OIKEUSMINISTERIÖ Hallitusneuvos 16.11.2012 Merja Muilu Muistio OM12/33/2011 OM037:00/2011 ESITYS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI EDUNVALVOJAN PALKKION SUU- RUUDESTA 1. Pääasiallinen sisältö Esityksessä ehdotetaan, että valtioneuvosto antaa valtioneuvoston asetuksen edunvalvojan palkkion suuruudesta. Holhoustoimilakia (442/1999) on muutettu lain muutoksella 122/2011. Muutokseen sisältyi muun muassa edunvalvojan palkkiota koskevan 44 :n muuttaminen siten, että palkkion suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olleen holhoustoimilain 44 :n 3 momentin perusteella edunvalvojan palkkion perusteista on voitu antaa tarkempia ohjeita oikeusministeriön ohjeella. Oikeusministeriö ohje edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista on annettu vuonna 1999. Sitä on tarkistettu euroon siirtymisen johdosta vuonna 2001 (OM 3927/33/2001). Esityksessä ehdotetaan, että edunvalvojan palkkio muodostuu oikeusministeriön ohjeen mukaisesti edelleen perusmaksusta ja lisämaksusta ja että palkkio voi olla korkeintaan 18 % päämiehen laskennallisesta tulosta. Ehdotettava perusmaksu kattaa kuitenkin osan oikeusministeriön ohjeessa tarkoitetuista lisämaksuista ja on siten sisällöltään laajempi. Lisäksi perusmaksu on kaksiportainen riippuen päämiehen tuloista ja varallisuudesta. Esityksessä on pyritty palkkion yksinkertaistamiseen ja selkeyteen siten, että palkkion perimistä koskevat käytännöt yhtenäistyisivät eri puolilla maata. Esityksellä ei arvioida olevan valtion talouden kannalta merkittäviä vaikutuksia. Päämiesten asemaan esitys vaikuttaa siten, että perittävät palkkiot ovat yhtenäisemmät eri puolilla maata. Vuosittain säännönmukaisesti perittävien palkkion osien arvioidaan nousevan runsaalla puolella päämiehistä ja laskevan vajaalla puolella päämiehistä. Siltä osin kuin palkkio on toimenpideperusteinen, perittävät palkkiot nousevat. Esitys perustuu oikeusministeriön asettaman edunvalvojan palkkiota valmistelevan työryhmän mietintöön (OM 38/2012) ja siitä saatuun lausuntopalautteeseen (OM 66/2012). Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 eli samaan aikaan kuin holhoustoimilain 44 :n 3 ja 4 momentti.
2 2. Yleisperustelut 1.1. Nykytila Edunvalvojan palkkiota koskevat säännökset Holhoustoimilain 44 :n 2 momentin mukaan täysi-ikäisen edunvalvojalla on oikeus saada päämiehensä varoista korvaus tarpeellisista kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun ja laajuuteen ja päämiehen varoihin nähden kohtuullinen palkkio. Alaikäisen vanhemmalla ja alaikäisen huoltajalla, joka toimii hänen edunvalvojanaan, on sen sijaan oikeus saada korvaus pelkästään tarpeellisista kuluistaan. Jos alaikäisen edunvalvojana toimii joku muu kuin hänen vanhempansa tai huoltajansa, edunvalvojalla on oikeus myös palkkioon. Palkkion suuruus määräytyy samojen perusteiden mukaan siitä riippumatta, onko edunvalvoja niin sanottu yksityinen edunvalvoja vai yleinen edunvalvoja. Yksityisenä edunvalvojana toimii yleensä omainen tai muu läheinen. Yleisenä edunvalvojana toimii oikeusaputoimistossa tai ostopalvelun tuottajan palveluksessa oleva yleinen edunvalvoja. Jos edunvalvojana toimii yleinen edunvalvoja, oikeus palkkioon on holhoustoimen edunvalvontapalvelujen järjestämisestä annetun lain (575/2008) 8 :n perusteella kuitenkin palvelun tuottajalla. Holhoustoimilakia muutettiin useilta osin lain muutoksella 122/2011. Muutokseen sisältyi myös edunvalvojan palkkiota koskevan 44 :n muuttaminen. Säännökset alaikäisten osalta säilyivät ennallaan. Samoin se, että edunvalvojalla on oikeus saada päämiehensä varoista korvaus tarpeellisista kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun ja laajuuteen ja päämiehen varoihin nähden kohtuullinen palkkio. Muutoksella nostettiin lain tasolle eräitä oikeusministeriön ohjeessa olleita palkkion määräytymisen perusteita. Pykälän toiseen momenttiin lisättiin ensinnäkin säännös erityiskorvauksen perimisestä, joka on sisällöllisesti sama kuin oikeusministeriön ohjeessa. Sen mukaan edunvalvoja on palkkion lisäksi oikeutettu saamaan erityiskorvausta päämiehen hyväksi tehdystä tarpeellisesta, erityistä ammattitaitoa tai huomattavaa työmäärää vaativasta tehtävästä, jos tehtävän hoitaminen edunvalvojan toimesta on ollut päämiehen edun mukaista. Näiltä osin muutos on tullut voimaan samaan aikaan kuin muut holhoustoimilain muutokset eli 1.5.2011. Lisäksi lain tasolle, pykälän 3 ja 4 momenttiin, nostettiin säännökset niistä tulo ja varallisuusrajoista, joita pienemmillä tuloilla ja varallisuudella päämieheltä ei voida periä palkkiota lainkaan. Samalla tulo- ja varallisuusrajat sidottiin toimeentulotuen suuruuteen ja siten myös kansaneläkeindeksiin. Vuoden 2012 tasossa tulojen alaraja on 5 532,60 euroa vuodessa ja varallisuuden 16 597,80 euroa. Näiltä osin muutokset tulevat voimaan 1.1.2013. Edelleen pykälään lisättiin 5 momentti, jonka mukaan edunvalvojan palkkion suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Alkuperäisen säännöksen mukaan edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista on voitu antaa tarkempia ohjeita oikeusministeriön ohjeella. Näiltä osin muutos on tullut voimaan 1.5.2011.
3 Oikeusministeriön ohjeen sisältö Oikeusministeriö on antanut edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista ohjeen 19.10.1999. Ohjeeseen tehtiin vuonna 2001 euroon siirtymisestä aiheutuneet muutokset ja muutamia muita vähäisiä muutoksia (OM 3927/33/2011). Ohjeen mukaan palkkio muodostuu perusmaksusta, lisämaksusta ja erityiskorvauksesta. Perusmaksun suuruus on 200 euroa vuodessa. Lisäpalkkiota voidaan periä vuosi- ja päätöstilin antamisesta 30 340 euroa, omaisuuden hoitosuunnitelman laatimisesta 30-340 euroa, luvan hakemisesta holhousviranomaiselta 80 euroa sekä päämiehen omassa käytössä olevasta asunnosta huolehtimisesta 170 euroa. Tämän lisäksi omaisuuden hoitamisesta on saanut periä 2 % hoidettavana olevan muun omaisuuden kuin omassa käytössä olevan asunnon määrästä. Omaisuuden määrästä on kuitenkin tullut vähentää 13 500 euroa. Palkkiota ei ohjeen mukaan saa periä, jos päämiehen laskennallinen vuositulo on ollut alle 4 200 euroa vuodessa. Oikeusministeriön ohje sisältää lisäksi päämiehen tuloihin ja varallisuuteen perustuvan niin sanotun palkkiorajoittimen, jonka mukaan vuosipalkkio on korkeintaan 18 % päämiehen laskennallisesta vuositulosta. Ohjeeseen sisältyy palkkion kohtuullistamista koskeva pykälä, jonka mukaan maistraatti on voinut olla hyväksymättä palkkiota, jos palkkion suuruus on edunvalvojan työmäärään ja tehtävän vaativuuteen nähden kohtuuttoman suuri tai jos on ilmeistä, ettei edunvalvoja ole hoitanut tehtäväänsä asianmukaisesti. Nykytilan arviointi Suomessa oli vuoden 2011 lopussa noin 63 000 edunvalvonnassa olevaa henkilöä. Heistä täysi-ikäisiä on noin 48 700 eli noin 77 %. Yleisessä edunvalvonnassa oli noin 34 000 päämiestä, joista 31 200 edunvalvonta hoidettiin oikeusaputoimistoissa ja runsaan 3 000 päämiehen palvelut hankittiin ostopalveluina. Yleiset edunvalvojat hoitavat noin 54 % kaikkien päämiesten ja noin 70 % täysi-ikäisten päämiesten edunvalvonnoista. Oikeusaputoimistojen yleisten edunvalvojien päämiehiltä perimät palkkiot olivat vuonna 2011 keskimäärin noin 580 euroa (vuoden 2011 tilinpäätöksen mukaiset tulot jaettuna päämiesmäärällä 31.12.2011). Keskimääräinen palkkio vaihteli oikeusaputoimistoittain 365 eurosta 700 euroon. Vuonna 2011 oikeusaputoimistojen edunvalvojan palkkiosta saamat tulot olivat tilinpäätöksen mukaan noin 18,1 miljoonaa euroa. Päämieskohtaiset vaihtelut palkkion määrässä ovat palkkiorakenteen vuoksi suuria vaihdelleen maksuttomuudesta tuhansiin euroihin. Holhoustoimilain muutokset eivät välttämättä edellytä palkkion rakenteen muutoksia. Käytännössä oikeusministeriön ohje on kuitenkin koettu eräiltä osin tulkinnanvaraiseksi ja vaikeaselkoiseksi, mikä on osaltaan johtanut erilaisiin käytäntöihin ja siten myös päämiesten erilaiseen kohteluun eri puolilla maata. Tästä syystä palkkion rakennetta on tarpeen yksinkertaistaa.
4 Edunvalvojan palkkioista ei ole käytettävissä kattavaa tilastotietoa. Tilannetta on kuitenkin kartoitettu asetuksen valmistelua varten keräämällä manuaalisesti otos kuudesta erikokoisesta ja eri puolilla maata sijaitsevasta oikeusaputoimistosta. Otoksessa oli mukana yhteensä 1 767 päämiestä. Aineiston perusteella voidaan päätellä, että perittyjen palkkioiden määrät vaihtelevat eri puolilla. Osan eroista arvioidaan johtuvan työmääräeroista ja päämiesten erilaisesta varallisuusasemasta eri osissa maata. Aineistoa analysoitaessa on kuitenkin havaittu, että ohjeen tulkinnassa on merkittäviä eroja eri puolilla maata. Merkittävimmät erot koskevat tilin tekemisestä vuosittain perittävää maksua, josta palkkio-ohjeen mukaan perittävä palkkio on 30-340 euroa riippuen omaisuuden määrästä ja tilin laajuudesta. Joillakin alueilla tyypillisin tilistä perittävä maksu on 30 euroa, kun se toisella alueella voi olla 170 euroa. Ei voida pitää todennäköseinä, että nämä erot johtuvat vaativuudeltaan erilaisista tileistä, vaan todennäköisempää on, että ohjeen tulkinta vaihtelee eri maistraateissa ja oikeusaputoimistoissa. 1.2. Esityksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Esityksen keskeisenä tavoitteena on vähentää tulkintaeroja eri puolilla maata. Keskeisimmät rakenteelliset muutokset koskevat perusmaksun sisältöä, joka on laajempi kuin oikeusministeriön ohjeessa. Ehdotettava perusmaksu sisältää oikeusministeriön ohjeessa tarkoitetun perusmaksun 200 euroa sekä tilinteosta perittävän maksun, jonka suuruus on 30-340 euroa sekä oman asunnon huolehtimisesta perittävän maksun 170 euroa. Esitettävän uuden perusmaksun suuruus on 440 euroa. Euromäärään on päädytty laskemalla oikeusaputoimistosta saadun tilastoaineiston perusteella keskiarvo ja korottamalla sitä ansiotason nousua vastaavasti. Koska muutoksesta aiheutuva korotus saattaisi muodostua vähävaraisimpien päämiesten kannalta kohtuuttomaksi, esityksessä ehdotetaan, että perusmaksuna peritään alennettu perusmaksu 280 euroa, jos päämiehen tulot ovat 14 000 euroa tai pienemmät ja omaisuutta on vähemmän kuin holhoustoimilain 44 :n 4 momentissa tarkoitettu varallisuusraja, joka on vuoden 2012 tasossa 16 597 euroa. Tulorajaan on päädytty käyttäen hyväksi erilaisia köyhyyden määritelmiä. Sillä, että perusmaksuun sisällytetään myös tilinteosta perittävä maksu, pyritään erityisesti siihen, että päämiehet olisivat samassa asemassa eri puolilla maata. Seurauksena on toisaalta se, että palkkion määrä ei jousta näiltä osin edunvalvojan työmäärän mukaan siinä määrin kuin oikeusministeriön ohjeen mukaisessa palkkiossa. Vastaavaa muutosta esitetään omaisuusluettelosta perittävään maksuun. Sen osalta vaihteluväli on ollut niin ikään 30-340 euroa. Esityksessä ehdotetaan, että omaisuusluettelosta perittävä maksu korvataan kiinteällä 200 euron aloitusmaksulla. Esityksessä ehdotetaan uutena lisämaksuna oikeutta periä maksu sellaisista toimenpiteistä, jotka vastaavat vaativuudeltaan lupa-asian edellyttämiä toimenpiteitä. Maksu tällaisesta toimenpiteestä olisi 200 euroa. Kuitenkin, jos toimenpide koskee omai-
5 suuden ositusta, erottelua tai perinnönjakoa, lisämaksun suuruus määräytyisi päämiehelle tulevan osuuden mukaan siten, että päämiehen osuuden ollessa yli 20 000 euroa, lisämaksu olisi 300 euroa ja jos päämiehen osuus on yli 100 000 euroa, lisämaksu olisi 600 euroa. Tällä muutoksella pyritään siihen, että palkkio vastaisi tosiasiallisesti paremmin edunvalvojan työn laatua ja vaativuutta. Muutos on tarpeen erityisesti siitä syystä, että tilinteosta perittävän maksun sisällyttäminen perusmaksuun kaventaa edunvalvojan työmäärän huomioimista palkkiossa. Esityksessä ehdotettavan palkkion rakenne noudattaa muilta osin oikeusministeriön ohjeen mukaista rakennetta. Esitykseen sisältyy muutoksia koskien eräitä yksityiskohtia, jotka esitellään tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa. Asetus ei sisällä säädösteknisistä syistä ns kohtuullistamispykälää. Omaisuuden hoitamisesta perittävä maksu säilyisi ennallaan. Samoin palkkion enimmäismäärä rajattaisiin edelleen niin sanotulla palkkiorajoittimella. Sekä omaisuuden hoitamisesta perittävään maksuun että palkkion rajoittimeen kohdistuu kehittämistarpeita. Niiden osalta ei tässä yhteydessä esitetä muutoksia, koska muutosten taloudellisia vaikutuksia ei käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella voitaisi arvioida riittävällä varmuudella. Asetusta on näiltä osin tarpeen syytä arvioida uudelleen lähivuosina, kun on käytettävissä kattavampi tilastoaineisto. 1.3. Esityksen vaikutukset Taloudellisen arvion perusteena oleva aineisto Taloudellisten vaikutusten arviointi perustuu tilastotietoihin, jotka on kerätty manuaalisesti kuuden oikeusaputoimiston yleisten edunvalvojien vuonna 2011 perimistä palkkiosta. Otoksessa on mukana 1 767 päämiehen tiedot. Oikeusaputoimistojen yleisessä edunvalvonnassa on noin 31 200 päämiestä, joten otos vastaa noin 6 % yleisen edunvalvonnan päämiehistä. Tilastotietoja yksityisten päämiesten edunvalvojan palkkioista ei ole käytettävissä. Yksityiset edunvalvojat hoitavat noin 15 000 täysi-ikäisen päämiehen edunvalvonnan. Aineiston perusteella on nähtävissä, että perityt palkkiot ovat vaihdelleet huomattavasti eri puolilla maata johtuen ainakin osittain erilaisista palkkio-ohjeen tulkinnoista eri alueilla. Koska asetusta valmisteltaessa ei ole ollut mahdollista saada käyttöön koko maan kattavaa tilastotietoa, on epävarmaa, kuinka hyvin otos vastaa koko maan tilannetta. Vaikutukset päämiesten asemaan Päämiehille aiheutuvien vuotuisten kustannusten arvioidaan nousevan noin 52 %:lla ja laskevan noin 48 %:lla. Keskimääräinen nousu on 92 euroa ja keskimääräinen lasku 111 euroa. Ne palkkiot, jotka peritään holhousviranomaisen lupaa tai sitä vastaavia toimenpiteitä edellyttävien toimenpiteiden johdosta, nousevat toimenpidettä kohden yleisimmin 120-200 euroa. Enimmillään nousu voi olla 600 euroa. Niiden päämiesten osuus, joilta peritään lisämaksuja edellä kerrotulla perusteella, arvioidaan olevan vuosittain
6 noin 10 % koko päämiesmäärästä. Nousun ei kuitenkaan arvioida olevan päämiesten kannalta kohtuuton, koska maksu peritään ainoastaan sillä kertaa, kun toimenpide suoritetaan. Lisäksi suurimmat nousut koskevat niitä tilanteita, joissa päämies saa käyttöönsä varoja muun muassa perinnönjaon vuoksi. Edunvalvonnan aloittamisesta perittävän lisämaksun yhtenäistämisestä johtuen päämiesten kustannukset laskevat osalla ja nousevat osalla sinä vuonna, jona edunvalvojan tehtävä alkaa. Oikeusaputoimistoista kerättyjen tietojen perusteella voidaan arvioida, että edunvalvonnan aloittamiseen liittyvä maksut nousevat suurimmalla osalla. Nousun arvioidaan olevan yleisimmillään noin 120 euroa. Päämiesten aseman arvioidaan paranevan siltä osin, kun palkkiota koskevat tulkintaerot vähenevät esityksen johdosta. Vaikutukset yksityisten edunvalvojien kannalta Asetus koskee sekä yksityisiä edunvalvojia kuten päämiehen läheisiä että yleisiä edunvalvojia. Yksityisten edunvalvojien osalta, jotka yleensä hoitavat vain yhden päämiehen edunvalvontaa, vuotuisen palkkion arvioidaan nousevan ja laskevan siten kuin edellä on esitetty päämiesten osalta. Koska esityksellä pyritään vähentämään tulkintaeroja eri puolilla maata, edunvalvojien arvioidaan saavan esityksen johdosta yhtenäisempää kohtelua.. Vaikutukset valtion talouden kannalta Esityksellä ei arvioida olevan valtion talouden kannalta merkittäviä vaikutuksia. Arvio perustuu laskelmiin, jotka on tehty kuudesta erikokoisesta ja eri puolilla maata sijaitsevasta oikeusaputoimistosta kerätyn tilastotiedon perusteella kuten edellä aiemmin on esitetty. Laskelmien perusteella ne valtion tulot, jotka peritään päämiehiltä säännönmukaisesti vuosittain eli perusmaksu ja omaisuuden hoidosta perittävä lisämaksu, pysyvät nykytasolla. Kuten edellä on todettu, laskelmaan sisältyy epävarmuustekijänä se, että täyttä varmuutta siitä, kuinka hyvin otos vastaa koko maan tilannetta, ei ole. Lisämaksuihin esitettävien korotusten johdosta valtion tulojen arvioidaan kuitenkin nousevan lisämaksujen osalta noin 600 000 euroa. Tästä syystä, vaikka vuosittain perittävien maksujen osalta laskelmaan liittyy epävarmuustekijöitä, voidaan pitää todennäköisenä, että valtion kokonaistulokertymä ei laske esityksen johdosta. Oikeusministeriön ohjeen mukaan edunvalvojalla ei ole oikeutta palkkioon, jos päämiehen tulot ovat vähemmän kuin 4 200 vuodessa. Vuoden 2013 alusta lukien voimaan tulevan lain muutoksen johdosta alaraja on sidottu toimeentulotuen perusosaan ja on vuoden 2012 tasossa 5 532,6 euroa. Jos päämiehellä on kuitenkin varallisuutta enemmän kuin laissa säädetty toimeentulotuen perusosaan sidottu määrä, palkkio voidaan periä. Raja on vuoden 2012 tasossa 16 597,8 euroa. Vastaava raja on oikeusministeriön ohjeessa 13 500 euroa. Koska tulorajat nousevat, niiden päämiesten määrä, joilta palkkiota ei voida periä, nousee. Näiden päämiesten määrän kasvu on kuitenkin vain 2 promillen luokkaa, joten tällä seikalla ei ole vaikutusta maksukertymään.
7 Taloudelliset vaikutukset oikeusaputoimistojen kannalta 1.4. Asian valmistelu 1.5. Voimaantulo Koska esityksellä pyritään yhtenäistämään käytäntöjä, tulokertymän arvioidaan nousevan osassa oikeusaputoimistoja ja laskevan osassa toimistoja. Otoksessa mukana olevista kuudesta oikeusaputoimistosta palkkiokertymä nousisi kolmessa toimistossa ja laskisi vastaavasti kolmessa toimistossa. Esitys perustuu oikeusministeriön asettaman edunvalvojan palkkioasetusta valmistelevan työryhmän mietintöön (OM 38/2012) ja siitä saatuun lausuntopalautteeseen (OM 66/2012). Lausunto saatiin 25 viranomaiselta, järjestöltä ja yritykseltä. Lausunnon antoi 6 maistraattia, 12 oikeusaputoimistoa, eduskunnan oikeusasiamies, valtiovarainministeriö, Suomen Asianajajaliitto, Muistiliitto sekä kolme ostopalvelun tuottajaa, joista yksi oli Tuusulan kunta ja kaksi asianajotoimistoa. Lausunnon antajat kannattivat yleisesti palkkion yksinkertaistamista ja muun muassa perusmaksun kaksiportaisuutta. Osa lausunnonantajista olisi toivonut kuitenkin vielä pidemmälle menevää yksinkertaistamista. Koska palkkion määrittely edellyttää päämiehen tulo- ja varallisuustason määrittelyä, ja koska sääntelyä on sekä laissa että asetuksessa, palkkion määrän laskeminen ei ole muutoksen jälkeenkään laskettavissa yksinkertaisesti. Laskemisen helpottamiseksi on kuitenkin tarkoitus laatia ministeriön ja maistraattien verkko-sivuille sähköinen palkkiolaskuri, joka nopeuttaa ja yksinkertaistaa palkkion laskemista yksittäisissä tapauksissa. Perusmaksun osalta esitettyä tasoa pitivät liian matalana osa edunvalvontapalvelun tuottajien edustajista kuten muutamat oikeusaputoimistot, Suomen Asianajajaliitto sekä osa ostopalvelun tuottajista. Osa katsoi, että alennetut perusmaksun tulisi olla 300 euroa ja osa että ylemmän perusmaksun suuruus tulisi olla 500 euroa. Lisämaksujen osalta eniten kiinnitettiin huomiota esityksen 4 :n 2 kohdassa tarkoitettuun lisämaksuun, jonka mukaan lisämaksua voitaisiin periä lupa-asian lisäksi sellaisista toimista, jotka ovat vaativuudeltaan maistraatin lupaa edellyttäviä toimia. Osa maistraateista ja oikeusaputoimistoista katsoi, että muutoksesta aiheutuu käytännössä tulkintaongelmia. Eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti lausunnossaan huomiota lähinnä mietinnössä esitetyn luonnoksen perustuslainmukaisuuteen. Hänen esille ottamansa ongelmat on otettu huomioon esityksessä. Valtiovarainministeriöllä ei ollut huomauttamista esityksestä. Se kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että esityksen johdosta valtion tulot eivät saa laskea. Asetuksen esitetään tulevaksi voimaan samaan aikaan holhoustoimilain 44 :n 3 ja 4 momenttia koskevien muutosten kanssa 1 tammikuuta 2013 lukien. Lainkohdissa
8 säädetään niistä tulo- ja varallisuusrajoista, joita alemmilla tuloilla ja varallisuudella edunvalvoja ei saa periä palkkiota. 2. Yksityiskohtaiset perustelut 1 Palkkio edunvalvojan tehtävästä Pykälän 1 momentin mukaan edunvalvojan palkkio muodostuu kahdesta osasta, jotka ovat vuotuinen perusmaksu ja lisämaksut. Säännös vastaa näiltä osin oikeusministeriön ohjeen 2 :n 1 momenttia. Palkkio tulisi perittäväksi silloin, kun edunvalvojan tehtävä sisältää taloudellisten asioiden ja omaisuuden hoitamista toistaiseksi tai määräajan. Pykälän 2 momentissa säädetään palkkion määräytymisestä niissä tapauksissa, joissa tehtävään ei sisälly yleisesti päämiehen taloudellisten asioiden tai omaisuuden hoitamista. Nämä tehtävät ovat yleensä kertaluontoisia kuten tietyn oikeustoimen tekeminen päämiehen puolesta, tietyn omaisuuden vastaanottaminen päämiehen lukuun tai henkilöä koskevien asioiden hoitaminen. Momentissa tarkoitetut tehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden edellyttämä työ on määriteltävissä toimenpide- tai tuntiperusteisesti. Oikeusministeriön ohjeen 5 :ssä on vastaava säännös. Muutoksena esitetään kuitenkin, että laskun mukaan perittävää palkkiota ei rajata pelkästään lyhytaikaisiin tehtäviin. Käytännössä on havaittu, että tehtävät, jotka eivät sisällä taloudellisten asioiden tai omaisuuden hoitamista kuten henkilöä koskevat asiat, voivat kestää käytännössä useita vuosia. Vakiintuneen käytännön mukaan palkkio on näissäkin tapauksissa peritty laskun mukaan. Holhoustoimilain muutoksesta johtuen 2 momentissa tarkoitettuun palkkion osaan tulee sovellettavaksi holhoustoimilain 44 :n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tulo- ja varallisuusrajat. Oikeusministeriön palkkio-ohjeessa vastaava rajoitus koskee vain 1 momentissa tarkoitettua palkkiota. 2 Kulukorvaus, erityiskorvaus ja velvollisuus jättää palkkio perimättä Asetuksen 2 pykälä on informatiivinen. Se on tarpeen selvyyden vuoksi, jotta lukija saa kokonaiskuvan siitä, mihin korvauksiin edunvalvojalla on palkkion lisäksi oikeus ja toisaalta siitä, että palkkiota ei saa periä laissa säädetyissä tapauksissa. Edunvalvoja on holhoustoimilain 44 :n 2 momentin mukaan oikeutettu saamaan korvausta edunvalvojan tehtävästä aiheutuvista tarpeellisista kuluistaan. Lisäksi hän on saman momentin nojalla oikeutettu palkkion lisäksi saamaan erityiskorvausta päämiehen hyväksi tehdystä tarpeellisesta, erityistä ammattitaitoa tai huomattavaa työmäärää vaativasta tehtävästä, jos tehtävän hoitaminen edunvalvojan toimesta on ollut päämiehen edun mukaista. Tällöin on kysymys sellaisista tehtävistä, jotka eivät sisälly edunvalvojan velvollisuuksiin. Erityiskorvausta koskeva lainkohta on tullut voimaan 1.5.2011 lukien holhoustoimilain muutoksella 122/2011. Se on samansisältöinen kuin oikeusministeriön ohjeen 2 :n 4 momentti.
9 3 Perusmaksu Holhoustoimilain 44 :n 3 ja 4 momentissa säädetään niistä tulo- ja varallisuusrajoista, joita pienemmillä tuloilla ja varallisuudella palkkiota ei saa periä. Lain 44 :n 3 ja 4 momentti tulevat voimaan vuoden 2013 alusta lukien. Tulo- ja varallisuusrajat on lainkohtien mukaan sidottu toimeentulotuen perusosaan, jota tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä. Vuoden 2012 tasossa tuloraja on 5 532,60 euroa ja varallisuusraja 16 597,8 euroa. Oikeusministeriön ohje sisältää vastaavasti tuloihin ja varallisuuteen perustuvat rajoitukset, jotka on kuitenkin määritelty kiinteinä euromäärinä. Tulojen osalta rajana on 4 200 euroa ja varallisuuden osalta 13 500 euroa.. Pykälän 1 momentin mukaan perusmaksun suuruus on 440 euroa. Perusmaksu sisältää palkkion yhteydenpidosta päämieheen, tavanomaisista taloudellisten asioiden ja omaisuuden hoitamiseen liittyvistä tehtävistä kuten päämiehen päivittäisten rahaasioiden hoitamisesta, kirjanpidosta, vuosi- ja päätöstilin ja muiden vastaavien selvitysten antamisesta sekä päämiehen edustamisesta asuntoa ja muuta varallisuutta koskevissa asioissa. Perusmaksun sisältö on laajempi kuin oikeusministeriön ohjeessa tarkoitetussa perusmaksussa. Uuteen perusmaksuun sisältyy ohjeen 2 :n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vuosi- ja päätöstiliä koskeva lisämaksu sekä saman momentin 4 kohdassa tarkoitettu lisämaksu toimenpiteistä, joita päämiehen käytössä oleva omistusasunto edellyttää. Tilinteosta perittävästä lisämaksusta ehdotetaan luovuttavaksi, koska tilin tekemisen edellyttävä pääasiallinen työ ei synny maistraatille toimitettavan vuosi- tai päätöstilin laatimisesta, vaan siitä, että edunvalvojan on pidettävä kirjaa tilitapahtumista ja muista toimistaan jatkuvasti, jolloin maksu on luonteeltaan lähempänä perusmaksua. Lisäksi tilinteosta perittävän maksun määrään, joka vaihtelee 30 eurosta 340 euroon, on liittynyt ilmeisiä soveltamisongelmia. Tämä on johtanut siihen, että päämiehiltä on peritty eri puolilla maata erisuuruisia palkkiota riippuen edunvalvojien ja maistraattien tulkinnoista. Tämä on käynyt ilmi palkkiosta kerätyistä tilastotiedoista. Siksi säädöstä on näiltä osin tarpeen yksinkertaistaa. Omassa käytössä olevan omistusasunnon edellyttämistä toimista perittävästä lisämaksusta esitetään luovuttavaksi, koska käytännössä on havaittu, että edunvalvojalle aiheutuu muun asumisen järjestämisestä yhtä paljon työtä kuin omistusasunnosta huolehtimisesta. Tästä syystä palkkion ei tulisi määräytyä näiltä osin eri perustein. Koska asumisjärjestelyistä huolehtiminen on edunvalvojan perustehtävä, on tarkoituksenmukaista, että sitä koskeva palkkio sisältyy perusmaksuun. Pykälän 2 momentin mukaan perusmaksu olisi kuitenkin 280 euroa (alennettu perusmaksu), jos päämiehen vuositulot ovat 14 000 euroa tai sitä pienemmät ja hänen varallisuutensa on pienempi kuin holhoustoimesta annetun lain 44 :n 4 momentissa tarkoitettu varallisuusraja. Tulo määritellään kuten holhoustoimilain 44 :n 3 momentissa säädetään.
10 4 Lisämaksut Alennettu perusmaksu on tarpeen, jotta edunvalvontapalkkioista ei aiheutuisi vähävaraisille päämiehille kohtuuttoman suurta taloudellista rasitetta perusmaksun nousun johdosta. Edunvalvojalle aiheutuva työmäärä ei välttämättä ole vähävaraisten päämiesten osalta vähäisempi, erityisesti, jos päämies on velkainen. Toisaalta voidaan ajatella, että kirjanpitoon liittyvät tehtävät ovat tässä ryhmässä ainakin osalla päämiehiä vähäisiä. Pykälässä säädetään lisämaksuista, joita on kolme. Pykälän 1 momentin mukaan lisämaksuna voitaisiin periä edunvalvonnan aloittamisesta aiheutuvista toimenpiteistä 200 euroa. Lisämaksu kattaisi ne toimenpiteet, jotka edunvalvoja joutuu tekemään edunvalvonnan alkaessa. Lisämaksu korvaisi oikeusministeriön ohjeen 2 :n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetun omaisuusluettelosta perittävän maksun. Omaisuusluettelon laatiminen edellyttää, että edunvalvoja on tehnyt niin sanotun alkuselvityksen, johon sisältyy muun muassa eri tahoille toimitettavat tiedustelut päämiehen omaisuudesta, tuloista ja veloista. Käytännössä on havaittu, että edunvalvonnan aloittamiseen liittyvät toimet ovat usein erityisen työllistävä vaihe edunvalvonnan aikana. Tästä syystä ehdotetaan, että omaisuusluettelon sijasta lisämaksu maksettaisiin aloittamiseen liittyvistä toimenpiteistä, joka sisältäisi myös omaisuusluettelon tekemisen. Omaisuusluettelosta perittävä oikeusministeriön ohjeen mukainen lisämaksu on 30 340 euroa riippuen omaisuuden määrästä ja tilin laajuudesta. Vaihteluväli on aiheuttanut vastaavia tulkintaongelmia kuin tilinteosta perittävä maksu. Siksi esitetään, että lisämaksuna perittäisiin kaikissa tapauksissa 200. Oikeutta edunvalvonnan aloittamisesta aiheutuvaan lisämaksuun ei kuitenkaan ole, jos edunvalvojan tehtävä siirtyy palveluntuottajan yleiseltä edunvalvojalta toisen palveluntuottajan yleiselle edunvalvojalle siitä syystä, että palveluntuottaja vaihtuu. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi silloin, kun oikeusaputoimisto päättää hankkia yleisen edunvalvonnan palvelut ostopalveluntuottajalta tai jos ostopalvelusopimus päättyy ja päämies siirtyy oikeusaputoimiston tai toisen ostopalvelun tuottajan asiakkaaksi. Ei voida pitää hyväksyttävänä, että tällaisesta palveluiden uudelleen järjestelystä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia päämiehelle. Pykälän 2 momentin mukaan lisämaksu voidaan periä toimenpiteistä, jotka edellyttävät holhousviranomaisen lupaa. Näiltä osin lisämaksu vastaisi oikeusministeriön ohjeen 2 :n 3 momentin 3 kohtaa. Sanamuotoa esitetään kuitenkin täsmennettäväksi siten, että lisämaksu kohdistuu siihen työhön, joka aiheutuu lupaa edellyttävistä toimenpiteistä, eikä ainoastaan itse lupahakemuksen tekemisestä. Lisäksi esitetään, että maksu voitaisiin periä myös sellaisista toimenpiteistä, jotka vastaavat vaativuudeltaan lupaa edellyttäviä toimenpiteitä. Käytännössä on havaittu, että edunvalvojan huolehdittavana on vaativuudeltaan ja työmäärältään lupa-asiaa vastaavia tehtäviä, joista ei kuitenkaan ole ollut mahdollista periä maksua.
11 Lisäys on tarpeen myös, jotta palkkio ei muodostu rakenteeltaan liian kaavamaiseksi. Tämä on tarpeen erityisesti, koska palkkion rakennetta esitetään yksinkertaistettavaksi luopumalla maksuista, joissa maksun määrä voi vaihdella tietyn vaihteluvälin sisällä työmäärästä riippuen. Näitä ovat tilinteosta ja omaisuusluettelosta perittävät maksut kuten edellä on esitetty. Lupa-asioita vastaavina toimenpiteitä olisivat esimerkiksi arvoltaan merkittävän irtaimen omaisuuden myyminen, oikeudellisista asioista huolehtiminen, omaisuuden vuokraaminen, päämiehen edustaminen pesänjakajan suorittamassa omaisuuden osituksessa, omaisuuden erottelussa tai perinnönjaossa. Lisämaksun suuruus olisi 200 euroa. Maksun suuruus määräytyisi kuitenkin omaisuuden osituksessa, erottelussa, ja perinnönjaossa päämiehen saaman osuuden perusteella siten, että lisämaksu on 300 euroa, jos päämiehelle tuleva osuus on yli 20 000 euroa ja 600 euroa, jos päämiehelle tuleva osuus on yli 100 000 euroa. Lisämaksun rakenne muistuttaa näiltä osin maistraatin perimiä lupamaksuja. Pykälän 3 momentissa säädetään omaisuuden hoitamisesta perittävästä lisämaksusta, joka on samansisältöinen kuin oikeusministeriön ohjeen 2 :n 5 kohdassa tarkoitettu lisämaksu. Lisämaksun suuruus on 2 % varallisuuden määrästä, josta on vähennetty holhoustoimilain 44 :n 4 momentissa tarkoitetun varallisuusrajan suuruinen euromäärä.. 5 Palkkion enimmäismäärä Pykälässä säädetään palkkion enimmäismäärästä (palkkiorajoittimesta), joka on sisällöltään sama kuin oikeusministeriön ohjeen 3 :n 2 momentissa. Muutoksena on, että enimmäismäärän tulo- ja varallisuusrajat on sidottu holhoustoimilain 44 :n 3 ja 4 momenttiin, jolloin rajat riippuvat toimeentulotuen perusosasta ja kansaneläkeindeksistä. Palkkiorajoittimen käytöstä seuraa se, että päämieheltä perittävä perus- ja lisämaksu eivät voi olla enempää kuin 18 % päämiehen laskennallisesta vuositulosta. Laskennallinen vuositulo saadaan laskemalla yhteen vuositulo ja varallisuuden perusteella laskettava osuus, joista säädetään 2 ja 3 momentissa. Pykälän 2 momentin mukaan vuositulo lasketaan kuten holhoustoimesta annetun lain 44 :n 3 momentissa säädetään ja vähentämällä siitä lainkohdassa tarkoitetun alarajan suuruinen euromäärä. Pykälän 3 momentin mukaan vuositulona saadaan lisäksi ottaa huomioon 2 % edunvalvojan hoidettavana olevan päämiehen varallisuuden arvosta. Varallisuuden arvo lasketaan kuten holhoustoimesta annetun lain 44 :n 4 momentissa säädetään ja vähentämällä siitä lainkohdassa tarkoitetun varallisuusrajan suuruinen euromäärä. Palkkion enimmäismäärä on tarpeen erityisesti niiden päämiesten osalta, joilla palkkio muodostuu omaisuuden hoitamisesta perittävän lisämaksun vuoksi suureksi. Palkkiorajoittimen avulla palkkiota pienennetään, jotta palkkio suhteessa päämiehen tuloihin ei muodostuisi kohtuuttoman suureksi. 6 Palkkio vuotta lyhyemmältä ajalta
12 7 Arvonlisävero 8 Voimaantulo Pykälässä säädetään siitä, miten palkkio lasketaan, kun edunvalvojan tehtävä on kestänyt vuotta lyhyemmän ajan. Oikeusministeriön ohjeessa on vastaava säännös, jota ehdotetaan täsmennettäväksi. Pykälän mukaan peruspalkkion ja omaisuuden hoitamisesta perittävän lisämaksun määrä jaetaan kahdellatoista ja kerrotaan tehtävän hoitamista vastaavien kuukausien määrällä. Vajaa kuukausi katsotaan täydeksi kuukaudeksi. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, miten vuositulo lasketaan, kun tehtävä on kestänyt vuotta lyhyemmän ajan. Asetuksen 3 :n 2 momentin tai 5 :n 2 momentin mukaista vuositulo saadaan laskemalla yhteen niiden kuukausien tulot, joilta palkkio peritään. Saatu tulo jaetaan vastaavilla kuukausilla ja kerrotaan kahdellatoista. Pykälässä säädetään selvyyden vuoksi, että tässä asetuksessa tarkoitettu edunvalvojan palkkio ei sisällä arvonlisäveroa. Asetuksen esitetään tulevan voimaan samaan aikaan holhoustoimilain 44 :n 3 ja 4 momenttia koskevien muutosten kanssa eli 1 tammikuuta 2013 lukien. Asetusta sovelletaan niihin edunvalvojan toimiin, jotka on tehty 1.1.2013 tai sen jälkeen.