Ensiaputilanteiden opas

Ensiaputilanteiden opas

Sisällys Johdanto... 3 Ensiapuvalmius työpaikalla... 4 2.2 Ensiavun koulutusohjelmat... 4 Pelastustoimi... 6 2.1. Lääkinnällinen pelastustoimi... 7 2.2. Porrastettu ensihoitojärjestelmä... 7 2.3. Hoitoketju... 8 2.4. Yhteistyö ensiaputilanteessa... 9 Autettavan tutkiminen... 10 3.1 Johdanto... 11 3.2 Tilannearvio... 11 3.2.1 Onko autettava tajuissaan.... 12 3.2.2 Hengitystiet... 12 3.2.3 Hengittääkö autettava itse... 13 3.2.4 Verenkierron ja pulssin tarkkailu... 13 3.2.5 Vakava ulkoinen verenvuoto... 14 3.2.6 Sokin oireiden havaitseminen... 14 3.3 Tarkempi tutkiminen... 14 3.3.1 Tiedonhankinta... 14 3.3.2 Vitaalielintoimintojen arviointi... 15 3.3.2.1 Pulssi... 15 3.3.2.2 Hengitys... 15 3.3.2.3 Iho... 16 Elvytys... 18 4.1 Johdanto... 19 4.2 Miten toimia... 19 4.2.1 Arvioi tapahtumapaikan turvallisuustilanne... 19 4.2.2 A Hengitystiet... 20 4.2.3. Hengitystiet - B... 22 4.2.4 Verenkierron merkkien tarkistaminen - C... 24 Painelu -puhalluselvytys... 25 4.2.5. Kylkiasento:... 28 4.2.6. Hengenpelastusmenettely... 31 Hengitysteiden tukos... 33 5.1 Osittainen tukos... 34 5.1.1. Toiminta... 34 5.2 Hengityksen täydellinen tukos... 34 5.2.1. Toiminta... 35 5.3. Poikkeukselliset tilanteet... 36 5.4. Elvytyksen mahdolliset ongelmat... 36 Verenvuoto... 38 6.1 Määritelmä... 39 6.2. Luokittelu... 39 6.2.2 Verenvuodon merkit ja oireet... 40 6.2.3 Verenvuodon tyrehdyttäminen... 40 6.2.3.1 Paine vuotokohtaan... 40 6.2.3.2 Epäsuora paine... 40 6.2.3.3 Kiristysside... 41 6.2.3.4 Raaja kohoasentoon... 41 6.3 Sisäinen verenvuoto... 42 1 Ensiaputilanteiden opas

6.3.1 Esimerkkejä verenvuodosta... 42 6.3.1.1 Nenäverenvuoto... 42 6.3.1.2 Keuhkoverenvuoto... 42 6.3.1.3 Vatsaverenvuoto... 42 Shokki... 43 7.1 Määritelmä... 44 7.2 Merkit... 44 Palovammat... 46 8.1 Määritelmä... 47 8.2 Palovammojen vakavuus... 47 8.3 Palovammojen syyt... 47 8.4 Palovammojen laajuus... 48 8.5. Palovammojen syvyys... 48 8.6 Palovammojen paikka... 49 8.7 Yleiset ohjeet palovammatilanteessa... 49 8.8 Erityisohjeet... 49 8.8.1 Lämmön aiheuttama palovamma... 49 8.8.2 Kemialliset palovammat... 50 8.8.3 Silmien palovammat... 50 Luunmurtumat... 51 Yleistä... 52 9.2 Murtumien luokittelu... 52 Pehmytkudosvammat... 53 10.1 Määritelmä... 54 10.2 Miten toimia:... 54 Myrkytys... 55 11 Johdanto... 56 11.1 Merkit ja oireet... 56 11.2 Mitä tietoja pitää saada... 56 11.3 Joitakin vinkkejä vahingossa tapahtuvan myrkytyksen välttämiseksi... 56 11.4 Mitä ei pidä tehdä... 57 Pään alueen vammat... 58 12.1 Määritelmä... 59 12.2 Merkit ja oireet... 59 12.3 Miten toimia... 59 Selkärangan vammat... 60 13.1 Määritelmä... 61 13.2 Tilanteet joista voi aiheutua selkärankavamma... 61 13.3 Merkit ja oireet... 61 13.4 Miten toimia... 61 Loukkaantuneen siirtäminen... 63 14 Johdanto... 64 14.1 Loukkaantuneen siirtäminen... 64 14.2 Miten toimia... 64 14.2.1. Loukkaantunut selinmakuulla... 65 14.2.2 Loukkaantunut makuuasennossa vatsallaan... 66 14.3 Nostaminen... 66 Kirjallisuuslähteet... 67 Tekniset tiedot... 67 2 Ensiaputilanteiden opas

Johdanto 3 Ensiaputilanteiden opas

Johdanto Ensiapuvalmius työpaikalla Työpaikan ensiapuvalmiudella tarkoitetaan sitä, että työpaikalla on sen olosuhteisiin nähden riittävästi ensiaputaitoisia henkilöitä, ensiapuvarustus sekä toimintaohjeet onnettomuustilanteiden varalta. Ensiapuvalmius sisältää toimintasuunnitelman, jonka työpaikka tekee mahdollisten onnettomuuksien varalle. Siinä määritellään toimintamalli onnettomuuden sattuessa, koulutuksen ja harjoitusten suunnittelu ja toteutus, ensiapupisteen ja -varusteiden sijainti ja hälytys- ja johto-organisaatio vastuuhenkilöineen. Ensisijaisesti huomioonotettavat asiat ensiavun toteuttamiseksi yrityksessä: Tapaturmia sattuu sekä pienillä että isoilla työpaikoilla, eikä työturvallisuuslaki tee eroa erikokoisten työpaikkojen välillä. Tästä johtuen ensiaputaitoisia henkilöitä tulee olla myös pienissä työpaikoissa ja pysyvästi tai pidempiaikaisesti kiinteiden työpaikkojen ulkopuolella muista erillään työskentelevissä ryhmissä. Yleisenä tavoitteena on, että vähintään noin viisi prosenttia työntekijöistä on saanut ensiapukoulutuksen kertauskoulutuksineen. Työpaikalle on sopivaan paikkaan asetettava nähtäväksi tiedot ensiaputaitoisista henkilöistä. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää EA1- kurssin tasoista peruskoulutusta ja noin kolmen vuoden välein käytyä kertauskurssia. Ensiavun suunnittelussa tulee ensiaputaitojen ja -välineiden tarpeen arvioinnin lisäksi ottaa huomioon työpaikan erityisvaatimukset ja suunnitella tarvittaessa yhteistyössä työsuojelu-, väestönsuojelu- sekä pelastustoimen ja paikkakunnan terveydenhuollon organisaation kanssa toiminnallisesti tarkoituksenmukainen kokonaisuus ensiavun toteuttamiseksi. 2.2 Ensiavun koulutusohjelmat Ensiavun koulutusohjelmat ovat Suomen Punaisen Ristin suosituksen mukaisia ja niitä noudatetaan ensiapukoulutuksessa yleisesti. Kurssit voidaan jakaa perusohjelmiin ja erityisohjelmiin. Ensiavun perusohjelmat: Ensiavun perusohjelmissa keskitytään tunnistamaan ja ehkäisemään tapaturmariskejä sekä kohentamaan ensiaputaitoja. Koulutuksessa otetaan huomioon työpaikan todennäköisimmät riskitekijät ja hätätilanteet. Ensiavun peruskurssi (EA 1, 16 tuntia) - Sisältää toiminnan onnettomuustilanteissa, hätäensiavun, haavat, murtumat, palovammat ja myrkytykset. Koulutus on voimassa kolme vuotta. Ohjelma on hyväksytty Suomen lisäksi useimmissa Euroopan maissa Ensiavun jatkokurssi (EA 2, 16 tuntia) - Sisältää hätäensiavun kertauksen, työpaikan tyyppitapaturmat sekä yhteistoiminnan ammattiauttajien kanssa. Hätäensiapukurssi (8 tuntia) - Sisältää toiminnan onnettomuus- ja sairauskohtaustilanteissa, elvytystapahtuman ja verenvuodot. Elvytyskurssi (3 tuntia) - Elvytystapahtuma Elvytyksen jatkokurssi (8 tuntia) - Sisältää toiminnan elvytystilanteessa, puhallus- ja paineluelvytyksen sekä rytminsiirtolaitteen käytön. 4 Ensiaputilanteiden opas

Johdanto Ensiaputaitojen ylläpitäminen ( 4-8 tuntia) - Sisältää hätäensiaputaitojen kertauksen ja hälytysjärjestelmän läpikäynnin. Kertauskurssilla ylläpidetään EA1- ja EA2- kurssien voimassaoloa. Ensiavun erityisohjelmat Ensiavun erityisohjelmat ovat jatkokoulutusta, jossa parannetaan ensiaputaitoja ja perehdytään yhteistyöhön pelastus- ja terveydenhuoltohenkilöstön kanssa. Ensiavun harjoituskurssi (EA3, 40 tuntia) - Sisältää ensiaputietojen ja -taitojen kartuttamisen, työpaikan ensiapuvalmiuden, työpaikkakohtaiset ensiaputilanteet, kriisiavun, yhteistoiminnan ammattiauttajien kanssa ja ensiapuryhmätoiminnan. Ensiapuryhmän johtaminen ( 5 päivää) - Käsittelee ensiapuryhmää suojeluorganisaatiossa, ryhmän kouluttamista ja johtamista, ryhmän roolia suuronnettomuudessa sekä kriisiavun. Valmiuskoulutus työpaikkojen onnettomuus- ja erityistilanteisiin - Sisältää toimintavalmiuden suuronnettomuuksissa, yhteistyön ja johtamisen sekä toiminnan testauksen. Lisäksi ensiapua sivuavat erilaiset terveyden koulutusohjelmat, kuten henkisen tuen koulutukset (sisältää yleensä kriisitilanteiden ja ahdistavien kokemusten seurauksien tunnistamisen, jälkihoidon ja uhkaavat asiakastilanteet). Ensiapumateriaalit: Yrityksen ensiapukaapin pitäisi vähintään sisältää Sosiaali- ja Terveysministeriön suorituksen (STM33) mukainen sisältö: Ensiside pieni (yksittäispakattu, steriili) 4 kpl Ensiside iso (yksittäispakattu, steriili) 4 kpl Haavaside steriili. 20x20 cm 2 kpl Joustoside 10 cm x 4 m 2 kpl Päänsidepakkaus mg.: 1 kpl Putkiverkkoside pääkoko 1 kpl Haavaside 30x60 cm str. 1 kpl Kiinnelaastari 1,25 cm x 9 m 2 rll Kolmioliina, kuitukangas 2 kpl Sakset 1 kpl Laastari- ja haavapyyhepakkaus: 1 kpl Muovilaastari 19x72 mm 20 kpl Haavapyyhe 10 kpl Tartuntasuojapakkaus: 1 kpl Elvytyssuoja 1 kpl Desinfiointipyyhe 2 kpl Suojakäsineet 1 pari Ensiapuohjeita 1 kpl Lisäksi kaapin on hyvä sisältää: silmänhuuhtelupullo verenpainemittari pinsetit palovammavoidetta antiseptistä puhdistusliuosta pumpulia, pumpulipuikkoja On tärkeää täydentää materiaalit säännöllisesti sekä tarkkailla mahdollisten lääkkeiden päiväystietoja. 5 Ensiaputilanteiden opas

Pelastustoimi 6 Ensiaputilanteiden opas

2.1. Lääkinnällinen pelastustoimi Suomessa kansanterveyslain tultua voimaan (1972) sairaankuljetus liitettiin osaksi perusterveydenhuoltoa ja sen järjestämisvelvollisuus annettiin kunnille. Lääkinnällinen pelastustoimi on potilaan hoidon toiminnallista tapahtumaketjua kuvaava termi. Erikoissairaanhoitolain ja sen perusteluiden mukaan lääkinnällisellä pelastustoiminnalla tarkoitetaan terveydenhuollon äkillisten tilanteiden hoitamiseksi tarvittavaa toiminnallista osaa, kuten terveyskeskusten ja sairaaloiden ulkopuolella annettavaa ensiapua ja ensihoitoa tapahtumapaikalla ja kuljetuksen aikana sekä välitöntä ensihoitoa sairaalassa. Lääkinnällinen pelastustoimi sisältää ensihoitojärjestelmän, joka kuvaa hoitoketjua hälyttämisestä siihen asti kunnes potilaan tila sairaalassa on vakiinnutettu. Mikäli ensihoitoon on hälytettävissä toimintakyvyltään eritasoisia yksiköitä, puhutaan porrastetusta vasteesta. Lääkinnälliseen pelastustoimintaan tarvittavia yksiköitä ovat esimerkiksi terveyskeskusten ja sairaaloiden valmius- ja lääkintäryhmät, sopimuksen mukaiset ensiapuryhmät, sairaankuljetus ja laitosten hätätilanteiden päivystystoiminta sekä näiden ohjaamiseen tarvittavat johtamis-, tietoliikenne-, asiantuntija- ja tukijärjestelmät. 2.2. Porrastettu ensihoitojärjestelmä on ihmisten äkillisten terveydentilan häiriöiden hoitoon tarkoitettu palveluverkosto. Järjestelmän ideana on viedä kulloinkin tarvittavan tasoinen tutkimus ja hoito potilaan luo, sairastumis- tai loukkaantumispaikalle. Hoitoketju alkaa jo hätäkeskuksessa, jossa arvioidaan sairastumisen tai vammautumisen aiheuttama riski potilaalle ja hälytetään sen perusteella oikea(t) yksiköt potilaan luo. Ensihoitohenkilöstön suorittamien tutkimusten ja mahdollisesti annetun hoidon vaikutuksen jälkeen tehdään arvio, tarvitseeko potilas lisätutkimuksia ja -hoitoa hoitolaitoksessa. Tarvittaessa potilas ohjataan tarkoituksenmukaiseen hoitolaitokseen, tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksenmukainen voi olla esimerkiksi oma auto, taksi tai sitten ensihoitoyksiköllä valvottuna ja/tai hoidettuna suoritettu siirtyminen jatkohoitopaikkaan. Jatkohoitopaikassa ensihoito täydennetään ja siirrytään hoitolaitoksessa toteutettavaan akuuttihoitovaiheeseen. Ensihoitopalvelua porrastetusti järjestettäessä voi eritasoisia hoitoyksiköitä olla jopa neljässä portaassa (ensivasteyksikkö, perustason yksikkö, hoitotason yksikkö ja lääkäriyksikkö). Suomessa on muutama pelkästään maitse liikkuva lääkäriyksikkö sekä kuusi laajalla alueella toimivaa pelastushelikopteria, joista yksi toimii hoitoyksikkönä ja viisi lääkäriyksikkönä. 7 Ensiaputilanteiden opas

Hoitoketju 2.3. Hoitoketju Pienet tapaturmat tai äkilliset sairastumiset kotona, työpaikalla tai vapaaaikana kuuluvat arkipäivään. Näissä tilanteissa maallikon antama ensiapu on usein ainoa tarvittava apu ja hoito. Vakavissa onnettomuuksissa ja sairauskohtauksissa tarvitaan useimmiten ammattiapua. Maallikon tekemällä tilannearviolla, nopealla avun hälyttämisellä ja oikeilla ensiaputoimenpiteillä on ratkaiseva merkitys ensihoitojärjestelmän käynnistämisessä. Tapaturmia ja sairauksia käsiteltäessä on aina syytä muistaa ehkäisyn merkitys. Paras edellytys ehkäisylle on myönteinen turvallisuus- ja terveyskulttuuri, jossa tapaturmavaarat tiedostetaan ja terveyttä ylläpidetään. ehkäisy tilannearvio hätäilmoitus pelastaminen ensiapu ensivaste ensihoito kuljetus hoito kuntoutus Toimenpiteet hoitoketjussa alkavat heti kun jotain on tapahtunut. Tilannearvio ensiaputilanteessa alkaa siitä, kun ensimmäinen auttaja tulee tapahtumapaikalle ja selvittää, mitä on tapahtunut. Toimintaketjun käynnistää ensiarvio tapahtumasta, tapahtumapaikasta, autettavien määrästä, heidän tilastaan, oireistaan sekä avun tarpeestaan. Hätäilmoitus tehdään hätäkeskukseen numeroon 112. Soittajan on ilmoitettava ensimmäiseksi, mitä on tapahtunut ja missä apua tarvitaan. Avunpyytäjän tehtävänä on vastata hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin ja noudattaa häneltä saamiaan ensiapu- ja toimintaohjeita. Puhelinlinjan saa sulkea vasta kun siihen on annettu lupa. Pelastamalla loukkaantunut vaaratilanteesta estetään lisävaarat, esimerkiksi siirtämällä hänet pois ajotieltä tai sammuttamalla palavat vaatteet. Pelastamiseen voidaan tarvita ammattiauttajia ja lisäksi erityiskalustoa, esimerkiksi jos autettava on juuttunut kiinni, kyseessä on tulipalo, tai on räjähdys- tai sortumavaara. Ensiapu on loukkaantuneelle tai sairastuneelle tapahtumapaikalla annettavaa apua. Hätäensiavulla eli hengen pelastavalla avulla pyritään turvaamaan autettavan peruselintoiminnot ja estämään hänen tilansa paheneminen. Ensiavun antaja on yleensä maallikko. 8 Ensiaputilanteiden opas

Äkillinen onnettomuus tai vakava sairastuminen aiheuttaa fyysisen loukkaantumisen lisäksi myös henkisen trauman. Psyykkisen ensiavun tarkoituksena on rauhoittaa, lohduttaa ja tukea avun tarpeessa olevaa onnettomuus- tai vaaratilanteessa. Ensivasteella tarkoitetaan ensimmäiseksi hätätilapotilaan tavoittavan yksikön apua. Ensivasteyksikkö voi olla esimerkiksi ambulanssi, poliisi, pelastusyksikkö tai vapaapalokunnan (VPK:n) tai SPR:n ensivasteyksikkö. Ensivastekoulutuksen saanut henkilö osaa tehdä ensiarvion tilanteesta, antaa hätäensiapua, osaa raportoida havaintojensa perusteella ja pystyy kammiovärinän hoitamiseen defibrilloimalla. Ensivastetoiminnan tarkoituksena on lyhentää hätätilapotilaan auttamisviivettä. Ensivasteyksikkö avustaa ensihoitoyksikköä, mutta se ei yleensä kuljeta autettavia. Ensihoito on asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön tekemä tilanteen arviointi ja välittömästi antama hoito, jolla sairastuneen tai vammautuneen autettavan peruselintoiminnot pyritään käynnistämään, ylläpitämään ja turvaamaan. Tapahtumapaikalla aloitettua ensiapua ja ensihoitoa jatketaan kuljetuksen aikana. Kuljetus tapahtuu yksiköllä, jossa on riittävät valmiudet huolehtia ja valvoa autettavaa. Sairaalassa autettavalle pyritään tekemään tarkempi taudin määritys ja aloittamaan sen mukaiset hoidot. Kuntoutuksella pyritään palauttamaan autettavan omatoimisuus ja työkyky. Vastuun siirtyessä hoitoketjussa ryhmältä toiselle on tärkeää, että tiedot autettavan tilasta ja siinä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista ja tehdyistä toimenpiteistä välittyvät lopulliseen hoitopaikkaan asti. 2.4. Yhteistyö ensiaputilanteessa Hätäkeskuksen tehtävänä on vastaanottaa hälytykset, antaa ohjeita puhelimitse ja lähettää tarkoituksenmukaisin ja nopein ammattiapu tapahtumapaikalle. Apua antavat muun muassa palokunta, poliisi, sairaankuljetus, sosiaalipalvelu, meripelastus ja vapaaehtoisjärjestöt. Hätäkeskus toimii Suomessa sisäasiainministeriön alaisena. Palo- ja pelastusviranomaisten ensisijainen tehtävä on ihmishenkien pelastaminen ja toissijainen tehtävä on aineellisten vahinkojen ja ilmenneen vaaran torjuminen ja rajoittaminen. He vastaavat onnettomuuspaikan yleisjohdosta, jos onnettomuus on tapahtunut maa-alueella. Ilmailuviranomaisten vastuulla ovat ilmailuun liittyvät onnettomuudet, ja meripelastusviranomaiset vastaavat merellä tapahtuvista onnettomuuksista. Poliisin tehtäviin kuuluvat onnettomuusalueen eristäminen, liikenteen ohjaus, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito ja onnettomuuden tutkinta. Ensihoito voidaan toteuttaa kunnan omana toimintana tai palvelut voidaan ostaa yksityiseltä. Ammattiauttajat vastaavat autettavan hoidosta tapahtumapaikalla ja kuljetuksen aikana sekä toimivat yhteistyössä vastuulääkärin ja muun terveydenhuoltohenkilöstön kanssa. Ammattiauttajat ovat henkilöitä, jotka ovat suorittaneet ammattitutkinnon, joka antaa heille valmiudet toimia ensihoidon ammattihenkilöinä. Erilliset ensiapuryhmät voivat olla Suomen Punaisen Ristin (SPR) kouluttamia tai työpaikkojen omia toimintaryhmiä. Ryhmät antavat apuaan joko itsenäisesti tai ovat hälytettävissä onnettomuustilanteisiin viranomaisten avuksi. Kohteeseen voidaan myös hälyttää ensivasteyksikkö lisävasteeksi avustamaan pelastus- ja ensihoitotehtäviin tulevia yksiköitä. (12.6.2007, Timo Sahi, Maaret Castrén, Neta Helistö ja Leena Kämäräinen) 9 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 10 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 3.1 Johdanto Ennen kuin autettavaa aletaan tutkia, pitää varmistaa hänen ja auttajien turvallisuus sekä selvittää lisäonnettomuuksien riski. Sen jälkeen aloitetaan autettavan tutkiminen tärkeysjärjestyksessä ja vammojen vakavuuden mukaan. Auttajan pitää tehdä nopea ja huolellinen ensitutkinta, tarkistaen loukkaantuneen tärkeät elintoiminnot. Sen jälkeen jatketaan sellaisten vammojen tutkintaa, jotka eivät ole hengenvaarallisia, mutta täytyy hoitaa pikaisesti sekä stabiloida kuljetusta varten. 3.2 Tilannearvio Tilannearvion tarkoitus on havaita sellaiset tilanteet, joista voi olla välitöntä hengenvaaraa. Oikeanlaisen ensiavun antaminen on näissä tilanteissa erittäin tärkeätä. Autettavan tilan tutkiminen tulisi tehdä seuraavan listan mukaisessa järjestyksessä: 1. Onko autettava tajuissaan 2. Hengitys 3. Pulssi 4. Onko runsasta verenvuotoa 5. Onko shokin merkkejä Onnettomuuden tapahduttua tai epävarmassa tilanteessa tulee aina muistaa, että autettavalla saattaa olla pään alueen tai selkäytimen vamma. Hätäilmoitus tehdään heti, kun todetaan, että auttamistilanteessa tarvitaan ammattiapua, yleensä heti tilannearvion jälkeen. On kuitenkin muistettava, että auttamistilanteet ovat erilaisia, jolloin toimintajärjestys voi muuttua. Hätäilmoitus tehdään yleiseen hätänumeroon 112. Soittajan pitää olla mieluiten henkilö, joka on nähnyt tapahtuman, jotta vältytään välikäsiltä. Matkapuhelimesta soitettaessa ei tarvitse valita suuntanumeroita. Hätäpuhelu on maksuton myös automaateista soitettuna. Arvion ja päätöksen lisäavusta ja avun laadusta tekee hätäkeskuksen päivystäjä. Ammattitaitoiset hätäkeskuspäivystäjät kysyvät tarvittavat kysymykset ja antavat neuvoja sekä opastavat soittajaa, kunnes ammattiapu saapuu paikalle. Hätäkeskuksesta voi saada tarvittaessa myös ensiapuohjeita. Avustusyksiköt lähtevät liikkeelle välittömästi hälytyksen saatuaan. Rauhallinen ja selkeä hätäilmoitus takaa nopean avun. Toimi näin, kun soitat hätänumeroon 112 Kerro lyhyesti, mitä on tapahtunut. Anna tarkka osoite (kunta, katuosoite, kerros- tai omakotitalo). Varaudu siihen, että päivystäjä haluaa keskustella myös apua tarvitsevan henkilön kanssa. Älä sulje puhelinta ennen kuin olet saanut luvan. Huolehdi tarvittaessa opastuksesta ja siitä, että kulkureitti on selvä. Pidä puhelin vapaana, koska avunpyytäjälle saatetaan soittaa matkalla olevasta yksiköstä lisätietojen saamiseksi. Soita uudelleen hätänumeroon 112, mikäli autettavan tila oleellisesti muuttuu. 11 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 3.2.1 Onko autettava tajuissaan. Reagoiko autettava puheeseen tai kosketukseen? Ravista henkilöä, ja kysy kuuluvalla äänellä esimerkiksi; oletko kunnossa ja voitko hyvin?. Jos henkilö on tajuton, pitää auttajan heti huutaa apua jättämättä autettavaa yksin. Pyydä paikalle tullutta soittamaan hätänumeroon 112. Jos olet yksin, tee hätäilmoitus itse. Jonkun muun apu voi olla välttämätöntä. Jos henkilö ei reagoi, katsotaan hänen olevan tajuton ja hengen vaarassa 3.2.2 Hengitystiet Hengitysteiden tukkeutuminen on hyvin vakava tilanne, ja se voi ilmetä tajuttomilla henkilöillä kaatumisen, lihasten rentoutumisen tai eritteiden, oksennuksen, veren tms. takia, ja myös hengitysteihin joutuneiden esineiden, kuten hampaiden, proteesin, ruuan tms. takia. 12 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 3.2.3 Hengittääkö autettava itse 3. 2.4 Verenkierron ja pulssin tarkkailu Kun hengitystiet on vapautettu, laita korva kasvojen lähelle ja tarkkaile samalla autettavan rintakehää pitäen hengitystiet vapaana. Tarkkaile hengitystä 10 sekunnin ajan kolmen kohdan mukaan: Katso liikkuuko rintakehä Kuuntele ilman kulkemista hengitysteissä Tunnetko hengitysilman kasvoillasi Pulssi syntyy veren kulkiessa valtimosuonissa, kun sydänlihas supistuu. Sydän on kuin pumppu, joka vie happipitoista verta verisuonia pitkin jokaiseen ruumiinosaan. Jos autettavan verenkierto on kunnossa, on mahdollista tunnustella pulssia useasta kohdasta, erityisesti kaula-, reisija rannevaltimosta. Jos autettava on tajuton, keskeisin ja helpoimmin löydettävä pulssi on kaulalla. Löytääksesi kaulavaltimon, laita kaksi sormea kurkunpään tuntumaan hieman sivulle, kunnes tunnet syventymän henkitorven ja päänkiertäjälihaksen välissä. Tunnustele pulssia 10 sekunnin ajan. 13 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 3.2.5 Vakava ulkoinen verenvuoto Kun on varmistettu, että pulssi tuntuu, tarkista henkilö vakavan ulkoisen verenvuodon havaitsemiseksi. Vakava verenvuoto on hengenvaarallinen, ja se on pysäytettävä välittömästi. 3.2.6 Sokin oireiden havaitseminen Hypovoleeminen shokki johtuu yleensä verenhukasta, joskus myös vakavasta nestehukasta, joka voi olla seurausta esimerkiksi voimakkaasta oksentelusta tai ripulista. Tällöin verisuonistossa kiertävän veren määrä on liian pieni verisuoniston tilavuuteen nähden, jolloin verenpaine laskee ja kudosten hapensaanti heikkenee. Verenhukasta johtuva shokki on aina vakava tila, joka voi johtaa kuolemaan. 3.3 Tarkempi tutkiminen Tilannearvion (välitöntä hengenvaaraa aiheuttavien vammojen havaitsemista varten) jälkeen suoritetaan tarkempi tutkinta. Tämän tarkoituksena on havaita tilanteet, joista ei aiheudu välitöntä hengen vaaraa, mutta jotka saattavat hoitamattomina heikentää uhrin tilaa. Sen pitää tapahtua tehokkaasti ja systemaattisesti seuraavassa järjestyksessä: 3.3.1 Tiedonhankinta Tietojen hankkiminen on tärkeää, ja sen tarkoituksena on: 1. selvittää mitä on tapahtunut joissakin tilanteissa se voi olla itsestään selvää, mutta keskustelu voi myös selventää muita syitä 2. selvittää autettavan ensisijainen vaiva tuskallisin ei välttämättä ole eniten toimenpiteitä aiheuttava 3. selvittää autettavan henkilökohtainen tausta, aikaisemmat taudit, lääkitys tms., jotka voivat vaikuttaa toimenpiteisiin. Kysymyksiä autettavalle: 1. Nimi ja ikä? 2. Mitä tapahtui? 3. Onko näin tapahtunut aiemmin? 4. Onko ollut samanlaisia sairauksia tai ongelmia? 5. Onko lääkitystä? 6. Oletko allerginen jollekin lääkkeelle tai ruualle? 7. Oletko nauttinut jotain lääkettä tai ruokaa? 14 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 3.3.2 Vitaalielintoimintojen arviointi Arvioidaan hengitys, pulssi ja iho (lämpö, väri, kosteus). 3.3.2.1 Pulssi Pulssi on yleensä aikuisilla 60 100 lyöntiä minuutissa. Lapsilla alle 1 v yli 100 lyöntiä minuutissa, yli 1-vuotiailla 80 100 lyöntiä minuutissa. Vaihtelut pulssissa on tärkeä tieto hätätilanteissa ennen sairaalaan vientiä. Nopea tai heikko pulssi voi johtaa shokkiin. Pulssin puuttuminen voi tarkoittaa tukkeutunutta verisuonta tai sitä, että sydän on lakannut toimimasta. Pulssin luonnehdintaa varten on arvioitava sen nopeus (lyöntiä minuutissa), voimakkuus (pinnallinen, normaali, syvä) ja rytmi (säännöllinen/epäsäännöllinen). 3.3.2.2 Hengitys Normaali hengitys on helppoa ja tuskatonta. Hengityksen nopeus vaihtelee paljon: aikuisella hengitystahti on normaalisti 12 20 kertaa minuutissa. Hengitys ja ventilaatio tarkoittavat samaa, sisään - ja uloshengitystä. Ihmisen hengityksestä voi havaita, onko hän esim. alkoholin vaikutuksen alainen. Shokissa hengitys on nopeaa ja pinnallista. Hengen veto syvään ja silmiinpistävästi ponnistellen voi ilmaista ilmateiden tukkeutumisen, keuhko- tai sydänsairauden. Hengitystä luonnehdittaessa on tärkeää arvioida sen nopeus, syvyys ja rytmi (säännöllinen/epäsäännöllinen) 15 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen 3.3.2.3 Iho Ihoa tarkastellessa kiinnitetään huomio sen Lämpöön Kiinnitä huomiota ihon väriin ja kosteuden määrään Normaali kehon lämpötila on 37 astetta. Iho säätelee suurelta osin tätä lämpötilaa antamalla lämpöä pintaverisuonten kautta ja haihduttamalla kosteutta hien muodossa. Kylmä ja kostea iho on merkki sympaattisen hermoston reaktiosta vammaan tai veren vähyyteen (shokki). Kylmälle altistunut iho on yleensä kylmä ja kuiva. Kuuma ja kuiva iho voi olla seurausta kuumeesta, sairaudesta tai liiasta auringosta. Lämpö on kohonnut, jos se on yli 37,5 C Normaali lämpötila on 35,5-37,5 astetta. Ihonväri riippuu enimmäkseen pintaverenkierron laadusta. Kalpea iho merkitsee riittämätöntä verenkiertoa, ja sitä esiintyy shokkipotilailla ja sydäninfarktin saaneilla. Sinerrystä nähdään sydämen toimiessa vajavaisesti, henkiteiden tukkeuduttua ja joissain myrkytyksissä. Joissain myrkytystapauksissa iho voi punoittaa, esim. häkämyrkytyksestä tai liiasta auringosta johtuen. 16 Ensiaputilanteiden opas

Autettavan tutkiminen Tehtävä Miten toimitaan? Miksi? Huomioidaan henkilön elintoiminnot (tutkinnan aikana tai kun henkilöä on autettu). Henkilön pään tutkiminen ja tunnustelu Tutki henkilön silmät Tunnustele ja tutki kasvot, nenä, suu ja alaleukaluu Tutki henkilön molemmat korvat (liikuttelematta päätä) Tutki ja tunnustele henkilön niskaa Tutki ja tunnustele henkilön olkapäät Tutki ja tunnustele henkilön rintakehä Tutki ja tunnustele henkilön vatsaa Tutki ja tunnustele henkilön lantion aluetta Tutki ja tunnustele henkilön raajat Tunnustele ja huomioi henkilön dorsaalinen (selänpuoleinen) alue Todennetaan ja huomioidaan: hengitys, pulssi, verenpaine (ylä- ja ala-), ihon lämpötila Koskettele koko pääkalloa, etsi mahdollisia epämuodostumia, haavoja, turvotusta, mustelmia jne. Huomioi molemmat pupillit, tarkista turvotusta, sarveiskalvon tai luomien vammoja Tunnustele henkilön kasvojen luustoa, nenää, alaleukaluuta. Etsi mahdolliset verenvuodot, epämuodostumat, haavat tai mustelmat. Tarkista nenä. Tarkista onko vammoja suussa tai suun ulkopuolella tai kielessä, irrallisia hampaita tai hammasproteesi, ja tarkista hengitys. Tarkista onko korvista verenvuotoa. Varmista pystyykö henkilö kuulemaan. Tarkista onko turvotusta tai mustelmia korvien takana. Tarkista löytyykö laajenneita suonia, haavoja tai henkitorven epämuodostumia tai poikkeavuutta. Tarkista kaula turvotuksen tai poikkeamien varalta, ja tue kaula tarkoitukseen sopivalla kaulatuella. Kosketa molempia solisluita ja lapaluita, tutki epämuodostumia, haavoja, verenvuotoa tai turvotusta. Tutki rintakehän etupuoli ja sivut. Etsi mahdollisia epänormaaleja hengitysliikkeitä, epämuodostumia, murtumia, alueita joissa on ruhjeita tai turvotusta. Tunnustele ja etsi ruhjeita, haavoja, verenvuotoa tai sisäelinten pursuamista vatsanpeitteiden läpi. Huomioi arkuus tai vatsan kovuus. Tunnustele lantiota edestä, sivuilta ja takaa. Tutki onko epävakautta, kipuja, haavoja tai verenvuotoa. Yritä tunnistaa vammat genitaalialueella. Tunnustele ala- ja yläraajoja. Tarkista haavojen verenvuodon, epämuodostumien tai turvotuksen varalta. Tarkista aristavuus, liikkuvuus, pulssin olemassaolo ja mahdollinen verenvuoto. Henkilö pitäisi tarvittaessa varovasti kääntää kyljelleen. Kun henkilö on laitettu hyvään asentoon ja selkäranka pysyy suorassa linjassa, tutki koko selkäranka koskettelemalla. Tarkista selkäranka ja pakarat, etsi mahdollisia epämuodostumia, turvonneita alueita, haavoja tai verenvuotoa. Henkilön elintoimintojen huomioiminen ja vertaaminen ovat perusasioita, jotta saadaan todellinen tilanne arvioitua. Havaitaan mahdolliset pään alueen vammat Havaitaan mahdolliset pään tai silmän vammat, tai huumeiden käyttö, jne. Havaitaan mahdolliset pään alueen, kasvojen luiden, suun alueen tai leuan vammat, ja onko henkilö nauttinut alkoholia Havaitaan mahdollinen kuulonmenetys, pääkallon vamma tai pään alueen haavat. Nähdään mahdolliset sydän- tai hengitysongelmat ja kaulavammat. Havaitaan olkapäiden seudun murtuma tai sijoiltaan meno. Nähdään mahdolliset hengitysongelmat, kylkiluiden tai rintalastan murtumat, avoimet haavat rintakehän alueella. Havaitaan mahdolliset sisäiset verenvuodot, sisäelinten purkautuminen ulkopuolelle, ruhjeet ja haavat. Havaitaan mahdolliset vammat lantion alueella. Lantion alueen murtumat ja/tai sijoiltaan menot. Genitaalialueen vammat. Havaitaan mahdolliset murtumat, sijoiltaan mene, venähdys, haavat, selkärankavammat, aivo- tai kallon vammat, jne. Nähdään henkilön mahdolliset selkäpuolen ja selkärangan vammat. 17 Ensiaputilanteiden opas

Elvytys 18 Ensiaputilanteiden opas

Elvytys 4.1 Johdanto Elvytyksen menetelmätekniikka on selkeästi määritelty. Siinä eri vaiheet seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä. Näiden toimenpiteiden avulla pyritään tunnistamaan henkeä uhkaavat tilanteet. On tiedettävä miten ja koska hakea apua ja kuinka tehdä elvytyksen ensimmäiset vaiheet viipymättä. Potilasta on käsiteltävä varoen ja hänen tilansa on vakautettava kunnes päästään soveltuvan hoidon pariin, joka lopulta auttaa potilasta palaamaan normaaleihin hengitys- ja sydäntoimintoihin. Elvytys ei yksin riitä pelastamaan kaikkia potilaita, joilla on hengityspysähdys. Elvytys säästää aikaa ja pitää potilaan elintoiminnot käynnissä kunnes ammattiapu saapuu paikalle. Kuitenkin joissain tilanteissa, joissa hengitysvaikeudesta on aiheutunut sydämen vajaatoimintaa, elvytys voi auttaa täydelliseen palautumiseen. 4.2 Miten toimia A HENKITIEHYET B HENGITYS C VERENKIERTO 4.2.1 Arvioi tapahtumapaikan turvallisuustilanne Kun on varmistettu, että onnettomuuspaikka on jatkossa turvallinen ja lisäonnettomuuksien riski on ehkäisty, voidaan kysyä autettavalta esimerkiksi: Kuuletko minua, mikä on vointisi?, samalla kun taputetaan hartioista. Jos autettava vastaa, hänet voi jättää samaan asentoon (jos siitä ei aiheudu lisävaaraa), kysyä mitä tapahtui, sattuuko johonkin, samalla tarkastellen onko näkyviä vammoja. Tarvittaessa haetaan lisäapua. Jos autettava ei vastaa, huuda muilta apua. Älä jätä häntä yksin. Jatka mahdollisten vammojen etsintää. 19 Ensiaputilanteiden opas

Elvytys 4.2.2 A Hengitystiet Koska autettava on tajuton, kielen lihas on veltostunut ja saattaa joutua selällään olevan autettavan kurkkuun. Tämä on useimmiten syynä tajuttoman aikuisen hengitysteiden tukokseen. Muita syitä: oksennus veri rikkoutuneet hampaat tai huonosti kiinnitetty proteesi. Avaa hengitystiet seuraavalla tavalla: Avaa, leikkaa tai poista paita niin että rintakehä on esillä Tarkista onko suussa vieraita esineitä (ruokaa, proteesi, eritteitä) Vieraat esineet on poistettava suusta. Hyvin kiinnitettyjä proteeseja ei tarvitse poistaa. 20 Ensiaputilanteiden opas