EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Kilpailun pääosasto SAC Bryssel PO D(2004) JULKISEN PALVELUN VELVOITTEESTA MAKSETTAVANA KORVAUKSENA MYÖNNETTÄVÄÄ VALTIONTUKEA KOSKEVAT YHTEISÖN SUUNTAVIIVAT 1. TARKOITUS JA SOVELTAMISALA 1. Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti 1 ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jos nämä edellytykset eivät täyty ja EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät, nämä korvaukset luokitellaan valtiontueksi. 2. Komission päivänä kuuta tekemässä päätöksessä N:o., joka koskee EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävään valtiontukeen, tarkennetaan edellytykset, joiden perusteella tietyt julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset ovat perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaista valtiontukea eivätkä näin ollen kuulu ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin. Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset, jotka ovat valtiontukea ja jotka eivät kuulu päätöksen N:o soveltamisalaan, kuuluvat ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin. Näiden yhteisön suuntaviivojen tarkoituksena on tarkentaa edellytykset, joiden perusteella mainittujen valtiontukien voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti. 3. Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikilla EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla lukuun ottamatta liikennettä. 4. Näiden suuntaviivojen säännöksillä ei rajoiteta alakohtaiseen yhteisön lainsäädäntöön ja toimenpiteisiin sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien tiukempien erityissäännösten soveltamista. Näitä suuntaviivoja ei sovelleta julkiseen yleisradiotoimintaan, jota koskee valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan annettu komission tiedonanto 2. 5. Nämä suuntaviivat eivät rajoita julkisia hankintoja koskevien voimassa olevien yhteisön säännösten soveltamista. 1 2 Tuomio asiassa C-280/00, Altmark Trans, 24.7.2003, ja tuomio yhdistetyissä asioissa C-34/01 C-38/01, Enirirsorse SpA, 27.11.2003. EYVL C 320, 15.11.2001.
2. JULKISEN PALVELUN VELVOITTEESTA MAKSETTAVINA KORVAUKSINA MYÖNNETYN VALTIONTUEN YHTEISMARKKINOILLE SOVELTUVUUDEN EHDOT 2.1. Yleiset säännökset 6. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Altmark 24. heinäkuuta 2003 antamassaan tuomiossa tarkentanut edellytykset, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset eivät ole valtiontukea. Kun korvaussumma määritetään todellisen tarjouskilpailun tai hyvin johdettujen keskisuurten yritysten kustannusten perusteella, voidaan yleensä lisätä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tehokkuutta niiden tarjontaa vaarantamatta 3. Näyttää kuitenkin siltä, että asiassa Altmark annetussa tuomiossa vahvistetut korvauksen määrittämisperusteet eivät tietyissä tapauksissa täyty ja että kyseiset korvaukset luokitellaan sen tähden valtiontueksi. 7. Komissio on sitä mieltä, että nämä valtiontuet voidaan todeta perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisiksi, jos ne ovat tarpeellisia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi eivätkä vaikuta kaupankäyntiin yhteisön edun vastaisesti. Seuraavien edellytysten on siis täytyttävä. 2.2. EY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetut tosiasialliset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut 8. Oikeuskäytännön perusteella jäsenvaltioilla on asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön puuttuessa huomattava harkintavalta tarkasteltaessa sitä, millaiset palvelut voitaisiin luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi. Näin ollen asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön puuttuessa komission tehtävä on valvoa, että perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan ilman ilmeisiä virheitä. Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten perusteella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hallinnoinnista vastaavat yritykset ovat yrityksiä, joille on uskottu erityistehtäviä. 2.3. Julkisen palvelun velvoitteet täsmentävän asiakirjan tarve ja korvausten laskentaa koskevat säännöt 9. Perustamissopimuksen 86 artiklan mukainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsite pitää sisällään, että valtio on antanut kyseisten yritysten hoidettavaksi erityistehtävän 4. Tästä seuraa, että julkisen palvelun tehtävän toimeksiantaminen on tarpeen kyseisen yrityksen ja valtion velvoitteiden määrittelemiseksi. Valtiolla tarkoitetaan tässä paitsi keskusvaltiota myös paikallisia ja alueellisia hallintoyksiköitä. 10. Julkisen palvelun tuottaminen on annettava yrityksen tehtäväksi virallisella asiakirjalla, joka voi olla muodoltaan laki tai asetus taikka sopimus kunkin jäsenvaltion 3 Tätä huomautusta ei pidä tulkita siten, että komissio katsoisi, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tarjoavat yritykset olisivat välttämättä huonosti johdettuja. 4 Ks. etenkin asiassa 127/73, BRT v. SABAM, 21. maaliskuuta 1974 annettu tuomio. (Kok. 1974, s. 313). 2
oikeuskäytännön mukaisesti. Toimeksianto voidaan myös määritellä useissa asiakirjoissa. Asiakirjassa tai asiakirjakokoelmassa on ilmoitettava erityisesti: julkisen palvelun velvoitteiden täsmällinen luonne; kyseessä olevat yritykset ja alueet; yrityksille mahdollisesti myönnettävien yksin- tai erityisoikeuksien luonne; mahdollisen korvauksen laskennassa ja tarkistamisessa sekä kohtuullisen voiton laskennassa käytettävät parametrit. Parametreissä voidaan myös ottaa huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuilla alueilla sijaitsevien yritysten maksettavaksi tulevat erityiskustannukset; liiallisten korvausten palauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja valtion mahdollista osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt siinä tapauksessa, että korvaukset ovat liian vähäisiä. 11. Kohdan 10 määräyksiä ei sovelleta valtion perimiin sosiaalisin perustein alennettuihin tariffeihin. Jäsenvaltio voi maksaa korvauksia kyseisille yrityksille niiden jälkikäteen toimittamien numerotietojen perusteella. 2.4. Korvauksen määrä 12. Korvauksen määrä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja edellä mainitun velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto. Voitto voi sisältää asianomaisten yritysten tuottavuuden kasvusta sovitussa, rajoitetussa ajassa saadut voitot kokonaan tai osittain, ilman että valtion määrittelemää palvelujen laatutasoa muutetaan. Kustannuksina otetaan huomioon kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Jos kyseisen yrityksen toiminta rajoittuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin, kaikki sen kustannukset voidaan ottaa huomioon. Jos yritys harjoittaa muuta toimintaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamisen lisäksi, vain yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannukset voidaan ottaa huomioon. Tässä tapauksessa on noudatettava jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 5 säännöksiä. Sisäisestä kirjanpidosta tulee erityisesti käydä selvästi ilmi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta syntyneet menot ja tulot sekä kustannusten jakoperusteet. Silloin kun yritys on vastuussa useiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta joko sen vuoksi, että palveluilla on eri tilaaja tai että palvelujen luonne on erilainen, yrityksen sisäisellä kirjanpidolla tulee varmistaa, että liiallisia korvauksia ei näiden eri palvelujen yhteydessä makseta. 13. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevat kustannukset voivat sisältää kyseisten palvelujen tuottamisesta aiheutuneita muuttuvia kustannuksia, riittävän osuuden kiinteistä kustannuksista ja riittävän tuoton yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin sidotulle omalle pääomalle 6. Muiden kuin yleisiin taloudellisiin 5 6 Direktiivi 80/723/ETY Ks. yhdistetyt asiat C-83/01 P, C-93/01 P ja C-94/01 P, Chronopol SA, tuomio 3.7.2003. 3
tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannuksiksi on katsottava kaikki muuttuvat kustannukset, riittävä osuus kiinteistä kustannuksista ja riittävä tuotto omalle pääomalle. Näitä kustannuksia ei missään tapauksessa saa kohdistaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin. Kustannuslaskelman on oltava yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen. 14. Tuloina otetaan huomioon vähintään kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista saadut tulot. Jos yrityksellä on yksin- tai erityisoikeuksia, joiden perusteella se tuottaa muita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, ja kyseisistä palveluista saatava voitto on suurempi kuin seuraavassa kohdassa määritelty kohtuullinen voitto, tai se hyötyy muista valtion myöntämistä eduista, nämä on otettava huomioon riippumatta siitä, miten ne luokitellaan perustamissopimuksen 87 artiklassa ja lisättävä yrityksen tuloihin. Jäsenvaltio voi myös päättää, että muista kuin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista saatava voitto varataan kokonaan tai osittain kyseisten palvelujen rahoittamiseen. 15. Kohtuullisella voitolla olisi katsottava tarkoitettavan pääomalle saatavaa kohtuullista tuottoa, jossa on otettava huomioon riski, jonka valtion osallistuminen aiheuttaa yritykselle erityisesti silloin, kun valtio myöntää yritykselle yksin- tai erityisoikeuksia, tai vastaavasti tämän riskin puuttuminen. Tämä tuotto ei yleensä saa ylittää kulloisellakin alalla viime vuosina saatua keskimääräistä tuottoa. Aloilla, joilla ei toimi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tarjoavan yrityksen kaltaista muuta yritystä, vertailukohdaksi voidaan ottaa muissa jäsenmaissa tai mahdollisesti muilla aloilla toimivia yrityksiä. Kohtuullisen voiton määrittämiseksi jäsenvaltio voi ottaa käyttöön kannustinperusteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi tuotettujen palvelujen laatuun. 16. Korvauksen määrään sisältyvät kaikki edut, jotka valtio myöntää valtion varoista. Yrityksen on käytettävä nämä valtion varat tehokkaasti, jotta varmistetaan ne yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut, joita varten tuki on myönnetty. Valtion varat, jotka on myönnetty yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen rahoittamiseksi ja jotka on käytetty muilla kuin mainittujen palvelujen markkinoilla, eivät ole julkisen palvelun velvoitteen perusteella myönnettävää tukea eivätkä sen vuoksi sovellu yhteismarkkinoille. Nämä määräykset eivät kuitenkaan rajoita julkisen palvelun velvoitteen perusteella tukea saavien yritysten vapautta käyttää saamansa kohtuullinen voitto haluamallaan tavalla. 17. Jos sama julkisen palvelun velvoite on uskottu monille yrityksille, korvausten laskentaparametrien on oltava samat kaikille yrityksille. 3. LIIALLISET KORVAUKSET 18. Valtion on huolehdittava säännöllisin tarkastuksin siitä, että liiallisia korvauksia ei makseta. Koska liialliset korvaukset eivät ole tarpeen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi, ne katsotaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, joka on maksettava valtiolle takaisin. 19. Jos liialliset korvaukset ovat enintään 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä, ne voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Joidenkin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannuksissa saattaa esiintyä huomattavaa vuosittaista vaihtelua. Niinpä korvauksia voi olla tarpeen maksaa yli 4
10 prosenttia hyväksyttyä enemmän useina peräkkäisinä vuosina, jotta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen on mahdollista. Kullekin alalle soveltuvin säännöllisin väliajoin, jotka eivät kuitenkaan saa ylittää kolmea vuotta, on kuitenkin syytä toteuttaa arviointi ja maksaa näin todetut liialliset korvaukset takaisin. 20. Liiallinen korvaus voidaan käyttää saman yrityksen tuottaman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän toisen palvelun rahoitukseen, mutta tällaisen siirron on käytävä ilmi kyseisen yrityksen kirjanpidosta. 21. Jos korvaus maksetaan julkiselle yritykselle, valtio voi osakkaan ominaisuudessa käyttää mahdollisen liiallisen korvauksen kyseisen yrityksen rahoittamiseen edellyttäen, että yksityisen sijoittajan toimintaan perustuva arviointiperuste täyttyy. Varojensiirto on kuitenkin toteutettava tavanomaisten kaupallisten menettelyjen mukaisesti eli pääomankorotuksena tai myöntämällä lainoja, jolloin on noudatettava asiaa koskevia kansallisia säännöksiä, etenkin kauppa- ja verosäännöksiä. Siirto on merkittävä selkeästi edunsaajayrityksen taseeseen, ja viranomaisten on tehtävä siitä virallinen päätös. Päätöksessä on ilmoitettava täsmällisesti, mihin käyttötarkoitukseen varojensiirto tehdään. Jos valtion rahoitustuki ei sitä vastoin ole yksityisen sijoittajan periaatteen mukainen, kyseinen tuki on ilmoitettava komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti. 22. Liiallista korvausta ei voida jättää yrityksen käytettäväksi sillä perusteella, että kyse olisi perustamissopimuksen mukaisesta tuesta (esimerkiksi ympäristö-, työllistämis- tai pk-yrityksille myönnettävästä tuesta). Jos jäsenvaltio haluaa myöntää tällaista tukea, on syytä noudattaa perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ennakkoilmoitusmenettelyä. Tuki voidaan maksaa vasta, kun komissio on sen hyväksynyt. Jos mainitut tuet ovat ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisia, asianomaisen asetuksen edellytyksiä on noudatettava. 4. SUUNTAVIIVOJEN SOVELTAMINEN 23. Näitä suuntaviivoja sovelletaan sen jälkeen, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja niiden voimassaolo päättyy 31.12.2007. Komissio voi jäsenvaltioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin ennen 31.12.2007 yhteismarkkinoiden kehittämiseen liittyvistä merkittävistä syistä. 24. Komissio soveltaa näiden suuntaviivojen määräyksiä kaikkiin ilmoitettuihin tukihankkeisiin, joita se käsittelee sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vaikka kyseisistä hankkeista olisikin ilmoitettu jo ennen suuntaviivojen julkaisemista. Ilmoittamattomiin tukiin komissio soveltaa: näiden suuntaviivojen määräyksiä, jos tuki on myönnetty sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä; muissa tapauksissa tuen myöntämishetkellä voimassa olleita määräyksiä. 5