Kirkon aarre vai vain tapoja Luentosarja kl 2008 Luentorunko 1. Nuoren papin henkilökohtaisia muistoja 2. Yleiskatsaus uuteen toimitusten kirjaan 3. Toimitusprosessin yleinen kulku 4. Hautauskenttä Käytännön ohjeita 1 15.1.-19.2. klo 16.15-17.45; 18.00-19.30 Luentosarjan www-sivu: http://www.helsinki.fi/~talampin/perustutkinto.html -> kl 2008 Kirkon aarre vai vain tapoja? Luentorunko Tehtävät Kirjallisuutta ym. Käytännön ohjeita 2 Suoritus Joka luentokerta annetaan tehtävä, joka tulee palauttaa sähköpostitse osoitteeseen tapio.lampinen@helsinki.fi Viimeistään perjantaina! Luentosarjan rakenne 1. Nuoren papin henkilökohtaisia muistoja 2. Yleiskatsaus uuteen toimitusten kirjaan 3. Toimitusprosessin yleinen kulku 4. Hautauskenttä 1. Nuoren papin henkilökohtaisia muistoja Porin Teljän seurakunta marraskuu 1971- elokuu 1972 2. Yleiskatsaus uuteen toimitusten kirjaan Yleiskatsauksen rakenne 1. Mistä on kysymys? Oma hahmotus. 2. Toimitusten kirjan kehitys 3. Komitean perustelut 4. Kirjan rakenne 1. Mistä on kysymys? Oma hahmotus. 1. Yhdenmukaisuus.
2. Rikkaus. 3. Uudet tarpeet. 4. Syntyneet käytännöt. 1.1 Yhdenmukaisuus Länsimaisen messun rakenne. Psalmi Muiden kirkkojen toimitukset 1.2 Rikkaus Yksinkertaistaminen. Ihmisten toiveet 1.3 Uudet tarpeet Aikaisemminkin. Esimerkkejä - Nuoren ja aikuisen kaste - Konfirmaatiomessut - Rukoushetki kriisitilanteessa 1.4 Syntyneet käytännöt Vaikuttanut luultavasti kaikissakin toimituksissa Esimerkkejä - Nimen kysyminen kasteessa - Konfirmaatiomessut 2. Toimitusten kirjan kehitys 1522 Ensimmäinen Suomea varten painettu toimitusten kirja oli Manuale Aboense, joka ilmestyi uskonpuhdistuksen kynnyksellä vuonna 1522. Se oli papin käsikirja, joka sisälsi keskiaikaisen perinteen mukaan kaavat kastetoimitusta, avioliittoon vihkimistä, sairaan ehtoollista, viimeistä voitelua ja hautausta sekä eräitä siunaustoimituksia ja sakramentaalioita varten. 1549 Uskonpuhdistuksen jälkeen oli käytössä joitakin käsikirjoituksen asteelle jääneitä toimituskaavoja, kunnes Mikael Agricola julkaisi vuonna 1549 käsikirjan nimellä Käsikirja Castesta ja muista Christikunnan Menoista 1548 Agricola käytti käsikirjansa lähteinä keskiaikaisen tradition lisäksi Ruotsin uskonpuhdistajan Olaus Petrin käsikirjaa, jonka viimeinen painos ilmestyi vuonna 1548. Hän käytti myös Lutherin tekstejä ja muuta saksalaista materiaalia. Agricolan käsikirjaan sisältyivät seuraavat kaavat: kaste ja hätäkasteen vahvistaminen (Cotona Castettuin Lasten Christimisest), avioliittoon vihkiminen ja lapsen syntymän jälkeen tapahtuva kirkottaminen, sairaskäynti sekä ruumiin vihkiminen ja hautaaminen. Lisäksi siinä oli kaava tilanteeseen ennen mestausta ja kappale, joka sisälsi erilaisia sielunhoidollisia tekstejä. Käsikirjassa oli myös lyhyt Kristuksen elämänvaiheiden kuvaus. Knuutila, Jyrki 2007: Mikael Agricolan jumalanpalveluselämän perintö. TA 6/2007 s. 544-547
1571, 1593, 1614 Agricolan jälkeen kirkollisia toimituksia koskevia ohjeita annettiin vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä ja vuonna 1593 pidetyssä Upsalan kokouksessa. Nämä muutokset toteutettiin vuoden 1614 käsikirjassa, joka sisälsi sekä jumalanpalveluksen että kirkollisten toimitusten kaavat. Käsikirjan alussa olivat kasteen ja hätäkasteen vahvistamisen kaavat, sen jälkeen seurasi jumalanpalvelus ja loput kirkollisista toimituksista sekä viimeisenä litania ja muut erilaiset esirukoukset (Litaniast ja julki rucouxista). 1693, 1694 Tämä rakenne säilyi vuoden 1693 (suomeksi 1694) käsikirjassa, jota sisällöllisestikin oli uudistettu varsin vähän. 1886 Vuoden 1693/4 käsikirja oli Suomessa voimassa miltei kaksisataa vuotta. 1800-luvun uudistuspyrkimysten tuloksena hyväksyttiin uusi käsikirja Suomen toisessa yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1886. Siinä perinteinen järjestys muuttui niin, että käsikirjan alussa oli jumalanpalveluksen kaava ja sen jälkeen seurasivat kirkolliset toimitukset. Uusina kaavoina käsikirjaan tulivat kirkon ja hautausmaan vihkimisen kaavat sekä piispan virkaan asettamisen, saarnavirkaan vihkimisen ja kirkkoherran virkaan asettamisen kaavat. 1913 Vuoden 1913 käsikirja oli pääasiassa edeltäjänsä tarkistettu laitos. 1933 Vuonna 1933 kirkollisten toimitusten osuutta kirkkokäsikirjassa täydennettiin uskonnonvapauslain johdosta tarpeellisiksi tulleilla kaavoilla. Lukuun Kasteesta lisättiin kaava Täysi-ikäisen mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomien kasteesta ja lukuun Evankelis-luterilaisen kirkon yhteyteen ottamisesta kaava Miten kirkosta eronnut otetaan takaisin kirkon yhteyteen. 1963 Vuonna 1943 alkanut kirkkokäsikirjan uudistustyö johti käsikirjan rakenteen muuttumiseen. Vuonna 1963 hyväksyttiin jumalanpalvelusten kirjasta erillinen Kirkollisten toimitusten kirja. Myös toimitusten kirjan sisältö muuttui edelliseen verrattuna. Tällöin jäivät pois kaavat yleisestä ripistä, julkisyntiin vajonneiden erityisestä ripistä ja kiitosrukous lapsensynnyttäjien puolesta. Uusina kaavoina tulivat mukaan yksityinen rippi, lehtorin virkaan asettaminen, lähetyssaarnaajaksi vihkiminen (joka sisälsi myös naislähettien ja muiden maallikoiden siunaamisen lähetystyöhön ja lähetystyöntekijän matkaan siunaamisen), diakoniksi ja diakonissaksi vihkiminen (johon sisältyi esirukous erilaisiin palvelutehtäviin valmistautuneiden puolesta) ja kanttori-urkurin ja seurakunnan muiden työntekijöiden virkaan siunaaminen. 1984
Kirkollisten toimitusten kirjan uudistamista hallitsi Agricolasta lähtien pyrkimys kaavojen lyhentämiseen ja yksinkertaistamiseen. Tämä näkyi erityisesti kastekaavassa, jossa oli runsaasti symboliikkaa. Tämän suuntainen kehitys jatkui aina vuoden 1963 Kirkollisten toimitusten kirjaan asti, minkä jälkeen tapahtui käänne. Kun kirkolliset toimitukset oli pitkään koettu papin tavanomaisiksi tehtäviksi, niissä alettiin 1970-luvulla nähdä uusia mahdollisuuksia kirkon työssä. Tämä näkökulman muutos tuntui kansainvälisessä kehityksessä ja heijastui jo vuoden 1984 toimitusten kirjan uudistustyöhön. Vuonna 1973 asetettu käsikirjakomitea oli perehtynyt laajasti länsimaisiin liturgisiin lähteisiin ja sen myötä oman kirkkomme liturgiseen perinteeseen. Se otti huomioon myös parhaillaan Saksan, Pohjoismaiden ja Pohjois-Amerikan luterilaisissa kirkoissa tapahtuneen liturgisen uudistustyön. Komitea tarkasteli kirkollisia toimituksia koko ihmiseen kohdistuvana hengellisenä aktina, jossa painotus ei ole vain älyllinen vaan myös tunteeseen ja uskonnolliseen tajuun vetoava. Komitea katsoi, että kirkollisen toimituksen avulla yksityinen seurakunnan jäsen voidaan aktivoida, niin että hän olisi mukana osallistujana eikä vain ulkopuolisena tarkkailijana. Komitea kiinnitti huomiota toimituksen sanoman rinnalla sen visuaaliseen puoleen ja pyrki saamaan kaavat liturgisesti aikaisempaa rikkaammiksi. Kirkon hengellisessä työssä toimivien identiteettiä haluttiin vahvistaa ehdottamalla, että heidät vihitään tehtäviinsä. (Perustelut 1980, 6.) Piispainkokous ja kirkolliskokous eivät yhtynyt kaikkiin komitean muutosehdotuksiin. Erityisesti tämä koski komitean ehdotusta henkilövihkimyksiksi. Muilta osin uudistusehdotuksen peruslinjaukset kuitenkin säilyivät. Vuoden 1984 käsikirja säilyi rakenteeltaan edellisen kaltaisena. Toimitusten jumalanpalvelusluonteen vahvistumisesta kertoo se, että avioliittoon vihkimisen ja hautausjumalanpalveluksen kaavojen yhteydessä annetaan ohjeet myös ehtoollisen viettämiseksi näissä toimituksissa. Uutta aineistoa on osastossa 5. Sairaan luona käynti. Se sisältää ripin ja ehtoollisen lisäksi rukoukset sairaan ja kuolevan puolesta. Komitea oli ehdottanut myös sairaan voitelun liittämistä tähän yhteyteen. Se jäi kuitenkin pois toimitusten kirjasta, koska kirkolliskokouskäsittelyssä se ei saanut tuekseen riittävää yksimielisyyttä. Syksyllä 1985 piispainkokous antoi sairaan voitelusta erikseen ohjeet. Uutta aineistoa on myös hautaan siunaamisen edelle sijoitettu osasto 8. Rukoushetkiä surussa. Nämä rukoushetket liittyvät kuoleman ja surun kohtaamiseen. Hautaukseen liittyvänä uutena kaavana tuli mukaan Maahan kätkemisen kaava. Piispan virkaan vihkimisen kaavan otsikko muuttui otsikoksi Piispan vihkiminen virkaan, lehtorin virkaan asettamisen lisäksi tuli kaava Lehtorin vihkiminen virkaan. Kanttorin lisäksi nuorisotyön ohjaajat saivat oman virkaan siunaamisen kaavan. Uutena tuli mukaan myös seurakunnan luottamushenkilöiden siunaaminen tehtävään. Lähetyssaarnaajaksi vihkiminen vaihtui lähetystyöhön siunaamiseksi. Viimeiseksi toimitusten kirjan kaavaksi tuli uusi Kodin siunaamisen kaava.
Aineiston jaottelu Käsikirjan sisältö on vaihdellut vuosisatojen kuluessa, kuten edellä on kuvattu. Perinteisesti se on sisältänyt papin suorittamia kasuaalioita. 1600-luvulta lähtien käsikirja sisälsi sekä jumalanpalveluksen että kasuaaliat. 1800-luvulla mukaan tuli myös piispan suorittamia toimituksia. Vuonna 1963 toimitukset julkaistiin taas vanhan perinteen mukaan omana kirjanaan, jonka nimi oli Kirkolliset toimitukset. Se sisälsi sekä papin että piispan suorittamia toimituksia. Viimeisimpään Kirkollisten toimitusten kirjaan (1984) on tullut aineistoa, jota myös seurakunnan maallikkojäsenet voivat käyttää (Rukous sairaan puolesta, Rukous kuolevan puolesta ja Rukoushetkiä surussa). Kodin siunaamisen kaava edustaa puolestaan perinteistä siunaamisaineistoa. Kehitys osoittaa, että Kirkollisten toimitusten kirjaan on tullut mukaan entistä enemmän sellaista aineistoa, jota siihen ei ole perinteisesti kuulunut mutta jolle seurakunnan elämässä on ollut tarvetta. Lisääntyvä tarve on käynyt ilmi myös palautteesta, jota komitea on saanut työskentelynsä aikana. Toimitusten kirjaan sisällytettävä aineisto on lisääntynyt siinä määrin, että komitea on päätynyt ryhmittelemään sen aikaisemmista käsikirjoista poiketen viiteen osaan. Näistä I ja II osaan sisältyvät ne kirkolliset toimitukset, joita tarkoitetaan kirkkojärjestyksessä (KJ 2: 1). Osissa III ja IV on aineistoa, jota sisältyi 1800-luvulla Evankeliumikirjan yhteydessä julkaistuun Rukouskirjaan. Nämä rukoukset liittyivät ihmisen arkielämän eri vaiheisiin. Osassa V on musiikki. Kirkolliskokous muutti rakenteen niin, että kirjassa on kolme osaa. Tähän ratkaisuun näyttää vaikuttaneen ainakin käytännölliset syyt. 3. Komitean perustelut 3.1. Teologisia painotuksia Jumalanpalvelusten kirjan uudistamisen yhteydessä esitetyt teologiset perustelut ovat se pohja, jolta komitea on jatkanut työtään valmistellessaan Kirkollisten toimitusten kirjan uudistamista. Kasuaalitoimitusten niin kuin jumalanpalveluksenkin perimmäisenä tarkoituksena on välittää ihmiselle yhteys Jumalaan ja osallisuus hänen pelastustekoihinsa. Tämä tapahtuu kunkin toimituksen luonteen mukaisesti ja ihmiselämän asettamien ehtojen puitteissa. Tätä ajatellen toimitusten trinitaarinen lähtökohta ja niiden kontekstuaalinen toteutus ovat ne keskeiset teologiset painotukset, jotka ovat ohjanneet komitean työtä. Kysymyksessä trinitaarisuudesta komitea on jumalanpalvelusta käsittelevässä mietinnössään liittynyt erityisesti ajatukseen, jonka Luther on muotoillut Isossa katekismuksessaan:»isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki kaikki lahjansa.» Tämä ajatus juontaa juurensa jo vanhan kirkon ajalta.
Sen mukaan jumalanpalveluksen koko luonne määräytyy Jumalan itsensä antavasta rakkaudesta käsin. Jumalanpalveluksessa hän antaa itsensä meille kokonaan tueksemme ja avuksemme. (Perustelut 1997, 41 42.) Kolmiyhteinen Jumala vaikuttaa seurakunnan keskellä luomiensa asioiden, aineellisten ja näkyvien merkkien kautta. (Palvelkaa Herraa iloiten, Jumalanpalveluksen opas 2000, 190.) Tämä ajatus on pohjana myös kirkollisissa toimituksissa. Trinitaarisesta lähtökohdasta avautuu kasuaalioihin pelastusopillinen näköala ja samalla näköala luomisen teologiaan. Tämä on kirkollisten toimitusten kannalta hyvin merkittävää. Luomisen teologia ohjaa kirkkoa ottamaan kasuaalitoimitusten yhteydessä huomioon koko ihmisen ja sen kontekstin, missä hän elää. Näkökulma laajenee näin yksilökeskeisestä ajattelu- ja toimintatavasta yhteisölliseksi. Tällä on myös pastoraalinen merkitys. Kontekstuaalisuus merkitsee kasuaalioiden tarkastelua ei vain kirkon vaan myös sen jäsenten kannalta. Luotuna olentona ihminen etsii yhteyttä Jumalaan erityisesti elämän käännekohdissa. Näin tapahtuu perinteisissä kasuaalioissa. Hän tuntee myös kiitollisuutta luomisen lahjoista ja haluaa jättää elämänpiirinsä Jumalan siunauksen varaan. Näin tapahtuu siunaustoimituksissa ja rukoushetkissä. Komitea käsitteli jumalanpalvelus-mietinnössään laajasti kysymystä kontekstuaalisuudesta lähtökohtanaan Luterilaisen Maailmanliiton Nairobin raportti vuodelta 1996. Sen mukaan kirkon on otettava huomioon jumalanpalveluksen kulttuurista riippumaton olemus ja sisältö (jumalanpalveluksen transkulttuurisuus), mutta samalla ne paikalliset olosuhteet, joissa jumalanpalvelusta vietetään. Esikuvana ja valtuutuksena jumalanpalveluksen kontekstualisoinnille on Kristuksen lihaksi tulon salaisuus. Inkarnaatio ohjaa kirkkoa ottamaan vakavasti se elämäntilanne, missä ihminen elää, mutta se asettaa yksittäisen kulttuurin arvojen ja mallien käyttöön ottamiselle myös rajansa. Sen, mitä ympäröivästä kulttuurista käytetään rakennusaineena jumalanpalveluksessa, tulisi olla sopusoinnussa evankeliumin kanssa. (Perustelut 1997, 51 52.) Tämä koskee myös kirkollisia toimituksia. Nämä toimitukset vahvistavat ihmisen suhdetta kolmiyhteiseen Jumalaan ja ruokkivat hänen uskoaan. Kontekstuaalisuuden teemaa erityisesti kirkollisissa toimituksissa on käsitelty lisää Luterilaisen Maailmanliiton Chicagon raportissa Baptism and Rites of Life Passage (Kaste ja siirtymäriitit) vuodelta 1998. Kontekstuaalisuuteen liittyy myös ajatus seurakunnasta liturgisena subjektina. Keskeisenä käsitteenä on tällöin seurakunnan osallistuminen eli partisipaatio. Tämä näkökohta on ollut vahvasti esillä komitean hahmotellessa uudenlaista jumalanpalveluskulttuuria. Jumalanpalvelusuudistuksen tapaan myös kasuaalitoimituksissa on pyrkimyksenä vähentää toimitusten pappiskeskeisyyttä ja antaa seurakuntalaisille tilaa toimitusten
valmistelussa ja toteutuksessa. Samalla toimitusten dialogista luonnetta vahvistetaan. Piispainkokous kiinnitti tähän huomion jo Kirkollisten toimitusten oppaassa vuodelta 1990. Oleellinen osa seurakuntalaisten osallistumisen lisäämistä kirkollisissa toimituksissa ovat toimituskeskustelut. Ne ovatkin lisääntyneet, ja niitä pidetään nykyisin jo oleellisena osana toimitusten pastoraalista toteutusta. Uuden jumalanpalveluskulttuurin mukaisesti seurakuntalaisille annetaan myös kasuaalitoimituksissa mahdollisuus lukea raamatuntekstejä sekä valmistella ja toteuttaa esirukouksia. Lisäys (TL): toteuttaa musiikkia. 3.2. Kirkolliset toimitukset osana seurakunnan elämää Kirkolliset toimitukset ovat suurelle osalle kirkon jäsenistä tärkein yksittäinen syy kirkkoon kuulumiseen. Näin todetaan kirkon nelivuotiskertomuksessa 1996 1999. Tämä kokemus on tullut esiin kaikissa viimeaikaisissa kyselytutkimuksissa. Kasteet, konfirmaatiot, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset tuovat kirkon jumalanpalveluselämän yhteyteen vuosittain keskimäärin jokaisen suomalaisen. Toimituksiin osallistuu moni sellainen, jota muu seurakunnan toiminta ei kiinnosta. Nelivuotiskertomuksen mukaan suomalaiset ovat erittäin tyytyväisiä siihen, miten kirkolliset toimitukset hoidetaan. Kirkolliset toimitukset ovat nykysuomalaiselle kirkon varsinainen»tavaramerkki», joka luo vahvasti mielikuvaa koko kirkosta. Tämä kirkollisten toimitusten merkittävyys tuo eritystä painoa niiden uudistamiselle. Kirkolliset toimitukset jäsennetään osaksi seurakunnan jumalanpalveluselämää (Välimietintö 1992, 99, 124). Tämä piirre on ollut havaittavissa myös muiden kirkkojen viimeaikaisissa uudistuksissa. Yhteys jumalanpalvelukseen näkyy erityisesti toimitusten rakenteessa. Ne pohjautuvat yleensä sanajumalanpalvelukseen, mutta monet niistä voidaan toteuttaa myös messun rakenteen mukaisesti. Siunaamistoimitusten pohjana on rukoushetkien rakenne. Kaavat on kirjoitettu auki Jumalanpalvelusten kirjan (2000) tapaan siten, että niitä voidaan toteuttaa rikkaasti tai pelkistetymmin. Uusi Jumalanpalvelusten kirja painottaa seurakunnan yhteisvastuuta jumalanpalvelusten toteuttamisessa.»messun luonteeseen kuuluu, että se valmistellaan ja toteutetaan yhdessä.» (Jumalanpalvelusten kirja s. 11.) Tämä pätee myös kirkollisissa toimituksissa. Niiden hyvä toteuttaminen edellyttää vuorovaikutusta seurakuntalaisten ja työntekijöiden välillä. Toimituskeskustelut ovat tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeitä. Kaavojen rubriikeissa painotetaan tätä asiaa. Olisi tärkeää, että mahdollisuus toimituskeskustelujen hyvään toteuttamiseen otettaisiin huomioon myös laadittaessa pappien työnjakoa
3.3. Toimitusten kieli Kysymys uskonnollisesta kielestä on erittäin ajankohtainen kaikkien kirkkojen liturgisessa uudistustyössä. Kieli muuttuu aikaisempaa nopeammin. Eräänä ongelmana on kielen jakaantuminen eri alakulttuurien mukaan niin voimakkaasti, että kielellisten ilmaisujen yhtenäiset merkitykset hajoavat subjektiivisten tulkintojen moninaisuuteen. Ekumeenisessa keskustelussa on korostettu, että kirkkojen jumalanpalveluskielen yhteisenä lähtökohtana voisi olla Raamatun kielikuvien käyttäminen ja vahvistaminen. Komitea on käsitellyt aikaisemmissa mietinnöissään laajasti kysymystä jumalanpalveluksen kielestä (Välimietintö 1992, 130 144, Perustelut 1997, 63 75). Näissä mietinnöissä jumalanpalveluksen kieltä on kuvattu ennen muuta vuorovaikutuksen kieleksi. Kristillisen jumalanpalveluskielen vaikuttavuus perustuu Raamatun sanaan. Sen vastaanottamisessa ihminen ei ole pelkkä objekti, vaan hän on aktiivinen osallistuja. (Perustelut 1997, 65.) Mietinnöissä on korostettu myös kielen uudistamisen merkitystä, jotta se täyttäisi tehtävänsä ja sillä olisi liittymäkohtia ihmisten elämään. Kristilliset käsitteet eivät säily elävinä, jos niitä ei yhdistetä kunkin aikakauden ihmisten kokemusmaailmaan eikä ilmaista ajanmukaisella kielellä. (Perustelut 1997, 65 66.) Komitea on käsitellyt myös kysymystä kielen inklusiivisuudesta ja eksklusiivisuudesta. Kieli joko sisällyttää kaikki kuulijat mukaan tai jättää osan ulkopuolelle. (Perustelut 1997, 75.) Tämä on erityisen tärkeä kysymys juuri kirkollisissa toimituksissa. Eksklusiivisuus liittyy erilaisten sisäpiirien käyttämään kieleen, joka ei avaudu muille tilaisuudessa mukana oleville. Komitean omaksuman linjan mukaan myös toimitusten kirjan kielen uudistamisessa on pyritty mahdollisimman pitkälle noudattamaan kollektiivisuuden ja inklusiivisuuden periaatteita, jotta toimitukset olisivat ymmärrettäviä. TL: Kielen inklusiivisuudesta puhutaan usein kielen seksismin yhteydessä. Tässä yhteydessä siis laajempi merkitys. Esimerkkinä pyrkimyksestä inklusiiviseen kielenkäyttöön voidaan mainita katkelma Kirkon yhteyteen ottamisen kaavan puheesta (kaava 5, kohta 8):»Olemme kokoontuneet Jumalan eteen, koska sinä, NN, tahdot tulla kirkkomme yhteyteen. Iloitsemme tästä päätöksestä. Haluamme toivottaa sinut tervetulleeksi, niin kuin perheenjäsen toivotetaan tervetulleeksi kotiin. Seurakunta on perhe, jossa erilaiset ihmiset elävät yhdessä taivaalliseen Isäänsä turvaten. Jokaisella on siinä oma paikkansa ja tehtävänsä.» Rukoushetkessä Läheisen haudalla rukous on muutettu minä-muodosta memuotoon kollektiivisuuden kokemuksen saamiseksi.
Monissa kielissä eksklusiivisuuden ongelma tulee esiin mm. sukupuoleen viittaavien sanojen käytössä. Tätä on jouduttu pohtimaan laadittaessa komitean ruotsinkielistä mietintöä. Myös sananjulistuksen ja liturgisen symboliikan välisen tasapainon löytäminen on kirkkojen liturgisessa uudistustyössä koettu tärkeäksi. Sitä mukaa kuin ihmisten tietämys kristinuskon sisällöstä on ohentunut, julistuksen ja opetuksen merkitys on korostunut. Toisaalta nyky-yhteiskunnan informaatiotulva on suhteellistanut sanallisen julistuksen mahdollisuuksia ja pakottanut kirkkoja etsimään myös sanattoman julistuksen keinoja, joihin kuuluvat erilaiset liturgiset symbolit. Komitea käsitteli kysymystä liturgisista symboleista laajasti välimietinnössään (Välimietintö 1992, 144 147). Siinä todetaan, että symbolit kuuluvat liturgian ja uskon olemukseen. Jo nykyisessä Kirkollisten toimitusten kirjassa on lisätty symbolien käyttöä aikaisempiin toimitusten kirjoihin verrattuna, ja tämä kehitys jatkuu komitean ehdotuksessa. 3.4. Toimitusten musiikki Kirkollisten toimitusten musiikkia koskevissa ratkaisuissa käsikirjakomitea liittyy pääosin Jumalanpalvelusten kirjan musiikin uudistusperiaatteisiin. Näitä ovat muun muassa musiikin näkeminen kolmiyhteisen Jumalan pelastavan läsnäolon pohjalta ihmiselle annettuna lahjana, joka kantaa mukanaan Jumalan ja hänen nimensä kunnioittamista ja rakastamista. Musiikin avulla, Raamatussa ilmoitetun uuden laulun välityksellä, punoutuvat yhteen avunpyyntö, ylistys ja Jumalan tekojen julistaminen. Samalla musiikki on ihmisen mielen syvien tuntojen ilon, surun ja yhteyden kokemisen kieli ja tulkki. Tämä musiikin sisältölähtöisyyden periaate on tärkeä myös kirkollisten toimitusten musiikissa. Musiikki on sopusoinnussa sen asian kanssa, mitä se ilmaisee ja välittää. Tällöin otetaan huomioon myös ihmisen elämäntilanne sekä koko kulloistakin yhteisöä koskevat tunnot ja kokemukset. Samoille merkityksille voidaan myös joustavasti etsiä erilaisia musiikillisia muotoja. Musiikin keinoin on mahdollista korostaa sisältöön liittyviä sävyjä ja ilmentää näin esimerkiksi eri toimitusten pastoraalisia painotuksia (esim. hautaan siunaamisen sävyissä surua, kaipausta, lohdutusta tai turvallisuutta). Kirkollisten toimitusten musiikillisessa ilmaisussa ja musiikin sijoittumisessa kaavan kulkuun liitytään Jumalanpalvelusten kirjan ratkaisuihin. Virsilaulu on vahvasti esillä. Komitea on esittänyt virsiehdotuksia erityisesti niihin toimituksiin, jotka voi johtaa myös seurakuntalainen. Virren korvaavissa vaihtoehdoissa tulee ilmi musiikillisen vaihtelevuuden periaate. Jumalanpalveluskaavoista tutuksi tulleita ilmaisumuotoja (esim. siunaus ja vuorotervehdys) käytetään monissa toimitusten kaavoissa.
Kaikkea kirkollisten toimitusten musiikillista suunnittelua ja toteuttamista koskee ohjeiston maininta siitä, että musiikin valinnassa tulee ottaa huomioon toimituksen jumalanpalvelusluonne». Toimitusten musiikin valinnassa tulee näin ollen ottaa huomioon se, että Jumalan ilmoitus on monipuolisesti esillä, samoin kuin se, että etsitään aitoja ilmaisumuotoja seurakunnan rukoukselle, kiitokselle ja ylistykselle. 4. Kirjan rakenne Kirkkokäsikirja I Jumalanpalvelusten kirja II Evankeliumikirja III Kirkollisten toimitusten kirja III Kirkollisten toimitusten kirja osa: Kasuaalitoimitukset osa: Vihkimiset, virkaan asettamiset ja tehtävään siunaamiset osa: Rukoushetkiä Huom! Kirjoissa on osittain samaa aineistoa. 4. Kirjojen rakenne Kaavat Lauluja 1. Kasuaalitoimitukset Kaste Lapsen kaste Hätäkaste Hätäkasteen vahvistaminen Nuoren ja aikuisen kaste Kaste jumalanpalveluksen yhteydessä Konfirmaatio Konfirmatiomessu A Konfirmatiomessu B - Aikuisen konfirmaatio: kaava soveltaen Kirkon yhteyteen ottaminen Avioliiton solmiminen Avioliittoon vihkiminen Morsiusmessu Avioliiton siunaaminen
Hautaus Hautaan siunaaminen Hautausmessu Maahan kätkeminen Yksityinen rippi Ehtoollinen sairaan luona Rukoushetkiä Sairaan luona Kuolevan luona Läheisen kuoltua Surukodissa Kriisitilanteessa Kodin siunaaminen Lauluja kasuaalitoimituksiin Liturgisia sävelmiä Psalmin kertosäkeitä Lauluja 2. Vihkimiset, virkaan asettamiset ja tehtävään siunaamiset Vihkimiset Papiksi Diakonian virkaan Piispan virkaan Virkaan asettamiset Kirkkoherran virkaan Kappalaisen virkaan Tehtävään siunaamiset Seurakunnan tehtävään Lähetystyöhön Kirkon erityistehtävään Paikkojen vihkimiset Kirkon Hautausmaan tai siunauskappelin Lauluja vihkimisiin, virkaan asettamisiin ja tehtävään siunaamisiin
3. Rukoushetkiä Rukoushetken rakenne Perheen juhlia Pyhän kasteen muistaminen Kouluun lähtevien siunaaminen Avioliittoon vihkimisen vuosipäivä Syntymäpäivä Kodin siunaaminen Sairaus Sairaan luona Kuolevan luona Suru Läheisen kuoltua Surukodissa Sanomakellojen soidessa Vainajan muistaminen Läheisen haudalla Kriisitilanteessa Seurakunnan juhlia Seurakunnan perustamisen muistopäivä Kirkon rakentaminen Kirkon vihkimisen muistopäivä Kirkon esineistön käyttöön ottaminen Seurakunnan toimitilojen siunaaminen Työ Kylvön siunaaminen Sadosta kiittäminen Koulun tai oppilaitoksen siunaaminen Lukukauden aloittaminen Hoitolaitoksen siunaaminen Teollisuuslaitoksen, toimiston tai muun työpaikan siunaaminen Lipun käyttöön ottaminen Ruokarukoukset Lauluja rukoushetkiin Psalmin kertosäkeitä Lauluja Toimitusten kirjan aineisto virsikirjassa 1 Virsikirjan jumalanpalvelusliite
- Jumalanpalvelusten tekstejä ja lauluja - Jumalanpalvelusten kaavat Jumalanpalvelusten tekstejä ja lauluja - Jumalanpalvelukset ja rukoushetket -- Lauluja rukoushetkiin - Kirkolliset toimitukset -- Lauluja -- Psalmin kertosäkeitä Jumalanpalvelusten kaavat - Jumalanpalvelukset ----- -- Päivän rukoushetket Päivän rukoushetket - Pieni rukoushetki - Aamurukous (Laudes) - Päivärukous (Ad sextam) - Iltarukous (Vesper) - Rukous päivän päättyessä (Kompletorio) - Valon rukous Kirkolliset toimitukset - Kasuaalitoimitukset -- Lapsen kaste -- Hätäkaste -- Konfirmaatiomessu A -- Konfirmaatiomessu B -- Avioliittoon vihkiminen -- Avioliiton siunaaminen -- Hautaan siunaaminen -- Maahan kätkeminen -- Yksityinen rippi - Rukoushetkiä -- Rukoushetken rakenne -- Psalmisävelmiä -- Pyhän kasteen muistaminen -- Avioliittoon vihkimisen vuosipäivä -- Syntymäpäivä -- Kodin siunaaminen -- Sairaan luona -- Kuolevan luona -- Läheisen kuoltua -- Surukodissa -- Sanomakellojen soidessa -- Vainajan muistaminen
-- Läheisen haudalla -- Kriisitilanteessa -- Ruokarukoukset Luentosarjan rakenne 1. Nuoren papin henkilökohtaisia muistoja 2. Yleiskatsaus uuteen toimitusten kirjaan 3. Kommentteja 1. tehtävästä 4. Toimitusprosessin yleinen kulku 5. Hautauskenttä 6.. Kommentteja 1. tehtävästä 4. Toimitusprosessin yleinen kulku papin kannalta 1. Tiedon saaminen 2. Toimituskeskustelusta sopiminen 3. Toimituskeskustelu 4. Toimitukseen valmistautuminen 5. Toimitus 6. Jälkihoito 5. Hautauskenttä 1 Tapani Erämaja 2006: Viimeinen matka. toimintatutkimus kirkollisen hautauskentän professiostruktuurista. Helsinki. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/kayta/vk/eramaja/ 5. Hautauskenttä 2 Pierre Bordieu 1930-2002 Yhteiskunta muodostuu kentistä, joilla erilaiset toimijat kamppailevat hallinnasta ja voimavaroista. Kysymys on vallasta. 5. Hautauskenttä 3 Toimijat 1 Omaiset Hautaustoimisto Kirkko Muut Vainaja 5. Hautauskenttä 4 Toimijat 2 Omaiset - hautaustuotteiden ja palvelujen tilaajia 5. Hautauskenttä 5 Toimijat 3
Hautaustoimisto - työntekijät - pitopalvelu - muut 5. Hautauskentt ä 6 Toimijat 4 Kirkko - pappi - kanttori - suntio jne - hautausmaan henkilökunta - toimistotyönte kijät - muut - sairaalan henkilökunta - poliisi (- pitopalvelu) - muut 5. Hautauskentt ä 7 Toimijat 5 Muut 5. Hautauskenttä 8 Toimijat 6 Vainaja - Voi olla etukäteen määrännyt hautajaisistaan. 4. Hautauskenttä 9 Toimijat: vallan muutokset 5. Hautauskenttä 10 Toimijat Sururyhmä
5. Hautauskenttä 10 Toimijat Kirkon aseman heikkeneminen - ensimmäinen yhteydenotto hautaustoimistoon - yhteys kirkkoon sen kautta - suorat yhteydet myöhäisessä vaiheessa 5. Hautauskenttä 10 Toimijat Kirkon aseman heikkeneminen (jatk) - saattohartauden toimittaa hautaustoimisto - ei enää pappia, joka olisi tuntenut vainajan - hautaustoimisto hankkii ohjelmaa - hautauksen jälkeen omaiset hakevat tukea hautaustoimistosta 5. Hautauskenttä 11 Toimijat Sururyhmä - Tieto Pyhäinpäivän jumalanpalveluksessa - Tieto maallisilta auttajilta - Osa löytää seurakuntayhteyden 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Katsotaan video vihkimisestä Kiinnittäkää huomio seuraaviin asioihin 1. Toimijat. Merkitkää siinä järjestyksessä kun tulevat mukaan. 2. Omat huomiot 3. Käsikirjan noudattaminen Keskustelu 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Toimijat 6. Kirkon lyhyt avioliittohistoria 1 Roomalainen käytäntö: konsensus Avioliiton alettua julkistaminen seurakunnalle ja siunauksen
Alppien yli -> ongelma: kihlaus Kirkko vastusti 6. Kirkon lyhyt avioliittohistoria 2 Sitten yritti ottaa haltuun: Kolme toimitusta: 1 kihlaus 2 vihkiminen 3 aviovuoteen siunaaminen Kihlaus ja vihkiminen sulautuivat (Suomi 1913) Maallinen kihlaus jatkui 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Kokijatyypit (Vainio) A. Ulkokohtaiset B. Toimijat C. Kokonaisvaltaiset 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 1. Kirkkoherranvirastossa asioiminen 2. Vihkimiseen valmistautuminen papin kanssa 3. Vihkitoimitus ---- 4. Hääjuhla 5. Jälkiyhteydenpito 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 1. Kirkkoherranvirastossa asioiminen - Olivat tyytyväisiä kanslistien palveluun 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 2. Vihkimiseen valmistautuminen papin kanssa - aikaisin aloittaneet: papin yhteydenotto liian myöhään 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 2. Vihkimiseen valmistautuminen papin kanssa - vihkikeskustelun aika: 5-25 min liian lyhyt - yli tunnin hyvä 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä
Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 2. Vihkimiseen valmistautuminen papin kanssa - Keskustelu ensin, harjoittelu vasta sen jälkeen 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 2. Vihkimiseen valmistautuminen papin kanssa - Vihkitilaisuuteen sakastin kautta, ei suoraan autosta 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 3. Vihkitoimitus - Hyvä valmistelu: sisältö - Huono valmistelu: oma toiminta 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 4. Hääjuhla - papin läsnäolo on tärkeä 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Vainio) 5. Jälkiyhteydenpito - muistaminen - tietoa seurakunnan avioliittoon liittyvästä toiminnasta 6. Avioliittoon vihkimisen kenttä Kutsutut: 1 perinteisessä maaseutuyhteisössä paikallisyhteisö 2 modernissa yhteiskunnassa: (lähi)sukulaiset 3 Postmodernissa kulttuurissa: ystävät ja työtoverit 6. Kasuaalien uudistamisen keskeiset tavoitteet Toimitusten kirjan opas s. 17 - toimitusten jumalanpalvelusluonteen korostaminen - Raamatun käytön vahvistaminen - virren aseman vahvistaminen - liturgisen kielen uudistaminen - vaihtoehtoisuuden ja monimuotoisuuden lisääminen - seurakunnan osallistumisen vahvistaminen Tehtävä 3 Edellisessä diassa on esitetty kasuaalien uudistamisen tavoitteet. Arvioi näitä tavoitteita ja niiden toteutumismahdollisuuksia sekä sitä, miten mahdollisten kokemustesi mukaan ne ovat toteutuneet.
EXCURSIO: JUMALANPALVELUKSEN YHTEISÖLLISYYS Jumalanpalveluksen yhteisöllisyys Sisällys 1 2 Jumalanpalvelusuudistus 3 Miten käytännössä? Mottona voisi olla Joh 1:38-39 Jeesusta seuraamaan lähteneet ensimmäiset opetuslapset kysyivät: opettaja missä sinä asut? Tulkaa niin näette, Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. Joh. 1:38-39 Arnold Angenendt lähti etsimään pyhää paikkaa kertomuksesta Jaakobin unesta. Pyhä paikka on siellä, missä taivas on auki. (1 Moos. 28:12-19) Angenendt UT ei tunne paikkaan sidottua pyhää paikkaa. Siinä pyhä paikka on sidottu henkilöön. Ensin taivas oli auki siellä, missä Jeesus oli. (Joh. 1:51) Angenendt Sitten taivas on auki siellä, missä kokoonnutaan Kristuksen rakkaudessa. (Matt. 18:20) Kristittyjen kokoontuminen on siis olennaista. Siinä on jumalanpalveluksen merkityksellisyyden syy. Angenendt Kokoontuminen avaa taivaan. Kokoontumispaikasta tulee pyhä paikka. Angenendt Yhteisöllisyys: Kristityt yhteen kokoontuneina rakkaudessa. Koolla Kristuksen nimessä. Antonio Autiero:
polis ekklesia liturgia Autiero traditionaalisessa yhteiskunnassa jokaisella oli paikkansa uudenaikaisuus merkitsi individualismin voittokulkua postmodernilla ihmisellä ei ole yhteisöä eikä maailmassa suuntautumisen kiintopisteitä Autiero postmoderni ihminen etsii, omaa paikkaa: kotia Autiero Kaupunki (polis), seurakunta (ekklesia) ja jumalanpalvelus (liturgia) ovat samanlaisia. Niihin kaikkiin kutsutaan erottelematta erilaisia ihmisiä. Edward Foley Jumalanpalvelus on avoin ja julkinen tapahtuma. Sinne ei kutsuta vain uskovia vaan myös vierailijoita ja etsijöitä. Autiero Niitä kaikkia myös uhkaa samanlaiset vääristymät: ihmisten erottelu, raja-aitojen vetäminen ja epäoikeudenmukaisuus. Autiero UT:ssa kokoontuminen on keskeinen. Ekklesia merkitsee kokoontumisliikettä. Syntyy moninainen yhdistelmä yhteisen kokemuksen perusteella. Autiero Kokoontuminen perustuu yhteen kutsumiseen. Jumala on suuri Kutsuja. Autiero Tältä pohjalta tullaan tulokseen, että kirkko on Jumalan nimessä kokoontuvan yhteisön asuttama talo (koti). Jumala on kutsunut tuon yhteisön kokoon. Autiero
Historian kuluessa UT:n alkuperäisen yhteisöllisyyden on hämärtänyt juridishierarkkinen kirkkokäsitys. Autiero Yhteisöllinen kirkko tarjoaa postmodernille ihmiselle kodin asuttavaksi. Autiero Liturgiaa Autiero lähestyy muistin politiikan näkökulmasta. Jokaisella ihmisellä on oma muistinsa. Sen varaan hän rakentaa identiteettinsä. Autiero Sen kautta hän ymmärtää itsensä historian subjektina. Siitä nousee tulevaisuuden muistaminen. Autiero Liturgian keskuksena on muistaminen. Muistetaan: Jumalan ihmeitä. Kohdattuja kärsimyksiä. Mutta myös tulevaisuutta: siihen asti, kun hän tulee. (1. Kor 11:26) Autiero Ehtoollisen asetussanoissa Jeesus sanoo: Tehkää tämä minun muistokseni. (Luuk. 22:19) Foley Jeesus toimi pöytäpalvelun kautta. Se, että hän söi veronkerääjien ja syntisten kanssa, johti siihen, että juutalaisten viranomaisten oli tuomittava hänet kuolemaan.. Autiero Tästä nousee tulevaisuuden eskatologinen muistaminen: maailman pelastaminen: epäoikeudenmukaisuuden ja epätasa-arvon hävittäminen. Autiero Poliksessa politiikan tehtävä on estää ja korjata epäoikeudenmukaisuudet ja epätasa-arvo. Autiero
Ekklesiassa liturgian memoria futuri on väline, joka yhdessä Vapahtajan kanssa johtaa emansipatoriseen tulevaisuuteen. Näin liturgian vaikutus siirtyy polikseen. Crispino Valenziano Kirkko ja piazza sijaitsivat perinteisesti kaupungin ja muun asutuskeskuksen keskuksessa. Yhteisöllisyyden jatkumo oli luonnollinen. Torilla alkanut kokoontuminen jatkui liturgiassa ja liturgia jatkui yhteytenä torilla. Foley Kristillisen yhteisön käyttäytymisen tulisi olla yhdenmukaista sekä yhteisön sisällä että julkisuudessa. Autiero Dialogi on toinen liturgiaan liittyvä käsite. Liturgiassa on kahdenlaista dialogia: Autiero Vertikaalinen on Jumalan ja ihmiskunnan välistä. Horisontaalinen on ihmisten välistä. Liturgia antaa dialogille juhlinnan muodon. Autiero Dialogi ei hävitä erilaisuuksia. Se antaa niille suurimman arvon. Vastavuoroisuudesta syntyy yhteisöllisyys (koinonia). Rikastuttava yhdessäeläminen. Autiero Liturgia on dialogin koulu ja niin ollen yhdessä elämisen koulu. Jumalanpalvelusuudistus Jumalanpalvelusuudistus Trenton jälkeen. Protestantit: kävin saarnaa kuuntelemassa Katoliset: kävin messussa Jumalanpalvelusuudistus Liturginen liike 1800-luvulta
Tutkimus: millainen oli alkuvuosisatojen jumalanpalvelus Yhteisen toteutuksen löytäminen Jumalanpalvelusuudistus Seurakunta on jumalanpalveluksen subjekti 6. Kasuaalien uudistamisen keskeiset tavoitteet Toimitusten kirjan opas s. 17 - toimitusten jumalanpalvelusluonteen korostaminen - Raamatun käytön vahvistaminen - virren aseman vahvistaminen - liturgisen kielen uudistaminen - vaihtoehtoisuuden ja monimuotoisuuden lisääminen - seurakunnan osallistumisen vahvistaminen Miten käytännössä 1 Esimerkki 2 Yhteisöllisyys valmistelussa 3 Yhteisöllisyys kaavassa 4 Jumalanpalveluksen seuraukset Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Tarina Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Mukana olleet: kansalaisopisto: -kansantanssiryhmät -menuettikurssi Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Mukana olleet: paikalliset kansantanssijat - aikuiset, lapset paikalliset pelimannit seurakunnan kuoro seurakunnan jousiyhtye Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Mukana olleet: paikalliset kansanmusiikin kerääjät paikalliset koreografit paikallinen runoilija
Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Mukana olleet: kansallispukulainaamo seurakuntaneuvoston jäseniä nukkenäyttelyn järjestäjät Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Mukana olleet: papit kanttori suntio videokuvauksen harrastajien yhdistys Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Muuta: mahdollisuuksien mukaan käytettiin paikallisia sävelmiä seurakuntalaisia pyydettiin pukeutumaan kansallispukuihinsa Lopussa kaikki voivat halutessaan liittyä ulostanssiin Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu Jumalanpalveluksesta tehtiin video Esimerkki Lohjalainen kansanmusiikkimessu verkostoituminen kaikki saivat tuoda jumalanpalvelukseen parastaan Udrmuntia Yhteisöllisyys valmistelussa Kutsujumalanpalvelukset - kylät - yhdistykset, järjestöt - ammattikunnat - oppilaitokset - taloyhtiöt Yhteisöllisyys valmistelussa Kutsujumalanpalvelukset - musiikkiryhmät: -- kuorot -- yhtyeet?
Yhteisöllisyys valmistelussa Seurakunnalliset ryhmät: - perinteiset -- lähetys -- diakonia -- pyhäkoulu -- lapsityön ryhmät Yhteisöllisyys valmistelussa Seurakunnalliset ryhmät: - perinteiset -- partio -- Raamattu -- jne Yhteisöllisyys valmistelussa Seurakunnalliset ryhmät: perinteiset - musiikki -- kirkkokuoro -- lapsikuoro -- nuorison lauluryhmä Yhteisöllisyys valmistelussa Seurakunnalliset ryhmät: - uudempia -- yhtyeet, orkesterit -- taideryhmät -- näytelmäryhmät -- tanssiryhmät -- saarnaryhmä jne Yhteisöllisyys valmistelussa Seurakuntalaiset tekevät itselleen Niinpä kokevat omakseen Työntekijät esittävät, mihin suuntaa ollaan menossa Yhteisöllisyys valmistelussa Kutsuminen edellyttää usein henkilökohtaista kutsumista. Ihmiset ajattelevat: enhän minä. Tässä on käytössä myös uudet mahdollisuudet: tekstiviestit, sähköposti, messenger jne.
Yhteisöllisyys kaavassa Jumalanpalvelusuudistuksen yksi tavoite on ollut lisätä yhteisöllisyyttä myös kaavaa kehittämällä - katolinen messu: papin näytös - protestanttinen jumalanpalvelus: papin ja kanttorin näytös Yhteisöllisyys kaavassa Perinteinen protestanttinen tapa: yhteinen virrenveisuu virsilaulun ylläpitäminen - kinkerit - koulut (OPS) - muut? Yhteisöllisyys kaavassa Ehtoollisen ymmärtäminen kristittyjen välisen yhteyden ateriana, ei vain yksilön ja Jumalan välisenä yhteytenä rauhantervehdys Matt. 5:23-24 vuorolaulut kertosäkeet vuoroluku (psalmi) yhteenääneen luku Yhteisöllisyys kaavassa Kuva jumalanpalveluksen yhteisöllisyydestä: vierailu Huom! Ei vierailu vaan koti Jumalanpalveluksen seuraukset verkostojen syntyminen paikallisen identiteetin syntyminen tai vahvistuminen ystävyyssuhteet uusia jumalanpalveluksessa kävijöitä, koska kuva jumalanpalveluksesta muuttuu Jumalanpalveluksen seuraukset Cynthia Moe-Lobeda: - ilmastonmuutoksen hillintä - taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen Tehtävä 4 Tarkastele kastetta, konfirmaatiota, avioliittoon vihkimistä, hautaan siunaamista ja kodin siunaamista yhteisöllisyyden näkökulmasta! 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 1 Yhteys kansliaan 2 Papin yhteydenotto kastekotiin
3 Kastekeskustelu 4 Kaste 5 Kastekahvit 6 Jälkiyhteydenpito 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 1 Yhteys kansliaan - sovitaan kastepaikka: kirkko, koti - ja aika: vanhemmilla yleensä esitys - toivotaan pappia: -- tuttu -- nainen 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 2 Papin yhteydenotto kastekotiin - tavallisesti puhelimessa - käydään kastekeskustelu tai sovitaan sen aika ja paikka - kehotus hankkia uusin virsikirja? 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 2 Kastekeskustelu - papin on esitettävä kasvokkain keskustelua - kasvokkain keskustelu pidettiin erityisesti, jos pappi ja perhe eivät tunteneet ennestään - papin tulo kotiin keskustelemaan koettiin hyvin myönteisenä 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 2 Kastekeskustelu (jatk.) - Puhelinkeskustelu - tulisi ainakin kertoa, mitä kastepöydälle tulee laittaa - heikkous: vanhempien mahdollisuus miettiä vaihtoehtoja huono -> tilaisuudesta tulee papin määräämä -> sitoutuneisuus heikko 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 2 Kastekeskustelu (jatk.)
- hengellinen merkitys rohkeasti esille: lapsen syntymä asettaa usein perheen arvot uuteen järjestykseen - mitä seurakunnalla on tarjottavana tässä uudessa tilanteessa 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 2 Kastekeskustelu (jatk.) -kastekaava läpi: lisää valmiutta kuunnella kastepuhetta. - opetusta myös perheen lapsille - kodin siunaaminen 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: kastepuhe - koettiin tavanomaisena - ei osattu erottaa papin muusta puheesta 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: kastepuhe (jatk.) - haluttiin olevan uskonnollisesti painottunut ja - selittävän kasteen merkitystä 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: kastepuhe (jatk.) - puheen mahdollisuuksia parantaa, jos merkitykset on käyty läpi myös kastekeskustelussa eri osat voi rohkeasti suunnata eri ryhmille - jos perheessä on lapsi tai lapsia, heitä ei saa unohtaa 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste - papilla oltava kyky kysyä vanhempien toiveita - tulos: meidän kasteemme 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: aktiivinen osanotto - oli tärkeää
- mieleen jäivät erityisesti osat, jossa oltiin mukana - ne koettiin voimakkaimmin 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: aktiivinen osanotto (jatk.) - kätten päälle paneminen vaikutti voimakkaammin kuin itse kaste - voimakkaasti koettiin myös, kun lapsi kuivasi vauvan pään - itse luetusta lasten evankeliumista muistettiin kasteen merkitys (vrt. papin puheen erittelemättömyys) 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: virret - virsille tärkeintä oli tuttuus - tuttu joko vanhemmille tai lapsille - Ystävä sä lapsien, Jumalan kämmenellä 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 3 Kaste: kastekynttilä - mukava lahja - merkitys ja käyttö jäänyt epäselväksi 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 4 Kastekahvit - pappi merkitsee lapsen tiedot kastepöydällä olleeseen vihkiraamattuun - hyvä on merkitä myös muistolause 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 4 Kastekahvit (jatk) - papin läsnäolo tärkeä luontevana keskustelijana - ei saa viipyä liian kauan 7. Kastekenttä Vuorovaikutustilanteet kirkon kanssa (Tiihonen) 5 Jälkiyhteydenpito - tietoa seurakunnan lapsityöstä ----
- syntymäpäiväkortit -> 5 v. - vauvakirkot - äitilapsikerhot - jne 7. Kastekenttä Toimijat 1 Kirkko - kanslia - pappi Jos kirkossa - suntio - jne 7. Kastekenttä Toimijat 2 Perhe - vanhemmat - kummit - vanhemmat lapset - isovanhemmat - vieraat 7. Kaste: ortodoksinen 1. Rukous lapsivuoteessa olevan äidin puolesta: samana päivänä, kun lapsi on syntynyt 2. Lapselle kahdeksantena päivänä nimeä annettaessa: kirkon etuhuoneessa pyhäkköön johtavan oven edessä. 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä 4. Pyhän kasteen mysteerio 5. Pyhällä mirhalla voitelun mysteerio 6. Hiusten leikkaaminen 7. Ehtoollinen 7. Kaste: ortodoksinen 1. Rukous lapsivuoteessa olevan äidin puolesta: samana päivänä, kun lapsi on syntynyt 7. Kaste: ortodoksinen 2. Lapselle kahdeksantena päivänä nimeä annettaessa: kirkon etuhuoneessa pyhäkköön johtavan oven edessä. 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä Siunaten lapsen otsaa, suuta ja rintaa pappi lausuu: Rukoilkaamme Herraa. Herra meidän Jumalamme, me rukoilemme ja avuksi huudamme Sinua: kuvautukoon Sinun kasvojesi valkeus tähän palvelijaasi (nimi) ja ainosyntyisen Poikasi risti hänen sydämeensä ja ajatuksiinsa 7. Kaste: ortodoksinen
2. Lapselle kahdeksantena päivänä nimeä annettaessa: kirkon etuhuoneessa pyhäkköön johtavan oven edessä. 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä Ottaen lapsen syliinsä pappi kohottaa häntä ristin muotoon temppelin oven tai etuhuoneessa olevan Jumalansynnyttäjän ikonin edessä lausuen: Iloitse armoitettu Jumalansynnyttäjä Neitsyt 7. Kaste: ortodoksinen 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä kastettava lapsi riisutaan ja kummi tuo lapsen sopivasti suojattuna papin eteen. ristinmerkit rukous I eksorkismi 7. Kaste: ortodoksinen 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä II eksorkismi III eksorkismi - Pappi puhaltaen kolmasti kastettavaa kohti siunaaristin merkillä hänen otsansa, suunsa ja rintansa lausuen. 7. Kaste: ortodoksinen 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä Pappi (kääntää lasta sylissään pitävän kummin länteen tai yleensä poispäin) lausuu: 3 x Luovutko--- Kummi vastaa: Luovun. 3 x Oletko luopunut kiusaajasta? Olen luopunut. Pappi kastettavalle: Puhalla häntä kohti. Pappi kääntää kastettavan itään ja kysyy: 3x Oletko Kristuksen puolella. Olen. 7. Kaste: ortodoksinen 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä 3 x Oletko asettunut Kristuksen puolelle? Olen. Uskotko häneen? Uskon häneen Kuninkaana ja Jumalana. Nikeanum 3 x Oletko asettunut Kristuksen puollelle. Olen. 7. Kaste: ortodoksinen 3. Rukoukset pyhän kasteen edellä Pappi: Kumarra Kristuksen edessä. Kummi kumartuu ja sanoo: Minä kumarran Pappi: Kiitetty Rukous 7. Kaste: ortodoksinen 4. Pyhän kasteen mysteerio Suitsutus kasteastian ympäri Diakoni: Siunaa, isä. Pappi: Kolminaisuus siunaus. Diakoni: Rukous = Ektenia Pappi samanaikaisesti salaa itsekseen rukoilee. 7. Kaste: ortodoksinen 4. Pyhän kasteen mysteerio Pappi: Rukous Pappi tekee veteen kolmasti ristinmerkin samalla siihen puhaltaen ja lausuu: 3 x Musertukoon kalliin ristisi merkin alle kaikki vastustavat voimat. Rukous jatkuu.
7. Kaste: ortodoksinen 4. Pyhän kasteen mysteerio Pappi: Rauha olkoon teille kaikille. Diakoni: Kumartukaamme Herran edessä. Pappi puhaltaa kolmasti diakonin kädessään pitämään öljyastiaan ja siunaa öljyn samoin kolmasti. Rukous 7. Kaste: ortodoksinen 4. Pyhän kasteen mysteerio Pappi ottaa öljyn, vuodattaa sitä kasteastian ristin muotoon kolmasti laulaen kullakin kerralla Halleluja. Pappi: Aamen. Pappi ottaa öljyä ja tekee ristinmerkin otsaan. Voitelee rinnan, selän, korvat, kädet, jalat. Kaste 3 x. Käsien pesu. 7. Kaste: ortodoksinen 4. Pyhän kasteen mysteerio Psalmi 32. Pappi pukee kastettavan vanhurskauden vaatteeseen. 7. Kaste: ortodoksinen 5. Pyhällä mirhalla voitelun mysteerio (Konfirmaatio) Pappi rukous puoliääneen + ääneen. Ristinmerkki mirhalla otsa, silmät, sieraimet, suu, molemmat korvat, rinta, kädet ja jalat ja sanoo: Pyhän Hengen lahjan sinetti. Aamen. 7. Kaste: ortodoksinen 5. Pyhällä mirhalla voitelun mysteerio Kasteastia kierretään suitsuttaen 3 x. Sen aikana lauletaan. Vuororukousten ympäröimä evankeliumi Matt 28: 16-20. Lähetyskäsky. Ektenia 7. Kaste: ortodoksinen 6. Hiusten leikkaaminen - rukouksia - Pappi leikkaa kastetun hiuksia ristin muotoon lausuen: Jumalan palvelijan (nimi) hiuksia leikataan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. - Ektenia - Rukouksia 7. Kaste: ortodoksinen 7. Ehtoollinen 7. Kaste: ortodoksinen Martorana 1143 Kreikankielisiä jumalanpalveluksia siitä lähtien Nykyään ensisijassa albanialaisten kirkko rukouksia
KUVASARJA SISILIALAISESTA ORTODOKSISESTA KASTEESTA 7. Kastekenttä Jumalanpalveluksen yhteisöllisyys Esimerkkejä Keski-suomalaisesta kansanmusiikkimessusta Ortodoksinen konfirmaatio = Mirhalla voitelu: Pyhän Hengen saaminen Roomalaiskatolinen konfirmaatio kasteen täydennys Pyhän Hengen antaminen Apt. 8:16-17 Sakramentti 1439 Piispallinen toimitus Toimitetaan 7 vuoden iässä Kansan rakastama juhlallinen toimitus Luterilaisille konfirmaatio muodostui teologiseksi ongelmaksi. Haluttiin pitää yksiselitteisesti kiinni kasteen riittävyydestä. Mikä sitten on konfirmaatio? Lutherista ei ollut apua, koska hänen konfirmaatiota käsittelevät tekstinsä olivat katolisen konfirmaation arvostelua. Ensin oli opetus. Sitten pääsiäisenä tai helluntaina kaste ja sen jälkeen piispan (kaupungin kirkkoherra) toimittama kätten päälle paneminen. Lapsikasteeseen siirryttäessä tilanne muuttui. Böömin veljien 1450-luvulla keittämä katekeettinen konfirmaatio, jossa opetusta seurasi julkinen kastelupauksen uudistaminen on luterilaisen konfirmaation lähtökohta. Luterilaisen konfirmaation keskus oli kastekäskyn edellyttämä opetus, joka valmisti ensimmäiselle ehtoolliskäynnille. Opetukseen kuului myös kuulustelu. Aikaa myöten kuulustelu sai seremoniallisia piirteitä. Evankelisen konfirmaation isä: Martin Bucer k. 1551 seurakunnallinen k. seremoniallinen k. Bucer (jatk.) seurakunnallinen k. - valmisti ensimmäiselle ehtoolliselle
- nuoret luopuivat pahasta, uudistivat kastelupaukset - perusta kirkkolaki, -kuri - taattiin oikea ehtoollisyhteisö Bucer (jatk.) seremoniallinen k. - kätten päälle paneminen välitti Pyhän Hengen lahjan. Evankelisen konfirmaation kehittymisen vaikutti kilpailu katolisen konfirmaation kanssa kansaomaisena ja suosittuna juhlana Teologisesti se jäi epäselväksi. Pietistinen k. Kääntymysteologisesti konfirmaatio oli käyttökelpoinen. Opetuksen tavoitteena oli henkilökohtainen kääntyminen ja uudestisyntyminen. Kuulustelu, tunnustus, lupaus Kasteen liiton uudistaminen. Valistuksen k. - kristillisen uskonyhteisön vastaanottamisakti - kasteen vihkimyksen uudistamis- ja vahvistamisakti - täysi-ikäisyys Luterilaisen maailmanliiton raportti 1957-1963 - kaste on kirkon ainoa initiaatioriitti - Konfirmaatio: kasteen muistaminen - opetus, kuulustelu, tunnustus, srk:n esirukous Kirkollisten toimitusten opas: Konfirmaation merkitys: K:ssa ei vahvisteta kastetta vaan kastettua ihmistä ja hänen uskoaan. Rippikoulun pitäjien käsitys konfirmaation merkityksestä. (Seppälä 1987) Rippikoulun pitäjien käsitys konfirmaation merkityksestä. (Seppälä 1987) Faktorit Peruskäsitys k:sta Oikeus ehtoollisen viettoon Seurakunnan elävä jäsenyys Srk:n täysivaltainen jäsenyys Pyhän Hengen osallisuus Kasteen liiton uudistaminen
Tehtävä 5 Miten se, mikä konfirmaatiokäsitys rippikoulun pitäjällä on vaikuttaa hänen opetukseensa ja muuhun toimintaansa rippikoulun aikana? Tarkastele, ainakin jossakin määrin, kaikkia esitettyjä protestanttisia konfirmaatiokäsityksiä! Käytännön kehittymisen vaiheet Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. 1. Lauantaina 2. Jumalanpalveluksen alussa 3. Kaksi linjaa 4. Villit lyhentämiset 5. Konfirmaatiomessut Käytännön kehittymisen vaiheet 1. Konfirmaatio kuulusteluineen lauantaina Ensimmäinen ehtoolliskäynti sunnuntain ehtoollisjumalanpalveluksessa Käytännön kehittymisen vaiheet Tähän liittyi usein se, että ehtoollinen oli harvoin: tässä yhteydessä ja sitten kiirastorstaina. Monille (useimmille) ensimmäinen ehtoollinen oli myös samalla viimeinen. Käytännön kehittymisen vaiheet Ehtoollisopetuksessa painotettiin vaaraa nauttia ehtoollinen turmiokseen, jollei ollut oikein valmistautunut. Käytännön kehittymisen vaiheet 2. Konfirmaatio siirtyi ehtoollisjumalanpalveluksen alkuun. Kuulustelun vaihtoehtona alettiin pitää rippikoulun loppukoe. Joskus aloitettiin klo 10, joskus jumalanpalvelus alkoi klo 10. Käytännön kehittymisen vaiheet Samoihin aikoihin lisääntyi käytäntö, että ehtoollisjumalanpalvelus oli kerran kuussa. Käytännön kehittymisen vaiheet 3. Kaksi linjaa: A. Edellä kuvattu B. Erillinen, supistettu, konfirmaatio ja ehtoollisjumalanpalvelus. Käytännön kehittymisen vaiheet 4. Myös muiden kuin konfirmoitavien ehtoolliskäynnin lisääntyessä seurakunnissa kehiteltiin omia lyhentämisratkaisuja. 5-vuotiaiden lasten ehtoolliselle osallistuminen tuli mahdolliseksi. Käytännön kehittymisen vaiheet 5. Käsikirjaan A. Konfirmaatiomessu klo 10. B. Konfirmaatiomessu muulloin