Tim Berners-Lee: Jos olisin arvannut kuinka suosittu Webistä tulee, olisin yrittänyt keksiä URL-osoitteiden alkuosalle jonkin toisen muodon. http-alkuosa on hankala erityisesti puhelinkeskusteluissa.
URL = Uniform Resource Locator URL viittaa aina välttämättä Web-sivuun, vaan se voi viitata mm. FTP-palvelimella olevaan tiedostoon.
URLin yleinen rakenne on seuraava: protokolla palvelin polku kysely fragmentti http:// www.ksao.fi /~harju/www/url.html?id=20 #E
Protokollia: http:// https:// ftp:// mailto: news: telnet:// file://
Onneksi suurin osa selaimista (nykyisin jo kaikki?) tunnistaa osoitteen ilman alkuosaa. HTML:ssä URLia kannattaa käyttää täydellisenä, erityisesti on huomioitava että hakemistoon tai tiedostoon osoittavan URLosoitteen lopussa on vinoviiva (muutoin selaimen ja palvelimen välille tulee ylimääräistä keskustelua).
Uutta yritystä perustettaessa on tärkeä varmistaa YTJ:n lisäksi, että yrityksen nimi on vapaa myös verkkotunnuksena. Hyvät verkkotunnukset, jotka ovat helppoja muistaa, ovat Webin vastine pääkadun varrella olevalle kauppapaikalle.
Koska käyttäjät pyrkivät ymmärtämään URLosoitteita, osoitteista tulee tehdä ymmärrettäviä. Erityisesti hakemistot pitää nimetä ymmärrettävästi sivuston rakennetta kuvaavilla sanoilla tai yhdyssanoilla.
Sivuston pitäisi olla rakennettu niin, että käyttäjät voivat poistaa URLin oikeanpuoleisia osia päästäkseen ylemmäs sivuston hierarkiassa. Tiedetään, että suuri osa käyttäjistä leikkelee URL-osoitteita, koska se nopeuttaa sivustolla liikkumista.
Kun URL-osoitteista tehdään helpommin kirjoitettavia, käyttäjät eivät joudu niin usein kohtaamaan 404-virheilmoitusta. URL-osoitteen leikkaamisen tuloksena käyttäjän pitäisi saada eteensä esimerkiksi jonkinlainen luettelo siitä, mitä kyseinen hierarkian taso sisältää.
Seuraavien sääntöjen mukaan luotujen URLien kirjoittamien on helppoa: URL-osoitteen on oltava mahdollisimman lyhyt. Osoitteen tulee koostua mahdollisimman tavallisista sanoista. Osoitteessa käytetään vain pieniä kirjaimia.
Seuraavien sääntöjen mukaan luotujen URLien kirjoittamien on helppoa: Erikoismerkkien (kaikki muut paitsi kirjaimet tai numerot) käyttöä on vältettävä. Jos sanoja on eroteltava, se on tehtävä samalla tapaa kaikissa osoitteissa joko väliviivan tai alaviivan avulla.
Seuraavien sääntöjen mukaan luotujen URLien kirjoittamien on helppoa: URL-osoitteissa ei kannata käyttää O-kirjainta (iso 0) eikä numeroa 0 (nolla), koska käyttäjät sekoittavat nämä toisiinsa. Jos näitä käytetään, on syytä hankkia myös alias jolla varmistetaan että myös väärin kirjoitetulla osoitteella päästään oikealle sivulle. esimerkiksi jos URL on box0.com, kannattaa varata myös boxo.com ja ohjata käyttäjät sieltä oikealle sivustolle.
URL-osoitteet kannattaa luoda siten, että ne ovat ikuisia ja osoittavat aina samoille sivuille, vanhentuneista linkeistä on pelkkää harmia. Sivuja ei pidä siirrellä eri URL-osoitteiden välillä. Virtuaali-URLien avulla käyttäjä voidaan ohjata aina uusimpaan materiaaliin.
Esimerkiksi uusimman pääkirjoituksen virtuaaliosoite voisi olla http://www.foo.com/current/editorial.html Vastaavasti 7.2.2013 julkaistu pääkirjoitus voisi löytyä arkistointiosoitteella www.foo.com/20130703/editorial.html
Kun sivustolle tehdään muutoksia tai tiedostoja jostakin syystä siirretään paikasta toiseen, on varmistuttava siitä että vanhat linkit yhä toimivat. Vanhojen URLien pitää toimia ainakin puoli vuotta, suositeltavaa olisi kuitenkin 2 vuotta.
Paras tapa vanhojen URLien hoitamiseksi on ohjata käyttäjä palvelimen asetuksilla suoraan uuteen osoitteeseen. Tämä voidaan tehdä HTTP:ssä joko koodilla 301 (sivu siirretty pysyvästi uuteen osoitteeseen) tai 302 (väliaikainen siirto).
Selainten pitäisi osata päivittää uusi osoite automaattisesti kirjanmerkkiluetteloon mikäli ne kohtaavat koodin 301. Myös hakukoneiden pitäisi pystyä päivittämään tietonsa koodin 301 kohdatessaan.
Lähde Jakob Nielsen: WWW-suunnittelu Korpela, Linjama: Web-suunnittelu