EDICON KIRJAUUTISET 2010 EDICO OY
2 EDICON KIRJAUUTISET EDICON KIRJAUUTISET 3 Edico Oy Sisällys Käyntiosoite Neljäs linja 14 A 00530 Helsinki Heikki Paunonen: Stadin mestat tietokirja 4 Sähköposti edico@edico.fi etunimi.sukunimi@edico.fi www.edico.fi Heikki Luoma: Kuusniemen naiset romaani Esko Piippo: Keinu, keinu Eino Leino elämänkerta 6 8 Toimitusjohtaja Hannu Hirvikoski 050 548 2920 Raija Tervomaa: Mesikämmen muurahaispesällä Ralf E. Söderholm: Oikeassa paikassa oikeaan aikaan romaani 10 12 Markkinointi Arja Sunikka 044 020 0770 Seppo Hämäläinen: Valkoinen kirja aforismikirja Aarne Pilto: Kasvupaikka romaani 13 14 Väinö Mononen: Tuonelan tulenliekit sotaromaani 16 Edicon kirjauutiset 2010 Ulkoasu ja taitto Anni Jeskanen Kansi Anni Jeskanen Paino Jaarli Oy Turenki 2010 Tapani Karinen: Pekka Punarinta ja metsän kummitus lastenkirja Leena Inkeri Erkkilä: Sarastus nuorisoromaani Liisa Marjatta Järvinen: Yksin matkassa mukana runokirja 17 18 19
4 EDICON KIRJAUUTISET TIETOKIRJA EDICON KIRJAUUTISET 5 Heikki Paunonen Stadin mestat ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen Stadin mestat on tarkoitettu Helsingin historiasta ja nykyisyydestä kiinnostuneille, niin syntyperäisille stadilaisille kuin Helsinkiin muualta muuttaneillekin. Teos on Helsingin paikallishistorian ja nimistön pikku jättiläinen, josta löytyy perustiedot helsinkiläisiä kiinnostavista paikoista. Teokseen on otettu kaikki sellaiset lähdeaineistossa vastaan tulleet paikat, joista helsinkiläisten keskuudessa on tai on ollut käytössä epävirallisia nimiä. Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan kaupunkilaisille tärkeistä paikoista puhutaan epävirallisia nimiä käyttäen. Kaikkiaan teoksessa on 7 400 eri paikkaa ja 14 350 epävirallista nimeä. Paikoista on kerrottu tietosanakirjamaisissa artikkeleissa. Niissä on pyritty valaisemaan paikkojen historiaa ja niiden merkitystä entisille ja nykyisille kaupunkilaisille. Joistakin keskeisistä paikoista on pitkiä artikkeleita, koska ne ovat olleet vuosikymmenien ajan helsinkiläisille tärkeitä. Kirjaan sisältyy myös laaja katsaus Helsingin virallisen ja epävirallisen nimistön historiaan. Elsku: Eliel, Elis, Elli, Elliaukio, Ellis, Ellu, Elsku Elielinaukio, ruots. Elielplatsen. Linja-autoaukio Asema-aukion pohjoispuolella. Aukio on saanut nimensä Rautatieaseman suunnitelleen arkkitehti Eliel Saarisen mukaan. Paikka on skeittareiden suosiossa, mutta nuoret käyvät siellä muutenkin hengailemassa: Meettekste chillaa Elskulle? Helsingin kautta Suomesta muihin Pohjoismaihin siirretyille sotalapsille omistettu muistolaatta kiinnitettiin vuonna 2008 Elielinaukiolle VR:n vanhan rahtitoimistotalon seinään. Laatta kuvaa äitiä kolmen lapsen kanssa. Taiteilija Anna Jäämeri-Ruusuvuoren tekemän laatan otsikkona on: Lastensiirrot Barntransportena 1939 1945. Laattahankkeen taustavoimana oli Helsingin Seudun Sotalapset -yhdistys. Heikki Paunonen on saanut Helsingin slangin tutkimisesta arvostetun brittiläisen Urban History -tiedelehden parhaan artikkelin palkinnon. Stadin mestat ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen Koko B5 * Sivuja 550/osa * Sidottu Kesäkuu ISBN 978-952-5708-45-5 (koko teos) ovh 1 ja 2 osat yhteensä 104,00 Heikki Paunonen Syntynyt 10.3.1946 Helsingissä. Ylioppilas Helsingin normaalilyseosta 1964. FK, Helsingin yliopisto 1969, pääaineena suomen kieli, muina aineina kansanrunoudentutkimus, yleinen kielitiede, kotimainen kirjallisuus ja sosiologia. FT, Helsingin yliopisto 1975. Toiminut suomen kielen assistenttina Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa, suomen kielen vs. apulaisprofessorina Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa, Suomen Akatemian tutkijana, Tampereen yliopiston suomen kielen professori, suomen kielen dosenttina Helsingin yliopistossa. Heikki Paunonen on tehnyt tutkimustyötä useilla suomen kielen lohkoilla. Hänen keskeisimpiä tutkimusalojaan on kuitenkin sosiolingvistiikka ja Helsingin puhekielen tutkimus, Helsingin vanhemman ja uudemman slangin tutkimus sekä viime aikoina myös Helsingin virallisen ja epävirallisen paikannimistön tutkimus. Heikki Paunonen esitteli suomalaisille tutkijoille amerikkalaisen William Labovin New Yorkin puhekieltä käsittelevän väitöskirjatutkimuksen Virittäjässä vuonna 1971. Helsingin puhekielen tutkimus alkoi seuraavana vuonna Suomen Akatemian tuen turvin; Akatemia on rahoittanut Helsingin puhekielen tutkimusta aina 1990-luvulle asti. Helsingin puhekielen tutkimuksessa on tutkittu ja tallennettu Kalliossa, Sörnäisissä ja Töölössä asuvien eri-ikäisten ja erilaisissa ammateissa toimivien helsinkiläisen puhekieltä. Varsinkin ikäryhmittäiset erot olivat 1970-luvulla Helsingin puhekielessä suuret. Vuosina 1976 1981 Heikki Paunonen johti Nykysuomalaisen puhekielen murroksen tutkimushanketta, jossa tutkittiin Helsingin puhekielen ohella myös Turun, Tampereen ja Jyväskylän puhekieltä. 1980-luvun puolivälissä hän veti hanketta, jossa tutkittiin Helsinkiin Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta muuttaneiden kieltä. Hankkeesta syntyi professori Pirkko Nuolijärven väitöskirja. 1990-luvulla Heikki Paunonen tutkimustavoitteena oli selvittää, miten Helsingin puhekieli oli muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Muutokset ovat olleet suuria, ja jopa saman henkilön kieli on kahden vuosikymmenen aikana muuttunut. Stadin slangin tallennus ja tutkimus on kuulunut Heikki Paunosen työaloihin 1970-luvulta lähtien. Suuri osa slangiaineistosta on saatu erilaisten keruukilpailuiden avulla. Kotikielen Seuran täyttäessä 100 vuotta 1976 järjestettiin Heikki Paunosen aloitteesta suuri Stadin slangin keruukilpailu, jonka käytännön järjestelyistä vastasi Helsingin Sanomat. Kilpailuun osallistui yli 200 stadilaista, ja aineisto oli myöhemmän Stadin slangin suursanakirjan perustana. Paunonen on järjestänyt myös helsinkiläisissä kouluissa keruukilpailuja vuodesta 1975 vuoteen 2003 asti. Hän on luovuttanut keräämänsä slangiaineiston Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kokoelmiin. Viime aikoina Heikki Paunonen on tutkinut helsinkiläistä virallista ja epävirallista paikannimistöä ja sen käyttöä sekä sen yhteyttä Helsingin kaupunkihistoriaan. Hän on koonnut eri lähteistä mahdollisimman kattavan aineiston helsinkiläisten käyttämistä epävirallisista paikannimistä. Tätä aineistoa hän on tarkastellut teoksessaan Stadin mestat 1 2. Lähtökohtana on ollut ajatus, jonka mukaan helsinkiläiset ovat antaneet epävirallisia nimiä paikoille, jotka ovat olleet heidän kannaltaan merkittäviä. Yksittäisten helsinkiläisten kokemukset on pyritty suhteuttamaan myös Helsingin kollektiiviseen paikallishistoriaan. Heikki Paunonen on ollut mukana lukuisissa yhdistyksissä. Hän on toiminut Kotikielen Seurassa vuodesta 1968, seuran aikakausjulkaisun Virittäjän kirjallisuusosaston toimittajana, Suomalais-ugrilaisessa Seurassa, Suomalaisen Kirjallisuuden seurassa, Kalevalaseurassa, Friedebert Tuglas -seurassa, Aleksis Kiven Seurassa, Helsingin kirjailijat ry:ssä, Helsinki- Seurassa sekä Vanhat Norssit seurassa. Hän on myös Nykysuomen Seuran sekä Stadin Slangi ry:n perustajajäsen. Paunoselle on myönnetty August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Artturi Kanniston ja Kai Donnerin rahaston korkovaroista väitöskirjapalkinto. Hän on myös saanut Suomalaisen Tiedeakatemian Kalevala-palkinnon, Tieto-Finlandia-palkinnon sekä H.J. Dyos Prize -tunnustuspalkinnon. Hänet on nimitetty Vuoden Norssiksi 2002 sekä Tukholman yliopiston kunniatohtoriksi 2004. Paunonen on tuottanut yli 120 tieteellistä julkaisua suomen kielen tutkimuksen eri aloilta; yli 110 yleistajuista julkaisua sanomalehdissä sekä Stadin Slangi ry:n julkaisemassa Tsilari-lehdessä. Vuosina 1992 1993 Helsingin Sanomissa viikoittain ilmestynyt Viikon sana -nurkka, jossa käsiteltiin Stadin slangin sanastoa. Keväällä 2010 Kalliolehdessä kirjoitussarja Stadin mestoista.
6 EDICON KIRJAUUTISET ROMAANI EDICON KIRJAUUTISET 7 Heikki Luoma Kuusniemen naiset Naiset ovat Kuusniemen ehdoton voimavara! Heikki Luoma Vuonna 1944 Kyyjärvellä syntynyt Heikki Luoma on kirjoittanut lukuisia romaaneja, tv-sarjoja, kuunnelmia ja Kohta kaksikymmentä vuotta sitten asetin itselleni tavoitteen. Hetkeäkään en haaveillut kirjailijan urasta tai menes- kirjailijan jatkuvalle kehittymiselle on saavutettu ammattitaito. Kirjoittaminen muuttuu käsityöksi, jossa kynä ei tylsy, näytelmiä. Luoma on useana vuonna tyksestä. Koko haaveilla - sana inhotti mutta ei myöskään teroitu. Jokainen Kanttori Piiparisen ammattiveli Sepeteus muotoili aikoinaan ollut esitetyin näytelmäkirjailija Suomen minua, koska se sisältää ajatuksen että fiktiivinen teos on kirjailijan ehdotus Nummisuutareissa, että naisvalta on murheen merkki, ja se kan- kesäteattereissa ja hänen kirjoittamat jotain hyvää tapahtuu ilman omia pon- maailmankuvaksi. Leikitään yhdessä sakuntain häviötä ennustaa! Totuus kuitenkin lienee, että tässä tv-sarjat ovat keränneet miljoonittain nisteluja. Ymmärsin alusta alkaen, että lukijan kanssa, että maailma on täl- maailmassa on suurimmat hölmöilyt tehty miesten komen- katsojia television ääreen. Ennen kirjai- vain omana itsenäni olisin jotakin. Ilmai- lainen. Kirjailija on elämän kuvaaja, nossa. Kuusniemen naiset ovat päättäneet, että tuollainen kaava lijanuraansa Luoma työskenteli muun semalla itseäni niin hyvin kuin ikinä ei sen selittäjä. Maailman selittäjät, ei tule toistumaan tässä pitäjässä! muassa maa-, metsä- ja tehdastöissä, osaisin, toisin jotain uutta suomalaiseen yhden totuuden julistajat ovat kalkittuja Naisenergian voittokulku alkoi jo siinä vaiheessa, kun nuori maalarina, YK:n rauhanturvaajana ja kirjallisuuteen, myös draamakirjallisuu- hautoja, joihin ei päivä paista pienim- kulttuurisihteeri Suvi Aaltonen saapui Kuusniemelle ensimmäi- graafisena suunnittelijana. teen. Nyt tiedän myös, että suurin este mästäkään rakosesta. seen virkaansa. Nykyisin on tilanne se, että kuntaa johtaa Suvi Pohto, hallituksen puheenjohtajana toimii Virpi Hakkarainen. Kirkkovaltuustoa johtaa syntisten edustajana Paula Jortikka. Myös pitäjän yrityselämä on vahvasti naisten käsissä, vaikka sitä eivät miehet ole vielä huomanneet, ei edes huoltamomagnaatti P. A. Turpeinen. Puhumattakaan kaikesta muusta, jota miehet kuvittelevat edelleen hallitsevansa. Mutta mitä Kuusniemi olisikaan ilman ihania naisiaan? Kuiva kuin Piiparisen kurkku aamuisin, ankea kuin Asennusyrityksen ullakko ennen suursiivousta. KUUSNIEMEN NAISET on kertomus akkavallasta, jos niin halutaan sanoa. Ja tässä kirjassa niin halutaan. Kuusniemen naiset Koko A5 * Sivuja 200 * Luokka 842 * Sidottu ISBN 978-952-5708-48-6 ovh 29,00 Kuva: Karoliina Heinämaa Muut Heikki Luoman Kuusniemi-sarjan kirjat: Eläköön Kuusniemi Kuusniemi taistelee
8 EDICON KIRJAUUTISET EDICON KIRJAUUTISET 9 ELÄMÄNKERTA Esko Piippo Keinu, keinu Eino Leino Esko Piippo Keinu, keinu Eino Leino-kirja kertoo runoilijamestarimme Eino Leinon lapsuusympäristöstä, lapsuudesta, perheenjäsenistä ja koulutiestä ylioppilaaksi tuloon saakka. Eino Leino syntyi vuonna 1878 Paltamon Paltaniemen Hövelössä. Emilia ja Anders Lönnbohm kasvattivat kymmenlapsisen perheen, jonka nuorimpana lahjakkuutena varttui kirjailijaksi Eino Leino. Paltaniemellä vietetyn lapsuuden rikas kieli- ja tarinaympäristö kehittivät Eino Leinon kieltä ja mielikuvitusta. Vanhempien veljien, Oskar Lönnbohmin ja Kasimir Leinon antama esimerkki kirjalliseen kulttuuriin rohkaisi myös Einoa kirjalliselle uralle. Emilia ja Antti Lönnbohm kasvattivat perheensä velkojen ahdistamana, mutta halusivat lapsilleen hyvän koulusivistyksen. Toiset lapsista pärjäsivät käytännön töissä, toiset opintiellä. Lasten elämänkohtaloita varjosti mielen herkkyys elämän tummalle puolelle. Kirjassa Hövelön lasten kymmentä elämäntarinaa kuvataan unohtamatta elämän traagisia puolia. Olosuhteet, joissa Eino Leino kasvoi, olivat sosiaalisesti rikkaat, mutta aineellisesti niukat. Perheen kymmenen lapsen tarinassa on kuva nousevan suomalaisuuden sivistyshistoriasta. Eino Leino kirjoitti lapsuutensa ja nuoruutensa ajan Elämäni kuvakirjaan. Keinu, keinu Eino Leino -kirja täydentää Elämäni kuvakirjaa perheen kirjeenvaihdon, kirjallisuustutkimuksen ja elämänympäristöä koskevien tietojen avulla. Eino Leinon varhain opittu lukutaito, elävä kiinnostus luonnon, elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä kohtaan ja lukuharrastuneisuus valmensivat kasvavaa kirjailijaa tuleviin tehtäviin. Kotikoulussa, Kajaanin alkeiskoulussa, Oulun ja Hämeenlinnan lyseoissa hankittu koulusivistys antoi hänelle hyvän tiedollisen ja taidollisen pohjan harvinaisen laajaan sivistykseen. Eino aloitti runojen kirjoittamisen kymmenvuotiaana. Runsas harjoittelu teki hänestä jo kouluaikana sanataiteen mestarin, jonka lahjakkuus puhkesi esiin nuoruusaikaisissa runoissa. Keinu, keinu Eino Leino Koko B5 * Sivuja 309 * Luokka 99.1 * Sidottu, 50 valokuvaa Heinäkuu ISBN 978-952-5708-50-9 ovh 38,00 Esko Piippo on Kiuruvedellä vuonna 1945 syntynyt kajaanilainen peruskoulun opettaja. Hän on toiminut Kajaanin Teppanan koulun rehtorina, Kajaanin opetuspäällikkönä ja peruskoulun opettajana. Piippo on julkaissut sanomalehtikirjoituksia, runoja ja pakinoita sekä toimittanut kaksi kasvatuksellista kirjaa. Kainuun Eino Leino -seura ry:n puheenjohtaja Esko Piippo on vuosia tutkinut Kajaanin Paltaniemeltä lähteneen runoilijamestarimme Eino Leinon elämää ja tuotantoa sekä kirjoittanut Eino Leinosta artikkeleita. Esko Piippo on myös kuulunut Suomen Kirjailijanimikkoseurojen johtokuntaan seuran perustamisesta saakka. Esko Piippo sai Kainuun Kirjailijoiden kirjallisuuspalkinnon 2010. Aikaisemmat Esko Piipon kirjoittamat Eino Leino -kirjat: Tarinoita Eino Leinosta Kirjaton Eino Leino Kainuun Kirjailijoiden vuosittain jakama kirjallisuuspalkinto, joka jaetaan Kajaanin Kalevalapäivän-juhlassa 2010, annettiin tällä kertaa Suomen Kirjailijanimikkoseurojen johtokunnan jäsenelle ja Kainuun Eino Leino -seuran puheenjohtajalle Esko Piipolle. Piippo palkittiin viime syksynä ilmestyneestä teoksesta Kirjaton Eino Leino (Edico 2009)
EDICON KIRJAUUTISET 11 10 EDICON KIRJAUUTISET Raija Tervomaa Mesikämmen muurahaispesällä Raija Tervomaa Mälläri mäellä seisoi, pään kahden, jalan kahdeksan, neljän silmän möljähdyksen, kahden hännän roiskahduksen. Mikä se on? Oletko huomannut, että ympärillämme on paljon eläimiä, jotka eivät pure eivätkä hauku? Mesikämmen muurahaispesällä kertoo juuri niistä. Kirjan avulla tutustut Helsingin eläinpatsaisiin ja taiteilijoihin, jotka ovat ne tehneet. Saat tietää, mistä ja miten patsaat löytyvät, ja voit lukea tarinoita eläimistä, joita patsaat kuvaavat: metsäneläimistä, kotieläimistä, linnuista ja kaloista, tarujen eläinhahmoja unohtamatta. Muun muassa karhua on ihmisten mielissä aina ympäröinyt taianomaisuus. Karhu on koettu ylivoimaiseksi mahtinsa ja voimiensa vuoksi. Karhusta on kerrottu arvoituksia, sanottu sanaparsia ja mietitty ajatelmia. Viime vuosien slangikirjoistaan tutuksi tullut Raija Tervomaa kertoo nyt lapsille ja nuorille. Kirja sopii kuitenkin jokaiselle Helsingin kulttuurista kiinnostuneelle. Mesikämmen muurahaispesällä Koko 210 x 210 mm * Sivuja 88 * Sidottu Kesäkuu ISBN 978-952-5708-42-4 ovh 22,50 Raija Tervomaa on syntynyt 20.10.1937 Helsingissä. Hänen lähiperheeseensä kuuluu aviomies, neljä lasta puolisoineen sekä yhdeksän lastenlasta. Tervomaa on kirjoittanut lukuisia slangi- ja oppikirjoja. Tervomaan harrastuksiin kuuluu hänen sanojensa mukaisesti mummoilu, mökkeily, reissailu, tilkkuilu, bamlailu ja skrivailu. Raija Tervomaa valittiin vuoden 2005 Stadin friiduksi ja hän on Stadin slangi ry:n aktiivinen jäsen. Tervomaa on myös saanut Suomen tietokirjailijat ry:n oppikirjapalkinnon 2010. Ammatiltaan hän on kansakoulunopettaja, pääaineina suomen kieli ja kotimainen kirjallisuus. Edicolta saatavilla myös Raija Tervomaan aiemmin kirjoitetut slangikirjat: Skloddit braijaa Oho kallista kotia Mut sulle sattuu aina
12 EDICON KIRJAUUTISET ROMAANI Ralf E. Söderholm Oikeassa paikassa oikeaan aikaan Kotikylän katonharjalta Lontoon pankkiirimaailman huipulle Seppo Hämäläinen Valkoinen kirja Valkoinen kirja on kuvataiteilija Seppo Hämäläisen ensimmäinen aforismikokoelma. Pienen suomalaisen tehdaspaikkakunnan miljöössä kasvaneen Ralf E. Söderholmin elämä on ollut värikäs ja ihmeitä täynnä. Kotikylän leikeistä, sodan vaiheista Helsinkiin ja sieltä Lontooseen, jossa Ralf Söderholmista kasvaa nopeasti eräs merkittävimmistä pankkialan vaikuttajista muun muassa suomalaiselle metsäteollisuudelle ja yritysmaailmalle. Ralf Söderholmin avointa ja koskettavaa tilitystä elämänsä vaiheista lukiessa nousee mieleen monia kysymyksiä, joihin hänen teoksensa loppuosan filosofointi saattaa antaa lohduttavia vastauksia lukijalle. Seppo Hämäläisen esikoisteoksessa käsitellään elämää, ajankohtaisia ilmiöitä, ajattelua ja ihmistä yleensä. Hän sanoo, että koemme tapahtumat ainutlaatuisina, vaikka historia osoittaa, että kaikki mitä nyt koemme, on tapahtunut jo aiemmin. Ihmisen näkemys erinomaisuudestaan sokaisee ja turruttaa. Ympyrä pienenee ja lopulta sulkeutuu. Historia ei anna pettää itseään - ihminen ei ole paljon muuttunut vuosisatojen saatossa. Kasvanut sivistys antaa vain hienompia tapoja tappaa ja tuhota kanssaihmisiämme. Luulemme, että hallitsemme kaikkea. Olemme unohtaneet luonnonlait, oman paikkamme. Minä-uskonto on olemassaolomme peruste. Luulemme hallitsevamme luontoa, kaikkia olemassa olevaa. Ajatuksista on tullut eineksiä, niistä on pulaa. Ajattelu on ulkoistettu. Media, internet ja toimittajat hoitavat tätä tarvetta, luoden samalla uusia tarpeita, joiden olemassaolon perusteita harvoin kyseenalaistamme. Kun se on kerran luettu lehdestä, netistä tai nähty televisiosta, se on totta. Kiireestä on tullut perusteltu syy olla olemassa. Koska minulla on kiire, olen siis tärkeä. Taiteilijalla on monesti sisäinen pakko, sisäinen vaatimus tuoda itseään ja tuotantoaan esille. Olkoon tämän kirjan motto puolalaisen aforistikon Stanislaw Jercy Lechin sanoin Moni joka on halunnut valaista, on ripustettu lyhtypylvääseen. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan Koko A5 * Sivuja 200 * Luokka 842 * Sidottu ISBN 978-952-5708-54-7 ovh 29,00 Rajalle ei kannata rakentaa pysyvää asutusta. Paras matkamuisto - uusi ajatus. Vastuu on jakamaton, varsinkin kun olet epäonnistunut. Laivat väistävät kareja, minä lätäköitä. Siinä missä kirja palaa roviolla, siinä palaa ihminenkin. Ralf E. Söderholm Ralf E. Söderholm syntyi Porvoossa 1.1.1933. Hän kasvoi ja koki huolettoman lapsuuden Anjalankoskella, Tampellan paperitehtaiden varjossa, Inkeroisten Mammalassa. Tultuaan ylioppilaaksi Inkeroisten Yhteiskoulusta, kohtalo vei hänet Englantiin, Lontoon Cityn huomattavaan kansainväliseen liikepankkiin HAMBROON. Perusteellisen pankkiharjoittelun ja opiskelun jälkeen Ralf rakensi Hambroon merkittävän Suomen osaston, joka vuosien 1960-70 ja -80 aikana nosti EDICON KIRJAUUTISET 13 AFORISMIKIRJA Suomen metsäteollisuuden ja Suomen kansainvälisen kaupankäynnin uudelle kilpailutasolle. Lähdettyään Hambrosta Ralfia pyydettiin partneriksi amerikkalaiseen konsulttiyritykseen Hilbert, Peers & Young Inc. New Yorkiin. Ralf toimi myös asiantuntijana englantilaisessa markkinointiyrityksessä InterMatrix Ltd. Lontoossa. Ralf jäi kirjallisille eläkepäiville vuonna 2000, jonka tuloksena on tämä ensimmäinen muistelma ja ajatuskokoelma. Valkoinen kirja Koko 130 x 205 mm * Sivuja 96 * Luokka 82 * Nidottu ISBN 978-952-5708-55-4 ovh 18,20 Seppo Hämäläinen Seppo Hämäläinen on syntynyt Kuopiossa 31. elokuuta 1958. Hän harrastaa metsien hoitoa, metsästystä, maalausta, Bridgea ja historiaa. Hämäläinen työskentelee rikosseuraamusesimiehenä Helsingin vankilassa. Olen intohimoinen kirjojen kuluttaja ja käyttäjä. Tämä tulee nuoruudestani, olen aina lukenut. Kirjastolaitos on sellainen keksintö, ettei siinä tule säästää eikä supistaa. Se on monelle korkeakoulu, yliopisto ja ennen kaikkea kulttuurilaitos. Kuva: Studio Liisa, Kuopio
14 EDICON KIRJAUUTISET ROMAANI EDICON KIRJAUUTISET 15 Aarne Pilto Kasvupaikka Kasvupaikan kyläyhteisö antoi eväät ja elinvoiman siellä syntyneelle ja kasvaneelle. Ankara työ heti lapsesta lähtien koulutti sitkeyttä, peräänantamattomuutta ja sisua, kun ansiotyö metsätöissä oli tehtävä paksussa lumihangessa ja kovassa pakkasessa vaikka itkua vääntäen. Kasvupaikka on Aarne Pilton esikoisteos. Aarne Pilto Synnyin Utajärvellä, Sanginkylän, Yli-Utoksen syrjäisessä kylässä vuonna 1935. Elin kotimaisemissani 18-vuotiaaksi ja ehdin lukemaan keskikoulun viisi luokkaa poikkeuksellisesti kolmessa vuodessa. Kymmenvuotiaasta lähtien sain riittävästi kokemuksia metsätöistä, joita lähdin pakoon työn ja opiskelun perässä Helsinkiin. Helsinkiin olen kasvattanut juuriani perustamalla perheen, johon kuuluvat vaimo, kolme tytärtä ja lapsenlapset. Opiskeluni jäivät vähiin, muutamia kaupallisia kursseja lukuun ottamatta, joista sain perusvalmiutta yrityksen perustamista varten. Monien minulle annettujen haastavien työtehtävien jälkeen perustin palontorjuntayrityksen Teollisuusturva T:mi A. Pilto. Ajan myötä siitä muotoutui yritys, joka on yhä alallaan Suomen tehokkaimpia. Yrittäjyydelle Suomessa on vasta viime vuosina alettu antaa arvostusta julkisesti. Alkuvuosinani 1964 lähtien koin monelta taholta asenteita, ikään kuin olisin riistäjä tai rikollinen. Kaikista kurimuksista kohtalaisen terveenä selvittyäni sekä fyysisesti, että henkisesti voin katsella elämääni taaksepäin ja todeta sen hyvin rikkaaksi kokemuksista, jotka ovat kasvattaneet luonnetta ja uskallusta kertoa suomalaisen yrittäjän kokemuksista tulevien kirjojen muodossa. Sodasta vapautuneet miehet työllistettiin halko- ja pöllisavotoissa. Tämän ilmiön seurauksena Yli-Utoksen asukasmäärä nelinkertaistui monien vuosien ajaksi. Miesten kanssa, joista vain harvat olivat aiemmin metsätöissä leipäänsä ansainneet, yhteiselo paikallisen väestön kanssa sujui sopuisalla ja värikkäällä tavalla. Lähes legendaksi muuttuneet persoonat kyläyhteisössä kuten sepän poika Kinnu-Vikke, Viken Hulda ja Koskelan Viia, Puhakan Teuvo, Kärppä-Jenni, Karppilan Antti ja monet muut tuovat koskettavalla ja humoristisella tavalla sotien jälkeisen aikakauden lähelle ja lähes käsin kosketeltavaksi; kuinka noista ankeista ja raskaista vuosista selvittiin. Lisäksi laestadiolaisuus toi syrjäiseen kyläyhteisöön väriä sekä maaseudun rehevä ja välillä härskistikin ilmaistu seksuaalisuus. Taitava kertoja Aarne Pilto kuvaa verevästi ja pilke silmäkulmassaan kotikylänsä väkeä, jossa selviytymistarinat toisensa jälkeen muuttuvat lukijalle lihaksi ja vereksi. Kevättulva ja jäiden lähtö on lapsuudesta ensimmäinen tapahtuma, jonka muistan kokonaisuudessaan. Kotimaisemissa ryskyvien jäiden lähtöä seurattiin aitiopaikalta, kun luonnonvoimien näytelmä esittäytyi kaikessa vahvuudessaan. Lapsille se oli myös vaaran paikka ja tulvivaan jokeen pudottuani olin myös hukkua. Erikoinen pelko antoi kuitenkin siivet selviytymiselle. Äiti-Viia oli uhannut ankaralla selkäsaunalla tenavia: Jos meettä ja hukutatta ittennä siellä jojessa, niin selekäsaunan saatta! Kasvupaikka Koko A5 * Sivuja 250 * Luokka 842 * Sidottu ISBN 978-952-5708-53-0 ovh 29,00
16 EDICON KIRJAUUTISET SOTAROMAANI Väinö Mononen Tuonelan tulenliekit Teos edustaa sekä henkilökohtaista että operatiivista kuvausta talvisodan taisteluista Kuhmossa ja Lieksassa. Tohmajärveläinen Tauno Pirhonen aseveljineen koki omakohtaisesti muun muassa Nurmijärven tykistökeskitykset Mäntylässä ja Saunajärven sankariteot Luelahden kuolemansoilla. Pirhosen osuus on ainutlaatuista kerrontaa yhden sotilaan silmin nähtynä ja koettuna kokemuksena, josta ei sodan ankaruudesta huolimatta puutu inhimillisiäkään piirteitä. Teos on myöhemmin taistelumaastossa tarkistettu kertomus, joka seuraa lähes päivittäin rivisotilaan näkökulmasta tärkeimpiä tapahtumia kyseisellä rintamalla. Mustavalkokuvat antavat oman jännitteensä teokselle. Kertomus on muistutus jälkipolville siitä hinnasta mitä itsenäisyydestä on jouduttu maksamaan. Samalla se on nöyrä kunnianosoitus talvisodan pohjoiskarjalaisille veteraaneille ja heidän muistolleen. Tuonelan tulenliekit Koko A5 * Sivuja 300 * Luokka 842 * Sidottu ISBN 978-952-5708-44-8 ovh 32,00 EDICON KIRJAUUTISET 17 LASTENKIRJA Tapani Karinen Pekka Punarinta ja metsän kummitus Pekka Punarinta ystävineen näkevät jotakin ihmeellistä lähimetsässä. Eloisat eläinystävät eivät tiedä mitä siellä on. Huhu lähtee kiertämään. Metsässä asuu kummitus! Kummitus, jonka silmät loistavat kuin lamput... Pekka Punarinta on eloisa pieni lintu, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista jännittävää. Pekka Punarinnan läheisiä ystäviä ovat Simo Siili, Olli Orava ja Jussi Jänis. Pekka Punarinta ja metsän kummitus Koko 200 x 280 mm * Sivuja 20 * Luokka L8522 * Sidottu ISBN 978-952-5708-43-1 ovh 16,00 Pekka Punarinta on kirjasarja: Pekka Punarinta saa pullopostia 2007 Pekka Punarinta sammuttaa metsäpalon 2008 Pekka Punarinta ja Nelli Norppa 2009 Pekka Punarinta ja metsän kummitus 2010 Tapani Karinen Väinö Mononen MKT Väinö Olavi Mononen on syntynyt 18.2.1957 Kiihtelysvaarassa ja asunut sen jälkeen lukuisilla eri paikkakunnilla. Hän asuu nykyisin Pohjois-Karjalassa, Pielisen eteläpäässä Uimaharjussa. Naimisissa, vaimo ja neljä lasta. Väinö Mononen on työskennellyt liike-elämässä myynnin ja markkinoinnin eri tehtävissä ruohonjuuritasolta aina johtotehtäviin saakka. Mononen on ollut muun muassa Pohjois-Karjalan reserviläislehden päätoimittajana vuosina 2000-2003 sekä toiminut kahdeksan vuotta Maanpuolustuskoulutus ry:n Pohjois-Karjalan Maanpuolustuspiirin tiedottajana ja johtoryhmän jäsenenä. Lisäksi hän on parinkymmenen jäsenyysvuoden aikana kuulunut Lieksan, Enon ja Kuhmon reserviupseereihin. Väinö Monosen esikoisteos on Kuhmon talvisodasta kertova Kuoleman kujanjuoksu vuonna 2006, Alfamer Oy, Helsinki. Suomen tietokirjailijat ry:n jäsenenä Mononen on toiminut vuodesta 2007 ja Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenenä vuodesta 1997 lähtien. Monosen harrastuksia ovat vapaaehtoinen maanpuolustustyö, sotahistoria, graafinen suunnittelu, kuvataiteet, valokuvaus ja kirjoittaminen. Tapani Karinen on syntynyt Sonkajärvellä 7.7.1958. Piirsin jo lapsena. Piirustuspaperin puutteessa tuli käytettyä kaikki mahdollinen eväspapereista lähtien, ensimmäiset öljyvärit ostin 18:sta vuotiaana. Menin 17 vuotta täytettyäni Jalasjärven kurssikeskukseen autopeltiseppämaalari kursseille. Sieltä suunnistin vanhempien sisarusten (joita onkin aikamoinen liuta, nimittäin 10 kappaletta) perässä ruotsiin. Etsiskellen omaa työtäni kiertelin telakat, valimot, automaalaamot ja olin jopa potkukelkkatehtaalla kelkkamaalarina. Raskaan kaluston kuljetus vaikutti houkuttavalta ja hommasin vaadittavat kortit ABECEDE. 80-luvun alkupuolelta lähtien ajelin Göteborgin sisäistä bussia ja raitiovaunua, rekkakuskina mittailin ruotsin teitä. Siinä ohessa maalasin tauluja ja piirsin sarjakuvia ruotsalaiseen sarjakuvalehteen på svenska. Automaalarina ollessani maalasin autojen kylkiin motivimaalauksia. Yhdeksänkymmentäluvulla toimin ammattimaisesti zoologisena konservaattorina täytellen eläimiä. Muutimme vaimoni ja poikani kanssa Suomeen 1998, nykyään asun Savonlinnassa. Harrastuksena on nuo niin ihanat vanhemmat autot.
18 EDICON KIRJAUUTISET NUORISOROMAANI Leena Inkeri Erkkilä EDICON KIRJAUUTISET 19 RUNOKIRJA Liisa Marjatta Järvinen Sarastus Yksin matkassa mukana Matkarunoja Tämän koskettavan kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1933-1946. Kirjassa seurataan Liisa Marjatta Järvinen Syntynyt 10.1.1940 Heinolassa. Kirjoittanut useita kirjoja ja lastenkirjoja sekä lastenkuunnelmia radioon, joista osa on käännetty saksaksi, norjaksi ja englanniksi. Liisa Marjatta Järvinen on toiminut Oulunkylän seurakunnassa naisteologina, lehtorina ja pappina. Hän on ollut studioemäntänä ja ohjelmantuottajana Verkkokirkossa. Hänen harrastuksiinsa kuuluu Kreikan-matkailu ja nykykreikan opiskelu. Hänelle myönnettiin rovastin arvo 1995. Nykyään hän on eläkkeellä. Liisan ja hänen läheistensä vaiheita myös talvi- ja jatkosodan päivinä. Liisa on yhdeksänvuotias talvisodan alkaessa ja neljätoistavuotias jatkosodan loppuessa. Suuren rautatieaseman, Pieksämäen, vieressä oleva koti on rauhaton. Siinä eläen joutuu kokemaan läheltä kappaleen kansamme historiaa. Koulunkäynti on katkonaista, mutta koulutoverit ovat tärkeitä, samoin naapurit ja omaiset. Lapset ja nuoret tarttuvat kotirintaman toimiin. Niissä he joutuvat kokemaan traagisia ja koomisiakin hetkiä. Liisan päiväkirjakatkelmat valaisevat hänen tuntojaan järkytyksen, tuohtumuksen ja ilon hetkinä. Hänen kasvustaan kohti aikuisuutta piirtyy kiintoisa kuva. Kirjan henkilöt ovat keksittyjä ellei kyseessä ole julkisuuden henkilö tai paikkakunnalla muutoin tuttu persoona. Kirja on kuvitteellinen, vaikka pohjautuu tositapahtumiin. Voi, kun kaikki maailman aseet tuhottaisiin, ja ihmiset tekisivät vain rauhan töitä... Seppo oli hetken vaiti. Sitten hän sanoi: Olemme etuoikeutettuja, kun saamme elää vapaassa maassa. Meidän on käytettävä päivämme viisaasti. Tätä rakasta maata ja sen asioita on hoidettava hyvin. Sarastus Koko 148 x 210 mm * Sivuja 96 * Luokka 842 * Nidottu Elokuu ISBN 978-952-5708-52-3 ovh 18,20 Leena Inkeri Erkkilä Leena Inkeri Erkkilä on syntynyt Pieksämäen maalaiskunnassa v.1930. Hänen lähiperheeseensä kuuluu puoliso, kaksi aikuista tytärtä ja viisi lastenlasta. Erkkilä valmistui ylioppilaaksi Pieksämäen yhteiskoulusta ja kouluttautui kansakoulun opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Hän on myös filosofian kandidaatti Helsingin yliopistosta. Pääainenaan Erkkilällä on kotimainen kirjallisuus, lisäaineina suomenkieli, psykologia, kasvatusoppi ja suomalainen ja vertaileva kansanrunouden tutkimus. Hän on käynyt lisäksi peruskoulun erikoistumisopinnot, jossa olivat aineina kansalaistaito ja yleinen uskontotiede. Leena Inkeri Erkkilä on kirjoittanut ja kuvittanut jo yli kaksikymmentä kirjaa lähinnä lapsille; satuja, lastenrunoja, lastennäytelmiä. Hän on myös kirjoittanut pakinoita, artikkeleita ja kannanottoja eri lehtiin. Yksin matkassa. Ja kuitenkin mukana. Miten se on mahdollista? Kreikan saarilla on. Kun meri velloo aikaa aalto aallon jälkeen ja ihminen etsii nuoruuttaan rannan tyrskyistä. Kun pääskyset viiltävät haavoille ilmatilan ja kaskaat kehittelevät äänikulissia turistin ympärille. Kun baarissa helisee busuki ja boskessa busu ja käsivarsien ketju sitoo tanssijat yhteen. Kun kielikurssilla aurinko heiluttaa karttakeppiä vuorten rystysillä ja kukko kiekaisee aidan takaa puolipisteen. Yksin. Matkassa mukana. Sillä siellä laukkaa myös Pegasos, runoratsu, jonka kavioiden iskusta runojen kivivyöry rytisee vuorelta alas auringonlaskun liukastamia rinteitä pitkin ja ihmisten silmät ovat hetken aikaa jumalten kanssa kasvoista kasvoihin. Liisa Marjatta Järvinen sanoo, että Yksin matkassa mukana Koko 135 x 200 mm * Sivuja 100 * Luokka 82 * Nidottu Kesäkuu ISBN 978-952-5708-51-6 ovh 18,00 Kreikan saarilla kulkiessaan hän ei aina tiedä eikä välitäkään tietää, milloin kulkee jalat maassa, milloin myyttien pilvenreunoilla. Ja paratiisiinkin on ajoittain näköetäisyys. Istun meren paratiisissa ja odotan ties kuinka kauan milloin mies herää unesta ja sanoo: Vihdoinkin! Tämä se on! Vuoret seisovat todistajina palmupuut kiikuttavat juhlavaatteita kuu kultaa rannan hiekan kaikki on ookoo kun mies herää unestaan ja minä unelmastani. Minä en olisi minä, ellei aina olisi menossa jotakin kirjoituskoneen ääressä, fiktiota ja faktaa. Nyt kun työ ei enää määrää aikatauluani, siihen on entistä paremmat mahdollisuudet. Oman kokemuksen kautta olenkin sitä mieltä, ettei eläkkeelle pitäisi hypätä kuin seinään vaan niin kuin tuttuja polkuja pitkin seikkaillen, uutta ja vanhaa ihmetellen.
20 EDICON KIRJAUUTISET EDICO OY