Naisteologit r.y. Kvinnliga teologer r.f. Jäseninfo / medlemsinfo 3/2017 Sisältö: 1. Puheenjohtajan palsta - Ordförandes spalt 2. Anna ja Joakim 3. Joulusaarna 4. Naisten pappisvihkimyksen 30-vuotisjuhlamessu 4.3.2018 5. Hallituksen yhteystiedot
Puheenjohtajan palsta PÄÄKIRJOITUS Joulu on meille kaikille yhteinen hengähdys- ja pysähtymispaikka. Voinko sanoa näin uskottavasti, kun joulu on työssäni vuoden kiireisintä aikaa ja tuntuu, että saa juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Joulu on mahdollisuus rauhoittua ja olla hetki itsekseen. Missä välissä tässä olisi aikaa pysähtyä? Touhua riittää töissä aamusta iltaan ja kotona odottaa toinen tekemättömien töiden post itlista: joulukoristeet esille, joululahjojen hankinta, kuusen nouto, joululeivonnaiset, joulukortit tekemättä ja lähettämättä, kynttilät isovanhempien haudalle, lasten joulujuhlat. Lista tuntuu loputtomalta Joulu ei tule pakottamalla, hengitä rauhassa sisään ja ulos. Pysähdy ja lepää. Miksi minusta tuntuu, että kaikki työt vain kaatuvat päälleni. Olen aivan läkähtynyt, en tunne minkäänlaista lepoa tämän kaiken keskellä. Kohta pysähdyn, siis sänkyyn silkasta väsymyksestä. Tekemättömien töiden lista vain kasvaa ja kasvaa ja tulee jo uniinkin. Joulu ei tule pysähtymättä. Oikeastaan mitään tärkeää ei voi tapahtua, ellet pysähdy ja anna mielesi rauhoittua. Mietin, voisinko sittenkin kaiken tämän kiireen ja keskeneräisyyden keskellä löytää rauhan, myös itselleni? Anna aikaa itsellesi. Laita arkiset huolesi syrjään. Unohda ne hetkeksi.
Kysy itseltäsi, mitä minulle kuuluu? Ehkäpä istahdan, ihan vaikka vain hetkeksi ja sytytän kynttilän. Antaa pyykkivuoren olla hetken, antaa tekemättömien töiden odottaa hetki. Jos vain hengittelen sisään ja ulos ja annan ajatusten olla. Niin, mitä minulle oikeastaan kuuluu? Jouluna on mahdollisuus olla olemassa juuri niin keskeneräisenä kuin miltä tuntuu. On myös mahdollisuus katsoa kiireen yli, nähdä olennainen. Keitän kupin teetä, istun vain hiljaa ja kuuntelen hiljaisuutta. Vain hiljentymällä kuulee hiljaisuuden ääniä, vain pysähtymällä voi kuulla enkelin lohdutuksen: älä pelkää! Levollista joulun aikaa! Satu-Elina Ansas, Naisteologien puheenjohtaja Ordförandes spalt EDITORIAL Julen är för oss alla en gemensam plats för vila och att stanna upp. Kan jag säga så här trovärdigt, då julen är den mest bråda tiden i mitt jobb och det känns som att jag bara springer omkring från plats till annan. Julen är en möjlighet att stilla sig och vara en stund för sig själv. När skulle det finnas tid att stanna? det finns att saker att göra på jobbet från morgon till kväll och hemma väntar en post it-lista på ogjorda sysslor: att julpynta, skaffa julklappar, hämta en gran, julbak, skriva och skicka julkort, ljusen på mor- och farföräldrarnas gravar, barnens julfester. Listan känns oändligt lång Julen kommer, andas i lugnt in och ut. Varför känns det som om allt jobb bara faller på mig? Jag är alldeles slut, jag känner ingen vila bland allt detta.
Stanna upp och vila. Jag stannar snart, i sängen av ren trötthet. Listan på de ogjorda arbetena bara växer och växer och kommer i drömmarna. Julen kommer inte utan att stanna upp. Egentligen kan inget viktigt hända, om du inte stannar upp och låter ditt sinne lugna ner sig. Jag funderar, om jag trots allt kan finna ett lugn, också för mig själv, i denna brådska och ofullständighet. Ge dig själv tid. Lägg undan dina bekymmer. Glöm dem för en stund. Fråga dig själv, hur du mår? Kanske jag sätter mig ner, om än för en stund och tänder ett ljus. Låta tvättkorgen vara, låta de ogjorda sysslorna vänta en stund. Om jag bara andas in och ut och låta tankarna vara. Ja, hur mår jag egentligen? På julen är det en möjlighet att vara lika halvfärdiga som det känns. Det är möjligt att se över brådskan, se det väsentliga. Jag kokar en kopp te, sitter tyst och lyssnar på tystnaden. Bara genom att bli tyst hör man tystnadens röst, bara genom att stanna upp kan man höra ängelns tröst: var inte rädd! Fridfull jultid! Satu-Elina Ansas (Översättning: Maria Lindberg) Anna ja Joakim Joakim: Olen ihmetellyt Jumalan suunnitelmia meidän vaatimattomien ihmisten varalta. Muistatko Anna, mitä tapahtui, kun tyttäremme Maria oli
kolmevuotias ja kävimme vierailuilla Jerusalemin temppelissä. Jostain syystä papit päästivät hänet vierailemaan paikoissa, johon kellään muulla ei ole pappien lisäksi mitään asiaa. Anna: Muistan Joakim. Olen miettinyt tytärtämme, miten hän ihastui naapurin Joosefiin. Näin, miten hänen poskensa punoittivat, kun hän katsoi arasti miestä. Mutta sitten Marialle ilmestyi se enkeli. Joakim: Enkelin vierailu muutti elämämme. Maria, pieni tyttöni, sai enkeliltä niin suuren tehtävän, etten meinannut sitä hyväksyä mitenkään. Miten minun pieni tyttäreni voisi synnyttää Jumalan pojan. Anna: Yritimme peitellä Marian raskautta niin, etteivät naapurit sitä huomaisi. Lähetimme hänet sukulaisemme Elisabethin luokse vuoristoon. Elisabetkin odotti lasta. Joakim: Onneksi Joosef oli sitoutunut kihlauksen kautta jo Marian mieheksi. Ja enkeli ilmoitti hänellekin, että lapsi, jonka Maria synnyttäisi olisi Jumalan poika. Joosefin ei pitäisi pelätä vaan ryhtyä Marian mieheksi. Onneksi hän suostui, sillä lakien mukaan avioton nainen saatettiin jopa kivittää. Anna: Hurjalta kuulosti sekin, että heidän piti lähteä Beetlehemiin verollekirjoittautumaan, koska sekä Joosef, että Maria ovat Daavidin sukua. Mekin lähdimme hiukan heidän jälkeensä. Joakim:
Ja kun pääsimme perille Beetlehemiin, siellä meitä odotti pieni lapsenlapsi Jeesus. Perhe ei onnistunut saamaan majapaikkaa majataloista, koska niin monet olivat lähteneet kirjoittautumaan veroluetteloihin. Onneksi muuan ystävällinen mies oli antanut heille eläintensä suojan. Anna: Sinne eläinten syöttökaukaloon Maria sitten kapaloi Jeesus-vauvan. Onneksi laitoin Marialle mukaan kapalokankaan, että sai kapaloida lapsensa. Joakim: En enää malta odottaa. Mennään katsomaan lastenlastamme Jeesusta. Jeesus -nimenhän enkeli käski hänelle antaa. Mitäköhän tuosta lapsesta tulee. Maria laulaa Jeesus vauva sylissään: Taivas sylissäni Jaettu ilo, suuri ilo Maarit Hirvi Kappalainen Sammonlahden srk Joulusaarna Joulukalenteri kuuluu joulun odotukseen. Sen avulla seurataan joulun lähestymistä. Jokaiselle päivälle on oma luukkunsa. Ne avataan yksi kerrallaan oikeassa järjestyksessä. 1.-adv 25.12. / 1.12.- 24.12. Perinteisessä kalenterissa luukuista löytyy jokin iloinen, jouluinen yllätys tai sellaisia asioita, jotka kertovat lähestyvästä joulujuhlasta. Esimerkiksi adventtisunnuntaina löytyy sellainen määrä kynttilöitä kuin sinä pyhänä sytytetään. Suklaakalenterissa saa suklaata joka päivä. Olen kuullut, että jotkut eivät malta avata luukkuja päivä kerrallaan, vaan syövät kaikki suklaat kerralla. Viimeisessä luukussa on useimmiten joulun tärkein kuva: Jeesus-lapsi vanhempineen.
Odottaminen voi tuntua pitkältä, raskaalta ja jännittävältä. Joulukalenteri muistuttaa siitä, että kaikki tapahtuu niin kuin on luvattu, oikeassa järjestyksessä ja ajallaan. Joosef ja Maria elävät joulukalenteri elämää. He odottavat lasta. Lapsen odottaminen on monesti myös päivien laskemista ja sen miettimistä, milloinkohan se lapsi syntyy. Jouluevankeliumissa lasta odottavat vanhemmat joutuvat lähtemään matkalle. Matka kestää noin viikon. Varmasti matkan aikana mietitään ja lasketaan moneen kertaan, kuinka kauas on jo päästy, kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä sekä arvioidaan sitä, milloin ollaan perillä. Varsinkin kun lapsi syntyy pian. Perillä Betlehemissä Joosef ja Maria ovat monen suljetun luukun, oven edessä. He kolkuttavat monien majapaikkojen oviin saadakseen paikan yöpyä ja asua Betlehemissä olon ajan. Mutta kaikki ovet sulkeutuvat heidän edessään. Heille ei ole tilaa. Ei siitäkään huolimatta, että kaikki varmaan huomaavat jo Marian tilan. Tulee sellainen kuva, että Joosefin ja Marian matka on kestänyt kauemmin ja sujunut hitaammin kuin muiden. Muut ovat ehtineet perille aiemmin. Miltä heistä mahtoi tuntua? Edessä näytti olevan vain vääriä luukkuja ja ovia, joista he eivät saaneet kulkea. Mistä vielä voisi etsiä ja löytää heille sopivan ja kuuluvan oven? Tuskin he osasivat odottaa, että heillekin tuo meidän joulukalentereiden viimeinen luukku, Jeesuksen syntymä, oli iso ja iloinen yllätys. Alkeellisesta tallista, jonka he lopulta saivat majapaikakseen, jossa ei ehkä ollut edes ovea ja joka sijaitsi jossain takapihalla, tulikin kuninkaan linna ja koko maailman keskipiste. Sinne syntyi tuo Marian Poika, maailman Vapahtaja ja Kuningas. Tallissa oli yllätys, ihme ja lahja. Joosef ja Maria saivat kokea, että kaikki tapahtui niin kuin oli tarkoitettu. Kaikki tapahtui juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Joku muu johti heidän elämäänsä kuin he itse. Silloinkin, ja oikeastaan varsinkin silloin, kun elämä meni niin kuin he eivät olleet suunnitelleet ja toivoneet.
Oma paikka ja Jumalan toiminta tässä maailmassa sekä läsnäolo yksittäisen ihmisen elämässä löytyi sieltä, mistä sitä ei osannut odottaa ja etsiä. Minkä oven takana sinä seisot ja kolkuttelet? Mikä uusi ja outo ovi on avautunut etkä eteesi etkä tiedä minne siitä alkava polku johtaa. Tai olet ehkä joutunut pitemmän aikaa kulkemaan monista ovista ja sellaisia teitä pitkin, mitä et ollut suunnitellut ja itse valinnut ja ihmettelet, miksi on näin ja mietit onko tämä sinun tiesi ja paikkasi. Tuttu jouluevankeliumi rohkaisee meitä tämän päivän ihmisiä luottamaan siihen, että meillä on hyvä Jumala, jolla on omat, hyvät suunnitelmat jokaista meitä varten. Myös silloin ja ehkä juuri silloin, kun Jumalan suunnitelmat ovat erilaiset kuin omat suunnitelmamme. Samoin saamme opetella yhä uudestaan ja uudestaan kärsivällisyyttä ja luottamusta, kun joudumme odottamaan ja etenemään päivä kerrallaan, luukku kerrallaan ja itse toivoisimme, että olisimme jo perillä, että odotettu asia tapahtuisi jo, että toivomamme apu tulisi jo nyt, tai että Jumala vastaisi rukouksiimme pyytämällämme tavalla nyt heti. Maria ja Joosef luopuivat omista suunnitelmistaan ja suostuivat siihen, mitä Jumala toi heidän eteensä elämän eri tapahtumien ja vaiheiden kautta. Heille syntyi luottamus siihen, että Jumala johdattaa heitä. Kaikki, mitä heille tapahtui, ei ollut ikävää sattumaa tai vastoinkäymisiä, vaan päinvastoin Hyvän Jumalan hyvää johdatusta. Kun he suostuivat tähän, he pääsivät näkemään ja kokeman yllätyksiä, iloisia yllätyksiä, ja pääsivät mukaan elämän seikkailuun. Saamme tänä jouluna mennä tapaamaan Pyhää perhettä vaatimattomaan talliin, ihastella vastasyntynyttä Jeesus-lasta, katsella ja kuunnella joulun tapahtumia, ihmetellä ihmiseksi syntynyttä ja ihmisten luo, aivan lähelle tullutta, Jumalaa. Saamme iloita paimenten ja enkelten kanssa siitä, että Jumala ei ole meitä unohtanut, että Hän tietää, milloin on aika millekin asialle ja tapahtumalle elämässämme. Joulun lapsi, Jeesus, syntyi koko maailmalle. Hän ei valikoi ihmisiä. Kaikki saavat tulla. Sinäkin. Saat ottaa tallissa sen paikan, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Niin läheltä seimeä tai kaukana seimestä
kuin tuntuu hyvältä. Saat kertoa Jeesus-lapselle sen, mitä sinulle nyt kuuluu, mistä iloitset, mitä pelkäät ja mihin toivot apua koko maailmaa rakastavalta Jumalalta. Talli on avoin paikka kaikille tulijoille ja kulkijoille. Auni Kaipia Kappalainen Kangasalan srk Naisten pappisvihkimyksen 30- vuotisjuhlamessu 4.3.2018 Tervetuloa juhlistamaan naisten pappisvihkimyksen juhlavuotta kaikille avoimeen messuun Helsingin Tuomiokirkkoon sunnuntaina 4.3.2018 klo 10:00. Messussa saarnaa Tuiran seurakunnan pastori Helena Paalanne ja liturgina toimii Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Suvi- Päivi Koski. Messun jälkeen tarjoilemme kirkkokahvit sekä juhlaohjelmaa Tuomiokirkon kryptan tiloissa. Lämpimästi tervetuloa yhteiseen juhlaamme!
Hallituksen yhteystiedot Satu-Elina Ansas, puheenjohtaja seurakuntapastori, Pakilan seurakunta @evl.fi, 045 889 5740, Helsingin hpk Pirkko Poisuo, sihteeri kappalainen, Malmin seurakunta @evl.fi, Helsingin hpk Maria Lindberg, rahastonhoitaja dövpräst, Kyrkostyrelsen, Borgå stift Kristina Kurtén, taittaja opiskelijajäsen, TK, Helsingin yliopisto @helsinki.fi Maarit Hirvi kappalainen, Sammonlahden seurakunta @evl.fi, 040 3126 502, Mikkelin hpk Auni Kaipia kappalainen, Kangasalan seurakunta, Tampereen hpk Meri Tirroniemi seurakuntapastori, Kurikan seurakunta, Lapuan hpk Sini Honkanen seurakuntapastori, Tuusulan seurakunta Espoon hpk