Kaupunki kaikille aisteille Moniaistisuus ja saavutettavuus rakennetussa ympäristössä Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtiosasto Kaupunkisuunnittelu Espoo, 16.11.2007 DI Jukka Jokiniemi
Havaitseminen, moniaistisuus ja tilan kokeminen Ihmisen aistijärjestelmä on käyttöliittymä ympäristön havainnointiin. Havainnointi ei perustu vain aistimiseen vaan tiedon aktiiviseen jäljittämiseen. James Gibson (1966) määritteli lihas- ja tasapainoaistin perinteistä poiketen erilliseksi aistiksi.
Gibsonin havainnoimisjärjestelmä 1. Perusorientaatiojärjestelmä 2. Kuuloaistijärjestelmä 3. Kosketusaistijärjestelmä 4. Maku- ja hajuaistijärjestelmä 5. Visuaalinen aistijärjestelmä
Moniaistisuus Moniaistisuudessa eri aistien kautta saatavaa tietoa yhdistellään. Moniaistisuus auttaa ja tehostaa havaitsemista. Eri aistien kautta saatu informaatio voi olla ristiriitaista ja vaikeuttaa havaitsemista. Liikuttaessa ja liikettä havainnoitaessa moniaistiset ärsykkeet antavat luotettavampaa tietoa kuin yksittäiset aistit. Kuulo- ja näköaistin yhteistyö on tärkeätä puheen havaitsemisessa.
Kun aistitarjoumia lisätään vain näköaistille on 1+1 < 2. Tällöin näkövammaisen kannalta tulos on 0. Kun aistitarjoumia lisätään kaikille aisteille on 1+1 > 2. Näin parannetaan näkövammaisen mahdollisuutta itsenäiseen toimintaan.
Tilan kokeminen Mielikuvakartta tilan hahmottamisessa Mielikuvakartta muodostuu moniaistisista aistitarjoumista ei pelkästä ympäristön visuaalisuudesta. Näkövammaiselle tilassa toimimisen edellytyksenä on mielikuvakartan jäsentyminen. Näkövammaisen henkilön mielikuvakartta poikkeaa näkevien kartoista.
Kampin keskuksen kohokartta
Tyhjästä tilasta aistiärsykkeiden liikatarjontaan Tyhjän tilan ongelma: Aistiärsykkeitä ei ole riittävästi tarjolla. Hälytilassa aistitarjoumat ovat liian voimakkaita tai ne ovat päällekkäisiä. Myös silloin havaitseminen on vaikeaa. Ihannetilassa aistitarjoumia on riittävästi ja ne ovat voimakkuudeltaan sopivia.
Käsityksiä mielipaikasta Mielipaikalla on rentouttava vaikutus ja siihen liittyy myönteisiä tunteita. Mielipaikan aistitarjoumat ovat myönteisiä. Hyvä ympäristö on selkeästi jäsentyvä ja yksityiskohdiltaan rikas.
Näkövammaisen toimintakyky rakennetussa ympäristössä Näkövammaisen itsenäisen liikkumisen edellytyksenä on harjaantuminen tilaan. Aikaisemmin näkövammaisen itsenäinen liikkuminen riippui omista taidoista. Nykyään vaatimuksia kohdistetaan myös ympäristöön.
Esteettömyys ja vuorovaikutussuhteet Lainsäädäntö edellyttää esteetöntä rakentamista mutta ei huomioi näkövammaisten tarpeita. Lainsäädännössä määritellään liikuntarajoitteisten tarpeet. Aistivammaisten tarpeita ei määritellä lainsäädännössä lainkaan ja tulkinta tarpeista jä avoimeksi.
Yksilön toimintakyky ja ympäristön aistitarjoumat
Esteettömän ympäristön suunnittelun haasteita Ympäristön on tuettava tilaan orientoitumista Häiritseviä tekijöitä tilassa on vähennettävä Äänimerkit auttavat orientaatiota Melu ja kaiku haittaavat orientaatiota Näkövammaiselle tilassa toimiminen on harvoin mahdotonta, mutta usein vaikeaa Oikeilla materiaalivalinnoilla voidaan lisätä esteettömyyden lisäksi esteettisyyttä
Meluisa Marjaniementien silta
Risteyksen ääni Liikennevaloäänimerkkien kehittämistutkimus Näkövammaiset toivovat lisää äänimerkkejä; toisaalta lähistön asukkaat kokevat ne usein häiritseviksi. Opasteäänien ei tulisi lisätä melusaastetta. Tutkimuksen pohjaksi kehitettiin äänimerkki, jonka tärkeimmät tavoitteet olivat: miellyttävyys erottuvuus suuntakuultavuus viestin ymmärrettävyys
Tutkimuksessa verrattiin nykyisin käytössä olevia ääniä erilaisiin linnunlaulusta muokattuihin ääniin. Ääniä tutkittiin kenttäolosuhteissa. Koehenkilöihin kuului näkeviä ja näkövammaisia.
Miellyttävyyden kannalta saatiin suurin parannus -hitaampi tempo tekee äänestä miellyttävän. Luonnon äänet koetaan miellyttävämpinä kuin synteettiset äänet. Suuntakuulon osalta parannus ei ollut merkittävä. Viestin selkeyden kannalta äänen tempo on ratkaisevin ominaisuus. Lyhyt ääni-impulssi ei peitä ympäristön muita ääniä alleen. Pitkä sointi ei paranna äänen paikallistettavuutta, mutta lisää äänen häiritsevyyttä.
Esteetön ulkovalaistustutkimus Selvitys ulkovalaistuksen vaatimuksista ikääntyneille ja heikkonäköisille Tutkimus tehtiin kävelykierroksena Vuosaaressa. Ulkovalaistukselle tyypillinen alle 5 luxin valaistustaso on heikkonäköisen hämäräsokeusraja. Valaisinten pylväskorkeus ja niiden sijoittelu ovat heikkonäköisten kannalta ratkaisevia. Ikääntyneet kokevat hämärässä liikkumisen turvallisuuskysymyksenä.
Kauppakeskuksen aukio
Kontrastiraidat heikkonäköisille Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka voimakas kontrastiraidan on oltava ja onko tumma vai vaalea raita parempi. Kaikki koehenkilöt olivat heikkonäköisiä ja tutkimus perustui tietokonemallien käyttöön. Tummalla raidalla saadaan riittävä kontrasti helpommin kuin vaalealla raidalla. Epäsymmetria perustuu näköjärjestelmän logaritmisuuteen: muutos valotasolta 1 lux - 10 lux on sama kuin 10 lux - 100 lux. Näkötutkijat ja arkkitehdit ymmärtävät kontrastin eri tavalla. Koetulokset ovat merkittäviä, joten jatkotutkimus aiheesta olisi tarpeen.
Iiris-talo
Jalkakäytävien opastavat materiaalit Tutkimuksessa selvitettiin opastavien materiaalien käytettävyyttä Suomen ympärivuotisissa olosuhteissa. Tutkimus tehtiin NKL:n Mäkelänkadulla ja arvioinnit kerättiin heikkonäköisiltä ja sokeilta.
Opastavalla laatalla voidaan ohjata suuntaa tai varoittaa vaarasta. Laatan rakenteen on kestettävä talvikunnossapidon rasitus. Opastavan raidan värikontrasti- ja akustiset ominaisuudet ovat tunto-ominaisuuksien lisäksi tärkeitä. Materiaalien kehittely vaatii lisää tutkimusta ja tuotekehittelyä.
Moniaistisuus kaupunkiympäristössä Tutkimuksessa arvioitiin 11 liikenne- näkövammais- ja puistotilaa Itäkeskuksessa. Tutkimuksessa sovellettiin Gå Tur kävelykierrosmenetelmää. Koehenkilöt olivat näkeviä ja heikkonäköisiä. Kierroksella arvioitiin viihtyisyyttä, toimimisen helppoutta, ihmisystävällisyyttä ja arkkitehtonisuutta näkö- kuulo- tunto- ja hajuaistin kannalta.
Liikennetila, näkövammaistila, puisto
Kun aistiarviot ovat hyviä tai keskinkertaisia parantavat ne ihmisystävällisyyttä kumuloiden. Sama kumuloituminen voi toteutua negatiivisesti. Näkövammaisille toimimisen helppous edellyttää tarpeiden huomioimista suunnittelussa. Vaikka yleiset esteettömyysvaatimukset täyttyivät kaikissa ympäristöissä toteutui toimimisen helppous tasavertaisesti vain näkövammaistiloissa. Äänimerkit, opastavat materiaalit ja värikontrastit helpottavat näkövammaisten itsenäistä suoriutumista. Viihtyisyyden ja ihmisystävällisyyden kannalta luontoelementtejä sisältävät ympäristöt olivat parhaita. Ympäristön melu heikentää ympäristön viihtyisyyttä huomattavasti.
Lopuksi Moniaistinen luontoelementtejä sisältävä ympäristö on ihmisystävällinen kaikkien kannalta. Näkövammaisten toimintakykyyn vaikuttavat yksilön valmiuksien lisäksi ympäristön suunnitellut aistitarjoumat.
Pyydän teitä arvoisa professori Kaj Nyman ja filosofian tohtori Jukka Häkkinen arkkitehtiosaston määrääminä vastaväittäjinä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.
Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on muistuttamista väitöskirjaani vastaan, pyytämään puheenvuoroja herra kustokselta.