Paluu Meltausjoelle Koekalastusraportti ja statistiikka Ilkka Husgafvel Vanha-Aution koskialueen poolikuvaus Leevi Voutilainen Lastuja ja kaskuja VP Rusanen Kuvat: Aarne Granlund, Ilkka Husgafvel, VP Rusanen, Kalevi Tölski Helsingin Perhokalastajien Meltausjoen koekalastustapahtuma 2017 Helsingin Perhokalastajille tarjoutui keväällä 2017 mahdollisuus koekalastaa Vanha-Aution tilan koskialue Unarin Meltausjoella, Sodankylän Lapissa. Kutsu oli järjestyksessään jo toinen. Ensimmäinen koekalastustapahtuma Vanha-Aution koskialueella järjestettiin heinäkuussa 2013. Toinen koekalastus - lähes viikolleen neljä vuotta myöhemmin 17.- 21. 7. - sai jalkeille yhdeksän koekalastajan ryhmän. Vanha-Aution koskialue tiedettiin ensimmäisen koekalastustapahtuman perusteella erinomaiseksi harjuskoskeksi. Koskialue on erityisen kiehtova kalapaikka myös vähäisen kalastuspaineen vuoksi, alue on ollut rauhoitettuna yleiseltä kalastukselta yhtäjaksoisesti lähes kymmenen vuoden ajan. Koekalastustapahtuma avasi Helsingin Perhokalastajille tilaisuuden uusia hieno kalareissu harvinaislaatuisissa puitteissa. Kesän 2013 koekalastustapahtuman loppuraportti sisältää Unarin seudun ja Vanha-Aution alueen yleiskuvauksen. Kuvaus on relevantti myös tänään eikä aiheesta tämän raportin yhteydessä enempää. Vanha-Aution koskialueen ja kalastuksen suhteen suosituksemme tänään ovat niin ikään yhtenevät vuoden 2013 koekalastusraportissa lausuttuun. Raportti on luettavissa Vanha-Aution verkkosivuilta osoittessa: https://vanha-autio.fi/
Poolin 1 ja 2 rajalta näkymä ylävirtaan KOEKALASTUS 2017 Koekalastusjärjestely ja poolijako Koekalastusjärjestely ja koskialueen poolijako noudattivat ensimmäisen koekalastustapahtuman hyväksi havaittua käytäntöä. Tällä luonnollisesti haettiin myös vertailukelpoisuutta tulosten kesken. Koekalastuspäivä jaettiin kahteen kalastusjaksoon, aamuun ja iltaan. Koskialueen pooleja (4 kpl) kalastettiin pareittain kalastusjaksoon sidotun kiertosysteemin mukaan. Jokainen koekalastajapari kalasti näin yhden koekalastuspäivän aikana kahta poolia. Kaikkia pooleja oli määrä kalastaa tasaisesti, lähes tulvakorkeudessa ollut koskivesi käytännössä kuitenkin painotti kalastusta koskialueen saavutettaviin osiin. Koekalastus käynnistettiin maanantaiaamuna ja toimintaa pyöritettiin myöhäiseen perjantai-iltaan saakka. Koekalastuspöytäkirjaan merkittiin ongitun kalan mitta, kalastusajankohta, pooli, perhotyyppi sekä kalastaja.
Olosuhteet Koekalastusviikon 29 säätyyppi oli vaihteleva ja sateinen. Alkuviikon päivät tarjosivat runsaasti sadekuuroja. Keskiviikosta eteenpäin säätyyppi oli pääsääntöisesti pilvipoutaa, myös aurinko pilkahti hetkittäin esiin torstain ja perjantain aikana. Päivälämpötila pysytteli +15-17 C asteessa, öisin lämpötila putosi +10 C asteen tienoille. Yhtään kesäistä hellepäivää ei koekalastusjaksoon mahtunut. Poikkeuksellisesta vesitilanteesta huolimatta koskiveden lämpötila pysyi koko jakson ajan +14 C asteessa. Moottorimarssilla tukikohdasta Poolille 4
Kalastus Tulvaa lähentelevän vesitilanteen aiheuttaman alkuhapuilun jälkeen kaloja alkoi löytymään ja saalista nousi tasaisesti koko koekalastusjakson ajan. Harjukset viihtyivät näissä olosuhteissa kosken matalissa osissa, usein hyvin lähellä rantaa. Kesän 2013 koekalastuksessa hyvin antaneet päävirran paikat tarjosivat vain satunnaista saalista, vuolain päävirta tuskin nimeksi. Edellisen reissun tutut paikat olivat myös noin 25-30cm ylimääräisen vesipatjan vuoksi hyvin eriluonteisia, vastaavasti uusia paikkoja joutui hakemaan. Pohjan tuntumassa kalastaminen voimakkaimmassa päävirrassa edellytti hyvin painotettua rigiä ja tarkasti kontrolloitua uittoa. Pooli 4, näkymä itärannalta alavirtaan
Vanha-Aution koskialueen poolikuvaus Leevi Voutilainen Meltausjoen Vanha-Aution koskialueen koekalastus heinäkuussa 2017 tarjosi kokonaisuudessaan varsin laadukasta harjuksen perhokalastusta. Vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkealla ollut jokivesi sai harjukset pakkautumaan tietyille koskialueille, tästä johtuen poolien väliset erot muodostuivat suuremmiksi kuin ne oletettavasti olisivat normaalivirtaamalla. Kilpakalastajana olen tottunut analysoimaan kalojen sijoittumista rajatuilla joenosilla, kilpailuissa kalastusaika kannattaa luonnollisesti panostaa aina alueille joista kalaa todennäköisimmin löytyy. Koekalastusjakson alku tuntui haasteelliselta, normaalin vedenkorkeuden potentiaaliset ottipaikat olivat pääosin hiljaisia. Lähes tulvaa vastannut vesitilanne oli saanut harjukset sijoittumaan koko kosken alueella erittäin lähelle rantaa, eivätkä keskellä koskea sijainneet syvät montut tarjonneet juurikaan tapahtumia. Pienen pohdinnan tuloksena muuttunut koskenluku auttoi tilannetta, myös kalastusjakson aikana tapahtunut virtaaman rauhallinen lasku kohti normaaleja korkeuksia vaikutti positiivisesti kalojen aktiivisuuteen. Pooli 3 Koskialue levenee ja kaartaa virtaussuuntaan oikealle kohti matalaa rikkonaista alakoskea. Poolin loppupäässä, itärannalle laskevan Niesijoensuun yläpuolella, on päävirrassa virtausta kiihdyttävä porrasmainen kaventuma. Kolmospoolin länsiranta koostuu pääosin matalahkosta ja rikkonaisesta virrasta, jossa harjukset viihtyvät loistavasti. Purje-eviä löytyikin alueelta tasaisesti, etenkin läheltä rantoja saattoi saada useammankin lyhyessä ajassa. Koekalastusalueen toiseksi alin pooli antoi kalaa varsin hyvin vaikka ei harjustiheydessä vastannut alinta koskialuetta. Pooli 1 Koekalastusalueen ylin pooli alkaa Unarinkönkään alapuolelta jatkuen noin 200 metrin matkan alavirran suuntaan. Pooli on suoraa, yläosaltaan suurelta osin varsin syvää ja vuolasta jokiosuutta satunnaisine virtaa halkovine kivineen. Harjuksia löytyi syvästä vedestä harvakseltaan ja kalojen keskikoko oli hieman muita alueita vauraampi. Ykköspoolin itärannan puolella on jonkin verran matalampaa ja rikkonaisempaa vettä. Uskoin aiempien kokemusteni perusteella sieltä löytyvän reilusti harjusta, alue ei kuitenkaan tuottanut kuin muutaman purje-evän. Pooli 2 Koekalastusalueen toinen pooli on yläosiltaan ensimmäisen kaltainen suora ja hieman piirteetön. Poolin loppupäässä joki levenee, madaltuu hieman ja kaartaa oikealle saaren kahta puolta. Kalastin tätä poolia suhteellisen vähän, enkä onnistunut siitä montaa harjusta saamaan. Etenkin alueen yläosassa sijainnut suuren kiven muodostama akanvirta näytti todella hyvältä kalapaikalta mutta ei juurikaan antanut kalaa. Koekalastusalueen ylimpiä pooleja vaivasi selvästi lähes tulvavedenkorkeudesta johtunut harjuksien voimakas painottuminen koskialueen leveämmälle ja matalammalle alaosalle. Normaalilla vedenkorkeudella uskon molemmista yläpään pooleista löytyvän harjusta hyvin. Pooli 4 Koskialueen alin pooli oli koekalastuksen aikaan kalatiheydeltään muihin pooleihin verrattuna täysin omaa luokkaansa. Vaihtelevaa virtaa sisältävä alakoski tuntui houkutelleen lähes koko koskialueen harjukset monttuihinsa. Etenkin poolin länsirannan pienten saarekkeiden väleissä virtaavat uomat tarjosivat parhaimmillaan kymmeniä harjuksia lyhyessäkin ajassa. Eivätkä suuremmatkaan harrit arkailleet pieniä ja matalia sivu-uomia. Itse asiassa usein tuntui, että kaikista suurimmat harjukset saatiin kaikkein pienimmistä ja matalimmista virrankohdista.
Tulos ja Statistiikka Harjuksen kokojakaumataulukko Koekalastuksen tulos oli jälleen erinomainen - komeat 332 harjusta, 2 taimenta ja 3 särkeä. Harjussaliin tarkempi koko- ja poolijakauma on tarkasteltavissa raportin statistiikkataulukoista. Mainittakoon että joukossa oli jälleen lähes puolimetrisiä yksilöitä ja 40+ cm kaloja ongittiin kaikkiaan 40 kappaletta. Harjusten keskikoko asettui mittavälille 25-35cm. Tämä on kenties hitusen pienempi kuin vuoden 2013 koekalastuksessa, kalojen kappalemäärä sen sijaan on selkeästi suurempi - myös pidempi kalastusjakso huomioiden. Koekalastusalueen poolit 1 ja 2 olivat vuolaan vesitilanteen johdosta suurelta osin saavuttamattomissa. Tämän vuoksi tiukan systemaattisesta poolikierrosta joustettiin ja kalastus painottui koskialueen kahlattaviin osiin. Painotus kumuloitui luonnollisesti myös tulokseen. Normaalilla vedenkorkeudella koekalastusalueen kahden ylimmän ja kahden alimman poolin välinen murskaava ero olisi tasaisempi. Tämä sanottuna täytyy myös todeta kahden olosuhteiltaan hyvin erilaisen koekalastustapahtuman kokemusten perusteella Vanha-Aution koskialueen matalan, rikkonaisen ja monimuotoisen alaosan olevan harjustiheydeltään ylivoimaisesti suurin varmasti kaikissa kesäajan olosuhteissa. Koekalastuksen tulos Meltausjoen valioyksilö
Tulos ja Statistiikka Saalis aikajanalla Kalastajakohtainen laji- ja päiväjakauma
Kalastajakohtainen laji-, mitta- ja poolijakauma Tulos ja Statistiikka Koekalastutuloksen poolijakauma
Perhot Harjuksia narrattiin jälleen kaikilla perinteisillä perhotyypeillä. Vesitilanne ja ilmanala ohjasi strategiaa pinnan alapuoliseen kalastukseen. Pupa ja larva tyyppiset perhot tuottivatkin leijonan osan harjussaaliista. Käytetyimmäksi ja uitetuimmaksi (syy=seuraus=syy) perhoksi nousi 10-12 koukkukokoon sidottu punaisella iskupisteperällä varustettu vihreä kuulapupa. Kovan kulutuksen vuoksi näitä sidottiin otsalampun valossa Vanha- Aution tuvan nurkassa loppuviikon puolella. Allekirjoittanut onki hienoja kaloja myös klassisella March Brown uppoperholla sekä sen painottamattomalla pupa muunnelmalla. Upeita kaloja saatiin myös pintaperhoilla, nymfeillä sekä pienillä streamereillä.
Koekalastusalue Havaintoja koskiluonnosta ja kaloista Vanha-Aution alueen koskiluonto on erinomaisessa kunnossa. Monimuotoinen rantakasvillisuus, koskialueen sorapohjat ja vedenalainen kasvillisuus ovat silmämääräisesti tarkasteltuna moitteettomassa ja luonnontilaisessa kunnossa. Koskialueen hyönteisfauna on monimuotoinen. Sirvikäs- ja surviaislajeja havaittiin kaikissa elinkaaren muodoissa; larvana, pupana, kuoriutuvana ja lentävänä hyönteisenä. Lennossa bongattiin vesiperhosia, koskikorentoja ja päiväkorentoja useina alalajikkeina. Nelospoolin itärannalla, Niesijoensuun alapuolella, koettiin keskiviikkoillan viimeisissä auringonsäteissä näyttävä päiväkorentoparveilu. Oli hieno kokemus seisoa koskessa keskellä satojen ja satojen ylös alas sahaavien päiväkorentojen hektistä parveilua. Pyydystin muutaman yksilön lippalakilla tarkempaan tarkasteluun, harmikseni kamera ei ollut siinä saatavilla ja syvempi lajituntemus puuttuu. Parveilun ei havaittu laukaisevan kalojen pintomista, ja kuten usein tapahtuu, tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin se alkoi.
Koekalastusalue Havaintoja koskiluonnosta ja kaloista Koekalastuksen havaintojen perusteella koskialueen kalasto on säilynyt vankkana, monipuolisena ja tasapainoisena. Yksilöt ovat visuaalisesti moitteettomassa kunnossa eikä poikkeamia tai häiriöitä havaittu. Koskialueen valtalaji harjus esiintyy kaikkialla. Suurin esiintymistiheys ja kokovaihtelu on selkeästi pakkautunut koskialueen matalaan ja monimuotoiseen alaosaan. Täällä tehtiin myös lukuisia havaintoja rantaheinikoissa vaanivista saalistajista. Kävi myös niin että hauki iski perho-ongen päässä rannan tuntumassa kamppailevaan harjukseen. Edellisen koekalastusreissun tavoin taimen oli harvinainen saaliskala. Koekalastuksessa pyydetyt harvat yksilöt olivat nuoria vuoden tai kahden ikäisiä kaloja. Suuren ja muikkupitoisen Unarinjärven läheisyys sekä esteetön vaellusreitti tuottaa epäilemättä myös luontaista taimenkantaa. Vaikka Vanha- Aution koskialue on luonteeltaan leimallisesti harjuskoski, taimenen olettaisi esiintyvän kalastossa runsaslukuisemmin.
Koekalastusalue Havaintoja koskiluonnosta ja kaloista Vanha-Aution koskialue on kiehtova kalastuskohde. Niin monimuotoisen luontoelämyksen, kalastettavuuden kuin vähäisen kalastuspaineen vuoksi. Koekalastustulokset puhuvat myös puolestaan. Vanha-Aution tilan vesioikeus sisältää koskialueen lisäksi lähes kolme kilometriä nivamaista Meltausjokea - Autiosuvannosta aina Mikkelinlamelle saakka. Nivaosuus sisältää havaintojen perusteela runsaasti kaikenlaista kalaa, kertoman mukaan aina syksyisiin siikavaelluksiin (Coregonus l. maraena) saakka. Alueen vankasta haukikannasta saatiin myös näyttöä, noin vartin virvelinnakkelun tuloksena Autiosuvannon alapuolisesta joenmutkasta nakersi Lotto lippaan komea 103cm haukimamma.
Tukikohta ja palvelut Vanha-Autio on ensiluokkainen tukikohta kalastusmatkailuun. Tukikohta on kävelyetäisyydellä koskialueesta. Päärakennus ja rantasaunarakennus majoittavat laadukkaasti 10 henkilöä. Päärakennuksen tuvassa on reilusti tilaa oleiluun ja yhteisiin ruokailuhetkiin. Varustelutaso on erämaaolosuhteet huomioiden hyvää tasoa ja rakennuksissa on aggregaattisähkö. Molemmissa rakennuksissa on suuri näköalaveranta rupattelutuokioihin ja suvannon elämän tarkkailuun. Savusaunan kupeessa Autiosuvannon yläpään rantatöyräällä on hieno tulistelupaikka, josta aukeaa esteetön näkymä koko Autiosuvannon alueelle. Kerrassaan mainio paikka hiillostaa harria suvannon tuikkeja tarkkaillen. Tukikohdan saavutettavuus on myös erinomainen, pihaan pääsee henkilöautolla ja Autiosuvannon kainalossa olevalta veneenlaskupaikalta saa tarvittaessa veneen suoraa trailerilta vesille.
Tukikohta ja palvelut Lähiseudulta löytyy palvelutarjontaa vaativampaankin tarpeeseen. Unarin naapurikylällä Kieringissä toimiva Kieringin Lomakylä Oy http://www.kieringinloma.fi/ toimitti koekalastusviikon ajan tukikohtaan kerran päivässä aamiaisen ja lämpimän aterian. Järjestely oli erinomaisen toimiva ja palvelukokonaisuudesta on pelkästään ylisanoja. Mainittakoon että pitopalvelun tarjonnan ytimessä on tilan oma ylämaankarjan liha. Vähäkalorinen ja vähärasvainen liha on erityisen maukasta, lyhytsyistä ja väriltään tummanpunaista. Kieringin kylällä toimii myös vireä kyläkauppa & kahvila. Yksi jos toinen koekalastaja piipahti siellä viikon mittaan täydentämässä hupenevia varastojaan. Koekalastusviikko oli jälleen hieno ja mieleenpainuva kalastuskokemus erityisissä olosuhteissa Lapin lumoavassa luonnossa. Helsingin Perhokalastajat ja Meltausjoen koekalastusryhmä kiittää toistamiseen Vanha-Aution isäntiä ystävällisestä vieraanvaraisuudesta. Helsingissä 26. 12. 2017 Helsingin Perhokalastajat, Meltausjoen koekalastusryhmä
Lastuja ja kaskuja 1/4 Lastuja ja kaskuja Meltausjoen koekalastusta Vanha Autiosta käsin kesällä 2017 VP Rusanen Vieläkin on elävästi mielessä viime kesän Meltausjoen harjuksen koekalastusviikko kaikkine Vanha Aution syrjäisen sijainnin mukanaan tuomine erikoisjärjestelyineen. Retki alkoi Kolarin asemalta kun poimin Picasson kyytiin Granlundin Aarnen varhain sunnuntaiaamuna. Ekaks kurvattiin rikkaaseen Ruotsiin Muonionjoen sillan yli ja ICA Lahtis nuuskakauppaa, joka tietenkin oli kiinni varhain sunnuntaiaamuna. Sitten käytiin Suomen puolella kaupassa ja ostettiin pari tonkkaa juomavettä ja muutama keskari, ja ykköstolpan olut, eikä kummankaan päähän juolahtanut mistään suunnasta, että jotakin syötävääkin olisi kannattanut ostaa. Kun sitten perille Vanha Autioon päästiin ja muutama tunti palloiltiin yhden jalan ympärillä, nälkä siinä pyöriskellessä meinasi kimppuun kömpiä. Jotenkin vaan, oli tuudittauduttu siihen oloon, että meillehän tuodaan joka päivä tilaamamme sapuskat jonkun paikallisen sapuskan valmistajan toimesta, no hätä, vaikka tiedettiin hyvin, että ensimmäinen jakelu tapahtuu vasta maanantaina iltapäivällä. Totuuden valjettua kurvasin parikymmentä kilometriä Unariin ruokakauppaan. Tiedättehän te, Unarin uinuva kylä on sen tien päässä, jonka varressa komeilee kyltti Lapin ja lannan raja. Ajellessani kylän raittia ristiin rastiin en huomannut siellä ensimmäistäkään kaupan näköistä taloa. Tölskin Kalevi saapui Vanha Aution tiluksille muutaman tunnin päästä ja tarjosi ystävällisesti sokerikorppuja ja teetä. Oli maittava samalle sunnuntaipäivälle osuneen 71v syntymäpäiväni gourmeeateria.
Varsinainen harjusjaksoni alkoi sitten heti maanantaiaamuna ja siirryttiin sovituille pooleille kalaan. Raihnasveikeälle oli yhtä juhlaa päästä Grimmin Stephanin ohjastamalla peräprutkuveneellä poolin rantaan, eikä tarvinnut rymytä rahjustaa sinne, jalat kun eivät tottele kunnolla ohjausta meiningillä metsän siimesten halki. Yritin päästä pajupusikkojen läpi pelipaikoille, mutta ei siitä mitään valmista tullut. Oli aika lämmin päivä, joten hiki hatussa ja nälkä mahassa hukkasin voimani pajupusikkoihin. Oli pakko huilata oikein kunnolla kalastamisen sijaan. Hakeuduin varmuuden vuoksi mustikanvarpumättäälle veneen lähelle, että kaverit löytävät varmasti raatoni pois lähtiessään. Niin tarkkaan olin voimani hukannut, että ihan oikeasti kävi mielessä mettään kuukahtamisen mahdollisuus ja mieleeni nousi suurimmaksi huolenaiheeksi hassu ajatus, kuka paikalla olevista herroista ajaa autoni ihmisten ilmoille. Yht äkkiä ja onnekseni muistin, että mulla oli purkki ykköstolpan olutta kalatakin taskussa. Sen kun kurkkuuni kietaisin, häipyivät tuonpuoleisen ajatukset silirimpsis sen siliän tien ja verensokeri nousi pikkuhiljaa normaaliksi. Olipa huimaa hommaa viikon verran vierestä seurata, kun saamamiehet ja pojat vetelivät harjuksia jatkuvalla syötöllä kuin ketunneniä. Onneksi tahti ei ollut tappava, koska kaikki paitsi ruokakalat vapautettiin mittauksen ja saalistilastoon kirjaamisen jälkeen. Kalaa oli jokaisessa neljässä poolissa. Itse kalastin vain alinta eli nelospoolia, koska siihen pääsi veneellä ja veneestä myös kalastin. Harjukset antoivat tasaisesti, muttei runsaasti kyytiä valkoperseille, kun taas ammattilaisten larvastus osoittautui viikon aikana kaikkein tehokkaimmaksi ronkkimismuodoksi. Kävi mulla mielessä, ehtiikö sen kalan nakertamisen antamista kikseistä kunnolla nauttimaan, kun homma menee tyyliin, äkkiä kala kiinni, vielä äkkiämpää irti ja uutta ronkkimaan. Koekalastuksessa se kuitenkin on tuloksia antavan tehokas tapa suhteellisen nopeasti selvittää kalojen olinpaikat ja kalatiheydet. Ja se myös selvitettiin. Lastuja ja kaskuja 2/4
Maanantai-iltapäivällä kuudentoista maissa kuin myös siitä eteen päin Kieringin Lomakylä Oy:n viehättävä Teija Raaterova kantoi sapuskat Vanha Aution pirttiin ja meille ateriapalvelut tilanneille koitti todellinen herkuttelutuokio parin päivän tyhmyydestä sakotetaan merkkisen paaston perään. Vielä kerran suuret kiitokset meistä hyvää huolta koko viikon pitäneelle emännälle herkullisista aterioista kuin myös mielenkiintoisista Kieringin kylään liittyneistä kertomuksista. Erityisesti jäi mieleen kertomus niistä kahdesta nuoresta pojasta, jotka jäivät Kierinkiin Lapin sodan ajaksi ja saivat tehtäväkseen pitää kylä asutun oloisena. Pojat sytyttivät savuavat tulet joka päivä jokaiseen kylän piisiin, jotta saksalaiset luulisivat kylää asutuksi, eivätkä tulisi sitä tuhoamaan, kuten olivat tehneet kaikille autioituneille kylille, joista väki oli lähtenyt sotaa pakoon. Keski-Lapin Kierinki on siten yksi kolmesta Lapin kylästä, jotka jäivät saksalaisilta polttamatta Lapin sodan aikana. Kaksi muuta ovat Suvannon kylä Itä-Lapin Pelkosenniemellä Kitinenjoen mutkassa ja Länsi-Lapin Äkäslompolo Yllästunturin juurella. Koekalastussopimukseen kuuluvana tehtiin yhtenä päivänä muutama tunti talkootöitä Vanha Aution isännille, raivattiin kämppäkompleksin rannasta pajukot pois, paikattiin saunarakennuksen katto ja tapitettiin sen seinähirsiin vapatelineet sekä pienittiin jonkun verran polttopuita eli ihan vaan sellaista kevyttä korpiaskaretta. Lastuja ja kaskuja 3/4
On se metkaa, ihminen on tottunut toimiviin känny-yhteyksiin kaikkialla Suomessa. Kun sitten hakeutuu Keski-Lapin korpeen virtaavan veden tuntumaan alavilla mailla hallan vaara paikkaan, eikä kännykällä yht äkkiä pääse mihinkään. Harmitus saa yllättävät mittasuhteet. Kuuluvuuden takaamiseksi koekalastusviikon olosuhteissa piti antaa mielikuvituksen painella melkoista kiitolaukkaa, että pääsi kännykällä johonkin. Jotkut taisivat pärjätä nostamalla kännyn niin ylös kuin räpylä nousi ja taas höpistiin, useimmat joutuivat kömpimään Vanha Aution takamäen nyppylän päällä kököttävälle puuseelle asti ja taas höpistiin. Minua sekään ei auttanut, piti nousta puuseen seinustalla nojallaan olevat tikkaat paskahuussin katolle ja taas höpistiin. Mutta, kun piti hoitaa viikon aikana parit raha-asiat läppärillä, piti nousta Picasson satulaan ja karauttaa kauas ylämaille, kunnes läppärin internetti sai yhteyteen vaadittavat tapit ojennukseen. Eräällä tällaisella reissulla pysäytin Picassoni (suluissa: käytän omistusmuotoa, koska se on kokonaan maksettu omaksi) parin kilometrin päässä korkeahkon mäen päälle ja siinä maksuasioita hoitaessani katselin mäen alla siintävälle pienelle suolammelle ja ihmettelin, mitä pirun kaloja siellä joku raudanpaiskaaja oikein ronkkii. Uteliaisuus sai kömpimään maastoon ja rinnettä lähemmäs laskeutuessani se peevelin raudanheittäjä nousi komeasti siivilleen ja sen kaksi kaveria tekivät saman tempun. Enpä ollut koskaan aikaisemmin päässytkään näkemään korpikurkien lentoon lehahtamista niin läheltä, en kyllä kauempaakaan, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Olipa taas upea harjusten koekalastusviikko, josta suuret kiitokset Vanha Aution isännille, koko kalastusporukalle ja erityisen lämpimät kiitokset Kieringin Lomakylän Teijalle päivittäisistä erittäin maittavista gourmeeaterioista ja mielenkiintoisista Kierinkikertomuksista. Lastuja ja kaskuja 4/4