SINNET MIE JÄIN Kauimpana suomesta



Samankaltaiset tiedostot
Heikun Anna Uslussa Kauimpana suomesta

Muistelus Lannan Nillasta eli Knud Qvænistä

Koulun keinot haastavaan käyttäytymiseen

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei

Minun elämäni. Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, 2017

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Työhyvinvointi. Aktiivista toimijuutta ja valintoja verkostossa. Heli Heikkilä ja Laura Seppänen. Työterveyslaitos

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä. Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto

YHTÄ ELIITTIÄ? Datanarratiiveja opiskelijoiden sosiaalisesta hyvinvoinnista

PAPERITTOMAT -Passiopolku

Kuluttajien luottamusmaailma

Mun perhe. * Joo, mulla on kaksi lasta. Mulla on Mulla ei oo. 1 2,3,4 + a ei + a. Mulla on yksi lapsi kaksi lasta Mulla ei oo lapsia

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa)

TUEXI lasten, nuorten ja perheiden tukena

Poimintoja hankkeessa tehdyistä maahanmuuttajien haastatteluista. Niitty - Vertaisohjattu perhevalmennusmalli maahanmuuttajille

Tiet Ruijhaan Oversatt til kvensk: Kainun institutti - Kvensk institutt / Pirjo Paavalniemi

Yksinäisyys palvelutaloasukkaiden kokemana

asiakas työntekijä suhde pitkäaikaistyöttömän identiteetti Outi Välimaa Tampereen yliopisto Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos

ELÄMÄNOTE-TUTKIMUS

UUSI KIRKKOVUOSI UUSI LASTEN VIRSI UUSI ILO MESSUUN! Aineistoa 1. adventin perhemessuun

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Kuningas Daavid (2. osa)

Joka kaupungissa on oma presidentti

Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

1. Luistimilla. 2. Kultasauva. 3. Toivoni

ELIA OTETAAN TAIVAASEEN

JEESUS PILATUKSEN JA HERODEKSEN EDESSÄ

Löydätkö tien. taivaaseen?

EEVA JA AADAM EDENISSÄ

PUHEKIELEN PRONOMINIT

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet

SOSIAALISESTI MONIMUOTOINEN KAUPUNKI. Liisa Häikiö & Liina Sointu Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopisto Ketterä kaupunki

Kielellisten taitojen ja oppimisen tukeminen vuorovaikutuksessa Esimerkki: Vesi

Kuningas Daavid (2. osa)

VAIN NAISASIAKKAITA VARTEN Asunnottomien naisten tulkintoja naiserityisestä asunnottomuustyöstä

JEESUS OPETTAA JA PARANTAA GALILEASSA

Lapsuus ja nuoruus. jatkuu. sairastumisen. jälkeenkin! Perhepsykoterapeutti,esh Outi Abrahamsson

Kysymyksiä ja vastauksia Vapa-aikakoti

Tämän leirivihon omistaa:

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Lastentarhanopettajien jaettuja muisteluja ja tarinoita sukupuolesta ja vallasta

Yöllä Fan nukkuu huonosti. Hänellä on nenä tukossa ja häntä palelee. Aamulla hän etsii kuumemittarin ja mittaa kuumeen.

Story 36 of 60.

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN

Mun perhe. - Ei, mä en oo naimisissa. - Joo, mulla on kaksi lasta. - Ei, mulla ei oo lapsia. Mulla on Mulla ei oo. Mulla on kaksi lasta

Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Matt. 11: Väsyneille ja stressaantuneille

Lapsityöläinen. Nälkäinen lapsi

DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI

VERTAUS TUHLAAJAPOJASTA

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä!

4.1 Kaikki otti mut tosi hyvin ja ilosella naamalla vastaan, enkä tuntenu oloani mitenkään ulkopuoliseksi, kiitos hyvän yhteishengen työpaikalla.

Nettiraamattu. lapsille. Elisa, ihmeiden mies

Majakka-ilta

Jeesus parantaa sokean

LAPSET PUHEEKSI KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSIA LASTENSUOJELUSSA

Prinssistä paimeneksi

PERHEINTERVENTIOIDEN SOVELTAMINEN LASTEN JA NUORTEN VASTAANOTOLLA

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Nettiraamattu lapsille. Prinssistä paimeneksi

Viisas kuningas Salomo

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe

Synkkäsimo HEIDI VAATTOVAARA 11

Me lähdemme Herran huoneeseen

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Yksikön esittely Pretzissä. n=share&utm_medium=copy&rc=ex0share

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SALOMON RUKOUS

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA JEESUS PARANTAJAMME

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen

Työharjoittelu Saksassa - Kleve Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen syntymä

2. kappale ( toinen kappale) P ERHE. sisko. Hän on 13 vuotta.

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär.

Haukkavaaran kiitoskallio

Jesaja näkee tulevaisuuteen

Hän oli myös koulullamme muutaman sunnuntain ohjeistamassa meitä. Pyynnöstämme hän myös naksautti niskamme

Nettiraamattu lapsille. Rikas mies, köyhä mies

Jumalan lupaus Abrahamille

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Lapsilisä ja monilapsilissäys [Barnbidrag och flerbarnstillägg] Klicka här, skriv ev. Undertitel

TERVETULOA VOIMANPESÄÄN. Miian tarina

Perheen perusteet 1. osa

Sergei Radonezilainen -keppinukke

SISÄLTÖ. Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen

Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 37/

Well-being through work Hyvinvointia työstä. Finnish Institute of Occupational Health

Missa. Mie käväsin niinku kissa kuumassa uunissa. 1 Harjotus. 2 Harjotus. Kunka Missa ellää S.4. Mikä Missa oon? ... Minkälainen Missa oon? ...

Ruotti saapi uuet setelit ja klopot/kolikot TARKISTA RAHAT

P. Tervonen 11/ 2018

VERTAUKSIA KADONNEEN ETSIMISESTÄ

Transkriptio:

SINNET MIE JÄIN Kauimpana suomesta Mie olin yheksennelä, ko minun unkkelirukka minun nouti siitä. Siinä oli jo vieras, joka meitä hoiti jälkhin muorin kuoleman. Unkkeli viei Pykehän, ja sitte mie olen sielä ollu meren rannasa. Sielä olen koulun kulkenu ja Kirkkoniemesä olen käyny rippikoulut. Pykeässä mie olen sitte ollu niin kauvoin, ko olen tännet tullu. Mie olin viientoista vuen, ko tulin tännet. Yheksentoista vuen vanhaana kävin vihilä sen talon pojan kans, mihin mie tulin tähän. Mie en ole muutelu paikkoi paljon, vaikka olen orvoksi jäänny. Mie tulin tyhä niin ko käymhän tännet, semmosta kesäreissuu pitämhän, ette mie hilloi täältä kokkoon ja sitte menen takasin meren ranthan. Ko mulla ei ollu sieläkhän sen paremppaa tekkoo, se mie ajattelin, ette mie lähen käymhän tyhä mukan. Mutta ei sitä tullukhan ennää mennoo takasin. Se tuli aivan fasta paikka, missä mie olen siitä asti aivan ollu. Olen mie käynny Pykeässä jälkhin, olen monestiki, mutta en mie ennää perustannu mennät sinnetkhän, ko se tuli tännet se olopaikka. Täsä oon oltu kiini tähän päivhän asti. En ole muuvala kulkenu. Täsä olen työn tehny, täsä olen minun kläpit kasuttannu ylös. Tästä oon vanhukset kuolhet ja olema hoitanhet net kaunhisti hauthan. Ei ole vanhaasakoisa olheet. Eikä sillon puhuttu vanhaankoin hoiosta mithän siihen aikhan. Antti oli mun miehen nimi. Hän oli hänen muorin ja faarin matkasa Suomesta tullu pikkupoikana. Net olthin suomalaiset. Hän oli tässä kotona hänen faarin ja muorin tykönä, ko mie tulin tännet. Niilä ei ollukhaan ko yksi tyär. Tyär nai ja se poika jäi. Miehän meinaisin poijes lähteet, se sannoo se Antti, ette oonhan täsäki poika. Miehän sanon, että no ei sunkhaan se perusta minusta köyhästä orpotyärrievusta. Mitä se minusta, se hakkee rikhaman. Rikas ei huoli köyhhää. Älkkää pilkakkaa minnuu, mie en ole mikhän. Mie olin yheksentoista, ko kävin vihilä, ja se oli neljenkolmatta, se oli sen verran vanhempi. Mie en moiti vaan olloo täsä, mulla ei ollu hättää. Mulla oli, Jumalan kiitos, hyvin siivo ja hiljanen mies. Totta se oli Jumala johattannu minun semmoshen paikkhan, ettei tarvittennu orpo muuvalet lähteet. En, en moiti, en moiti. Meilä oli sopu hyvä ja rauha. Sikkiit oon olhet sovinon sikkiit.

Lähimpänä suomea Mie olin yhđeksännellä, kun minun enovainaja minun nouti siitä. Siinä oli jo vieras, joka meitä hoiti jälkheen äitin kuoleman. Eno vei Pykehään, ja sitte mie olen siellä ollu meren rannassa. Siellä olen koulun kulkenu ja Kirkkoniemessä olen käyny rippikoulut. Pykeässä mie olen sitten ollu niin kauan kun olen tänne tullu. Mie olin viiđentoista vuođen, kun tulin tänne. Yhđeksäntoista vuođen vanhana kävin vihillä sen talon pojan kanssa, johon mie tulin tähän. Mie en ole muutellu paikkoja paljon, vaikka olen orvoksi jääny. Tulin vain niin kun käymhään tänne, semmoista kesäreissua pitämhään, että mie hilloja täältä kokoan ja sitten menen takaisin meren ranthaan. Kun minulla ei ollu sielläkhään sen parempaa tekoa, ajattelin, että mie lähđen käymhään vain mukan. Mutta ei sitä tullukhaan ennää menoa takaisin. Se tuli aivan fasta paikka, jossa mie olen siitä asti aivan ollu. Olen mie käyny Pykeässä jälkheen, olen monestikin, mutta en mie ennää perustanu mennä sinnekhään, kun se tuli tänne se olopaikka. Tässä on oltu tähän päivhään asti. En ole muualla kulkenu. Tässä olen työn tehny, tässä olen lapseni kasvattanu. Tästä ovat vanhukset kuolheet ja olemma hoitanheet ne kaunhiisti hauthaan. Ei ole vanhassakođissa olheet. Eikä silloin puhuttu vanhankođin hoiđosta mithään siihen aikhaan. Antti oli minun miehen nimi. Hän oli äitinsä ja isänsä matkassa Suomesta tullu pikkupoikana. Ne olivat suomalaiset. Se oli tässä kotona isänsä ja äitinsä tykönä, kun mie tulin tänne. Niillä ei ollukhaan kun yksi tytär. Tytär meni naimishiin ja se poika jäi. Miehän meinasin pois lähteä, niin sannoo se Antti, että onhan tässäkin poika. Miehän sanoin, että no ei sunkhaan hän huoli minusta köyhästä orpotytärrievusta. Mitä hän minusta, hän hakkee rikhaamman. Rikas ei huoli köyhää. Älkää pilkakko minua, mie en ole mikhään. Tähän mie kuitenkin jäin. Mie olin yhđeksäntoista, kun kävin vihillä, ja hän oli kahđenkymmenen neljän, hän oli sen verran vanhempi. Mie en moiti vain oloani, minulla ei ollu hättää. Minulla oli, Jumalan kiitos, hyvin siivo ja hiljainen mies. Totta se oli Jumala johđattanu minun semmoisheen paikkhaan, ettei tarvinu orvon muualle lähteä. En, en moiti, en moiti. Meillä oli sopu hyvä ja rauha. Lapset ovat olheet sovinnon lapsia.

Aikamatkan kielellä Mie olin yhđeksennelä, ko minun enorukka minun nouti siitä. Siinä oli jo vieras, joka meitä hoiti jälkhiin muorin kuoleman. Eno viei Pykehään, ja sitte mie olen sielä ollu meren rannassa. Sielä olen koulun kulkenu ja Kirkkoniemessä olen käyny rippikoulut. Pykeässä mie olen sitte ollu niin kauvoin, ko olen tänne tullu. Mie olin viiđentoista vuođen, ko tulin tänne. Yhđeksentoista vuođen vanhaana kävin vihilä sen talon pojan kans, mihiin mie tulin tähään. Mie en ole muutelu paikkoi paljon, vaikka olen orvoksi jääny. Tulin vain niin ko käymhään tänne, semmoista kesäreissuu pitämhään, ette mie hilloi täältä kokkoon ja sitte menen takaisin meren ranthaan. Ko mulla ei ollu sieläkhään sen paremppaa tekkoo, se mie ajattelin, ette mie lähđen käymhään tyhä mukan. Mutta ei sitä tullukhaan ennää mennoo takaisin. Se tuli aivan fasta paikka, missä mie olen siitä asti aivan ollu. Olen mie käyny Pykeässa jälkhiin, olen monestiki, mutta en mie ennää perustannu mennä sinnekhään, ko se tuli tänne se olopaikka. Tässä oon oltu kiini tähään päivhään asti. En ole muuvala kulkenu. Tässä olen työn tehny, tässä olen minun lapset kasuttannu ylös. Tästä oon vanhukset kuolheet ja met olema hoitanheet net kaunhiisti hauthaan. Ei net ole vanhaassakođissa olheet. Eikä silloin puhuttu vanhaankođin hoiđosta mithään siiheen aikhaan. Antti oli minun miehen nimi. Hän oli hänen muorin ja faarin matkassa Suomesta tullu pikkupoikana. Net olthiin suomalaiset. Hän oli tässä kotona hänen faarin ja muorin tykönä, ko mie tulin tänne. Niilä ei ollukhaan ko yksi tytär. Tytär nai ja se poika jäi. Miehän meinaisin pois lähteet, niin sannoo se Antti, ette oonhan tässäki poika. Miehän sanoin, että no ei sunkhaan se huoli minusta köyhästä orpotytärrievusta. Mitä se minusta, se hakkee rikkhaaman. Rikas ei huoli köyhää. Älkkää pilkakkaa minnuu, mie en ole mikhään. Tähään mie kuitenki jäin. Mie olin yhđeksentoista, ko kävin vihilä, ja hän oli neljenkolmatta (~ kahđenkymmenen viiđen), hän oli sen verran vanhempi. Mie en moiti vain olloo tässä, minula ei ollu hättää. Minula oli, Jumalan kiitos, hyvin siivo ja hiljainen mies. Totta se oli Jumala johđattannu minun semmoisheen paikkhaan, ettei tarvinu orpo muuvale lähteet. En, en moiti, en moiti. Meilä oli sopu hyvä ja rauha. Lapset oon olheet sovinon lapsii.

Lähinnä meänkieltä Mie olin yheksännelä, ko minun enovainaja minun nouti siitä. Siinä oli jo vieras, joka meitä hoiti jälkhiin äitin kuoleman. Eno vei Pykehään, ja sitte mie olen sielä ollu meren rannassa. Sielä olen koulun kulkenu ja Kirkkoniemessä olen käyny rippikoulut. Pykeässä mie olen sitte ollu niin kauon ko olen tänne tullu. Mie olin viientoista vuoen, ko tulin tänne. Yheksäntoista vuen vanhaana kävin vihilä sen talon pojan kans, johonka mie tulin tähän. Mie en ole muutelu paikkoja paljon, vaikka olen orvoksi jääny. Tulin vaan niin ko käymhään tänne, semmosta kesäreisua pitämhään, ette mie hilloja täältä kokoan ja sitte menen takasin meren ranthaan. Ko mulla ei ollu sieläkhään sen parempaa tekoa, niin mie ajattelin, että mie lähen käymhään vaan mukan. Mutta ei sitä tullukhaan ennää menoa takasin. Se tuli aivan fasta paikka, jossa mie olen siitä asti aivan ollu. Olen mie käyny Pykeässa jälkhiin, olen monestiki, mutta en mie ennää perustannu mennä sinnekhään, ko se tuli tänne se olopaikka. Tässä oon oltu tähän päivhään asti. En ole muuala kulkenu. Tässä mie olen minun työn tehny, tässä olen minun kläpit kasvattannu. Tästä oon vanhukset kuolheet ja olema hoitanheet net kaunhiisti hauthaan. Ei ole vanhaassakoissa olheet. Eikä sillon puhuttu vanhaankoin hoiosta mithään siihen aikhaan. Antti oli minun miehen nimi. Hään oli hänen äitin ja isän matkassa Suomesta tullu pikkupoikana. Net olit suomalaiset. Hään oli tässä kotona hänen isän ja äitin tykönä, ko mie tulin tänne. Niilä ei ollukhaan ko yksi tyär. Tyär nai ja se poika jäi. Miehän meinasin poijes lähteä, niin sannoo se Antti, ette oonhan tässäki poika. Miehän sanon, ette no ei sunkhaan se huoli minusta köyhästä orpotyärrievusta. Mitä se minusta, se hakkee rikhaaman. Rikas ei huoli köyhää. Älkää pilkakko minua, mie en ole mikhään. Mie olin yheksäntoista, ko kävin vihilä, ja hään oli neljänkolmatta, hään oli sen verran vanhempi. Mie en moiti vaan minun oloa, mulla ei ollu hättää. Mulla oli, Jumalan kiitos, hyvin siivo ja hiljanen mies. Totta se oli Jumala johattannu minun semmosheen paikkhaan, ettei tarvinu orpo muuale lähteä. En, en moiti, en moiti. Meilä oli sopu hyvä ja rauha. Lapset oon olheet sovinon lapsia.

Kompromissiversio Mie olin yheksännelä, ko minun enovainaja minun nouti siitä. Siinä oli jo vieras, joka meitä hoiti jälkhiin äitin kuoleman. Eno vei Pykehään, ja sitte mie olen sielä ollu meren rannassa. Sielä olen koulun kulkenu ja Kirkkoniemessä olen käyny rippikoulut. Pykeässä mie olen sitte ollu niin kau on ko olen tänne tullu. Mie olin vii entoista vuo en, ko tulin tänne. Yheksäntoista vuo en vanhaana kävin vihilä sen talon pojan kansa, johon mie tulin tähän. Mie en ole muutelu paikkoja paljon, vaikka olen orvoksi jääny. Tulin vaan niin ko käymhään tänne, semmosta kesäreissuu pitämhään, että mie hilloja täältä kokkoon ja sitte menen takasin meren ranthaan. Ko mulla ei ollu sieläkhään sen paremppaa tekkoo, ajattelin, että mie lähen käymhään vaan mukan. Mutta ei sitä tullukhaan ennää mennoo takasin. Se tuli aivan fasta paikka, jossa mie olen siitä asti aivan ollu. Olen mie käyny Pykeässä jälkhiin, olen monestiki, mutta en mie ennää perustannu mennä sinnekhään, ko se tuli tänne se olopaikka. Tässä oon oltu tähän päivhään asti. En ole muu ala kulkenu. Tässä olen työn tehny, tässä olen minun lapset kasuttannu. Tästä oon vanhukset kuolheet ja olema hoitanheet net kaunhiisti hauthaan. Ei ole vanhaassako issa olheet. Eikä sillon puhuttu vanhaanko in hoi osta mithään siihen aikhaan. Antti oli minun miehen nimi. Hän oli hänen äitin ja isän matkassa Suomesta tullu pikkupoikana. Net olthiin suomalaiset. Se oli tässä kotona hänen isän ja äitin tykönä, ko mie tulin tänne. Niilä ei ollukhaan ko yksi ty är. Ty är meni naimishiin ja se poika jäi. Miehän meinasin pois lähtee, niin sannoo se Antti, ette oonhan tässäki poika. Miehän sanon, ette no ei sunkhaan se huoli minusta köyhästä orpoty ärrievusta. Mitä se minusta, se hakkee rikhaaman. Rikas ei huoli köyhää. Älkkää pilkakko minnuu, mie en ole mikhään. Mie olin yheksäntoista, ko kävin vihilä, ja hän oli neljänkolmatta, hän oli sen verran vanhempi. Mie en moiti vaan minun olloo, mulla ei ollu hättää. Mulla oli, Jumalan kiitos, hyvin siivo ja hiljanen mies. Totta se oli Jumala johattannu minun semmosheen paikkhaan, ettei tarvinu orpo muu ale lähtee. En, en moiti, en moiti. Meilä oli sopu hyvä ja rauha. Lapset oon ollu sovinon lapsii.