Pamausrasti I kuva Ismo Paukku. Nuorten Am-partio H 14 suunnittelemassa reittejä Syömäsijanmäkeen

Pamausrasti I 2018 kuva Ismo Paukku Nuorten Am-partio H 14 suunnittelemassa reittejä Syömäsijanmäkeen Tulevat aluemestarit valmiina lähtöön: Matias Liuha, Lassi Salmi ja Otto Liuha

kuva Juha Niemistö Näyttää siltä, että ihmisten käyttämät palvelut ovat entistä enemmän menossa internetin ihmeelliseen maailmaan. Varsinkin Suomessa ollaan edelläkävijöitä monissa mobiilipalveluissa. Joskus tuntuu, että onko asioista tehty asiakkaiden kannalta jo liiankin vaikeita. Varsinkin vanhempien ihmisten voi olla vaikea ymmärtää, ettei enää voi tehdä esim. paperista veroilmoitusta. Suunnistusliitto on myös eturintamassa kehittämässä suunnistuksen mobiili- ja internetpalveluja. Liitto on kehittänyt uuden kuntosuunnistuskalenterin ja ilmoittautumispalvelun nettiin, rastilippu nimeltään. Sieltä olisi tulevaisuudessa tarkoitus löytää kaikki Suomen kuntorastit ja maksaminen ja ilmoittautuminen tapahtuisi sitä kautta. Myös tulokset menisivät sinne. Teimme suunnistusjaostossa päätöksen, että emme ota tätä palvelua vielä käyttöön, vaan seuraamme kehitystä ja liitymme siihen myöhemmin, mikäli näemme, että siitä on hyötyä suunnistajalle tai seuralle. Seuramme on useiden vuosien hiljaiselon jälkeen osallistumassa myös ulkomaisiin tapahtumiin. Osallistumme Tiomila- suunnistusviestiin Ruotsissa 28-29.4. Joskus aiempina vuosina yksittäisiä seuramme suunnistajia on käynyt veteraanien MM kilpailuissa muistaakseni Australiassa asti ja taannoinen "tehoryhmä" kävi harjoitteluleirillä Tšekissä, Espanjassa ja taisivat osallistua johonkin kisaan myös Virossa. Ulkomailta löytyy hienoja suunnistustapahtumia ja niihin järjestetään myös ohjattuja matkoja. Kuluvana vuonna järjestämme ainoastaan yhdet kilpailut, järjestyksessään kolmannet Peurunka Rogaining kisat. Emme saaneet pidettäväksi anomaamme kilpailua ja vaihtoehto B vietiin myös meiltä pois. 2019 meillä on varmasti pidettävänämme suunnistuksen maakuntaviesti ja sen lisäksi yritämme saada yhdet kansalliset kilpailut. Suunnistuksen suurtapahtuma Jukolan viesti on tänä vuonna Hollolan suppamaastoissa. Maastoa on hehkutettu paljon etukäteen. Osallistujia lienee taas ennätysmäärä, koska eteläinen sijainti suosii isoja osallistujamääriä. Meiltä on ilmoitettu 4 mies- ja 4 naisjoukkuetta. 2019 viesti on Kangasalalla ja silloinkin on varmasti paljon osallistujia. 2020 viesti pidetään Rovaniemellä ja sinne on jo etelän kaupungeista sen verran matkaa, että osallistujamäärät luultavasti tippuvat. Toivotan hyvää suunnistuskesää kaikille jäsenille. Hienoja suunnistustapahtumia on tarjolla ympäri Suomen. Puheenjohtaja Petri Alvoittu

Ojan toisellekin puolelle, Juha Niemistö Pamaus Rasti 2018 keskittyy haastatteluihin. Nuorten mielipiteet ovat tärkeitä. Kannattaa lukea moneen kertaan ainakin karttamerkintämuutokset, joista on Juha Lehtimäen seikkaperäinen juttu. Kansainvälinen sähköpostinvaihtajamme Tahvo kävi jopa pallon toisella puolella Uudessa Seelannissa kuvaamassa ja testaamassa sikäläisiä maastoja. Kuluneen vuoden aikana ViPan piirissä on myös lapsia ja lastenlapsia syntynyt. Onnittelut kaikille äideille ja isille ja isovanhemmillekin. Kun meille syntyi aikanaan lapsenlapsia, kyselin Hämäläisen Taunolta, että mitä ohjeita hän papalle ja mummille antaisi tuommoisten hoitamisessa. Lapset on vietävä ojan toiselle puolelle, oli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Siis lapsia tulee viedä maastoon ei vain tielle näin asian ymmärsin. Neuvo oli erinomainen ja näyttävät Taunon lapsenlapset vieläkin metsissä viihtyvän. Sinne mahtuu uutta pihkaniskaa ViPan riveistä. Suunnistusharrastus kulkeekin aika monta kertaa suvuissa. Talvi oli suotuisa hiihtoharrastukselle. Perinteistä tuli enemmän kuin vuosiin. Karvasukset saivat levätä sen aikaa. Vipalaisia osallistui erilaisiin laturetkiin, pitkän matkan hiihtoihin ja jopa umpihankihiihtoon. Hiihto-suunnistuksessa Ismo Paukku pokkasi SM-kultaa pariviestistä Itä Päijänteen Rastin riveissä. Moisia mitaleja ei ViPan suunnistajilla juuri liene. Myös IPR:ssä lykkinyt Hannu Väätäinen nappasi hopeaa SM-viestissä. Onnea heille kesällä pojat suunnistavat suurten ikäluokkien H 60 ja H 65 -sarjoissa nähtävästi ilman suksia ja sauvoja, jonsei Hannu kuitenkin välillä myös pyöräsuunnistuksessa. Jukolaan mennään isolla ryhmällä suppamaastoihin, joten Hietasyrjän kankailla kannattaa vaikkapa vain kartan kanssa kävellä. Jospa saisimme sinne myös käyräsuunnistusharjoituksenkin rustattua. Sain olla Hollolan maastossa 3. osuudella 13.4 km matkalla nk. putkiosuudella vuoden 1987 Jukolassa. Vauhti oli kova ja porukassa kun mentiin kukaan ei muistanut seurata tarpeeksi tarkkaan karttaa ja niin isompi mutka tuli 1-2 välillä. Heikki Kekoni suunnisti saman osuuden. Hän sai minut oheisella 1. rastilla ja meni sitten omia menojaan ison mutkamme jälkeen. Loppu sujui mallikkaasti. SM-keskimatkakin on toukokuussa suppamaastossa. Valkosjanne kertoi, että Tiomilassa on käyty jo ainakin 1981. Se on kokemus, ken tänä vuonna mukaan pääsee. Haaveena on myös Nuorten Jukolan osanottoa sehän on Saarijärvellä elokuussa, joten sitä voisi mennä ihan katsomaankin. Lentokentän lähistöllä olleita rasteja 1987 Hälvälässä ja Kurussa viikolla 11/2018 Enontekiössä

Muutoksia karttamerkkeihin (Juha Lehtimäki) Uusien tänä vuonna ilmestyvien suunnistuskarttojen karttamerkit ovat muuttuneet osittain ja pikku hiljaa uudet karttamerkkimuutokset siirretään myös aiemmin ilmestyneisiin karttoihin. Alla on www-osoitelinkki, josta näkyvät kaikki vuoden 2018 alusta alkaen käyttöön tulleet viralliset ISOM2017-suunnistuskarttamerkit. http://www.suunnistusliitto.fi/system/wp-content/uploads/ 2017/12/ISOM2017_FI_011217_suomennos.pdf Käyn tässä kuitenkin läpi suurimmat karttamerkkeihin tulleet muutokset. Karttamerkkien mitat ovat 1:15 000 mittakaavaisille kartoille, koska kartat piirretään aina 1:15 000 mittakaavaisina. Karttamerkit suurenevat oikeassa suhteessa, jos radoista tehdään esim. 1:10 000 mittakaavaiset tulostustiedostot iltarasteja varten. OCAD-ohjelmaan ilmestyy viereisen kuvan mukainen Vie-ikkuna, kun ylävalikosta valitaan Tiedosto ja sen alta Vie tiedostoksi Ikkunassa pyydetään kartan koko (tässä A4 vaaka) ja vientimittakaava (tässä 1:10 000), kun pdf-päätteisiä tulostustiedostoja tehdään. Alkuperäisen kartan mittakaava pitää siis olla tuo 1:15 000, kuten kuvassa näkyy. Täysin uuden näköisiä karttamerkkejä ovat seuraavat:

Ampumaradan nuoli ja hautaristi ovat poistuneet. Ne kuvataan kielletyn alueen merkillä. Seuraavaksi ovat merkit, joiden mittoihin on tullut muutoksia:

Kuntosuunnistusvastaavan Kari Puurusen haastattelu 1. Miten innostuit suunnistamiseen? Alkuinnostus tuli armeijan aikaan, joka ainakin silloin oli varmaan melko harvinaista. Ei tainnut ainakaan silloin olla kovin yleistä, että joku intissä piti suunnistamisesta Se ei kuitenkaan vielä silloin ottanut kipinää, vaan vasta 25 vuotta sitten, kun työpaikallani (Valtion Tietokonekeskus) Laatusen Jouko järjesti suunnistuskoulutusta. Opettajana toimi yksi Liuhan veljeksistä. Meillä oli ensin teoriaopetusta ja sitten mentiin Suunnan rasteille Pönttövuoreen. Siellä opettajan opastuksella suunnistettiin muistaakseni C-rata. Siitä se alkoi ja näyttää jatkuvan edelleen.

2. Mikä on paras muistosi Jukolan viestistä ja montako kertaa olet ollut? Paras muisto on varmaan se ensimmäinen eli Juhla-Jukola 1998. Muistan vielä aika hyvin radan ja ne pummit, jotka tuli tehtyä. Yhtä mieleenpainuva oli Lappee-Jukola 2016, mutta eri syystä. Yleensä olen yrittänyt pitää kengät kuivina edes lähtöön saakka, mutta siellä pellolla 10 sentin liejussa lähtöä odotellessa se ei onnistunut. Tähän mennessä olen Jukolassa ollut 19 kertaa. Salo- Jukola jäi väliin tapaturman vuoksi. Eli tänä vuonna olisi 20. kerta ja 20 vuotta ekasta Jukolasta, mikäli joukkueisiin mahtuu. 3. Olet järjestellyt iltarastikalenteria jo vuosia. Mikä siinä on mielenkiintoisinta? Missä olisi parantamisen varaa? Onhan tuota yli 15 vuotta tullut tehtyä. Mielenkiintoisinta siinä on se, kun yrittää saada jotain uutta ja erilaista. Mutta pelkäänpä pahoin, että kalenteri alkaa toistaa vuosi vuodelta itseään. 4. Mikä kartta on mielenkiintoisin ViPan repertuaarissa? Itse pidän Hietasyrjän kartasta. Kun se laajeni Korkeakoskentien toiselle puolelle, tuli mukaan myös hieman erilaista maastoa. 5. Millaisena näet ViPan iltarastitulevaisuuden ja millä tavalla sitä voisi mielestäsi kehittää? Esim. millaisia karttoja tai ratoja pitäisi olla? Eiköhän se aika hyvä ole, niin kauan kuin innokkaita iltarastiratamestareita riittää. Totta kai uusia karttoja pitäisi olla, mutta tällä hetkellä varmaankin pyritään päivittämään jo olemassa olevia. Ratarepertuaari on minusta aika hyvä, tietysti pitäisi pystyä enemmän järjestämään RR-ratoja, mutta se on melko työlästä. 6. Mitkä ovat sunnistustavoitteesi tänä kesänä? Käydä ViPan iltarasteilla mahdollisimman ahkerasti ja yrittää päästä Jukolaan. 7. Mittaatko matkaa? En ole askelpareilla koskaan mitannut, yritän arvioida kulkemani matkan muuten. 9. Mitä hyötyä on GPS-tallennuksesta? Se on antanut minulle itselleni ainakin paljon. Voi jälkeenpäin katsoa, miten hyvin tai huonosti on edennyt jonkin rastivälin. Reittihärveli on todella hyvä apuväline ja toivottavasti meidänkin kaikki iltarastiratamestarit toimittavat tarpeelliset tiedostot Lehtimäen Pasille, että saadaan se kaikille meidän rasteille.

Turpeisen perheen haastattelu Saana ja Jussi metsässä Antti Kainuun Rastiviikon sarjavoittajana, Topi Am-kisoissa, Jukolan hurmaa Lappeenrannassa, pojat voimailemassa, Topi Salla ja Mikko Turpeisen perhe Vihtavuoressa on monella tavalla mukana liikunnassa ja urheilussa. Viime suunnistuskaudella Antti valittiin Vihtavuoren Pamauksen suunnistusjaoston parhaaksi KRVvoittajana (H21AL) sekä 4. sija Keskimatkojen SM:stä ja Topi lupaavaksi nuoreksi. Muutenkin oltiin liikuntatouhuissa mukana mm. jalkapallossa.

Miten Antti, Salla ja lapset olette tulleet suunnistuksen pariin? Antti: Aloitin suunnistuksen Suonenjoella, kun isä vei minut rastireitille ensimmäisen kerran muistaakseni 1986, ollessani 6-vuotias. Olen jatkanut samaa perinnettä omien lasteni kanssa. Mikko taisi olla ensimmäisen kerran rastireitillä 5-vuotiaana, Topi 4-vuotiaana ja seuraavana ovat vuorossa Jussi ja Saana. Tosissaan lajin pariin siirryin Juvalla 80-luvun lopulla, kun siellä oli hyvä kaveriporukka suunnistuskisoja kiertämässä ja vanhemmat olivat aktiivisia kuskaamaan leireille ja kisoihin. Salla: Suunnistus on kuulunut elämääni aina. Vanhempani suunnistivat maajoukkue-edustajina niihin aikoihin, kun synnyin. Olen ollut kisapaikoilla pienestä pitäen ja ensimmäistä kertaa itse kilpailemassa 6-vuotiaana. Ajattelen suunnistusta enemmän elämäntapana kuin kilpailumuotona. Suunnistus on perheen yhdessä olemista ja tekemistä, jota kukin voi toteuttaa haluamallaan tasolla. Perheeni suunnistuskausi rakentui usein kolmen suunnistustapahtuman ympärille: Jukolan viesti kesäkuussa, Kainuun Rastiviikko heinäkuussa sekä kauden viimeisenä koitoksena Ruska-Rastit lokakuussa. Mitä muita lajeja mielellänne harrastatte? Topi: Hiihto ja jalkapallo, tykkään pelata myös sählyä kotipihalla ja käydä luistelemassa. Mikko: Yritän tänä kesänä saada kuntoa paremmaksi käymällä lenkillä jalkapallon lisäksi. Antti: Pelaamme Mikon ja Topin kanssa jalkapalloa ViPassa. Valmennan 2006 poikien jalkapalloporukkaa. Talvisin käymme koko perheen voimin hiihtoretkillä. Mikko ja Topi ovat myös käyneet hiihtokisoissa. Sallalle hiihto on lähellä sydäntä, kuten kaikki muutkin luonnossa liikkumisen muodot. Millä alueella Laukaassa mieluiten suunnistatte? Hietasyrjän kankaat ovat aina miellyttäneet meitä kaikkia. Hietasyrjä on myös hyvä retkipaikka ja hyödynnämme usein Hietasyrjän kotaa makkaranpaistoretkien ja marjastuksen merkeissä. Millaisia tavoitteita perheellä on ensi kesänä, iltarastit, kansalliset, rastiviikot, Jukolan viesti, muut lajit? Ensi kesänä pyrimme käymään lähialueen kisoja keskittyen lasten harrastamiseen ja kisailuihin. Osallistumme myös koko perheen, isovanhempien ja serkkujen voimin Kainuun Rastiviikolle, joka on jokakesäinen perinne. Antti puolustaa H21AL -sarjan voittoa ja Topi tavoittelee H8RR-sarjan voittoa. Mikko siirtyy tukireitiltä oikean suunnistuksen pariin ja tavoitteena on saada hyviä onnistumisen elämyksiä. Pienempien kanssa voidaan osallistua perhesarjaan. Rastiviikkoon liittyy paljon muutakin kuin suunnistusta: välipäivinä tehdään pyöräretkiä, uidaan, pelataan jalista, kierretään leikkipuistoja ja valloitetaan Vuokatin vaarat. Jukolan viesti on myös kalenterissa isolla ja se on hieno tapahtuma, koska pojatkin alkavat olla tapahtumasta jo niin innoissaan. Järjestämme syksyllä myös omat iltarastit ja pyrimme kiertämään ViPan iltarasteja joka tiistai. Antti, Mikko ja Topi pelaavat läpi kesän jalkapalloa, joten kalenteri on melkoisen täynnä ohjelmaa. Toivottavasti mukaan mahtuu muutamat yleisurheilukisatkin. Pyrimme tekemään kisatapahtumista perheen yhteisiä retkiä.

Kuka tai mikä on suunnistuksessa pahin vastustajasi? Antti: Pahin vastustaja löytyy peilistä. Sen on saanut huomata joka vuosi. Kun olen saanut rauhoitettua oman tekemisen ja sovitettua tavoitteet realistisiksi, on tuloskin ollut omalle tasolle ihan hyvää. Topi: Pahin ongelmani on kaatuminen. Muuten menee hyvin. Mikko: Pitkät rastivälit. Niissä on toistaiseksi aina mennyt huonosti. Mikä on ollut mukavinta suunnistuksessa tähän asti? Topi: Rastien etsiminen ja ihan vaan suunnistus. Mikko: Viime kaudella aluemestaruusviestissä oli kivaa, kun olimme kolmansia. Millainen on hyvä kartta? Antti: Tykkään selkeälukuisesta kartasta, missä kaikki oleellinen on kuvattu riittävällä tarkkuudella. Liiallinen näpertäminen kartan suhteen saa aikaan välillä sekavuuden tunteen, kun kartan luettavuus vauhdissa heikkenee. Toki näössäkin voi alkaa jo olla ongelmia :) PS Kun tulimme Vihtavuoreen ja Pamaukseen, emme tunteneet täältä ketään. Suunnistus on ollut hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Tosin yksi yhteys perheeltäni löytyy Vihtavuoreen: vanhempani muistavat 70-luvulta ViPasta legendaarisen vesisuontenetsijä Reino Vepsäläisen, joka seurueineen sattui monessa suunnistustapahtumassa telttanaapuriksi. Reino kävi kotipaikallani Rantasalmellakin katsomassa talon huoneiden paikat kohdilleen. Kisoja ennen juhannusta 6.5. Keurusrastit, Keuruun Kisailijat 11.-12.5. Sisä-Suomen rastipäivät, Viitasaaren Suunta 18.5. Nuorten Jukolan esikisa, kansalliset keskimatkat Saarijärven Pullistus 19.5. Kahden kisan keskimatka Kinkoriutta, Suunta Jyväskylä 20.5. JoSeMoRA-rastit, Itä Päijänteen Rasti 26.5. SM-keskimatkat, Kouvolan Suunnistajat 3.6. Tanssikallio-rastit, JRV 10.6. Erkki Kohvakan muistosuunnistus, AM-keskimatka, Kangasniemen Kalske 11.6. AOK ja 13.6. AOV, Rasti E4 13.6. Äänekoski-Sprintti, Rasti E4 ja 16.-17.6. Jukolan viesti, Hollola

NZ Suunnistus, Tapani Rautavuoma Veteraanien MM-suunnistusten (Auckland 2017) lähdettiin tarkastamaan, mistä jäätiin silloin paitsi. Lajivalikoima hivenen poikkesi perinteisistä suunnistuskisoista, mutta periaatteet olivat kuitenkin samat. Autosuunnistus tabletin kartalla kahdella saarella. Jälkimmäinen pirssi oli puoliverinen Mini Cooper S. Mutkaisilla teillä olisi kartanlukijakin kaivannut välillä omaa jarrupoljinta. Kaupunkisuunnistusta useassa isommassa ja pienemmässä kohteessa, jota jossakin päin myös sprintiksi kutsutaan. Muutama pitkän matkan taival, vaikka metsää ei juuri näkynytkään. Keskimatkan osuudet jäivät vähemmälle huomiolle. Tarkkuussuunnistusta yleensä teiden varsilla lähinnä välimatkoja ja korkeuseroja aprikoiden. Vakka-Rastin ajoilta opittua valokuvasuunnistusta sillä erotuksella, että kuvat olivat enemmän matkaoppaissa kuin paikallisissa sanomalehdissä, joihin olen tottunut. Aikaero oli lähtiessä 11 tuntia, mutta palatessa enää 9 tuntia. Se ei kuitenkaan vaikuttanut tulostenlaskentaa eikä myöhästymisiä lähtöpaikoilta (lue: lentokentiltä) kuten kävi yösuunnistuksen SM-kisoissa Kalannissa. Tuolloin siirryttiin talviaikaan kesken kilpailun klo 24 ja jo silloin tuloslaskennassa käytetyt tietokoneet alkoivat itse siirtää kelloja oikeaan aikaan. Auringon asento ja kierto hankaloitti sen hyödyntämistä, kun kompassi oli unohtunut kotiin. Aurinko pohjoisessa keskellä päivää ja kiertää väärään suuntaan ei meinannut kerralla mennä jakeluun. Karttamerkeissä erityistä haastetta toivat Uuden Seelannin erikoismerkit, kuten kupliva mutalammikko tai kuumaa vettä syöksevä lähde. Suurten puiden merkitseminen oli kyllä paikoin täyttänyt karttapohjan lähes kokonaan. Eteläsaarella erityisesti kiinnitti huomiota metsäalueiden vähyys. Ja se mitä oli, vaikutti yleensä istutetulta suoriin riveihin. Sinne meneminen olisi vielä vaatinut viranomaisten luvan, joten viikkorasteja jäi pakostakin väliin. Jukolan harjoitusta ajatellen suppamaastoja olisi kyllä löytynyt, jollaisessa myös vuoden 2017 MM-kisat osittain pidettiin

Kuvia Tapani Rautavuoman Uuden Seelannin matkalta keväällä 2018, kuvat Tapani ja Taru Rautavuoma

SM-parisprint H120- (1,7+1,7+1,7+1,7+1,7+1,7) 25.2.2018 Kerava 1 Itä-Päijänteen Rasti 46:20 1 Heikki Peltonen 6:52 1. 2 Ismo Paukku 7:58 3. 14:50 2. 3 Heikki Peltonen 7:09 1. 21:59 1. 4 Ismo Paukku 8:05 3. 30:05 1. 5 Heikki Peltonen 7:50 1. 37:56 1. 6 Ismo Paukku 8:23 1. 46:20 1. SM viesti H210 - (5,6 + 5,6 + 5,7 km) 7.2.2018 Lappeen Riento 1. SOC Asikkala-1: Risto Orpana, Teuvo Lehtinen, Heikki Saarinen 2. Itä-Päijänteen Rasti-1: Heikki Nurminen, Hannu Väätäinen, Taisto Voutilainen ViPan jäseniä on ollut hiihtosuunnistustouhuissa mukana muissa seuroissa. Näin saamme onnitella tänä keväänä heistä kahta SM-mitaleista eli Hannu Väätäistä ja Ismo Paukkua, joista jälkimmäinen teki historiaa ankkuroimalla yhdessä Heikki Peltosen kanssa kultaa. Ismo voitti myös Alajärvellä yhteistuloksissa kansalliset ALU-rastit sarjassa H 60 ja oli hiihtosuunnistusrankissa 12.. (Väätäinen 23 ja Salonen 36. H 65). Henkilökohtaiset SM-kisat pohjoisessa jäivät valitettavasti Ismolta käymättä sairauden takia ja siksi henkilökohtainen SM-mitali jäi tulevien talvien tavoitteeksi. Aluemestaruuksia Hannu Väätäinen saavutti kaksi ja yhden hopean, Kauko Salonen yhden

mestaruuden ja kaksi hopeaa sekä Ismo yhden pronssin ja kaksi hopeaa. Suunnistuksen lisäksi Ismo on kilpaillut juoksussa saavuttaen runsaasti menestystä omassa sarjassaan maratonilla. Niinpä laitettiin hänet pohtimaan eri lajien yhteenpassaavuutta. Ismo Paukku: Suunnistus Hiihtosuunnistus Maraton. Ajatuksiani näiden yhteensopivuudesta. Kaikki kestävyyslajit tukevat toisiaan. Maraton = minulle motivaatio käydä kesällä lenkillä ja suunnistamassa, talvella hiihtämässä pitkä ja raskas juoksu kysyy aina lopussa henkisiä voimavaroja En ole juossut yhtään maratonia, jossa eivät viimeiset kilometrit olisi raskaita, maaliin pääsyn euforia on sellainen, joka pitäisi jokaisen kestävyysurheilijan joskus kokea Hiihtosuunnistus Aivan eri laji kuin kesäsuunnistus => kesäsuunnistukseen antaa harjoitusta: - keskittymiseen, ei saa pudota kartalta urasyherikössä - nopea, muutaman sekunnin reitinvalinta, kierto vai lyhyimmän kautta, pätee myös kesällä - ketteryys säilytettävä suksilla, nopeat käännökset, tasapaino säilytettävä epätasaisilla ja kapeilla urilla => auttaa myös kesää varten - talvella kilpailu suksilla antaa kestävyyspohjaa kesän juoksu ja suunnistushommiin - helppo lähteä sulalla maalla taas juoksemaan kun talvi on hiihdetty Kesäsuunnistus ajatuksen ja keskittymisen pitäminen koossa suunnistussuorituksen ajan fyysisen rasituksen ja aivotyöskentelyn yhteensovittamista, on osattava oikeissa paikoissa hidastaa MAITOHAPPO ON MYRKKYÄ MYÖS AIVOILLE, sen olen oppinut kaikissa suunnistuslajeissa Kesän 2017 menestyksestä: Venlojen viesti (Eno): ViPa I 310., ViPa II 647. ja ViPa III 904. Jukolan viesti (Eno): ViPa I 135., ViPa II 454., ViPa III hyl, Vipa IV 1297. AM-viestit (ViPa): H 14 hopeaa, H 12 pronssia. AM-partio (ViPa): I sija H14 ja H 60, II sija H 60 Miska Aho: H14 2. Keurusrastit Otto Liuha H 13A 2. toisena päivänä KRV Topi Turpeinen H8RR 2. 2. osakilpailu KRV! ja 5. yhteistuloksissa Salla Turpeinen: D35 1. iltapäivän keskimatka S-JKL Antti Turpeinen: SM-keskimatka 4. H 35!, KRV H21AL 1. (voitto 1. ja 4. osakilpailu) Marko Kivelä: Keurusrastit 1. H35, AM-keskimatka 2. H35 Jari Liuha: Am-keskimatka 1. H40, Sisä-Suomen rastipäivät SaPu 1. molempina päivinä H40, KRV H40A 4. yhteistuloksissa, 3. kolmannessa osakilpailussa Juha Häkkinen: KRV 3. neljännessä osakilpailussa H40AL, 3. Sprintti aamupäivä Kalske H 40 ja 2. H 40 AM-yö. Pasi Lehtimäki H 40 3. AM-yö Heikki Kettunen: 3. Fin-5 H45A kolmas päivä, 3. KRV neljäs päivä, H45 sprintti molempien kisojen voitto Kalske ja samalla AM-kultaa sekä yhteistulosvoitto, AM-yö 2. H45, SM-yö 9. H45!. Matti Kyrönlahti: H 45AL 3. ensimmäinen, toinen ja neljäs osakilpailu, yhteistulos 5.

Petri Alvoittu ja Arto Salonen H 50 2. Rasti E4 samalla ajalla! Ismo Paukku H 55 1. Rasti E4 Hannu Väätäinen H60 Pyöräsuunnistus AM-voitto (IPR:n riveissä) Juha Niemistö H 60AL 3. Fin-5 kolmas ja viides päivä, yhteistulos 4. H 60 Jyvässprintti 2. S-JKL ja AM-sprintti Kalske 3., AM-yö Terä 3. sija. Matti Virtanen: H 65 AM-keskimatka 3., Sisä-Suomen Rastipäivät SaPu 1. toinen kilpailupäivä H65 ja 2. yhteistulos, 3. Mäntän Seudun Eräpirkat H 65, 1. H65 Rasti E4. Risto Häkkinen: H 70 2. AM-keskimatka, 2. AM-pitkä ViPa sekä 2. RastiE4 Kesäsuunnistuksen ja sprintin AM mitaleita saatiin 4+7+4 eli yhteensä 15 kappaletta. Suunnistusjaoston parhaaksi valittiin Antti Turpeinen ja lupaavaksi nuoreksi Topi Turpeinen Pasi tulospalvelussa AM-normaalimatkoilla Valkolassa. Erilaisia härveleitä ympärillä ja ranteessakin. Pasi Lehtimäen haastattelu 1. Kuinka kauan olet käyttänyt sykemittaria? Ensimmäisen kerran tuli sykemittaria käytettyä varmaankin joskus 90-luvun alkupuolella jolloin ViPalla oli muistaakseni yhteiskäytössä ollut mittari (malli lienee Polar Sport Tester PE300). Aktiivisempina harjoitusvuosina minulla oli käytössä myös joku Polarin perusmittari. Sen jälkeen oli pidempi jakso ilman mitään mittaria kunnes muutama vuosi sitten hankin Polar M400 mittarin lähinnä sen vuoksi että siinä tuli mukaan myös GPS-tallennus. Nykyisin Polarin M430 mittari on lähes joka päivä ranteessa ja kesällä pyöräillessä olen käyttänyt myös Polarin pyörämittaria. 2. Mitä hyötyä siitä on ollut?

Kyllä mittarista on hyötyä monella tapaa ja enemmänkin sitä voisi hyödyntää mitä itse tulee hyödynnettyä. Saa tietoa palautumisesta, harjoituskuormituksesta, unianalyysia, aktiivisuudesta ja kalorinkulutuksesta, syketietoja treenin aikana, ja analyysit jälkikäteen sekä GPS-reitit esim. reittihärveliin. 3. Miten se on mielestäsi kehittynyt? Kyllä nuo mittarit ja niiden ympärillä olevat palvelut koko ajan kehittyvät eteenpäin. Anturit tarkentuvat ja on tullut esim. sykkeen rannemittaus ja muitakin uusia ominaisuuksia kuten unen analysointi. Mittarit on tulleet myös hieman sirommiksi vuosien aikana vaikka on ne edelleen aika paksuja. 4. Mitä hyötyä on GPS:stä? GPS:n avulla saadaan tallennettua nopeus, matka ja reitti. Reitin saa kätevästi vietyä suunnistustreeneistä myös reittihärveliin ja näkee millaisia koukeroita tuli tehtyä ja voi analysoida paljonko tuhraantui aikaa. Ja pystyy sen avulla paikantamaan itsensä kätevästi vaikkapa oudosta kaupungista. Nykyään GPS:ää käytetään myös paljon kartoituksen apuna. 5. Ranne- vai perinteinen vyölähetin, hyviä ja huonoja puolia? Kaikki uudet mallit tuppaa melkein olemaan nykyisin ranteesta mittaavia, mutta niiden kanssa voi käyttää edelleen myös muita sykesensoreita kuten sykevyötä tai käsivarsisensoria. Vyölähetin on edelleen tarkin, mutta kyllä ranne- tai käsivarsisensori toimii hyvin ja koko ajan nekin paranee. Sen olen huomannut että kovilla pakkasilla minun pitäisi käyttää sykevyötä koska itselläni ei veri kierrä ranteessa riittävästi ja sykkeet ovat noin 10 pykälää alemmat ranteesta mitattaessa. Rannemittaus ei myöskään toimi ihan niin hyvin jos harrastaa jotain lajia jossa kättä puristetaan kovasti nyrkkiin. 6. Millaisia tavoitteita itselläsi on suunnistuksessa? Polviongelmista johtuen kilpa- ja jopa kuntosuunnistus on jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta polvioperaation jälkeen nyt parina viime vuotena olen taas pystynyt hieman kuntoilemaan enemmän. Tarkoitus on hankkia kyllä ihan lisenssikin tälle kesälle ja muutamia kilpailuja käydä kiertämässä eli uuteen nousuun taas... :) 7. Miten tulospalvelu tulee kehittymään? Ihan lyhyt vastaus riittää, mutta laajempikin selvitys tietenkin on mielenkiintoista. Tänä kesänä eniten tapahtunee kuntosuunnistuksen tulospalvelussa kun mukaan tulee metsään lähteväksi lukeminen mobiili/tablet laitteella. Lisäksi Suunnistusliiton uusi Rastilippu palvelu tuo kuntorasteille uutta säpinää, kun ilmoittautua ja maksaa voi omalla puhelimella ko. palvelun kautta. Tulospalveluohjelmat integroituvat myös tähän Rastilippu -palveluun. ViPan kuntorasteilla Rastilippu ei ilmeisesti ole vielä tänä kesänä kuitenkaan käytössä.

Sivistysjohtaja Juha Tolosen haastattelu Juha Tolonen on ollut hyvin monessa mukana mm. kilpailuvalvojana, kuten viime kesän AM-kisoissa, josta Ismo Paukun ottama kuva. 1. Miten itse tulit suunnistuksen pariin? Olen lapsesta asti liikkunut metsässä ja kartta oli tuttu. Suunnistaa osasin, mutta harrastukseen ei ollut mahdollisuuksia jo pitkien etäisyyksien vuoksi. Suunnistusta seurasin ja kunnioitin heidän taitoaan löytää rastit tuntemattomassa maastossa. Miten ihmeessä he osaavat tulkita karttaa ja maastoa sujuvasti suuremmin eksymättä? Suunnistukseen törmäsin toden teolla ollessani Hankasalmen sivistysjohtajana ja seuratessani suunnistuslukion toimintaa. Laji kiinnosti niin paljon, että olin jo rastimiehenä nuorten PM-kisoissa Myhinpäässä. Näin sain aitiopaikalla seurata huippusuunnistajien työtä ja kunnioitukseni suunnistajia kohtaan kasvoi entisestään. Onpa todella hieno laji! Ensimmäisen kerran kävin iltarasteilla toukokuussa Muurameharjulla 1993. Olin luvannut keväällä Hankasalmen suunnistuslukiolaisille heidän mitalikahvitilaisuudessa, että menen käymään iltarasteilla, jotta tiedän tarkemmin mistä oikein on kysymys. Valitsin C-radan ja selvitin sen kävellen ja välillä juosten läpi. Siitä se lähti ja jäin kerralla koukkuun. Viikko siitä ja uudelle reitille uuteen maastoon. Ykkönen vaikutti helpolta joten sinne vain! Mutta kuinka kävikään; vähintään 15 minuuttia etsin rastia ja lopussakin oli haasteita riittämiin. Tämähän opettaa nöyryyttä, mutta on samalla hieno laji, ajattelin! Ensimmäisen kesänä kävin iltarasteilla aina kun se oli mahdollista. Hankasalmella oli myös iltarasteja ja Hangan suunnistajilta sain hyvää oppia ja kannustusta. Ensimmäisen kerran laitoin numerolapun rintaan Kainuun Rastiviikolla Suomussalmelle v. 1994. KRV sattui olemaan kotipaikkakunnallani ja siinä mielessä hetki oli ikimuistoinen. H35 C-sarjasta aloitin ja hyvin muistan ensimmäisen kisan ja radan. Seuraavana kesänä oli jälleen vuorossa rastiviikko ja uskaltauduin jo B-radalle. Ensimmäinen Jukola oli Rautavaaralla v. 1996. 6-osuus ja jännitti niin vietävästi että miten tästä oikein kunnialla selviää! Siitä se lähti ja kansalliset tulivat pikkuhiljaa mukaan ja suunnistusharrastus näin sai uusia muotoja. Hiihtosuunnistuksen saloihin tutustuin niin ikään Hankasalmen aikana, jolloin Kääkönsuon labyrintti oli lukiolaisten harjoitusmaastona. Siellä hiihdin ensimmäisen kerran hs-kartta kädessä (ei ollut vielä telinettä!).

Hiihtosuunnistus on niin ikään hieno ja vauhdikas laji. Joskus jopa liian vauhdikas ainakin näin veteraanin näkökulmasta katsottuna! 2. Mikä rooli suunnistuksella on ollut ja tulee olemaan koulumaailmassa? Suunnistustaito on hyvä oppia jo koulussa. Suunnistus tarjoaa löytämisen riemua ja iloa! Omana kouluaikana rastit vietiin hankaliin paikkoihin ja silloin ei vielä oivallettu kuinka hyvä tapa oppia suunnistamaan ja lukemaan karttaa on koulun oma pihapiiri. Suunnistusiloa ei synny, jos ensimmäiseksi mennään peitteiseen maastoon ja tehdään liian vaikeat radat. 3. Mitä mieltä olet suunnistuslukioideasta? Suunnistuslukioidea on hyvä ajatus ja esimerkiksi Hankasalmella se syntyi siitä syystä, että lukion opiskelijamäärä oli vähenemässä ja opiskelijoita tarvittiin lisää. Markku Kantlin rehtorina ja innokkaana suunnistajana oivalsi, että lukion opiskelun ja urheilun voi yhdistää. Ensimmäiset kolme suunnistuslukiolaista, joukossa Timo "Kokkens" Kokko ja Jake Puttonen, aloittivat lukion v. 1986, joten suunnistuslukiolla on jo pitkä perinne. Silloin oli valtakunnassa muutama statuksen saanut urheilulukio, joten työ oli uraa uurtavaa normaalilukion toiminnassa. Suunnistuslukion toimintaa tuli seurattua läheltä ja olinpa joskus myös oppilaana harjoittelemassa suunnistuslukiolaisten kanssa. Ei malttanut pysyä poissa kun pyydettiin mukaan. Senpä vuoksi olen sanonutkin, että olen itsekin suunnistuslukion kasvatti! Suunnistuslukion laadukkaan toiminnan kannalta on tärkeää, että nuoria opiskelijoita ohjataan ammattitaitoisesti. Hankasalmella olivat valmentajina 80-90 luvuilla mm. Eino Havas, Marko Väisänen, Petteri Kähäri ja Arto Lilja. Kaikki huippusuunnistajia ja -valmentajia. 4. Millaisia karttoja mielestäsi kouluilla tulisi olla? Pihakartat sprinttikuvauksella on hyvä alku ja ne riittävät pitkälle lajin perusharjoitteluun koulussa. Pihakartoille saa hyvin monipuolisia suunnistustehtäviä ja kun vauhti kasvaa, haastetta tulee lisää, vaikka ympäristö on tuttu. Pihakartoilla on turvallista aloittaa ilman eksymisen vaaraa. Meillä Laukaassa on siinä mielessä hyvä tilanne, että useimpien koulun ympäristöstä on myös suunnistuskartta, jota voidaan käyttää sen jälkeen, kun perustaidot hallitaan. Puttosen Jarmo kartoitti ja piirsi koulujen pihakartat, mutta nyt ne vaativat jo päivittämistä,kun uusia rakennuksia tehdään paljon lisää ja ympäristö muuttuu varsin nopeaan tahtiin. Tässä meillä on yhteinen haaste ViPan kanssa. 5. Millaisia ovat omat tavoitteesi kunnon suhteen? En ole hetkeäkään katunut, että hurahdin suunnistukseen. Se oli ja on yhä edelleen peruste lähteä juoksulenkille tai hiihtämään. Kestävyysurheilun kipinä tuli itselleni suunnistuksen kautta ja suunnistus on motivaattorina pitää hyvää fyysistä (ja myös henkistä) kuntoa yllä. 6. Miten kannustaisit nuoria kouluikäisiä suunnistajia ja heidän vanhempiaan? Suunnistus on erittäin kiehtova ja kiinnostava laji. Metsässä on hienoa kulkea ja luonto tarjoaa elämyksiä laidasta laitaan. Lähdetään harrastuksessa liikkeelle omasta pihapiiristä tai tutusta ympäristöstä ohjaten ja kannustaen. Virheitä tulee jokaiselle, ja niissä vanhempien pitää olla tukena ja turvana. Rastin löytämisen riemu on parasta eikä siihen koskaan kyllästy! Vanhemmille myös vinkkinä; suunnistuksen voi aloittaa aikuisenakin, jos itse ei ole siihen ehtinyt kaiken kiireen keskellä tutustumaan. Monet vanhemmat ovat itse innostuneet lajista lasten suunnistusharrastuksen myötä. Siinä on vain se "vaara", että jää koukkuun!

Kenkä poikineen Kainuun rastiviikoilla Kuhmossa 2017 Kyrönlahden perheen haastattelu 1. Millainen osa liikunnalla on perheessänne? Liikunta on erittäin merkittävässä osassa perheemme vapaa-aikaa. Pikaisesti laskettuna urheiluun eli harjoituksiin, kilpailuihin ja matkoihin menee viikossa noin 60 tuntia. Jokaisella lapselle on oma pääharrastus, joiden rinnalla vanhemmat yrittävät tehdä, mitä ehtivät. Varainkeruutalkoissa me vanhemmat vietämme 150 tuntia vuodessa eli lähes 3 tuntia viikossa. 2. Onko suunnistus tärkeä osa sitä? Suunnistus on ainoa koko perheen harrastus ja niin siitä on tullut tärkeä yhteinen harrastus. Lapsille suunnistus on harrastus, minkä avulla kuntoa on helppo pitää yllä päälajeja ajatellen. Vanhemmille suunnistus on tärkeä kuntoilumuoto. 3. Millaisia tavoitteita perheenjäsenillä on tänä kesänä? Matti, H45: KRV2018 maaliinpääsy. Piia, D45: Jaksaisinpa juosta yhden kisan niin, että olisin vielä kartalla. Tomi, H18: Ei tavoitteita. Tatu H16: En kommentoi Tuukka H14: Voittaa kisoja 4. Mikä on mielestänne paras kartta, jolla olette suunnistanut, jokainen voisi vastata erikseen? Riuttamäki kotikarttana on erittäin haastava ja samalla saa koko perheeltä Paras karttamaininnan. Matti: KRV2017 kartat

Piia: Katinkullan Jymyrastit 2017 ja sprinttikartat yleensäkin, koska niiden ymmärtäminen on huomattavasti helpompaa kuin maastokarttojen Tomi: Vuonteen kartta, kun siellä pääsee juoksemaan lujaa Tuukka: KRV17, 3. osakilpailu 5. Kuka on pahin vastustajanne? Jokainen voisi vastata erikseen? Matti: Oma pää Piia: Kunto, yleisnimenä Tomi: Arttu Kaario Tatu: Ei ole Tuukka: Elmeri Konstari 6. Mitä muuta mukavaa suunnistuksen alalla on tapahtunut? Tuukka: Oravanpolkuleiri ja kaverit on olleet parasta Tomi: Muutama voitto kisoista Piia: Jukolan viestin tunnelma 70. Jukolan viesti Hollolassa 16.-17.6.2018 Osuuspituudet Aika-arvio Noususumma 1. 11,0 hämärä/pimeä 67 min 240 m 2. 11,9 km pimeä 73 min 280 m 3. 12,8 km pimeä/hämärä 78 min 340 m 4. 8,7 km hämärä/valoisa 47 min 220 m 5. 8,7 km valoisa 47 min 220 m 6. 10,8 km valoisa 60 min 320 m 7. 15,3 km 84 min 480 m Yhteensä 79,2 km 7 h 35 min 2100 m Matkoihin sisältyy n. 500 600 m viitoitusta. Hajonta on kaikilla osuuksilla. Aurinko laskee 16.6. klo 22.57 ja nousee 17.6. klo 3.41. Kilpailu alkaa yhteislähdöllä lauantaina 16.6.2018 klo 23.00. 41. Venlojen viesti 16.6.2018 Osuuspituudet Aika-arvio Noususumma 1. 6,2 km 43 min 175 m 2. 6,2 km 42 min 165 m 3. 5,4 km 37 min 150 m 4. 7,9 km 55 min 220 m Yhteensä 25,7 km 2 h 57 min 710 m Matkoihin sisältyy n. 500 600 m viitoitusta. Hajonta on kaikilla osuuksilla. Kilpailu alkaa yhteislähdöllä lauantaina 16.6.2018 klo 14.00. Viestien kilpailukeskus Hälvälän lentokentällä. Lisätietoja kilpailuohjeista yms. tai loppuosuuksien yhteislähdöistä päivitetään www.jukola.com/2018.

Rogaining tulee taas teksti ja esite Unto Eskelinen Syyskuun viimeisenä lauantaina, 29.9, järjestetään taas Peurunka-rogaining. Viime vuoden konsepti osoittautui niin toimivaksi, että samalla mennään nytkin. Mukana on siis kuuden ja kahden tunnin tossusarjat sekä kolmen tunnin pyöräsarja. Kahden tunnin sarjaan voi osallistua yksinkin, mutta muissa pitää olla 2 5 hengen joukkue. Esimakua antavaksi syötiksi Peurunka-rogainingista pidetään Jukolan jälkeiset iltarastit 19.6. rogainingkisana. Kisa on henkilökohtainen, mutta mikään ei kiellä yhdessä etenemistä, jos siltä tuntuu. Karttana on maastokartta 1:15000 ja aikaa on puolitoista tuntia. Rogaining-iltarasteille kannattaa houkutella mukaan tuttuja, joille suunnistus on toistaiseksi vierasta. Rogaining on nimittäin suunnistuksen porttihuume. Sen kokeilu on helppoa ja vaaratonta, mutta se synnyttää tunteen; tätä täytyy saada lisää. Himo hävittää henkisen kynnyksen kokeilla samaa uudestaan. Vähitellen siirrytään kovempiin aineisiin, kuten iltarasteihin. Peurunka-rogainingia pidetään näkyvästi esillä kesän iltarasteilla. Suunnitteilla on palkintoarvonta niiden kesken, jotka ilmoittautuvat Peurunka-rogainingiin kevätkauden iltarasteilla. Siitä lähempää tietoa rasteilla. Tarkemmat tiedot Peurunka-rogainingista löytyvät tapahtuman nettisivuilta: www.peurunkarogaining.com

TIISTAIRASTIT 2018 Radat: 7 km, 5 km, 3-4 km, 3 km (helppo), 2 km (erittäin helppo). Lähdöt: Tiistaisin klo 17.00 18.30 Yhteyshenkilö: Kari Puurunen, puh. 0407082257, kari.puurunen(at)luukku.com. Tiedotus: Laukaa Konnevesi lehti, torstaisin. Karttamaksu 6 yli 16-vuotiaat ei vipalaiset, 5 vipalaiset ja lapset. Alle 16-vuotiaat vipalaiset ilmaiseksi, paitsi LI merkityt Laukaan iltarastit, jotka 5 kaikille laukaalaisille, muille 6. Emit vuokra 2, ViPalaiset 1. Kausikortit: Vipalaiset 50, muut 60.Maksuna käyvät myös erilaiset liikuntasetelit. Lcup=Lasten cup. IRV=Iltarastiviikko (5 euroa karttamaksu), KM=kunnanmestaruuskisat, LI=Laukaan iltarastit. Pvm Kartta Opastus Järjestäjät 17.4. Vihtavuori kt 637 Vihtavuori Pasi Lehtimäki, Arto Valkonen 24.4. Laukaa Laukaan liikenneympyrä Liuhat, Hänniset 1.5. Peurunka kt 637 Peurungan rt Paukku, Salonen K., Pyykkönen 8.5. Riuttamäki kt 637 Leppävesi Elina, Emmi, Matti ja Riku 15.5. Lcup Siikakangas kt 637 Vihtavuori Häkkiset,,Lahtonen Pynnöset 22.5.LI, IRV Hietasyrjä kt 637 Kuusa-Äijälä Taisto,Kari,Matti S.,Tarmo A. 29.5.LI Kuusa/Oitinmäki kt 640 Kuusa Petri,Hanna ja Arttu Alvoittu 5.6. LI Harisenmäki tie 6375 Peurunka-golfin r Valkoset, Rautavuoma 12.6. Hietasyrjä kt 637 Kuusa-Äijälä Juha L., Petri Ström, Irma 19.6. Multamäki kt 637 Peur rt Rogaining 1,5h Lähdöt 17-18. Eskeliset 26.6. Jyrylänkangas kt 637 Kuusa-Äijälä Autio,Kumpulainen,Laitinen 31.7. Kattamäki kt 637 Kuusa Tolonen, Kyrönlahdet 7.8.LI,KM Syömäsijanmäki kt 637 Kuusa-Äijälä Niemistö, Kovaset, Väätäinen 14.8.LI Harisenmäki tie 6375 P-golfin risteys Kari,Taisto,Päivi A. 21.8. LcupLI Kiikkuharju kt 640 Tarvaalan rtturunen,virtanen,rahkila,seppänen. 28.8.IRV Hirsikangas kt 637 Leppävesi Janne V.,Arto S. 4.9.Lcup Vuontee kt 640 Tarvaalan rt Kekoni,Ojalat 11.9. Peurunka kt 637 Peurungan rt Katri ja Marko,Heikki Kettunen 18.9. Kuhajärvet kt 637 Vihtavuori Turpeiset,Leppäset