Eräänä päivänä Possu löytää taikalaatikon, joka monistaa mitä tahansa. Possu ryhtyy suojelemaan laatikkoa, ja muuttuu niin epäluuloiseksi kaikkia niitä kohtaan, jotka laatikkoa haluavat käyttää, että hän ryhtyy äärimmäisiin toimiin. Hän vaatii, että kaikki, jotka vievät mukanaan kopioituja asioita, vievät ne kotiinsa erikoisissa ämpäreissä. Ämpäreissä, joiden tarkoitus on suojata... mutta jotka eivät ehkä ilahduta ketään muuta... Possu ja laatikko on nykyaikainen eläinsatu, joka opettaa niin lapsille kuin aikuisillekin, että joskus on ihan oikeasti hyvä idea jakaa ja luottaa. KIRJOITTAJASTA MCM on kanadalainen ohjelmoija, kirjoittaja, ja toisinaan myös taiteilija. Hänellä on kaksi nuorta tytärtä, jotka kumpikin tykkäävät sanoa "lolipop jones", vaikkei siinä ole mitään järkeä.
This work is licensed under the Creative Commons NonCommercial ShareAlike License. To view a copy of this license, visit http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/2.5/ca/ or send a letter to Creative Commons, 543 Howard Street, 5th Floor, San Francisco, California, 94105, USA. Tarinassa esiintyviä hahmoja, paikkoja, tapahtumia ja muita elementtejä voi käyttää omissa töissään jopa kaupallisissa yllä mainittujen lisenssiehtojen mukaisesti. Et saa myydä tämän kirjan koko tekstiä tai kuvia ilman lupaa. Kysymyksiä? Lähetä sähköpostia osoitteeseen mcm.is.now@gmail.com (englanniksi) Omistettu Akinolle ja Caitlynille
Olipa kerran pieni talo maalla, ja talossa elelevä yksinäinen vanha possu nimeltä Possu. Kuten useimmat possut, hänellä ei ollut paljon mitään. Toisinaan ei edes tarpeeksi ruokaa syödäkseen. Hän ei ollut kovin iloinen. Eräänä aamuna Possu löysi puutarhastaan erikoisen suuren nauriin. Onpas iso nauris, hän mietti itsekseen. En muista istuttaneeni nauriita. En etenkään jättimäisiä. Tämä täytyy hävittää. Niin Possu veti, ja kiskoi, ja veti vielä kovemmin, kunnes POP! Nauris sinkosi ulos maasta ja hajosi kahdeksi!
Nauriin sisällä oli puinen laatikko. Onpas outo paikka laatikolle, sanoi Possu. Yleensä nauriita pidetään laatikossa, eikä toisinpäin. Kuka hölmö täällä liikkuu ja panee laatikoita nauriiden sisälle? Possu päätti, että laatikko on hyvä paikka porkkanoille. Niin hän nosti puutarhastaan porkkanan, ja heitti sen laatikkoon. Mutta sitten jotain ihmeellistä tapahtui! Laatikko kaatui kyljelleen, ja ulos laatikosta vyörysi KAHDEKSANTOISTA PORKKANAA! Possu sanoi itsekseen: Olen kyllä aika varma, etten heittänyt laatikkoon kahdeksaatoista porkkanaa. Tässä on yhtä vähän järkeä kuin lehmässä, joka tanssii balettia. Possu päätti tarkistaa, ettei hän vaan ole tullut hulluksi. Hän heitti varovaisesti YHDEN perunan laatikkoon. Ja aivan hetkessä laatikko kaatui kyljelleen, ja KAHDEKSANTOISTA PERUNAA VYÖRYI ULOS!
Possu oli saada hepulin. Hänellä oli taikalaatikko! Hän oli niin onnellinen että melkein vahingossa kakkasi housuihinsa. Hän tiesi heti, ettei halua kenenkään muun käyttävän laatikkoa, koska se kuului hänelle. Mitäpä muut kuitenkaan haluaisivat kopioida kuin haisevia juttuja kuten vanhoja kananmunia tai valkosipulia. Niinpä Possu pani laatikon viereen kyltin, jossa luki: TAIKALAATIKKO VAIN POSSU SAA KÄYTTÄÄ MENE POIS Sitten hän kantoi kahdeksantoista porkkanaansa ja kahdeksantoista perunaansa sisälle taloonsa. Ennen kuin hän ehti sulkea oven, hän näki hullun oravan juoksevan ympäriinsä, ja hyppivän kuin hänellä olisi ampiaisia alushousuissaan. Lolipop Jones! huusi orava. Mitä? kysyi Possu. Lllllllolipop Jones! vastasi orava, ja Possu sulki oven ja meni tekemään päivällistä.
PAM PAM PAM PAM PAM! Joku koputti ovelle, ja säikäytti Possun kananlihalle. Possu juoksi ovelle, ja avasi oven, ja ulkona oven edessä seisoi ankka nimeltä Ankka. Minä haluaisin käyttää sinun taikalaatikkoasi sanoi Ankka. Haluan kopioida omenan, ja maksan sinulle yhden kultakolikon! Ai, no sopiihan se, sanoi Possu. He menivät ulos laatikon luokse, ja Possu ja Ankka heittivät omenan sisälle. Laatikko kaatui kyljelleen, ja KAHDEKSANTOISTA OMENAA VYÖRYI ULOS! Vautsivau! sanoi Ankka.
Odotas vähän! sanoi Possu. Mitä sinä aiot tehdä noilla omenoilla? Eiväthän ankat syö omenoita. Katsos kun aloitti Ankka. Sinä VALEHTELET! huusi Possu, ja haki talostaan ämpärin. Omenat menevät tänne, Possu sanoi. Tämä on taikaämpäri. Jos joku muu kuin SINÄ yrittää ottaa ämpäristä omenan, kaikki omenat RÄJÄHTÄVÄT! Mutta mutta mutta sanoi Ankka. Mene pois! huusi Possu. En luota sinuun ollenkaan! Hän lähetti Ankan pois omenoita kukkurallaan olevan ämpärinsä kanssa, ja meni takaisin kotiinsa ja huomasi, että kattila kiehuu jo.
PAM PAM PAM PAM PAM! Joku koputti ovelle ja säikäytti Possun koiranlihalle. Hän juoksi ovelle, avasi oven, ja ulkona oven edessä seisoi kaunis kani nimeltä Kani. Lolipop Jones! huusi Kani. MITÄ? sanoi Possu. Mitä lie, kuulin sen yhdeltä oravalta, selitti Kani. Minun tarvitsisi kopioida isoäidilleni banaani! Toin sinulle kultakolikonkin! Ai, no sopiihan se, sanoi Possu. He menivät ulos laatikon luokse, ja Possu antoi Kanin heittää banaaninsa laatikkoon. Laatikko kaatui kyljelleen, ja KAHDEKSANTOISTA BANAANIA VYÖRYI ULOS! Llloistavaa! totesi Kani iloisena.
Odotas vähän! sanoi Possu. Mitä sinä oikein aiot tehdä näillä banaaneilla? Eiväthän kanit syö banaaneja.. Heh, asiahan on niin että aloitti Kani. Sinä VALEHTELET! huusi Possu, ja haki talostaan toisen ämpärin. Banaanit menevät tänne, sanoi Possu. Tämä on taikaämpäri. Jos saan tietää, että teet jotain pahaa noilla banaaneilla, minun ei tarvitse kuin hypätä ylös ja alas kolme kertaa, ja kaikki nuo banaanit KATOAVAT! Mutta mutta mutta väitti Kani. Mene pois! huusi Possu. En luota sinuunkaan! Hän lähetti Kanin pois banaaneja täynnä olevan ämpärinsä kanssa, ja meni takaisin kotiinsa, ja huomasi porkkanoidensa olevan tulessa.
PAM PAM PAM PAM PAM! Joku koputti ovelle, ja säikäytti Possun norsunlihalle. Possu juoksi ovelle, ja avasi oven, ja ulkona oven edessä seisoi hidas pieni kilpikonna nimeltä Mauri. Minulla on kookospähkinä, sanoi Mauri. Se on kaunis, sanoi Possu. Minä haluaisin niitä monta, sanoi Mauri, ja minulla on kultakolikkokin. Possu huokaisi syvään. He menivät ulos laatikon luokse, ja Possu antoi Maurin heittää kookospähkinänsä laatikkoon. Laatikko kaatui kyljelleen, ja KAHDEKSANTOISTA KOOKOSPÄHKINÄÄ VYÖRYI ULOS! Wuu. Huu. sanoi Mauri hitaasti.
Hetkinen, sanoi Possu, mitä sinä noilla kookospähkinöillä aiot tehdä? Eiväthän kilpikonnat syö kookospähkinöitä. Mauri mietti vastausta hitaasti, ja ennen kuin hän ehti edes avata suunsa, Possu oli jo varma, että Mauri valehtelee jostain. Sinä VALEHTELET! huusi Possu, ja haki talostaan taas ämpärin. Kookospähkinät menevät tänne, sanoi Possu. Tämä on taikaämpäri. Jos yrität viedä pähkinät minne tahansa muualle kuin keittiöösi, ämpäri LENTÄÄ TAKAISIN TÄNNE! Mutta mutta sanoi Mauri. En luota sinuun ollenkaan, ja haisetkin vielä! huusi Possu. Hän lähetti Maurin pois kookospähkinöitä täynnä olevan ämpärinsä kanssa, ja meni takaisin taloonsa huomaten että hänen perunansa olivat jo muussina.
Ennen kuin hän ehti edes sulkea ovensa, se orava oli taas paikalla, tanssien kuin hullu ja puhaltaen kuplia nenästään. Lllllllolipop Jones! lauloi orava, ja juoksi pois. Possu oli niin vihainen että hän hyppi ylös ja alas kiukusta. Mene tiehesi! hän karjui, häivy ja katoa, senkin karvainen luonnonoikku! Samassa Ankka tuli hyppien tietä pitkin. Hän oli päästä räpylöihin tahmaisen omenasoseen peitossa. Sinä senkin sika! kiljui Ankka. Mitä sinulle on tapahtunut? kysyi Possu henkeään haukkoen. Minun pikku poikaseni yritti syödä omenan välipalaksi, ja sitten KAIKKI OMENAT RÄJÄHTIVÄT! Miksen voi jakaa omenoita perheeni kanssa, Possu? Ai mietti Possu.
Sinä senkin hirviö, Possu! kiljui Kani, pomppien tietä pitkin. Mitä SINULLE on tapahtunut? kysyivät Possu ja Ankka ihmetellen. Mummoni teki minulle banaanipiirakkaa! Kani itki. Mutta kun hän otti sen uunista, KAIKKI BANAANIT OLIVAT KADONNEET! Hän oli niin vihainen, että HEITTI SEN PÄIN MINUA! Sinä hyppäsit kolme kertaa, EIKÖ NIIN, POSSU?! huusi Kani. No tuota empi Possu. Possuuu senkin! huusi Mauri, juosten tietä pitkin. Hänellä oli kilpikonnan kuorensa tilalla kookospähkinä. Mitä SINULLE on tapahtunut? ihmettelivät Possu, Ankka ja Kani. Olin syömässä kookospähkinää terassillani, ja yhtäkkiä ämpäri lensi pois! Yksi kookospähkinöistä löi minua niin lujaa, että päädyin SEN SISÄLLE! Miksi minun pitäisi aina syödä keittiössä, Possu? Jaa niin aloitti Possu miettimään. Näytät hassulta, sanoi Kani Maurille, saanko vierittää sinua?
Possu oli niin säikähtänyt että hän istui maahan ja alkoi itkemään. Tämä taikalaatikko aiheuttaa vain harmia! hän nyyhkytti. Se saa omenat räjähtämään, banaanit katoamaan, ja kookospähkinät syömään kilpikonnia! Ei se laatikko mitään noista tee! oikaisi Ankka. Sinä itse teit nuo kaikki! Sinun pitäisi oppia JAKAMAAN! Ankka oli oikeassa. Taikalaatikkohan teki sen mitä sen pitikin tehdä! Ongelmia aiheuttikin vain Possu! Possu päätti korjata asianlaidan. Hän päätti, ettei ikinä aio enää käyttää taikaämpäreitä, ja vaihtoi vanhan ilkeän kyltin uuteen, jossa luki: TAIKAJAKOLAATIKKO KÄYTÄ SITÄ!
Niin Possun elämäkin muuttui paljon paremmaksi. Väkeä tuli kaukaakin käyttämään hänen taikalaatikkoaan. Kun he saivat kopionsa, he jättivät hänellekin vähän. Possu piti erityisesti vihanneksista. Myöhemmin Possusta tuli mestarikokki, ja hän avasi perheravintolan, jonka seinät, tuolit, ja jopa levysoittimet oli tehty ylösalaisin asetetuista ämpäreistä. Hän nimesi ravintolansa Lolipop Jonesiksi, vaikkei oikein tiennyt miksi. Kaikki oli hyvin.
Ainakin siihen asti, kunnes hullu orava hyppäsi ITSE laatikkoon