Tahkoluodon kierrätyslaitoksen ympäristöluvan muuttaminen, Pori

PÄÄTÖS Etelä-Suomi Nro 115/2017/1 Dnro ESAVI/3443/2017 Annettu julkipanon jälkeen 6.6.2017 ASIA Tahkoluodon kierrätyslaitoksen ympäristöluvan muuttaminen, Pori HAKIJA Stena Recycling Oy Äyritie 8 C 01510 VANTAA Y-tunnus: 1956402-5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Stena Recycling Oy Tahkoluodontie 1 28900 PORI Stena Recycling Oy:n kierrätyslaitos sijaitsee Tahkoluodon satama-alueella Porin kaupungin kiinteistöllä 609-430-1-18. ASIAN VIREILLETULO Asia on tullut vireille aluehallintovirastossa 21.3.2017. ASIAN KÄSITTELYN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 89 :n 1 momentti. Toiminta on ympäristöluvanvaraista ympäristönsuojelulain 27 :n ja liitteen 1 taulukon 1 kohdan 13 f) ja taulukon 2 kohdan 13 f) mukaan. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristönsuojelulaki 34 1 momentti Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta 1 :n 1 momentti. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 (12) TOIMINTAA KOSKEVA YMPÄRISTÖLUPA Etelä-Suomen aluehallintoviraston 10.12.2012 myöntämä ympäristölupa Nro 25/2012/1, Dnro ESAVI/20/04.08/2011 kierrätyslaitoksen toiminnalle. TOIMINTA Kierrätyslaitoksen toimintoja ovat metalliromun, metallipitoisen jätteen sekä sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) vastaanotto, välivarastointi, tuotteistaminen lajittelemalla, murskaamalla ja erottelemalla sekä tuotteiden ja jätteiden lastaus ja lähettäminen edelleen hyödyntävälle taholle tai loppusijoitukseen. Alueella vastaanotetaan osana metallipitoista jätevirtaa myös muualla esikäsiteltyjä romuajoneuvoja, joista haitalliset nesteet on poistettu. Laitoksen vastaanottokapasiteetti on noin 300 000 t/a. HAKEMUS Stena Recycling Oy hakee laitoksella syntyvälle SLF-jätteelle jätelain 7 :n mukaista poikkeamista vaarallisen jätteen luokittelusta. Laitoksella syntyvän seulotun karkean SLF-jakeen, (Shredder Light Fraction) jäteluokkaa 19 10 03* haetaan muutettavaksi jäteluokkaan 19 10 04. Voimassa olevassa ympäristöluvassa (taulukko 1) on lueteltu kierrätyslaitoksen toiminnassa syntyvät jätteet jäteluokkineen. Taulukko 1. Toiminnassa syntyvät jätteet ja niiden luokitus.

3 (12) Muutoshakemuksen kohteena on taulukossa esitetty jätejae: Eirautametallien jalostuksessa syntyvät rejektit, jonka jäteluokaksi on taulukossa mainittu 19 12 12 sekä taulukon alaviitteessä 19 10 03*-04. Tarkennetusti hakemus koskee karkeaa fraktiota jäteluokasta 19 10 03* (SLF, aiemmin fluffi). Sama jätejae voidaan luokitella edelleen myös luokkaan 19 12 12. Hakemuksessa esitetään mm. seuraavat perustelut ympäristöluvassa hyväksytyn jätteen luokituksen muuttamiseksi: SLF on metallinmurskauslaitoksen kevyttä jätettä, jota muodostuu laitoksen murskausprosessissa (kuva 1). Murskauksen raskaasta, metallipitoisesta päävirrasta erotetaan ilma-erotuksella kevyttä kumi-, muovi- ja puupitoista jätejaetta, jota käsitellään edelleen seulomalla ja erilaisilla magnetointiprosesseilla ja saadaan lopputuloksena SLF-jätettä. Prosessin jälkeen SLFjäte seulotaan mobiiliseulalla ja lopputuloksena saadaan sekä karkeaa SLF-jätettä (19 10 03*-04) että hienojakoista SLF-jätettä (19 10 03*). Kuva 1. SLF-jätteen muodostuminen kierrätyslaitoksen murskausprosesseissa. SLF-jätteelle on jäteluettelossa annettu kaksi jäteluokkaa, joista toinen on vaarallinen (19 10 03*) ja toinen tavanomainen jäte (19 10 04). Tähän saakka Suomessa on sovellettu periaatetta, jonka mukaan murskainjätteet ja SLF on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi. Hakija on vuodesta 2015 saakka tutkinut kevytjakeen luokituskäytäntöjä muissa maissa ja seurannut jäteluokituksen kansallista ja eurooppalaista kehitystä yhdessä alan muiden toimijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa. Hakemuksessa on esitys SLF:n jä-

4 (12) teluokituksen menettelytavaksi (VTT:n projektiraportti: Metallikierrätyslaitosten primäärimurskauksessa syntyvän jätefraktion jäteluokituksen menettelytapa ja käytännöt) ja menettelytapaehdotuksen mukainen arviointi SLF:n jäteluokitusta varten. Menettelytapaa koskevassa projektissa käytiin läpi neljän metallimurskauslaitoksen SLF- jätefraktiot ja sen seulontajakeiden syntyprosessit sekä kehitettiin em. jätefraktiolle menettelytapa tiettyjen vaaraominaisuuksien arvioinnin suhteen. Työssä tarkasteltiin keskeisinä ominaisuuksina jätteen mineraaliöljypitoisuutta ja tiettyjen metallien kuten sinkin, lyijyn, kromin ja kuparin, pitoisuuksia. Mineraaliöljypitoisuus liittyy vaaraominaisuuteen HP7 (syöpää aiheuttava) ja metallien pitoisuudet vaaraominaisuuteen HP14 (ympäristölle vaarallinen ts. ekotoksisuus). Projektissa on mineraaliöljypitoisuuden arvioinnissa sovellettu tanskalaista mallia, jossa pääperiaatteena on, että mineraaliöljypitoisuuden arviointi jäteluokituksessa pohjautuu yksittäisten hiilivetyjen tai hiilivetyryhmien pitoisuuksiin niiden haitallisuuden perusteella eikä yksinomaan summaparametreihin. Yhteenvetona projektiraportissa esitetään mm., että murskausjätteen mineraaliöljypitoisuuden (C 6-C 40) ylittäessä 10 000 mg/kg kuiva-ainetta kohti, se on lähtökohtaisesti katsottava vaaralliseksi jätteeksi. Mikäli murskausjätteen voidaan osoittaa sisältävän voiteluöljyjä, sovellettava pitoisuusraja määräytyisi ekotoksisuudelle annetun raja-arvon perusteella. Tällöin voiteluöljylle pitoisuusrajana on 2,5 % (25 000 mg/kg). Murskausjätteen metalliyhdisteiden arvioinnin osalta projektiraportissa todetaan, että ekotoksisuustestit voisivat antaa luotettavamman kuvan jätteen toksisuudesta. SLF-jätteen jäteluonne arvioitiin (tutkittiin) menettelytavan mukaisesti. Tutkimusten perusteella todettiin mm., että POP-yhdisteiden, mineraaliöljyjen ja muiden analysoitujen orgaanisten aineiden pitoisuudet eivät ole kriittisiä. Tutkittu näyte ei ilmentänyt vaaraominaisuutta HP12 (kaasuntuotto). Alin huomioitava cut off pitoisuus (0,1 %) ylittyi näytteissä mm. sinkin, lyijyn, kuparin ja nikkelin osalta. Tutkittu näyte ei kuitenkaan käytettyjen ekotoksisuustestien (kolmen vesiympäristötestin) perusteella ilmentänyt vaaraominaisuutta HP14 (ympäristölle vaarallinen ts. ekotoksisuus). Edellä esitetyn perusteella tutkimusraportissa todetaan mm., että Stena Recycling Oy:n metallinmurskauslaitokselta seulonnan ylitteenä syntyvä tutkitun näytteen kaltainen SLF (Shredder Light Fraction) energiajae ei ilmennä ko. jätevirran kannalta tällä hetkellä keskeisiksi katsottuja vaaraominaisuuksia. Näin ollen ko. jäte voidaan luokitella tavanomaiseksi jätteeksi. Luokitusmuutoksella ei ole vaikutusta kierrätyslaitoksen toimintaan, päästöihin tai kuormitukseen. Vaaralliseksi jätteeksi luokiteltu SLF toimitetaan tällä hetkellä ainoaan suomalaiseen jätevoimalaan, jolla on ympäristölupa vastaanottaa kyseistä jätettä. Luokituksen muutoksella on positiivisia ympäristövaikutuksia, koska kyseistä jätettä voidaan hyödyntää monipuolisemmin.

5 (12) HAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakemuksesta on tiedotettu ympäristönsuojelulain 96 :n mukaisesti kuuluttamalla Porin kaupungin ilmoitustaululla 6.4. 8.5.2017. Asiakirjat ovat olleet nähtävillä kuulutusajan Porin kaupungin palvelupiste Porinassa. Hakemuksen kuulutus ja julkiset asiakirjat on julkaistu aluehallintoviraston lupatietopalvelussa. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 96 :n mukaisesti pyydetty lausunnot 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelta, 2) Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta ja 3) Suomen ympäristökeskukselta. 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) toteaa 13.4.2017 aluehallintovirastoon saapuneessa lausunnossaan, että hakemus karkean SLF-jätteen jäteluokituksen muuttamiseksi luokasta 19 10 03*-04 luokkaan 19 10 04 tulee hyväksyä. VTT:n kehittämä menettelytapaehdotus noudattaa EU:n alueella aiemmin sovellettuja tai ehdotettuja käytäntöjä (mineraaliöljypitoisuuden osalta tanskalaista mallia ja metalliyhdisteiden osalta ekotoksisuustestejä tulkittuina ranskalaisten tutkijoiden ehdottamien kriteerien pohjalta). Menettelytapaehdotus on perusteltu ja sen mukaisesti suoritettu testaus puoltaa esitettyä luokittelumuutosta. 2) Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen ilmoittaa 19.4.2017 aluehallintovirastoon saapuneessa lausunnossaan, että sillä ei ole huomautettavaa Stena Recycling Oy:n hakemuksesta muuttaa Tahkoluodon kierrätyslaitoksen tuotannossa syntyvän SLF, karkean jakeen luokittelu vaarallisesta jätteestä tavanomaiseksi jätteeksi. 3) Suomen ympäristökeskus toteaa 26.4.2017 aluehallintovirastoon saapuneessa lausunnossaan mm. seuraavaa: Stena Recycling Oy on hakenut Etelä-Suomen aluehallintovirastolta jätelain 7 :n mukaista poikkeamista jätteen luokittelusta vaaralliseksi jätteeksi. Laitoksen yrnpäristöluvassa karkea SLF-fraktio on luokiteltu nykyisin vaaralliseksi jätteeksi jäteasetuksen liitteen 4 jäteluettelon jäteluokkaan 19 10 03* "metallinöyhtä (fluff) -kevytjae ja pöly, jotka sisältävät vaarallisia aineita". Jäteluettelossa on kolmenlaisia nimikkeitä: - jätteet, jotka on aina luokiteltu vaarallisiksi (tähdellä merkityt nimikkeet) - jätteet, jotka on aina luokiteltu tavanomaisiksi - jätteet, joille löytyy sekä tavanomaisen että vaarallisen jätteen nimike (ns. rinnakkaisnimikkeet)

6 (12) Suomen ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan jätelain 7 :n mukaista luokittelusta poikkeamista voidaan soveltaa vain silloin, kun jätteelle ei ole jäteluettelossa rinnakkaisnimikettä. Jäteluokka 19 10 03* kuuluu kuitenkin rinnakkaisnimikkeisiin (vastaava tavanomaisen jätteen rinnakkaisnimike on 19 10 04 "muu kuin nimikkeessä 19 10 03 mainittu metallinöyhtä (fluff) - kevytjae ja pöly"). Siten SLF-jäte voidaan ympäristöluvassa luokitella kumpaan tahansa näistä rinnakkaisnimikkeistä 19 10 03*/19 10 04 ilman erillistä jätelain 7 :n mukaista luokituksesta poikkeamispäätöstä. Jätelain 7 :n menettelyn oikealla soveltamisella on erityistä merkitystä, koska Suomen on jätedirektiivin 7 artiklan 2- ja 3-alakohtien mukaan notifioitava komissiolle kaikki 7 :n mukaiset päätökset luokittelusta poikkeamisesta ja niiden perusteluista. SLF-jätteen luokittelun muutos ei kuitenkaan edellytä SYKE:n näkemyksen mukaan em. poikkeuspäätöstä ja notifiointia, koska kyseessä on jäteluettelon rinnakkaisnimike. Seuraavassa on esitetty Suomen ympäristökeskuksen näkemys VTT:n käyttämän arviointimenetelmän käyttökelpoisuudesta jäteluokituksessa. SYKE ei ota kantaa tehtyjen laboratorioanalyysien tuloksiin ja niiden tulkintaan. Jätteen öljypitoisuuden arvioinnin nykyinen ohjeistus on Suomessa varsin vanhaa. Viimeisin ohjeistus on annettu vuoden 2002 jäteluokitusoppaassa (Dahlbo: Jätteen luokittelu ongelmajätteeksi arvioinnin perusteet ja menetelmät, Ympäristöopas 98/2002). Oppaassa esitettiin öljylle pilaantuneen maa-aineksen vaarallisen jätteen pitoisuusrajaksi 10 000 mg/kg (1 %). Lisäksi mikäli bentso(a)pyreenin pitoisuus ylittää 0,005 % PAH-yhdisteet tulisi tutkia tarkemmin. Jos jäte sisältää bentso(a)pyreeniä tai betseeniä yli 0,1 %, tulisi jäte luokitelluksi vaaralliseksi jätteeksi jo näiden yhdisteiden aiheuttaman syöpävaaran (CLP-asetuksen (EU) Nzo 1272/2008 mukainen luokitus Carc. 1, H350) perusteella. Samoja pitoisuusrajoja on Suomessa sovellettu pilaantuneen maan lisäksi myös muiden kiinteiden öljypitoisten jätteiden luokitteluun. Vuoden 2002 oppaan julkaisun jälkeen sekä jäteluokitussäännöksiin että kemikaalilainsäädäntöön on tullut varsin paljon muutoksia, joilla on merkitystä myös öljyisten jätteiden luokittelulle. Siten öljypitoisten jätteiden luokitteluohjeistustakin olisi tarpeen Suomessa päivittää. VTT:n SLF-jätteen luokittelussa käyttämä Tanskan ympäristöministeriön ohjeistus murskausjätteen mineraaliöljypitoisuuden arvioinnista jäteluokituksessa huomioi Suomen ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan ympäristöoppaassa 98/2002 annettua ohjeistusta paremmin erityyppisten öljytuotteiden kemikaalilainsäädännön mukaiset vaaraluokitukset ja niitä vastaavat komission asetuksessa 1357/2014 annetut uudet vaarallisen jätteen pitoisuusrajat. Jätteen ympäristövaarallisuuden (jätedirektiivin liitteen III vaaraominaisuus HP14) kriteereistä ei toistaiseksi ole annettu EU:ssa sitovaa lainsäädäntöä. Suomen ohjeellinen tulkinta jätteiden ympäristövaaran arvioinnista on an-

7 (12) nettu julkaisussa Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2016: "Jätteen luokittelu vaaralliseksi". Tätä ohjetta noudatettaisiin siihen saakka, kunnes EU:n asiaa koskeva asetus on annettu. Ohjeessa on esitetty arvioinnissa käytettävät ympäristövaarallisten aineiden pitoisuusrajat. Tilanteisiin, joissa jätteen sisältämiä ympäristölle vaarallisia aineita on jätteen koostumuksen vuoksi vaikeaa määrittää, on oppaassa esitetty vaihtoehtoiseksi arviointimenetelmäksi Ranskassa ja Saksassa kehitetyn ekotoksisuustestivalikoiman vesieliömyrkyllisyyttä kuvaavia testejä ja testien tulkintaan ehdotettuja pitoisuusrajoja. VTT on arvioinut SLF-jätteen ympäristövaarallisuutta kolmella vesieliömyrkyllisyyttä koskevalla testillä, joita ympäristöhallinnon Ohjeessa 1/2016 suositellaan käytettäväksi vaihtoehtoisena arviointimenetelmänä (oppaan luku 5.13 ja liite 9). Siten käytetty ekotoksisuuden arviointitapa olisi linjassa kansallisen vuonna 2016 uusitun jäteluokitusohjeistuksen kanssa. Tämänhetkisen tiedon mukaan käytetty arviointitapa näyttäisi olevan myös ympäristövaaran arviointia koskevan tulevan EU-asetuksen mukainen. Jätteen ympäristövaaran sitovista kriteereistä äänestettiin EU:n neuvostossa maaliskuussa 2017. Äänestyksessä hyväksyttiin puheenjohtajamaan kompromissiehdotus, jonka mukaan jätteiden ekotoksisuutta arvioitaisiin jatkossa kemikaalilainsäädäntöön perustuvien pitoisuusrajojen avulla. Ehdotetut pitoisuusrajat ovat samat kuin Suomen nykyisessä ohjeistuksessa (YHA ohje 1/2016). Lisäksi ehdotuksessa sallittaisiin ekotoksisuuden arviointi myös testaamalla, mutta ei määritellä tarkasti käytettävää testimenetelmää. Testimenetelminä voitaisiin käyttää joko komission ja neuvoston asetuksessa (EY) N20 440/2008 säädettyjä tai muita kansainvälisesti tunnustettuja testausmenetelmiä ja -ohjeita. Komission tulisi jatkossa edistää testimenetelmiä koskevia parhaita käytäntöjä ja tiedonvaihtoa niistä, ja menetelmät voitaisiin mahdollisesti harmonisoida myöhemmin. Ehdotus käy ennen sen lopullista hyväksymistä valvonnan sisältävän sääntelymenettelyn mukaisessa EU:n parlamentin tarkastelussa. Mikäli parlamentti ei ota ehdotusta käsittelyyn kolmen kuukauden kuluessa, tulisi neuvoston päätös voimaan 12 kk julkaisusta (aikaisintaan kesällä 2018). Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on varattu hallintolain 34 :n mukaisesti mahdollisuus vastineen jättämiseen annettujen lausuntojen ja jätettyjen muistutusten johdosta. Hakija toteaa vastineessaan, että hakijalla ei ole huomautettavaa lausunnoista. Suomen ympäristökeskuksen lausunto tukee esitystä, jonka mukaan SLF-jätteen luokittelu voidaan tehdä lupahakemuksessa ja sen liitteissä esitetyn menettelytavan mukaisesti. Ennen menettelytavan kehittämistä on valtakunnallinen käytäntö ollut se, että kaikilta toiminnanharjoittajilta syntyvä SLF-jäte luokitellaan kategorisesti vaaralliseksi jätteeksi 19 10 03*. Luokituksen muuttamista tavanomaiseksi jätteeksi 19 10 04 ei jatkossakaan eri laitoksilla tule sallia ennen esitetyn testimenettelyn läpäisemistä.

8 (12) ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Aluehallintovirasto muuttaa Stena Recycling Oy:n Tahkoluodon kierrätyslaitoksen ympäristölupaa Nro 25/2012/1, Dnro ESAVI/20/04.08/2011 siten, että laitoksen murskaus- ja erotteluprosesseissa muodostuva karkea SLFjäte luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi jätenumerolla 19 10 04. Mikäli kyseisen jätteen muodostumiseen vaikuttavien materiaalivirtojen laatu olennaisesti muuttuu, jätteen vaaraominaisuudet on testattava uudelleen. Muilta osin toiminnassa on noudatettava voimassa olevaa ympäristölupaa. RATKAISUN PERUSTELUT Jätelain 7 :n mukaan mm. aluehallintovirasto voi osana vireillä olevaa ympäristölupa-asiaa päättää vaarallisen jätteen luokittelusta poikkeamisesta. Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2016 mukaan luokittelusta poikkeaminen tulee kyseeseen vain silloin, kun jätteellä ei ole jäteluettelossa rinnakkaisnimikettä. Jos samalle jätteelle löytyy sekä tavanomaisen jätteen että vaarallisen jätteen nimike, on jätteen luokittelu tehtävä tapauskohtaisesti jätedirektiivin liitteessä III esitettyjen kriteerien mukaisesti. Aluehallintovirasto ei ole tehnyt jätelain 7 :n mukaista poikkeamispäätöstä, koska SLF-jätteelle on jäteluettelossa seuraavat rinnakkaisnimikkeet: - 19 10 03* metallinöyhtä (fluff) - kevytjae ja pöly, jotka sisältävät vaarallisia aineita - 19 10 04 muu kuin nimikkeessä 19 10 03 mainittu metallinöyhtä (fluff) kevytjae. Näin ollen jäte voidaan luokitella kierrätyslaitoksen ympäristöluvassa tutkittujen ominaisuuksiensa perusteella jompaankumpaan rinnakkaisnimikkeistä ilman jätelain 7 :n mukaista poikkeamispäätöstä. Ympäristöhallinnon ohjeessa (1/2016) on esitetty jätteen luokitteluun liittyvät lähtökohdat ja jätteen vaaraominaisuuksien arvioinnin vaiheet. Jätedirektiivin liitteessä III on lueteltu ominaisuudet, jotka tekevät jätteistä vaarallisia, sekä kyseisten ominaisuuksien arvioinnissa käytettävät kriteerit. Jäte on vaarallista, jos sillä on yksikin komission asetuksessa määritelty vaaraominaisuus (taulukko 2). Vaaraominaisuuksien arvioinnissa keskeisellä sijalla on EU:n kemikaalilainsäädännön mukainen kemikaalien luokittelu vaarallisiksi aineiksi. Aluehallintovirasto katsoo, että hakemuksen liitteenä olevassa SLF-jätteen luokitusta koskevassa arvioinnissa on tarkasteltu kattavasti em. jätteen oleellisia vaaraominaisuuksia (HP1 HP15). Tutkimus perustuu laadittuun menettelytapaohjeeseen, jossa keskeisinä ominaisuuksina on tarkasteltu jätteen mineraaliöljypitoisuutta ja tiettyjen metallien, mm. sinkin, lyijyn, kromin ja kuparin, pitoisuuksia. Tutkimuksen perusteella kierrätyslaitoksella syntyvä karkea SLF-jäte ei ilmentänyt jätteen vaaraominaisuuksia. Tutkimuksessa käytetyt arviointimenetelmät huomioivat mm. kemikaalilainsää-

9 (12) dännön mukaiset vaaraluokitukset ja niitä vastaavat komission asetuksessa 1357/2014 annetut uudet vaarallisen jätteen pitoisuusrajat. Jätteen ympäristövaarallisuus on arvioitu kolmella vesieliömyrkyllisyyttä koskevalla testillä, joita ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2016 suositellaan käytettäväksi. Edellä esitetyn perusteella aluehallintovirasto katsoo, että karkea SLF-jäte voidaan ympäristöluvassa luokitella tavanomaiseksi jätteeksi tunnusnumerolla 19 10 04. Mikäli jätteen laatu muuttuu tai ympäristövaarallisuutta koskevista kriteereistä ja/tai menetelmistä annetaan uutta sitovaa EU:n tasoista lainsäädäntöä, tulee toiminnanharjoittajan arvioida uudestaan kierrätyslaitoksella syntyvän SLF-jätteen luokituksen em. lainsäädännöllisten kriteerien mukaisesti, mikäli ne poikkeavat nyt käytetyistä kriteereistä ja/tai arviointimenetelmistä. Taulukko 2. Jätedirektiivin liitteessä III (komission asetus (EU) N:o 1357/2014) mainitut ominaisuudet, jotka tekevät jätteestä vaarallista (Ympäristöhallinnon ohje 1/2016).

10 (12) Aluehallintovirasto ei ole hakemuksen laatu huomioon ottaen nähnyt tarpeelliseksi edellyttää ympäristönsuojelulain 82 :n mukaista maaperän perustilaselvitystä tehtäväksi tässä vaiheessa, koska hakija on valmistelemassa lähiaikoina vireille pantavaa kierrätyslaitoksen toiminnan muutosta koskevaa lupahakemusta, johon hakija joka tapauksessa tulee liittämään em. selvityksen. Selvitys on tarkoituksenmukaista käsitellä arvioitaessa koko laitoksen toimintaa. VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN JA LAUSUNTOIHIN LUVAN VOIMASSAOLO Päätöksen voimassaolo Esitetyt lausunnot on otettu huomioon ratkaisusta ilmenevällä tavalla. Päätös on voimassa toistaiseksi. Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla tämän lupapäätöksen määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvanestämättä noudatettava. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Tämä päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, jos päätökseen ei haeta muutosta. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 58 Jätelaki (646/2011) 6, 12 Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 3 4, liite 3 ja 4 KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Käsittelymaksu on 3 600 euroa. Lasku lähetetään erikseen myöhemmin valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Käsittelymaksu määräytyy valtioneuvoston asetuksen (1353/2016) aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2017 mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan ympäristölupahakemuksen, joka koskee jätteiden käsittelylaitosta, jossa käsitellään jätettä vähintään 20 000 tonnia vuodessa, käsittelystä perittävä maksu on 9 770 euroa. Jos kysymyksessä on

11 (12) muu ympäristölupa-asia, peritään asian käsittelystä maksu, jonka suuruus on 60 euroa/h. Tämän hakemuksen käsittelystä laskutetaan 60 tunnin työmäärää vastaava maksu. PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Jäljennös päätöksestä Stena Recycling Oy Äyritie 8 C 01510 VANTAA Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Ilmoittaminen ilmoitustauilulla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Porin kaupungin ilmoitustaululla. Päätös julkaistaan aluehallintoviraston internetsivuilla osoitteessa www.avi.fi/lupa-tietopalvelu.

12 (12) MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Liite Valitusosoitus Marja-Terttu Parsama Fredrik Klingstedt Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Marja-Terttu Parsama ja esitellyt ympäristöylitarkastaja Fredrik Klingstedt.

VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet LIITE Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 6.7.2017. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Vaasan hallinto-oikeuden kirjaamon yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Vaasan hallinto-oikeudelle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virkaajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Korsholmanpuistikko 43, 4. krs postiosoite: PL 204, 65101 Vaasa puhelin: 029 56 42780 faksi: 029 56 42760 sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi aukioloaika: klo 8 16.15 Oikeudenkäyntimaksu Vaasan hallinto-oikeudessa valituksen käsittelystä perittävä oikeudenkäyntimaksu on 250 euroa. Mikäli hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi, oikeudenkäyntimaksua ei peritä. Maksua ei myöskään peritä eräissä asiaryhmissä eikä myöskään mikäli asianosainen on muualla laissa vapautettu maksusta. Maksuvelvollinen on vireillepanija ja maksu on valituskirjelmäkohtainen.