11. VUOSIKERTA - MARRASKUU 1968 - NlO 4 RANNIKON PUOLUSTAJA TurRtR 10. 9. 1968 VaaRPsto 1. 12. 1968 HanRPsto 1. 8. 1968
RANNIKON PUOLUSTAJA 11. VUOSIKERTA N:o 4/1968 RtUY:n ja Rannikkon Puolustajain Killan tiedotuslehti Päätoimittaja Toimittajat Taloudenhoito Siirtotalletustili evil V Lappinen PE maj O Vehmas PE kapt U Myllyniemi PE sotm T Linna PE N:o 47 64138 VIREÄ, MERELLINEN TURKU KAUPAN JA KULTTUURIN PORTTI LÄNTEEN TOIVOTTAA PARHAINTA MENESTYSTÄ J V/-VUOTIAALLE RANNIKKOTYKISTÖLLE RANNIKKO- TYKISTÖN UPSEERI- YHDISTYS Syksyllä 1933 eli 35 vuotta sitten kokoontui joukko rannikkotykistöupseereja Helsinkiin perustamaan omaa aselajiyhdistystään. Olin mukana tässä perustavassa kokouksessa juuri samana syksynä Merisotakoulusta valmistuneena rannikkotykistövänriikkinä. Tunnelma kokouksessa oli juhlava, mutta samalla herkkä. Olihan kysymyksessä toisaalta valtakunnallinen upseeriyhdistys ja toisaalta saman aselajin upseerien veljesyhdistys. Useissa puheenvuoroissa korostettiin silloin yhdistyksen kahta päätehtävää rannikkotykistön upseerien ammattikoulutuksen edistämistä sekä laajalla rannikkoalueella palvelevien rt-upseerien yhdistämistä entistä yhtenäisemmäksi upseerikunnaksi. Seuran sääntöjen tätä koskeva 2 kiteytyi seuraavaan muotoon: Yhdistyksen tarkoituksena on yhdistää jäsenensä lujaksi ja yhtenäiseksi upseerikunnaksi kehittämällä ja kasvattamalla sen keskuudessa isänmaallisuutta, uskollisuutta ja muita sotilashyveitä sekä toimia ranniikkotykistöupseereitten yhdyssiteenä; edistää jäsentensä yleis- ja ammattisivistystä ja luoda upseeriikunnatle sellainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema, mikä sille sen vastuunalaisen kutsumuksen -kautta kuuluu, kiinnittäen erikoista huomiota niihin kysymyksiin, jotka johtuvat aselajin mukaisista erikoisolosuhteista; vaalia ja edistää meripuolustuksen ja erikoisesti rannikkotykistön kehittämistä siihen asemaan, mikä sille merirajojamme puolustuksessa kuuluu. Näin 35 vuoden kuluttua on syytä kysyä onko yhdistys pystynyt täyttämään sen perustavassa kokouksessa sille annetut tehtävät. Kysymykseen voidaan rehellisesti vastata, että yhdistys on ainakin tehnyt parhaansa tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Koska sen jäsenet asuvat hyvin hajallaan toisistaan ei yhteisiä tilaisuuksia ole yleensä varsinkaan viime vuosina voitu järjestää kuin vuosikokous vuoden lopulla. Tutustuttaakseen jäseniään eri rannikkotykistön joukko-osastojen alueisiin ja olosuhteisiin, on vuosikokouksia pyritty pitämään vaihdellen niiden alueilla. Aikaisempina vuosina järjestettiin myöskin tehdas- ym retkeilyjä etelä-suomen kaupunkeihin. Ehkä pääasiassa aselajin hajasijoittelusta johtuen on yhdistyksen tärkeimmäksi ja ulospäin näkyvimmäksi toiminnaksi muodostunut kuitenkin rajoitetut taloudelliset mahdollisuudet huomioon ottaen suhteellisen laaja ja verraten merkittävä julkaisutoiminta. RtUY on omalla kustannuksellaan julkaissut tämän 35-vuotisen olemassa olonsa aikana kaikkiaan 18 kirjaa, joista 11 vuosikirjaa ja 7 muuta aselajiaiheista kirjaa. Näiden 7:n joukosta mainittakoon erikseen laaja rannikkotykistön aselajihistoria Suomen Rannikkotykistö 1918 1958, mikä on ensimmäinen yhtenäinen aselajihistoria puolustusvoimissamme. Kun RtUY:n Suomenlinnan 200-vuotismuistojulikaisu Suomenlinna 1748 1948 on loppuunmyyty, päätti yhdistys nyt 35-vuotisjuhlaan toimittaa ko kirjasta uuden täydellisesti korjatun ja täydennetyn painoksen 1. Tämä on siis yhdistyksen kustantamista kirjoista järjestyksessä 19. Suomenlinna-teoksen uuden painoksen toimittamista puoltaa sekin, että periaatepäätöksen mukaisesti Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin siellä olevat osat siirtyvät lähivuosina Santahaminaan. Yhdistyksen julkaisemat kirjat edustavat ennenkaikkea jäsentemme ammattisivistyksen kohottamiseen tähtäävää toimintaa samalla kun ne on tarkoitettu lisäämään a selailemme tuntemusta muiden aselajien ja suuren yleisön keskuudessa. Taasen vuodesta 1957 lähtien ja 4 kertaa vuodessa ilmestyvä Rannikon puolustaja on RtUY:n ja Rannikon Puolustajain Killan yhteinen tiedotuslehti. Sen levikki on tällä hetkellä n 1 500. Oma tehtävänsä lehdellä on myös kuten kirjoillakin aselajien tunnetuksi tekemisessä. Jatkuu sivulla 6 3
MERKKIPÄIVIÄ luutnantti TOIVO K KNUUTTILA 60 vuotta 11. 7. 1968 Yhdistyksen muusta toiminnasta on nähtävä yhtenä tärkeimmistä sen pyrkimys rannikkotykistön kantahenkilökunnan taloudellisten olosuhteitten parantamiseksi. Vuosien mittaan on monia aloitteita tehty päättäville viranomaisille asian eteenpäin viemiseksi. On kuitenkin todettava, että vaikka sosiaaliset olot rannikkolinnakkeilla ovat nykyään huomattavasti paremmat kuin aikaisemmin, ei nykyinen syrjäseutulisä ole vieläkään samalla tasoilla kuin suhteellisesti saariraiha muine ulkolinnake-etuineen ennen sotia. Asia on kuitenkin erittäin tärkeä ennenkaikkea korkealuokkaisen kantahenkilöstön aselajiin saamiseksi. Sosiaaliselta puolelta mainittakoon vielä yhdistyksen piirissä toimiva hautausapurengas, mikä on avoin 1 koko aselajin kantahenkilökunnalle. Aselajin sotahistoriallisten muistojen ja traditi öitten vaalimiseksi on yhdistyksen toimesta syntynyt Suomenlinnan Kustaanmiekalle 1930 40-luvuilla rannikkotykistömuseo, mikä vuodesta 1949 lähtien muodostaa Sotamuseon rannrkkotykistöosaston sekä lyötetty rannikkotykistön muistoristi, minkä myyntioikeudet luovutettiin Sotainvalidien Veljesliitolle. Rannikkotykistön Upseeriyhdistys on pyrkinyt pitämään kiinteää yhteyttä muihin vastaaviin yhdistyksiin. Näistä on ennenkaikkea mainittava Rannikon Puolustajain Kilta, jonka kanssa yhdistyksellä on yhteinen tiedotuslehtikin, Helsingin Reservin upseerien rannikkotykistökenho Johtorengas, jonka kanssa yhteistoimin on vuosien kuluessa järjestetty monia yhteisiä tilaisuuksia sekä jokapäiväisessä elämässä rt-upseereita lähinnä oleva Rannikkosotilaskotiyhdistys, jolle RtUYm puolesta esitän sydämelliset onnittelut sen viettäessä marraskuun 5. päivänä 50-vuotisjuhlaansa. Nyt 35-vuotiaan RtUY:n jatkaessa eteenpäin on sen jokaisen jäsenen syytä pyrkiä toimimaan niin, että yhdistys pystyisi edelleenkin toteuttamaan alussa mainitun sääntöjen 2 :n määrittämän tarkoituksen ja edistämään aselajimme kehittämistä siihen asemaan, mikä sille pitkien merirajojemme puolustuksessa kuuluu. RtUY:n puheenjohtaja Veikko Vuorela luutnantti evp Toivo K Knuuttila täytti 60 vuotta 11. 7. 1968. Hän on syntynyt Ilmajoella, tullut ylioppilaaksi Lappeenrannan Yhteislyseosta v 1929 ja suorittanut aktiiviupseeritutkinnon Merisotakoulussa 3. rtkurssilla v 1932 sekä kotmentajakurssin v 1945. Hän aloitti upseerinuransa nuorempana upseerina ja linnakkeen päällikkönä RT 3:ssa v 1932, siirtyi adjutantiksi Merivoimien Esikuntaan v 1938, josta siirtyi TRT:in toimistopäälliköksi ja linnakkeen päälliköksi v 1940. Jatkosotaan hän osallistui aluksi komppanian päällikkönä ja pataljoonan komentajana Hangon Ryhmän RP 5:ssä, operatiivisen toimiston päällikkönä ja linnakkeiston komentajana Äänisen Rannikkoprikaatissa vv 1942 44. Merisotakouluun hän siirtyi KadK:n päälliköksi ja opetusupseeriksi v 1944 sekä Pääesikunnan järjestelyosastoon v 1949. RT l:n Rannikkopatalj oonan komentajaksi hän tuli v 1952. Pataljoona muuttui hänen ollessaan komentajana itsenäiseksi Rannikkoj ääkäripatalj oonaksi. V 1963 hän siirtyi täysin palvelleena siviilielämän palvelukseen. Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen ja Rannikon Puolustajain Killan tarmokkaasti toimivana jäsenenä evl Knuuttila on ansiokkaalla tavalla osallistunut rannikkotykistön tunnetuksi tekemiseen. Hän on mm suunnitellut ja toteuttanut molempien yhdistysten palkinto- ja tunnuseisineitä. RtUY:n johtokuntaan hän kuului vv 1949 55 taloudenhoitajana. RtUY:n puolesta tekemästään ansiokkaasta työstä hänet on palkittu yhdistyksen kultaisella ansiomerkillä N:o 10. Parhaat onnittelumme! luutnantti JOUKO HANNULA 50-vuotta 28. 9. 1968 Turun Pohjoisen Sotilaspiirin päällikkö everstiluutnantti Jouko Hannula on syntynyt 28. 9. 1918 Aurassa, tullut ylioppilaaksi Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1940, suorittanut aktiiviupseeritutkinnon 1943, Merivoimien kapteenikurssin 1950, kenttätykistön kapteenikurssin 1954 ja Sotakorkeakoulun Merisotalinjan 1956. Talvisotaan hän osallistui JR 35:n mukana Kollaa Korpilahti alueella ja jatkosotaan mm I/RT 5:n keskiöupseerina, 42 RsPtrin itjupseerina sekä 221. KvPtrin päällikkönä. Sodan jälkeen hän osallistui raivaustoimintaan V ja Irssä RaivO:ssa. Rauhanajan palvelus alkoi Turun laivastoasemalla, jossa hän toimi adjutanttina, komentotoimiston päällikkönä ja merivoimaupseerina 45 49. Vuosina 50 54 hän toimi TurRtR:n aliupseerikoulun opetusupseerina, MtRtptrin/RT 2 päällikkönä ja 1. ErRtPsto:n huoltopäällikkönä. Sotakorkeakoulun jälkeen v 57 LSSl:n toimistoupseerina järjestelytoimistossa, jonka jälkeen Merisotakouluun RU-osaston johtajana ja opetusupseerina 58 62. SlRtR:n rykmenttiupseerina 62 65 ja I Pston komentajana 65 68. Tällä hetkellä hän toimii Turun Pohjoisen Sotilaspiirin päällikkönä. Hän on toiminut myös useissa kunniatehtävissä mm UudSl:n kunniatuomioistuimen jäsenenä, SlRtR:n kunnianeuvoston puheenjohtajana 63 65 ja varajäsenenä 2. Divisioonan kunniatuomioistuimessa v 66. Pääjohtaja EERO I SALOVAARA 50-vuotta 5. 12. 1968 Pääjohtaja, ekonomi Eero Ilmari Salovaara täyttää 50 vuotta 5. 12. 1968. Hän on syntynyt Turussa, tullut ylioppilaaksi vuonna 1936 ja ekonomiksi v 1938. Talvisodan jälkeen hän aloitti 'koulutustaan vastaavan tarmokkaan työskentelyn Keru Oy:n toimitusjohtajana, tuli OTK:n kaupallisen johtajan apulaiseksi v 1946, kaupalliseksi apulaisjohtajaksi v 1947 ja hallinnolliseksi johtajaksi v 1952. Tekstiiliryhmän johtajaksi hänet valittiin v 1959, johtokunnan varapuheenjohtajaksi ja pääjohtajan varamieheksi v 1960 sekä OTK:n pääjohtajaksi v 1966, missä virassa hän edelleen toimii. Varusmiespalveluksensa hän suoritti rannikkotykistössä ja valmistui reservin upseeriksi 9. Ru-os/MeriSK:sta v 1939. Talvisotaan hän osallistui RT l:n riveissä 6. 7. 1940 saakka. Jatkosodan ajan hän palveli I/l. RPr:n ja III/RTR 11 :n tiedustelu- ja mittausupseerina ja mittausosaston päällikkönä. 22. 6. 1942 hänet ylennettiin luutnantiksi. Sotien jälkeen hän on osallistunut maanpuolustustoimintaan mm käymällä Totaalisen maanpuolustuksen kurssin v 1962. Kapteeniksi hänet ylennettiin 4. 6. 1965. Mittavan virkatyönsä ohella hänellä on riittänyt aikaa myös kiltatoimintaan. V 1962 hänet valittiin Rannikon Puolustajain Killan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vv 1962 66. Kiltaneuvoston varapuheenjohtajana hän toimii edelleen. Parhaat onnittelumme! 4 5
TURUN RANNIKKOTYKISTÖRYKMENTTI TÄNÄÄN TURUN RANNIKKOTYKISTÖRYKMENTTIÄ KUVINA Lounais-Suomen Sotilasläänin "etulinjan" joukiko-osastona on Turun Rannikkotykistörykmentillä valvottavanaan ja vastatta vanaan nyt lähes ja 1. 1. 1969 alkaen koko Turun ja Porin läänin pitkä meriraja. Se sulkee sisäänsä saariston, joka ainutlaatuisessa kauneudessa hakee maailmassa vertaansa. Vaikka rykmentti viettikin kuluneena vuonna vasta 29-vuotisjuhlaansa Turun lohkon perustamispäivänä 10. 9., on maamme lounaisen rannikon puolustuksella ja vartioinnilla pitemmälle historiaan ulottuvat perinteet. Tehtiinhän tänne ensimmäinen järjestelmällinen maihinnousu ristiretken merkeissä ja 1100-luvulla. Jo tätä ennen oli vartiointiin ja puolustukseen kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Liedon vanhalla linnalla, joka aikoinaan sulki Aurajoen reitin, oli tyypillinen rannikkovarustuksen luonne. Sen rakentamisaikaa ei ole tarkoin pystytty selvittämään, mutta eräät tutkijat pitävät mahdollisena sen ensimmäisten varustusten tulleen rakennetuksi jo 500-luvulla. Linnan menetettyä merkityksensä rakennettiin Aurajoen suulle Koroisten linna. Sitä seurannut Turun linna oli ruotsinvallan aikana tärkein varustus maamme länsirannikolla. Se rakennettiin aluksi mantereelta tulevaa vaaraa vastaan, mutta muuttui sittemmin rannikkopuolustusvarustukseksi. Valvonta- ja puolustusjärjestelmää kehitettiin ja täydennettiin ja kehitetään yhä edelleenkin ja tällaiselta se näyttää tänään. Rykmentin esikunta toimii Turun Heikkilän kasarmialueella v 1952 valmistuneessa rakennuksessa. Rakennus suunniteltiin alunperin rykmentin esikunnaksi, mutta luovutettiin valmistuttuaan Porin Prikaatin käyttöön. Prikaatin siirryttyä Säkylään, isännöi rakennuksessa Turun Ilmatoriuntapatteristo ja vasta syksyllä 1966 se saatiin alkujaan suunniteltuun käyttöönsä rykmentin esikunnan siirtyessä sinne Linnarikasarmilta. Esikuntapatteri odottaa Linnankasarmilla majoitustilojen valmistumista Heikkilän kasarmialueelle, jossa työttömyystöinä peruskorjataan Venäjän Itämeren laivaston entistä sairaalarakennusta nykyaikaisempaan asuun. Siihen on tarkoitus siioittaa myös muita varuskunnan joukkoja. Esikuntapatterissa annetaan neruskoulutus kunkin saapumiserän B-miehille. Kurssitoiminnasta on sinne keskitetty venemieskurssi sekä valonheitin- ja voimakonekurssi. joilla omien varusmiesten lisäksi koulutetaan VaaRPston venemiehet sekä koko rannikkotykistöaselajin valonheitin- ja voimakonemiehet. Esikuntapatterista puhuttaessa on myös mainittava Skinnarvik Kemiössä, jossa sillä on varastoja. Aivan uutena yksikkönä toimii rykmentissä 1. 8. 1968 toimintansa aloittanut ia 12. 8. 68 ensimmäiset oppilaansa vastaanottanut Reservialiupseerikoulu Uudenkaupungin Janhualla. Samalla lopetti siellä toimintansa II Patteriston Koulutuspatteri. Reservialiupseerikoulutus ei ole rykmentissä suinkaan ennennäkemätöntä. Heti sotien jälkeen toimi nimittäin rykmentin oma aliupseerikoulu ensin Kuuskajaskarissa ja sittemmin Russarössä, jossa myöhemmin koulutettiin koko aselajin reservialiupseerikunta ennen koulutuksen siirtymistä Isosaareen. Koulun toimiessa toistaiseksi kokeiluluontoisesti ei sitä varten ole vielä saatu uusia virkoja tai toimia ja niin sen henkilökunta oli irroitettava rykmentin muista yksiköistä. Näin on rykmentillä edelleen "ristinä" kaksi muiden yksiköiden henkilökunnan kustannuksella toimivaa koulutusyksikköä. Toinen on I Patteriston Koulutuspatteri Gyltössä. Vuonna 1961 Gyltössä aloitetut rakennustyöt ovat edistyneet niin pitkälle, että kesällä 1967 saattoi I Patteriston esikunta Korppoosta siirtyä siellä vastavalmistuneeseen esikuntarakennukseen. Myös kantahenkilökunta sai siellä asuttavakseen patteriston alueella ennen näkemättömät modernit asunnot. Esikunnan ja esikunta jaoksen entiset tilat käytettiin varastoiksi ja alueelle muodostettiin Korppoon vartio. Samanaikaisesti esikuntarakennuksen kanssa valmistui Gyltössä myös kuntotalo ja sotilaskoti. Utön vaikea majoitustilanne ja Kuuskajaskarissa samanaikaisesti suoritetut rakennustyöt rakennusmiesten majoituksineen pakoitttivat aloittamaan koulutustoiminnan myös Gyltössä. Niin aloitti I Patteriston koulutuspatteri siellä toimintansa. Miehistö jouduttiin majoittamaan kuntotaloon ja sotilaskoti sai luovuttaa osan tiloistaan patterin toimistoksi ja luokaksi. I Patteriston koulutuspatterissa annetaan varusmiehille lähinnä perus- ja erikoiskoulutusta. I Patteriston varsinaisena erikois- ja sotaharjoituskauden koulutuspaikkana on 1. Patteri Utössä. Paikka varustettiin linnakkeeksi jo Venäjän vallan aikana ja v 1915 se valmistui erääksi sen läntiseksi linnoitukseksi. Samalla se toimi myöskin venäläisten laivastovoimien tukikohtana. Jo valmistumisvuonnaan se joutui tulikosketukseen Saksan Itämeren laivaston I tiedusteluosaston kanssa. Saksalaisten tietojen mukaan tuli oli jo tällöin hyvin tarkkaa osastoon kuuluneen risteilijä Kolbergin saadessa mm osuman etumaiseen savupiippuunsa. Utön tappiot olivat yksi kaatunut ja kaksi haavoittunutta. Toistamiseen kokeiltiin patterin tulen tarkkuutta joulukuussa 1939, jolloin patteri avasi 11,4 kilometrin etäisyydeltä tulen kahta Grosnyi-luokan hävittäjää vastaan, saaden niiltä välittömästi vastauksen. Taistelun päätyttyä saattoi linnake kirjata tililleen upotetun hävittäjän. sillä vain toinen näistä poistui taistelupaikalta. Ei ole ruosteessa tämänkään päivän tykkimiesten ampumataito ja tykkien tulen tarkkuus rykmentissä. Siitä ovat parhaana osoituksena kahdesti peräkkäin v 1966 67 voi- Jatkuu sivulla 10 Heikkilän kasarmirakennus. Gyltö: I/TurRtR:n esikunta. Utön laiturimaastoa. II/TurRtR:n esikunta ja RAuK. Kuuskajaskarin kasarmi. Kuuskajaskari sotilaskoti. 6 7
TurRtR jatkoa sivulta 8 tetut raskaiden ramnikkopattereiden kilpailut. Vartiolinnakkeita I Patteriston alueella on neljä. Näistä Alskär on se läntisen rannikon paikka, joka sai vastaanottaa jatkosodan alkua enteilevän neljän venäläisen lentokoneen suorittaman pommituksen 22. 6. 1941 ja joka sanomalehdistössä luonnehdittiin rajaloukkaukseksi. Jungfruskär taas on kuulu luontonsa kauneudesta ja ehkä siitä johtuen siellä v 1967 filmattiin televisiossakin nähty Ake Lindmanin ohjaama Arvid Mörnen "Inför havets anlete". Hangossa 1. 12. 1952 saakka toimineen rykmentin II Patteriston tultua irroitetuksi erilliseksi joukiko-osastoksi, tuli uuden II Patteriston esikunnan sijoituspaikaksi Uusikaupunki, jossa se tänä päivänäkin toimii. Uudessakaupungissa sen käyttöön luovutettiin Janhuan niemellä sijainneen ja toimintansa siellä lopettaneen Valmetin veneveistämön entiset tilat. Uutena yksikkönä perustettiin Janhualle myös moottoroitu rannikkotykistöpatteri. Se liitettiin sittemmin 1. 8. 1958 silloin Suomenlinnassa sijainneeseen Vaasan Rannikkopatteristoon, mistä tuli moottoroitu joukko-osastomme. Moottoroidun patterin siirryttyä Suomenlinnaan aloitti Janhualla toimintansa II Patteriston Kouluituspatteri, joka toimi aina kuluneen vuoden elokuuhun, luovuttaen tilansa Reservialiupseerikoululle. II Patteriston koulutuspatterina toimii 2. Patteri Rauman Kuuskaj askarissa. Perus-, erikoisja sotaharjoituskoulutuksen ohella siellä koulutetaan myös rykmentin viestimiehet. Linnakkeen majoitus- ja asuintiloissa on kuluneena vuonna tapahtunut ratkaiseva parannus. Rakenteilla olleen kasarmirakennuksen harjannostajaisia vietettiin 26. 4. ja jo kesäkuun saapumiserä saatettiin majoittaa siihen. Saaren rakennussuunnitelmiin liittyen valmistui jo kesällä 1966 käyttöön kaksitoista kantahenkilökunnan rivitaloasuntoa. Samalla ratkesi myös saaren vesikysymys, joka on aina ollut vaikea Kuuskaj askarissa. Mantereen läheisyys näet mahdollisti saaren liittämisen mereenlasketulla muovipuitkella Rauman kaupungin vesijohtoverkkoon. Niin miellyttävä palveluspaikka kuin se sosiaalisten etujensa puolesta onkin, on siellä jouduttu kirjaamaan myös rykmentin historian murhenäytelmät. Hyvässä muistissa ovat Rauman merionnettomuus v 1964, joka vaati 28 kuolonuhria ja v 1966 kahden uhrin vaatinut räjähdysonnettomuus. Kuuskaj askarin leiriltä oli niin ikään palaamassa se yhteysvene, joka yhteentörmäyksen seurauksena rannikkotankkialus Piccolon kanssa upposi Airistolla v 1963. Ihmishenkien menetykseltä tosin tällöin vältyttiin ja venekin on jälleen purjehduskunnossa. Vartiolinnakkeita II Patteriston alueella ovat Katanpää ja Reposaari. Katanpää on ollut vartiolinnakkeena vasta 1. 8. 1952 lähtien, toimien siihen asti rykmentin 2. Patterina. Ennen puolustuslaitokselle siirtymistään toimi Katanpäässä (silloinen Lypertö) vankityösiirtola, jonka valmisteita olivat autojen rekisterikilvet ja katukivet. Rannikkotykistötoiminnan perinteet Reposaaressa ovat varsin erikoiset. Se perustettiin jo 1935 rannikkotykistösuojelukunnan koulutuslinnakkeeksi. Sitä perustettaessa vallitsi tavanomainen määrärahojen puute. Maanpuolustuksen lämmin ystävä, kauppaneuvos Werner Hacklin päätti kuitenkin, ettei valtion köyhyys saa estää maanpuolustuskoulutusta ja tilasi patterin tykit omaan laskuunsa. Lienee ainutlaatuista, että yksityinen henkilö tilaa tykkitehtaalta kokonaisen rannikkotykikipatterin. Hän lahjoitti tykit Reposaaren rannikkotykistösuojeluskunnalle, joka luovutti ne myöhemmin puolustuslaitokselle. Rykmentin ulospäin suuntautuvan toiminnan ehkä tärkein osa liittyy kai juuri olosuhteiden pakosta meripelastustoimintaan. Varsinkin Utön karikkoiset vedet ovat tuon tuostakin aikaan saaneet meripelastushälytyksen patterilla. Näistä viimeisin oli m/s Torsholm, joka 12. 11. 1967 ajautui karille vain 500 metrin päässä saaren rannasta. Varsinainen suhdetoiminnallinen puoli on keskittynyt pääasiassa sotainvalidien auttamiseen. Tämän toiminnan näkyvimpänä osoituksena on vehmaalaiselle talvisodan invalidille,isäntä Matti Kuoppalalle 9. 8. 1968 luovutettu, erään lahjoituksena saadun puretun rakennuksen hirsistä varusmiesvoimin rakennettu navettarakennus. Sotainvalidien- ja yleisön päivät puolustuslaitoksen "avoimien ovien päivän" merkeissä järjestettiin Gyltössä ja Kuuskaj askarissa 3. ja 4. 8. 1968 pidettyjen kesäkuun saapumiserän sotilasvalatilaisuuksien yhteydessä linnake-esittelyineen ja taistelunäytöksineen. Toimintaan on liittynyt myös yhteistyö rykmentin alueella toimivien eri maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Puolustusvoimain juhlavuoden merkeissä eri rannikko- ja saaristokunnissa (Korppoo, Nauvo, Houtskari, Iniö, Kustavi, Uusikaupunki, Rauma, Reposaari) tapahtuneet seppeleenlaskut ovat olleet omiaan lisäämään ennestäänkin hyvää suhtautumista puolustuslaitokseen. Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaan on myös osallistuttu. Parhaillaan odottavat Kashmirissa kotiinpaluutaan kapteenit Luukanen ja Friberg vietettyään siellä vuoden. Urheilutoiminnan piirissä on rykmentissä saavutettu entistä parempia tuloksia. Sotilasläänin kilpailuissa on rykmentti yleensä ollut kolmantena Porin Prikaatin ja Satakunnan Tykistörykmentin jälkeen. Tätä ovat olleet omiaan edesauttamaan aktiivisempi osallistuminen sotilasläänin-. ja puolustusvoimain hiihto-, suunnistus-, maastojuoksu- ja yleisurheilumestaruuskilpailuihin. Jalkapalloakin on pelattu sotilasläänin sarjassa. Liekö näistä menestyksistä johtunut, että rykmentti sai RSKY:n lahjoituksena vastaanottaa täydellisen edustusurheilupuvuston hiihtovälineineen 22. 2. 1968. Ampumaurheilu, joka ennen oli rykmentin vahva laji, on ampumaratojen puuttuessa taantunut, mutta kunhan saamme ampumaradat, niin ehkä vielä siinäkin lajissa nousemme. HUP TURUN RANNIKKOTYKISTÖRYKMENTIN KOMENTAJAT luutnantti L W Hannelius N Heiro T Kainulainen 1939 1939 1940 1942 1944 1940 1942 1945 1955 Kenraalimajuri E I Järvinen 1944 1945 V Hassinen 1960 1966 M J Miettinen 1955 1956 A J Kurki 1966 1968 V I M Karvinen 1956 1960 Y Pohjanvirta 1968 8
Rannikkojemme vapaus turvaa vapaan merenkulun MAKUMUKAVAA JOKA PÄIVÄ.. Näin toivotamme kiitollisina parhainta menestystä 35-vuotiaalle Rannikkotykistön Upseeriyhdistykselle VAPAAN MERENKULUN YSTÄVÄT 11 11
HANGON RANNIKKOPATTERISTO Maj E Saramo HANGON RANNIKKOPATTERISTON KOMENTAJAT 1. Historiikkia Venäläiset aloittivat v 1913 Hangon saaristoaseman linnoittamisen. Tähän kuuluivat Jussarön, Hästö-Busön, Mellanholmin sekä Russarön patterit. örössä aloitettiin linnoitustyöt v 1914. I Maailmansodan kestäessä em linnakkeiden patterit valmistuivat ja maamme itsenäistyessä ne joutuivat vapaan Suomen haltuun. Itsenäisen Suomen puolustusta rakennettaessa perustettiin 1. 8. 1921 Turun Erillinen patteristo. Tämä perustamispäivä on määrätty nykyisen Hangon Rannikkopatteriston vuosipäiväksi. Patteriston nimi muutettiin 25. 10. 21. Erilliseksi Rannikkotykistöpatteristoksi. Henkilöstö oli alussa sijoitettu öröön, josta suunnasta muut linnakkeet, Utö, Lypertö (Katanpää) ja Russarö v 1922 kesäkuuhun mennessä miehitettiin. Patteriston esikunta jäi öröön v:een 1926, jolloin se siirtyi Hankoon. Alkuvuosien vaikeuksien jälkeen patteriston kehitys oli tasaista. Ensimmäinen komentaja, kapt Nylund luovutti v 1923 komentajan tehtävät silloiselle kapt Jarl Christian 01in'ille, joka pitkäaikaisena komentajakautenaan kehitti patteriston koulutusta ja valmiutta sellaiseksi, että se v 1939 oli valmis torjumaan vihollisen hyökkäykset. Patteriston nimi oli tähän mennessä, v 1932, muutettu 1. Erilliseksi Rannikkotykistöpatteristoksi (1. Avdelta Kustartillerisektion) ja oli se tällöin ruotsinkielinen. Syksyn tapahtumat v 1939 johtivat tunnettuun YH:n. Tällöin Hankoniemen rannikolle perustettiin Hangon Lohko, jonka rungon muodosti rauhan ajan 1. ErRtPsto. Heti sodan alettua jo 1. 12. aamulla venäläinen risteilijä Kirov kahden hävittäjän saattamana lähestyi Rusisaröä. Linnake avasi tulen 9" patterillaan. Toisen hävittäjän todettiin saaneen osuman ja osasto poistui savuttaen. Meren jäätyminen esti vihollisalusten esiintymisen myöhemmin, sensijaan ilmatorjunta muodostui päätehtäväksi. Moskovan rauhassa 1940 Hankoniemi lähisaaristoineen vuokrattiin venäläisille tukikohdaksi. Alkoi kiireellinen tykkikaluston evakuointi- ja rannikkopuolustuksen uudelleen rakentamisvaihe "motin" sivuille. Lyhyessä ajassa suoritettu kaluston evakuointi onnistui etevien asemiesten ansiosta hyvin. Ns välirauhan aikana, v 1940, Hangon lohko käsitti 3 patteristoa. Uudelleenjärjestelyssä 1. 3. 1941 lohkon nimi muutettiin Raaseporin Rannikkotykistörykmentiksi. Uusia 152/45-C-pattereita rakennettiin Kroköön, Bolax'iin ja Jomalvikiin. Vättla'xiin, Storöön, Björnholmen'iin ja Jussaröön rakennettiin 75/50-C-patterit, lisäksi oli liikkuvia, kenttätykkikalustolla varustettuj a pattereita. Välirauhan aikaa ei kestänyt kauan. Kesäkuussa 1941 kutsuttiin reserviläiset jälleen palvelukseen. Rykmentistä muodostettiin 4. Rannikkoprikaati, joka alistettiin Hangon Ryhmälle. 25. 6. 1941 avasi Tulliniemessä oleva venäläinen patteri tulen Morgonlandefiin ja muualle länsipuolisiin saariin. Sota Hangon alueella oli alkanut. Venäläisillä oli Hangon "motissa" 30 40 000 miehen joukko, kenrl Kabanovin komennossa. Runsaasta tykistöstä mainittakoon Hankoniemellä toimineet 12", 7" ja 4" rautatiepatterit. Taistelut muodostuivat useasti ankariksikin tykistötaisteluiksi, myös eräiden saarien omistamisesta taisteltiin verisesti. Mainittakoon Bengtskärin, Horsön, GunnarshoLmin taistelut v 1941. Sotilaallisen tilanteen muuttuminen Suomen lahden alueella pakoitti venäläiset v 1941 lopussa tyhjentämään Hangon "motin". Suomalaiset joukot saattoivat näin ollen viettää v 1941 Itsenäisyyspäivän paraatia vapaassa Hangossa. Hangon vapauduttua aloitettiin "motin" selvittäminen sekä puolustuksen järjestäminen. Tammikuussa 1942 määrättiin aikaisemmat lohkot (pstot) yhteiseen johtoon. Näistä muodostui Hangon linnakkeisto, joka nimi jo kuukauden kuluttua muutettiin Rannikkotykistörykmentti ll:ksi. Sodan päätyttyä Hankoniemen rannikkopuolustus oli hetken Hangon Rannikkotykistörykmenttinä, mutta muutettiin jo 4. 12. 44 Turun Rannikkotykistörykmentin II linnakkeistöksi. Seurasi monessa suhteessa epävarmuuden aika, kunnes rauhanomainen elämä vähitellen palasi ja päästiin normaaliin koulutustoimintaan. Vaikkakaan kehitys ei ole aina ollut läheskään toivotunkaltaista, on rakennustyössä saavutettu eräitä mainittavia tuloksia. Esikuntapatterin kasarmi valmistui v 1954, örön kasarmi peruskorjattiin v 1958, Russarön kasarmi peruskorjattiin v 1961. Myös puolustuksellista valmiutta on eri rakenteellisin toimenpitein kohotettu. Patteristo itsenäistyi puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä v 1952, jolloin nimeksi määrättiin 2. Erillinen Rannikkotykistöpatteristo (2. ErRtPsto). 1. 1. 1957 alkaen nimenä on ollut Hangon Rannikkopatteristo. Patteristo sai oman lipun 4. 6. 1958. Jatkuu sivulla 28 Kapt O Nylund 1921 1923 Evl N Simonen 1942 1944 Evl M Loikkanen 1953 1958 Evl E Havo 1966 1968 Ev J Chr Olin 1923 1940 Ev N Kesämaa 1944 1946 Evl A Merilä 1958 1961 Maj H Aarva 1942 Ev N Heiro 1946 1950 Evl P Heikkilä 1961 1963 Evl J Wickström 1942 Evl R Aaltonen 1950 1953 Evl A Kurki 1963 1966 16 2 3
2. Arkipäivää ja vähän juhlaakin Hangon Rannikkopatteristossa HanRPston rauhanaikainen toiminta-alue ulottuu Inkoon Snappertunan rajalta idässä, Hiittisten Nauvon rajalle lännessä. Sen koulu tusiinnakkeina ovat olleet Jtiussarö ja örö. örön siirtyessä 1. 1. 69 TurRtR:iin muodostuu Hästö-Busöstä patteriston toinen patteri. Esikunta ja Esikuntapatteri ovat Hangossa. Kuntauudistusesityksen mukaan myös Hästö-Busö tulee kuulumaan Hankoon. Seikka joka kantahenkilökunnan oloihin vaikuttaa erittäin edullisesti. Koulutus on keskitetty em linnakkeille sekä EPtriin. Aselajin mittausmiehet koulutetaan mittauskursseilla Russarössä, pston venemiehet sekä viestimiehet kursseilla EPtrissa Hangossa. Varusmiehet ovat pääasiallisesti Etelä-Uudenmaan ja Turun Pohjoisen sotilaspiirin alueelta. Patteriston majoitusolot eivät ole hyvät, örön rivitalo on linnakkeen ainoa nykyaikainen asuntorakennus. Russarössä ei ole lainkaan uusia, nykyaikaisia asuntoja, Hästö-Busössä on vastavalmistunut rivitalo, Hangossa ei ole puolustusvoimien asuntoja; sensijaan Esikuntatalossa, joka kuuluu Uudenmaan läänin rakennuskonttorin hallintaan, on kymmenkunta kantahenkilökunnalle vuokrattua asuntoa. Supistetut kansakoulut toimivat Russarön ja örön linnakkeilla. Koulu-uudistuksen toteutuessa tämä koulumuoto ei nykyisellään jatkune. Näin ollen on yhä useampi linnakkeella asuva perhe sijoitettava mantereelle, lähinnä Hankoon. Saariston ruotsinkielisyys rajoittaa läheisempää kanssakäymistä kanta-asukkaiden ja kantahenkilökunnan välillä. Kuitenkin ystävällinen ymmärrys on ollut merkillepantavaa. Tämän hetken tärkeimmistä tapahtumista HanRPstossa mainittakoon ensimmäisen, keskeisimmän linnakkeen, örön, siirtyminen Turun Rannikkotykistörykmenttiin. Tästä on tosin "kauppaa" käyty pidemmän ajan. Markkinat ovat olleet vuoroin myyjän ja vuoroin ostajan markkinat. Asian saadessa nyt lopullisen ratkaisun, siirtyy myös eräitä aliupseeritoimia TurRtRille. Toivoa täytyy, että örön "myynti" olisi onneksi kummallekin osapuolelle. Toinen polttopisteessä oleva paikka on Hästö- Busö, joka aikaisemmasta hiljaiselostaan on kehittymässä toiseksi päälinnakkeeksi. HanRPstolla on ollut tähän asti todellinen ulkolinnake Örö. Kun tässä suhteessa tapahtuu kerrottu muutos, tulee tämä erityisesti tuntumaan huolto- ym yhteyskysymysten helpottumisena. Itse asiassa on luultavaa, että jo vuoden kuluttua muistellaan haikeina niitä "kulta-aikoja", jolloin myrsky, jää tai sumu saartoi örön useiksi päiviksi. Ehkäpä meistä monet muistavat kaivaten örön Abborrskärin haukikarikkoja joten toivomme yya-sopimuksen TurRtR:n kanssa johtavan "yllättäviin" kalastusvierailukutsuihin noille tutuille ja tunnetuille vesille. Tämän päivän arki HanRPstossa on samantapaista koulutuksen ja verkkaisen kehityksen aikaa kuin naapurirtj oukoissakin. Juhlaa ovat vuosipäivämme ja itsenäisyyspäivän lisäksi linnakkeilla tai Hangossa pidetyt valatilaisuudet paraateineen. Hankolaiset vierailevat mielellään patteristomme juhlissa, jotka ovat "tapahtumia tällä leveysasteella". Suhteet paikallisiin asukkaisiin ovatkin "ystävälliset ja avomieliset" ellei peräti "sydämelliset ja luottamukselliset". Huomispäivä on meillä uusi ja toiveita herättävä. Edellä kertomani muutokset kaventavat patteriston vastuualuetta melkoisesti, örön siirto helpottaa yhteyksiä ja huoltoa. Koulu - tuslinnakkeet ovat aivan mantereen tuntumassa ja lähellä Hankoa. Kaikki nämä muutokset luovat edellytykset parempaan viihtymiseen, saattaa linnakkeella asuvan kantahenkilöstön "sivistyneen" maailman piiriin, ja poistaa varusmiehistä örön kehittämän eristetyn paikan ajattelutavan. Hangon Rannikkopatteristolla on kunniakkaat perinteet. Me täällä palvelevat näemme päivittäin sodan aikanaan runteleman maan. Tämän päivän rannikon puolustaja linnakkeillamme taitaa tehtävänsä. Tätä maata Hankoniemeä, sen saaristoa, luotoja ja kareja puolustetaan päättäväisesti tänään ja niin kauan kuin me olemme suomalaisia. Tykistökoulun rt-os jatkoa sivulta 24 ovat suotuisat ammutaan leirin aikana tykistöllä, kranaatinheittimistöllä ja ilmatorjunta-aseilla noin 150 ammuntaa laukausmäärän lähennellessä kolmeatuhatta. Rannikkotykistön kapteenikurssi 21 :n seitsemän upseeria aloittivat kurssinsa marraskuun alussa. Toivottavasti osittain vielä avoimet opettajakysymyksetkin hiljakseen selviävät. Rukurssi päättyy marraskuun loppupuolella, peruskurssi joulun alla. Jotta vilinä ja vilske olisi täydellinen tulkoon osastoltamme mainituksi muutamia henkilötietoja Kesäkuussa kapt V Nurmi siirtyi kouluun ollen nykyisin peruskurssin johtaja. Kapt J Vehmas lähti kesäkuussa etelän aurinkoon Kyprokselle. Ltn M Oila siirtyi kouluumme ensin perus- ja sitten kadettikurssille kouluttajaksi. Maj E Puhäkka siirtyi oppilaaksi SKK:uun, ja kapt P Uski sai siirron PE:aan. Kapt E Virmo ylennettiin majuriksi ja siirtyy juuri näihin aikoihin TurRtR:iin. Maj E Kallio ja ltn J Jaatinen ovat saaneet siirron kouluumme. Toivotamme uudet upseerit tervetulleiksi joukkoomme ja osastoltamme pois siirtyneille toivotamme parhainta onnea ja menestystä uusissa virkapaikoissaan. HANGON RANNIKKO- PATTERISTOA KUVINA Russarön Näkymä Kasarmi, ruokala ja on peruskorjattu oton kasarmi. öröstä. toimisto kuvan jälkeen. Hästö-Busön asuinrakennus. \ 1 Juhlat meren rannalla. 14 105 11
"Käyn sotaa naapurin VAASAN RANNIKKOPATTERISTO 1952 1958 Luutnantti Eero Linnavesi VALIOT VAASA Teidän "lomakesotaanne" helpottavat käytettävissä olevat asiantuntijamme. KUNNALLIS IflliSMI LOMAKEPALVELU LOKERO 10 200 HKI 10 YHTYNEET MUOVITEHTAAT OY VAASA Vaasan Rannikkopatteriston kasarmialue sijaitsee melkein keskellä Vaasan kaupunkia. Patteriston perusyksiköt on majoitettu kootusti suppealle kasarmialueelle poiketen tässä suhteessa täysin muista rannikkotykistön joukkoosastoista. Vaasan varuskunnan perinteet Keisarillisella asetuksella 18. 12. 1878 vahvistettiin maallemme asevelvollisuuslaki, joka astui voimaan 1. 1. 1881. Nyt perustettuun armeijaan kuului mm 3. Vaasan suomalainen tarkk'- ampujapataljoona, johon ensimmäiset asevelvolliset saapuivat 1. 11. 1881. Pataljoonaa varten oli rakennettu vielä nykyisin käytössä olevat Vaasan puurakenteiset kasarmit, joiden perustyyppi lienee tunnetun arkkitehti Engel'in jo vuosikymmeniä aikaisemmin piirtämä. Pataljoonan ns reservikomppaniat sijaitsivat Närpiössä, Laihialla, Alavudella ja Kruunupyyssä. Kaksi vuosikymmentä antoi tämä Vaasassa Venäjän vallan aikana toiminut viimeinen suomalainen pataljoona oman leimansa senaikaiselle kaupunkikuvalle. Pataljoona lakkautettiin, kuiten muutkin suomalaiset tarkk'ampujapataljoonat kaartin pataljoonaa lukuunottamatta, talvella 1901 02. Kasarmialueella oli tämän jälkeen venäläinen joukko-osasto aina vuoteen 1918 saakka. Noin kuutisenkymmentä 3. Vaasan suomalaisen tarkk'ampujapatalj oonassa palvellutta harmaahapsista mutta ryhdikästä veteraania kokoontui viimeksi 28. 10. 1950 entiselle kasarmialueelleen verestämään vanhoja muistoja menneiltä nuoruudenaj oilta. Itsenäisen Suomen puolustusvoimien joukkoosastoista tuli Kaartinjääkäripataljoona ensimmäisenä Vaasaan 1919. Pataljoona oli aluksi suomenkielinen, mutta muuttui 1921 ruotsinkieliseksi. Suunnilleen samanaikaisesti Kaartinjääkäripatalj oonan kanssa oli täällä Vaasassa lisäksi Jääkäriprikaatin Esikunta ja 7. Erillinen Konekiväärikomppania. Viimeksi mainittu lakkautettiin 1929. Kaartinjääkäripatalj oonalle suotiin muutaman vuoden pitempi elinikä, mutta 1935 tämäkin pataljoona lakkautettiin. Jo samana vuonna perustettiin tänne samaten ruotsinkielinen Kenttätykistörykmentti 4, joka toimi täällä aina vuoteen 1939 saakka. Suomen sodan 1939 40 ja 1941 45 aikana oli Vaasaan ja sen lähiympäristöön sijoitettu Jalkaväen Koulutuskeskus 7, Tykistön Koulutuskeskus 2 ja 3, 8. Erillinen Raskas Patteri, 10. Erillinen Järeä Patteri, Raskas Patteristo 1 ja 9, Taistelukoulun Tykistölinj a, Pohj anlahden Meripuolustus, Vaasan Rannikkolinnakkeisto ja 6. Rannikkoprikaati. Vuodesta 1945 alkaen oli Vaasaan sijoitettu Jääkäripataljoona 1, joka täällä ollessaan sai nimen Pohjanmaan Jääkäripataljoona. Vuonna 1964 tämä joukko-osasto siirtyi Sodankylään, jossa sen nimeksi määrättiin Lapin Jääkäripataljoona. Nykyiseen varuskuntaan on sijoitettu Pohjanmaan Sotilasläänin Esikunta, Vaasan Sotilaspiirin Esikunta ja Pohjanlahden Merivartioston Esikunta. Näin monia vaiheita läpikäyneen varuskunnan nykyisenä joukko-osastona on Vaasan Rannikkopatteristo, joka siirtyi tänne Suomenlinnasta 1964. VaaRPston historiikki Iältään Vaasan Rannikkopatteristo on vielä varsin nuori. Sen perustaminen 1. 12. 1952 ei aiheutunut suinkaan hetken mielijohteesta, vaan tuloksena ja seurauksena pitkällisistä kokemuksista ja kokeiluista. Uudelle perustetulle joukko-osastolle annettiin nimeksi 1. Erillinen Rannikkotykistöpatteristo, jonka sijoituspaikaksi määrättiin historiallinen Suomenlinna. Nimi muutettiin joukko-osastojen uudelleen järjestelyjen yhteydessä 1. 1. 1957 Vaasan Rannikkopatteristoiksi. Nimenmuutos viittasi jo silloin patteriston uuteen sijoituspaikkaan. Vihdoin v 1964 elokuussa patteristo siirtyi Suomenlinnan erittäin vaikeista olosuhteista nimikkokaupunkiinsa Vaasaan. Tasavallan Presidentti vahvisti 20. 12. 1957 Vaasan Rannikkopatteristolle joukko-osastolipun, joka on rakenteeltaan yhdenmukainen muiden rannikkotykistöjoukko-osastojen lippujen kanssa. Lipun lahjoitti nimikkopatteristolleen Vaasan kaupunki ja vihkiminen sekä luovutus tapahtuivat Helsingin Senaatintorilla 4. 6. 1958. Vuosipäiväänsä patteristo juhlii 1. ErRtPston perustamisenmukaan 1. 12. Koulutus patteristossa Patteristoon astuu palvelukseen kussakin saapumiserässä n 220 alokasta, jotka asuvat pääasiassa maamme rannikkoalueilla. Suurimman osan kotikunta on Suomen eteläisissä ja kaakkoisissa osissa. Kaikkiaan alokkaita saapuu kymmenen sotilaspiirin alueelta. Samanaikaisesti palveluksessa olevien varusmiesten määrä vaihtelee ajankohdasta riippuen 300:»sta 500 :an. Patteristoon kuuluu esikunta, esikuntapatteri, tulenjohto- ja viestipatteri (1. Ptri), tykkipatteri (2. Ptri) sekä reservialiupseerikoulu. Alokkaat saavat 8 viikon peruskoulutuksensa kahdessa perusyksikössä. Tämän jälkeen alkaa erikoistuminen mitä moninaisimpiin tehtäviin. Jatkuu sivulla 20 106
VaaRPsto jatkoa ed. sivulta Määrätty osa koulutussuhdelaskelman mukaisesti siirtyy opiskelemaan VaaRPston RAuK:un. Täällä koulutus tapahtuu kolmella eri linjalla. Tuliasemalinjalla koulutetaan alijohtajia tulipattereita varten, tulenjohto- ja mittauslinja valmistaa ryhmänjohtajia maa- ja meritulenjohtotehtäviin sekä mittausryhmiin ja viestilinjalta saadaan radio- ja puhelinryhmien johtajat. Parhaiten menestyneet oppilaat lähetetään jatkamaan opintoja reservinupseereiksi Tykistökouluun Suomenlinnaan ja Reserviupseerikouluun Haminaan. Tulipatterin miehistökoulutus annetaan tykkipatterissa, jonka opetus jakaantuu tykki- ja keskiökoulutukseen. Tulenjohto- ja viestipatterin koulutuksen päämääränä on tehdä pystyviä tykkimiehiä maa- ja meritulenjohtoryhmiin sekä radio- ja puhelinryhmiin. Tämän lisäksi 1. Ptrissa annetaan mittauskoulutusta. Määrätty osa tulenjohtokoulutukseen määrätyistä lähetetään mittauskurssille Hankoon. Tärkeän huollon ja liikkuvuuden takaamiseksi komennetaan määrätty osa varusmiehiä moottoriajoneuvonkuljettaja-, keittäjä-, venemies-, lääkintä- ja asealan kursseille. Koulutuksen saatuaan he palvelevat käytännön tehtävissä esikuntapatterissa. Eri koulutushaarojen saatua tykistöllisen peruskoulutuksen, siirrytään yhteisharjoituksiin, joissa hiotaan yhteen tulenjohto-, mittaus-, viesti-, tykki- ja keskiötoiminta. Sovelletut asemiinajo- ja yhteistoimintaharjoitukset suoritetaan Vaasan läheisyydessä. Tykistön kovapanosammunnat, jotka muodostavat varusmiesten koulutuksen huipentuman, suoritetaan nykyään pääasiassa Lohtajalla. Keskimäärin kerran vuodessa patteristo osallistuu jonkin kiinteän rannikkotykistöjoukko-osaston kanssa yhteiseen ampumaleiriin tai kenttätykistön joukko-osastojen ohella Rovajärven leirille. Ainutlaatuisena joukko-osastona puolustusvoimissamme on VaaRPsto ollut haluttu joukko eri puolilla Suomea pidettäviin sotaharjoituksiin, joissa suoritetaan taistelutilanteen mukainen yhteistoiminta tuettavan jalkaväen kanssa. Tykkikalustona patteristolla on tällä hetkellä kevyt kanuuna (76 K 36) sekä raskas haupitsi (152 H 37). Kuljetus- ja vetokalustona patteristolla on kuorma- ja maastoautoja sekä telaalustalla varustettuja tykinvetäjiä. VaaRPstolle Vaasassa vietetty aika on olluit alusta alkaen miellyttävää lähinnä väestön puolustuslaitosystävällisen asenteen sekä elävän ja virkeän maanpuolustushengen johdosta. Tätä ilmentää mm maakunnan väestön osoittama mielenkiinto taistelunäytöksiin eri näyttelyjen yhteydessä, sekä tykistöammuntoihin Lohtajalla ja Raippaluodossa. VAASAN RA N NI KKO P ATTE Rl STO N KOMENTAJAT luutnantti Kalle Koski 1952 1957 Veikko Vuorela 1957 1965 luutnantti Eino Herttua 1965 1967 luutnantti Torsti Kiviranta 1967 Rautatiekuljetus on päättymässä. VIERIVÄ KIVI El SAMMALOIDU VAARPSTO PYÖRILLÄ Hankoniemen hiekkaan on helppo kaivautua. Sirpalekranaatteja lataa! 19 11
TURUN RANNIKKO- TYKISTÖRYKMENTTI 11. 10. 68 EPtri korpr Lehtinen, P V, KoulPtri /1 Psto korpr Salonen, H J, 1. Ptri korpr Kontiola, S J RP:n killan Turunmaan osaston viirin on saanut res vänr Levonmaa, R J sekä Res upsliiton kuntokilven res vänr Koivisto, H K sekä res auliiton pronssisen levykkeen kers Heino, V E. SUOMENLINNAN RANNIKKOTYKISTÖ- RYKMENTTI VAASAN RANNIKKO PATTERISTO Kesän aikana oli rykmentin toiminnassa alokaskoulutuksen lisäksi painopiste omatoimisessa linnoittamiskoulutuksessa sekä RAuK:n alkamisen johdosta sen tarvitseman harjoituspatterin kunnostamisessa. Ensi kertaa saivat alokkaat valapäivänään Gyltössä ja Kuuskajaskarissa osoittaa, ovatko he todella tykkimiehiä suorittaessaan kevyellä tykillä.ammuntoja. Nämä ammunnat olivat osa valapäivän taistelunäytöksestä. Alokkaiden omaiset ja runsas sotainvalidien joukko seurasi esitystä mielenkiinnolla. Kesä oli tietysti myös vierailujen aikaa. Mm päämajamestari, valtakunnan työriitojen sovittelija ja PlM:n kansliapäällikkö ovat seurueineen käyneet tutustumassa rykmentin kehittyviin olosuhteisiin. SKK:n merisotalinja sekä pioneerikoulun kapteenikurssi ovat pitäneet barjoituksiaan Gyltön alueella. Merivoimien alukset ovat käyneet useampaan kertaan "laivastovierailulla" rykmentin linnakkeilla. Rykmentin vuosipäivää 10. 9. vietettiin patteristoittain Utössä ja Janhualla paikallisten kutsuvieraiden läsnäollessa. Rykmentin päällystön illallistanssiaisissa Sirkkalan upseerikerholla kunnioittivat tilaisuutta sotilasläänin komentaja rouvineen. Tilaisuus oli samalla majuri K Aarnion läksiäisjuhla. Alipäällystö oli kokoontunut Pansion aliupseerikerholle, missä vastaavasti kesän aikana eläkkeelle siirtyneille aliupseereille pidettiin läksiäistilaisuus ja ojennettiin rykmentin muistoplaketti. Rauman rannoilla jymisivät tykit pitkästä aikaa rykmentin ja HanRPston yhteisellä syysleirillä. Myöskin Helsingin Ilmatorjuntarykmentti sekä Satakunnan Tykistörykmentti tutustui mereen ja yllättävän hyvin toimineen radiomaalin maalikuviointiin. Leirin päällikkönä oli rykmentin komentaja ev A J Kurki nyt viimeistä kertaa. Leirin päättyessä oli luettavissa lehdistä uutinen, että hänet on määrätty läänin esikuntapäälliköksi ja ev Y Pohjanvirta on määrätty rykmentin komentajaksi. Syyskesän kotiuttamistilaisuudet järjestettiin tavanmulkaisesti yksiköissä. 7. 9. kotiuttamistilaisuus I Pston osalta Gyltössä muodostui tavallista juhlavammaksi, koko rykmentin toiminta-alueen sotilaskotisisaret tekivät laivamatkan Korppoon sotilaskotisisarien vieraaksi Gyltöseen lähes satapäisenä joukkona. Näin oli tilaisuudessa monipuolinen ja runsas ohjelma. Eri kotiuttamistilaisuuksissa on palkittu RP:n killan levykkeillä seuraavat varusmiehet: 10. 6. 68 KoulPtri/I Psto korpr Vesa, H. J. 1. Ptri korpr Hasko, V J, EPtri tkm Vastamäki, R J 8. 9. 68 2. Ptri kers Niinivirta, J A. Henkilötietoja 50-vuotta ovat täyttäneet 4. 8. 68 sotm Antti Kykkänen ja 21. 9. 68 vääp Pauli Kyntöaho rykmentin vaatetusspesialistit. Onnittelumme. Eläkkeelle ovat siirtyneet maj K Aarnio, sotm A Kykkänen, vääp T Koskinen, yliv V Terho ja yliv T Heino Eronnut palveluksesta tstoap T Rehnbäok ja ruokala-apulainen M Sukala S i i r t o j a Ylik J Ake on siirtynyt ry km esikuntaan ja vääp I Lehtinen on määrätty 1. Ptrin vääpeliksi. I Pston esikvääpeli vääp A Lehti on tullut RE:aan ja vääp Haahti siirtynyt hänen paikalleen sekä ylik Latvasalo KoulPtrin vääpeliksi. Kapt P Suorauma johtaa RAuK:ta apunaan ltn Räihä ja Siivonen sekä yliv Talasmäki, vääp Laiho, ylik Kuusamo. Ltn Vapaavuori siirtyy II Pston patteristoupseeriksi. Maj Simonen on määrätty RE:n tekntston päälliköksi ja kapt Huuhtanen hoitelee I Pstoa siksi kunnes Tykistökoulun majuriksi nimitetty kapt Virmo pääsee irti tehtävistään. Ltn Jaatinen on lähdössä hänen tilalleen ja ltn Järvinen vastaa Utön linnakkeesta. Kapt Ahtikari on lähtenyt kapteenikurssille ja ylil Heinonen ja Syrjäsuo ovat lähdössä. Heidän paikkansa täyttyvät vasta kun kapt Friberg ja Luukanen ovat saaneet Kashmirin kysymyksen osaltaan hoidetuiksi. Palvelukseen on otettu res kers T Heino ja res kers O Lehto I Pstoon sekä res alik J Risku 2. Ptriin ja L Salakari EPtriin. SIRtR j atkoa viereiseltä sivulta si. Ylil K Rehbäck on komennettu 20. 8. Suetzin kanavalle sotilastarkkailijatehtäviin. Luutnantti V P Louhimies on ilmoittautunut 30. 8. palvelukseen 1. Ptri/I Psto:ssa palattuaan Suezin kanavalta sotilastarkkailijan tehtävistä. Ylil O Ström on komennettu 9. 9. Neuvostoliittoon Leningradin yliopistoon opiskelemaan venäjän kieltä n 9 1/2 kk:n ajaksi. Ylennyksiä Lääk. lis C von Bonsdorff on ylennetty lääkintäkapteeniksi 5. 10. Palvelukseen on otettu kers P K Stam 1. 8., kers R J Kulju 16. 8. ja kers T J Mäkilä 1. 10. Ltn M Oila siirtynyt 1. 8. RAuK:sta Tykistökouluun. Rykmentin vilkkain ja työteliäin koulutusjakso on taas tällä kertaa ohi ja painopiste siirtyy jälleen erikoiskoulutuksesta alokaskoulutukseen. Tosin aliupseerikoulussa valmistaudutaan erikoiskoulutuksen huipentumaan, ammuntajaksoon, jonka aikana tullaan mm suorittamaan raskaan patterin ammunta. Rykmentti sai tilaisuuden toimeenpanna 1. 17. 8. välisenä aikana lähes täysivahvuisen merivalvontakomppanian kertaushar j oituksen. Reservin upseerit saapuivat 1. 8., reservin aliupseerit 5. 8. ja miehet 8. 8. Jokainen saapumiserä joutui välittömästi tehokkaaseen koulutukseen, joka jatkui koottuna 10. 8. saakka. Tämän jälkeen alkoi varsinainen sotaharjoitusjakso, jonka aikana käytännössä syvennettiin teoriassa opittuja asioita. Reserviläisten innostus oli mitä parhain, jota edesauttoi koko harjoitusta suosinut hyvä sää. Viestiupseereiksi koulutettavat 10 reservinupseeria saapuivat jo 9. 9. omaan kertausharjoitukseensa, joka kesti 2. 10. saakka. Koulutuksessa pääpaino oli patteriston viestitoiminnassa ja kertausharjoitusjakson päätyttyä voitiin todeta, että jokainen viestiupseeriksi koulutettu tunsi patteriston viestiasiat kytkintaulusta meriammunnan tulisuunnitelmaan saakka. Syyskuun puolivälissä Isosaaren rouvat ja majuri Rautonen, joka oli luvannut korvata omasta pussista syntyvät astiavahingot, saivat huokaista helpotuksesta, kun järeiden tykkien koeammunnoissa astiat pysyivät kaapeissa, taulut seinillä eikä saaren koiratkaan saaneet hermoromahdusta ja kaiken lisäksi kalusto toimi odotusten mukaisesti. KotRPsto:n ja SIRtR:n yhteinen syysleiri pidettiin tällä kertaa Kotkan alueella, jossa rykmentin joukot miehittivät Kirkonmaan patterit. Leirin opetustarkoituksina oli mm merimarssin suoritus, patteriston tulitoiminnan johtaminen, kevyen patterin ohjusammuntojen sekä raskaan patterin kilpailuammunnan suorittaminen. Leirin päätteeksi rykmentin komentaja eversti H V Seppälä luovutti KotRPstorlle rykmentin muistolevykkeen kiitoksena joukkoosastoien välisestä hyvästä yhteistyöstä. Kotiuttamistilaisuudessa 8. 9. jakoi evl evp Norman Simonen Rannikon Puolustajien levykkeet parhaalle varusmiesupseerille ja -aliupseerille n:o 197 vänrikki Eero Sivuselle ja n:o 198 kersantti Karl Anderssonille. Henkilötietoja Evl O Lyytinen on 19. 8. ottanut I Pston komentajan tehtävät vastaan evl J Hannulan siirtyessä Turun Pohjoisen Sotilaspiirin päällikök- Kesä on täällä Vaasassakin jo mennyttä aikaa. Tärkein tapahtuma oli läänimme komentajan vaihto 20. 7. Patteristomme palasi eilen 8. 10. 68 hyvin myrskyiseltä leiriltä Lohtajalta. Lähtiessämme täältä Vaasasta juna- ja autokuljetuksin emme varmastikaan osanneet odottaa niin nopeita säänvaihteluita kuin todella tapahtui. Perjantaiiltana ammuttuamme yhden tutka-ammunnan melko tuulisissa ja sateisissa oloiss-a, alkoi maalialuksena toimineen Kokkolasta vuokratun hinaajan vaiheikas paluu Ykspihlajaan. Tuuli nousi 9, jopa 10 boforiin ja kova vesi- tai lumisade aiheutti erittäin huonon näkyvyyden. Tämä, normaalisti noin 2 tunnin matka kesti nyt noin 7 tuntia, ja kaikkein ikävintä oli, että maalilauttamme hävisi. Merivartijat ovat sen nyt kyllä löytäneet. Kouluammuntamme jäi täten ampumatta ensiksikin kovan myrskyn ja toiseksi puuttuvan maalilautan takia. Tykistöleirin jälkeen emme jääneet lepäämään, vaan ohjelmassa oli vuorossa sotaharjoitusvaihe, joka käsitti asemanvaihtoja ja sissitoimintaa. Täytyy myöntää, että tämä vaihe muodostui melko raskaaksi mutta erittäin mielenkiintoiseksi etenkin kun sää pysyi edelleen hyvin sateisena ja myrskyisenä. Läänimme komentaja ja esikuntapäällikkö tarkastivat leirin 5. 10 ja rannikkotykistön tarkastaja 7. 10. 68. Henkilötietoja: Patteriston komentaja on ylentänyt - sotilasmestariksi yliv P Tuomikosken 11. 10 ja yliv O Rajaheimon 12. 10. ylivääpeliksi vääp S Piikkilän 11. 10 ja vääp E Uitin 12. 10. - vääpeliksi ylik P Hautalan 11. 10. ylikersantiksi kers K Jokiahon 11. 10 ja kers E Kevarin 12. 10 sekä hyväksynyt palvelukseen: kersantit P Inkiläisen, K Nyrhisen ja I Niemen. Patteriston pitkäaikainen (15 vuotta) palvelija sotmest E Tammisto siirtyy eläkkeelle 10. 10. 68. Patteristo kiittää erittäin hyvin palvellutta viesti- ja tutkamestaria kaikesta menneestä ja toivottaa parhainta menestystä siviilissä. KILLAN JÄSEN Sinua pyydetään suorittamaan jäsenmaksusi, 5 mk, ensi tilassa paikalliskillallesi. Mikäli joku paikalliskilloista ei jostain syystä hoida jäsenmaksujen keräystä, voit maksaa sen suoraan Killan postisiirtotilille n:o 47-64107 Rannikon Puolustajain Kilta ry, Helsinki 19. Jäsenmaksun suoritus varmistaa mm. tämän lehden saapumisen. 20 11
KOTKAN RANNIKKO- PATTERISTO TYKISTÖKOULU RT-OSASTO KESAELOKUU TAIPALEEN ALKU M/68 Patteristo vietti vuosipäiväänsä 9. 7. 1968 tavallista juhlavammissa puitteissa 50-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä. Vuosipäivä aloitettiin seppeleenlaskuilla Haminan, Kymin Karhulan, Kotkan ja Haapasaaren sankarimuistomerkeille. Paraatikatselmus ja ohimarssi tapahtuivat Kotkassa, jossa paraatia komensi patteriston komentaja ja sen otti vastaan KSSl:n komentaja ikenrrn M S Hannila seurassaan rannikkotykistön tarkastaja ev V Vuorela. Päiväjuhlassa Kyminlinnan autohallissa arvovaltaisen kutsuvierasjoukon läsnäollessa sai juhliva patteristo vastaanottaa lukuisat onnittelut ja lahjat, joista huomattavimpina erottuivat Itä-Suomen Rannikkoprikaatin juhlatoimikunnan edustajien luovuttamat tupien ovikilvet taistelukuvauksineen ja muistotaulut rannikkojoukkojen taistelupaikoista itäisellä Suomenlahdella. Kotkan kaupungin ja lähiseudun kuntien edustajat esittivät onnittelunsa ja luovuttivat kuntansa vaakunan patteristolle. Ev evp A Lyytinen piti juhlapuheen vieden ajatukset kunniakkaiden perinnejoukko-osastojen vaiheisiin. Iltajuhla vietettiin hotelli Ruotsinsalmessa lämminhenkisen ilmapiirin vallitessa. Syysampumaleiri järjestettiin syys lokakuun vaihteessa tällä kertaa yhteisleirinä SlRtR:n kanssa. Ammunnat vietiin läpi hallitusti ja tulokset kilpailuammunnoissa osoittivat koulutustason olevan yhtä korkealla kuin ennenkin. Henkilötietoja Patteristosta on komennettu YK-tehtäviin Suezille 20. 8. 68 koulutus- ja järjestelytoimiston päällikkö kapt P Huhtanen. Tehtäviä hoitaa sijaisena ltn L Poromaa. Ylil H Tiilikainen on komennettu marraskuussa alkavalle tykistön kapteenikurssille ja linnakkeen päällikön sijaisuus siirtyy ltn M Mäelle. Ylivääpeliksi on ylennetty vääp P Romu ja P Rinkinen ja vääpeleiksi ylik M Sinkkonen ja T Pigg. Palvelukseen on otettu ylik K Hämäläinen ja kersantit J Hartikainen, L Snygg, V Hanhinen ja A Lagerblom. KASKUJA Ikäneito sai kesäasunnolleen saaristoon sisarentyttärensä vieraakseen ja sanoo hänelle paikkoja näytellessään: Ainoa varjopuoli on, että salmen toisella rannalla ui joka päivä linnakkeen sotilaita ilman uimapukua. Mitä se haittaa. Sinnehän on niin pitkä matka, ettei se näy. Niin, mutta katsopa kiikarilla. 22 Tervehdys täältä Tykistökoulusta. Onpa aikaa vierähtänyt siitä, kun viimeksi olemme kertoneet kuulumisia tältä sektorilta. Edellinen numero kun pääsi ilmestymään "huomaamatta". Tosin tämä meidän "myllymme" on alkanut saada vettä rattaisiinsa vasta kesän tullen. Upseerikurssi 127 "ampui" itsensä ulos koulusta heinäkuun leiriviikkojen aikana ja hyvin ampuikin. Kalusto toimi moiteettomasti, ja niinpä voitiinkin olla saavutettuihin tuloksiin erittäin tyytyväisiä. 53. Kadettikurssin aselajikoulutus alkoi kesäkuun alkupuolella. Kadetteja on vain kahdeksan, mutta toivottavasti voidaan käyttää vanhaa sanontaa: Ei se määrä ole ratkaiseva vaan laatu. Paljon ovat kadetitkin jo ehtineet aselajijaksonsa aikana saada tietoja ja taitoja, mm osallistumalla em. ampumaleiriin sekä opettelemalla merenkulkua kolmen viikon ajan heinä elokuussa. Kadettien tykistölliset taidot punnitaan tosimielessä marraskuun ampumaleirillä. Aliupseereiden peruskurssi 27/111 alkoi heinäkuun lopussa Suomenlinnan puolella. Kurssin tämänhetkinen vahvuus on 14 oppilasta. Kurssiaika on lyhyt ja opittavia asioita paljon, joten työtä on tehtävä, mikäli kunnialla aikoo opinnoistaan selviytyä, etenkin kun varusmiespalveluksensa rannikkotykistössä on suorittanut vain kolme kurssilla olevaa oppilasta. Toistaiseksi viimeisenä palveluksenaan Tykistökoululle johti maj Puhakka elokuussa kolmiviikkoisen rannikkotykistöpatteriston pioneeriupseereiden kertausharjoituksen Santahamina Pirttisaari alueella. Kuten aina ennenkin olivat tämänkin kurssin osanottajat intoa ja tarmoa täynnä. Asiat luistivat kuin itsestään ja oppimishalu tuli selvästi näkyviin. Eivät olleet reservin upseerit ehtiä pois alta, kun jo uusia reserviin koulutettavia saapui. Upseerikurssi 128 oli alkanut, joten vilinää ja vilskettä on riittänyt ja tuntuu riittävän edelleen. Rannikkotykistöosaston kurssien yhteinen sissileiri pidettiin hyvän ystävämme RannJP:n tukemana syyskuun loppupuolella Upinniemen alueella. Heti sen jälkeen kadetit kävivät seuraamassa KotRPston ja SIRtR:n yhteisen ampumaleirin loppuvaiheita Kotkan alueella sekä tutustumassa merivalvonnan salaisuuksiin. Lokakuussa ru-kurssi piti "pienoisampumaleirin" Miessaaren alueella ja heti edellisten jälkeen sekä kadetit että peruskurssi suorittivat yhteisvoimin saman operaation. Sitä ennen viime mainittu oli ehtinyt käydä Vaasassa opiskelemassa keskiötykistöön liittyviä asioita. Nyt marraskuussa on osastollamme syysleiri Miessaaren alueella. Siihen osallistuvat kadetit sekä perus- että ru-kurssi. Mikäli olosuhteet Jatkuu sivulla 16 Akateemisten seetripuiden varjostamilla sotilasopetuslaitoksen viileillä kujilla, joiden rauhaa häiritsevät ainoastaan karjahtelut, joita orjapiiskurit päästivät innostaessaan uljaita gladiaattoreitaan rynnäkköön, rohkeni jokunen pedagogi lausahtaa arvelunsa rannikonpuolustuksen tärkeydestä. Intomielistä, kitaramusiikin säestyksellä asiaansa ajavaa saarnaajaa ei ollut, vain varovaisia puolustajia. Mutta kuitenkin syntyi akatemian opiskelijoissa herätystä. Piston sydämeensä sai kahdeksan nuorta miestä, jotka syvästi surivat yhä lisääntyvää maallistumista gladiaattorien piirissä. Tietysti nämä kahdeksan ennakkoluulotonta saivat kokea julmaa vainoa; onhan historia kauttaaltaan kertomusta massasta poikkeavien vainoista. Mutta näille kahdeksalle rannikon pyhyyden arvostajalle antoi puhdas lapsenusko voimaa kestää gladiaattorien iskut. Salassa heidän piti tavata toisiaan ja usein alkoi jo aamu sarastaa katakombien yllä, kun syvälliset keskustelut yhteisestä uskosta sulautuivat uneen. Viimein koitti aika, jolloin vainotut saivat lippunsa nostetuksi salkoon. Ankea harmaus koristettiin kahdella kultanauhalla. Neljällä veljellä oli ennestään kiinnittää oman seurakunnan tunnukset olkapäille, neljällä myöhemmin herätyksen saaneella sen sijaan oli kiire hankkia nuo maagista voimaa tuovat putket. Sillä onhan niin, että yhteiset ulkoiset tunnukset ovat omiaan luomaan ryhmään sisäistä kiinteyttä. Kun nyt oli päästy elämässä siihen vaiheeseen, jossa ideologiaa on alettava konkretisoida, oli luonnollisesti ensimmäisenä tehtävänä entisestäänkin kehittää yhteistä kieltä. Tässä oli pedagogeilla ensimmäinen sarkansa kynnettävä tämän seurakunnan peltotilkussa. On uskomatonta, kuinka suuri merkitys yhdellä ainoalla sanalla voi olla. Tällainen sana on "panda". Tämä kirjainyhtymä merkitsee vain yhtä tiettyä asiaa, luonnollisesti monistetta, mutta sen vaikutus on rikas, sen vivahteet, sävyt, sävelkuviot ovat laajat. Sitä voidaan melkeinpä verrata Bachin toccatoihin ja fuugiin. Mutta kaikille älyllisille olioille ominaiset ambivalenssitilanteet alkoivat ajoittain vaivata uskonveljiäkin. Saattoipa tällaisten ilmiöiden vaikutuksesta jopa puhdas usko horjua. Mutta vakaumus sai voimaa, kunhan veli jaksoi ajatella sitä kadotuksen sysimustaa iilimadoilla vuorattua kuilua, joka olisi odottanut ilman tätä herätystä. Maallisiakin iloja veljillä on ollut. Niitä älköön viaksi heille luettako. Seurakunnalle oli näet järjestynyt kaksiviikkoinen oleskelu lähisaariston (Karlö) kanuunainpauhussa. Täällä sitten veljet saattoivat paljastaa katakombien kalvettaman ihonsa auringon hyväiltäväksi ja Merenkulun salaisuuksia pohditaan. Meriviesti täällä Tipu! lakritsia syöden nauttia kallion lämmönsileydestä. Mutta ilon päivien jälkeen oli taas katsottu tarpeelliseksi koetella veljiä. Heidät lähetettiin nyt purrella meren ja tummansinisten pedagogien armoille. Ankarien olosuhteiden vaikutuksesta syntyi jopa pieni uskonriita: osa veljistä hyväksyi kalojen ylenmääräisen tappamisen, kun taas toiset olivat jyrkästi tätä menettelyä vastaan. Jopa kohtalo tuntui olevan edellisten puolella, koskapa tuulet ajoivat purren aina illan rusehtuessa kalliosaarten rantaan, joissa perimätiedon mukaan on runsaasti kalaa. Mutta kun tummansinisten pedagogien painos- Jatkuu sivulla 28 23