EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX [ ](2013) XXX draft KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annettua direktiiviä 2012/27/EU koskevat ohjeet 5 artikla: Julkisten elinten rakennukset esimerkkinä COURTESY TRANSLATION OF SWD(2013) 445 NAL
SISÄLLYSLUETTELO A. Johdanto... 1 B. Velvoitteen soveltamisala... 1 C. Tavoitteen (luettelo tai vaihtoehto) laskentaperusteiden määrittäminen... 2 D. Esimerkkejä vaihtoehtoisista tavoista kolmen prosentin korjaustavoitteen saavuttamiseksi... 5
5 ARTIKLA: JULKISTEN ELINTEN RAKENNUKSET ESIMERKKINÄ A. JOHDANTO 1. Energiatehokkuudesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/27/EU 1, jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi tai direktiivi, 5 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että 1 päivästä tammikuuta 2014 kolme prosenttia niiden keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispintaalasta korjataan vuosittain siten, että ne vastaavat vähintään niitä energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka kukin jäsenvaltio on asettanut rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU, jäljempänä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, 4 artiklan soveltamiseksi 2. Energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan täytäntöönpano perustuu siten rakennusten energiatehokkuusdirektiivin asianmukaiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän 1 5 kohdassa asetetun ensisijaisen velvoitteen lisäksi direktiivissä säädetään vaihtoehtoisesta toimintatavasta (6 kohta). Näissä ohjeissa pyritään antamaan jäsenvaltioille ohjeita energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan soveltamista varten. Ohjeissa ilmaistaan komission yksiköiden näkemykset, niissä ei muuteta direktiivin oikeusvaikutuksia eikä rajoiteta unionin tuomioistuimen 5 artiklaa koskevaa sitovaa tulkintaa. B. VELVOITTEEN SOVELTAMISALA 2. Energiatehokkuusdirektiivin 2 artiklan 9 kohdan määritelmän mukaisesti keskushallinnolla tarkoitetaan kaikkia hallinnon yksikköjä, joiden toimivalta ulottuu jäsenvaltion koko alueelle. Soveltaessaan tätä määritelmää käytännössä jäsenvaltiot voivat käyttää julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä (2004/18/EY 3 ) olevaa IV liitettä, jossa annetaan luettelo keskushallinnon yksiköistä kaikissa jäsenvaltioissa; julkista tilinpitoa koskevia tietoja, joita Eurostat kerää Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 perusteella 4. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 ohjeissa Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmän (EKT-95) 5 S.1311 kohdassa valtionhallintoon luetaan kaikki valtion ministeriöt ja keskusvirastot, joiden toimivalta normaalisti ulottuu koko talousalueelle, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa. Alasektoriin S.1311 luetaan ne voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita valtionhallinto valvoo ja pääasiallisesti rahoittaa ja joiden toimivalta ulottuu koko talousalueelle. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta, EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu), EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13. 3 EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114 240. 4 EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1 5 http://circa.europa.eu/irc/dsis/nfaccount/info/data/esa95/en/een00081.htm.
Tämä määritelmä eroaa energiatehokkuusdirektiivissä käytetystä määritelmästä siten, että jälkimmäisessä ei viitata nimenomaisesti keskusvirastoihin eikä siinä jätetä sosiaaliturvarahastojen hallinnosta vastaavia ministeriöitä määritelmän ulkopuolelle. Näin ollen jäsenvaltiot voisivat periaatteessa käyttää neuvoston asetusta (EY) N:o 479/2009 varten laadittuja luetteloita keskushallinnon yksiköistä mahdollisena viiteasiakirjana määrittäessään, mitkä yhteisöt kuuluvat energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan soveltamisalaan, ottaen kuitenkin huomioon edellä mainitut erot. 3. Kuten edellä on todettu, neuvoston asetusta (EY) N:o 479/2009 koskevissa komission ohjeissa täsmennetään, että asetuksen määritelmän mukaisesti valtionhallinnolla tarkoitetaan myös niitä voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, joita valtionhallinto valvoo ja pääasiallisesti rahoittaa ja joiden toimivalta ulottuu koko talousalueelle. Näin ollen valtionhallinto ei rajoitu vain ministeriöihin, vaan se kattaa myös yksiköt, joita ministeriöt suoraan valvovat (eli jotka eivät ole täysin itsenäisiä) ja rahoittavat. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 479/2009 sekä siihen liittyvissä ohjeissa annetaan jäsenvaltioille mahdollisia kriteerejä, joiden avulla ne voivat määrittää valtionhallinnon laajuuden energiatehokkuusdirektiiviä soveltaessaan, mutta nämä kriteerit eivät ole millään tavalla sitovia, koska energiatehokkuusdirektiivissä ei viitata neuvoston asetukseen (EY) N:o 479/2009 eikä julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä olevaan IV liitteeseen keskushallintoa koskevan määritelmän yhteydessä. 4. Määrittäessään energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklassa asetetun velvoitteen soveltamisalaa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon direktiivin johdanto-osan 17 kappale, jossa todetaan: Keskushallinnon rakennusten pinta-alakohtaisen kunnostamisvelvoitteen olisi koskettava hallinnon yksikköjä, joiden toimivalta ulottuu jäsenvaltion koko alueelle. Jos jossakin jäsenvaltiossa ei tietyn toimivallan osalta ole olemassa sellaista hallinnon yksikköä, jonka toimivalta ulottuisi valtion koko alueelle, velvoitteen olisi koskettava sellaisia hallinnon yksikköjä, joiden toimivaltuudet yhdessä ulottuvat valtion koko alueelle. Tässä johdanto-osan kappaleessa otetaan huomioon joidenkin jäsenvaltioiden liittovaltiorakenne, ja se on olennainen niille jäsenvaltioille, joissa tietyn toimivallan (kuten terveydenhuolto tai koulutus) osalta ei ole olemassa keskushallinnon tai valtionhallinnon viranomaista, joka käyttäisi valtaa tai toimisi pääasiallisena rahoittajana. C. TAVOITTEEN (LUETTELO TAI VAIHTOEHTO) LASKENTAPERUSTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN 5. Täyttääkseen 5 artiklan velvoitteet jäsenvaltiot voivat valita kahdesta menetelmästä. Ensisijaisesta velvoitteesta säädetään 5 artiklan 1 kohdassa ja vaihtoehtoisesta toimintatavasta tai velvoitteesta 5 artiklan 6 kohdassa. Kummankin velvoitteen täyttämisen odotetaan johtavan samaan lopputulokseen, eli rakennusten energiatehokkuuden vastaavaan parantumiseen, ja valittu toimintatapa määrittää vain sen, millä tavalla tavoite saavutetaan. 6. Ensisijaisen velvoitteen (oletusarvoinen toimintatapa) mukaisesti kaikkien 5 artiklan soveltamisalaan kuuluvien rakennusten energiatehokkuus ja pinta-ala 6 on 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoitettava julkisesti saataville asetettavassa luettelossa, lukuun ottamatta 6 Tässä tausta-asiakirjassa termiä pinta-ala käytetään vastaavasti kuin termiä kokonaishyötypinta-ala. Tämän artiklan soveltamiseksi pinta-alan tosiasiallinen määritelmä on muotoiltava siten, että se on yhdenmukainen kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella käytettyjen energiatehokkuustodistusten kanssa.
rakennuksia, joihin vaatimusta ei sovelleta 5 artiklan 2 kohdan nojalla. Tehtävää helpottaa se, että jäsenvaltioiden on jo rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 12 artiklan nojalla annettava energiatehokkuustodistuksia rakennuksille, jotka ovat viranomaisten käytössä ja yleisön toistuvien käyntien kohteena. Tätä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimusta sovelletaan 9 päivästä tammikuuta 2013 lähtien rakennuksiin, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m 2, ja 9 päivästä heinäkuuta 2015 lähtien rakennuksiin, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m 2. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 11 artiklan mukaisesti energiatehokkuustodistuksiin on sisällytettävä rakennuksen energiatehokkuus ja vertailuarvoja, kuten energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta rakennuksen tai rakennuksen osan omistajat tai vuokralaiset voivat vertailla ja arvioida sen energiatehokkuutta suosituksia rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuuden parantamiseksi kustannusoptimaalisesti tai kustannustehokkaasti. 7. Jäsenvaltiot voivat siten energiatehokkuustodistusten avulla määrittää, mitkä rakennukset eivät täytä energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia ja mitä toimenpiteitä on toteutettava, jotta rakennukset voidaan saattaa tehokkuusvaatimusten mukaisiksi. 8. Energiatehokkuusdirektiivissä on kaksi säännöstä, joissa tarjotaan joustavuutta ensisijaisen velvoitteen (oletusarvoinen toimintatapa) soveltamiseen: Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltio, joka on tiettynä vuonna korjannut yli kolme prosenttia keskushallinnon rakennusten kokonaispinta-alasta, voi ottaa yli menevän osuuden huomioon laskennassa jonakin kolmesta edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta. Direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltio voi katsoa, että seuraavat rakennukset otetaan huomioon keskushallinnon rakennusten vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa: o jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta purettujen yksittäisten keskushallinnon rakennusten korvaamiseksi käytetyt ja omistetut uudet rakennukset; tai o jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta muiden rakennusten intensiivisemmän käytön vuoksi myydyt, puretut tai käytöstä poistetut rakennukset. 9. Energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan 6 kohdassa vahvistetun vaihtoehtoisen toimintatavan tai velvoitteen mukaisesti energiansäästötavoite voidaan laskea käyttämällä keskushallinnon määritettyjen vertailurakennusten energiankulutuksen asianmukaisia vakioarvoja, jotka ilmaistaan kilowattitunteina tai muina energiayksikköinä, ennen ja jälkeen korjauksen ja keskushallinnon rakennuskannan pinta-ala-arvioiden mukaisesti. Vaihtoehtoisella toimintatavalla saavutetut energiansäästöt ovat kumulatiivisia, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on saavutettava vuotuisten säästöjen kokonaismäärä vuodesta 2014 vuoteen 2020 ulottuvana aikana. Lisäksi 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti kaikki säästöt on saavutettava keskushallinnon rakennuksissa. 10. Energiatehokkuusdirektiivissä vahvistetun pääperiaatteen mukaisesti vaihtoehtoisella toimintatavalla saavutettujen energiansäästöjen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin kolmen prosentin korjaustoiminnalla (oletusarvoinen toimintatapa) saavutettujen säästöjen määrä. Direktiivin mukaisesti energiansäästöt, joihin oletusarvoista toimintatapaa soveltamalla päästäisiin, voidaan arvioida vakioarvojen perusteella. Vaikka vaihtoehtoisessa toimintatavassa ei vaadita luetteloa keskushallinnon omistamista ja käyttämistä rakennuksista, on syytä ottaa huomioon, että vastaavuus varmistetaan tehokkaimmin käyttämällä 5 artiklan
5 kohdassa tarkoitettua luetteloa vaihtoehtoisen tavoitteen (joka ilmaistaan säästettynä energiana, ei korjattuna pinta-alana) laskemiseen, sillä se tarjoaa suuremman tarkkuuden kuin tavoitteen määrittäminen arvioiden perusteella. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat halutessaan laatia luettelon ja hyödyntää sitä riippumatta siitä, aikovatko ne saavuttaa tavoitteen soveltamalla vaihtoehtoista vai oletusarvoista toimintatapaa. 11. Jos jäsenvaltiot kuitenkin päättävät käyttää vakioarvoja vaihtoehtoisen energiansäästötavoitteen laskemiseen 5 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, ne voivat käyttää rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä olevia tekijöitä sekä asiaan liittyvää kustannusoptimaalisuutta koskevaa menetelmää 7, joka kattaa vertailurakennusten tyypit energiankulutuksen viitearvot kunkin viiterakennustyypin osalta ennen korjausta kustannusoptimaalisen energiankulutuksen viitearvot kunkin sellaisen viiterakennustyypin osalta, jossa on toteutettu määriteltyjä energiatehokkuustoimenpiteitä. 12. Kustannusoptimaalisuutta koskevassa menetelmässä määriteltyihin energiatehokkuustoimenpiteisiin kuuluvat vain ne toimenpiteet, jotka on kohdistettu rakennuksen vaippaan, rakennusosiin ja teknisiin järjestelmiin. Sen vuoksi ihmisten käyttäytymisen muutoksista johtuvat säästöt on laskettava tai arvioitava käyttäen muita luotettavia menetelmiä, joita ovat esimerkiksi kyselyjen perusteella kartoitetut säästöt ja mitatut säästöt. 13. Vaihtoehtoisessa toimintatavassa voidaan yhdistää eri tapoja, joilla energiankulutusta vähennetään keskushallinnon rakennuksissa (esimerkiksi käyttäytymisen muutokset, pitkälle menevät perusparannukset, pintapuoliset perusparannukset). 14. Energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti jäsenvaltiot voivat korjaustavoitteen (oletusarvoinen toimintatapa) täyttämiseksi käyttää tiettyjä joustomekanismeja, joista säädetään 5 artiklan 3 ja 4 kohdassa. Energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan 6 kohdassa säädetään, että vaihtoehtoisen toimintatavan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on saavutettava vuoteen 2020 mennessä energiansäästöjen määrä, joka on vähintään yhtä suuri kuin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kolmen prosentin korjaustoiminnalla saavutettu määrä. Tämä tarkoittaa, että samoin kuin 5 artiklan 3 kohdan nojalla edellisinä tai seuraavina vuosina saavutettujen säästöjen yli menevä osuus voidaan ottaa huomioon tietyn vuoden tavoitteen laskennassa. Koska vaihtoehtoisen toimintatavan mukainen tavoite ilmaistaan energiana, 5 artiklan 4 kohdassa säädetyt joustot (tehottomien rakennusten korvaaminen tehokkailla rakennuksilla ja henkilöstön siirtäminen pienempiin tiloihin) johtavat pienempään energiankulutukseen, ja niitä voidaan siten käyttää myös tässä tapauksessa. 15. Vaihtoehtoisen toimintatavan valitsevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 vaihtoehtoiset toimenpiteet, jotka ne aikovat hyväksyä, ja osoitettava, kuinka toimenpiteiden avulla saavutetaan vastaava energiatehokkuuden lisäys keskushallinnon omistuksessa olevien rakennusten osalta. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava ne lainkohdat, joilla ne saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, NIF-tietokannassa. Tehokkaan tiedonkulun varmistamiseksi 7 Komission delegoitu asetus (EU) N:o 244/2012, annettu 16 päivänä tammikuuta 2012, direktiivin 2010/31/EU täydentämisestä vahvistamalla vertailumenetelmäkehys rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten, EUVL L 81, 21.3.2012, s. 18.
jäsenvaltioita kehotetaan käyttämään NIF-tietokantaa myös muiden direktiivissä, esimerkiksi 5 kohdan 6 kohdassa, edellytettyjen ilmoitusten antamiseen. D. ESIMERKKEJÄ VAIHTOEHTOISISTA TAVOISTA KOLMEN PROSENTIN KORJAUSTAVOITTEEN SAAVUTTAMISEKSI 16. Jäljempänä esitetyillä esimerkeillä pyritään havainnollistamaan, miten kolmen prosentin korjaustoiminta voidaan käytännössä määrittää ja saavuttaa energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklassa tarkoitettua oletusarvoista tai vaihtoehtoista toimintatapaa soveltamalla. Esimerkeissä käytetyt symbolit ja kuvat ovat vain esimerkinomaisia. 17. Esimerkki 1. Oletusarvoinen toimintatapa, jossa sovelletaan eri joustomekanismeja 18. Tavoitteen laskenta Rakennus Pintaala (m 2 ) Luokitus Uudet tai laajamittaisia korjauksia vaativat rakennukset, jotka eivät täytä vaatimuksia (pitäisi olla B- luokitus) Niiden rakennusten pinta-ala yhteensä, jotka eivät täytä vaatimuksia 1 2 000 B 2 10 000 C v 10 000 3 7 200 D v 7 200 4 600 B 5 30 000 E v 30 000 6 3 000 A 7 300 E v 300 8 8 600 E v Yhteensä: 47 500 Tässä esimerkissä tietyn vuoden tavoite on: 3 % * 47 500 m 2 = 1 425 m 2. 19. Energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan viidennen alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on ensisijaisesti korjattava rakennukset, joiden energiatehokkuus on huonoin, jos se on kustannustehokasta ja teknisesti toteutettavissa. Kustannustehokkuus on periaatteessa jo varmistettu, koska energiatehokkuuden tavoitetaso voidaan määrittää rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kustannusoptimaalisuutta koskevan menetelmän perusteella. 8 Tässä esimerkissä oletetaan, että keskushallinnon viranomaiset ovat myyneet rakennuksen nro 8 kahden edeltävän vuoden aikana, minkä vuoksi sen pinta-alaa ei oteta huomioon nimittäjässä (sellaisten keskushallinnon omistamien ja käyttämien rakennusten kokonaispinta-ala, jotka eivät tammikuun 1 päivänä täytä rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia).
20. Esimerkin 1 tilanteessa tämä tarkoittaa, että rakennukset nro 5 ja 7 on asetettava etusijalle. Toisaalta 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat katsoa, että jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta purettujen yksittäisten keskushallinnon rakennusten tai jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta muiden rakennusten intensiivisemmän käytön vuoksi myytyjen, purettujen tai käytöstä poistettujen rakennusten korvaamiseksi käytetyt ja omistetut uudet rakennukset otetaan huomioon keskushallinnon rakennusten vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa. Jos oletetaan, että rakennus nro 4 on rakennettu kahden edeltävän vuoden aikana puretun yksittäisen keskushallinnon rakennuksen korvaamiseksi, sen pinta-ala voidaan ottaa huomioon tavoitteen laskennassa. Jos oletetaan, että rakennus nro 8 on myyty kahden edeltävän vuoden aikana ja sen henkilöstö on siirretty rakennuksiin nro 1 ja 7, myös sen pinta-ala voidaan ottaa huomioon tavoitteen laskennassa. Kun nämä kaksi rakennusta otetaan huomioon laskennassa, kyseiselle vuodelle jäljelle jäävä tavoite on 225 m 2 (1 425 (600 + 600)). 21. Tavoitteen saavuttamiseksi voidaan käyttää seuraavia vaihtoehtoja: Vaihtoehto 1: Korjataan rakennus nro 7. Näin saavutetaan vuotuinen tavoite. Vaihtoehto 2: Korjataan rakennus nro 5. Kun otetaan huomioon sen pinta-ala, tästä korjauksesta syntyvät säästöt voidaan ottaa huomioon laskennassa kyseisenä vuonna sekä seuraavina kolmena vuotena. 22. Esimerkki 2. Vaihtoehtoinen velvoite/toimintatapa: energiansäästötavoitteen laskenta arvioita ja vakioarvoja käyttämällä sekä vaihtoehdot tavoitteen saavuttamiseksi 23. Tavoitteen laskenta a. Julkisten viiterakennusten tyypit b. Energiankulutus c. Kustannusoptimaalinen energiankulutus, kun on toteutettu määriteltyjä energiatehokkuustoimenpiteitä d. Tietyn rakennusluokan arvioitu kokonaispintaala (1 000 m 2 ) Toimistot 360 250 500 000 55 000 Koulutusrakennukset ja sairaalat 200 150 200 000 10 000 Asuinrakennukset 150 100 500 000 25 000 Muut 100 70 300 000 9 000 Vaihtoehtoisen toimintatavan nimittäjä 99 000 Energiansäästö yhteensä (GWh) Laskentakaava: (b c)*d/1 000 Tulos: Tässä esimerkissä vuotuinen tavoite on: 3 % * 99 000 GWh = 2 970 GWh (arvioitu energian määrä, joka säästettäisiin, jos kolme prosenttia keskushallinnon rakennuksista korjattaisiin kustannusoptimaalisen energiankulutustason mukaiseksi).
24. Kuten tämän asiakirjan 3 kohdassa todetaan, jäsenvaltioiden voi olla kannattavaa käyttää luetteloa vaihtoehtoisen tavoitteen määrittämiseen. Tällöin käytetään samaa kaavaa kuin edellä olevassa taulukossa: jossa b on kunkin sellaisen rakennuksen energiankulutus, joka ei täytä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimuksia c on rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä edellytetty vähimmäiskulutus d on kunkin sellaisen rakennuksen pinta-ala, joka ei täytä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimuksia. 25. Vaihtoehtoisen toimintatavan ensimmäinen alavaihtoehto: tavoite saavutetaan hyödyntämällä koko kustannustehokas säästöpotentiaali pitkälle menevien peruskorjausten avulla a. Julkisten viiterakennusten tyypit b. Energiankulutus c. Energiankulutus sen jälkeen, kun on hyödynnetty koko kustannustehokas säästöpotentiaali d. Korjattu pinta-ala (1 000 m 2 ) Toimistot 360 20 5 000 1 700 Koulutusrakennukset ja sairaalat 170 20 1 000 150 Urheilutilat 150 20 5 000 650 Muut 100 20 5 800 470 Tavoite 2 970 Energiansäästö yhteensä (GWh) Laskentakaava: (b c)*d/1 000 Tulos: Vuotuinen tavoite saavutettiin korjaamalla noin yksi prosentti pinta-alasta (esimerkin 2 ensimmäisen taulukon d-sarake jaettuna esimerkin 2 toisen taulukon d-sarakkeella) lähes nollaenergiatasolle (jonka katsotaan tässä tapauksessa olevan 20 kwh/m 2 ). 26. Vaihtoehtoisen toimintatavan toinen alavaihtoehto: tavoite saavutetaan muuttamalla käyttäytymistä a. Julkisten viiterakennusten tyypit b. Energiankulutus c. Energiankulutus käyttäytymisen muutosten jälkeen d. Niiden rakennusten pinta-ala, joissa tarvitaan käyttäytymisen muutosta Energiansäästö yhteensä (GWh) Laskentakaava: (b c)*d/1 000
(1 000 m 2 ) Toimistot 360 324 47 222 1 700 Koulutusrakennukset 170 153 8 823 150 ja sairaalat Urheilutilat 150 135 43 000 650 Muut 100 90 47 000 470 Tavoite 2 970 Tulos: Jos oletetaan, että käyttäytymisen muutoksilla energiankulutusta vähennetään keskimäärin 10 prosenttia, muutoksia olisi toteutettava noin 10 prosentissa keskushallinnon omistamista ja käyttämistä rakennuksista (esimerkin 2 ensimmäisen taulukon d-sarake jaettuna esimerkin 2 kolmannen taulukon d-sarakkeella). Edellä esitetyt esimerkit tavoista, joilla tavoite voidaan saavuttaa soveltaen vaihtoehtoista toimintatapaa, eivät ole tyhjentäviä, koska velvoite voidaan täyttää yhdistämällä eritasoisia korjauksia, käyttäytymisen muutoksia ja rakennusten hallintatoimia, joilla vaikutetaan energiankulutukseen ja päästään vastaaviin säästöihin, jotka saavutettaisiin korjaamalla kolme prosenttia asianmukaisista rakennuksista siten, että ne vastaavat rakennusten energiatehokkuusdirektiivin soveltamiseksi asetettuja energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia.