Yläkoulu > Historia 1990-luvulla Mongolian Punainen Risti jakoi paljon hätäapua. MONGOLIAN PUNAINEN RISTI Mongolian Punainen Risti elää yhteiskunnan mukana Mongolia oli Neuvostoliiton satelliitti ja yksi maailman suljetuimmista valtioista. Valtio johti Punaista Ristiä, kuten käytännössä kaikkea muutakin järjestö oli osa terveysministeriötä ja ylin johtaja oli ministeri. Näin kuvaili Mongolian Punaisen Ristin pääsihteeri Ravdan Samdandovj järjestön historiaa 2000-luvun taitteessa. Tuolloin vuonna 1939 perustetusta Mongolian Punaisesta Rististä oli tullut itsenäinen kansalaisjärjestö ja se oli irrottautunut valtion ohjauksen alta. Rouva Tserensodnom liittyi Mongolian Punaiseen Ristiin vuonna 1982. Hän muistelee, että kansantasavallan aikana Mongolian Punaisen Ristin toiminta keskittyi terveysasioista tiedottamiseen. Vapaaehtoiset toimivat vapaaehtoispohjalta, kuten nytkin. Eri organisaatioihin perustettiin ensiapuryhmiä, jotka perustuivat vapaaehtoisuuteen. Ensiapuryhmien toiminta oli kuitenkin hyvin erilaista, kuin nykyään. Tuolloin keskityttiin ehkäisemään terveysongelmia, kertoo rouva Tserensodmon. Rouva Tserensodmon kuvailee, kuinka Punaisen Ristin toimijat matkustivat busseilla pitkiä matkoja ympäri maata. Punainen Risti järjesti hyvästä terveydestä valistavia ja tartuntataudeista valistavia kampanjoita. Kampanjapaikkakunnalla levitettiin julisteita ja näytettiin aiheista kertovia videoita. Tärkeitä teemoja olivat alkoholin väärinkäytön ehkäisy, liikunta ja vastustuskyvyn parantaminen, muistelee rouva Tserensodnom.
Yläkoulu > Historia MONGOLIAN PUNAINEN RISTI MONGOLIAN PUNAINEN RISTI Mongolian kansantasavallan aikana Mongolian Punainen Risti kuului maan terveysministeriön alaisuuteen. Rouva Tserensodnom sanoo, että toiminnassa noudatettiin hyvin pitkälle Punaisen Ristin periaatteita, vaikka ministeriö ohjasikin järjestön toimintaa. Punaisen Ristin periaatteita ovat inhimillisyys, tasapuolisuus, riippumattomuus, ykseys, yleismaallisuus, vapaaehtoisuus ja puolueettomuus. Itsenäiseksi kansalaisjärjestöksi 1990-luvun taitteessa puhalsivat kuitenkin muutoksen tuulet. Mongoliassa, kuten monissa muissakin itäblokin maissa, järjestettiin kommunistisen hallinnon vastaisia mielenosoituksia 1989. Kansantasavallan hallitus antoi periksi ja vuonna 1990 Mongoliassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit. Kommunistihallinnon romahtaminen ja siirtyminen markkinatalouteen johti kuitenkin myös sosiaaliseen kriisiin. Ennen kaikesta määrännyttä ja huolehtinutta valtiota ei enää ollut. Kommunistihallinnon aikana Mongoliassa ei tarvinnut jakaa ruokaa tai vaatteita. Romahduksen jälkeen isoja tehtaita suljettiin, oli paljon työttömiä ja haavoittuvia ihmisiä, jotka tarvitsivat apua, kuvailee rouva Tserensodnom. Kansantasavallan aikana Mongolian Punaisen Ristin toiminta keskittyi terveyden edistämiseen ja terveysasioista tiedottamiseen. Punaisen Ristin kautta kanavoitiin Mongoliaan paljon hätäapua. Rouva Tserensodnom toteaa, että henkilökunnalle katastrofiavun jakaminen ja valvominen oli uusi tehtävä. Mongolian Punainen Risti aloitti katastrofivalmiusohjelman vuonna 1994 vastatakseen kasvavaan tarpeeseen. 1990-luvun puolivälissä huomattiin myös, ettei järjestö pystynyt toimimaan uudessa tilanteessa kunnolla. Punaisen Ristin johtajat ja jäsenet huomasivat, että järjestön pitäisi toimia itsenäisesti ja tiiviimmin osana Kansainvälistä Punaista Ristiä. Tarkoitus oli, että avustettaisiin valtiota ennemmin, kuin toimittaisiin sen ohjauksessa, kertoo rouva Tserensodnom. Vuonna 1998 pidettiin erityiskokous, jossa määriteltiin perusta uudelle ja valtiosta itsenäiselle Mongolian Punaiselle Ristille. Ihmisten tukena 1990-luvun vaikea taloudellinen tilanne ja korkea työttömyys saivat aikaan sen, että moni palasi maaseudulle ja ryhtyi uudelleen paimentolaiseksi. Uusilla karjankasvattajilla on kuitenkin heikommat taidot, kuin kokeneemmilla paimentolaisilla. Lisäksi ilmastonmuutos on vaikeuttanut perinteisen elinkeinon harjoittamista ja 2000-luvulla monen paimentolaisen on ollut pakko hakeutua kaupunkeihin etsimään toimeentuloa. Mongolian väestöstä 36 prosenttia elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Mongolian Punaisen Ristin arvioiden mukaan 45 prosenttia Mongolian asukkaista on haavoittuvassa asemassa ja 20 prosenttia asukkaista kuuluu kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. Mongolian Punaisen Ristin pääsihteeri herra Samdamdovj toteaa, että kaikki muutokset tai uudistukset tulee tehdä niin, että otetaan huomioon jokaisen maan omat erityispiirteet. Punaisen Ristin toiminnalle on olemassa kansallinen ja kansainvälinen tarve. Mongolian Punaisella Ristillä on tietyt tavoitteet. Mongolit elävät edelleen uudistusten aikaa. Yli 70 vuotta me elimme kommunistisessa järjestelmässä ja nyt meillä on ollut parlamentaarinen hallinto ja olemme eläneet markkinataloudessa noin 20 vuotta. Maata koettelee ilmastonmuutos, monet ihmiset elävät köyhyydessä ja ovat riippuvaisia luonnosta. Mongoliassa on paljon haasteita. On paljon työtä, jota voimme Punaisena Ristinä tehdä. Tarvitaan sosiaalista ja psykososiaalista tukea, humanitaarista apua, tietoa hiv/aidsista ja osaamista terveysasioissa ja ensiavussa, herra Samdamdovj toteaa. Teksti: Kirsi KoivuporraS
Yläkoulu > Historia > Tausta Tšingis-kaanii luo Mongolian valtion Mongolian valtion loi 1200-luvun alussa Tšingiskaani, joka yhdisti keskenään kilpailevat paimentolaisheimot. Tšingis-kaanin aikana Mongoliasta kasvoi suurvalta, jonka rajat ulottuivat laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurvalta-ajan kaanii Kublai-kaani hallitsi kaikkien aikojen suurinta valtakuntaa, jonka rajat ulottuivat Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Kublai-kaani oli kuitenkin myös hallitsija, jonka aikana Mongolian imperiumin sirpaloitumisen siemen kylvettiin. Ennen Kublai-kaanin nousua valtaan oli taistelu perimysjärjestyksestä johtanut sisäisiin taisteluihin. Vaikka Kublai-kaani lopulta voitti taistelun hallitsijan tittelistä, oli Mongolia jo jakaantunut sisäisesti neljään osaan, joilla kaikilla oli omat intressinsä, vaikka ne tunnustivatkin Kublai-kaanin yhteiseksi hallitsijaksi. Kublai-kaani perusti Kiinasta valloitetuille alueille Yuan-dynastian ja siirsi Mongolian pääkaupungin nykyiseen Pekingiin, mitä vastustettiin mongolien keskuudessa. Kublai-kaani loi suurvaltaan myös hallintajärjestelmän, jossa kansalaiset oli jaoteltu neljään hierarkkiseen ryhmään. Korkeimmalla olivat mongolit, toisella sijalla Mongolian länsipuolen asukkaat, kolmannella sijalla aiemman Jin-dynastian jäsenet, kuten esimerkiksi pohjoiskiinalaiset ja alimmalla sijalla entisen Song-dynastian asukkaat, joihin kuuluivat han-kiinalaiset. Mongolian suurvalta hajoaa Kublai-kaani kuoli 1200-luvun lopulla ja häntä seurasivat useat peräkkäiset kaanit. Samaan aikaan han-kiinalaisten perustama Ming-dynastia alkoi kerätä voimia mongolien Yuan-dynastiaa vastaan ja Mongolian valtakunnan ote Persiasta rakoilla. Suurvallan aika päättyi 1360-luvulla, kun mongolit hävisivät taistelun Ming-kapinallisille Kiinassa ja Ming-dynastian ensimmäinen keisari karkotti mongolit takaisin pohjoiseen. Valta-alueen kaventuessa kasvoi Mongolian sisäinen sekasorto. Seuraavan kahden vuosisadan historiaa leimaavat heimojen väliset kiistat vallasta. 1400-luvun alussa mongolit jakaantuivat kahteen ryhmään Oiradin ja Altain alueille. Maassa käytiin 51 vuotta kestänyt sisällissota, jonka jälkeen päällikkö Dayan onnistui yhdistämään suurimman osan Mongoliaa. Dayanin kuoltua valtataistelu heimojen välillä repesi uudelleen. Mongolia jakaantui kahteen siipeen, oikeaan ja vasempaan, käytännössä läntisiin heimoihin ja itäisiin heimoihin. 1540-luvulla Altan-kaani, Dayanin lapsenlapsi, nousi läntisten heimojen johtajaksi. Altan-kaani hyökkäsi useita kertoja Kiinaan ja onnistui pakottamaan Ming-dynastian lopulta luovuttamaan valtakunnalle erityisiä kauppaoikeuksia vuonna 1571 tehdyssä rauhansopimuksessa. Altan-kaaniin jälkeen kaanin valta alkoi kuitenkin taas heikentyä. Seuraavan vuosisadun alussa alkoi mantsujen vaikutusvalta Kiinassa kasvaa, mikä johti mantsujen perustaman Qing-dynastia valtaannousuun vuonna 1644. Saman vuosikymmenen lopulla Venäjä kasvatti alueitaan Baikal-järvelle asti. Mongolia oli jäämässä kahden suurvallan väliin. Vuonna 1686 osat kääntyivät ja Qing-dynastia otti suurimman osan Mongoliaa haltuunsa. Vuosisadan loppuun mennessä Qing-dynastia oli vakiinnuttanut valtansa molemmissa Mongoliaan luoduissa provinsseissa, Ulko-Mongoliassa ja Sisä-Mongoliassa. Mongolian ja Qing-dynastian välinen vasallisopimus allekirjoitettiin vuonna 1691. Itsenäistymisestä Kiinan miehittämäksi Qing-dynastian valta-aika jatkui Mongoliassa 1900-luvun alkuun saakka. Valta-ajan päättivät Kiinan sisäiset tapahtumat, jotka johtivat Kiinan viimeisen keisarikunnan Qing-dynastian luhistumiseen vuonna 1911. Samana vuonna Venäjän keisarikunnan tukema Ulko-Mongolia julistautui itsenäiseksi Bogd-kaanin johdolla. Kiina ei kuitenkaan tunnustanut Mongolian itsenäisyyttä, vaan piti koko Mongoliaa omanaan. Itsenäiseksi julistautunut Mongolia otti käyttöön kaksihuoneisen parlamentaarisen järjestelmän ja uudisti maan lainsäädäntöä. Mongolia valtasi myös kiinalaisten hallussa pitämän Khovdin alueen paikallisten asukkaiden tuella.
Yläkoulu > Historia > Tausta Kiinalaiset yrittivät aluksi palauttaa Mongolian uskollisuuden neuvottelemalla. Loppuvuodesta Venäjän keisarikunta sotkeutui osaltaan peliin. Mongolialaisille se kertoi tunnustavansamongolian valtion ja sen johtajan Bogd-kaanin, ja kiinalaisille vahvistavansa Mongolian edelleen olevan osa Kiinaa. Kiinan vastustuksen ja painostuksen seurauksena Venäjän keisarikunta, ja sen kannan mukaisesti lopulta myös Mongolia myöntyivät siihen, että kolme vuotta myöhemmin Mongolian status alennettiin autonomiaksi. Kiina, Venäjän ja Mongolian allekirjoittamalla sopimuksella Mongoliasta tuli autonominen osa Kiinaa. Ulko-Mongolia säilyi kuitenkin pitkälti Kiinan vallan ulottumattomissa. Venäjän vallankumouksen jälkeen Kiina alkoi äänekkäämmin vaatia Ulko-Mongolian liittämistä suoraan osaksi Kiinaa. Kaksi vuotta myöhemmin vaatimukset konkretisoituivat Mongolian valloittamisella. Neuvostoliiton etupiirissä Suurimman osan 1900-lukua Mongolia on kuulunut Neuvostoliiton vaikutusvallan alle. Tämän vaikutusvallan juuret nivoutuvat Mongolian, Kiinan ja Venäjän välisiin suhteisiin sekä maiden sisäisiin tilanteisiin. Venäjän vallankumouksen jälkeen kiinalaiset vaativat Mongolian liittämistä osaksi Kiinaa. Vaatimukset eskaloituivat lopulta kiinalaisten joukkojen hyökkäykseen ja Mongolian valloittamiseen vuonna 1919. Samaan aikaan Neuvosto-Venäjällä oli meneillään lokakuun vallankumouksen jälkeen puhjennut sisällissota valkoisten ja punaisten välillä. Kiinan valloitettua Mongolian päättivät valkoisten joukot hyökätä Mongoliaan vuonna 1920, onnistuen valloittamaan pääkaupunki Ulaanbaatarin muutamaa kuukautta myöhemmin. Näiden tapahtumien seurauksena Neuvosto- Venäjän bolševikkihallitus päätti tukea kommunistisen puskurivaltion luomista Mongoliaan. Se lähetti maahan vahvoja joukkoja, auttoi Mongoliaa varustamaan oman armeijan ja valloittamaan siltä miehitettyjä alueita takaisin. Vuonna 1924 maasta tuli Mongolian kansantasavalta. 1920-luvun lopulla aloitettiin karjan ja muun omaisuuden pakkokollektivisointi ja kaikki yksityisyrittäminen kiellettiin. Omaisuuden takavarikot johtivat väkivaltaiseen vastarintaan, johon valtio vastasi armottomalla väkivallalla. 1930-luvulla Mongoliasta pakeni yli 30 000 ihmistä. Valtion tavoitteena oli luoda luokaton ja ateistinen yhteiskunta. Vuosikymmenen lopulla pantiin toimeen suuri puhdistus, jonka aikana surmattiin arviolta 30 000 ihmistä, mukaan lukien suurin osa buddhalaisista munkeista. Lisäksi suurin osa Mongolian temppeleistä tuhottiin ja lukuisia kulttuuriesineitä ja kirjoja poltettiin. Mongolian kansainvälisoikeudellinen asema säilyi epäselvänä toisen maailmansodan loppuun asti. Vuonna 1945 Mongoliassa järjestettiin kansanäänestys, jossa 100 % äänestäneistä kannatti maan itsenäisyyttä. Venäjän sotilaallinen uhka ja kansanäänestyksen tulos pakottivat Kiinan vihdoin tunnustamaan Mongolian itsenäiseksi valtioksi. Maat vaihtoivat tunnustusasiakirjoja kuitenkin vasta 1949, ja YK:n jäseneksi Mongolia hyväksyttiin vuonna 1961. Kansantasavallan aikana Mongoliassa elettiin valtion ohjaamassa suunnitelmataloudessa. Käytännössä valtio huolehti ja määräsi kaikesta. Mongolian karjatalous ei kärsinyt kollektivoinnista, kuten tapahtui esimerkiksi Neuvostoliitossa, vaan kollektiivit jatkoivat perinteistä laiduntamista. Valtio myös tuki kollektiiveja taloudellisesti. 1950-luvulla huomiota kiinnitettiin kansan lukutaitoon, sivistämiseen ja yleiseen terveyteen. Valtio kampajoilla yleisimpiä tartuntatauteja saatiin kitkettyä. 1960-luvulla Mongolia alkoi myös kaupungistua ja Ulaanbaatarista tuli teollisen elämän keskus. 1980-luvun lopulle tultaessa Neuvostoliiton ote alkoi kuitenkin rakoilla. Mongoliassa, kuten monissa muissakin itäblokin maissa, järjestettiin kommunistisen hallinnon vastaisia mielenosoituksia 1989. Kansantasavallan hallitus antoi periksi ja vuonna 1990 Mongoliassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit. Teksti: Kirsi Koivuporras
Yläkoulu > Historia > tehtävät Tehtävät: Millaisia Mongolian nykytilannetta selittäviä tekijöitä pystytte löytämään maan historiasta? Miten Mongolian historia sopii yhteen muiden itäblokin maiden historian kanssa? Tarkastelkaa Punaisen Ristin liikkeen arvoja ja pohtikaa, mitä niiden toteuttaminen edellyttää?
Lukio > Maantieto Miltei 50 prosenttia mongoleista saa elantonsa paimentolaisuudesta. Paimentolaiset ovat riippuvaisia eläimistä: karjasta saadaan sekä ruokaa että tuloja. Ilmastonmuutos uhkaa paimentolaisten perinteistä elämäntapaa P. Purevdorj viittoo tulijan käymään peremmälle. Miehen ystävälliset ja ahavoituneet kasvot kertovat elämästä arolla. Ulkohuussin seinällä roikkuu lampaan nahka. Se on ainoa merkki paimentolaisuudesta. Avaran luonnon sijaan kotia kiertää nyt tiiliaita, jonka takaa siintää rakennustyömaa. Herra Purevdorj on asunut vaimonsa kanssa Uvurkhangain provinssin keskuksessa Arvaikheerissa reilun vuoden. Asuntona on jurtta, joka on pystytty Punaisen Ristin piiritoimiston pihalle. Herra Purevdorj työskentelee piiritoimiston vartijana ja hänen vaimonsa M. Bayarkhand on aktiivinen vapaaehtoinen. Ennen paimentolaisena eläneen pariskunnan oli pakko muuttaa kaupunkiin, kun se menetti valtaosan eläimistään katastrofissa, jota mongolit kutsuvat dzudiksi. Olin ennen rikas mies, meillä oli tuhat eläintä, yhteensä 150 hevosta. Dzudista selvisi yksi lehmä, 50 pieneläintä ja kolme hevosta. Karjaa riittää nyt vain yhdelle, joten poikani jatkaa paimentolaisena. Me muutimme keskukseen, ja sain onneksi palkkatöitä Punaiselta Ristiltä, kertoo Purevdorj. Dzudilla tarkoitetaan erittäin kylmää talvea, jonka aikana esiintyy lumi- ja hiekkamyrskyjä, jotka tekevät laiduntamisen mahdottomaksi. Kesän aikana eläinten kuuluisi kerätä vararavinto, jonka avulla ne selviävät talvesta, jolloin ruokaa on tarjolla niukasti. Dzud syntyykin useimmiten silloin, kun rankkaa talvea edeltää kuiva kesä, jolloin heinä ei kasva eivätkä eläimet saa riittävästi ruokaa.
Lukio > Maantieto Ilmastonmuutos lisää äärisäitä Pahin dzud miesmuistiin koettiin Mongoliassa talvella 2009 2010. Herra Purevdjordin lisäksi tuhannet muut Uvurkhangain paimentolaiset menettivät eläimiä. Zuunbayan ulaanin alueella asuva Herra Shiirevsambuu menetti tuon talven aikana yli 300 eläintä. Olen nyt 60-vuotias, mutta en ole koskaan kokenut näin isoa katastrofia. Meillä oli ennen yli 400 eläintä, sillä pystyi elättämään itsensä. Dzudin jälkeen on täytynyt taistella paljon, elämästä on tullut vaikeampaa. Mongolian ilmasto on muuttumassa lämpimämmäksi ja kuivemmaksi. Se tarkoittaa sitä, että kesällä heinä ei kasva, kun sateet jäävät niukemmiksi. Lisäksi äärisäät, rajut kuivuus- ja kylmyysjaksot sekä rankkasateet ovat lisääntyneet. 2000-luvun aikana Uvurkhangain provinssissa on koettu neljä dzudia. Paimentolaiset, jotka elävät luonnon ehdoilla, kuvaavat ilmaston muuttuneen. Talvella on hyvin kylmä, kesät eivät ole olleet hyviä. Kesällä on hyvin kuuma ja kylmyys tulee aiemmin. Lisäksi talvella on ollut paljon lunta, kuvailee herra Shiirevsambuu. Talveen on varauduttava Dzudin aikana Punainen Risti auttoi paimentolaisia jakamalla ruokaa ja tarvikkeita. Dzudin jälkeen keskityttiin vahvistamaan paimentolaisten selviytymiskeinoja ja varautumista katastrofeihin. Kesällä 2010 Punainen Risti palkkasi karjaansa menettäneitä paimentolaisia heinäntekoon. Lisäksi paimentolaiset saivat ensiapukoulutusta ja opastusta oikeisiin työmenetelmiin. Viiteen Mongolian Punaisen Ristin piiriin hankittiin traktorit ja työkaluja, joiden avulla heinää pystyttiin tekemään paljon aiempaa enemmän, yhteensä yli 4000 tonnia. Joulukuussa 2010 heinä jaettiin kaikkein haavoittuvimmille paimentolaisperheille. Lisäksi Punainen Risti järjesti työpajoja, joista käsiteltiin katastrofeihin varautumista ja paimentolaiset pääsivät tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kokemuksia ja tietoa. Erityisesti nuoret paimentolaiset pitivät hyvänä sitä, että he saivat neuvoja kokeneemmilta paimentolaisilta. Herra Shiirevsambuun perhe kuului niiden talouksien joukkoon, jotka saivat heinää Punaiselta Ristiltä. Punainen Risti antoi perheelle 50 paalia heinää, minkä lisäksi perheellä oli myös itse tehtyä heinää talven varalle. Heinä auttoi paljon, se auttoi meitä selviämään ilman menetyksiä, yhtään eläintä ei kuollut, kertoo herra Shiirevsambuu. Talven 2009 2010 dzud muistutti ikävällä tavalla varautumisen tärkeydestä. Kun säätila on sellainen, etteivät eläimet voi laiduntaa, riippuu paimentolaisten selviäminen talven varalle tehdystä heinästä ja rehusta. Mahdollisesta dzudista selvitään vain varautumalla jokaiseen talveen. Viime kesänä heinä kasvoi hyvin. Teimme heinää lasten kanssa ja saimme varastoon noin neljä tonnia. Lisäksi kerään hevosenlantaa polttoaineeksi ja paikallisia yrttejä, joista teen lämmikettä eläimille. Ilman varautumista ei voi selvitä eikä elämää voi laskea ulkopuolisen avun varaan, toteaa herra Shiirevsambuu. Teksti: Kirsi Koivuporras... Fakta Mongolian ilmasto muuttuu Mongolia on pinta-alaltaan noin 4,5 kertaa Suomen kokoinen maa Keski-Aasiassa. Mongolian ilmastolle tyypillistä ovat pitkät, kylmät talvet ja lyhyet, kuumat kesät. Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin alueittain. Esimerkiksi talvella kylmintä on Altai-, Khangai-, Khuvskulja Kentii-vuoristojen laaksoissa, joissa pakkasta on keskimäärin 30 astetta. Gobin aavikolla pakkanen pysyttelee yleensä viidentoista ja kahdenkymmenen asteen välissä. Mongoliassa 85 prosenttia vuosittaisesta sademäärästä saadaan keväällä ja kesällä. Talvella Mongoliassa onkin yleensä hyvin vähän lunta. Mongolian ilmasto on kuitenkin muuttumassa. 60 vuoden aikana maan keskilämpötila on noussut 1,6 astetta. Ilmastosta on tulossa lämpimämpi ja kuivempi. Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan myös äärisäät, poikkeuksellisen rajut kuivuus- ja kylmyysjaksot sekä rankkasateet....
Lukio > Maantieto Ulaanbaatarin köyhempiä alueita kutsutaan jurtta-alueiksi, sillä aiemmin kaikki asunnot olivat jurttia. Nyt monet jurtat ovat maalta muuttaneiden paimentolaisten koteja. Elinkeinon menetys pakottaa muuttamaan kaupunkiin Vuoden 2009 2010 dzud on vaikuttanut paimen- Paimentolaisten muutto kaupunkeihin kärjis- tolaisten elämään monella tasolla. YK:n tilastojen tää osaltaan myös sosiaalisia ongelmia, kun haa- mukaan 43 500 paimentolaista menetti dzudin voittuvien ihmisten joukko kaupungeissa kasvaa. aikana kaikki eläimensä. Lisäksi yli 163 000 paimentolaista menetti enemmän kuin puolet karjastaan. Eläinten menettäminen on johtanut paitsi tulojen laskuun, myös heikentänyt paimentolaisten ruuansaantia, sillä eläimet ovat koko talouden perusta. Myös jurttien lämmitys on ollut vaikeampaa, sillä polttoaineena käytetään eläinten lantaa. Eläinten menettäminen on ollut myös kova henkinen shokki monelle paimentolaiselle. Moni kaikki eläimensä menettänyt paimentolainen on joutunut luopumaan perinteisestä elämäntavasta. Edellisen erityisen rajun dzudin (2001 2002) ja talven 2009 2010 dzudin seurauksena kymmenet tuhannet paimentolaiset ovat olleet pakotettuja muuttamaan kaupunkeihin etsimään toimeentuloa. Työllistyminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä paimentolaisilla ei ole muuta ammattitaitoa, kuin karjanhoito. Herra Shiirevsambuu on jatkanut paimentolaisena menetyksistään huolimatta.
Lukio > Maantieto Tukea Punaiselta Ristiltä Mongolian Punaisella Ristillä on sosiaalisen tuen ohjelma, jossa tuetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Tästä ohjelmasta myös entiset paimentolaiset ovat saaneet tukea. Punainen Risti järjestää lyhyitä ammattikursseja esimerkiksi ompelussa, hiusten leikkuussa, leipomisessa ja huopatöiden tekemisessä. Punaisen Ristin vapaaehtoinen Rouva Tsevelmaa vierailee rouva Buyankhishigin luona useita kertoja viikossa. Rouvista on tullut hyviä ystäviä. KIRSI KOIVUPORRAS KIRSI KOIVUPORRAS Baigalmaa ja Z. Ariuntsetseg opettavat ompelua Chingeltein piirissä Ulaanbaatarissa. Lisäksi Punainen Risti on järjestänyt sesonkitöitä, joihin on palkattu haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Töihin on kuulunut esimerkiksi katujen siivoamista, puiden istuttamista ja jään poistamista esimerkiksi koulujen ja lastentarhojen pihoilta. Punainen Risti auttaa ihmisiä myös rekisteröitymisessä. Mongoliassa jokainen rekisteröitynyt kansalainen on oikeutettu pieneen sosiaaliavustukseen. Lisäksi jokaiselle kansalaiselle kuuluu pala maata, joka on suuruudeltaan noin 35 m2. Papereiden tulee kuitenkin olla kunnossa, että maata voi pyytää viranomaisilta. Lisäksi tärkeä osa työtä on psykososiaalisen tuen tarjoaminen. Mongolian Punaisen Ristin vapaaehtoiset vierailevat ihmisten luona, puhuvat arjen huolista ja murheista ja auttavat eri askareissa. Punaisen Ristin ylläpitämissä sosiaalikeskuksissa ihmisillä on mahdollisuus tavata toisiaan, ystävystyä ja saada vertaistukea. Teksti: Kirsi Koivuporras
Lukio > Maantieto> Tausta Mongolia on hyvin harvaanasuttu maa, jonka aroalueet ovat tarjonneet laidunmaata paimentolaisten karjalle vuosituhansien ajan. Viime vuosina ylilaiduntaminen ja huoli eroosiosta ovat kuitenkin lisääntyneet. Mongolian arot ovat alttiita eroosiolle Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi Viime vuosina paimentolaisten liikkuvuus on suurin sisämaavaltio. Mongoliassa on 2,8 miljoo- kuitenkin vähentynyt. Moni perhe pysyy hyväksi naa asukasta, joista noin kolmannes asuu tällä havaitsemillaan alueilla pelätessään menettävänsä hetkellä maan pääkaupungissa Ulaanbaatarissa. laitumet. Markkinatalouteen siirtymisen jälkeen Maa on erittäin harvaan asuttu. karjan määrä Mongoliassa on myös kasvanut, kun Keski-Aasian arot, jotka levittäytyvät yli Mongolian, muodostavat maailman suurimman ruohomaa-alueen. Tämä seutu on tarjonnut elin- ihmiset ovat parantaneet toimeentulomahdollisuuksiaan päälukua lisäämällä. Halu pysytellä lähellä asutuskeskuksia ja nii- keinon paimentolaisille ja heidän karjalaumoilleen den palveluita houkuttelee myös yhä enemmän. vuosituhansien ajan. Mongolian asukkaista noin Toisaalta köyhimmillä paimentolaisilla ei yksin- puolet saa edelleen elantonsa paimentolaisuu- kertaisesti ole varaa matkustaa pitkiä matkoja desta. tai pääsyä parhaimmille laidunmaille, jotka ovat Mongolian arojen luonnonolot ovat karut ja varakkaampien paimentolaisten hallussa. Mongoli- haavoittuvat. Kasvukausi kestää vain neljä kuu- assa ollaankin huolissaan laidunten kulumisesta ja kautta ja suurin osa sateesta saadaan keväisin ja eroosiosta. kesäisin. Kovat tuulet ovat aroilla yleisiä. Lisäksi ilmastosta on tulossa lämpimämpi ja kuivempi, mikä vaikuttaa kasvukauteen negatiivisesti. Mongolian aroalueet ovatkin alttiita maan Sosiaaliset ongelmat kärjistyvät keskuksissa Mongolian paimentolaiset jaetaan karkeasti kah- eroosiolle. Perinteisesti paimentolaiset ovat liik- teen ryhmään: kaupallista maataloutta harjoittavat kuneet laajalla alueella etsien karjalle koko ajan paimentolaiset ja ne paimentolaiset, jotka elävät uutta laidunmaata. Tämä on pitänyt laidunalueet omavaraistaloudessa, niukasti omistamiensa eläin- hedelmällisenä ja estänyt alueiden ylikuumene- ten turvin. Köyhempien ja varakkaiden karjankas- misen. vattien välinen ero on kasvanut viime vuodet.
Lukio > Maantieto> Tausta Sosiaaliset ongelmat keskittyvät kaupunkeihin ja keskuksiin. Köyhemmille paimentolaisille eläimet ovat elinehto, sillä niistä saadaan sekä ruokaa että tuloja. Eläinten menettäminen johtaa koko elinkeinon menettämiseen. Paimentolaisten elämästä onkin tullut epävarmaa yhteiskunnan muuttumisen ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien äärisäiden takia. 2000-luvun aikana dzud-katastrofeissa on kuollut miljoonia eläimiä. Kymmenet tuhannet eläimensä menettäneet paimentolaiset ovat joutuneet luopumaan perinteisestä elinkeinostaan ja muuttamaan kaupunkeihin tai asutuskeskuksiin etsimään toimeentuloa. Mongolian terveys- ja sosiaaliset ongelmat painottuvat keskuksiin. Kaupungin laitamille syntyneissä jurttakylissä ei ole infrastruktuuria, lämmitysmahdollisuuksia tai palveluja. Suuri osa maan väestöstä niin maaseudulla kuin kaupungeissa jää julkisen avun, terveydenhuollon ja sosiaalituen saavuttamattomiin. 1990-luvulta lähtien Mongolian karjamäärä on kasvanut, kun paimentolaiset ovat nostaneet päälukua parantaakseen toimeentulomahdollisuuksiaan. Mongolian valtiolla on sosiaalitukijärjestelmä, mutta avustuksen saadakseen ihmisten täytyy rekisteröityä keskuksissa. Monelta puuttuu tarvittavat paperit sekä tietoa ja taitoa rekisteröitymisen hoitamiseksi. Sosiaalituki on myös määrältään hyvin pieni ja riittää käytännössä niukkoihin ruokamenoihin. Mongolian väestöstä 36 prosenttia elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Mongolian Punaisen Ristin arvioiden mukaan 45 prosenttia Mongolian asukkaista on haavoittuvassa asemassa ja 20 prosenttia asukkaista kuuluu kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. Kaikkein haavoittuvimpia ovat ihmiset, joilla ei ole käytännössä tuloja ollenkaan. Teksti: Kirsi Koivuporras