Näkökohtia rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta. Vesa Hirvonen. (Teologinen Aikakauskirja 2/2007)

Transkriptio

1 Näkökohtia rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta Vesa Hirvonen (Teologinen Aikakauskirja 2/2007) Keskustelu rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta alkoi Suomessa heti, kun laki rekisteröidystä parisuhteesta hyväksyttiin eduskunnassa syksyllä Välittömästi lain hyväksymisen jälkeen antamassaan lyhyessä tiedotteessa piispat totesivat, ettei kirkko toteuta samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen liittyviä avioliittoa vastaavia kirkollisia toimituksia. (Piispojen tiedote 2001). Helmikuussa 2002 pidetyltä piispojen neuvottelulta ja piispainkokoukselta odotettiin yksiselitteistä ohjeistusta asiasta, mutta sellaista ei annettu. Piispoilla ei ollut yhtenäistä kantaa siunausasiaan (piispojen puheenvuoroja, ks. esim. Siunaustoimituksia vaadittiin erityisesti Yhteys-liikkeen ja Arcus-ryhmän piirissä (ks. Harjula ja Häkkinen 2003, Parisuhde ja siunaamisen kaava 2004). Tällöin tehtiin myös konkreettisia ehdotuksia siunauksen kaavaksi (ks. Ehdotus parisuhteen siunauskaavaksi). Myös kirkolliskokous sai siunausasian käsiteltäväkseen, kun joukko edustajia teki keväällä 2002 kirkolliskokoukselle aloitteen, että käsikirjavaliokunnalle annettaisiin tehtäväksi valmistella siunauskaavoja (Edustaja-aloite 2002). Rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta ja homoseksuaalisuudesta yleisestikin keskusteltiin kirkolliskokouksessa ja sen ulkopuolella kiivaasti. Kirkolliskokous jätti syksyllä 2003 siunausaloitteen raukeamaan. Raukeamaan jättämisen perustelut ovat luettavissa perustevaliokunnan mietinnöstä (Perustevaliokunnan mietintö 2003). Kuten myöhemmin tulen toteamaan, perustevaliokunta katsoi, että siunausodotuksiin voidaan vastata yksilöllisillä toimintatavoilla. Hylättyään vuonna 2003 sekä siunausaloitteen että aloitteen, joka vaati virkakieltoa parisuhteensa rekisteröineille kirkossa, kirkolliskokous siirsi asian piispainkokoukselle. Piispainkokous aloitti asiassa työskentelyn, joka jatkuu. Kysymys siunauskaavan mahdollisesta laatimisesta on nyt selvitettävänä piispa Mikko Heikan johtamassa työryhmässä ja sen järjestämissä seminaareissa, joista ensimmäinen pidettiin tämän vuoden tammikuussa. Keskustelu rekisteröityjen parisuhteiden siunauksesta on kirkossa laajenemassa paikallistasoille. Uusimman tutkimuksen mukaan vasta pieni osa papeista on ollut toimittamassa samaa sukupuolta olevien parisuhteen kirkollista siunaamista, mutta lähes puolet heistä on valmis harkitsemaan sitä (Niemelä ja Palmu 2006). Vastustavalla kannalla olevat henkilöt ovat

2 tehneet tuomiokapituleille kanteluita papeista, jotka ovat ilmoittaneet tehneensä siunauksia tai suhtautuvansa siunaamiseen myönteisesti (Helsingin tuomiokapituliin tehdystä kantelusta ja siitä annetusta päätöksestä, ks. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin pääätös 2007). Pyrin seuraavassa tarkastelemaan eräitä parisuhteiden siunaamiseen liittyviä kysymyksiä luterilaisen teologian näkökulmasta. Kirkon parisuhdelakiseminaarissa pitämässään esitelmässä professori Antti Raunio viittasi muutamaan luterilaiseen teologiaan kuuluvaan jaotteluun, joilla on merkitystä, kun kirkko määrittää suhtautumistaan rekisteröityihin parisuhteisiin ja niiden mahdolliseen siunaamiseen. Näitä ovat usko vs. rakkaus, yksityinen vs. julkinen taso, teologinen vs. filosofinen ihmiskäsitys, maallinen vs. hengellinen regimentti. Raunio katsoi, että uskon ja rakkauden erottelun valossa kirkko voi parisuhdekysymyksessä ottaa huomioon tietoa, jota Raamatun syntyaikoina ei ollut. Nykyisen tiedon mukaan homoseksuaalinen elämäntapa näyttää olevan joillekin ihmisille ainoa mahdollisuus. Rekisteröityä parisuhdetta voi Raunion mukaan pitää maallisessa regimentissä muotoutuneena oikeudenmukaisuutta edistävänä ratkaisuna, ja kirkko voi luterilaisen maallisen ja hengellisen regimentin erottelun perusteella hyväksyä rekisteröidyn parisuhteen tässä merkityksessä. Samaa sukupuolta olevien parisuhteella ei Raunion mukaan ole, toisin kuin avioliitolla, jumalallista asetusta, ja näinollen sitä ei voi rinnastaa avioliittoon. Erilaisten parisuhteiden siunaamisen kaavan osalta keskusteluissa ollaan Raunion mukaan vielä alkuvaiheessa. Hän huomautti, että siunauksen toimittamisen ensisijainen kriteeri on toimituksen teologinen sisältö, ja parisuhteen siunaamisen sisältöä ei ole vielä riittävästi selvitetty. (Raunio 2007) Jatkan nyt Antti Raunion aloittamaa tarkastelua pohtimalla aluksi lyhyesti, missä määrin rekisteröity parisuhde kuuluu maalliseen, missä määrin hengelliseen regimenttiin, ja missä määrin se on yksityinen, missä määrin julkinen asia. Sen jälkeen tarkastelen rekisteröidyn parisuhteen siunaamista. Kuuluuko rekisteröity parisuhde siis maalliseen vai hengelliseen regimenttiin? Esivallan säätämä rekisteröity parisuhde on ensi sijassa maalliseen regimenttiin kuuluva instituutio. Parisuhteen rekisteröinti on valtion viranomaisen suorittama toimenpide, jonka perusteella samaa sukupuolta oleva pari saa tietyt lailliset oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa. Samaa sukupuolta olevien parisuhde voi kuitenkin saada myös hengelliseen elämään,

3 3 seurakuntaan, Jumala-yhteyteen ja pelastukseen liittyviä sisältöjä. Kristittyjen koko elämä on tarkoitettu tapahtumaan Jumalan kasvojen edessä, eivätkä kristittyjen homojen ja lesbojen parisuhteet ole poikkeus. On mitä luonnollisinta ajatella, että parisuhteen osapuolten tehtävänä on kasvaa armossa, rakkaudessa ja yhteisessä uskon kilvoituksessa. Tässä mielessä rekisteröidyn parisuhteen on ajateltava kuuluvan myös hengellisen regimentin piiriin. Entä onko rekisteröity parisuhde yksityinen vai julkinen instituutio? Tarkastelen ensiksi kysymystä yksityisyydestä vs. julkisuudesta maallisen regimentin sisällä. Antamalla parisuhteensa rekisteröitäväksi kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa, ja tässä mielessä rekisteröityä parisuhdetta voi pitää yksityisasiana. Parisuhteen rekisteröinti on kuitenkin luonteeltaan julkinen toimenpide, ja antamalla parisuhteensa rekisteröitäväksi samaa sukupuolta oleva pari haluaa tehdä julkisen sitoumuksen yhteisön edessä. Entä kysymys yksityisyydestä vs. julkisuudesta hengellisen regimentin alueella? Ensinnäkin voi ajatella, että osapuolet sitoutuvat toisiinsa Jumalan edessä, ja heillä on oma yksityinen alueensa Jumalan kanssa. Toisaalta pari on osa seurakuntaa, ja heidän liittonsa ja yhteiselämänsä on osa seurakunnan elämää. Kun kirkossa mietitään rekisteröidyn parisuhteen siunaamista, nämä asiat on otettava huomioon. Riippumatta siitä, missä määrin parisuhteen ajatellaan olevan maallinen ja missä määrin hengellinen instituutio, parisuhteen mahdollisen kirkollisen siunauksen olisi oltava julkinen, yhteisön edessä tapahtuva toimitus, koska yksityinen toimitus olisi ristiriidassa rekisteröidyn parisuhteen julkisen, yhteisöä rakentavan luonteen kanssa. Onko rekisteröityä parisuhdetta kuitenkaan aiheellista siunata? Kaikkea myönteisenäkään pidettyä ei kirkossa ole nähty tarpeelliseksi erityisesti siunata. Miten kirkko voi ratkaista, mitä siunata ja mitä ei? Kristillisessä kirkossa ei ole olemassa dogmia siunauksen teologiasta. Jo se, miten siunauksen käsite on eri aikoina eri kirkkokunnissa ja kirkkokuntien sisälläkin ymmärretty, on vaihdellut, siunauksen käytännöistä puhumattakaan. Sama moninaisuus koskee kirkollisia toimituksia yleensä. Vaikka kirkollamme tuskin on lopullista totuutta siunaamisen ja erilaisten toimitusten teologiasta, kirkko kaiken aikaa siunaa ihmisiä, eläimiä ja rakennuksiakin, toimittaa erilaisia toimituksia, on hiljattain hyväksynyt uuden Kirkollisten toimitusten kirjankin. Kun kirkossa nyt pohditaan samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamista, voi mielestäni aivan hyvin lähteä liikkeelle siitä teologisesta ymmärryksestä,

4 4 joka kirkolla tällä hetkellä on siunauksista ja toimituksista. Toisin sanoen parisuhteen siunauksen pohtimista ei ole syytä lykätä johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen, jolloin toivottavasti tiedämme niin siunaus- kuin monista muistakin asioista enemmän. Erityisen siunauksen edellytyksiksi on kirkossa joskus ajateltu Jumalan antamaa käskyä, tehtävää tai lupausta (Huotari 2002, Huovinen 2002; siunauksen raamatullisista perusteista, ks. Harjula ja Häkkinen 2003). Voiko ajatella, että samaa sukupuolta olevien parisuhteessa liityttäisiin johonkin tällaiseen? Vastausta voi hahmotella esimerkiksi seuraavasti: Kirkko on aina opettanut, että Jumala on antanut ihmisille käskyn rakastaa toisiaan, huolehtia toisistaan ja sitoutua toisiinsa. Jumala on kirkon mukaan myös antanut käskyn jatkaa luomistyötään. Jumalan tahdon mukaiselle elämälle on luvattu siunaus. Kaikki eivät voi rakastaa samalla tavalla eivätkä jatkaa luomistyötä samalla tavalla. Jumala tahtoo kunkin ihmisen välittävän rakkautta ja jatkavan luomistyötä hänelle ominaisella ja mahdollisella tavalla. Tällöin homot ja lesbot täyttävät Jumalan käskyjä, kun he jakavat elämänsä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, ja suhde on hedelmällinen ja levittää hyvää ympärillä olevaan yhteisöön. Hedelmästään puu tunnetaan (Matt. 12:33). Näin ajatellen samaa sukupuolta olevien suhteessa liitytään Jumalan antamaan käskyyn, tehtävään ja lupaukseen, ja siunauksen edellytykset täyttyvät. Ja nimenomaan julkisen, seurakunnan edessä tapahtuvan siunauksen, ei vain esimerkiksi yksityisen sielunhoidon alaan kuuluvan esirukouksen. Millainen parisuhteen kirkollinen siunaus voisi olla? Anglikaaninen teologi, Readingin apulaispiispan virkaan valittu, mutta siitä kirkon yhtenäisyyden hyväksi kieltäytynyt Jeffrey John on esittänyt, että kirkon tulisi ottaa virallisesti käyttöön liturgia, jossa samaa sukupuolta olevan parin lupaukset julkisesti vahvistettaisiin ja jossa heidän liittonsa siunattaisiin. Millä tahansa nimellä liittoa kutsuttaisiinkin, se olisi Johnin mukaan analoginen avioliitolle. Vihkitoimituksessa kirkko anglikaanisen käsityksen mukaan kuulee ja todistaa parin lupaukset ja antaa siunauksensa sitoutumiselle. Kirkko myös pyytää Jumalaa antamaan vihittäville armon palvella toisiaan ja todistaa Kristuksen pelastavasta rakkaudesta maailmassa. Avioliitto on Johnin mukaan mysteeri tai sakramentti, koska se heijastaa Pyhän Kolminaisuuden sisäistä rakkautta. Tätä rakkautta heijastamaan myös samaa sukupuolta olevat parit on Johnin vakaumuksen mukaan kutsuttu. (John 2000, Arvio Johnin teoksesta, ks. Hirvonen 2004.)

5 5 Vaikka Suomen kirkossa mitä ilmeisimmin halutaan teologisista syistä (parisuhteilta puuttuu selvä raamatullinen asetus) välttää parisuhteen siunauksen rinnastuminen avioliittoon vihkimiseen, on ilman muuta mietittävä, mitä samojakin elementtejä rekisteröityyn parisuhteeseen ja avioliittoon ja niiden solmimiseen liittyy, ja otettava ne huomioon parisuhteen siunaustilaisuutta pohdittaessa. Seurakunnan läsnäolo, lupausten todistaminen, sitoutumisen siunaaminen ja esirukous lienevät tällaisia. Miten parisuhteen siunaamisen kaava sopisi kirkollisten toimitusten kokonaisuuteen? Voimassa olevassa Kirkollisten toimitusten kirjassa on kolme osaa, 1) kasuaalitoimitukset, 2) vihkimiset, virkaan asettamiset ja tehtävään siunaamiset ja 3) rukoushetket (Kirkollisten toimitusten kirja 2003). Missään näistä ei huomioida rekisteröidyn parisuhteen solmimista. Onko kaavan puuttuminen ristiriidassa sen kirkollisia toimituksia koskevan yleiskäsityksen kanssa, joka Toimitusten kirjaan aivan ilmeisesti sisältyy? Kirjan esipuhe alkaa seuraavasti: Kristillinen kirkko on alusta asti ollut pyhissä toimituksissa läsnä jäsentensä elämän käännekohdissa ja juhlahetkissä, iloissa ja suruissa. Miten nyt toteutuu kirkon läsnäolo niiden jäsentensä elämässä, jotka ovat homoja tai lesboja ja ovat solmimassa rekisteröidyn parisuhteen? Esipuhe jatkuu: Kirkollisilla toimituksilla on oma erityisluonteensa, joka nousee toisaalta kunkin toimituksen sisällöstä ja sanomasta, toisaalta siinä kohdattavien ihmisten elämäntilanteesta. Eikö kirjassa olisi syytä olla myös toimitus, jonka erityisluonne osaltaan nousisi parisuhteensa rekisteröineiden homojen ja lesbojen elämäntilanteesta? Esipuheessa todetaan myös seuraavaa: Kirkolliset toimitukset ovat osa seurakunnan jumalanpalveluselämää. Toimituksissa voidaan seurata kirkkovuotta käyttämällä sen mukaista rukous- ja tekstiaineistoa. Myös toimitusten rakenne ja niissä käytettävä aineisto rakentavat siltaa seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Kirkon pyhät toimitukset tuovat seurakuntalaisten elämään Jumalan sanan lupaukset ja Jumalan siunauksen. Seurakuntalaisten osallistuminen ja yhteinen rukous luovat seurakuntayhteyttä. Eikö olisi syytä luoda toimitus, joka homojen ja lesbojen kohdalla rakentaisi siltaa seurakunnan jumalanpalveluselämään, ja jonka avulla Jumalan sanan lupaukset ja Jumalan siunaus tuotaisiin heidän elämäänsä? Eikä vain heidän elämäänsä, vaan myös heidän sukulaistensa ja muiden läheistensä elämään. Kirkollisten toimitusten kirjaan sisältyvää toimitusten kokonaisuutta voi pitää kirkon jäsenten elämäntilanteiden kohtaamisen kannalta vajaana niin kauan kuin se ei sisällä toimitusta

6 6 tilanteeseen, jossa kaksi seurakunnan jäsentä solmii rekisteröidyn parisuhteen. Siunauskaavan puuttuessa ne papit, joilta parisuhteen siunausta pyydetään, toimivat kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnön ohjeistamana, eli he soveltavat yksilöllisiä toimintatapoja, joissa sekä parin että papin näkemykset otetaan huomioon. Perustevaliokunnan mietinnössä todetaan seuraavaa: Niiden parisuhteensa rekisteröineiden kohdalla, jotka tulevat pyytämään suhteelleen kirkollista siunausta, pastoraalinen keskustelu merkitsee aitoa kohtaamista, osapuolten kuuntelemista, tarpeitten ja toiveiden huomioon ottamista, yhteistä rukoustakin. Näin voidaan löytää yksilöllinen, osapuolia tyydyttävä toimintatapa, jossa molemminpuolinen kunnioitus ja lähimmäisenrakkaus voivat toteutua. Ja: Näihin [siunaus]odotuksiin kirkossa voitaneen etsiä ja löytää ratkaisuja myös muilla tavoin kuin varsinaisella parisuhteen siunaamistoimituksella. Kirkon työntekijöiden ja homoseksuaalien ihmisten aito kohtaaminen, toisen kuunteleminen ja vuorovaikutuksessa löydettävä tapa toimia yksilöllisesti on haaste, johon kirkossa halutaan vastata. (Perustevaliokunnan mietintö 2003, ss. 9, Helsingin tuomiokapituli viittasi mietinnön jälkimmäiseen kohtaan helmikuussa 2007 antaessaan päätöksen siunauksesta tehdystä kantelusta, ks. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 2007.) Kirkon elämään on melko yleisesti kuulunut enemmän tai vähemmän julkisia siunauksia, rukoushetkiä ja muita toimituksia, joille ei ole ollut erillistä kaavaa, vaan joissa on sovellettu erilaisia olemassaolevia kaavoja. Jos toimitukset ovat osoittaneet vakiintumisen merkkejä, niistä on vähitellen annettu kokonaiskirkollisella tai paikallisella tasolla ei-sitovia ohjeita ja kokeilukaavoja, ja kun riittävä yksimielisyys on saavutettu, niille on laadittu kaava kirkkokäsikirjaan. Näin voi odottaa tapahtuvan myös rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen kohdalla. Kirjallisuus Edustaja-aloite 2002 Virallistetun parisuhteen siunaaminen ja parisuhteensa virallistaneiden kodin siunaaminen. Edustaja-aloite 4/2002. Ks.

7 7 Ehdotus parisuhteen siunauskaavaksi Ehdotus parisuhteen siunauskaavaksi. Yhteys-liikkeen kotisivut. Tietoa. Harjula, Raimo ja Häkkinen, Sakari 2003 Siunaamisen teologia ja käytäntö. Teoksessa Synti vai siunaus. Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Toim. Martti Nissinen ja Liisa Tuovinen. Helsinki: Kirjapaja Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 2007 Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli, päätös 2/2007, annettu [Päätös kanteluun Leena Huovisesta]. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli, Helsinki. Ks. /. Hirvonen, Vesa 2004 John, Jeffrey: Permanent, faithful, stable. Christian Same-sex Partnerships. Darton, Longman and Todd, London 1993, new ed. 2000, repr s. (kirja-arvostelu). Teologinen Aikakauskirja 109, 4/ Huotari, Voitto 2002 Miksi kirkko ei siunaa kynttilöitä? Ylimääräisen synodaalikokouksen avauspuhe Ks. Huovinen, Eero 2002 [Kirje] Helsingin hiippakunnan lääninrovasteille ja kirkkoherroille Ks. John, Jeffrey 2000 Permanent, faithful, stable : Christian Same-sex Partnerships. London: Darton, Longman and Todd. First published Kirkollisten toimitusten kirja 2003 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja 3, Kirkollisten toimitusten kirja 1-3. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 8. marraskuuta [Helsinki:] Kirkkopalvelut. Ks. myös Niemelä, Kati ja Palmu, Harri 2006 Papisto ja kanttorit Akavan kirkollisten ammattiliittojen jäsenkyselyn raportti. Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisuja Parisuhde ja siunaamisen kaava

8 Parisuhde ja siunaamisen kaava ahp. Arcuksen - ekumeenisen sateenkaariryhmän kotisivut. Puheenvuoroja. Perustevaliokunnan mietintö 2003 Parisuhteen rekisteröinnin seuraukset kirkossa, rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen sekä parisuhteensa virallistaneiden kodin siunaaminen. Perustevaliokunnan mietintö 2/2003. Ks. Piispojen tiedote 2001 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat samaa sukupuolta olevien rekisteröidystä parisuhteesta Ks. Raunio, Antti 2007 Rekisteröity parisuhde luterilaisen etiikan teologisten perusteiden näkökulmasta. Tiivistelmä. unio_tiivistelma.pdf?openelement.