyy noudattaa yleisiä hallinnon oikeusturvaperiaatteita. Nämä ovat objektiviteettiperiaate, yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate. Objektiviteettiperiaate tarkoittaa, että ojentamisen ja kurinpidon tulee perustua asiallisiin, yleisesti hyväksyttyihin ja objektiivisiin syihin (Lahtinen ym. 2004, 275). Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan samanlaisista teoista tulee määrätä samanlaisia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia riippumatta siitä, kuka on teon tekijä (Lahtinen ym. 2004, 275). Yhdenvertaisuusperiaate on kirjattu myös perustuslakiin, sen 6 :än. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaiset lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Tarkoitussidonnaisuuden periaate edellyttää, että päätöksentekijä käyttää toimivaltaansa ainoastaan siinä tarkoituksessa, jonka käyttämiseen toimivaltaa on hänelle annettu. Tämä tarkoittaa sitä, että ojentamiskeinoja ei saa käyttää esimerkiksi kostamis- tai loukkaamistarkoituksessa. (Lahtinen ym. 2004, 275.) Siten, kun opettaja esimerkiksi poistaa oppilaan tai opiskelijan opetustilasta voimakeinoja käyttämällä, kysymyksessä täytyy olla selkeästi järjestyksen turvaamistilanne, eikä opettaja saa missään tapauksessa käyttää voimakeinoja

6 henkilökohtaisten antipatioiden purkamiseen. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9.) Seuraava päätös kuvaa tarkoitussidonnaisuuden periaatteen huomioon ottamista. Rovaniemen hovioikeuden päätös Peruskoulun lehtori oli oppitunnin aikana piirtänyt luokkahuoneen taululle niin sanotun tikkuukko -kuvan ja selittänyt oppilaille sanallisesti, että kuvassa esiintyi pieni lapsi kassalla karkkihyllyn edessä lattialla makaamassa ja it-kuisena. Tämän jälkeen opettaja oli kysynyt eräältä oppilaalta, että tällainenko sinä olet, jolloin osa luokan oppilaista oli alkanut nauraa. Hovioikeus katsoi, että teko oli objektiivisesti arvioiden ollut loukkaava eikä se ollut kas-vatuksellisesti eikä kurinpidollisesti hyväksyttävä. Hovioikeus katsoi, että opettaja oli teollaan syyllistynyt solvauksen ohella myös virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun hän oli virkasäännön vastaisesti laiminlyönyt suorittaa vir-kaansa kuuluvat tehtävät asianmukaisesti sekä rikkonut virkatoiminnassaan virkasäännössä edellytettävän tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun vaatimuksia. Teko oli oikeuden mukaan tehty tahallisesti loukkaamistarkoi-tuksessa, ja koska se oli kohdistunut opettajaan nähden alisteisessa asemassa olevaan oppilaaseen, ei tekoa voitu kokonaisuudessaan arvostellen pitää vä-häisenä. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 15.) Suhteellisuusperiaate liittyy ojentamis- ja kurinpitokeinon muodon valintaan. Kun mietitään, mikä ojentamis- tai kurinpitokeino valitaan, valitun ojentamiskeinon tai kurinpitorangaistuksen pitää olla ankaruudeltaan oikeassa suhteessa toimenpiteen perusteena olevan teon tai laiminlyönnin moitittavuuteen. Suhteellisuusperiaatetta kuvaa vanha kansanomainen sanonta "omenavarasta ei saa ampua". (Lahtinen ym. 2004, 275.) Oppilaan tai opiskelijan rikkomuksen takia ei saa käyttää ankarampaa menettelyä kuin mikä on tarpeen työrauhan palauttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 163). Kun mietitään, minkälaista kurinpidollista toimenpidettä tulisi käyttää, tulee ottaa huomioon epäasiallisen käyttäytymisen laatu ja epäasiallisen käyttäytymisen toistuminen. Kurinpidolliset toimenpiteet on lainsäädännössä porrastettu. Perusopetuksen oppilaalle annettu jälkiistunto on rankaisukeinona lievempi kuin kirjallinen varoitus, joka luetaan jo kurinpitorangaistukseksi. Kirjallinen varoitus on puolestaan lievempi rangaistus kuin oppilaan erottaminen oppilaitoksesta. (Lahtinen ym. 2004, 272.)

7 2.3 Ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset 2.3.1 Yleistä Ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset on lueteltu perusopetuksen osalta perusopetuslain 36 :ssä, lukio-opetuksen osalta lukiolain 26 :ssä, ammatillisen koulutuksen osalta ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 35 :ssä ja ammatillisen aikuiskoulutuksen osalta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 :ssä. Säännöksiä on myös perusopetusasetuksen 18 :ssä ja lukioasetuksen 12 :ssä. Mahdollisia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ovat laiminlyötyjen kotitehtävien teettäminen, luokasta poistaminen, opetuksen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jälki-istuntoon määrääminen, kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi oppilaitoksesta tai asuntolasta ja opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi. Se, mitä ojentamiskeinoa tai kurinpitorangaistusta saa käyttää, riippuu kouluasteesta. Vaikka käytettävissä olevat ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset ovat suurelta osin samanlaiset perusopetuksessa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, yksittäisiä eroja on. Kaikkia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää kaikilla kouluasteilla. Kurinpitorangaistusten välillä on myös yksittäisiä sisällöllisiä eroja eri kouluasteiden välillä. 2.3.2 Laiminlyötyjen kotitehtävien teettäminen Perusopetuksen oppilas, joka on laiminlyönyt kotitehtäviään, voidaan määrätä tekemään tehtäviään valvonnan alaisena enintään tunniksi kerrallaan työpäivän päätyttyä. Päätöksen voi tehdä oppilaan opettaja. Tarkoituksena on, että oppilas tekee tehtävänsä tunnollisesti. Oppilasta ei saa jättää yksin, vaan luokassa on oltava valvoja. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 163.) Menettely ei ole käytettävissä lukiossa eikä ammatillisessa koulutuksessa, sillä niitä koskeva lainsäädäntö ei tunne vastaavaa oikeutta (Lahtinen ym. 2004, 272).

8 2.3.3 Luokasta poistaminen Jos perusopetuksen oppilas tai lukion tai ammatillisen koulutuksen opiskelija häiritsee opetusta, hänet voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokasta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan. Hänet voidaan myös määrätä poistumaan koulun järjestämästä tilaisuudesta, esimerkiksi juhlasta. Perusopetuksessa ja lukiossa oppituntia tai muuta opetustilaisuutta pitävä opettaja voi määrätä oppilaan tai opiskelijan poistumaan luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta. Rehtori tai opettaja voi määrätä poistumaan oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä ei ole säädetty päätöksentekijästä, joten koulutuksen järjestäjä ratkaisee, kuka voi tehdä vastaavia päätöksiä (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Kun oppilas tai opiskelija määrätään poistumaan opetustilasta oppitunnin jäljellä olevaksi ajaksi tai poistumaan oppilaitoksen tilaisuudesta, toimenpiteen ensisijaisena tarkoituksena on turvata muiden oppilaiden ja kouluyhteisössä työskentelevien työrauha. Oppilaan näkökulmasta kyseessä on myös ojentamiskeino. (Lahtinen ym. 2004, 273.) Oppilas ja opiskelija saadaan poistaa luokasta vain, jos hän häiritsee opetusta. Luokasta poistamisen perusteena ei voi olla sellainen oppilaitoksen järjestyssääntöjen vastainen toiminta tai muu epäasiallinen käyttäytyminen, joka ei häiritse opetusta. Samalla tavalla syynä täytyy olla tilaisuuden häirintä, jotta oppilas tai opiskelija voidaan määrätä poistumaan tai poistaa oppilaitoksen tilaisuudesta. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162.) Perusopetuksen oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa, jos hänet on poistettu luokasta tai oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta. Näin säätää perusopetuslain 31a. 2.3.4 Opetuksen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi Jotta toisten työrauha pystytään turvaamaan, perusopetuksen oppilaalta ja lukion ja ammatillisen koulutuksen opiskelijalta voidaan evätä oikeus osallistua opetukseen pidemmäksikin ajaksi, kuitenkin enintään työpäivän jäljellä olevaksi ajaksi. Opetuksen epäämistä jäljellä olevan työpäivän ajaksi saa käyttää, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan tai opiskelijan tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai

9 uhkaavan käyttäytymisen vuoksi. Kyseessä on nimenomaan henkilöön kohdistuva uhka ja käyttäytymisen tulee joko jo olla väkivaltaista tai ainakin uhkaavaa (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Opetus voidaan evätä jäljellä olevan työpäivän ajaksi myös silloin, kun opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi. Kun vaikeutumisen edellytetään olevan kohtuutonta, sen on oltava suhteellisen suurta siten, että muiden oppilaiden tai opiskelijoiden osallistuminen opetukseen estyy (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Opetuksen epäämistä jäljellä olevan työpäivän ajaksi ei ole tarkoitus käyttää tavanomaisena ojentamiskeinona. Kyseessä on turvaamistoimenpide, joka on tarkoitettu äärimmäisen poikkeuksellisia tilanteita varten. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 22.) Opetuksen epäämisestä päättää perusopetuksessa ja lukiossa rehtori. Ammatillisessa koulutuksessa koulutuksen järjestäjä määrää, kuka päätöksen tekee (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Jos perusopetuksen oppilaalta on evätty osallistuminen opetukseen jäljellä olevan työpäivän ajaksi, häntä ei saa jättää ilman valvontaa. Sääntely on tältä osin samanlainen kuin silloin, kun oppilas on poistettu luokasta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi 2.3.5 Jälki-istuntoon määrääminen Perusopetuksen oppilas, joka häiritsee opetusta, rikkoo koulun järjestystä muuten tai menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä enintään kahdeksi tunniksi jälkiistuntoon. Päätöksen jälki-istuntoon määräämisestä tekee oppilaan opettaja. Jälki-istunto on käytössä vain perusopetuksessa. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa sitä ei voi sen sijaan käyttää, koska niitä koskeva lainsäädäntö ei tunne menettelyä (Lahtinen ym. 2004, 272). Jälki-istunnossa pitää aina olla valvoja, eikä oppilasta saa jättää yksin. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että jälki-istunto pystyttäisiin järjestämään samana päivänä, kun se määrätään. Se ei kuitenkaan aina onnistu esimerkiksi koulukuljetusten vuoksi. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162.)

10 2.3.6 Kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi Kurinpitorangaistukset ovat perusopetuksessa osittain erilaiset kuin lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Perusopetuksessa kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja oppilaan erottaminen koulusta enintään kolmeksi kuukaudeksi. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja opiskelijan erottaminen oppilaitoksesta enintään yhdeksi vuodeksi. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelija voidaan erottaa kurinpidollisesti myös asuntolasta, jos hänelle on osoitettu opiskelija-asuntolasta maksuton majoitus. Oppilaalle tai opiskelijalle, joka häiritsee opetusta, rikkoo muuten järjestystä tai menettelee vilpillisesti, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai oppilas tai opiskelija jatkaa epäasiallista käyttäytymistä saatuaan kirjallisen varoituksen, hänet voidaan erottaa oppilaitoksesta määräajaksi. Käytännössä erottaminen voi tulla kysymykseen vain vakavissa tai usein toistuvissa rikkomuksissa. (Lahtinen ym. 2004, 271-272.) Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelija voidaan erottaa asuntolasta joko määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi. Jos opiskelija erotetaan määräajaksi oppilaitoksesta, hänet erotetaan yleensä myös asuntolasta. On myös mahdollista, että opiskelija erotetaan järjestysongelmien vuoksi asuntolasta ilman, että häntä erotettaisiin oppilaitoksesta. (Lahtinen ym. 2004, 271-272.) Lainsäädännössä ei ole määrätty, kuka päättää kirjallisen varoituksen antamisesta. Päätösvalta määritellään oppilaitoksen johtosäännössä tai vastaavassa asiakirjassa. Opetuksen tai koulutuksen järjestäjällä voi olla käytössään myös useamman asteisia kirjallisia varoituksia, kuten rehtorin ja johtokunnan antama varoitus. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161.) Vain toimielin, ei yksittäinen viranhaltija, voi päättää oppilaan tai opiskelijan erottamisesta. Tämä johtuu kuntalain (17.3.1995/365) 14 :n säännöksestä, jonka mukaan toimivaltaa hallinnollisen pakon käyttämistä sisältävissä asioissa voidaan siirtää vain toimielimelle. Kuntalaissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä hallinnollisella pakolla tarkoitetaan. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että hallinnollisella pakolla tarkoitetaan henkilöön kohdistuvia tahdonvastaisia toimia, jotka rajoittavat henkilön oikeuksia. Tällä perusteella hallinnollisen pakon käyttämisenä on pidetty myös oppilaan tai opiskelijan määräaikaista erottamista. (Lahtinen ym. 2004, 275, 332; Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161, 165-166.) Toimielin on päätösvaltainen, kun paikalla on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet muista jäsenistä. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Jos kävisi niin, että äänet menevät tasan, kurin-

11 pitoasian päätökseksi tulee rangaistuksesta vapauttava päätös tai lievempää kurinpitorangaistusta koskeva ehdotus. (Lahtinen ym. 2004, 335.) Seuraavassa ratkaisussa kurinpitovaltaa on yritetty siirtää opettajakunnalle laajemmin kuin mihin laki antaa mahdollisuuden. Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu 19.01.1993 412/1/91, Kysymys kurinpitovallan delegoimisesta ammatillisen oppilaitoksen johtokunnalta opettajakunnalle Opiskelijayhdistyksen tekemässä kantelussa pyydettiin selvittämään, voitiinko kaupungin ammatillisen koulutuksen ja aikuiskasvatuksen johtosäännön määräyksellä laillisesti siirtää kurinpidollista rankaisuvaltaa kauppaoppilaitoksen johtokunnalta opettajakunnalle. Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että ammatillisista oppilaitoksista annetun lain (487/87) 23 :ssä ja kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen (493/87) 28 :ssä oli tyhjentäviksi tarkoitetut säännökset kurinpitoseuraamuksista ja -toimivallasta sellaista opiskelijaa kohtaan, joka rikkoi oppilaitoksen järjestyssääntöjä. Ku-rinpitotoimivaltaa ei voitu siirtää opettajakunnalle myöskään vapaakuntakokeilusta annetun lainsäädännön nojalla. Kanteluasian käsittelyn aikana kaupunginvaltuusto oli muuttanut johtosääntöä sillä tavoin, että kurinpitovallan käyttämisen osalta viitataan asetuksen säännöksiin. Apulaisoikeuskansleri lausui käsityksenään, että asetuksessa säädettyä kurinpitotoimivaltaa ei voitu siirtää opettajakunnalle johtosäännössä olevalla määräyksellä. 2.3.7 Opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi Jos lukion tai ammatillisen koulutuksen opiskelija on tutkimuksen alaisena rikoksesta, häneltä voidaan pidättää oikeus opiskeluun tutkimuksen ajaksi, jos se on perusteltua opiskelijan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen vuoksi. Opiskelija on tutkimuksen alaisena rikoksesta aina esitutkinnasta tuomion julistamiseen asti. Jos opiskelijalta pidätetään täksi ajaksi oikeus opiskeluun, syynä täytyy olla joko epäilty rikos tai siihen liittyvät seikat. Tällaisina rikoksina, jotka oikeuskirjallisuuden mukaan olosuhteista riippuen saattavat antaa perusteen pidättää opiskelija opiskelusta, on mainittu esimerkiksi pahoinpitely, raiskaus, huumeiden tai muiden päihteiden välittäminen tai muu sellainen rikos, joka osoittaa tarvetta suojella muita opiskelijoita. Vastaavasti rikokseen liittyvinä syinä on mainittu se, että teko on tehty erityisen raa alla tavalla, kohdistunut lapsiin, avuttomassa tilassa oleviin, asiakkaisiin tai potilaisiin. Syynä voisi olla myös muu vastaava, muiden henkilöiden suojelun tarvetta ilmentävä seikka. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 166.)

12 Samalla tavalla kuin määräaikaisen erottamisen ollessa kyseessä, vain toimielin, ei yksittäinen viranhaltija, voi päättää oppilaan tai opiskelijan opiskelusta pidättämisestä rikostutkinnan ajaksi. Tämäkin johtuu kuntalain 14 :n säännöksestä. (Lahtinen ym. 2004, 275, 332; Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161, 165-166.) 2.3.8 Asiallisen, ajallisen ja alueellisen yhteyden vaatimus Jotta oppilaitos voisi käyttää ojentamis- ja kurinpitokeinojaan, teon täytyy olla oppilaille tai opiskelijoille asetettujen käyttäytymissääntöjen tai velvoitteiden vastainen (Arajärvi & Aal-to-Setälä 2004, 160). Oppilaitoksen toimivalta ulottuu vain koulunkäyntiin ja siihen liittyviin olosuhteisiin. Tämä rajoittaa sekä alueellisesti että ajallisesti koulun ojentamis- ja kurinpitokeinojen käytön mahdollisuutta. Ojentamis- ja kurinpitokeinoja voidaan käyttää, kun tapahtuma on sattunut oppilaitoksen alueella eli niin sanotulla koulutontilla. Oppilaitoksen alueeseen on tässä tarkoitetussa mielessä katsottu kuuluvan koulukuljetusten johdosta koulun toimipiiriin kuuluvat alueet eli oppilaille kuljetusten odottamiseen varatut tilat ja liikennevälineet. Samoin oppilaitoksen toimivaltaan on katsottu kuuluvan myös oppilaitoksen järjestämä majoitus tai asuntola. Joskus aluemäärittely voi olla vaikeaa ja kiistanalaista. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 160.) Tapahtumalla pitää olla myös ajallinen yhteys koulunkäyntiin, jotta epäasianmukainen käyttäytyminen voisi johtaa koulun ojentamis- ja kurinpitotoimiin. Tätä kautta oppilaan ja opiskelijan rikkomukset saattavat olla koulun toimivallan piirissä, vaikka alueellinen yhteys kouluun olisi heikko. Jos oppilas tai opiskelija poistuu välitunnin ajaksi koulun ulkopuolelle, hän on silti ajallisen yhteyden kautta koulun toimivallassa. Ajallinen yhteys on olemassa silloin, kun on kysymys koulunkäynnistä tai olosuhteista, jotka liittyvät siihen välittömästi. Tämä tarkoittaa koulupäivää oppitunteineen ja välitunteineen. Se tarkoittaa myös koulumatkoja, ovatpa oppilaat kuljetuksessa tai kulkevat itse. Sen on katsottu pitävän sisällään myös kouluun liittyvät muut toiminnot, kuten oppilaskerhot. Kootusti voidaan sanoa, että rikkomuksen tulee olla tapahtunut kouluaikana, koulunkäyntiin liittyvien toimintojen aikana tai matkalla niihin. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 160.) Seuraava valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu kuvaa sitä, että kurinpitorangaistuksen käytöltä on puuttunut sekä ajallinen että alueellinen yhteys opiskeluun.

13 Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu 04.10.2000 8/50/00, Oppilaitoksen oppilaille järjestetyt huumetestit Julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella otettiin omasta aloitteesta tutkittavaksi erään ammattioppilaitoksen oppilailleen järjestämät huumetestit. Saadun selvityksen mukaan testejä oli järjestetty sekä yksittäisille huumeiden käytöstä epäillyille oppilaille että pistokokeen omaisesti kokonaisille luokille. Positiivisen testituloksen seurauksena oli määräaikainen erottaminen oppilaitoksesta. Testiin osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta oppilaitoksessa oli päätetty, että mahdollisen testistä kieltäytymisen syy selvitetään opiskelijahuoltoryhmän, oppilaan ja opettajan välisissä keskusteluissa. Päätöksessään apulaisoikeuskanslerin sijainen on todennut, että huumetesteillä puututaan perustuslaissa suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja testillä saatujen tulosten käsittelyllä samoin perustuslailla suojattuun yksityiselämän suojaan. Testien suorittaminen on mahdollista vain, mikäli siihen saadaan testattavan aidosti vapaaehtoinen suostumus tai testeistä säädetään lailla. Kun testistä kieltäytyminen johti kieltäytymisen syyn selvittämiseen, ei suostumusta voinut tältä osin pitää aidosti vapaaehtoisena. Oppilaitoksen kurinpitovalta ei ulotu oppilaitten toimintaan muulloin kuin opetusaikana tai oppilaitoksen alueella. Oppilaitos ei voi määrätä kurinpitoseuraamusta pelkän positiivisen testituloksen perusteella, ellei se voi muuten osoittaa, että oppilas on käyttänyt huumeita tai ollut huumeitten vaikutuksen alaisena opetusaikana tai oppilaitoksen alueella. Ammattioppilaitoksen vakavaa huomiota kiinnitettiin sekä menettelyyn huumetestejä järjestettäessä että pelkän positiivisen testituloksen perusteella määrättävän kurinpitorangaistuksen ongelmallisuuteen. 2.3.9 Muita ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää Ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset on lueteltu tyhjentävästi lainsäädännössä. Muita kuin lain tuntemia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161.) Opiskelijaa voidaan kuitenkin nuhdella ja puhutella sellaisen moitittavan käyttäytymisen takia, joka ei vielä edellytä oppilaan tai opiskelijan ojentamista tai kurinpitorangaistusta (Lahtinen ym. 2004, 274). Sitä, että muita kuin lain tuntemia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää, kuvaavat seuraavat ratkaisut.

14 Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu 18.01.1993 4 ja 130/1/92, Käsitys peruskoulun opettajien käyttämistä virheellisistä oppilaiden ojentamiskeinoista Koululautakunta oli päättänyt, ettei opettajia rangaistu kurinpidollisesti, koska ei ollut kiistatonta näyttöä siitä, että opettajat olisivat syyllistyneet oppilaiden ruumiilliseen kurittamiseen tai virheelliseen ojentamiseen. Koululautakunta oli kuitenkin huomauttanut vastaisen varalta koulun rehtoria ja opettajia määräyksistä ja niiden rehtoreille ja opettajille asettamista velvoitteista. Apulaisoikeuskansleri on koululautakunnan huomautuksen lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että ruumiillinen kuritus, joksi käsiksi käyminen usein voidaan mieltää, on peruskoulussa kielletty. Asiassa ei kuitenkaan ollut ilmennyt aihetta ryhtyä selvittämään, olisiko joku opettajista syyllistynyt sillä tavoin virkavelvollisuuksien rikkomiseen, että se oli ollut vielä kurinpitomenettelyn päätyttyä saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sen johdosta, että kaksi opettajaa oli leirikoulussa määrännyt eräänä iltana nukkumaan menon jälkeen noin kello 22:n ja 23:n aikaan kaikki leirikoulun noin 20 poikaa poikien vallattomuuden vuoksi ulos kävelemään noin runsaan kilometrin matkan ja suorittamaan joitakin kyykkyhyppyjä, apulaisoikeuskansleri on katsonut, että opettajat olivat käyttäneet väärää ojentamistapaa. Opettajien menettely ei kuitenkaan antanut aihetta enempiin apulaisoikeuskanslerin toimenpiteisiin kuin että hän on saattanut opettajien tietoon arvostelunsa heidän menettelytavastaan tuon leirikoulussa rangaistusluontoisena järjestetyn ulkoilutapahtuman yhteydessä. Kouvolan hovioikeus 2025, 17.12.1991 (Iitin käräjäoikeus 156/20.11.1990, Dnro R 91 40) Opettaja oli luokassa tukistanut oppilasta niin voimakkaasti, että oppilaan takaraivolta oli lähtenyt hiuksia noin 4 x 5 senttimetrin alueelta ja ihoon oli tullut punoitusta. Opettaja oli virkaansa toimittaessaan tahallaan jättänyt täyttämättä peruskoululain 59 :än ja peruskouluasetuksen 115 :n 5 kohtaan perustuvan velvollisuutensa käyttäytyä asemansa mukaisesti ja kohdella oppilasta oikeudenmukaisesti. Opettaja jätettiin rikoslain 3:5 :n nojalla rangaistukseen tuomitsematta, mutta hänet tuomittiin maksamaan vahingonkorvausta vanhemmille lääkärinlausunnosta, matka- ja puhelinkuluista ja valokuvista sekä vahingon kärsineelle kivusta ja särystä. (Suopohja & Liusvaara 2000, 274.) Turun hovioikeus 192, 6.2.1989 (Eurajoen käräjäoikeus R 61, 18.5.1988 Dnro 88/402) Lukion rehtori kuljetti oppilaan, joka ei ollut noudattanut opettajan kehotusta saapua luokkaan, niskasta oppitunnille. Rehtorin katsottiin tahallaan aiheuttaneen oppilaalle kipua. Rehtori jätettiin rikoslain 3:5 :n 3 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta. Teko oli ollut vähäinen ja anteeksiannettava ja rangaistus olisi ollut kohtuuton. Julkisyhteisö oli vahingonkorvauslain 3:2 :n 1 momentin mukaan velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen

15 tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Rehtori oli käyttänyt virkaasemaansa perusteetta. Kunnan, jonka palveluksessa rehtori oli, tuli myös vastata perusteettomasta virkatoiminnasta aiheutuneista vahingoista. Rehtori ja kunta tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan vahingonkorvausta holhoojan matkakuluista lääkäriin sekä oppilaan kivusta ja särystä, mutta vaatimus henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylättiin. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. (Suopohja & Liusvaara 2000, 273-274.) 2.3.10 Kaksinkertaisen rangaistuksen kielto Asioiden päällekkäinen käsittely eri viranomaisissa sekä opiskelijoiden rankaiseminen useampaan kertaan samasta teosta on pyritty estämään lailla. Tästä on otettu säännökset lukiolain 26c :än ja ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 35c :än. Ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia voidaan käyttää vain yhtä kerrallaan ja samasta rikkomuksesta vain kerran (Arajärvi & Aalto- Setälä 2004, 161). Sinä aikana, jolloin opiskelijaa vastaan on yleisessä tuomioistuimessa vireillä syyte, häntä vastaan ei saa saman syyn takia aloittaa kurinpitomenettelyä. Jo aloitettu kurinpitomenettely on keskeytettävä syytteen vireilläoloajaksi. Jos tuomioistuin vapauttaa opiskelijan syytteestä, kurinpitomenettelyä ei saa aloittaa tai jatkaa saman syyn takia, jota oikeudessa on käsitelty. Jos opiskelija on kuitenkin todistettavasti syyllistynyt moitittavaan tekoon, joka ei ole ollut rikos, häntä voidaan rangaista kuitenkin poikkeuksellisesti kurinpidollisesti. Tämä voisi olla mahdollista esimerkiksi silloin, kun opiskelija on käyttäytynyt oppilaitoksen järjestyssääntöjen vastaisesti ja oppilaitoksessa on sellainen yleinen käytäntö, että tällaisesta teosta on tapana rangaista oppilaitoksessa kurinpidollisesti (Lahtinen ym. 2004, 275-276). Jos tuomioistuin on jo tuominnut opiskelijan rangaistukseen rikoksesta, ei hänelle lain mukaan saa määrätä enää kurinpitorangaistusta samasta syystä. Tämä on pääperiaate. Poikkeuksellisesti opiskelijan saa lain mukaan kuitenkin erottaa määräajaksi tai erottaa opiskelija-asuntolasta, jos se on perusteltua opiskelijan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen perusteella. Jotta opiskelija tuomioistuimessa saadun tuomion lisäksi voitaisiin erottaa kurinpidollisesti oppilaitoksesta, voi olla mahdollista lähinnä silloin, kun rikos on kohdistunut muihin opiskelijoihin tai oppilaitoksen henkilöstöön näitä syvästi loukkaavalla tavalla. Kirjallisuudessa on katsottu, että esimerkiksi silloin kun opiskelija on tuomittu tuomioistuimessa muihin kouluyhteisön jäseniin kohdistuneesta väkivallasta ja opiskelijan teko loukkaa syvästi muita kouluyhteisön jäseniä, opiskelija voitaisiin lisäksi erottaa kurinpidollisesti oppilaitoksesta.

16 (Lahtinen ym. 2004, 276.) Kaiken kaikkiaan perusteet erottamiselle voisivat olla samantapaisia kuin perusteet, joilla opiskelijalta on pidätetty oikeus opiskeluun rikostutkimuksen ajaksi (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 167). 2.4 Ojentamis- ja kurinpitomenettely 2.4.1 Kuuleminen ja tapahtumien selvittäminen mahdollisimman hyvin Perusopetuslain 36a - 36b :stä ja 42 :stä, lukiolain 26a - 26b :stä ja 34 :stä, ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 35a - 35b:stä ja 44 :stä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 :stä ja 16 :stä löytyvät menettelyohjeet, kun opiskelijaa joudutaan ojentamaan tai hänelle joudutaan antamaan kurinpitorangaistus. Menettelyssä on noudatettava myös hallintolakia (6.6.2003/434). On tärkeää, että ojentamiseen ja kurinpitoon liittyvissä tilanteissa tehdään riittävä ja puolueeton esitutkimus, jossa selvitetään tapaukseen liittyvät tosiseikat. Tämä on tärkeää oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. (Suopohja & Liusvaara 2000, 143.) Asianosaista pitää kuulla. Siihen velvoittaa hallintolaki. Periaate näkyy myös perustuslaissa. Perustuslain 6 :n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Myös oikeus tulla kuulluksi sisältyy näihin takeisiin. (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 5-6.) Poikkeuksellisesti oppilaan tai opiskelijan nimenomaisesta kuulemisesta ei ole säädetty eikä sitä voitane edellyttää tilanteen vuoksi, kun opettaja määrää oppilaan tai opiskelijan poistumaan luokkahuoneesta. Sen sijaan ennen kuin opetus evätään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, oppilasta ja opiskelijaa pitää kuulla. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 22.) Ennen kuin perusopetuksen oppilas määrätään jälki-istuntoon, hänelle annetaan kirjallinen varoitus tai hänet erotetaan koulusta määräajaksi, oppilaalle on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, oppilasta pitää kuulla ja lisäksi pitää hankkia muu tarpeellinen selvitys. Ennen kuin lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle annetaan kirjallinen varoitus, hänet erotetaan oppilaitoksesta määräajaksi tai erotetaan asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi, pitää toimia

17 vastaavalla tavalla. Samoin pitää toimia, jos opiskelijalta lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa pidätetään oikeus opiskeluun rikostutkinnan ajaksi. Asianosaisen kuulemiseen ja vastaselvityksen laatimiseen tulee varata riittävästi aikaa. Tapauskohtaisesti ratkeaa se, mitä on kussakin tapauksessa pidettävä riittävänä aikana. Jonkinlaisena ohjeaikana on pidetty viikkoa tai kahta sen mukaisesti, haluaako kuultava jättää asiassa myös kirjallisen selvityksen vai tyytyykö hän suulliseen kuulemiseen. (Suopohja & Liusvaara 2000, 143.) Kun on kyseessä kurinpitorangaistuksen antaminen, alaikäisen oppilaan tai opiskelijan huoltajalle pitää lain mukaan varata tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin päätös tehdään. Perusopetuksessa ennen kirjallisen varoituksen antamista ja määräaikaisen erottamispäätöksen tekemistä oppilaan huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Vastaavasti ennen kuin lukiossa opiskelijalle annetaan kirjallinen varoitus tai lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa opiskelija erotetaan oppilaitoksesta määräajaksi tai hänet erotetaan asuntolasta, opiskelijan huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Sen sijaan, kun opetus evätään oppilaalta tai opiskelijalta jäljellä olevan työpäivän ajaksi, tilanteen on katsottu vaativan siinä määrin nopeita toimenpiteitä, että oppilaan huoltajan kuulemista ei edellytetä (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 22). Lastensuojelulain (5.8.1983/683) 15 :ssä säädetään lapsen edun valvonnasta. Lastensuojelulain mukaan sosiaalilautakunnan edustajan on tarvittaessa oltava läsnä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa koululautakunnassa käsiteltäessä. Sosiaalilautakunnan edustajan on valvottava lapsen etua sekä mahdollisuuksien mukaan yhdessä huoltajien kanssa tuettava lapsen kasvamista vastuullisuuteen. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 7.) Oppilaan ojentamiseen ja kurinpitoon liittyvät tapahtumat pitää kaiken kaikkiaan pyrkiä selvittämään mahdollisimman hyvin esimerkiksi kuulemalla todistajina myös muita oppilaita ja koulun henkilökuntaa. Heidän kuulemisensa on parasta kirjata. (Lahtinen ym. 2004, 274.) Useissa tilanteissa on jälkikäteinen lakiin perustuva ilmoittamisvelvollisuus oppilaan tai opiskelijan huoltajalle. Jos perusopetuksessa oppilas on määrätty suorittamaan laiminlyötyjä kotitehtäviä työpäivän päätyttyä tai jos oppilas on määrätty jälki-istuntoon, asiasta pitää ilmoittaa oppilaan huoltajalle. Jos oppilas tai opiskelija on perusopetuksessa, lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa poistettu luokasta tai muusta opetustilasta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi tai oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta tai hänen osallistumisensa on evätty jäljellä olevan työpäivän ajaksi, pitää menetellä samoin. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan huoltajalle pitää ilmoittaa opiskelijalle annetusta kirjallisesta varoituksesta. Opiskelijan huoltajalle pitää niin ikään ilmoittaa, jos opiskelijalta lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa on pidätetty oikeus opiskeluun rikostutkinnan ajaksi.

18 2.4.2 Häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan tai opiskelijan poistaminen Jos perusopetuksessa, lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa oppilas tai opiskelija häiritsee opetusta tai vaarantaa turvallisuutta, häntä täytyy ensin kehottaa poistumaan luokkahuoneesta, muusta opetustilasta, oppilaitoksen tilaisuudesta tai oppilaitoksen alueelta. Jos oppilas tai opiskelija ei poistu kehotuksen saatuaan, hänet voidaan poistaa. Oppilaan saa poistaa rehtori tai opettaja. Järjestyksen ja turvallisuuden valvonta koulussa on haluttu antaa rehtorille ja opettajalle heidän asemansa vuoksi (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 16). Keinona tulee ensisijaisesti käyttää oppilaan tai opiskelijan taluttamista tai nostamista ulos luokkahuoneesta tai muusta tilasta tai tilaisuudesta. Keinojen tulee olla sellaisia, että ne eivät vahingoita poistettavaa. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 165.) On oletettavaa, että jo pelkkä tieto voimakeinojen käytön mahdollisuudesta hillitsee oppilaan tai opiskelijan vastarintaa siten, että voimakeinojen käyttäminen tulee olemaan hyvin poikkeuksellista (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 165). Jos voimankäyttöön ylipäätään joudutaan turvautumaan siksi, että poistettava oppilas tai opiskelija koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, lakiin on kirjattu periaate, että oppilas tulee poistaa mahdolli-simman vähäisellä voiman käytöllä. (Lahtinen ym. 2004, 273.) Voimakeinojen käytön salliminen ei tarkoita tarpeettoman tai liiallisen voiman käyttöä eikä se oikeuta käyttämään väkivaltaa. Tämä näkyy lain sanamuodosta. Lain mukaan perusopetuksessa vain välttämättömiä voimakeinoja saa käyttää oppilaan poistamisessa. Vastaava lain sanamuoto on lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta, että opiskelija saadaan poistaa tarpeellisia voimakeinoja käyttämällä. Siihen, mikä on sallittua toimintaa, mikä ei, vaikuttaa lain mukaan oppilaan tai opiskelijan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus ja tilanteen kokonaisarviointi. Laki kieltää voimankäyttövälineiden käyttämisen oppilaan tai opiskelijan poistamisessa. Lisäksi on muistettava, että taitamaton voimalla uhkaaminen tai taitamaton voiman käyttö voi muodostua riskiksi myös rehtorille tai opettajalle itselleen (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 4). Jos opettaja tai rehtori käyttää liikaa voimakeinoja, hän syyllistyy itse voimakeinojen käytön liioitteluun, joka on rikoslain mukaisesti rangaistava teko. Tarvittaessa oppilaitoksella on oikeus saada poliisilta virka-apua vastarintaa tekevän oppilaan tai opiskelijan poistamiseksi. (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 4.)

19 Seuraavat tapaukset kuvaavat liialliseen voimankäyttöön liittyviä tilanteita. Itä-Suomen hovioikeuden päätös Itä-Suomen hovioikeuden päätöksessä n:o 3471/83 katsottiin opettajalla olleen oikeus niskasta ja olkavarresta ohjaamalla poistaa luokasta häiritsevästi käyttäytynyt oppilas. Opettaja oli kuitenkin saatettuaan oppilaan käytävälle läimäyttänyt tätä kämmenellä pakaroille. Tätä tekoa oikeus piti pahoinpitelynä, joka kuitenkin tässä tilanteessa jäi rankaisematta, koska oikeus katsoi teon johtuneen anteeksiannettavasta ajattelemattomuudesta ja että yleinen etu ei vaatinut siitä rangaistuksen tuomitsemista. Tapauksessa on vedetty linjaa väkivallan käyttämiselle järjestyksen ylläpitämiseksi ja toisaalta oppilaan rankaisemiseksi. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9.) Helsingin hovioikeuden päätös Helsingin hovioikeus katsoi päätöksessään opettajan syyllistyneen järjestyksen ylläpidossa liialliseen väkivallan käyttöön. Opettaja oli välituntia valvoessaan mennyt erottamaan kahta keskenään nahistelevaa oppilasta, jotka eivät olleet kehotuksesta huolimatta lopettaneet. Opettaja oli tuolloin tarttunut toista nahistelevaa oppilasta kurkusta kaksin käsin ja painanut tämän polvilleen maahan. Tästä aiheutui oppilaalle kaulalle punoittavat juovat, joissa oli ollut vähäistä ihonirhaumaa. Opettaja tuomittiin pahoinpitelystä kolmeen-kymmeneen päiväsakkoon. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9-10.) Liikaa ei voine korostaa sitä, että opettaja tai rehtori ei saa käyttää fyysisiä voimakeinoja oppilaan rankaisumielessä. Ehdottoman kiellettyä on myös fyysisten voimakeinojen käyttö mahdollisten henkilökohtaisten antipatioiden purkamiseen. Jos opettaja tai rehtori käyttää voimakeinoja, kyseessä täytyy aina selkeästi olla järjestyksen ylläpitämistilanne. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9.) Koko voimankäytön sallimiseen liittyvä sääntely on uutta. Sen soveltamiseen liittyy myös oikeusturvariskejä. Voiman käyttöön turvautuneen rehtorin tai opettajan pitää lain mukaan laatia tapahtumasta kirjallinen selvitys koulutuksen järjestäjälle. Tämä on tarpeen, jotta pystytään arvioimaan eri osapuolten oikeusturvan toteutumista (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 4). Näin tulee tuoreeltaan merkittyä muistiin voimakeinoja käyttäneen opettajan tai rehtorin käsitys tapahtumista. Myös voimankäytöstä mahdollisesti syntyneet mustelmat ja muut jäljet tulevat kirjatuiksi niin, että niiden syntyhistorian selvittäminen on jälkikäteen mahdollista. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 166.)