Pietarin matka - Sinella Saario -
Matkakuumetta, kirjaimellisesti. Kun astuin Pietariin vievästä junasta ulos, oli tunnelma epätodellinen. Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli saanut alkunsa. Epätodellisuutta saattoi lisätä se, että minulla oli 40 astetta kuumetta ja ehkä nestevajetta, mutta sillä hetkellä keskityin olennaiseen. Pelkkä asema oli jo kuin toinen maailma. Illasta muut menivät syömään yhdessä, mutta yhä nousevan kuumeeni takia minun täytyi pysyä huoneessa. Ensimmäiset työpäivät menivätkin sairastellessa ohi. Oli todellakin epäonnea sairastua heti, sillä minulta jäi väliin oppaamme tekemät tutustumiskierrokset, enkä yksin huoneessani tiennyt edes mistä saisin ruokaa, saati jaksanut lähteä hakemaan sitä. Onneksi kuume laantui nopeasti, ja pääsin nauttimaan matkan alusta. Hotellimme oli hyvin sievä. Saimme oikeuden käydä 1-2/x päivässä henkilökunnan ruokailussa ja pyykitkin hoituivat hotellin palveluita käyttämällä, maksutta. Huoneissa ei ollut oikeastaan mitään millä tehdä ruokaa, joten siitä tuli pieni ongelma myöhemmin.
Työpaikka
Töissä heilutaan taas Töissä oli kieltämättä mielenkiintoista. Vastoin odotusten, Englantia ei kovin moni osannut. Vain kaksi osasi ymmärrettävästi ja kolmannen taitajan kanssa englanti oli särkyvä. Olin lähes koko jakson ajan työparin kanssa, joka englantia ei osannut sanaakaan. Miten sitten kommunikoimme? Huitomalla ja näyttämällä. Kieltämättä se oli koomista ja onneksi osasimme nauraa asialle. Muutamia pieniä töitä opin tekemään itsenäisesti ja se auttoi pitkälle. Mutta vielä viimeisenäkin päivänä huidoimme toisillemme, tajuamatta sanaakaan toistemme selityksestä. Olen kova stressaamaan, ja tilanne oli joskus itselleni hyvin haastava. Mielestäni tässä kuitenkin oli hyvä tilaisuus oppia hallitsemaan stressiä. Itselleen ei voinut olla liian ankara, kun ymmärsi, ettei oikeastaan voisi tehdä paremmin. Eikä syy johtunut mistään sellaisesta, johon voisi vaikuttaa. Erityisen mukavaa töissä oli se, että vaikkei moni osannut jutella kanssani, kaikki silti tervehtivät iloisesti hymyillen, kun tulin töihin. Se opetti hienon asian: Me kaikki hymyilemme samalla kielellä. Se, että voi olla ystävällinen toiselle, ei edellytä yhteistä kieltä. Ja tietenkin keittiöllä työskentelyssä on myös etunsa: Saa maistella kaikkea!
(Kaikki kuvissa olevat ruoat ovat tekemiäni annoksia)
Venäläinen ruoka poikkesi hieman suomalaisesta. Venäjällä esimerkiksi kala ja kana olivat hyvin halpoja raaka-aineita, ja etenkin kalaa löytyi runsaasti ravintoloiden menuista. Käsittelin itse keittiöllä kalaa päivittäin ja se olikin todella hyvä. Suomessa kalaa tulee paljon harvemmin käsiteltyä, joten tietämykseni kalasta on ollut vähäisempää. Nyt sekin on korjattu. Ruoka oli maustettu täysin päinvastaisesti mitä Suomessa. Vaikka ravintoloissa sai tilattua hyviä annoksia jotka veivät kielen mennessään, työntekijöiden ruoka oli erilaista. Sain myös maistaa keittiöllä muutamia perinteisiä Venäläisiä annoksia. Aika pian matkan aikana alkoi tulemaan Suomalaista ruokaa ikävä!
Nähtävyydet olivat aivan uskomattomia. Minä kävelin paikasta toiseen, joten näin Pietaria paljon kävellessä. Rakennukset ovat uskomattoman kauniita, ja toinen toistaan mahtavammat kirkot koristavat katuja. Näissä kuvissa esiintyy Isaac s cathedral, jonka näkeminen oli matkani kohokohtia. Se oli vain niin henkeäsalpaavan upea.
Comic Con, henkilöstön juhla Satuimme olemaan hyvään aikaan matkalla, sillä pääsimme osallistumaan jokavuotiseen Sokoksen työntekijöille tarkoitettuun juhlaan. Teema vaihtuu vuosittain. Tämä teema oli mahtava! Juhlat olivat ikimuistoiset. Tarjoilu oli mahtavaa, puvut upeita ja ilmaista juotavaa sai pyytämällä. Ohjelmanumeroistakin pystyi nauttimaan, vaikkei juontajaa ymmärtänyt. Jälkkäripöytä oli hyvin korea, ja sitä ennen samalla pöydällä ollut iso suklaaputous oli ihastuttanut. Sen alla lepäävä valikoima hedelmiä ja marjoja oli laaja ja herkullinen. Hauskaa oli myös se, että törmäsimme suomalaiseenkin!