Eduskunnan talousvaliokunnalle HE 123/2016 vp valtiovarainministeriön kommentit asiantuntijakuulemisen

Muistio 1 (15) 3.10.2016 Rahoitusmarkkinaosasto Eduskunnan talousvaliokunnalle HE 123/2016 vp valtiovarainministeriön kommentit asiantuntijakuulemisen johdosta 1 Yleistä Hallitus on antanut 25.8.2016 eduskunnalle esityksen laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 123/2016 vp. Valtiovarainministeriö (VM) esittää talousvaliokunnassa 27.9.2016 asiantuntijana kuultujen tahojen lausuntojen johdosta seuraavissa kappaleissa esitetyt huomiot. Koska esityksessä on myös oikeusministeriön (OM) toimialaan kuuluvaa sääntelyä, huomiot ja muutokset on tehty jäljempänä ilmeneviltä osin yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Lisäksi VM esittää yleishuomionaan, että useat tässä hallituksen esityksessä käsitellyt seikat ovat kytköksissä maksupalvelulakiin, johon on parhaillaan tulossa muutoksia niin kutsutun maksupalveludirektiivi II:n (EU 2015/2366) johdosta. Kyseisen direktiivin toimeenpanoa valmisteleva työryhmä aloitti toimintansa tämän hallituksen esityksen viimeistelyvaiheessa. Siten kaikkia lakien keskinäisiin suhteisiin liittyviä seikkoja ei ole voitu huomioida esillä olevassa ehdotuksessa. 2 Finanssivalvonta (Fiva) Fiva vastustaa uutta tehtävää huolehtia siitä, että Suomeen perustetaan maksupalveluiden palvelumaksuja vertaileva sivusto. Mikäli Suomeen ei synny muun tahon ylläpitämää sivustoa, Finanssivalvonnan olisi huolehdittava sen rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä ei kuulu Fivan ydintehtäviin. VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Perusmaksutilidirektiivi edellyttää, että jokaisessa jäsenvaltiossa on oltava vähintään yksi vertailusivusto. Yksityistä toimijaa ei voida määrätä rakentamaan ja ylläpitämään sivustoa, joten jokin viranomainen on määrättävä vähintään viimesijaisesti huolehtimaan sivuston rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Fivan yhtenä tehtävänä on jo seurata ja arvioida peruspankkipalvelujen saatavuutta ja niiden hinnoittelua (Laki Finanssivalvonnasta 3 ), joten Fiva on selvästi soveliain viranomainen hoitamaan tehtävää. Lisäksi hallituksen esityksessä on pyritty mahdollistamaan yksityisten ylläpitämien vertailusivustojen synty, jolloin Fiva ei joutuisi itse sitä rakentamaan ja ylläpitämään (ks. myös seuraava kohta). Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, 00023 Valtioneuvosto Puh 0295 16001 (Vaihde) Faksi 09 160 33123 valtiovarainministerio@vm.fi www.vm.fi Y-tunnus 0245439-9

2 (15) Fiva esittää huolensa siitä, että vertailusivuston ylläpitäjien mahdollisuus kerätä vertailusivustosta koituvat kohtuulliset kustannuksensa maksupalveluiden tarjoajilta (luottolaitostoiminnasta annettu laki 15 luku 6 d 4 mom.). VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Perusmaksutilidirektiivi lähtee siitä, että sivustoa voi ylläpitää yksityinen tai julkinen toimija. Mahdollisuus kulujen kattamiseen on tarpeen, jos Suomeen pyritään saamaan yksi tai useampi yksityisen ylläpitämä vertailusivusto. Mikäli kulujen kattamisesta ei säädetä, on epätodennäköistä että yksityisen ylläpitämiä sivustoja syntyy. Tällöin vastuu sivuston rakentamisesta ja ylläpitämisestä, mukaan lukien siihen liittyvät kulut, jäisi viranomaisen (esityksen mukaan Fivan) tehtäväksi. Lisäksi olisi huomattava, että maksupalveluiden tarjoajilta voidaan periä vain kohtuulliset kulut. Sivustolle asetetaan myös yksityiskohtaiset vaatimukset, joten kovin useaa sivustoa ei arvioida syntyvän. Siten maksupalveluiden tarjoajille syntyvien kustannusten ei arvioida muodostuvan kohtuuttomiksi. Asiakkaan edun ja kilpailun edistämisen kannalta edes muutaman kilpailevan sivuston syntyminen olisi hyödyllistä, koska sivustot voisivat kilpailla muun muassa vertailtavien tietojen määrällä ja teknisillä vertailumenetelmillä. Fiva ehdottaa, että luottolaitoksille sallittaisiin oikeus hylätä perusmaksutilihakemus myös silloin kun on syytä epäillä, että perusmaksutiliä tai siihen kuuluvia palveluita käytetään oikeudettomasti tai vilpillisesti. Lisäys olisi tärkeää myös siksi, että ehdotukseen sisältyy perusmaksutiliin liittyvä oikeus vahvaan tunnistusvälineeseen. VM:n kanta: VM ei pidä ehdotusta aiheellisena. Peruspankkipalvelut (maksutili, tilinkäyttövälineet ja vahvan sähköisen tunnistamisen palvelut) ovat nimensä mukaisesti perustavaa laatua olevia palveluita, joita ilman nykyyhteiskunnassa olisi erittäin vaikea toimia. Siten asiakkaalle on tarpeen luoda vahva oikeus näiden palveluiden saamiselle. Lisäksi kieltäytymisperusteiden tulisi olla objektiivisia. Fivan ehdottama kieltäytymisperuste on syytä epäillä on tulkinnanvarainen eikä siten objektiivisesti arvioitavissa. Peruspankkipalvelun tarjontaan ja siitä kieltäytymiseen liittyvät myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Näkövammaisten liiton lausumat. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on keväällä 2016 esitysluonnokseen antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomioita perusmaksutilin irtisanomisperusteisiin, todeten että avointa ja tulkinnanvaraista muotoilua voidaan tulkita liian laajasti. Näkövammaisten liitto toteaa lausunnossaan talousvaliokunnalle, ettei vahvasta sähköisestä tunnistamispalvelusta tulisi voida kieltäytyä vain pankin itsensä arvioiman uhan perusteella. Pankit ovat sulkeneet näkövammaisten verkkopankkitunnuksia pelkästään väärinkäytösten uhan perusteella. Vahvan ja objektiivisesti määriteltävissä olevan oikeuden säätäminen peruspankkipalveluille on myös perusmaksutilidirektiivin hengen mukaista. Direktiivissä ainoana kieltäytymisperusteena on rahanpesulainsäädäntö, muiden mahdollisten kieltäytymisperusteiden ollessa kansallisia erityispiirteitä. VM:n näkemyksen mukaan peruspankkipalveluista kieltäytymisen perusteet on tarkoituksenmukaista säätää direktiivin minimin mukaisesti. Myöskään Fivan esittämää lisäperustetta vahvasta sähköisestä tunnisteesta VM ei pidä perusteltuna. Tunnistetta käytetään nimenomaan henkilön tunnistamiseen, ei muuhun. Kunkin yrityksen tulee palveluita tarjotessaan joka tapauksessa tehdä oma liiketoiminta- ja riskiarvionsa asiakkaasta itsestään, vahva sähköinen tunniste ei itsessään ole tae esimerkiksi siitä, että asiakas kykenee suoriutumaan lainavelvoitteistaan.

3 (15) Fiva ehdottaa, ettei ehdotettuja rikemaksusäädöksiä lisättäisi lakiin (Laki Finanssivalvonnasta 38 ). Mikäli ne jäisivät lakiin, tulisi niitä tarkentaa. Joka tapauksessa seuraavat ehdotetut rikesakon määräämisvaltuudet tulisi poistaa: tilinsiirtopalveluun liittyvä korvausvelvollisuus (luottolaitostoiminnasta annettu laki 15 a luku 2 ) ja perusmaksutilin irtisanomista koskevat velvollisuudet (luottolaitostoiminnasta annettu laki 15 luku 6 b ). VM:n kanta: VM pitää ehdotusta osin aiheellisena. Lähtökohtaisena tarkoituksena on perustaa asiakkaille vahva oikeus saada peruspankkipalveluja. Tämän oikeuden toteuttaminen on tarpeen turvata riittävällä seuraamusjärjestelmällä. Asiakkaalla on tällä hetkellä mahdollisuus saattaa riita-asiansa vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen (pankkiasioissa Fine) sekä yleiseen tuomioistuimeen. Vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi antaa ainoastaan ratkaisusuosituksia. Mikäli maksupalveluiden tarjoaja ei seuraa suositusta, on asiakkaan ainoa mahdollisuus viedä asia tuomioistuimeen. Voidaan kysyä kuinka monella asiakkaalla on mahdollisuus ottaa tuomioistuinkäsittelyyn liittyvä taloudellinen riski ja odottaa mahdollisesti pitkäänkin käräjäoikeuden ja mahdollisten ylempien oikeusasteiden päätöksiä. Toimintarajoitteisilla oikeudenkäyntikynnys voi olla vieläkin korkeampi. Heidän kannaltaan erityisen tärkeitä ovat peruspankkipalveluhakemuksen hylkäämiseen ja sopimuksen irtisanomiseen liittyvät luottolaitoksen vastuut. Kuitenkin tilinsiirtoon liittyvän vahingonkorvausvastuun olemassaolon ja vahingonkorvauksen määrän määrittäminen on usein haasteellista ja sitova päätös edellyttää oikeudenkäyntiprosessia. Rikemaksun määräämismahdollisuudella olisi siten rajoitettu ennaltaehkäisevä vaikutus, huomioiden myös että Fivalla on mahdollisuus Finanssivalvonnasta annetun lain 39 :n nojalla antaa julkinen varoitus myös korvausvelvollisuuden rikkomisesta. Näin ollen on perustelua poistaa tilinsiirron korvausvelvollisuuden rikkominen rikemaksun piiristä. 2. lakiesityksen 38 :n 1 momentin 7 kohta ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti (poisto yliviivattu): Laiminlyö tai rikkoo luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 a luvun 1 :ssä tai maksulaitoslain 9 a :ssä tarkoitetun tilinsiirtopalvelun tarjoamisvelvollisuuden taikka luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 a luvun 2 :ssä tarkoitetun korvausvelvollisuuden, 3 :ssä tarkoitetut vastaanottavan palveluntarjoajan velvollisuudet, 4 :ssä tarkoitetut siirtävän palveluntarjoajan velvollisuudet tai 5 :ssä tarkoitetut siirtävän palveluntarjoajan velvollisuudet; VM:n arvion mukaan rikemaksun määräämisperusteet ovat riittävän tarkkarajaiset, ollen vastaavan tasoisia kuin muut kyseisessä 38 :ssä määritellyt rikemaksuperusteet. Fiva ehdottaa, ettei sille säädettäisi määräyksenantovaltuuksia perusmaksutilistä, sen ominaisuuksista tai tarjottavista palveluista (luottolaitostoiminnasta annettu laki 15 luku 6 ja 6 a :t), koska niille ei vaikuttaisi olevan tarvetta. Mikäli ehdotukset kuitenkin jäävät lakiin, Fiva esittää, että valtuuksia täsmennetään. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tältä osin tarpeellisena. Perustuslain mukaan viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta sää-

4 (15) detään lailla tai asetuksella. Lisäksi valtuutuksen tulee perustuslain mukaan olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Erityinen syy voi olla esimerkiksi silloin, kun kyseessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon liittyy ainoastaan vähäistä harkintavallan käyttöä. Myös tarve poikkeuksellisen usein tai poikkeuksellisen nopeasti muutettavien säännösten antamiseen saattaa muodostaa perustuslaissa tarkoitetun erityisen syyn, kuten myös tarve ammatillisten erityispiirteiden sääntelyyn. Erityisten syiden on kuitenkin aina liityttävä sääntelyn kohteeseen eikä siitä riippumattomiin muihin seikkoihin (ks. Lainkirjoittajan opas 37/2013, s. 290 291). Perustuslakivaliokunta on katsonut tulkintakäytännössään Finanssivalvonnan sellaiseksi muuksi viranomaiseksi, jolle voidaan antaa määräyksenantovaltaa (ks. esimerkiksi PeVL 16/2003 vp, PeVL 67/2002 vp). Kuten hallituksen esityksessä luvussa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys on todettu, Kysymys näiden kohtien osalta on lain ja vaatimusten sisältöä tarkentavasta teknisluonteisesta sääntelystä ja valtuutukset tarkoittavat lähinnä määräysten antamista näiden seikkojen järjestämiseen liittyvistä teknisluonteisista yksityiskohdista. Määräyksenantovaltuuksien kohteena ovat Finanssivalvonnan valvomat sekä toimiluvan saaneet luottolaitokset ja palveluntarjoajat sekä vertailusivustojen ylläpitäjä, mikäli vertailusivustoja pitää yllä muu toimija kuin Finanssivalvonta. Määräyksenantovaltuudet ovat rinnastettavissa Finanssivalvonnan nykyisiin määräyksenantovaltuuksiin. Maksupalveluissa ja maksuvälineissä tapahtuu jatkuvaa kehitystä (esimerkiksi suoraveloituksen korvautuminen suoramaksuilla ja lähimaksamisen synty), ja siten voi syntyä tarve alemman asteen säädöksille. Lisäksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 sisältää määräyksiä muun muassa asiakkaan yhdenvertaisesta kohtelusta ja palveluiden mukauttamisesta. Näiden osalta voi syntyä tarve antaa tarkempia määräyksiä. Esimerkiksi Näkövammaisten liitto nosti valiokuntakäsittelyssä esiin kysymyksen pankkien verkkopankkisivustojen teknisestä toimivuudesta apuvälineillä. Sääntely ei myöskään velvoita Fivaa antamaan määräyksiä, jos niille ei ole tarvetta. Kysymys on ainoastaan Fivan mahdollisuudesta antaa määräyksiä. Fiva esittää käsityksenään, ettei turvapaikanhakijoiden oikeutta saada avattua perusmaksutiliä ole ratkaistu. VM:n kanta: VM ei yhdy Fivan näkemykseen. Perusmaksutilidirektiivi antaa turvapaikanhakijoillekin oikeuden perusmaksutilin avaamiseen, mutta edellyttää, että perusmaksutiliä avattaessa on rahanpesusääntelyä noudatettava. Tämä edellyttää muun muassa asiakkaan luotettavaa tunnistamista. Suomessa turvapaikanhakijan tunnistaminen on osa turvapaikan myöntämisprosessia. Myönteisen turvapaikkapäätöksen myötä turvapaikanhakija saa ulkomaalaisen henkilökortin, jota voi käyttää tunnistautumisessa pankkiin ja saada perusmaksutilin palveluineen. Turvapaikanhakijan tunnistamisprosessin eriyttäminen muusta turvapaikanhakuprosessista sekä erillisen tunnistusasiakirjan luominen olisivat VM:n arvion mukaan tarpeetonta byrokratian lisäämistä. Tämä ei välttämättä hyödyttäisi myöskään turvapaikanhakijaa itseään, koska turvapaikanhakuprosessi on kokonaisuutenakin Suomessa nopea (keskimäärin 157 päivää). Perusmaksutilidirektiivissä ei määritetä, missä ajassa turvapaikanhakijan tunnistaminen tulisi suorittaa. Lisäksi prepaid-kortti vastaa osaan turvapaikanhakijoiden maksamistarpeista. Turvapaikanhakijat voidaan tunnis-

5 (15) taa näiden omilla kansallisilla tunnistusasiakirjoilla, silloin kun tällaiset asiakirjat ovat käytettävissä ja ovat riittävän luotettavat. Fiva ehdottaa, että tilinsiirtopalveluita koskevat säännökset ulotetaan koskemaan myös ulkomaisten luottolaitosten ja maksulaitosten sivuliikkeitä ja mahdollisesti vapaan tarjonnan toimijoita. Tämä saavutettaisiin lisäämällä ulkomaisten luottolaitosten erityissäännöksiä koskevaan lukuun viittaus ehdotettuun luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 a lukuun sekä tekemällä vastaava muutos ulkomaisten maksulaitosten osalta. VM:n kanta: VM pitää ehdotusta aiheellisena. Suomessa toimii jo ulkomaisten luottolaitosten sivuliikkeitä ja Nordea on Suomessa muuttumassa sellaiseksi. Saman sääntelyn soveltaminen sekä ulkomaisiin että kotimaisiin toimijoihin on kuluttajan edun kannalta perusteltua. Sama sääntely myös edistää tasapuolisia kilpailuedellytyksiä suomalaisten ja Suomessa toimivien ulkomaisten toimijoiden välillä. Lisäksi on tarpeen ulottaa vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva sääntely Suomessa toimiviin ulkomaisiin maksulaitoksiin. Seuraavassa esitetään muutettaviksi ehdotetut lait ja pykälät, joissa ehdotetut poistot on yliviivattu ja lisäykset alleviivattu. 1. Lakiesitykseen ehdotetaan lisättäväksi uusi muutettava pykälä Luottolaitoslaki 18 luku 6 1 momentti: 6 Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeeseen sekä ulkomaiseen luottolaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa 5 luvun 1 :ssä tarkoitettuja palveluja, sovelletaan, jollei laista muuta johdu, 1 luvun 9 :ää, sekä 15 luvun 1 3 ja 5 12 :ää sekä 15 a luvun 1 7 :ää. Hallituksen esitykseen ehdotetaan lisättäväksi uusi muutettava laki, Ulkomaisia maksulaitoksia koskeva laki (298/2010), josta muutettaisiin 12 :ää (sellaisena kuin se on laissa 900/2011) 12 Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat Ulkomaisen maksulaitoksen sivukonttoriin ja ulkomaiseen maksulaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa maksupalvelua, sovelletaan, mitä maksulaitoslain 9 a, 32 36, ja 36 a ja 41 c :ssä säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Fiva esittää perusmaksutilin puitesopimuksen irtisanomisen sanamuotoa selkeytettäväksi irtisanomisen ja purkamisen osalta, sekä sitä onko purkaminen mahdollista maksupalvelulain 37 :n perusteella. VM:n kanta: VM, jonka näkemykseen OM on yhtynyt, pitää aiheellisena selkeyttää irtisanomisen ja purkamisen käsitteistöä sekä irtisanomisen ja purkamisen suhdetta maksupalvelulakiin. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt samansuuntaisen näkemyksen. Käsitteistön ja maksupalvelulakisuhteen selkeyttäminen edellyttää luottolaitoslain 15 luvun 6 b :ään merkittäviä teknisiä muutoksia, joten se on syytä kirjoittaa kokonaan uudestaan. Lisäksi on tarpeen muuttaa maksulaitoslain 35 ja 37 sekä Finanssivalvonnasta annetun lain 38 :ää. Näillä perusteilla VM ja OM ovat yhteis-

6 (15) työssä laatineet seuraavan ehdotuksen valiokunnan perusteluiksi ja edellä mainittuja lainkohtia koskeviksi muutosehdotuksiksi: Ehdotus perusteluiksi: Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 b :ää on täsmennetty siten, että siitä kävisi ilmi, milloin perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen päättämisessä on Suomen oikeusjärjestyksen mukaan kysymys sopimuksen irtisanomisesta ja milloin sopimuksen purkamisesta. Pykälän 2 ja 3 momentti koskevat puitesopimuksen irtisanomista ja 4 momentti puitesopimuksen purkamista. Pykälän 5 momentti koskee molempia. Pykälässä asetetaan erityisiä edellytyksiä perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen irtisanomiselle ja purkamiselle. Tällaisen puitesopimuksen irtisanominen tai purkaminen edellyttää siten paitsi maksupalvelulain mukaisten yleisten irtisanomisen tai purkamisen edellytysten olemassa oloa myös nyt käsillä olevassa pykälässä säädettyjen erityisten edellytysten täyttymistä. Pykälässä on lisäksi tällaisen sopimuksen irtisanomisessa ja purkamisessa noudatettavaa menettelyä koskevia erityisiä säännöksiä, joita on noudatettava maksupalvelulain yleisten menettelysäännösten lisäksi. Pykälää on samalla tarkennettu Finanssialan keskusliiton lausuman mukaisesti siten, että myös tietojen antamatta jättäminen olisi puitesopimuksen purkuperuste. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta edellyttää asiakkaan tuntemista myös asiakassuhteen aikana. Mikäli talletuspankki ei saa riittäviä tietoja asiakkaasta johtuvasta syystä, on perusteltua mahdollistaa asiakassuhteen purkaminen. Sopimuksen purkaminen tulee yleisten periaatteiden mukaisesti voimaan välittömästi. Koska irtisanominen on asiakkaan kannalta lievempi sopimuksen päättämisen tapa, talletuspankki voi irtisanoa sopimuksen myös silloin, kun sillä olisi oikeus sopimuksen purkamiseen. Samalla pykälään on tehty eräitä vähäisiä muita täsmennyksiä. --- Maksupalvelulain 35 :n 3 momenttiin ja 37 :n 4 momenttiin on selvyyden vuoksi lisätty säännökset, joiden mukaan puitesopimuksen irtisanomisessa ja purkamisessa on maksupalvelulain yleisten irtisanomista ja purkamista koskevien säännösten lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 ja 6 b :ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin sekä perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta. Maksupalvelulain 37 :n 2 momentista on tähän liittyen poistettu osittain vastaava viittaussäännös. --- Finanssivalvonnasta annetun lain 38 :ää on muutettu vastaamaan puitesopimuksen irtisanomisen ja purkamisen käsitteistöä. Ehdotukset lakiehdotusten muutoksiksi: 1. lakiesitys luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 b ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti

7 (15) 6 b Perusmaksutiliä koskeva puitesopimus sekä puitesopimuksen irtisanominen ja purkaminen Perusmaksutiliä koskevaan puitesopimukseen sovelletaan maksupalvelulakia (290/2010), jollei tästä pykälästä muuta johdu. Talletuspankki saa irtisanoa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen vain, jos: 1) asiakkaan maksutilillä ei ole ollut tapahtumia 24 peräkkäisen kuukauden aikana; tai 2) asiakas ei enää asu laillisesti ETA-valtiossa. Irtisanomisen perusteesta on ilmoitettava asiakkaalle kirjallisesti ja maksutta vähintään kaksi kuukautta ennen irtisanomisen voimaantuloa, jollei perusteen ilmoittaminen ole kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vastaista. Talletuspankki saa purkaa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen vain, jos: 1) jos asiakas on tahallisesti käyttänyt maksutiliä laittomaan tarkoitukseen; tai 2) asiakas on antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt tietoja antamatta, ja oikein annetut tiedot olisivat johtaneet perusmaksutilihakemuksen hylkäämiseen. Talletuspankin on neuvottava irtisanomista tai purkamista koskevassa ilmoituksessaan asiakasta menettelystä, jolla tämä voi valittaa irtisanomisesta tai purkamisesta, ja asiakkaan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot. 4. lakiesitykseen ehdotetaan lisättäväksi seuraavat muutettavat pykälät Maksupalvelulaki 35, uusi 3 mom: Puitesopimuksen irtisanomisessa on lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 6 ja 6 b :ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen irtisanomisesta. Maksupalvelulaki 37, muutettu 2 mom: Palveluntarjoajalla on oikeus purkaa puitesopimus, jos maksupalvelun käyttäjä on olennaisesti rikkonut sopimukseen perustuvia velvoitteitaan. Maksupalvelulaki 37, uusi 4 mom: Puitesopimuksen purkamisessa on lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 ja 6 b :ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen purkamisesta. 2. lakiesityksen 38 :n 1 momentin 8 kohta ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti (lisäys alleviivattu) 8) laiminlyö tai rikkoo luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ssä tarkoitetun perusmaksutilin tarjoamisvelvollisuuden, 6 a :ssä tarkoitetut perusmaksutilin ominaisuuksia tai palveluntarjontaa koskevat velvollisuudet tai 6 b :sää tarkoitetut perusmaksutilin irtisanomista tai purkamista koskevat velvollisuudet.

8 (15) Fiva ehdottaa, että luottolaitostoiminnasta annetun lain vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä (15 a luku 7 ) muotoiltaisiin uudelleen 15 luvun yleissäännökseksi. Useimmat yleiset menettelytapasäännökset sijaitsevat kyseisessä 15 luvussa. VM:n kanta: VM ei pidä ehdotusta aiheellisena. Kyseinen pykälä koskee sekä 15 että 15 a luvuissa olevia seikkoja, mikä käy ilmi pykälän sisällöstä. Siten sen nykyistä sijaintia jälkimmäisen luvun lopussa voidaan pitää perusteltuna. Fiva ehdottaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 a luvun 7 :n 2 momentin kirjoitusvirheen korjausta. VM:n kanta: VM tukee ehdotusta. 1. lakiesityksen 15 a luvun 7 : 2 momentti ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti (poisto yliviivattu, lisäys alleviivattu): Talletuspankin on neuvottava kuluttajaa menettelyistä saattaa talletuspankin päätös perusmaksutilihakemuksen hylkäämisestä tai perusmaksutilin irtisanomisesta vapaaehtoisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi. Fiva ehdottaa hallinnollisten seuraamusten määräämistä koskevan pykälän siirtymäsäännöksen sanamuotoa täsmennettäväksi, esimerkiksi seuraavasti: Lain 38 :n 1 momentin 7 ja 8 kohtaa sovelletaan tekoon tai laiminlyöntiin, joka on tehty kuuden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta tai sen jälkeen. VM:n kanta: Fivan ehdotus voidaan hyväksyä. 2. lakiesityksen jälkimmäinen siirtymäsäännös kirjoitettaisiin siten seuraavasti (lisäykset alleviivattu): Lain 38 :n 1 momentin 7 ja 8 kohtaa sovelletaan tekoon tai laiminlyöntiin, joka on tehty kuuden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta tai sen jälkeen. Fiva ehdottaa, että palveluntarjoajan velvollisuudesta toimittaa tietoja vertailusivuston ylläpitäjälle säädettäisiin maksupalvelulain 83 :n sijasta omassa pykälässään. VM:n/OM:n kanta: VM ja OM eivät pidä lakiteknisesti hyvänä ratkaisuna, että kysymyksessä olevasta velvollisuudesta säädettäisiin kokonaan omassa pykälässään. Maksupalvelulain 83 :n otsikkoa on kuitenkin syytä tarkentaa, jotta se vastaisi pykälän muutettua sisältöä. Otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi tietojen antaminen, joka viittaa yhtäältä 3 momentin mukaiseen velvollisuuteen luovuttaa asiakirjoja valvontaviranomaiselle ja toisaalta saman momentin mukaiseen uuteen velvollisuuteen antaa tietoja vertailusivustoa varten. 4. lakiesityksen 83 :n otsikko esitetään kuuluvaksi seuraavasti (lisäys alleviivattu): Valvontaviranomaiset ja tietojen antaminen Fiva ehdottaa, että vertailusivuston ylläpitäjä lisättäisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 5 :ssä tarkoittamaksi muuksi finanssimarkkinoilla toimivaksi riittävien valvontavaltuuksien turvaamiseksi.

9 (15) VM:n kanta: VM ei pidä ehdotusta aiheellisena. Vertailusivuston ylläpitäjän määrittäminen Fivan valvottavaksi vaikuttaa ylimitoitetulta ylläpitäjän toiminnan luonne huomioiden. Sivuston ylläpitäjällä on intressi toimia Fivan määräysten mukaisesti päästäkseen hyväksyttyjen sivustojen listalle, ja siten oikeutetuksi sivuston kulujen korvaukseen ja hinnoittelutietojen saantiin. Nämä turvaavat riittävällä tavalla Fivan vaikutusmahdollisuudet. Fiva ehdottaa maksulaitoslain 2 :n 1 momentissa olevan viittauksen korjausta. Viittauksen tulisi kohdistua kyseisen lain 9 :n 3 momentin sijasta 9 :n 2 momenttiin. VM:n kanta: VM tukee ehdotusta. 3. lakiesityksen 2 :n 1 momentti ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti (poistot yliviivattu, lisäykset alleviivattu) Tätä lakia ei sovelleta 9 :n 1 momentin 1 kohdassa ja 3 2 momentissa tarkoitettua tilinsiirtopalvelua lukuun ottamatta palveluihin [ ] Fiva ehdottaa tarkennusta, että maksulaitoslain 9 a :ssä tarkoitettua tilinsiirtopalvelua tulee tarjota kuluttajille. 3 Finanssialan keskusliitto (FK) VM:n kanta: VM pitää ehdotusta aiheellisena ja tarkennus on myös perusmaksutilidirektiivin mukainen. 3. lakiesityksen 9 a ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti (lisäys alleviivattu): Maksutilejä tarjoavan maksulaitoksen on tarjottava tilinsiirtopalvelua kuluttajille ja raportoitava siitä Finanssivalvonnalle luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 a luvun 2 7 :n mukaisesti. FK ehdottaa, että luottamusverkostossa toimivia tunnistuspalvelun tarjoajia tulisi kohdella tasapuolisesti myös palveluvelvoitteen osalta. VM:n kanta: VM ei pidä muutosta tarpeellisena. Pankkien verkkopankkitunnukset ovat tunnistamisessa selkeä markkinajohtaja. Lisäksi perusmaksupalvelut ovat itsessään sellaisia, että niiden käyttö tulee olla mahdollista yhdenvertaisesti kaikille asiakkaille. Yhdenvertaisuuden toteutumisen varmistamiseksi on perusteltua kohdistaa palveluvelvoite luottolaitoksille. FK toteaa, että lainmuutosten edellyttämien muutosten toteuttamiseksi kuuden kuukauden siirtymäaika on liian lyhyt. VM:n kanta: VM ei pidä toteamusta aiheellisena. Perusmaksutilidirektiiviin liittyvien vaatimusten siirtymäajat on asetettu direktiivin mukaisesti. Mikäli FK viittaa 6 kuukauden siirtymäaikaan Finanssivalvonnan rikemaksusäännökseen, on kyseinen määräaika asetettu toimialalta keväällä 2016 tulleen lausuntopalautteen mukaisesti. Koska maksupalveluiden tarjoajilla on velvollisuus saattaa toimintonsa perusmaksutilidirektiivin ja sen toimeenpanevien lakien mukaiseksi, ei ole perusteltua pidentää siirtymäsäännöksen määräaikaa. Lisäksi Fiva voi Finanssivalvonnasta annetun lain 42 :n mukaisesti jättää rikemaksun määräämättä tietyissä tilanteissa. FK ehdottaa lisäyksiä mahdollisuuksiin kieltäytyä perusmaksutilin tarjoamisesta tai irtisanoa/purkaa jo olemassa oleva sopimus. Perusmaksutilihakemus tulisi olla mahdollista hy-

10 (15) lätä jos kuluttajalla on jo maksutili jäsenvaltion alueella tai mikäli se on tarpeen sen välttämiseksi, että kuluttaja käyttää väärin oikeuttaan käyttää perusmaksutiliä. Luottolaitoksella tulisi olla mahdollisuus hylätä perusmaksutilihakemus, kun kuluttajan perusmaksutili on jo kertaalleen irtisanottu lainvastaisen menettely kuten petoksen tai rahanpesun vuoksi. FK ehdottaa edelleen, että pankilla olisi oikeus kieltäytyä peruspankkipalvelujen tarjoamisesta asiakkaasta tai asiakkaan käyttäytymiseen liittyvästä painavasta perusteesta tai siksi, että asiakassuhteelle ei ilmeisesti ole tarvetta. Olennaiset (toistuvat) sopimusrikkomukset tulisivat olla sopimuksen purkuperuste, ja tietojen toimittamatta jättäminen irtisanomisperuste. VM:n kanta: VM ei pidä ehdotuksia aiheellisena tietojen toimittamattomuuteen liittyvää tarkennusta lukuun ottamatta. Perusmaksutilihakemuksen hylkäysperusteet sekä irtisanomis-/purkamisperusteet on toimeenpantu käytännössä direktiivin minimisääntelyn mukaisesti. Direktiivin ja hallituksen esityksen yhtenä perusmaksutilin purkuperusteena on tilin käyttäminen lainvastaisiin tarkoituksiin. Kansallisesti perusteisiin on lisätty ainoastaan, että hakemuksen voi hylätä, mikäli asiakas on talouspakotelistalla. FK:n ehdottamat lisäykset olisivat kansallista lisäsääntelyä. Tehokas toimiminen nyky-yhteiskunnassa edellyttää peruspankkipalveluiden, mukaan lukien vahvan sähköisten tunnistamisen palveluiden saantia. Siten on perusteltua säätää palveluntarjonnasta kieltäytymisen tai tarjonnan lopettamisen kriteeristö tiukasti ja objektiivisesti arvioitavaksi. Ehdotetut lisäykset ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja antaisivat pankeille laajat valtuudet päättää kenelle peruspankkipalveluita tarjoavat. Asiassa on huomioitava myös erityisryhmiltä, kuten toimintarajoitteisilta, saatu palaute pankkien palveluntarjonnasta. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto toteaa lausunnossaan talousvaliokunnalle, ettei maksutilihakemuksen hylkäämisperusteena voi olla se, että kuluttajalla on jo tili jossakin toisessa luottolaitoksessa. (ks. myös vastaus Fivan samansuuntaiseen huomioon irtisanomisperusteista). Talousvaliokunta on jo v. 2013 lausunnossaan perusmaksutilidirektiivistä annettuun U-kirjelmään (TaVL 19/2013 vp U 47/2013 vp) todennut yhtyvänsä valtioneuvoston kantaan, sisältäen muun muassa linjauksen, että rajoitus yhteen perusmaksutiliin jäsenvaltiota kohden on perusteeton. Perusteltuna VM pitää sitä, että nykyistä virheellisten tietojen toimittamisen purkuperustetta tarkennetaan siten, että se sisältää myös tietojen toimittamatta jättämisen. Molemmissa tapauksissa purkamisen ehtona säilyy, että oikeiden tai täydellisten tietojen olisi tullut johtaa perusmaksutilihakemuksen hylkäämiseen. Muutos vaikuttaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 6 b :ään. Koska se kirjoitetaan muutoinkin uudestaan irtisanomisen ja purkamisen käsitteistön selkeyttämiseksi, on tämä muutos esitetty kyseisessä kohdassa (ks. vastaus Fivan kommenttiin irtisanomisen ja purkamisen sanamuodon selkeyttämisestä). FK ehdottaa, että tilinsiirtopalvelua koskeva sääntely tulisi sisällyttää maksupalvelulakiin. VM:n kanta: VM ei kannata ehdotusta. Maksupalvelulaki kuuluu OM:n toimivaltaan. OM on keväällä 2016 lausunnossaan todennut, että tilinsiirto poikkeaa maksupalvelulaissa käsitellyistä maksupalveluista niin oleellisesti, että tilinsiirrosta on syytä säätää luottolaitostoiminnasta annetussa laissa. FK ehdottaa, että tilinsiirron osalta palveluntarjoajien velvoitetta antaa tietoja tarkennettaisiin siten, että sen on annettava vain saatavilla olevat tiedot ja että sillä olisi oikeus saada kuluttajalta puuttuvat tiedot.

11 (15) VM:n kanta: VM ei pidä ehdotuksia aiheellisina. On selvää, ettei palveluntarjoaja voi antaa kuin saatavillaan olevat tiedot. Selonottovelvollisuus mahdollisista puuttuvista tiedoista on säädetty direktiivin mukaisesti vastaanottavalle palveluntarjoajalle. FK esittää huomioita tilinsiirrossa vastaanottavan palveluntarjoajan velvollisuuksiin ilmoittaa uusista pankkiyhteystiedoista, sähköisten laskujen osoitteesta ja määräpäivistä ja valtuutuskopion toimittamisesta. VM:n kanta: VM ei pidä esitettyjä huomioita aiheellisina. Ilmoitusvelvollisuus on sähköisten laskujen osoitteen ilmoitusvelvollisuutta lukuun ottamatta säädetty perusmaksutilidirektiivin minimisäännösten mukaisesti. Sähköisten laskujen osoitteen ilmoitusvelvollisuus on perusteltua tilinsiirron käytettävyyden edistämiseksi, koska sähköiset laskut ja suoramaksut ovat käytännössä korvanneet suoraveloitukset. FK ehdottaa, että vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä koskeva 7 tulisi siirtää 15 a luvusta 15 lukuun. VM:n kanta: VM ei pidä ehdotusta aiheellisena. Ks. vastaus Fivan vastaavaan huomioon. FK ehdottaa vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä koskevassa 15 a luvun 7 :ssä olevaa kirjoitusvirhettä korjattavaksi. VM:n kanta: VM tukee ehdotusta. Ks. vastaus Fivan vastaavaan huomioon. FK esittää huomion, että esityksestä jää epäselväksi koskeeko tilinsiirtopalvelua koskeva menettelytapavalvonta myös ulkomaisten luotto- ja maksulaitosten sivuliikkeitä. VM:n kanta: VM pitää esitettyä huomiota aiheellisena. Ks. vastaus Fivan vastaavaan huomioon. FK esittää huomion, ettei esityksessä ole avattu, millä edellytyksillä hintoja koskeva tietoasiakirja ja maksuerittely voidaan ottaa käyttöön. VM:n kanta: VM ei pidä esitettyä huomiota aiheellisena. Riittävä selvitys on annettu perusmaksutilidirektiivin yleiskuvauksessa sekä hallituksen esityksen kappaleessa 2 Voimaantulo. FK esittää huomion, että hintamerkintäasetusta on sovellettu jo pitkään finanssipalveluihin, pankit ilmoittavat täydelliset hintatiedot hinnastoissaan, ja että Fiva edellyttää, että osana tilisopimusta asiakkaalle on annettu päivittäisasiointia koskeva hinnasto. Lisäksi pankit ovat ilmoittaneet palvelumaksut ja korkotiedot erittelyineen esimerkiksi tiliotteilla. VM:n kanta: VM ei pidä huomioita aiheellisina. Perusmaksutilidirektiivi määrittää mitä tietoja on annettava ja miten. Nämä on toimeenpantu direktiivin mukaisesti. FK esittää huomion, että palvelujen mukauttamisvaatimuksissa ei voida pitäytyä nykyisissä teknologiaratkaisuissa. VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Hallituksen esityksessä ei rajata teknologiaratkaisuja, miten mukauttaminen voidaan toteuttaa. FK esittää huomion, että tulisi varmistua siitä, että kaikilla olisi yhdenvertainen pääsy tekniseen infrastruktuuriin ja välineisiin.

12 (15) VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Pääsy yleiseen tekniseen infrastruktuuriin, kuten tietoverkkoihin, ei kuulu perusmaksutilidirektiivin toimeenpanoon. FK esittää huomion, että mikäli perusmaksutiliä edellytettäisiin jo ennen oleskeluluvan myöntämistä, keskeisiä kysymyksiä olisi tunnistamisen lisäksi esimerkiksi miten rahanpesulainsäädännön mukaiset asiakkaan tuntemisvelvoitteet hoidettaisiin. 4 Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Esitys lähtee siitä, että rahanpesusäännöksiä on noudatettava ja siten perusmaksutili ja -palveluita on tarjottava, kun oleskelulupa on myönnetty. KKV esittää huomion, että peruspankkipalvelusääntelyn tulee turvata ja ohjata luottolaitoksia siihen, että peruspankkipalvelua tarjotaan osana luottolaitoksen maksutilien yleistä palveluntarjontaa sen sijaan, että perusmaksutilipalvelua tarjottaisiin tietylle kuluttajaryhmälle erillisenä palveluna erityisine ehtoineen ja hintoineen. VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 nimenomaisesti edellyttää asiakkaiden yhdenvertaista ja syrjimätöntä kohtelua. KKV esittää huolen siitä, että perusteluihin on lisätty mahdollisuus edellyttää lisäpalveluiden tai luottolaitoksen osakkeiden ostoa perusmaksutilin saamiseksi. VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Lisäpalveluiden oston edellyttäminen on nimenomaisesti kielletty perusteluissa. Osakkeiden oston edellyttäminen on mahdollista, jos niiden ostamista edellytetään myös kaikilta muilta luottolaitoksen asiakkailta. Säännökset ovat perusmaksutilidirektiivissä säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisia. KKV ei pidä perusteltuna sitä, että maksupalveluntarjoajan ei tule asettaa saataville tietoa mihin talletussuojajärjestelmään se kuuluu. VM:n kanta: VM ei yhdy KKV:n huomioon. Perusmaksutilidirektiivi on toimeenpantu minimisääntelyn periaatteen mukaisesti, eikä sellaista tässä asiassa ole nähty erityistä syytä poiketa direktiivin minimistä. Lisäksi, pankin on ilmoitettava vertailusivustolle toimittamissaan tiedoissa minkä maan talletussuojaan se kuuluu, joten kuluttajat saavat kyseisen tiedon vähintään vertailusivustolta. KKV ehdottaa, että luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :n 4 momentin käsite antaa neuvoja korvataan riittävillä selvityksillä, koska kyseessä on tiedonantovelvoite eikä suositusten antaminen. VM:n kanta: VM pitää ehdotusta aiheellisena. Asiallisesti kyseisen momentin tarkoitus ei muutu, vaan kyseessä on käsitteistön saattaminen vastaamaan paremmin suomalaista käsitteistöä. Jotta pykälässä käytettäisiin yhtenäistä käsitteistöä, on tarpeen muuttaa myös kyseisen pykälän 3 momentti. Asiallisesti tämäkään momentti ei muutu, vaan kyseessä on tekninen muutos. Lisäksi 3 momenttiin on tehty OM:n aloitteesta tekninen muutos vastaavasti kuin se on tehty luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 b :n 5 momenttiin. 1. lakiesityksen 15 luvun 6 :n 3 ja 4 momentti ehdotetaan kuuluvaksi seuraavasti (poisto yliviivattu, lisäys alleviivattu):

13 (15) Kieltäytymisen täsmällinen peruste on ilmoitettava asiakkaalle viivytyksettä, kirjallisesti ja maksutta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tule antaa, jos se olisi kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain tavoitteiden vastaista. Talletuspankin on neuvottava asiakasta annettava asiakkaalle riittävä selvitys menettelystä, jolla tämä voi valittaa hylkäämispäätöksestä ja kuluttajan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja nimettyyn vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot. Talletuspankin on asetettava asiakkaan saataville maksutta helposti käytettävissä olevia tietoja ja annettava neuvoja riittäviä selvityksiä perusmaksutileistä ja niihin liittyvistä maksupalveluista, sähköisen tunnistamisen palveluista, veloitettavista maksuista sekä käyttöehdoista. KKV ehdottaa että vahvan sähköisen tunnistuspalvelun hylkäämis- ja irtisanomisperusteiden tulisi olla samat kuin perusmaksutilihakemuksen hylkäämis- ja sopimuksen irtisanomisperusteet. VM:n kanta: VM ei pidä ehdotusta aiheellisena. Vahvasta sähköisestä tunnisteesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista säädetään muualla lainsäädännössä, pohjautuen myös EU-lainsäädäntöön. Hallituksen esityksen muotoilulla poistetaan riittävällä tavalla pankkien harkintavalta vahvan sähköisen tunnisteen myöntämisessä. KKV ehdottaa selkeytettäväksi, että tilinsä toiseen luottolaitokseen siirtävää asiakasta ei tule kohdella maksujen suhteen eri tavalla kuin muita luottolaitoksen asiakkaita. VM:n kanta: VM ei pidä muutosta tarpeellisena. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden vaatimus on jo sisällytetty luotolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ään. KKV kiinnittää huomiota siihen, että kuluttajansuojalain 2 luvun 8 b :ssä säädetään kaikille elinkeinonharjoittajille asetetusta velvoitteesta antaa tietoja riidanratkaisuelimistä. VM:n kanta: VM ei näe tarvetta muuttaa esitystä huomion pohjalta. Vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevat ehdotetut säädökset ovat perusmaksutilidirektiivin mukaisia. KKV ehdottaa, että yhdistettyjä tarjouksia koskevan maksupalvelulain 12 :n 2 momentin yhdenmukaistamista kuluttajansuojalain 2 luvun 12 :n kanssa poistamalla kyseisen momentin jälkimmäinen virke ja korvaamalla se viittauksella kuluttajansuolain 2 luvun 12 :ään. VM:n/OM:n kanta: VM ja OM eivät pidä esitystä aiheellisena. Maksupalvelulain 27 :n 1 momentin mukaan palveluntarjoajan on maksupalvelulain mukaisen tiedonantovelvollisuuden lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa, esimerkiksi kuluttajansuojalaissa, säädetään tietojen antamisesta. Siten ehdotus ei heikennä kuluttajansuojan tasoa nykyisestä. Toisaalta lausunnonantajan ehdottama viittaus kuluttajansuojalain 2 luvun 12 :ään ei olisi riittävä direktiivin täytäntöönpanon kannalta, koska kuluttajansuojalain 2 luvun 12 :n soveltamisala voi eräissä tapauksissa olla rajoitetumpi kuin nyt ehdotettavan, direktiivin mukaisen säännöksen soveltamisala.. KKV toteaa, että luottolaitostoiminnasta annetun lain 6 b :ssä sekoitetaan perusmaksutilin puitesopimuksen irtisanominen ja purkaminen.

14 (15) 5 Näkövammaisten liitto (NKL) VM:n kanta: VM pitää huomiota aiheellisena. Ks. vastaus Fivan vastaavaan lausumaan. NKL ehdottaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ään liittyen, että tulisi mainita, ettei verkkopankkitunnusten antamisesta kieltäytymiseen tai niiden poisottamiseen riittäisi pankin arvioima uhka tunnusten oikeudettomasta (rikollisesta) käytöstä. NKL viittaa siihen, että pankit eivät ole kohdelleet näkövammaisia yhdenvertaisesti muihin asiakkaisiinsa verrattuna. VM:n kanta: VM ei pidä ehdotusta tarpeellisena. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden vaatimus sisältyy jo luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ään. Vahvasta sähköisestä tunnisteesta säädetään myös muualla laissa, joten on perusteltua viitata siihen. Esityksen vaatimus objektiivisista lakiin perustuvista syistä poistaa riittävällä tavalla pankin harkintavallan tunnisteiden myöntämisestä. Lisäksi avustajan käyttö on merkitty säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen esimerkkilistaan mahdollisista palveluiden mukauttamisesta toimintarajoitteisille. NKL toteaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ään liittyen, että olisi tärkeää mainita toimintarajoitteisten ja vammaisten henkilöiden ohella myös ikääntyneet ihmiset. VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena. Ikääntyneet ihmiset mainitaan jo kyseisen pykälän perusteluissa. NKL toteaa, että pankkien ja asiakkaiden vastuiden määrittelyyn väärinkäytöstilanteissa tulisi valmisteluvaiheessa kiinnittää erityistä huomiota. Pankkien perustelu verkkopankkitunnusten tai kohtuullisten mukautusten epäämiselle on useimmiten tietoturvallisuus. Paperiset, visuaalista kykyä edellyttävät tunnistautumismenetelmät ovat yhtälailla riskialttiita väärinkäytöksille. Asiakkaan vastuu sähköisen tunnistautumisen välineiden säilytyksessä on sama sekä vammaisilla että vammattomilla. VM:n kanta: NKL:n esittämät huomiot ovat sinällään perusteltuja, mutta niiden pohjalta ei ole tarvetta tehdä muutoksia esitykseen. Yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu on jo asetettu vaatimukseksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ssä. Vastuut ja niiden jakautuminen määritellään muussa lainsäädännössä. Niiden tarkempi määrittely ei kuulu perusmaksutilidirektiivin toimeenpanoon. Asiaan voidaan tarvittaessa paneutua tarkemmin esimerkiksi OM:n työryhmävaiheessa olevan niin kutsutun maksupalveludirektiivi II:n (EU 2015/2366) toimeenpanon yhteydessä. NKL toteaa, että peruspankkipalveluiden teknisiä ratkaisuja kehitettäessä tulisi varmistaa, että ne ovat kaikilta osin sellaisia, että näkövammainen tai näköongelmainen henkilö pystyy niitä ongelmitta käyttämään. Tästä tulisi varmistua jo uusien ratkaisuiden suunnitteluvaiheessa. VM:n kanta: Ehdotus ei aiheuta tarvetta muuttaa esitystä. Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :ssä jo edellytetään palveluiden mukauttamista sekä sen varmistamista, että palvelut toimivat myös apuvälineillä. Tämä ottaa riittävällä tavalla huomioon NKL:n esiin nostaman asian. NKL pitää esityksessä esitettyä luetteloa mahdollisista palveluiden mukautustavoista hyvänä, mutta ehdottaa sen selkeyttämistä, että luettelo on esimerkinomainen, ei muita vaihtoehtoja pois sulkeva. Lisäksi NKL huomioi, että kohtuullinen mukautus on aina tapauskohtainen.

15 (15) 6 Kuluttajaliitto 7 Maahanmuuttovirasto VM:n kanta: VM ei pidä muutosehdotusta tarpeellisena. Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 :n perusteluista jo käy ilmi, että luettelo on esimerkinomainen ja että mukautus on aina tapauskohtainen ( Asiakkaan tarpeiden mukaisesti mahdollisia mukauttamismuotoja voivat olla muun muassa ). NKL esittää toiveen, että myös pankit ottaisivat käyttöön uudet viranomaispalveluiden käyttöön tarkoitetut sähköiset tunnistautumisjärjestelmät niiden valmistuttua. VM:n kanta: VM ei pidä huomiota aiheellisena, koska ehdotus ei liity perusmaksutilidirektiivin täytäntöönpanoon. NKL huomauttaa olevan tärkeää, että esityksessä mainitaan verkkopankkitunnusten hyödyntäminen myös muissa kuin pankkien internet-palveluissa. VM:n kanta: Hallituksen esitys lähtee siitä, että monikäyttöisten vahvojen sähköisten tunnisteiden saanti tulee varmistaa yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti kaikille. Siten esityksen muuttaminen ei ole tarpeen. Kuluttajaliitto toteaa olevansa erittäin tyytyväinen lakiesitykseen. Se ei esitä muutoksia hallituksen esitykseen. Maahanmuuttovirasto lausuu turvapaikanhakijoille suunnatusta maksukorttihankkeesta, tarjoten tilannekatsauksen. Se ei esitä muutoksia hallituksen esitykseen.