HÄMEENLINNAN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2004 JA 2010 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2011

HÄMEENLINNAN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2004 JA 2010 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2011 CO2-RAPORTTI BENVIROC OY

CO2-raportin vuosiraportti, Hämeenlinna CO2-raportti / Benviroc Oy Lekkerikuja 1 B 21 02230 Espoo Puhelin 0400 99 2224 toimitus@co2-raportti.fi www.co2-raportti.fi Kansikuva: Fingrid/Juhani Eskelinen CO2-raportti 2012 Espoo 2

Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 3 Esipuhe...... 4 Tiivistelmä... 5 1. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa... 9 2. Laskentamenetelmät ja tulokset sektoreittain... 11 Päästölaskennan lähtökohdat ja määritelmät... 11 Sähkönkulutus... 11 Rakennusten lämmitys... 14 Teollisuus ja työkoneet... 16 Tieliikenne... 19 Maatalous... 20 Jätehuolto... 21 3. Hämeenlinnan energian loppukulutus ja päästöt yhteensä... 24 4. Hämeenlinna verrattuna CO2-raportin kuntiin... 27 Lähdeluettelo... 32 3

Esipuhe... CO2-raporttipalvelun suosio on jatkanut tasaista kasvuaan vuosien 2011 ja 2012 aikana. Mukana olevia kuntia on jo yli 80 eri puolilta Suomea. Mukaan ovat lähteneet niin pienet kuin suuretkin kunnat. CO2-raportin kunnissa asuu yli 3,6 miljoonaa suomalaista. Suomi on sitoutunut yhdessä EU:n kanssa vähentämään päästöjään vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Durbanin ilmastokokouksessa joulukuussa 2011 päätettiin jatkaa kansainvälisiä päästövähennyssitoumuksia YK:n puitteissa. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi alkaa vuonna 2013. Käytännössä monet vaadittavat päästövähennystoimet toteutetaan kunnissa niin pienissä kuin suurissakin. CO2-raporttipalvelu auttaa kuntien ilmastotyössä tarjoamalla vuodesta ja kunnasta toiseen vertailukelpoista tietoa kasvihuonekaasupäästöjen kehittymisestä ja päästöjen lähteistä. Julkaisemalla CO2-raportin päästöikkunaa sekä vuosiraportteja kunnan verkkosivuilla voidaan myös helposti tarjota kuntalaisille tietoa kunnan päästöistä. Ensimmäiset CO2-raportin vuosiraportit julkaistiin vuonna 2010. Nyt on vuorossa jo kolmas vuosiraportti, jota on edelleen kehitetty kunnista saadun palautteen perusteella. Haluammekin kiittää kaikkia, jotka vastasivat asiakaskyselyyn tai osallistuivat muutoin raportin kehittämiseen. Uutena ominaisuutena kaikille kunnille toimitetaan myös CO2-raportin Power Point -esitys kunnan päästöistä käytettäväksi ilmastotyöryhmien kokouksissa tai kunnan muissa tapahtumissa. Uutta ovat myös kiinnostavat vertailut saman kokoluokan kuntien kesken. Hämeenlinnan vuosiraportissa ovat mukana päästöt kauko-, sähkö- ja erillislämmityksestä, maalämmöstä, kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutuksesta, teollisuudesta ja työkoneista, tieliikenteestä, maataloudesta ja jätehuollosta. Vuosiraportissa ovat mukana lopulliset päästötiedot vuosilta 2004 ja 2010 sekä ennakkotieto vuodelta 2011. CO2-raportin tarkoituksena on tuottaa kunnan päättäjille, viranhaltijoille, asukkaille ja elinkeinoelämälle luotettavaa ja yhteismitallista tietoa kasvihuonekaasujen päästöistä vaivattomasti ja kohtuullisin kustannuksin. Selkeästi esitetyt päästötiedot luovat pohjan päästövähennystoimille, ja jatkuva seuranta mahdollistaa kunnan toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin. Toivomme, että CO2-raportti auttaa Hämeenlinnan ilmastotyössä sekä ilmastonmuutoksen viestinnässä. Juha Kukko, päätoimittaja Suvi Monni, johtava asiantuntija CO2-raportti CO2-raportti p. 0400992224 p. 0405431476 etunimi.sukunimi@co2-raportti.fi etunimi.sukunimi@co2-raportti.fi 4

Tiivistelmä Tässä CO2-raportin vuosiraportissa on esitetty Hämeenlinnan kasvihuonekaasujen päästöt vuosilta 2004 ja 2010 sekä ennakkotieto vuodelta 2011. Mukana laskennassa ovat seuraavat sektorit: kauko-, sähkö- ja erillislämmitys, maalämpö, kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, tieliikenne, teollisuus ja työkoneet, maatalous ja jätehuolto. CO2-raportissa noudatetaan kulutusperusteista laskentatapaa, jossa kaukolämmön päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun energian määrään riippumatta siitä, onko kaukolämpö tuotettu kunnassa vai kunnan ulkopuolella. Kunnassa tuotettu, mutta kunnan ulkopuolella kulutettu kaukolämpö ei ole mukana kunnan päästöissä. Sähkönkulutuksen päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun sähköenergian määrään käyttäen valtakunnallista päästökerrointa. Erillislämmityksen, tieliikenteen ja maatalouden päästöt kuvaavat kunnassa tapahtuvia päästöjä. Jätteenkäsittelyn päästöt on laskettu syntypaikan mukaan, eli useiden kuntien yhteisten jätehuoltoyhtiöiden päästöt on allokoitu kullekin kunnalle kunnassa syntyvän jätemäärän perusteella. Hämeenlinnan kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2010 olivat yhteensä 683 kt CO 2 -ekv. Teollisuuden päästöt olivat 178 kt CO 2 -ekv, ja muiden sektorien päästöt yhteensä 505 kt CO 2 -ekv. Päästöjen jakautuminen eri sektoreille on esitetty kuvassa 1. Maatalous 7 % Tieliikenne 24 % Erillislämmitys 8 % Kaukolämpö 12 % Jätehuolto Kuluttajien 3 % sähkönkulutus 14 % Sähkölämmitys 6 % Teollisuus ja työkoneet 17 % Maalämpö 0 % Teollisuuden sähkönkulutus 9 % Kuva 1. Hämeenlinnan kasvihuonekaasujen päästöjen jakautuminen eri sektoreille vuonna 2010. 5

Kuvassa 2 on esitetty päästöjen kehitys yhteensä ja asukasta kohden vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 ilman teollisuutta. kt CO2-ekv 600 500 400 300 200 100 Päästöt yhteensä Päästöt asukasta kohden 9 8 7 6 5 4 3 2 1 t CO2-ekv/asukas 0 2004 2010 2011* Kuva 2. Päästöt yhteensä ja asukasta kohden Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 ilman teollisuutta. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto. Hämeenlinnan päästöt asukasta kohti vuonna 2010 olivat 7,6 t CO 2 -ekv ilman teollisuutta. CO2-raportissa on tällä hetkellä mukana yli 80 kuntaa, joissa asuu 3,6 miljoonaa suomalaista. Näin ollen CO2-raportin aineisto muodostaa ainutlaatuisen pohjan kuntakohtaisten päästöjen vertailuun. Hämeenlinnan päästöjä on vertailtu keskimääräiseen CO2-raportin kuntaan kuvassa 3. 0 6

3,0 2,5 Hämeenlinna CO2-raportti 2,0 t CO2-ekv/asukas 1,5 1,0 0,5 0,0 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto Kuva 3. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu keskimääräiseen CO2-raportin kuntaan vuonna 2010. Hämeenlinnan päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2010 1,4 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 20 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin. Hämeenlinnan asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2010 olivat 0,6 t CO 2 -ekv, eli noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat sähkölämmityksen osuus lämmitysmuotojakaumasta, sekä vuosittainen lämmitystarve. Maalämmön suosio kasvaa nopeasti, mutta sen osuus lämmitysmuotojakaumasta on vielä pieni. Hämeenlinnan kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2010 1,3 t CO2-ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,8 t CO2-ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat noin 20 % suuremmat ja päästöt erillislämmityksestä noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Tärkeimmät rakennusten lämmityksen päästöihin vaikuttavat tekijät ovat rakennusten pinta-ala asukasta kohden, sekä lämmityksen polttoaineet. Hämeenlinnan päästöt tieliikenteestä vuonna 2010 olivat 2,4 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 10 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöön vaikuttavat sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne. 7

Hämeenlinnan päästöt maataloudesta vuonna 2010 olivat asukasta kohti laskettuna 0,7 t CO 2 -ekv. Päästöt olivat noin 40 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Maatalouden päästöt riippuvat kunnan maatalouselinkeinon laajuudesta, sekä sen jakautumisesta kotieläintalouteen ja peltoviljelyyn. Hämeenlinnan päästöt jätehuollosta vuonna 2010 olivat 0,3 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 10 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Kaatopaikkasijoituksen päästöt riippuvat erityisesti kaatopaikalle sijoitetun biohajoavan jätteen määrästä ja kaatopaikkakaasun talteenoton tehokkuudesta. Päästöt riippuvat myös siitä, onko kunnassa teollisuuden tai suljettuja kaatopaikkoja, tai kompostoidaanko kunnan jätettä. Jätevedenkäsittelyn päästöt ovat yleensä suurimmat kunnissa, joissa on paljon asukkaita kunnallisen jätevedenkäsittelyn ulkopuolella. Kuvassa 4 on vertailtu sellaisten CO2-raportin kuntien asukaskohtaisia päästöjä, joissa on 25 000-70 000 asukasta. Teollisuuden päästöt eivät ole vertailussa mukana. Näiden kuntien päästöt vuonna 2010 vaihtelivat välillä 6,0 9,6 t CO 2 -ekv/asukas. Hämeenlinnan päästöt asukasta kohti olivat 5 prosenttia suuremmat kuin saman kokoluokan kunnissa keskimäärin. 12 10 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto t CO2-ekv/asukas 8 6 4 2 0 Kuva 4. CO2-raportissa mukana olevien 25 000-70 000 asukkaan kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2010 ilman teollisuutta. 8

1. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa Ilmatieteen laitoksen pitkät lämpötila-aikasarjat paljastavat Suomen ilmaston lämmenneen noin asteen 100 viime vuoden aikana. Suurimpana syynä ilmaston lämpenemiseen pidetään ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 1846 aloitettujen järjestelmällisten säähavaintojen perusteella Suomen keskilämpötilan vaihtelut tunnetaan melko hyvin aina 1840-luvulta alkaen. Tasaiseksi muutokseksi tulkittuna vuosikeskilämpötila on kohonnut noin asteen 100 viime vuoden aikana. Voimakkainta lämpeneminen on ollut kevätkuukausina (maalis-toukokuu) - vajaat kaksi astetta. Kesät (kesäheinäkuu) ja syksyt (syys-marraskuu) ovat lämmenneet vajaan asteen sekä talvet (joulu-helmikuu) vajaat puoli astetta. Ilmaston lämpeneminen näkyy myös luonnossa. Suomessa keskimääräinen keväinen lehtien puhkeaminen on vuosina 1846-2005 varhentunut noin 12 vuorokaudella. Vaikka lämpeneminen vuoden keskilämpötilalla mitattuna on toistaiseksi ollut melko pientä Suomen lämpöolojen suureen vuosienväliseen vaihteluun verrattuna, se on kuitenkin jo moninkertaistanut huippukorkeiden kuukausi- ja vuodenaikaiskeskilämpötilojen esiintymisen todennäköisyyden. Ihmisten aiheuttama ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Paikkakuntakohtaisista, yhden havaintoaseman lämpötila-aikasarjoista näkyy ensisijaisesti ilmaston suuri luonnollinen vaihtelu. Ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen todentaminen lämpötilan havaintosarjoista onnistuukin parhaiten tarkastelemalla laajojen alueiden keskilämpötiloja pitkän ajan kuluessa. Tällöin luonnollisista tekijöistä johtuva satunnainen vaihtelu tasoittuu ja taustalla vaikuttava kasvihuonekaasupitoisuuksien kohoamisesta johtuva ilmaston systemaattinen lämpeneminen nousee paremmin esille. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeamat vertailujakson keskiarvosta on esitetty kuvassa 5. 9

Kuva 5. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeamat jakson 1971-2000 keskiarvosta [ºC] vuosina 1847-2011 (siniset ja punaiset pylväät). Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo on esitetty mustalla käyrällä. Suomen keskilämpötila oli jaksolla 1971-2000 noin 1,9 ºC. Lähde: Ilmasto-opas.fi sivusto. Suomi sijaitsee alueella, jossa lämpötilan nousun arvioidaan olevan selvästi voimakkaampaa kuin koko maapallon keskimääräinen lämpeneminen. Lisäksi muutokset näyttävät olevan suurempia talvella kuin kesällä. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan kasvavan. Suomen ilmaston muutokset ovat erilaisissa skenaarioissa lähes samoja noin vuoteen 2040 asti. Vuosisadan jälkipuoliskolla erot kasvavat huomattaviksi kasvihuonekaasujen päästöjen määrästä riippuen. Silti päästöjen jäädessä mataliksikin Suomen vuotuinen keskilämpötila nousisi yli kolme astetta. Pessimistisessä vaihtoehdossa lämpötila kohoaisi lähes kuusi astetta. Etenkin talvella lämpötila näyttäisi nousevan Pohjois-Suomessa hiukan nopeammin kuin maan eteläosissa. (Ilmatieteen laitos, 2012). 10

2. Laskentamenetelmät ja tulokset sektoreittain Päästölaskennan lähtökohdat ja määritelmät CO2-raportissa kunnan kasvihuonekaasupäästöt lasketaan kulutusperusteisesti siten, että sähkön ja kaukolämmön päästöt allokoidaan sille kunnalle, jossa sähkö ja kaukolämpö kulutetaan. Jätteenkäsittelyn päästöt allokoidaan sille kunnalle, jossa jäte on syntynyt, vaikka se käsiteltäisiin toisaalla. Mukana laskennassa ovat seuraavat sektorit: kauko-, sähkö- ja erillislämmitys, maalämpö, kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, tieliikenne, teollisuus ja työkoneet, maatalous ja jätehuolto. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa ovat mukana ihmisen toiminnan aiheuttamat tärkeimmät kasvihuonekaasut: hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ) ja dityppioksidi (N 2 O). Mukana eivät ole niin kutsutut fluoratut kasvihuonekaasut eli HFC- ja PFC-yhdisteet sekä rikkiheksafluoridi (SF 6 ), joita käytetään tietyissä tuotteissa esimerkiksi kylmäaineina. Näiden osuus koko Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä on noin 1,5 prosenttia. Kasvihuonekaasujen päästöt on yhteismitallistettu hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO 2 -ekv) kertomalla CH 4 - ja N 2 O- päästöt niiden lämmitysvaikutusta kuvaavalla kertoimella (GWP, global warming potential). CH 4 :n GWP-kerroin on 21 ja N 2 O:n 310. CO2-raportin lähtökohtana ovat menetelmät, joita käytetään Tilastokeskuksen vuosittain YK:n ilmastosopimukselle raportoimassa kasvihuonekaasuinventaariossa (Tilastokeskus, 2010a). Samoja menetelmiä ja lähtökohtia noudattaen on laadittu myös Suomen ympäristökeskuksen kuntien päästölaskentaa varten kehittämä Kasvener-malli (Petäjä, 2007). CO2-raportissa on kuitenkin käytetty Kasvener-malliin verrattuna päivitettyjä menetelmiä niiltä osin, kun Tilastokeskuksen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmät ovat kehittyneet. Lisäksi laskentamalleissa on tiettyjä eroja esimerkiksi sähkönkulutuksen päästökertoimen osalta, sekä siinä, miten yhteistuotannon päästöt on jaettu sähkölle ja kaukolämmölle. Kasvener-mallia ollaan kuitenkin kehittämässä suuntaan, jossa se vastaa nykyistä paremmin CO2-raportin menetelmiä. CO2-raportissa noudatetaan aina uusinta voimassa olevaa kuntajakoa. Tässä vuosiraportissa on käytetty vuoden 2011 kuntajakoa. Sähkönkulutus CO2-raportin sähkönkulutuksen päästölaskenta perustuu Energiateollisuus ry:n (2011a) tilastoon kuntien sähkönkulutuksesta. Tilastossa sähkönkulutus on esitetty seuraaville luokille: asuminen ja maatalous; palvelut ja rakentaminen; ja teollisuus. Hämeenlinnan sähkönkulutus asuminen ja maatalous sekä palvelut ja rakentaminen -luokissa vuosina 2004 ja 2010 on esitetty taulukossa 1. Teollisuuden sähkönkulutusta on käsitelty kappaleessa teollisuus ja työkoneet. Taulukko 1. Hämeenlinnan sähkönkulutus vuosina 2004 ja 2010. Sähkönkulutus (GWh) Vuosi 2004 Vuosi 2010 Asuminen ja maatalous 219 306 Palvelut ja rakentaminen 204 251 CO2-raportissa Energiateollisuus ry:n tilastoluokat asuminen, maatalous, palvelut ja rakentaminen, on jaettu sähkölämmitykseen, maalämpöpumppujen käyttämään sähköön ja kuluttajien sähkönkulutukseen. 11

Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt saadaan vähentämällä Energiateollisuus ry:n tilastoluokkien asuminen, maatalous, palvelut ja rakentaminen sähkönkulutuksesta sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen sähkönkäytön päästö. Myös kuluttajien sähkönkulutus -luokassa osa energiankulutuksesta kuluu lämmitykseen, sillä se sisältää esimerkiksi kylpyhuoneiden sähköllä toimivan lattialämmityksen sekä ilmalämpöpumppujen käyttämän sähkön. CO2-raportissa käytetään sähkönkulutuksen päästökertoimena Suomen keskimääräistä sähkönkulutuksen päästökerrointa. Päästökerroin on laskettu perustuen Tilastokeskuksen ja Energiateollisuus ry:n aineistoon (Energiateollisuus ry, 2011b). Suomen sähköntuotannon päästöt on yhteistuotannon tapauksessa laskettu käyttäen hyödynjakomenetelmää, ja näin saadut päästöt on jaettu Suomen sähkönkulutuksella. Sähkönkulutuksen päästökerroin vaihtelee vuosittain riippuen muun muassa kotimaassa käytettyjen polttoaineiden osuuksista, vesivoiman saatavuudesta, päästökauppamarkkinoiden tilanteesta, tuonnista ja viennistä. Energiateollisuus ry:n mukaan esimerkiksi vuonna 2010 sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt olivat kolmanneksen suuremmat kuin vuonna 2009 johtuen sähköntuotannon kasvusta. Erityisesti hiilellä ja muilla fossiilisilla polttoaineilla jouduttiin kattamaan kasvanutta kysyntää ja vähentynyttä sähkön tuontia lännestä. Vuonna 2011 sähköntuotannon päästöt laskivat jälleen. Päästöjen laskuun vaikuttivat sähkön tuonnin kasvu, sekä lämmin sää, joka vähensi sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon tarvetta. CO2-raportissa käytetyt sähkönkulutuksen päästökertoimet (vuosikeskiarvot koko Suomen tasolla) on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. CO2-raportin sähkönkulutuksen keskimääräiset päästökertoimet 2009-2011. Vuoden 2011 päästökerroin on ennakkotieto. t CO 2 -ekv/gwh Vuosi 2009 Vuosi 2010 Vuosi 2011* Kuluttajat ja sähkölämmitys yhteensä 201 247 198 Teollisuus 194 232 184 CO2-raportissa sähkönkulutus lasketaan viikkotasolla, ja sähkönkulutuksen päästökerroin kuukausittain. Näin ollen sähkölämmitykselle saadaan käytännössä suurempi päästökerroin kuin kuluttajien sähkönkulutukselle, sillä sähkölämmitystä käytetään enemmän talviaikaan, jolloin päästökerroin on keskimäärin suurempi kuin kesällä. Sähkönkulutuksen päästökerroin vuosien 2009-2011 eri kuukausina on esitetty kuvassa 6. 12

Kuva 6. Sähkönkulutuksen päästökerroin kuukausitasolla vuosina 2009-2011, laskettuna hyödynjakomenetelmällä Energiateollisuus ry:n aineistosta. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto. Kuvassa 7 on esitetty kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto. 13

100 90 80 70 kt CO2-ekv 60 50 40 30 20 10 0 2004 2010 2011* Kuluttajien sähkönkulutus 84,5 94,2 75,1 Kuva 7. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto. Rakennusten lämmitys Kaukolämmön laskennan lähtökohtana on käytetty Energiateollisuus ry:n kaukolämpötilastosta (Energiateollisuus ry, 2010c) sekä kaukolämmön toimittajilta saatuja polttoainetietoja. Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon päästöt on jaettu sähkölle ja kaukolämmölle hyödynjakomenetelmää käyttäen. Öljyllä, sähköllä ja maalämmöllä lämmitettyjen rakennusten energiantarve on laskettu CO2-raportin mallilla perustuen Tilastokeskuksen tilastoon rakennusten erillislämmityksen polttoaineista ja sähkölämmityksen energiantarpeesta koko Suomessa (Tilastokeskus, 2009a), kunkin paikkakunnan lämmitystarpeeseen, Tilastokeskuksen rakennuskantaan (Tilastokeskus, 2011) ja Motiva Oy:n (2010) tietoihin lämpimän käyttöveden lämmityksen energiantarpeesta rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Puupolttoaineen kulutus rakennusten erillislämmityksessä perustuu Metlan tilastoon polttopuun käytöstä. Puun pienkäyttöä koskeva kartoitus toteutetaan noin kymmenen vuoden välein. Tiedot maakaasun kulutuksesta rakennusten lämmitykseen saatiin maakaasun jakelijoilta. Kuvassa 8 on esitetty rakennusten lämmityksen energian loppukulutuksen jakautuminen eri energialähteille Hämeenlinnassa vuonna 2010. Sähkön kulutus kattaa sekä sähkölämmityksen että maalämpöpumppujen käyttämän sähkön. 14

Puu 15 % Öljy ja maakaasu 20 % Kaukolämpö 50 % Sähkö 15 % Kuva 8. Energian loppukulutus rakennusten lämmitykseen Hämeenlinnassa vuonna 2010. Sähkönkulutus kattaa sekä sähkölämmityksen että maalämpöpumppujen käyttämän sähkön. Rakennusten lämmityksen päästöt on laskettu perustuen polttoainekohtaisiin päästökertoimiin sekä sähkönkulutuksen päästökertoimeen. Polttoaineiden CO 2 -päästöt on laskettu hyödyntäen Tilastokeskuksen polttoaineluokitusta (Tilastokeskus, 2010b), jossa kuvataan Suomessa käytettävien polttoaineiden keskimääräiset lämpöarvot ja hiilisisällöt. Polttoaineen poltossa syntyy myös pieniä määriä CH 4 - ja N 2 O-päästöjä. Näiden päästöjen määrä riippuu sekä käytettävästä polttoaineesta että polttoteknologiasta. CH 4 - ja N 2 O-päästöt on laskettu käyttäen Kasvenermallin (Petäjä, 2007) päästökertoimia. Rakennusten lämmityksen päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 on esitetty kuvassa 9. Kaukolämmön osalta vuoden 2011 tieto on ennakkotieto, joka on laskettu olettaen, että kaukolämmön tuotannon polttoainejakauma on sama kuin vuonna 2010. 15

100 90 80 70 60 50 kt CO2-ekv 40 30 20 10 0 Maalämpö Kaukolämpö Sähkölämmitys Öljylämmitys Puun pienkäyttö 2004 94,6 35,8 46,2 1,6 2010 84,0 42,1 0,6 53,5 1,6 2011* 69,0 29,6 0,4 43,9 1,6 Kuva 9. Rakennusten lämmityksen päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden ja työkoneiden päästöt on laskettu perustuen teollisuuden käyttämiin polttoaineisiin, sekä öljyn, maakaasun ja nestekaasun myyntimääriin. Teollisuuden käyttämien polttoaineiden määrät on saatu ympäristöhallinnon VAHTI-tietokannasta sekä yrityskyselyillä, öljyn myyntimäärät Öljy- ja kaasualan keskusliitosta, Maakaasun myyntimäärät Gasumilta ja nestekaasun toimitusmäärät Innogasilta. Kevyttä polttoöljyä käytetään teollisuuden ja lämmityksen lisäksi myös diesel-käyttöisissä työkoneissa, raideliikenteessä, vesiliikenteessä ja maatalouden polttoaineena (esimerkiksi maatalousrakennukset ja kuivurit). Kevyen ja raskaan polttoöljyn, maakaasun sekä nestekaasun käyttö työkoneissa ja muissa käyttökohteissa on laskettu vähentämällä kuntaan toimitetuista määristä rakennusten erillislämmitykseen, kaukolämmitykseen sekä teollisuuden tuotantoon käytetyt polttoainemäärät. Teollisuuden sähkönkulutustiedot on saatu Energiateollisuus ry:n tilastosta ja teollisuuden sähköntuotantotiedot suoraan yrityksistä. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästö on laskettu käyttäen valtakunnallista sähkönkulutuksen päästökerrointa. Teollisuuden omaan käyttöön tuottaman sähkön päästöt on laskettu teollisuuden polttoaineiden päästöihin. Tällöin Energiateollisuus ry:n tilastoimasta teollisuuden sähkönkulutuksesta on vähennetty teollisuuden itse tuottama ja kuluttama sähkö. Näin laskettuna teollisuuden sähkönkulutuksen päästöihin huomioidaan vain teollisuuden ostosähkö. Hämeenlinnassa on yksi saha, joka tuottaa sähköä omaan käyttöönsä. 16

Teollisuuden prosessipäästöt tarkoittavat teollisuusprosesseista vapautuvia muita kuin energiaperäisiä päästöjä. Teollisuuden prosessipäästöt on laskettu mukaan Teollisuus ja työkoneet -luokan päästöihin. Hämeenlinnassa prosessipäästöjä aiheutuu vedyn tuotannosta. Hämeenlinnassa vuosina 2004 ja 2010 käytettyjen polttoaineiden määrät teollisuudessa ja työkoneissa on esitetty taulukossa 3. Luvut sisältävät teollisuuden tuotannossa käytetyt polttoaineet, bensiinikäyttöisten työkoneiden polttoaineet sekä kevyen ja raskaan polttoöljyn, maakaasun sekä nestekaasun muun kulutuksen. Teollisuuden sähkönkulutus sisältää teollisuuteen ostetun sähkön eli teollisuuden sähkönkulutuksen, josta on poistettu teollisuuden omaan käyttöön tuottama sähkö. Hämeenlinnassa teollisuuden ja työkoneiden polttoaineenkulutus vuonna 2010 oli 621 GWh ja teollisuuden sähkönkulutus 253 GWh. Teollisuuden kokonaisenergiankulutus vuonna 2010 oli 874 GWh, joka on 19 % vähemmän kuin vuonna 2004. Vuoden 2010 heikko taloudellinen tilanne vähensi yleisesti tuotantomääriä, minkä vuoksi vuoden 2010 teollisuuden energiankulutus oli vähäisempää kuin vuonna 2004. Taulukko 3. Teollisuuden energiankulutus Hämeenlinnassa vuosina 2004 ja 2010. Teollisuuden energiankulutus 2004 2010 Teollisuus ja työkoneet (GWh) 774 621 Teollisuuden sähkönkulutus (GWh) 303 253 Yhteensä 1 077 874 Kuvassa 10 on esitetty Hämeenlinnan teollisuuden ja työkoneiden sekä teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt vuosina 2004 ja 2010. Teollisuuden ja työkoneiden päästöissä näkyvät samat trendit kuin energiankulutuksessa eli vuonna 2010 päästöt olivat huomattavasti vuotta 2004 pienemmät johtuen tuotantomäärien selvästä vähentymisestä. Vuonna 2010 Hämeenlinnan teollisuuden ja työkoneiden päästöt olivat 119 kt CO 2 -ekv ja teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt 59 kt CO 2 -ekv. Teollisuuden sähkönkulutukseen vaikuttaa myös teollisuuden sähkön päästökerroin, minkä vuoksi päästöt eivät suoraan seuraa teollisuuden sähkönkulutuksessa tapahtuvia muutoksia. Teollisuuden kokonaispäästöt vuonna 2010 olivat 178 kt CO 2 -ekv, joka on 27 % vähemmän kuin vuonna 2004. 17

Kuva 10. Teollisuuden ja työkoneiden sekä teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt Hämeenlinnassa vuosina 2004 ja 2010. 18

Tieliikenne Tieliikenteen päästölaskenta perustuu VTT:n LIISA-malliin (VTT, 2011), jossa lasketaan päästöt eri ajoneuvotyypeille ja tieluokille. Tieliikenteen päästöjen jakautuminen eri tieluokille Hämeenlinnassa vuonna 2010 on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Tieliikenteen päästöt tieluokittain Hämeenlinnassa vuonna 2010, ilman moottoripyöriä ja mopoja (VTT, 2011). Tieliikenteen päästöt tieluokittain Päästöt kt CO2-ekv Pääkadut 43,1 Kokoojakadut 5,7 Tonttikadut 8,5 Taajaman päätiet 27,0 Taajaman muut tiet 6,7 Maaseudun päätiet 57,4 Maaseudun muut tiet 12,5 Yhteensä 160,8 Tieliikenteen päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 on esitetty kuvassa 11. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto, joka perustuu liikennemäärän kehitykseen kunnan alueella. 180 160 140 120 kt CO2-ekv 100 80 60 40 20 0 2004 2010 2011* Tieliikenne 167,5 162,1 162,3 Kuva 11. Tieliikenteen päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto, joka perustuu liikennemäärien muutoksiin kunnan alueella. 19

Maatalous Maatalouden päästöt aiheutuvat eläinten ruuansulatuksesta, lannasta sekä peltoviljelystä. Eläinten ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt on laskettu perustuen eläinten lukumäärään sekä Suomen kasvihuonekaasuinventaarion eläintyyppikohtaisiin päästökertoimiin. Laskennassa ovat mukana seuraavat eläintyypit: nautaeläimet (5 eri luokkaa), hevoset, ponit, lampaat, vuohet, siat, porot ja siipikarja (5 eri luokkaa). Eläinten lukumäärätiedot on saatu Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta, Suomen Hippos ry:stä ja Paliskuntain yhdistyksestä. Peltoviljelystä aiheutuu N 2 O-päästöjä, sillä pieni osa pelloille lisätystä typestä muodostaa N 2 O:ta. Päästölaskennassa ovat mukana synteettinen typpilannoitus, lannan käyttö lannoitteena, kasvien niittojäännös ja typpeä sitovat kasvit. Lisäksi laskennassa ovat mukana peltojen kalkituksen CO 2 -päästö, sekä epäsuorat N 2 O- päästöt muiden typpiyhdisteiden laskeuman sekä typen huuhtouman seurauksena. Peltoviljelyn päästölaskennan pohjana ovat maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen viljelypintaala tiedot seuraaville kasveille: kaura, kevätvehnä, kukkakaali, lanttu, ohra, öljykasvit, peruna, porkkana, ruis, seosvilja, syysvehnä, tarhaherne ja valkokaali. Lisäksi on käytetty tietoa koko viljelypinta-alasta. Päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion (Tilastokeskus, 2010a) menetelmiä. Taulukossa 5 on esitetty maatalouden päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2010. Kuvassa 12 on esitetty päästöt vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Taulukko 5. Maatalouden päästöjen jakautuminen eri sektoreille Hämeenlinnassa vuonna 2010. Maatalous Päästöt kt CO2-ekv Eläinten ruuansulatus 13,2 Lannankäsittely 5,1 Lanta laitumella 1,5 Lanta lannoitteena 3,2 Synteettinen lannoitus 11,9 Kalkitus 3,5 Niittojäännös ja typpeä sitovat kasvit 2,4 Epäsuora päästö 6,6 Maatalous yhteensä 47,4 20

35,0 30,0 25,0 20,0 kt CO2-ekv 15,0 10,0 5,0 0,0 Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 2004 15,1 5,5 30,2 2010 13,2 5,1 29,1 2011* 13,2 5,1 29,1 Kuva 12. Maatalouden päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Vuoden 2011 ennakkotietona on vuoden 2010 tieto. Jätehuolto Jätehuollon päästöt koostuvat kiinteän jätteen kaatopaikkasijoituksesta ja laitoskompostoinnista, sekä jäteveden käsittelystä. Kunnissa, joissa tuotetaan sähköä ja/tai kaukolämpöä jätteestä, on jätteenpolton päästö mukana näillä sektoreilla. Kaatopaikalla osa orgaanisesta jätteestä hajoaa anaerobisesti vuosien ja vuosikymmenien kuluessa tuottaen metaania. Hajoavia jätejakeita ovat esimerkiksi elintarvikejäte, puutarhajäte, paperi ja pahvi. Sen sijaan esimerkiksi muovit, lasi ja metalli eivät hajoa kaatopaikalla lainkaan. Kaatopaikoilla osa orgaanisestakin jätteestä jää hajoamatta ja varastoituu kaatopaikalle pitkäksi ajaksi. Kaatopaikan ratkaisuilla voidaan vaikuttaa metaanipäästöjen syntyyn. Kaatopaikkakaasun talteenotolla saadaan muodostunutta metaania talteen, ja sitä voidaan hyödyntää energiana tai polttaa soihtupolttona, jolloin metaani palaa hiilidioksidiksi. Kaatopaikan hapettavan pintakerroksen avulla voidaan osa metaanista hapettaa hiilidioksidiksi. Kaatopaikalla muodostuvan metaanin määrää arvioidaan dynaamisella mallilla, joka ottaa huomioon eri vuosina kaatopaikalle sijoitetut jätemäärät, jätteen tyypin, kaatopaikkakaasun talteenoton ja hapettumisen pintakerroksessa. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on kehittänyt tätä tarkoitusta varten jäteyhtiöille laskentamallin. 21

Kaatopaikkojen päästöt laskettiin SYKE:n jätemallilla VAHTI-tietokannan jätemäärätietoihin perustuen. SYKE:n jätemalli arvioi jätemääriä ajassa taaksepäin perustuen tietoon kaatopaikan perustamisvuodesta, saatavilla olevista jätemäärätiedoista, sekä Suomen keskimääräiseen jätemäärien kehityksestä eri jätejakeiden osalta. Kaatopaikkojen metaanin talteenottoa koskevat tiedot saatiin Suomen biokaasulaitosrekisteristä (Kuittinen ja muut, 2010). Syntypaikkaperusteista laskentaa varten kunkin kaatopaikan päästöt jaettiin jätehuoltoyhtiöiden toiminta-alueiden kunnille asukasluvun suhteessa, sillä tietyn alueen kuntien asukaskohtaiset jätemäärät eivät yleensä vaihtele merkittävästi. Kompostoinnin päästöt laskettiin perustuen VAHTI-tietokannan tietoihin kompostointilaitoksissa käsitellyistä jätejakeista. Päästöt laskettiin käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion (Tilastokeskus, 2010a) päästökertoimia. Useiden kuntien yhteisten kompostointilaitosten päästöt jaettiin kunnille asukasluvun suhteessa. Jäteveden käsittelystä syntyy CH 4 - ja N 2 O-päästöjä. Yhdyskuntajäteveden CH 4 -päästöjen laskenta perustuu jätevedenkäsittelylaitoksille saapuvan orgaanisen aineksen (BOD7) kuormaan, ja N 2 O-päästöjen laskenta jätevedenpuhdistamojen typpikuormaan vesistöihin. Nämä tiedot on saatu VAHTI-järjestelmästä, ja päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä (Tilastokeskus, 2010a). Useiden kuntien yhteisten jätevedenpuhdistamoiden tapauksessa päästöt on jaettu kunnille puhdistamolle saapuvan jätevesikuorman tai asukasluvun suhteessa. Yhdyskuntajäteveden puhdistamoiden piiriin kuulumattomien asukkaiden jätevedenkäsittelyn päästöt on laskettu perustuen haja-asutusalueiden väkilukuun käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion (Tilastokeskus, 2010a) menetelmiä. CH 4 -päästö perustuu asukaskohtaiseen keskimääräiseen orgaanisen aineksen kuormaan, ja N 2 O-päästö keskimääräiseen proteiininkulutukseen ja proteiinin typpisisältöön. Teollisuuden jätevedenkäsittelyn päästöjen laskenta perustuu jätevedenkäsittelylaitosten orgaanisen aineksen (COD) sekä typen kuormitukseen vesistöihin. Myös tämä tieto on saatu VAHTI-järjestelmästä, ja päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. Jätehuollon päästöt sektoreittain Hämeenlinnassa vuonna 2010 on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Jätehuollon päästöt sektoreittain Hämeenlinnassa vuonna 2010. Jätehuollon päästöt sektoreittain Päästöt kt CO2-ekv Kaatopaikat 16,4 Kompostointi 0,5 Yhdyskuntajätevesi 2,4 Teollisuuden jätevesi 0,0 Jätehuolto yhteensä 19,3 Jätehuollon päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 on esitetty kuvassa 13. Vuoden 2011 ennakkotietona on vuoden 2010 tieto. 22

18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 kt CO2-ekv 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Kiinteä jäte Jätevesi 2004 11,8 2,8 2010 16,9 2,4 2011* 16,9 2,4 Kuva 13. Jätehuollon päästöt Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. 23

3. Hämeenlinnan energian loppukulutus ja päästöt yhteensä Hämeenlinnan energian loppukulutus vuonna 2010 oli yhteensä 2969 GWh. Kulutus ilman teollisuutta oli 2096 GWh. Kulutuksen jakautuminen eri sektoreille on esitetty kuvassa 14. Tieliikenne 21 % Kuluttajien sähkönkulutus 13 % Sähkölämmitys 5 % Maalämpö 0 % Teollisuus ja työkoneet 21 % Kaukolämpö 18 % Teollisuuden sähkönkulutus 9 % Erillislämmitys 13 % Kuva 14. Hämeenlinnan energian loppukulutuksen jakautuminen eri sektoreille vuonna 2010. Hämeenlinnan kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2010 olivat yhteensä 504,9 kt CO 2 -ekv, kun mukana eivät ole teollisuuden päästöt. Näistä päästöistä 94,2 kt CO 2 -ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta ja 42,1 kt CO 2 -ekv sähkölämmityksestä. Maalämmön osuus lämmitysmuotojakaumasta ja päästöistä on pieni. Päästöistä 84,0 kt CO 2 -ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 55,1 kt CO 2 -ekv erillislämmityksestä, 162,1 kt CO 2 -ekv tieliikenteestä, 47,4 kt CO 2 -ekv maataloudesta ja 19,3 kt CO 2 -ekv jätehuollosta (kuva 15). Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 58,5 kt CO 2 -ekv ja päästöt teollisuus ja työkoneet -luokasta 119,3 kt CO 2 -ekv. 24

Maatalous 7 % Tieliikenne 24 % Erillislämmitys 8 % Kaukolämpö 12 % Jätehuolto Kuluttajien 3 % sähkönkulutus 14 % Sähkölämmitys 6 % Teollisuus ja työkoneet 17 % Kuva 15. Hämeenlinnan päästöt sektoreittain vuonna 2010. Maalämpö 0 % Kuvassa 16 on esitetty päästöjen kehitys sektoreittain vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011. Teollisuuden sähkönkulutus 9 % 25

180 160 140 120 100 80 kt CO2-ekv 60 40 20 0 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 2004 84,5 35,8 94,6 47,8 167,5 50,8 14,6 2010 94,2 42,1 0,6 84,0 55,1 162,1 47,4 19,3 2011* 75,1 29,6 0,4 69,0 45,4 162,3 47,4 19,3 Kuva 16. Päästöt sektoreittain Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 ilman teollisuutta. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto. Kuvassa 17 on esitetty päästöjen kehitys asukasta kohden vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 ilman teollisuutta. 26

kt CO2-ekv 600 500 400 300 200 100 Päästöt yhteensä Päästöt asukasta kohden 9 8 7 6 5 4 3 2 1 t CO2-ekv/asukas 0 2004 2010 2011* Kuva 17. Päästöt yhteensä ja asukasta kohden Hämeenlinnassa vuonna 2004 ja vuosina 2010-2011 ilman teollisuutta. Vuoden 2011 tieto on ennakkotieto. 0 4. Hämeenlinna verrattuna CO2-raportin kuntiin Kuvassa 18 on verrattu Hämeenlinnan vuoden 2010 asukaskohtaisia päästöjä keskimääräisen CO2-raportin kunnan päästöihin. Mukana vertailussa ovat kauko-, erillis- ja sähkölämmitys, maalämpö, kuluttajien sähkönkulutus, tieliikenne, maatalous ja jätehuolto. 27

3,0 Hämeenlinna CO2-raportti 2,5 2,0 t CO2-ekv/asukas 1,5 1,0 0,5 0,0 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto Kuva 18. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu keskimääräiseen CO2-raportin kuntaan vuonna 2010. Kuvasta 18 nähdään, että Hämeenlinnan päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2010 1,4 t CO 2 - ekv/asukas, eli noin 20 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Koska CO2-raportissa käytetään kaikille kunnille samaa, Suomen keskimääräistä päästökerrointa, johtuvat erot päästöissä ainoastaan eroista sähkön kulutuksessa. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin. Hämeenlinnan asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2010 olivat 0,6 t CO 2 -ekv, eli noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat sähkölämmityksen osuus lämmitysmuotojakaumasta, sekä vuosittainen lämmitystarve. Maalämmön merkitys on vielä pieni. Hämeenlinnan kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2010 1,3 t CO2-ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,8 t CO2-ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat noin 20 % suuremmat ja päästöt erillislämmityksestä noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Tärkeimmät rakennusten lämmityksen päästöihin vaikuttavat tekijät ovat rakennusten pinta-ala asukasta kohden, sekä lämmityksen polttoaineet. Rakennuspinta-ala asukasta kohti on yleisesti ottaen suurempi kaupungeissa kuin pienissä kunnissa johtuen muun muassa teollisuusrakennusten, palveluiden, liike- ja toimistorakennusten sijoittumisesta kaupunkeihin. Kaukolämmön päästöihin vaikuttavat merkittävästi tuotantoon käytetyt polttoaineet. Päästöt ovat korkeimmat kunnissa, joissa kaukolämmön tuotantoon käytetään pääasiassa turvetta ja kivihiiltä, ja pienet 28

kunnissa, joissa käytetään paljon puupolttoaineita. Myös erillislämmityksen jakautuminen öljyyn, maakaasuun ja puupolttoaineisiin vaikuttaa huomattavasti päästöön. Hämeenlinnan päästöt tieliikenteestä vuonna 2010 olivat 2,4 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 10 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöihin vaikuttaa sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne. Paikallisen tieliikenteen päästöihin vaikuttavat kunnan yhdyskuntarakenne ja liikennesuunnittelu, eli liikkumisen tarve kunnassa ja käytetty liikennemuoto. Läpiajoliikenne on merkittävässä osassa erityisesti pienissä kunnissa, joiden läpi kulkee valtatie. Hämeenlinnan päästöt maataloudesta vuonna 2010 olivat asukasta kohti laskettuna 0,7 t CO 2 -ekv. Päästöt olivat noin 40 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Maatalouden päästöt riippuvat kunnan maatalouselinkeinon laajuudesta, sekä sen jakautumisesta kotieläintalouteen ja peltoviljelyyn. Kotieläimistä naudat tuottavat eniten kasvihuonekaasujen päästöjä. Maataloussektorin päästöt vaihtelevat huomattavasti CO2-raportin kuntien välillä. Suurimmissa kaupungeissa maatalouden päästöt ovat lähes merkityksettömät, kun taas kunnissa, jotka ovat merkittäviä maidon- tai lihantuottajia, maatalous on tärkein päästösektori. Hämeenlinnan päästöt jätehuollosta vuonna 2010 olivat 0,3 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 10 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Kaatopaikkasijoituksen päästöt riippuvat erityisesti kaatopaikalle sijoitetun biohajoavan jätteen määrästä ja kaatopaikkakaasun talteenoton tehokkuudesta. Tietyissä kunnissa on myös isoja teollisuuden kaatopaikkoja, jotka vaikuttavat merkittävästi jätehuollon päästöihin. CO2-raportissa ovat mukana myös kuntien suljetut kaatopaikat siltä osin, kuin niistä on tietoa saatavissa. Näin ollen jätehuoltosektorin päästötiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia CO2-raportin kuntien kesken. Useimmissa kunnissa jätteen laitoskompostoinnin merkitys on pieni, mutta tietyissä kunnissa on suuria kompostointilaitoksia, jolloin kompostoinnin osuus jätesektorin päästöistä voi olla kymmeniä prosentteja. Jätevedenkäsittelyn päästöt ovat suurimmat kunnissa, joissa on paljon asukkaita kunnallisen jätevedenkäsittelyn ulkopuolella. Myös teollisuuden jätevedenkäsittelystä aiheutuu päästöjä, mutta nämä päästöt ovat yleensä pienet verrattuna haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelyn päästöihin. Tarkempia kaikkien CO2-raportin kuntien sektorikohtaisia päästövertailuja on esitetty liitteessä 1. Kuvassa 19 on vertailtu kaikkien CO2-raportissa mukana olevien Kanta-Hämeen kuntien asukaskohtaisia päästöjä toisiinsa (ilman teollisuutta). Kuntien päästöt vuonna 2010 vaihtelivat välillä 7,2 11,3 t CO 2 - ekv/asukas. Hämeenlinnan päästöt asukasta kohti olivat 15 prosenttia pienemmät kuin saman maakunnan kunnissa keskimäärin. 29

12 10 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 8 t CO2-ekv/asukas 6 4 2 0 Riihimäki Hämeenlinna Hausjärvi Janakkala Jokioinen Kuva 19. Kanta-Hämeen kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2010 ilman teollisuutta. Kuvassa 20 on vertailtu sellaisten CO2-raportin kuntien asukaskohtaisia päästöjä, joissa on 25 000-70 000 asukasta. Teollisuuden päästöt eivät ole vertailussa mukana. Näiden kuntien päästöt vuonna 2010 vaihtelivat välillä 6,0 9,6 t CO 2 -ekv/asukas. Hämeenlinnan päästöt asukasta kohti olivat 5 prosenttia suuremmat kuin saman kokoluokan kunnissa keskimäärin. 30

12 10 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto t CO2-ekv/asukas 8 6 4 2 0 Kuva 20. CO2-raportissa mukana olevien 25 000-70 000 asukkaan kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2010 ilman teollisuutta. 31

Lähdeluettelo Energiateollisuus ry, 2011a. Kunnat sähkön käytön suuruuden mukaan. Vuosi 2010. Energiateollisuus ry, 2011b. Sähköntuotannon polttoaineet ja CO2-päästöt. Energiateollisuus ry, 2011c. Kaukolämpötilasto 2010. ISSN 0786-4809. Ilmatieteen laitos, 2012. http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/suomen-muuttuva-ilmasto Motiva Oy, 2010. Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen normitus. Petäjä, J., 2007. Kasvener - kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli kuntatason tarkasteluihin. Suomen ympäristökeskus. Tilastokeskus, 2009a. Energiatilasto. Vuosikirja 2008. Helsinki 2009. Tilastokeskus, 2009b. Greenhouse gas emissions in Finland 1990-2007. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. 8 April 2010. Tilastokeskus, 2010a. Greenhouse gas emissions in Finland 1990-2008. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. 25 May 2010. Tilastokeskus, 2010b. Polttoaineluokitus 2010. Tilastokeskus, 2011. Tilastokeskuksen tietokannat. Rakennukset ja kesämökit. VTT, 2011. LIISA 2010. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä. http://lipasto.vtt.fi/liisa/index.htm 32

16 Kokonaispäästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2010 ilman teollisuutta (t CO2-ekv / asukas) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 14 12 10 8 6 4 2 0 Espoo Raahe Helsinki Tampere Kauniainen Järvenpää Pornainen Kerava Varkaus Kirkkonummi Imatra Joensuu Vantaa Porvoo Ylöjärvi Pirkkala Hyvinkää Rauma Nurmijärvi Lappeenranta Turku Lieto Rusko Lahti Kaarina Kotka Ulvila Oulu Riihimäki Tuusula Jyväskylä Pori Masku Naantali Raisio Lohja Mikkeli --> Hämeenlinna Äänekoski Kangasala Kouvola Ilomantsi Kuopio Vihti Mänttä-Vilppula Hollola Karkkila Suomussalmi Nastola Hausjärvi Kemiönsaari Hamina Taivalkoski Seinäjoki Uusikaupunki Iisalmi Sipoo Nakkila Janakkala Pyhtää Salo Heinola Ylivieska Mynämäki Kuusamo Padasjoki Mäntsälä Orimattila Kärkölä Hämeenkyrö Laitila Hankasalmi Eurajoki Jokioinen Iitti Loviisa Posio Parikkala Kuhmoinen Ikaalinen Somero Hämeenkoski Kiuruvesi Sysmä Hartola 33

3 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2010 (t CO2-ekv / asukas) 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Uusikaupunki Varkaus Tuusula Hausjärvi Nastola Rusko Äänekoski Nakkila Lieto Nurmijärvi Ulvila Karkkila Ylöjärvi Raahe Laitila Hollola Järvenpää Jokioinen Vihti Janakkala Pirkkala Masku Imatra Pornainen Kaarina Suomussalmi Mänttä-Vilppula Somero Kotka Pyhtää Porvoo Mäntsälä Rauma Kärkölä Joensuu Iitti Ylivieska Hankasalmi Ilomantsi Kangasala Kauniainen Kirkkonummi Orimattila Taivalkoski Hyvinkää Lohja Salo Heinola Riihimäki Kerava Raisio Kuopio Seinäjoki Kiuruvesi Parikkala Iisalmi Tampere Jyväskylä Hamina Mynämäki Hämeenlinna Posio Vantaa Mikkeli Lahti Espoo Kouvola Lappeenranta Turku Loviisa Oulu Pori Padasjoki Sipoo Ikaalinen Hämeenkoski Helsinki Sysmä Eurajoki Hartola Hämeenkyrö Kuhmoinen Kemiönsaari Naantali Kuusamo 34

6 Lämmityksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2010 (t CO2-ekv / asukas) Kaukolämmitys Sähkölämmitys Maalämpö Erillislämmitys 5 4 3 2 1 0 Kiuruvesi Pornainen Taivalkoski Raahe Mynämäki Parikkala Porvoo Hämeenkoski Lappeenranta Suomussalmi Padasjoki Hankasalmi Posio Masku Nurmijärvi Espoo Kirkkonummi Kemiönsaari Mäntsälä Ylöjärvi Lieto Vihti Äänekoski Kouvola Kangasala Helsinki Janakkala Pyhtää Tampere Hämeenlinna Pirkkala Ilomantsi Hyvinkää Sipoo Lohja Laitila Järvenpää Hämeenkyrö Hartola Mikkeli Vantaa Kärkölä Joensuu Ulvila Rauma Kerava Rusko Hollola Orimattila Kuusamo Kauniainen Jokioinen Varkaus Eurajoki Kaarina Imatra Somero Sysmä Riihimäki Naantali Oulu Pori Kuhmoinen Tuusula Kotka Hausjärvi Salo Iitti Hamina Lahti Mänttä-Vilppula Jyväskylä Loviisa Raisio Nastola Nakkila Karkkila Turku Iisalmi Heinola Kuopio Seinäjoki Ikaalinen Ylivieska Uusikaupunki 35

8 Tieliikenteen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2010 (t CO 2 -ekv / asukas) Kunnan kadut ja tiet Päätiet 7 6 5 4 3 2 1 0 Helsinki Turku Espoo Tampere Kauniainen Järvenpää Naantali Imatra Lahti Varkaus Oulu Kerava Joensuu Pori Rauma Pornainen Kuopio Kotka Rusko Vantaa Uusikaupunki Raahe Jyväskylä Seinäjoki Mänttä-Vilppula Iisalmi Riihimäki Hyvinkää Lappeenranta Kiuruvesi Raisio Ylöjärvi Mikkeli Kouvola Karkkila Hausjärvi Ylivieska Hämeenlinna Kemiönsaari Kirkkonummi Ulvila Ilomantsi Kaarina Pirkkala Porvoo Somero Tuusula Hamina Lohja Kangasala Lieto Hollola Kärkölä Kuusamo Nurmijärvi Salo Äänekoski Masku Nakkila Suomussalmi Vihti Mynämäki Nastola Sysmä Orimattila Posio Laitila Jokioinen Sipoo Parikkala Iitti Ikaalinen Heinola Hämeenkyrö Taivalkoski Hankasalmi Padasjoki Hämeenkoski Eurajoki Janakkala Loviisa Pyhtää Kuhmoinen Mäntsälä Hartola 36

9 Maatalouden päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2010 (t CO2-ekv / asukas) Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Helsinki Kauniainen Espoo Kerava Järvenpää Vantaa Lahti Raisio Turku Tampere Kotka Oulu Pirkkala Imatra Varkaus Riihimäki Kaarina Jyväskylä Kirkkonummi Hyvinkää Tuusula Pori Lohja Heinola Kuopio Raahe Rauma Joensuu Porvoo Nurmijärvi Naantali Äänekoski Karkkila Ylöjärvi Sipoo Nastola Mikkeli Lappeenranta Vihti Hamina Ulvila Hämeenlinna Kangasala Mänttä-Vilppula Lieto Kouvola Hollola Masku Ilomantsi Mäntsälä Janakkala Uusikaupunki Suomussalmi Pornainen Pyhtää Ylivieska Rusko Nakkila Kuusamo Seinäjoki Loviisa Iisalmi Salo Eurajoki Kemiönsaari Taivalkoski Hausjärvi Kuhmoinen Hämeenkyrö Padasjoki Ikaalinen Orimattila Iitti Kärkölä Laitila Hartola Jokioinen Mynämäki Hankasalmi Posio Parikkala Sysmä Somero Hämeenkoski Kiuruvesi 37

www.co2-raportti.fi