1990 vp. - HE n:o 26 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄL'fU Esityksessä ehdotetaan, että luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä säädettäisiin lailla. Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetulla lailla ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne on sisällytetty niin sanottuihin ohjesääntöisiin elinkeinoihin. Tämän jälkeen ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä on annettu suuri määrä säännöksiä, joissa vuodesta 1922 lähtien on ollut johtavina periaatteina, että ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittaminen on sallittua vain viranomaisen luvalla ja että luvan saamisen edellytyksinä ovat olleet liikennetarve ja liikenneluvan hakijan soveltuvuus liikenteen hoitamiseen. Luvanvaraisuutta ehdotetaan kevennettäväksi siten, että luvan saamisen edellytyksinä olisivat hakijan maine, ammattitaito, vakavaraisuus ja sopivuus muutoin liikenteen harjoittamiseen. Ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne sisältää sekä henkilö- että tavaraliikenteen. Henkilö- ja tavaraliikenne ovat kuitenkin eriytyneet toisistaan siinä määrin, että on tarpeellista luoda niille oma lainsäädäntönsä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 lukuun ottamatta eräitä säännöksiä, jotka on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. 391658Q
2 1990 vp. - HE n:o 26 SISÄLLYSLUETTELO Sivu Sivu YLEISPERUSTELUT... 3 5 Kansainvälisiä kuljetuksia koskeva val- 1. Nykyinen tilanne ja muutoksen syyt........... 3 tuutus... 9 1.1. Nykyinen tilanne.......................... 3 6 Lupaviranomainen....................... 9 7 Liikenneluvan myöntämisen edellytykset. 9 1.2. Muutoksen syyt........................... 3 8 Liikenneluvan määräaikaisuus ja rajoi- 2. Valmisteluvaiheet ja -aineisto................ 5 tukset.................................... 10 2.1. Valmisteluvaiheet......................... 5 9 Tietojen antaminen...................... 10 2.2. Hallituksen esityksen suhde kansainväli- 10 Liikenneluvan peruuttaminen............ 10 seen tilanteeseen.......................... 6 11 ~uolin- j~ konkurssipesän oikeus jatkaa 3. Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset... 6 lnkennettä................................ 10 12 Muutoksenhaku.......................... 10 3.1. Organisatoriset vaikutukset ja vaikutus 13 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus.... 10 julkiseen talouteen........................ 6 14 Rangaistussäännös....................... 10 3.2. Vaikutus elinkeinotoimintaan............. 6 15 Luvattoman liikenteen keskeyttäminen... 10 16 Valtuutussäännös........................ 10 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 7 1. Lakiehdotus........................... 7 2. Voimaantulo-ja siirtymäsäännökset........ 11 1 Lain soveltamisala....................... 7 17 Voimaantulo............................. 11 2 Määritelmiä.............................. 7 18 Siirtymäsäännökset...................... 11 3 Liikennelupa............................. 8 4 Ilman liikennelupaa harjoitettava liikenne 8 LAKITEKSTI................................. 12
1990 vp. - HE n:o 26 3 YLEISPERUSTELUT 1. Nykyinen tilanne ja muutoksen syyt 1.1. Nykyinen tilanne Ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä voimassa olevat säännökset sisältyvät elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 27 päivänä syyskuuta 1919 annetuun lakiin, 29 päivänä maaliskuuta 1957 annetun tieliikennelain 5 :n 3 ja 4 momenttiin sekä 5 a :ään ja ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä 16 päivänä lokakuuta 1970 annettuun asetukseen. Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetulla lailla ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne on sisällytetty niin sanottuihin ohjesääntöisiin elinkeinoihin. Laissa on myös säännös taksojen vahvistamisesta. Pääsääntö ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen luvanvaraisuudesta ja siitä salliitavat poikkeukset sisältyvät vuoden 1957 tieliikennelakiin. Yksityiskohtaiset säännökset ja määräykset sisältyvät ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annettuun asetukseen. 1.2. Muutoksen syyt Kuljetuskustannuksilla on suuri merkitys Suomen kaltaiselle ulkomaankaupasta suuresti riippuvalle avoimelle markkinatalousmaalle. Teollisuuden lopputuotteisiin sisältyvät kuljetuskustannukset olivat vuonna 1987 noin 21 miljardia markkaa. Teollisuutemme on joutumassa kansainvälisen yhdentymisen myötä yhä kovempaan kustannus- ja palvelutasokilpailuun. Tämän vuoksi kuljetuskustannusten kurissa pitäminen, kuljetusten palvelutason parantaminen ja monipuolisempien kuljetuspalvelujen tarjonta on välttämätöntä osana kilpailukykyämme. Ammattimaista liikennettä koskevia saannöksiä on etenkin 1980-luvulla pyritty muuttamaan kehittyvien kuljetustarpeiden mukaisesti. Kuljetustarpeiden muutokset ovat olleet ja tulevat olemaan niin nopeita, ettei nykyinen, jäykkä ja hidas lupajärjestelmä kykene tyydyttävästi seuraamaan mukana. Tarveharkintaisen liikennelupajärjestelmän tarpeellisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta suoritettu selvitys osoitti, että vuoden 1988 alusta voimaan tulleet tavaraliikenteen harjoittamista keventäneet säännökset poistivat pahimmat puutteet ja kehitystä rajoittaneet tekijät. Kuljetusten ostajat kokivat kilpailun riittäväksi eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Kuitenkin uudistustenkin jälkeen liikennelupajärjestelmän merkittävimmäksi ongelmaksi on jäänyt alalle pääsy, joka on sidottu liikennetarpeeseen. Liikennelupahakemukseen on liitettävä selvitys liikennetarpeesta. Lupahakemuksesta pyydetään pääsääntöisesti lausunnot kuljetusten suorittajia edustaviita järjestöiltä ja poliisilta. Saatujen lausuntojen perusteella lupaviranomaisen pitäisi kyetä tekemään tosiasioita vastaava päätös, mikä käytännössä on useimmiten varsin vaikeaa. Liikennetarve voidaan nähdä erilaisena näkökulmasta riippuen. Säännöstelystä ja hintarajoituksista ollaan luopumassa yhä useammalla elinkeinoalalla ja siirtymässä vapaampaan kilpailuun. Muutoinkin pyritään purkamaan tarpeettomia lupajärjestelmiä ja antamaan markkinavoimien vaikuttaa enemmän. Nykyään on vaikeata enää löytää sellaisia perusteita, jotka puoltaisivat maaoteitse ammattimaisesti harjoitettavan tavaraliikenteen tiukkaa sääntelyä. Euroopassa kuljetusalan kehitys kulkee kohti vapaampaa suuntaa. Euroopan yhteisöjen (EY) Luxemburgin tuomioistuin antoi 22 päivänä toukokuuta 1985 päätöksen, jossa EY tuomittiin järjestön perustamisasiakirjassa tarkoitetun liikennepolitiikan laiminlyömisestä. Tuomioistuin velvoitti EY:n liikenneministerineuvoston laatimaan kohtuullisessa ajassa suunnitelman yhteisistä kuljetusmarkkinoista koskien muun muassa maantieliikennettä siten, ettei siinä esiintyisi lainkaan syrjintää kansallisuuden tai toimipaikan perusteella. EY :n neuvosto hyväksyi Milanossa 28 ja 29 päivänä kesäkuuta 1985 niin sanotun Valkoisen kirjan,
4 1990 vp. - HE n:o 26 jossa esitetään yksityiskohtainen toimintaohjelma EY:n sisäisten markkinoiden luomiseksi vuoteen 1992 mennessä. Tavoitteena on muun muassa tavaroiden vapaa liikkumisoikeus maiden välillä. Tuomioistuimen päätökseen ja Valkoiseen kirjaan perustuen EY:n liikenneministerineuvosto päätti 14 päivänä marraskuuta 1985, että EY-maiden väliset tavara- ja henkilökuljetusmarkkinat vapautetaan kaikista määrällisistä rajoituksista vuoteen 1992 mennessä. Vapaus perustaa yritys EY:n alueella on tärkeä liberalisointiin liittyvä asia kuten myös vapaa hinnoittelu eli tariffijärjestelmien poistaminen. Samalla päätettiin, että liberalisoinnin vastapainoksi suoritetaan erilaisia harmonisointitoimenpiteitä EY -maiden liikenteenharjoittajien eriarvoisuuden poistamiseksi ja kilpailulähtökohtien yhdenmukaistamiseksi. Keskeisinä harmonisointikohteina maantieliikenteessä nähtiin lupapolitiikka, ajoneuvojen tekniset ominaisuudet, kansainvälisen maantieliikenteen ajoja lepoaikamääräykset sekä erilaiset verot ja maksut. Markkinoiden vapauden vastapainoksi valvotaan entistä tehokkaammin liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä. Ajoneuvojen mittoja ja painoja harmonisoimalla sekä kansain- välisen liikenteen ajo- ja lepoaikoja yhtenäistämällä valvotaan kilpailuedellytysten yhdenmukaisuutta ja liikenneturvallisuutta. Keskeiseksi kilpailukysymykseksi on myös nähty kansainvälisen maantieliikenneverotuksen harmonisointi, mutta tästä vallitsee EY:n jäsenmaiden kesken vielä varsin voimakas erimielisyys. EY:n maantieliikennemarkkinat vapautetaan vuoden 1993 alussa joka tapauksessa riippumatta siitä miten vielä avoimina olevissa harmonisointikysymyksissä edistytään. EY-direktiivissä (74/561/EC ja 74/562/EC, muutos 89/438/EC) asetetaan vähimmäisehdot ammattimaisen tavaraliikenteen ammattiinpääsystä. Direktiivissä kuitenkin annetaan yksittäisille jäsenvaltioille mahdollisuus itse määritellä ne keinot, joilla vähimmäisehdot saavutetaan. Useimmat EY-maat ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen. Kansalliset erityismääräykset EY :n sisällä eroavat jossakin määrin toisistaan, mutta yhteistä kaikille ovat ne periaatteet, jotka on mainittu direktiivissä. Kuljetusalalle aikovan tulee täyttää seuraavat alallepääsyn vaatimukset: -hyvä maine - taloudellinen vakavaraisuus - riittävä ammattitaito. Direktiivi ei sisällä yksityiskohtaisia kriteereitä siitä, miten luotettavuus osoitetaan, vaan ne määrätään jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen. Riittävä taloudellinen vakavaraisuus käsittää taloudelliset resurssit yrityksen perustamiseen ja ylläpitämiseen. Ammattitaitovaatimukset on täytetty, jos hakija voi osoittaa, että hän on hankkinut alan erikoistietämystä kursseilla ja käytännön työkokemuksella kuljetusalalla. Euroopan liikenneministerikonferenssin (CEMT) ministerineuvosto hyväksyi 23 ja 24 päivänä toukokuuta 1989 pitämässään istunnossa maantieliikenteen harjoittajien ammattiin pääsyä koskevan vaatimuksen, jonka sisältö vastaa edellä mainittujen EY-direktiivien sisältöä. Johdonmukaiset toimenpiteet Suomen maantieliikenne-elinkeinon kilpailukyvyn turvaamiseksi ovat tarpeen EY :n integraation edistyessä ja kuljetusmarkkinoiden vapautuessa. Suomen päämääränä on vastavuoroisin harmonisointi- ja liberalisointitoimenpitein aikaansaada vuoteen 1993 mennessä koko Eurooppalaisen talousalueen (EES) kattava maantieliikennealue. Tähän tavoitteeseen pyritään pohjoismaisen yhteistyön, Euroopan liikenneministerikonferenssin ja EFTA-yhteistyön avulla. Pohjoismaisena tavoitteena on yleisluontoinen periaatesopimus maaliikenneyhteistyön kehittämisestä Suomen, Ruotsin, Norjan ja EY:n välillä. Pohjoismaiden erityisenä tavoitteena on aikaansaada yhteisjärjestelyjä maaliikenteen kehittämiseksi Suomen, Ruotsin, Norjan ja EY:n välillä. Tarkoitus on vastavuoroisin harmonisointi- ja liberalisointitoimenpitein luoda pohjaa pidemmälle meneville joko Euroopan talousyhteisön (EEC) tai muissa puitteissa tehtäville järjestelyille, jotka toteutuisivat EY:n omien ratkaisujen tultua tehdyiksi 1990-luvun alkupuolella. Suomen, Ruotsin ja Norjan liikenneviranomaiset ovat kansallisin toimenpitein pyrkineet varautumaan siihen, että EY :n tulevissa sopimusneuvotteluissa todennäköisesti esittämät harmonisointivaatimukset on mahdollisuuksien mukaan täytetty jo etukäteen. Soimittavat kuljetussopimukset tulevat vapauttamaan kilpailua kuljetusalalla. Suomalaisella kuljetuselinkeinolla tulee olla mahdollisimman hyvät edellytykset oman kilpailukykynsä kehittämiseen.
1990 vp. - HE n:o 26 5 Kansainvälinen kehitys puoltaa Suomessa kuljetusten liberalisointia, mihin sisältyy tarveharkinnan poistaminen ja hinnoitteluvapaus. 2. Valmisteluvaiheet ja -aineisto 2.1. Valmisteluvaiheet Ammattimaisen moottoriajoneuvo liikenteen ongelmia ja kehittämistä selvitti laajasti liikenneministeriön asettama toimikunta ''Ammattiliikennetoimikunta", joka luovutti mietintönsä vuonna 1979 (Komiteanmietintö 1979:21). Toimikunta esitti mietinnössään, että ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä säädettäisiin laki ja asetus ja että liikenneministeriö valtuutettaisiin lailla antamaan yksityiskohtaisia sitovia ohjeita noudatettavaksi ammattimaisessa moottoriajoneuvoliikenteessä. Toimikunnan ehdotukset eivät kuitenkaan johtaneet jatkotoimenpiteisiin. Liikenneministeriön asettaman joukkoliikenteen säännöstyöryhmän tehtävänä oli valmistella esitys joukkoliikenteen riittävän palvelutason ja markkinaosuuden säilyttämisen edellyttämistä säännösmuutoksista ja uusista säännöksistä. Työryhmä, joka luovutti mietintönsä vuonna 1985, piti perusteltuna erityisen lain säätämistä julkisesta henkilöliikenteestä. Työryhmä katsoi, että esitettyjen säännösmuutosten jälkeen olisi aiheellista uusia myös tavaraliikennettä koskevat säännökset ainakin säännösrakenteen osalta. Tämän jälkeen valmistelutyötä on jatkettu rinnakkain siten, että henkilö- ja tavaraliikenteestä säädettäisiin omat lakinsa ja asetuksensa. Tänä aikana on ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annettuun asetukseen pariinkin otteeseen tehty sellaisia muutoksia, jotka ovat olleet tarpeen kuljetusjärjestelmien ja liikennetarpeiden kehityksen turvaamiseksi. Liikennelupajärjestelmään kiinnitti huomiota kauppa- ja teollisuusministeriön hintasidonnaisuuksia selvittänyt työryhmä ja niin sanottu Rekolan kilpailu- ja hintakomitea, joka mietinnössään katsoi, että yleisenä tavoitteena tulisi olla lupajärjestelmien purkaminen ja toissijaisella tavoitteena hintavalvonnan organisoiminen kokonaan sen viranomaisen vastuulle, joka huolehtii markkinoille pääsyn valvonnasta. Liikenneministeriö suoritutti selvityksen (Liikenneministeriön julkaisu 4/89) ammattimaisessa tavaraliikenteessä noudatettavan tarveharkintaan perustuvan lupamenettelyn tarkoituksenmukaisuudesta ja eri vaihtoehtomahdollisuuksista. Selvityksen mukaan vuoden 1988 alusta voimaan tulleet tavaraliikenteen harjoittamista keventäneet säännökset poistivat pahimmat puutteet ja kehitystä rajoittaneet tekijät. Vertailtaessa Suomea muihin maihin todettiin, että Suomi on kuitenkin ainoa Länsi Euroopan maa, jossa liikenneluvan myöntäminen perustuu osoitettuun liikennetarpeeseen. Joissakin maissa on käytössä järjestelmä, jossa liikennelupien määrät kiintiöidään vuosittain. EY:n piirissä yleisenä suuntauksena on tavarakuljetusten liberalisointi, johon liittyy jäljellä olevien tarveharkintaisten liikennelupakäytäntöjen poistaminen, mutta alalle pääsyä valvottaisiin soveltuvuuteen perustuvin kriteerein. Liberalisoinnin toisena tärkeänä osana tarveharkinnan poistamisen ohella on hinnoitteluvapaus. Selvitykseen liittyneessä noin 50 asiantuntijan haastattelussa asiantuntijat ammattimaista kuorma-autoliikennettä lukuun ottamatta katsoivat, että liikennelupajärjestelmää voidaan kehittää soveltuvuusharkintaan perustuvaksi, kunhan uudistukset suoritetaan hallitusti ja huolehditaan alan yrittäjien taloudellisesta koulutuksesta. Myös kansainväliset kokemukset tarveharkinnasta luopumisesta ovat olleet pääasiassa myönteisiä. Selvityksen johtoryhmä Suomen Kuormaautoliitto r.y. :n edustajaa lukuun ottamatta päätyikin ehdottamaan tarveharkinnan korvaamista soveltuvuuteen perustuvalla harkinnalla sekä luopumista taksanvahvistusmenettelystä ja pakettiautojen jättämistä luvanvaraisuuden ulkopuolelle. Selvitysraportista pyydettiin useita lausuntoja. Saaduissa lausunnoissa johtoryhmän ehdotukset ovat saaneet myönteisen vastaanoton. Selvitystyön jatkoksi ministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus hallituksen esitykseksi ammattimaisesta maanteitse tapat: uvasta tavaraliikenteestä. Toimeksiannon mu1man ehdotuksen tuli sisältää säännökset, joi:la liikennelupien edellytyksenä nykyisin olev[csta tarveharkinnasta luovutaan 1991 ja siihed tuli liittää esitys järjestelyiksi, joita mahdollisesti tarvitaan vuoden 1993 alkuun asti ulottuvan siirtymäkauden aikana. Alalle pääsyn edellytykset tuli siinä laajuudessa kuin mahdollista laatia Euroopan yhteisöjen säännöksiä vastaaviksi. Työryhmässä olivat edustettuina myös kuorma-autoliiken-
6 1990 vp. - HE n:o 26 teen yrittäjien sekä kuljetusten ostajien järjestöt. 2.2. Hallituksen esityksen suhde kansainväliseen tilanteeseen Hallituksen esitys on laadittu ottaen huomioon EY :n suunnitelmat maantieliikenteen säännösten harmonisoimiseksi. EY -direktiivissä asetetaan vähimmäisehdot ammattimaisen tavaraliikenteen ammattiin pääsystä ja yksittäisenä jäsenvaltiolla on mahdollisuus säännösten rajoissa itse määritellä ne keinot, joilla vähimmäisehdot on täytetty. Suomen joutuessa neuvottelemaan kansainvälistä liikennettä koskevasta kuljetussopimuksesta EY:n kanssa yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa, Euroopan liikenneministerikonferenssin ja EFTA-yhteistyön avulla, tilannetta varmasti helpottaa, mikäli Suomen ammattiin pääsyä koskevien vaatimusten todettaisiin vastaavan EY :n vaatimuksia. Soimittavat kuljetussopimukset tulevat vapauttamaan kilpailua kuljetusalalla. EY-kehityksen seurauksena ja edellytyksenä osallistua mahdollisiin yhteisjärjestelyihin EY:n kanssa pohjoismaisen yhteistyön merkitys on kasvanut, mikä puolestaan edellyttää mahdollisimman vapaita kuljetusmarkkinoita. Kun Ruotsi ja Norja ovat luopuneet liikennelupien tarveharkintaan perustuvasta myöntämismenettelystä ja kun Pohjoismaiden yhtenäisen kuljetusalueen muodostaminen on välttämätön askel pyrittäessä laajempaan eurooppalaiseen maantiekuljetusalueeseen, on eduksi, että Suomi noudattaa muiden pohjoismaiden suuntaviivoja liberalisoinnissa. 3. Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset 3.1. Organisatoriset vaikutukset ja vaikutus julkiseen talouteen Uudistus vaikuttaisi nykyisin liikennelupia käsittelevien viranomaisten toimintaan siten, että liikenneluvan myöntäisi aina hakijan kotipaikan lääninhallitus liikenneministeriön toimiessa ensiasteen valitusviranomaisena. Luvan hakeminen tapahtuisi käytännössä siten, että hakija esittäisi selvityksen taloudellisesta vakavaraisuudestaan ja riittävästä ammattitaidostaan eli todistuksen käydystä kurssista ja suoritetusta tutkinnosta. Hyvämaineisuus ja taloudellinen vakavaraisuus tarkastettaisiin pyytämällä hakijan kotipaikan poliisilta lausunto. Uudistus yksinkertaistaisi nykyistä liikennelupamenettelyä siten, että lausuntojen pyytäminen järjestöiltä jäisi pois. Samoin ei enää tarvitsisi selvittää liikennetarpeen olemassaoloa. Myös käsittelymenettelyä hidastava niin sanottu yhteiskäsittely ei enää olisi tarpeen. Uudistus lisäisi lääninhallitusten käsittelemää lupamäärää, koska nykyisin ministeriön käsittelemät luvat siirtyisivät lääninhallituksille. Kuitenkin valmistelutyön määrä nykyiseen verrattuna jäisi melko vähäiseksi. Myös atk:n hyväksikäyttö ja valtakunnallisen atk-luparekisterin luominen yksinkertaistavai ja nopeuttavat lupakäsittelyä. Uudistus antaisi liikenneministeriölle paremmat mahdollisuudet keskittyä nykyistä enemmän ohjaavaan ja koordinoivaan toimintaan sekä koulutukseen ja suunnitteluun nykyisin voimavaroin. Uudistus helpottaisi luvanvaraisen tavaraliikenteen valvontaa etenkin poliisin osalta. Valvonta voisi keskittyä tiellä pääsääntöisesti liikenneluvan tarkastamiseen. Muutoin poliisin valvonta kohdistuisi hyvän maineen ja vakavaraisuuden seuraamiseen. Atk-tekninen kehitys ja liikennelupien käsittelyn siirtyminen atk:lle mahdollistaa valvontatietojen tehokkaan käsittelyn ja seurannan. Soveltuvuusharkintaan siirtyminen edellyttää sekä tarvittavan koulutuksen että ammattitaidon osoittamiseen liittyvien tutkintojen järjestämistä. Alustavien suunnitelmien mukaan tarvittava koulutus järjestettäisiin esimerkiksi kauppaoppilaitoksissa ja ammatillisissa kurssikeskuksissa. Koulutuksen järjestäminen voitaisiin antaa myös muiden siitä kiinnostuneiden tehtäväksi. Tutkintojen vastaanottaminen tapahtuisi keskitetysti viranomaisvalvonnassa. Koulutuksen kustannuksista vastaisivat koulutettavat pääosin itse. Jos vuodessa järjestettäisiin noin 20 kurssia, joihin osallistuisi yhteensä 400 oppilasta, olisivat kustannukset yhteensä noin 2,8 miljoonaa markkaa. 3.2. Vaikutus elinkeinotoimintaan Nykyinen tarveharkintainen liikennelupapolitiikka jarruttaa kuljetusalan luonnollista kil-
1990 vp. - HE n:o 26 7 pailukehitystä. Kuljetusyritysten on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota palvelujen monipuolistamiseen ja palvelutason nostamiseen. Kilpailukykyiset hinnat eivät yksin riitä. Tarveharkinnan korvaaminen soveltuvuuteen perustuvalla harkinnalla antaa kuljetusalan hallitseville yrittäjille nykyistä huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimintansa kehittämiseen ja rationalisoimiseen ilman jäykkiä lupamenettelyitä. Tutkimusten mukaan tieliikenteessä liikkuu edelleenkin hyvin paljon sellaista kuljetuskalustoa, jolla on kuormaa vain yhteen suuntaan. Tämä nostaa luonnollisesti kuljetuskustannuksia. Vaikka tyhjänäajo ei enää pelkästään johdukaan jäykästä liikennelupajärjestelmästä, on sillä kuitenkin osuutensa asiaan. Liikennelupasäännösten keventäminen lisää kilpailua tavaraliikenteessä ja sitä kautta hillitsee kuljetuskustannusten nousua. Rajoitusten poistaminen ei kuitenkaan tuo alalle kilpailua niin paljon, että siitä voisi olla haittavaikutuksia. Uusien yrittäjien alalle tuloa hillitsevät tehokkaasti ammattiin pääsyyn asetettavat vaatimukset. Se, millaiseksi kilpailu jo alalla olevien yrittäjien välillä muodostuu, riippuu heistä itsestään. Tarveharkinnan soveltaminen siirtyy uudistuksen myötä viranomaisilta jo alalla oleville yrittäjille. Todettakoon, ettei tavaralinjaliikenteessä ole enää vuoden 1985 jälkeen vahvistettu liikenteessä käytettävien autojen määrää. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut linjaliikenteessä käytettävän automäärän kasvuun vaan määrä on pikemminkin laskenut. Hallituksen esitys mahdollistaa yhdenkin auton yrittäjälle valita toimintaansa parhaiten sopiva yritysmuoto esimerkiksi verotuksen kannalta. Tarveharkinnasta luopuminen ja siirtyminen koulutukseen perustuvaan alalle soveltuvuuteen parantaa alalle tulijoiden valmiuksia yritystoimintaan ja kuljetustalouden kehittämiseen lisäten näin koko kuljetusalan arvostusta. Kuljetuksilla on huomattava merkitys talouselämän kustannus- ja kilpailukykytekijänä. Teollisuudessa kuljetukset ovat toiseksi suurin kustannustekijä henkilöstömenojen jälkeen. Suomessa henkeä kohti tehty kuljetustyö on noin kolminkertainen OECD-maiden keskiarvoon verrattuna. Teollisuutemme rakenne edellyttää kilpailijoihimme nähden suuria kuljetussuoritteita. Teollisuuden kuljetussuoritteen osuus kuorma-autoliikenteen kokonaissuoritteesta on lähes 70 OJo. Hallituksen esityksen vaikutuksia kaupan ja teollisuuden kustannuksiin ja yleensä elinkeinotoimintaan on markkamääräisesti vaikea arvioida. Esitys mahdollistaa kuitenkin entistä monipuolisemman kuljetuspalvelutarjonnan, mukautumisen nopeisiinkin rakennemuutoksiin, riittävän kilpailun ja kuljetusten tehokkuuden lisäämisen. Logististen toimintojen kehittyminen parantaa teollisuutemme kilpailukykyä ja nämä kaikki ainakin jossain määrin vaikuttavat hidastavasti kuljetuskustannusten nousuun. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Lakiehdotus 1. Lain soveltamisala. Lakiehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin tieliikennelaissa tarkoitetulla tiellä. Asiasisällöltään ehdotus vastaa ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen (AMA) 1 :n säännöstä. Pykälän 2 momentissa on määritelty ne alueet, jotka jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Säännös vastaa pääosin tieliikennelain 92 :ää lisäyksin, että liikkumisrajoitus tulee näkyvästi osoittaa liikennemerkillä, puomilla tai muulla selvästi havaittavalla tavalla. 2. Määritelmiä. Ehdotuksen 1 momentti sisältää luvanvarvisen tavaraliikenteen päämääritelmän, jonka mukaan luvanvaraiseksi tavaraliikenteeksi katsotaan moottoriajoneuvolla tai liikennetraktorilla korvausta vastaan suoritettava kuljetuspalvelus. Liikennetraktori on määritelty ajoneuvoasetuksessa. Asetuksen mukaan liikennetraktori on tavaran kuljetukseen tarkoitettu kuormaa kantava nestepainetoimisella runko-ohjauksella varustettu traktori. Liikennetraktori on
8 1990 vp. - HE n:o 26 myös muu traktori, jota käytetään tavaran kuljetukseen suuremmalla kuin todelliselta kokonaispainoltaan enintään 12 tonnin perävaunulla varustettuna. Liikennetraktoriksi ei kuitenkaan katsota traktoria, jota käytetään moottoriajoneuvoverosta annetun lain 17 a :ssä (435/86) tarkoitettuihin kuljetuksiin. Muutoin säännös vastaa pääosin voimassa olevaa säännöstä (AMA 2 1 mom.). Pykälän 2 momentti on sanonuoiltaan nykyistä suppeampi mutta soveltarnisala tavaraliikenteen osalta on sama (AMA 2 2 morn.). Käytännössä on ollut ongelmia yritys-, liiketai ansiotoimintaan sekä työurakoihin liittyvien kuljetusten osalta. Tulkinnan selventämiseksi ja oikeuskäytännön yhdenmukaistamiseksi liikenneministeriö on antanut asiasta tulkintaohjeita, mutta nimenomaisen säännöksen puuttuessa tilanne on edelleenkin epätyydyttävä. Pykälän 3 momentin tarkoituksena on tämän epäkohdan korjaaminen. Ehdotuksen mukaan sanotunlaiseen toimintaan liittyvät kuljetukset katsottaisiin luvanvaraiseksi tavaraliikenteeksi silloin, kun kuljetustehtävän osuus on vähintään puolet toimintakokonaisuudesta. Jotta kuljetus edellä sanotun mukaan olisi sallittua ilman liikennelupaa, on lisäksi edellytettävä, että kuljetustehtävä välittömästi ja välttämättömästi liittyy kyseiseen työsuoritukseen tai toimintaan. Mikäli näin ei ole laita ja toiminta yleisen elämänkokemuksen ja asianomaisella alalla yleisesti noudatetun käytännön mukaan on sitä kohtuuttomasti vaikeuttamaha mahdollista ilman omatoimisia kuljetussuorituksia, on kuljetustoiminnan osalta noudatettava tämän lakiehdotuksen 3 :ssä lausuttua pääsääntöä, jonka mukaan maksullisiin kuljetuksiin aina vaaditaan liikennelupa, elleivät kyseessä ole ehdotuksen 4 :ssä tarkoitetut kuljetukset. Kun lupien myöntäminen muuttuu soveltuvuusharkintaan perustuvaksi ja ehdotetut lupakiintiöt poistuvat vuoden 1993 alusta, ovat mahdollisuudet lain soveltamisen laajentamiseen koskemaan urakointiin liittyvää kuljetusta olemassa. Asia tulisi erikseen selvittää ennen vuotta 1993. 3. Liikennelupa. Ehdotuksen mukaan luvanvaraista tavaraliikennettä saa harjoittaa vain asianomaisen viranomaisen myöntämän liikenneluvan nojalla. Asiasisällöltään ehdotus vastaa vuoden 1957 tieliikennelain 5 :n 3 momentin säännöksiä. 4. Ilman liikennelupaa harjoitettava liikenne. Tieliikennelain 5 :n muuttamista tarkoittaneen hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana 1969 lausuttiin julki periaate, että kun ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne on ohjesääntöinen elinkeino, lupapakko on pääsääntö ja siitä sallittavat poikkeukset on lueteltava laissa. Voimassa olevassa lainsäädännössä liikennelupapakosta sallitut poikkeukset on lueteltu vuoden 1957 tieliikennelain 5 :n 3 momentin poikkeusluettelossa. Pykälän 1 kohta mahdollistaa kevyiden tavaralähetysten kuljettamisen tavaramopolla. Ajoneuvoasetuksen mukaan tavaramopo on tavarankuljetukseen tarkoitettu ja rakennettu kolmipyöräinen mopo, jonka omapaino on enintään 75 kiloa. 2. kohta. Voimassa olevan lain mukaan postilaitos saa kuljettaa postilähetyksiä ilman liikennelupaa. Postiliikenneasetuksen 6 :n mukaan postilähetyksiä ovat kirjekuljetukset, joukkolähetykset ja paketit sekä sanoma- ja aikakausilehdet. Posti- ja telelaitos antaa määräykset muun muassa postilähetysten koosta, painosta ja muodosta. Vaikka Posti- ja telelaitos voi melko vapaasti määritellä postilähetyksiksi katsottavat lähetettävät, ei postilähetyksiksi voida katsoa mitä tahansa tavaran kuljetuksia. Esimerkiksi muuttokuljetukset eivät voi olla postilähetysten kuljettamista. Muutoinkaan koko kuorma- tai pakettiauton antaminen tilausliikenteen tapaan kuljetuksen tilaajan käyttöön ei voi ilman lupaa tulla kysymykseen. Posti- ja telelaitoksen ilman liikennelupaa suorittamat kuljetukset ovat laajentuneet ja rajanveto niiden luvallisuudesta tai luvattomuudesta on ollut epäselvä. Tilanteen selkiyttämiseksi ja Posti- ja telelaitoksen muututtua liikelaitokseksi vuoden 1990 alusta ei ole enää mitään syytä asettaa Posti- ja telelaitosta muiden kuin lajittelukeskusten kautta kulkevien postilähetysten kuljetusten osalta muusta ammattimaisesta liikenteestä poikkeavaan asemaan (2 kohta). Voimassa olevan lain mukaan myös Valtionrautatiet ovat voineet kuljettaa hallinnassaan olevalla moottoriajoneuvolla rautatielähetysten kuljetuksia lähettäjäitä rautatieasemalle ja määräasemalta vastaanottajalle. Säännöksellä on alkujaan tarkoitettu sellaisia kuljetuksia, jotka ovat kulkeneet kiskoilla. Käytäntö on kuitenkin johtanut siihen, että säännöksen perusteella on ilman liikennelupaa suoritettu sellaisiakin kuljetuksia, jotka eivät ole kulkeneet kiskoilla lainkaan. Kun liikennelupien myöntäminen ei enää perustu tarveharkintaan ja Vaiti-
1990 vp. - HE n:o 26 9 onrautateistä on tullut liikelaitos, ei ole tarpeen asettaa sitä ammattimaisesta maantieliikenteestä poikkeavaan asemaan. Pykälän 3 kohdan säännös on uusi ja sen tarkoituksena on antaa mahdollisuus kuljettajankoulutuksen yhteydessä saada tuntumaa myös kuormien kuljettamiseen esimerkiksi soraa ajamalla. Tähän saakka tällaista toimintaa ei ole voinut harjoittaa koulutuksen yhteydessä, kun kuljetuksesta ei ole voinut periä edes omakustannushintaa. Säännöksen mahdollistama kuljetustoiminta on niin vähäistä, ettei se kilpaile ammattimaisen liikenteen kanssa. Myös pykälän 4 kohdan säännös on uusi ja se mahdollistaa konsernin tai siihen verrattavan yhtymän kuljetukset sen omalla kuljetuskalustolla. Nykyisin esimerkiksi yhtiöiden käytössä olevien yksityisliikenteeseen rekisteröityjen autojen käyttö tytäryhtiöiden kuljetuksiin on kielletty, mikä aiheuttaa tarpeettomia lisäkustannuksia. Konsernilla tai siihen verrattavalla yhtymällä tarkoitetaan osakeyhtiölain (734178) 1 luvun 2 :n mukaisia yhtiöitä, joiden ei kuitenkaan tarvitse olla osakeyhtiömuotoisia. Ruumiinkuljetus on lisätty ilman liikennelupaa sallittujen kuljetusten luetteloon (5 kohta). Liikenneluvan hankkimista voidaan pitää kohtuuttomana velvoitteena ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa poliisin kanssa tehtävä kuljetussopimus käytännössä edellyttäisi vuosittain vain muutaman ruumiin kuljettamista kuolemansyyn selvittämiseksi oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen, kuten on laita useimmissa poliisipiireissä. Kun esimerkiksi hautauskuljetukset on käytännössä jo katsottu sallituksi hautaustoimistojen toimesta ilman liikennelupaa, ei ruumiinkuljetuksella kuljetusjärjestelmän kannalta ole sellaista merkitystä, että sen säilyttäminen liikennelupaa edellyttävien kuljetusten piirissä olisi perusteltua. Tarveharkinnan poistumisen vuoksi ei enää ole syytä asettaa korjaamojen suorittamia hinauskuljetuksia eikä kuntien, kuntainliittojen ja pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan suorittamia jätteiden kuljetuksia muusta ammattimaisesta liikenteestä poikkeavaan asemaan. 5. Kansainvälisiä kuljetuksia koskeva valtuutus. Säännös vastaa asiasisällöltään nykyistä vuoden 1957 tieliikennelain 5 :n 4 momenttia. 6. Lupaviranomainen. Ehdotuksen mukaan liikenneluvan myöntäisi hakijan kotipai- kan lääninhallitus. Näin ollen liikenneministeriöllä ollut lupatoimivalta silloin, kun haettu liikenne on suuntautunut lääniä laajemmalle alueelle, siirtyy uudistuksen myötä lääninhallituksille. Ehdotus on myös valtioneuvoston 27 päivänä heinäkuuta 1989 lupahallinnon uudistamisesta tekemän periaatepäätöksen mukainen. 7. Liikenneluvan myöntämisen edellytykset. Ehdotuksen mukaan liikenneluvan myöntämisen edellytyksenä ei enää olisi liikennetarve, vaan luvanhakijan niin sanotut henkilökohtaiset ominaisuudet. Ehdotus vastaa varsin pitkälle EY :n kaavailemia liikenneyrittäjien ammattiin ja alalle pääsyn vaatimuksia, jotka ovat vähimmäisvaatimuksia sekä kansallisessa että kansainvälisessä liikenteessä. Kansallisella tasolla eri EY:n jäsenmaiden säännökset ja määräykset voivat erota toisistaan, mutta niiden on kaikkien täytettävä esitetyt vaatimukset, joiden mukaan liikennealan yrittäjältä vaaditaan hyvä maine, taloudellinen vakavaraisuus ja riittävä ammattitaito. Liikennealan yrittäjäksi hakeutuvan luonnollisen henkilön on täytettävä kaikki edellä mainitut vaatimukset. Milloin yrittäjäksi hakee yritys, sen kuljetuksista vastaavan henkilön on oltava hyvämaineinen ja riittävän ammattitaitoinen. Hakijan maineen selvittäisi poliisi kuten tähänkin asti. Hakijalla ei saisi olla esimerkiksi rangaistuksia vakavista rikoksista eikä muitakaan rikkeitä, jotka asettavat hänen luotettavuutensa kyseenalaiseksi. Riittävä ammattitaito osoitetaan kirjallisella kokeella. Tarvittavat tiedot saavutetaan osallistumalla koulutuskursseihin ja vähintään viiden kuukauden käytännön harjoittelulla tulevaa ammattia vastaavissa tehtävissä kuljetusalalla. Tarkemmat säännökset annettaisiin asetuksella ja ministeriön päätöksellä. Vakavaraisuuden selvittäisi hakijan asuinpaikan poliisi tarkistamaila muun muassa mahdolliset ulosotat ja konkurssit. Tämän lisäksi hakijalta vaadittaisiin niin sanotut taloudelliset takuut. Takuiden tarkoituksena on osoittaa, että hakijalla on riittävät taloudelliset voimavarat yrityksen käynnistämiseen ja sen toiminnan moitteettomaan ylläpitoon. Takuiden määrä on sidottu liikenteessä käytettävään automäärään. Yksityiskohtaisemmat säännökset annettaisiin asetuksella ja ministeriön päätöksellä. Muilla ominaisuuksilla tarkoitetaan lähinnä sellaisia seikkoja, joilla voisi olla vaikutusta 2 391658Q
10 1990 vp. - HE n:o 26 arvioitaessa hakijan sopivuutta liikenteenharjoittajaksi. Jos liikennelupaa hakee oikeushenkilö, liikenteestä vastaavan henkilön tulee täyttää vaadittavat ominaisuudet. Taloudellisia takuita ei luonnollisesti vaadita. 8. Liikenneluvan määräaikaisuus ja rajoitukset. Ehdotuksen mukaan liikennelupa oikeuttaisi harjoittamaan liikennettä koko maassa 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen. Tällöin poistuisivat liikennealueet samoin kuin linja- ja tilausliikenteen välinen ero. Ulkomaanliikenteeseen myönnettäisiin erityinen lupa, joka oikeuttaisi harjoittamaan liikennettä myös kotimaassa. Liikennelupa myönnettäisiin määräajaksi kuten nytkin. Uusille yrittäjille ensimmmsen luvan voimassaoloaika voisi olla lyhyempi. Tavoitteena on, ettei luvissa ole muita rajoituksia kuin voimassaoloaika ja valvontapaikka. Lupiin voitaisiin sisällyttää ehtoja, jotka olisivat lähinnä viittauksia muuhun lainsäädäntöön. 9. Tietojen antaminen. Säännös olisi tarpeen muun muassa tilastointia varten sekä tutkittaessa esimerkiksi lupien uudistamisvaiheessa luvanhaltijan vakavaraisuutta. Tiedot tulisivat vain viranomaiskäyttöön eikä niitä luovutettaisi ulkopuolisille. JO. Liikenneluvan peruuttaminen. Ehdotuksen mukaan liikennelupa on peruutettava joko kokonaan tai määräajaksi, jos luvanhaltija liikennettä harjoittaessaan on syyllistynyt rikkomuksiin, joiden vuoksi häntä ei enää voida pitää sopivana liikenteen harjoittamiseen. Ennen luvan lopullista peruuttamista tulisi käyttää ensin luvan määräaikaisperuutusta. Jos luvanhaltija ei tästä ota opikseen ja uusia rikkomuksia ilmaantuu, lupa voitaisiin peruuttaa kokonaan. Rikkomusten ollessa vähäisiä luvanhaltijalle voitaisiin antaa varoitus (2 momentti). Ottaen huomioon varoituksen luonne ei valitusoikeus siitä ole tarpeen. Ehdotuksen mukaan käyttämätön liikennelupa voidaan peruuttaa (3 momentti). Säännöksessä tarkoitetaan lähinnä sellaisia tapauksia, joissa luvalle ei ole määräajan kuluessa merkitty ajoneuvoa lainkaan tai, ettei liikennettä ole ajoneuvon merkitseruisestä huolimatta luvan voimassaoloaikana harjoitettu. Luvan peruuttamisesta ja varoituksen antamisesta päättäisi luvan myöntänyt viranomainen (4 momentti). 11. Kuolin- ja konkurssipesän oikeus jatkaa liikennettä. Säännös vastaa kuolinpesän osalta voimassa olevaa säännöstä (AMA 25 ), mutta ilmoituksen teolle on asetettu kolmen kuukauden määräaika. Konkurssipesän osalta ei ole tarvetta sallia liikenteen jatkamista kovin pitkäksi aikaa, vaan kolmen kuukauden aika ja enintään se, mikä tarvitaan luvanhaltijan tekemien kuljetussopimusten täyttämiseksi, on katsottava riittäväksi. Käytännössä konkurssipesät eivät yleensä ole liikennettä jatkaneet. 12. Muutoksenhaku. Asiallisesti säännös vastaa tavaraliikenteen osalta nykyistä säännöstä (AMA 26 ). Koska tarveharkintaista lupamenettelyä ei enää olisi, ei ole liioin tarvetta määritellä valitukseen oikeutettuja, vaan tältä osin viitataan muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin (154/50). 13. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus. Säännös on nykyisen mukainen (AMA 26 4 mom.). 14. Rangaistussäännös. Rangaistavaksi säädettävät teot ehdotetaan porrastettavaksi kahdeksi ryhmäksi. Liikenneluparikoksesta tuomittaisiin se, joka harjoittaa luvanvaraista liikennettä ilman asianmukaista liikennelupaa tai ilman kansainvälisten maantiekuljetusten edellyttämää kuljetuslupaa. Vankeusrangaistuksen enimmäismäärä ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Tällä on tarkoitus korostaa luvattoman liikenteenharjoittamisen paheksuttavuutta. Muista lain säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisista teoista tuomittaisiin liikenneluparikkomuksesta sakkoon. 15. Luvattoman liikenteen keskeyttäminen. Ammattimaisen liikenteen valvonnan tehostamiseksi lakiehdotukseen on otettu säännös, joka antaisi poliisille mahdollisuuden keskeyttää kuljetuksen jatkamisen silloin kun kuljetuksen suorittajalla ei ole liikennelupaa tai kansainvälisten maantiekuljetussopimusten edellyttämää kuljetuslupaa. 16. Valtuutussäännös. Tarkemmat säännökset lain soveltamisesta annettaisiin asetuksella. Asetuksella säädettäisiin liikenneluvan myöntämisen edellytyksistä, liikenneluvan sisällöstä, hakemisesta, uusimisesta ja muuttamisesta, liikenteen valvontapaikasta sekä ajoneuvojen merkitseruisestä liikennelupaan.
1990 vp. - HE n:o 26 11 Pykälän 2 momentissa annettaisiin liikenneministeriölle lailla valtuus antaa yksityiskohtaisia määräyksiä ammattitaidon ja vakavaraisuuden osoittamisesta. 2. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 17. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Voimaantulosäännös edellyttää, että myös uudet henkilöliikennettä koskevat säännökset tulevat voimaan samaan aikaan. Jotta kuljetuselinkeino ja kuljetusmarkkinat kykenisivät siirtymään hallitusti uuden lupajärjestelmän aiheuttamiin muutoksiin, tullaan lupien määrä kiintiöimään vuoteen 1993 saakka. Kiintiöiden perusteena voidaan käyttää vuosittain myönnettävien uusien lupien määrää ministeriö- ja läänitasolla. Kiintiöt voidaan vahvistaa erikseen jo alalla oleville liikenteenharjoittajille sekä sinne hakeville. Kiintiöiden määrä tulee vahvistaa kuitenkin niin, ettei luvan myöntäminen ole enää tarveharkintaan perustuvaa. Lupakiintiöt eivät koskisi tavaralinjaliikenteen automääriä, joita luvassa ei ole enää määrätty. Liikenneluvan myöntäminen siirtyisi kokonaan lääninhallituksille vuoden 1993 alusta. Liikennealuejako sekä linja- ja tilausliikenteen väliset erot poistuisivat mainitusta ajankohdasta lukien siten, että liikennelupa oikeuttaisi harjoittamaan liikennettä koko maassa ja ulkomailla luvanhaltijan pätevyydestä riippuen. 18. Siirtymäsäännökset. Ammattimaista tavaraliikennettä harjoittaa Suomessa tällä hetkellä noin 14 000 yrittäjää, joiden keski-ikä on noin 50 vuotta. Tästä määrästä on yli 60 vuotiaita arviolta 20 prosenttia. Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että ikääntyminen on eräs keskeinen ongelma kuorma-autoyrittäjien kohdalla. Nykyinen lupajärjestelmä ei mahdollista kaikkien osalta luopua alasta taloudellisesti kannattavasti. Ainoastaan yhtiömuodossa toimintaa harjoittavat kuljetusalan yrittäjät voivat siirtää yrityksensä vapaasti toiselle. Alalla olevat ikääntyneet yrittäjät eivät ole hoitaneet eläkeasioitaan, vaan ovat luottaneet lupien siirtomahdollisuuteen, jonka mukana saa myytyä ajoneuvokaluston tyydyttävään hintaan. Yhteiskunnan kannalta lienee edullisin ratkaisu nyt ehdotettu siten, että alalta pois halu avat voisivat siirtää lupansa ja ajoneuvokalustonsa toiselle ja näin saada jonkinlaisen eläkkeen. Tarkoituksenmukaista on, että ennen lain voimaan tuloa myönnetyt liikenneluvat ovat voimassa niihin merkittyjen voimassaoloaikojen mukaisesti. Pykälän 3 momentin mukaan niiden luvanhaltijoiden, jotka ovat saaneet liikenneluvan kuorma- tai pakettiautolle ennen lain voimaantuloa, ei tarvitse esittää selvitystä lain sisältämästä ammattitaitovaatimuksesta. Henkilön, joka on toiminut liikenteestä vastaavana yrityksessä, joka harjoittaa ammattimaista liikennettä kuorma- tai pakettiautolla, katsotaan täyttävän ammattitaitovaatimuksen. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
12 1990 vp. - HE n:o 26 Laki luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Lain soveltamisala Tätä lakia sovelletaan luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen tiellä. Tämän lain säännöksiä ei sovelleta sellaisella yleiseltä liikenteeltä eristetyllä työmaalla, tehdas-, satama-, varasto-, kilpailu- tai muulla vastaavalla alueella taikka tiellä, jolla liikkuminen on sallittu vain määrätyssä tarkoituksessa tai omistajan luvalla edellyttäen, että liikkumisrajoitus on näkyvästi osoitettu liikennemerkein, puomein tai muulla selvästi havaittavalla tavalla. 2 Määritelmiä Tässä laissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä tarkoitetaan luvanvaraisella tavaraliikenteellä tiellä moottoriajoneuvolla tai liikennetraktorilla korvausta vastaan suoritettavaa tavaran kuljetusta. Luvanvaraista tavaraliikennettä on niinikään kuljetus vuokratulla moottoriajoneuvolla ja liikennetraktorilla korvausta vastaan silloinkin, kun sen kuljettajana toimii ajoneuvon vuokralleantaja tai vuokralleantajan palveluksessa oleva tai tehtävään välittämä tai osoittama henkilö. Luvanvaraiseksi tavaraliikenteeksi katsotaan mainitunlainen kuljetus myös silloin, kun sopimus sen suorittamiseksi on tehty tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten kiertämiseksi taikka jos olosuhteet osoittavat sitä tarkoitetun. Luvanvaraista tavaraliikennettä on myös yritys-, liike- tai ansiotoiminnan yhteydessä tapahtuva kuljetus, jos toiminnan pääpaino on kuljetuksen suorittamisessa, sekä työurakoiden tai muiden sopimuksen kohteena olevien työkokonaisuuksien yhteydessä tapahtuva kuljetus silloin, kun kuljetuksen osuus on yli puolet urakasta. 3 Liikennelupa Tässä laissa luvanvaraiseksi säädetyn liikenteen harjoittaminen on ilman lupaa kielletty lukuun ottamatta 4 :ssä mainittuja poikkeuksia. 4 Ilman liikennelupaa harjoitettava liikenne Liikennelupaa ei tarvita suoritettaessa: 1) kevyiden tavaralähetysten kuljetusta tavaramopolla; 2) postin lajittelukeskusten kautta kulkevien postilähetysten kuljetuksia Posti- ja telelaitoksen toimesta sen hallinnassa olevalla moottoriajoneuvolla eikä postinjakelua Posti- ja telelaitoksen työntekijöiden toimesta; 3) tavaran kuljetusta ammattioppilaitoksissa tai ammatillisissa kurssikeskuksissa tapahtuvan kuorma-auton tai ajoneuvoyhdistelmän kuljettajakoulutuksen yhteydessä;
1990 vp. ~ HE n:o 26 13 4) konsernin tai siihen verrattavan yhtymän kuljetuksia sen omalla kuljetuskalustolla; eikä 5) ruumiinkuljetusta. 5 Kansainvälisiä kuljetuksia koskeva valtuutus Liikenneministeriö voi saatuaan asianmukaisen valtuuden vastavuoroisuuden perusteella sopia poikkeuksia lupamenettelystä kansainvälisten maantiekuljetusten osalta ja kansainvälisten sopimusten mukaisista lupajärjestelyistä. 6 Lupaviranomainen Liikenneluvan myöntää hakijan kotipaikan lääninhallitus. 7 Liikenneluvan myöntämisen edellytykset Liikennelupa tulee myöntää hakijalle, joka maineeltaan, ammattitaidoltaan, vakavaraisuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan katsotaan sopivaksi harjoittamaan liikennettä. Jos liikennelupaa hakee oikeushenkilö, liikenteestä vastaavan henkilön on oltava maineeltaan, ammattitaidoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopiva harjoittamaan liikennettä. 8 Liikenneluvan määräaikaisuus ja rajoitukset Kotimaan liikenteeseen myönnetty liikennelupa oikeuttaa harjoittamaan liikennettä koko maassa ja asetuksella säädettävissä tapauksissa myös ulkomaille. Maan rajojen yli tapahtuvaan liikenteeseen myönnetty lupa oikeuttaa harjoittamaan liikennettä kotimaan lisäksi lupaan merkityille alueille ja päinvastoin. Liikennelupa myönnetään määräajaksi. Se voidaan myöntää rajoitettuna lukuun ottamatta liikenteessä käytettävää ajoneuvomäärää, kuljetettavan tavaran laatua ja kuljetuksen toimeksiantajaaja siihen voidaan sisällyttää ehtoja, joita liikenteen harjoittamisessa on noudatettava. 9 Tietojen antaminen Liikenteenharjoittajan tulee vaadittaessa antaa lupaviranomaiselle liikenteenisiä ja taloudellisia tietoja. Tietoja on pidettävä luottamuksellisina. 10 Liikenneluvan peruuttaminen Liikennelupa on peruutettava joko kokonaan tai määräajaksi, jos luvanhaltija ei enää täytä liikenneluvan saamisen edellytyksiä. Jos liikenteen harjoittamisessa ilmenneet rikkomukset ovat vähäisiä, luvanhaltijalle voidaan antaa peruuttamisen sijasta varoitus. Käyttämätön liikennelupa voidaan peruuttaa, jollei ole erityistä syytä luvan pitämiseksi voimassa. Liikenneluvan peruuttamisesta ja varoituksen antamisesta päättää luvan myöntänyt viranomainen. 11 Kuolin- ja konkurssipesän oikeus jatkaa liikennettä Jos liikenneluvan haltija kuolee, on kuolinpesällä oikeus jatkaa liikennettä enintään kahden vuoden ajan ehdolla, että kuolinpesä kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä ilmoittaa luvan myöntäneelle viranomaiselle luvanhaltijan velvollisuuksista vastaavan 7 :n 2 momentin edellytykset täyttävän henkilön. Jos luvanhaltija joutuu konkurssiin, konkurssipesällä on oikeus jatkaa liikennettä kolmen kuukauden ajan konkurssiin joutumisesta, kuitenkin enintään siihen saakka, kun luvanhaltijan solmimat kuljetussopimukset on täytetty. Konkurssipesän on ilmoitettava luvan myöntäneelle viranomaiselle 14 vuorokauden kuluessa 1 momentissa tarkoitettu henkilö. 12 Muutoksenhaku Lääninhallituksen tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten perusteella tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla liikenneministeriöön ja liikenneministeriön päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutosta haetaan siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa ( 154/ 50) on säädetty. Edellä 10 :n 2 momentissa tarkoitetun varoituksen antamista koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
14 1990 vp. - HE n:o 26 13 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten perusteella tehtyä päätöstä tai määräystä on noudatettava siitä huolimatta, että se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksen tai määräyksen antanut viranomainen toisin määrää. 14 Rangaistussäännös Joka harjoittaa luvanvaraista liikennettä ilman asianmukaista liikennelupaa tai ilman kansainvälisten maantieliikennesopimusten edellyttämää kuljetuslupaa, on tuomittava liikenneluparikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Joka muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikenneluparikkomuksesta sakkoon. 15 Luvattoman liikenteen keskeyttäminen Poliisi voi kieltää kuljetuksen jatkamisen silloin kun kysymyksessä on luvanvaraisen liikenteen harjoittaminen ilman asianmukaista liikennelupaa tai kansainvälisten maantieliikennesopimusten edellyttämää kuljetuslupaa. 16 Valtuutussäännös Tarkemmat säännökset liikenneluvan myöntämisen edellytyksistä, liikenneluvan sisällöstä, hakemisesta, uusimisesta ja muuttamisesta, liikenteen valvontapaikasta sekä ajoneuvojen merkitsemisestä liikennelupaan annetaan asetuksella. Liikenneministeriö voi antaa yksityiskohtaisia määräyksiä ammattitaidon ja vakavaraisuuden osoittamisesta. 17 Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1991. Tällä lailla kumotaan 29 päivänä maaliskuuta 1957 annetun tieliikennelain (143/57) 5 :n 3 ja 4 momentti sekä 5 a, sellaisina kuin ne ovat, 5 :n 3 momentti muutettuna 6 päivänä kesäkuuta 1969 ja 31 päivänä elokuuta 1978 annetuilla laeilla (366/69 ja 675/78), 5 :n 4 momentti 5 päivänä elokuuta 1983 annetussa laissa (692/83) ja 5 a 30 päivänä maaliskuuta 1978 annetussa laissa (249178), ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä 16 päivänä lokakuuta 1970 annettu asetus (646170) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, lukuun ottamatta 3-5 ja 20-23 :ää. Tämän lain 6 sekä 8 :n 1 ja 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan päivänä kuuta 1993 ja niillä kumotaan 29 päivänä maaliskuuta 1957 annetun tieliikennelain 9 ja 9 a, sellaisina kuin ne ovat, 9 27 päivänä helmikuuta 1970 annetussa laissa (149170) ja 9 a 21 päivänä toukokuuta 1965 annetussa laissa (288/65), ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen (646170) 3-5 ja 20-23, sellaisina kuin niistä ovat 5 osittain muutettuna 30 päivänä maaliskuuta 1978 ja 8 päivänä helmikuuta 1985 annetuilla asetuksilla (250178 ja 173/85), 20, 22 ja 22 a muutettuna mainitulla 8 päivänä helmikuuta 1985 annetulla asetuksella ja 13 päivänä marraskuuta 1987 annetulla asetuksella (849/87), 20 a mainitussa 8 päivänä helmikuuta 1985 annetussa asetuksessa ja 22 b mainitussa 13 päivänä marraskuuta 1987 annetussa asetuksessa, sekä ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamiseen myönnettävien tavaraliikennelupien rajoituksista 18 päivänä joulukuuta 1987 annettu liikenneministeriön päätös (1155/87) ja tavaralinjaliikenteen keräily- ja jakelualueista 18 päivänä joulukuuta 1987 annettu liikenneministeriön päätös n:o 8637170/ 87. 18 Siirtymäsäännökset Liikennelupa voidaan siirtää luvanhaltijan kuoleman tai eläkkeelle jäämisen johdosta sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka täyttää lain 7 :n mukaiset edellytykset ja jonka lupaviranomainen voi hyväksyä. Lupaa ei voi siirtää enää vuoden 1992 jälkeen. Ennen tämän lain voimaan tuloa myönnetyt liikenneluvat ovat edelleen voimassa luvassa määrätyn ajan.
1990 vp. - HE n:o 26 15 Luvanhaltijan, joka on saanut liikenneluvan kuorma- tai pakettiautolle ennen tämän lain voimaantuloa, katsotaan täyttävän tässä laissa tarkoitetun ammattitaitovaatimuksen samoin kuin henkilön, joka on toiminut liikenteestä vastaavana henkilönä kuorma- tai pakettiautolla ammattimaista liikennettä harjoittavassa yrityksessä. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 1990 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Liikenneministeri Raimo Vistbacka