Patentti-, tavaramerkki- ja tekijänoikeuden perusteet

Transkriptio

1 P.O. Box 4 (Yliopistonkatu 3) University of Helsinki Finland tel telefax info@iprinfo.com Patentti-, tavaramerkki- ja tekijänoikeuden perusteet SISÄLTÖ: I. Johdanto (flash 1) II. Immateriaalioikeuksien esittely (flash 2) III. Yrityksen perustaminen ja yksinoikeuksien hakeminen IV. Immateriaalioikeuksien hallinnointi V. Yksinoikeuksien loukkaukset ja niiden seuraamukset VI. Erilaisten immateriaalioikeuksien painottuminen eri toimialoilla VII. Yhteenveto OSA I JOHDANTO Miksi immateriaalioikeutta TKK:n opiskelijoille? Immateriaalioikeudet ovat yksinoikeuksia, jotka mahdollistavat henkisen työn tuloksen taloudellisen hyödyntämisen. Yksinoikeuden haltijalla on oikeus määrätä luodusta teoksesta, keksinnöstä tai brändistä, ja kieltää muita hyödyntämästä sitä. Yksinoikeuteen kuuluva kielto-oikeus on tärkeä immateriaalioikeuksien taloudellisen hyödyntämisen kannalta. Immateriaalioikeudet muodostavat osan yrityksen varallisuutta. Yrityksen johdon sekä tuotekehittelyn, innovatiivisen toiminnan tai muotoilun parissa toimivien on välttämätöntä tuntea ne. Immateriaalioikeuksien tehokas hyödyntäminen edellyttää niiden ymmärtämistä ja huomioon ottamista liiketoiminnassa. Huonosti hoidettu immateriaalioikeuksien hallinta voi aiheuttaa suuria taloudellisia kustannuksia yritykselle. Suojaamatta julkistettua uutta, keksinnön sisältävää tuotetta voi kuka tahansa hyödyntää lupaa kysymättä. Tuotteen kehityksen vaatima taloudellinen investointi saattaa jäädä hyödyntämättä, varsinkin mikäli tuotetta on helppo ja nopea kopioida. Suojaaminen antaa yritykselle usein tuiki tärkeän muutaman askeleen etumatkan muihin nähden. Oikeudenalana immateriaalioikeus jaetaan kahteen pääalueeseen, tekijänoikeuteen ja teollisoikeuteen. Tekijänoikeus liittyy luovaan työhön ja syntyy automaattisesti heti, kun teos on luotu. Tekijänoikeudet ovat perinteisesti olleet tärkeitä varsinkin taiteilijoille, kirjailijoille ja musiikintekijöille. Teknologian kehitys on kasvattanut tekijänoikeuden merkitystä myös perinteisille teknologia-aloille. Teollisoikeudet (esim. patentti-, hyödyllisyysmalli-, malli-, tavaramerkki- ja toiminimioikeus) ovat tyypiltään teknisiä ja edellyttävät pääsääntöisesti rekisteröintiä. Teollisoikeudet suojaavat esim. keksintöä, menetelmää, mallia ja yrityksen merkkiä tai nimeä. Immateriaalioikeuksien taloudellinen merkitys voi ilmetä, kun yritys hyödyntää niitä itse, luovuttaa niitä edelleen tai myöntää toisille käyttöoikeuksia eli lisenssejä. Käytön edellytykseksi asetetaan yleensä taloudellinen korvaus. Luvatta tapahtunut käyttö voidaan kieltää. Immateriaalioikeudet ovat ennen kaikkea tärkeä voimavara ja varallisuus yritykselle, mutta niiden hallinnointi aiheuttaa myös kustannuksia (esim. hakumenettelyt ja loukkausten valvonnat).

2 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Immateriaalioikeuksissa on monia erityispiirteitä. Lähtökohtaisesti oikeudet syntyvät aina luonnollisille henkilöille, mutta ne voidaan sopimuksilla siirtää. Yrityksen on aina huolehdittava, että se saa oikeuksia. Immateriaalioikeudet ovat luonteeltaan kansallisia. Tästä syystä keksinnölle ja yrityksen tavaramerkille on lähtökohtaisesti haettava erikseen suojaa jokaisessa maassa, jossa sitä halutaan. Immateriaalioikeuksien aineeton luonne tekee niiden arvonmäärityksen hankalaksi yrityksen kirjanpidossa, yrityskaupoissa ja konkursseissa. - Immateriaalioikeudet ovat yksinoikeuksia, jotka mahdollistavat henkisen työn tuloksen taloudellisen hyödyntämisen - Tekniikalla, luovalla työllä ja immateriaalioikeuksilla on tiivis suhde - Yrityksen toimialaan liittyvät immateriaalioikeudet vaikuttavat välittömästi tai välillisesti yrityksen toimintaan, strategiaan ja kehitykseen - Immateriaalioikeudet ovat yritykselle tärkeä voimavara, mutta niiden hallinnointi aiheuttaa myös kustannuksia - Kurssin tavoitteena tuntea immateriaalioikeuksiin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia omien / yrityksen keksintöjen kaupallinen hyödyntäminen sekä muiden immateriaalioikeuksien loukkaamisen välttäminen Sanastoa suomi englanti ruotsi hyödyllisyysmalli utility model nyttighetsmodellrätt immateriaalioikeus intellectual property right immaterialrätt keksinnöllisyys inventive step uppfinningshöjd mallioikeus industrial design mönsterrätt patentti patent patent tavaramerkki trademark varumärke tekijänoikeus copyright upphovsrätt teollinen toistettavuus industrial applicability industriell användning teoskynnys threshold verkshöjd tietokanta database databas toiminimi business name firma uutuus novelty nyhet verkkotunnus domain name domännamn Lyhenteitä EPC DNS ICANN KHO KKO OHIM PRH PTC RL SopMenL TRIPS TSL European Patent Convention Domain Name System Internet Corporation for Assigned Names and Numbers Korkein hallinto-oikeus Korkein oikeus Office for Harmonization in the Internal Market Patentti- ja rekisterihallitus Patent Cooperation Treaty Rikoslaki Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights Työsopimuslaki

3 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa WIPO WTO World Intellectual Property Organization World Trade Organization Immateriaalioikeuden historiaa ja kansainvälinen kehys Immateriaalioikeudet ovat syntyneet teollistumisen ja kopioinnin mahdollistumisen myötä. Immateriaalioikeuden alalla on ollut kansainvälistä yhteistyötä 1800-luvun lopulta lähtien. Ensimmäiset kansainväliset sopimukset velvoittivat jäsenmaita takaamaan vähimmäissuojan. Myöhemmin hakumenettelyjä on monien oikeuksien osalta yhdenmukaistettu ja yksinkertaistettu. Kansainväliset sopimukset jättävät pelivaraa muokata kansallista lainsäädäntöä omaan teknologiseen ja taloudelliseen kehitykseensä sopivaksi. Tästä johtuen kansalliset lainsäädännöt vaihtelevat tiettyjä minimivaatimuksia lukuun ottamatta. Kansainvälinen yhteistyö ei ole luonut ylikansallista immateriaalioikeutta. Immateriaalioikeudet ovat yhä kansallisia, joten suoja on hankittava erikseen jokaisessa maassa, jossa sitä halutaan. Suomen kansalliseen sääntelyyn ovat vaikuttaneet sekä kansainväliset sopimukset että EU-jäsenyyden myötä toteutettu harmonisointi. Immateriaalioikeuksien synty ja kansainvälinen kehitys kohti kansainvälistä yhteistyötä ja kattavaa suojajärjestelmää Immateriaalioikeuksien synty ja teollistuminen ovat kulkeneet käsi kädessä. Vasta kirjapainotaidon keksiminen, kopioinnin mahdollistuminen ja muu teollinen kehitys loivat tarpeen immateriaalioikeuksien sääntelylle. Englanti ja Ranska olivat ensimmäisiä maita, jotka ryhtyivät suojaamaan kirjailijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien oikeuksia teoksiinsa. Suoja annettiin ensin luovan työn tulokselle. Myöhemmin yksinoikeus ulotettiin myös keksintöihin. Patenttien, monopoliaseman ja teollisen kehityksen välinen suhde nähtiin ongelmallisena jo järjestelmää perustettaessa. Teollistumisen myötä kaupankäynti muuttui entistä kansainvälisemmäksi, ja immateriaalioikeuksien erilainen sääntely eri maissa osoittautui ongelmalliseksi. Vuonna 1883 allekirjoitettiin teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus. Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta solmittiin vuonna Molemmat yleissopimukset saivat heti merkittävän roolin immateriaalioikeuksien sääntelyssä ja kehityksessä. Kaikki suurimmat teollisuusmaat liittyivät jo aikaisessa vaiheessa molempiin yleissopimuksiin. Poikkeuksen muodosti Yhdysvallat, jonka poikkeuksellinen tekijänoikeuslainsäädäntö piti sen pitkään Bernin yleissopimuksen ulkopuolella. Yleissopimusten tärkeimmät periaatteet olivat kansallisen kohtelun ja vähimmäissuojan periaatteet. Ensimmäisellä kielletään ulkomaalaisten diskriminointi eli muiden jäsenmaiden kansalaisille on annettava samanlainen kohtelu kuin omille kansalaisille. Jälkimmäisellä varmistetaan vähimmäissuoja, jonka jokaisen jäsenen tulee taata toisen jäsenvaltion kansalaisille. Pariisin yleissopimuksen kolmas tärkeä periaate on niin sanottu konventioprioriteetti. Sen mukaan sillä, joka on hakenut patenttisuojaa, tavaramerkkisuojaa tai mallioikeussuojaa jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus hakea samaa suojaa muissa jäsenvaltioissa tietyn määräajan kuluessa. Patenttia tulee hakea 12 kuukauden kuluessa, tavaramerkkiä ja mallia 6 kuukauden kuluessa. Bernin yleissopimuksen vähimmäissuojaa koskevat vaatimukset ovat huomattavasti tiukemmat kuin Pariisin yleissopimuksessa. Jäsenmaiden tekijänoikeuslainsäädännöt ovatkin ydinalueiltaan melko yhteneväiset. Lähinnä kielto asettaa mitään muodollisuuksia tekijänoikeussuojan edellytykseksi piti Yhdysvallat vuoteen 1989 saakka Bernin yleissopimuksen ulkopuolella.

4 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Pariisin yleissopimuksen melko vähäiset minimivaatimukset ovat mahdollistaneet sen, että jäsenvaltioiden säännökset saattavat poiketa melko paljonkin toisistaan. Pariisin yleissopimuksella ei luotu ylikansallista patenttijärjestelmää. Jokaisella maalla on oma patenttiviranomaisensa, joka myöntää patentin vain omaa aluettaan varten. Yhdessä maassa myönnetty patentti ei takaa patentin myöntämistä toisessa jäsenmaassa (itsenäisyysperiaate). Vuonna 1967 perustettiin YK:n alaisena toimiva kansainvälinen Maailman henkisen omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organisation eli WIPO), jonka tehtävänä on ylläpitää ja kehittää immateriaalioikeuksien suojaa. WIPO hallinnoi immateriaalioikeuden sopimuksia kuten Pariisin ja Bernin yleissopimuksia. Katso tarkemmin Pariisin ja Bernin yleissopimukset: Patenttioikeuden yhdenmukaistamiseksi ja ennen kaikkea hakumenettelyn helpottamiseksi solmittiin 1970-luvun alussa kaksi merkittävää yleissopimusta. Kansainvälinen patenttiyhteistyösopimus (Patent Cooperation Treaty eli PCT) tuli voimaan vuonna 1978 ja Euroopan patenttisopimus (European Patent Convention eli EPC) vuonna PCT koskee yhteistyötä patenttia haettaessa: yhdellä patenttihakemuksella saa vireille patenttihaun vaikka kaikissa sopimukseen liittyneissä maissa. Lopullinen hakemuksen tutkiminen ja patentin myöntäminen tapahtuu kuitenkin kussakin kansallisessa virastossa. Lopputuloksena ei välttämättä ole täysin identtiset patentit eri maissa. Myös EPC yhtenäistää useisiin maihin kohdistuvaa patentin hakumenettelyä, mutta se yhdenmukaistaa myös sisällöllisesti jäsenmaiden patenttinormistoa. Erona PCT-menettelyyn on myös se, että Euroopan patenttivirasto (EPO) myöntää patentin ja se tulee nimetyissä jäsenmaissa voimaan identtisenä. Maailman kauppajärjestön WTO:n perustaminen vuonna 1995 vaikutti myös immateriaalioikeuksiin. WTO:n jäsenyys edellyttää, että valtio sitoutuu varsinaisen perustamissopimuksen lisäksi myös kauppaa (GATT), palveluita (GATS) ja kauppaan liittyviä immateriaalioikeuksia (TRIPS) koskeviin yleissopimuksiin. TRIPS-sopimuksessa immateriaalioikeudet liitettiin tiiviisti kansainväliseen kauppapolitiikkaan. TRIPS sitoo viittauksillaan jäsenet Pariisin ja Bernin yleissopimuksiin, mutta se sisältää monilta osin konventioita tiukempia ja kattavampia säännöksiä. Yksi TRIPS-sopimuksen tuoma uudistus oli suosituimmuusperiaate, jonka mukaan etu, joka annetaan yhden jäsenmaan kansalaisille, tulee myöntää myös muiden jäsenmaiden kansalaisille. Suosituimmuusperiaate kieltää syrjinnän eri jäsenmaiden välillä, kun taas kansallinen kohtelu kieltää syrjinnän omien ja muiden jäsenmaiden kansalaisten välillä. Toinen TRIPSin tuoma keskeinen muutos on, että sopimusvelvoitteiden rikkomus voidaan jäsenmaan toimesta viedä WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn. Tämä auttaa sopimuksen täytäntöönpanoa ja sen noudattamista jäsenmaissa. TRIPSin korkea vähimmäissuojan vaatimus on ollut ongelmallinen varsinkin kehitysmaille. Ne ovat sääntelyn puuttuessa voineet hyödyntää länsimaisia keksintöjä ja teknologiaa ilman korvauksia ja virallisia käyttöoikeuksia. Pyrkiessään WTO:n jäseneksi niiden on kuitenkin tullut täyttää myös TRIPSin asettamat vaatimukset. Kehitysmaille on tosin myönnetty muita jäsenmaita pidemmät täytäntöönpanoajat (katso artiklat 65 ja 66).

5 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Katso tarkemmin TRIPS-sopimuksesta: Immateriaalioikeudellisen kehityksen erityispiirteitä Yhdysvalloissa Yhdysvaltojen immateriaalioikeudellinen lainsäädäntö on pitkälti muokkautunut maan omien taloudellisten intressien mukaan. Tästä syystä sen immateriaalioikeuksien sääntely on monilta kohdin ollut poikkeava muihin teollisuusmaihin verrattuna. Yhdysvallat on suhteellisen myöhään liittynyt kansainvälisiin sopimuksiin. Yhdysvalloissa oli pitkään heikko immateriaalioikeudellinen suoja. Vasta kun yhdysvaltalaiset kirjailijat, säveltäjät ja keksijät rupesivat vaatimaan suojaa ulkomaalaisten hyväksikäyttöä vastaan, maassa ruvettiin kehittämään muita teollisuusmaita muistuttavaa ja kansainvälisten konventioiden minimivaatimukset täyttävää suojajärjestelmää. Keksintöjen suoja ja tekijänoikeussuoja perustuvat perustuslakiin ja toimivalta on liittovaltiolla. Tavaramerkkisuoja perustuu suurelta osin edelleen osavaltioiden lainsäädäntöön. Kansainväliset sopimukset, EU:n sisäinen harmonisointi ja kansallinen sääntely EU:n tavoitteena on luoda toimivat sisämarkkinat ja mahdollistaa tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääomien vapaa liikkuvuus alueellaan. Päämäärään pyritään myös lainsäädännön keinoin eli säätämällä jäsenvaltioissa suoraan sovellettavia asetuksia ja kansallista lainsäädäntöä harmonisoivia direktiivejä. Erisisältöiset kansalliset immateriaalioikeuslait saattavat haitata vapaata liikkuvuutta ja olla siten ristiriidassa EU:n tavoitteiden kanssa. Sisämarkkinoiden toimivuutta on pyritty turvaamaan toisaalta asetuksilla, joilla luodaan koko yhteisön kattava suojajärjestelmä ja direktiiveillä, jotka harmonisoivat kansallista lainsäädäntöä. Tästä huolimatta sääntely on yhä lähtökohtaisesti kansallista. EU:n sisäinen integraatio ja harmonisointi saattavat olla ristiriidassa kansainvälisten sopimusten periaatteiden kanssa. EU:n sisäinen sääntely saattaa suosia EU:n jäsenmaita tavalla, joka ei ole yleissopimuksissa noudatetun kansallisen kohtelun ja suosituimmuusperiaatteiden mukaista. Immateriaalioikeudet Suomessa Suomi liittyi Pariisin yleissopimukseen vuonna 1921 ja Bernin yleissopimukseen vuonna Suomi on liittynyt PCT:hen vuonna 1980 ja EPC:hen vuonna Suomi on ollut WTO:n jäsen sen perustamisesta lähtien ja on näin ollen myös TRIPS-sopimus sitoo meitä. EU-jäsenyyden myötä myös immateriaalioikeuksia koskevat EU:n direktiivit ja asetukset ovat vaikuttaneet kansalliseen sääntelyymme. Direktiivit tulee erikseen implementoida kansalliseen lainsäädäntöön, kun taas asetukset velvoittavat suoraan jo sellaisenaan. Immateriaalioikeudellista lainsäädäntöämme on uudistettu direktiivien myötä. Suomen kansallinen lainsäädäntö on muokkautunut suurilta osin kansainvälisten konventioiden ja EUoikeuden vaikuttamana. Oikeuslähteiden kirjo ja osittainen päällekkäisyys saattaa luoda ongelmatilanteita. Suomi on esimerkiksi sitoutunut TRIPSin velvoitteisiin niin suoran WTO- kuin EUjäsenyytensä kautta. Immateriaalioikeuttamme sääntelevät seuraavat lähteet:

6 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Kansallinen lainsäädäntö (mm. patentti-, tavaramerkki-, hyödyllisyysmalli-, mallioikeus-, tekijänoikeus- ja toiminimilaki) - EU-säädökset (direktiivit ja asetukset) - Kansainväliset sopimukset (mm. Pariisin ja Bernin konventiot, PCT, EPC, TRIPS) Tuomioistuimet soveltavat kansallisia lakejamme sekä EU:n asetuksia suoraan. Monet oikeuslähteet vaikuttavat immateriaalioikeuksiin epäsuorasti, ts. velvoittavat lainsäätäjää säätämään lakeja, jotka noudattavat sopimuksien määräyksiä. FLASH 1 (ranskalaiset viivat) Tilanne ennen 1700-lukua: Kaikki saivat hyödyntää toistensa keksintöjä ja kopioida kirjoituksia. Immateriaalioikeuksia ei säännelty, lukuun ottamatta poikkeuksellista edelläkävijää Venetsiaa, joka vilkkaan kaupankäynnin takia oli muillakin oikeudenaloilla aikaansa edellä Tekniikan kehitys, teollistuminen ja kaupan kansainvälistyminen loivat tarvetta immateriaalioikeuksien sääntelylle. Kirjapainotaito keksittiin, ja tekstien ja muiden keksintöjen koneellinen kopiointi tuli mahdolliseksi. Keksintöjä luotiin nopeaan tahtiin ja niitä haluttiin hyödyntää myös kaupallisesti. Sääntely oli aluksi kansallista ja vaihteli huomattavasti eri puolilla maailmaa. Englanti ja Ranska olivat edelläkävijöitä immateriaalioikeudellisen suojan luomisessa Pariisin (teollisoikeudet) ja Bernin konventiot (tekijänoikeudet) solmittiin 1800-luvun lopulla. Konventiot asettivat immateriaalioikeuksien sääntelylle sisällölliset minimivaatimukset, jotka takasivat määrätyn vähimmäissuojan jokaisessa jäsenmaassa. Bernin konventio asetti Pariisin konventiota tiukempia vähimmäissuojaa koskevia vaatimuksia, joten erityisesti tekijänoikeuden kohdalla kansainvälinen yhteistyö johti kansallisten lakien yhdenmukaistamiseen. Molemmat perustuivat myös kansallisen kohtelun periaatteelle, eli jäsenmaan omille kansalaisille annettu kohtelu tuli antaa myös muiden jäsenmaiden kansalaisille. Jatkuvan uudistuksen periaatteen mukaisesti konventioita uudistettiin tekniikan kehityksen luomien tarpeiden myötä. Immateriaalioikeuksien merkitys ja arvo nousivat huomattavasti 1900-luvun aikana Patenttien hakumenettelyä yhdenmukaistettiin 1970-luvulla solmimalla patenttiyhteistyösopimus (PCT) ja Euroopan patenttisopimus (EPC). PCT tuli voimaan vuonna 1978 ja EPC vuonna Jälkimmäinen yhdenmukaisti hakumenettelyn lisäksi myös materiaalista patenttioikeutta. Suomi liittyi PCT:hen vuonna 1980 ja EPC:hen vuonna ja 1970-luvulla immateriaalioikeudellista lainsäädäntöä valmisteltiin yhteisesti eri Pohjoismaiden kesken, ja esim. tekijänoikeus- ja patenttilait olivat vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta samansisältöisiä. Myös EU:n alueella tapahtui asetusten ja direktiivien johdosta kansallisten lainsäädäntöjen harmonisointia 1980-luvulta lähtien Suomi liittyi sekä EU:n että WTO:n jäseneksi vuonna Maailman kauppajärjestö WTO:n perustamisen (1995) ja TRIPS-sopimuksen myötä immateriaalioikeudet liitettiin osaksi kansainvälistä kauppapolitiikkaa. Se oli suuri tunnustus niiden merkitykselle, mutta varsinkin länsi- ja kehitysmaiden

7 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa erilaisten taloudellisten tilanteiden ja maiden immateriaalioikeudellisen sääntelyn eroista johtuen yhteisten ehtojen sisällöstä on ollut vaikea sopia. Kehitysmaiden taloudellisen kehityksen kannalta immateriaalioikeuksien vähäinen suojataso saattaa olla tarkoituksenmukaisinta, kun taas immateriaalioikeuksia omistavien länsimaiden edun mukaista on korkeatasoinen ja kattava suojajärjestelmä luvulle tultaessa: Länsi- ja kehitysmaiden erilaisten immateriaalioikeuksien ja suojatasojen tarve on korostunut. Länsimaat ovat esim. haluttomia antamaan patentoituja lääkkeitään korvauksetta kehitysmaiden markkinoille. Kehitysmaat haluaisivat suojata vanhaa kulttuuriperintöään luomalla sille uutta suojaa. Eroista huolimatta kansainvälinen yhteistyö jatkaa syvenemistään. EU:n sisällä jatkuu yritys harmonisoida jäsenmaiden kansallista immateriaalioikeutta. Vaikka esim. yhteisöpatenttia ei yrityksistä huolimatta ole saatu voimaan, harmonisointia on kuitenkin tapahtunut ja useita tärkeitä asetuksia ja direktiivejä on annettu. Suomen kansallinen lainsäädäntö muovautuu pitkälti EUdirektiivien ja -asetusten mukaan. Immateriaalioikeudellisen lainsäädäntömme perusta löytyy kuitenkin yhä Pariisin ja Bernin konventioista. Ongelmakohtia: - Länsi- ja kehitysmailla on erilaiset intressit immateriaalioikeuksien ja niiden suojatasojen suhteen - Vastakkainasettelu: yksinoikeuden suoja kilpailua haittaava monopoliasema - EU:n sisäinen integraatio sopii huonosti yhteen vapaan maailmankaupan, kansallisen kohtelu ja suosituimmuusperiaatteiden kanssa - EU:n vapaan liikkuvuuden periaate ja kansalliset yksinoikeudet ovat ristiriidassa Testaa taitosi: 1. Jo antiikin Kreikassa immateriaalioikeuksille myönnettiin suojaa (oikein/väärin) Oikea vastaus: Immateriaalioikeuden synnystä voidaan puhua aikaisintaan 1400-luvun Venetsiassa. 2. Immateriaalioikeuden kehitys on ollut sidoksissa teollistumiseen ja kaupankäynnin kansainvälistymiseen (oikein/väärin) 3. Pohjoismaat olivat 1700-luvulla immateriaalioikeuden suhteen edelläkävijöitä (oikein/väärin) Oikea vastaus: Varsinkin Englanti ja Ranska (ensimmäisten joukossa teollistuneet maat) loivat ensimmäisinä kansallista immateriaalioikeuslainsäädäntöä 4. Teollisoikeuksiin kuuluvat mm. patentti ja tavaramerkki (oikein/väärin) 5. Pariisin ja Bernin konventiot ovat YK:n alajärjestön WIPO:n hallinnoimia sopimuksia (oikein/väärin) 6. WTO:n jäseneksi ei voi liittyä, mikäli ei samalla sitoudu TRIPS-sopimukseen ja sen myötä Pariisin ja Bernin konventioiden sisältöön (oikein/väärin) 7. Kansallinen kohtelu tarkoittaa, että muiden jäsenmaiden kansalaisille tulee antaa sama kohtelu kuin valtion omille kansalaisille (oikein/väärin) 8. Kaikkien kehitysmaiden tulee täyttää TRIPS-sopimuksen ehdot samassa ajassa kuin länsimaiden (oikein/väärin) Oikea vastaus: Kehitysmaille on annettu muita jäsenmaita pidempi täytäntöönpanoaika (4 vuotta pidempi). Vähiten kehittyneille maille se on vielä muita kehitysmaita pidempi (10 vuotta tavallista määräaikaa pidempi). Poikkeukset eivät kuitenkaan koske artikloja 3 (kansallinen kohtelu), 4 (suosituimmuusperiaate) ja 5. OSA II ERI IMMATERIAALIOIKEUKSIEN ESITTELY

8 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa FLASH 2 Kolme kaverusta ovat korkean polttoainehinnan innostamina tehneet keksinnön, jota he haluaisivat hyödyntää kaupallisesti. Kyseessä on kahdenistuttava auto, joka toimii suolaliuoksella. Auton tekniikka toimii tietokoneohjelman avulla ja sen toiminnasta on tehty käyttöohjeet. Auto on myös kauko-ohjattava. Yksi kaveruksista on muotoilun ystävä, ja keksintö onkin saanut huomiota herättävän ja ennen näkemättömän ulkomuodon. Ystävykset ovat erittäin lahjakkaita tekniikan opiskelijoita, mutta valitettavasti juridiikan tuntemus ei ole heidän vahvimpia puolia. He yrittävät pohtia, mitä suojaa keksinnölle voisi hakea, jotta he uskaltaisivat julkistaa sen ja aloittaa myynnin ilman, että joku kopioisi sitä heiltä. He ovat miettineet aktiivista markkinointikampanjaa, joka saisi ihmiset kiinnostuneiksi uudesta keksinnöstä. Yksi kaveruksista on kuullut, että keksinnön suojaaminen olisi helpompaa yrityksen avulla. Mitä immateriaalioikeuksia luulet, että keksintöön ja sen hyödyntämiseen voisi liittyä? Vastaus: Keksinnölle tai sen osalle voi edellytysten täyttyessä hakea patenttia tai hyödyllisyysmallia. Auton erikoiselle ulkomuodolle voisi mahdollisesti hakea mallioikeutta. Tietokoneohjelman käyttöohjetta ja varsinaista tietokoneohjelmaa suojaa tekijänoikeus jo ilman erillistä hakemusta. Teollisoikeuksista patentille, hyödyllisyysmallille ja mallioikeudelle tulee hakea suojaa PRH:lta. Sekä tavaramerkki että toiminimi voivat saada suojaa vakiinnuttamisen tai rekisteröinnin kautta, mutta rekisteröinti on suositeltavaa. Ennen kuin he rupeavat hyödyntämään keksintöä kaupallisesti, heidän kannattaisi rekisteröidä toiminimi, jonka ympärillä toimintaa harjoitetaan. Mikäli he haluavat lisätä keksinnön näkyvyyttä, he voisivat hakea verkkotunnusta. Patentti Patentti voidaan hakemuksesta myöntää keksinnölle, joka on uusi, keksinnöllinen (eroaa olennaisesti aikaisemmista keksinnöistä eikä ole ilman muuta selvää keskitason ammattimiehelle) ja jota voidaan käyttää teollisesti (teollinen toistettavuus). PRH tutkii viran puolesta, että keksintö täyttää patentoitavuuden edellytykset. Uutuusvaatimus edellyttää, että keksintö ei ole tullut julkiseksi missään maassa eikä missään muodossa. Käytännössä viranomaisten on kuitenkin mahdoton tarkistaa kaikkien maiden rekistereitä tutkiessaan keksinnön uutuutta. Oman keksinnön julkistaminen (esim. messuilla tai lehdissä) ennen patentin hakua saattaa olla esteenä patentin myöntämiselle. Patentin myöntäminen edellyttää siis, että kyseessä on uutuuden vaatimuksen täyttävä konkreettinen keksintö, jolla ratkaistaan jokin tekninen ongelma ja jota voidaan valmistaa ja käyttää teollisesti. Keksintö voi olla itsenäinen esine, sen osa tai esim. valmistusmenetelmä. Laissa ei ole keksinnön määritelmää, mutta siinä sanotaan mikä ei ole keksintö. Keksinnöksi ei katsota esim. ideaa, löytöä, taiteellista luomusta, tieteellistä teoriaa taikka kasvi- tai eläinlajiketta. Patentti antaa haltijalleen yksinoikeuden määrätä keksintönsä ammattimaisesta hyödyntämisestä määrätyn ajan. Suomessa myönnetty patentti voidaan pitää voimassa 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Patenttijärjestelmää kuvaa vastavuoroisuus, jonka mukaan yksinoikeuden saaminen edellyttää keksinnön julkistamista. Patenttihakemus tulee julkiseksi kaikelle kansalle viimeistään 18 kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Myönnetty patentti sisältää kielto-oikeuden, eli kukaan muu ei saa ammattimaisesti hyödyntää patenttia ilman patentinhaltijan lupaa. Patentti voidaan myydä tai siihen voidaan myöntää käyttöoikeus. Kilpailijan on vaihtoehtoisesti tyydyttävä vanhoihin ratkaisuihin tai kehitettävä uusia, edistyksellisempiä ratkaisuja. Tällä tavoin patenttijärjestelmä on innovatiivisuuteen kannustava.

9 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Toisaalta, se voi uusien keksintöjen puuttuessa luoda markkinoiden tehokkuutta haittaavan monopoliasetelman. Teollistuneiden maiden patenttijärjestelmät ovat nykyään hyvin samanlaisia. - Patentin kohde on keksintö - Patentti on yksinoikeus, joka sisältää kielto-oikeuden - Patentoitavuuden vaatimukset: uusi, keksinnöllisyys, teollinen toistettavuus - PRH tutkii tarkasti patentoitavuuden edellytykset ennen patentin myöntämistä - Patentti on kansallinen, eli voimassa vain niissä maissa joissa se on myönnetty - Patentti voi olla voimassa enintään 20 vuotta hakemuksen teosta Hyödyllisyysmalli Hyödyllisyysmalli voidaan myöntää hakemuksesta keksijälle tai sille, jolle hän on oikeutensa siirtänyt. Kuten patenttikin hyödyllisyysmalli antaa oikeuden määräajan kieltää muita ammattimaisesti hyödyntämästä keksintöä, mutta hyödyllisyysmalli on monin tavoin patenttia ns. kevyempi vaihtoehto. Hyödyllisyysmallin hakeminen ja ylläpito on halvempaa ja suojan saaminen onnistuu patenttia nopeammin. Hyödyllisyysmallin uutuudenvaatimus on sama kuin patentin, mutta sen keksinnöllisyyskynnys on alhaisempi. PRH tutkii viranpuolesta ainoastaan hakemuksen muodolliset edellytykset. Sen sijaan se ei tutki keksinnön uutuutta eikä keksinnöllisyyttä. Tästä syystä hyödyllisyysmallioikeus voidaan myöntää huomattavasti patenttia nopeammin. Hyödyllisyysmallin suoja-aika on kuitenkin patentin suoja-aikaa lyhyempi eikä sillä voida suojata menetelmää tai kemiallista yhdistelmää. Hyödyllisyysmallilla voidaan suojata sekä pienempi keksintö, joka ei täytä patentin edellyttämää keksinnöllisyyden vaatimusta että patentoitavuuden edellytykset täyttävä keksintö. Varsinkin nopeasti muuttuvilla aloilla hyödyllisyysmallin tarjoama nopea ja yksinkertainen suoja saattaa olla patenttia parempi vaihtoehto. Hyödyllisyysmallioikeus on voimassa neljä vuotta, jonka jälkeen se voidaan uudistaa kerran neljäksi vuodeksi ja kerran kahdeksi vuodeksi (enintään voimassa kymmenen vuotta). - Hyödyllisyysmallioikeuden kohde on keksintö - Se antaa patentin tavoin yksinoikeuden keksinnön ammattimaiseen käyttöön - Hyödyllisyysmallioikeuden saaminen edellyttää rekisteröintiä - Hyödyllisyysmalli on patenttia kevyempi vaihtoehto sen alhaisemman keksinnöllisyysvaatimuksen, halvemmuuden, nopeamman hakumenettelyn ja lyhyemmän suoja-ajan takia - Kirjallinen hakemus rekisteröinti (ei tutkita edellytyksiä) - Hyödyllisyysmallisuoja on voimassa 4 vuotta, jonka jälkeen se voidaan uudistaa (enintään voimassa 10 v.) Mallioikeus Mallioikeuden kohteena on tuotteen tai sen osan ulkomuoto. Tuotteella tarkoitetaan teollisesti tai käsityönä valmistettuja tavaroita. Tuotteen tulee olla konkreettinen esine, joten esim. sisustus- tai puutarhasuunnitelma ei voi saada mallisuojaa. Tuote voi olla moniosainen. Mallioikeus on tärkeä aloilla, joissa tuotteen muodolla saavutetaan etuja kilpailijoihin nähden, esim. muoto tuottaa etuja

10 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa tuotteen käytössä tai tuotteen ulkomuoto esteettisistä tai muista syistä vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen. Yksinoikeus edellyttää mallin rekisteröintiä PRH:ssa. Rekisteröinti puolestaan edellyttää, että malli on uusi ja yksilöllinen. Uutuusvaatimus ei ole yhtä absoluuttinen kuin esim. patentin kohdalla. Mallin ei katsota tulleen julkiseksi, jos se on tullut tunnetuksi 12 kk ennen mallin hakemispäivää (tämä ns. armonaika mahdollistaa esim. mallin kaupallisen menekin testaamisen ennen sen rekisteröintiä). Malli on yksilöllinen, jos asiaan perehtyneen käyttäjän siitä saama kokonaisvaikutelma eroaa aikaisemmasta mallista. Tavanomaiset ruudut tai raidat, taikka epämääräiset muodot kuten nesteet eivät ole rekisteröitävissä. Mallioikeus ei ulotu tekniseen ratkaisuun eikä sen kohteena myöskään voi olla tietokoneohjelma. Mallioikeus antaa haltijalleen yksinoikeuden mallin ammattimaiseen käyttöön. Mallioikeuden rekisteröinti on voimassa viisi vuotta hakemispäivästä lukien. Se voidaan hakemuksesta uudistaa neljästi viideksi vuodeksi kerrallaan, eli mallioikeus voi olla voimassa enintään 25 vuotta. - Mallioikeuden kohde on tuotteen ulkomuoto - Suojan saaminen edellyttää rekisteröintiä - Rekisteröinti edellyttää, että malli on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen - Mallioikeussuoja on voimassa 5 vuotta hakemuspäivästä, mutta se voidaan uudistaa neljästi (enintään voimassa 25 v.) Tekijänoikeus Tekijänoikeus sisältää monin kohdin muista immateriaalioikeuksista eroavia piirteitä. Tekijänoikeutta ei tarvitse rekisteröidä, vaan se syntyy, kun teos on luotu. Tekijänoikeus suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia, esim. kirjoja, artikkeleita, sävellyksiä, maalauksia, tietokoneohjelmia. Tekijänoikeuslain 1 :ssä on esimerkkiluettelo tavallisimmista teostyypeistä. Tekijänoikeus suojaa teoksen muotoa, ei sen sisältöä tai teemaa. Ideat eivät saa suojaa. Tietokoneohjelmien pääasialliseksi suojamuodoksi on vakiintunut tekijänoikeus, vaikka patenttisuojan merkitys on kasvanut. Yrityksistä huolimatta ohjelmistopatenttidirektiiviä ei ole saatu hyväksyttyä EU:n sisällä. Suojan saaminen edellyttää, että kyseessä on itsenäinen ja omaperäinen teos eli teoskynnys ylittyy. Itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimus saattaa vaihdella teostyypeittäin. Kirjallisten teosten kohdalla kynnys ylittyy melko helposti, kun taas taidekäsityön (esim. huonekalujen) kohdalla omaperäisyydeltä vaaditaan melko paljon. Tekijänoikeus kuuluu teoksen luojalle. Luojia saattaa olla useitakin, kunhan kaikkien heidän panoksensa on itsenäinen ja omaperäinen. Vain luonnollinen henkilö voi olla teoksen luoja. Tekijänoikeus voidaan kuitenkin melko vapaasti siirtää. Oikeushenkilöllä on siten vain siirtyneitä oikeuksia. Työsuhteessa luodun teoksen tekijänoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti työntekijälle. Poikkeuksena tästä muodostaa tietokoneohjelmat, joiden tekijänoikeus kuuluu lain mukaan työnantajalle.

11 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Tekijänoikeus käsittää niin taloudellisia kuin moraalisia oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia ovat oikeus valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa se yleisön saataville. Moraalisia oikeuksia ovat isyysoikeus ja respektioikeus. Oikeus valmistaa teoksesta kappaleita tarkoittaa sitä, että tekijän suostumus tarvitaan aina kun teos siirretään alustalta toiselle kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi ja millä keinolla tahansa. Yleisön saataviin saattamista ovat teoksen välittäminen, teoksen esittäminen julkisesti, teoksen kappaleiden levittäminen ja teoksen näyttäminen julkisesti. Teoksen välittäminen voi tapahtua johtimitse tai johtimitta. Myös sellainen toiminta, jossa yleisö voi itse valita katselu- tai kuunteluajan (on demand), on tekijänoikeuslaissa tarkoitettua välittämistä. Kaikki teoksen taloudellisesti merkitykselliset käyttötavat edellyttävät tekijänoikeuden haltijan suostumuksen. Isyysoikeuden kunnioittaminen edellyttää, että tekijän nimi on ilmoitettava siten kuin hyvä tapa vaatii, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin. Teosta ei myöskään saa muuttaa tai saattaa yleisön saataviin siten tai sellaisissa olosuhteissa, että se loukkaa tekijän arvoa tai omalaatuisuutta. Tekijänoikeutta on rajoitettu monella tavalla käyttäjien eduksi. Rajoitukset voidaan jakaa kolmeen osaan: - vapaa käyttöoikeus - pakkolisenssijärjestelmä ja - sopimuslisenssijärjestelmä. Vapaa käyttöoikeus tarkoittaa, että kuka tahansa saa hyödyntää teosta lupaa kysymättä ja korvausta maksamatta. Tärkein hyväksikäyttöoikeus on oikeus valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten. Toinen hyvin tärkeä oikeus on oikeus siteerata. Sen perusteella on mahdollista ottaa toisen julkistetusta teoksesta lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Pakkolisenssijärjestelmä mahdollistaa sen, että teosta voidaan käyttää ilman tekijän suostumusta, mutta käytöstä täytyy maksaa korvausta. Kaapelilähetystoiminta on esimerkiksi järjestetty osittain pakkolisenssiin perustuen. Hyvitystä kopioinnista yksityiseen käyttöön ei koske matkapuhelimia tai tietokoneita. Sopimuslisenssijärjestelmä on syntynyt tilanteessa, jossa teosten massakäyttö lisääntyi, kuten esimerkiksi radio- ja televisiotoiminta. Sopimuslisenssijärjestelmässä teosten käyttäjä solmii sopimuksen opetusministeriön hyväksymän järjestön kanssa, joka edustaa lukuisia suomalaisia tekijänoikeudenhaltijoita. Järjestön myöntämä lupa kattaa myös sellaisten tekijöiden teokset, joita järjestö ei edusta. Käytännössä järjestö ottaa vastuulleen korvauksen maksamisen tekijöille niissä tapauksissa, joissa järjestön ulkopuoliset tulevat sitä vaatimaan. Tekijällä on oikeus korvaukseen teosten kappaleiden lainaamisesta yleisölle, lukuun ottamatta rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuotteita. Korvausta voidaan vaatia ainoastaan kolmen edellisen kalenterivuoden aikana tapahtuneesta lainaamisesta. Oikeutta korvaukseen ei kuitenkaan ole, jos lainaaminen tapahtuu tutkimusta tai opetustoimintaa palvelevasta kirjastosta. Tekijänoikeus on voimassa kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Mikäli tekijä ei ole tiedossa, lasketaan määräaika siitä kun teos on luotu. Tekijänoikeuslaissa on säännöksiä myös lähioikeuksista, jotka ovat läheistä sukua tekijänoikeuksille. Lähioikeudet suojaavat suurelta osalta eri toimijoiden taloudellisia panostuksia. Lähioikeuksien suojaaika on lyhyempi kuin varsinaisen tekijänoikeuden. Lähioikeuksia ovat muun muassa:

12 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa esittävän taiteilijan suoja; - äänitteen tuottajan suoja; - elokuvatuottajan suoja; - luettelo- ja tietokantasuoja; - valokuvaajan suoja. Esittävä taiteilija saa määrätä esityksensä taltioinnista ja taltioinnin kopioimisesta laitteelta toiselle. Äänite- ja elokuvatuottaja saavat määrätä taltioidun esityksen kopioinnista ja levittämisestä. Yksinoikeuden kesto on 50 vuotta julkaisemisesta. Luettelon, taulukon, ohjelman yms. valmistajan suojan (49 1 mom. 1 kohta) edellytyksenä on, että luetteloon tai taulukkoon on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Luettelolla tarkoitetaan esim. myyntiluetteloita ja osoitekalentereita, taulukolla esim. aikatauluja ja ohjelmilla esim. radio- ja teatteriohjelmia. Tietokantojen suoja (49 1 mom. 2 kohta) perustuu EU:n tietokantadirektiiviin. Suojan kohteena on tietokanta, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Panostus voi muodostua rahoituksesta tai ajan ja vaivannäön käytöstä. Luettelo- ja tietokantasuoja perustuvat varsinaisesta tekijänoikeudesta poiketen niihin uhrattuun työmäärään tai taloudelliseen panokseen. Suoja voi tekijänoikeudesta poiketen syntyä myös juridiselle henkilölle. Luettelo- ja tietokantasuoja ovat voimassa, kunnes 15 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui tai ensimmäisen kerran saatettiin yleisön saataviin, mikäli yleisön saataville saattaminen on tapahtunut aikaisemmin. Teoskynnyksen ylittävät valokuvat saavat tekijänoikeussuojaa. Kaikkia valokuvia koskee valokuvaajan oikeus eli kuvaajalla, olipa hän kuka tahansa, on oikeus määrätä ottamastaan valokuvasta. Tämän mukaisesti valokuvan kopiointiin ja näyttämiseen julkisesti tarvitaan kuvaajan lupa. Valokuvaajan oikeus ulottuu kuvan aiheeseen. Kuvan käyttämistä saattaa kuitenkin rajoittaa sen aihe. Mikäli kuvan kohde on tekijänoikeudellisesti suojattu (esim. maalaus tai veistos), tarvitaan käyttämiseen lupa. Myös muu lainsäädäntö (esim. yksityisyyden suoja) saattaa rajoittaa kuvan käyttämistä. Oikeus valokuvaan on voimassa kunnes 50 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin. - Tekijänoikeus suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia - Tekijänoikeus syntyy automaattisesti kun teos on luotu - Tekijänoikeus edellyttää teokselta itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä (teoskynnys) - Vain konkreettinen teos saa suojaa, ei sen sisältö tai teema - Vain luonnollinen henkilö voi olla teoksen luoja - Tekijänoikeus käsittää taloudellisia ja moraalisia oikeuksia - Tekijänoikeus on pääsääntöisesti voimassa teoksen luomisesta siihen saakka, kunnes on kulunut 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta - Lähioikeudet ovat läheistä sukua tekijänoikeudelle, ja niistä on erilliset säännökset tekijänoikeuslaissa Tavaramerkki

13 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Jokainen palvelu tai tuote tarvitsee nimen, jolla se markkinoilla tunnistetaan. Tavaramerkki on erityinen tunnusmerkki, jonka ensisijaisena tehtävänä on tuotteen tai palvelun yksilöiminen ja erottaminen muista tarjolla olevista tavaroista ja palveluista. Se voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, esim. sana, kirjain, numero tai niiden yhdistelmä. Tavaramerkki voi myös olla äänimerkki tai iskulause. Tavaramerkki saattaa olla sama kuin yrityksen tai sen omistajan nimi. Tavaramerkiltä vaadittava tärkein ominaisuus on, että se on erottamiskykyinen. Tavaramerkki ei myöskään saa olla sekoitettavissa toisen tavaramerkkiin tai toiminimeen. Tavaramerkki ei saa loukata toisen tekijänoikeutta, se ei saa olla hyvän tavan vastainen eikä harhaanjohtava. Tavaramerkit ovat sekoitettavissa vain, mikäli ne tarkoittavat samankaltaisia tavaroita tai tuotteita. Tavaramerkki on erityisen tärkeä kulutustuotteissa. Erottamisfunktiosta voidaan johtaa monta siihen liittyvää tehtävää. Tavaramerkillä on laatutehtävä eli samalla merkillä varustetut tuotteet ovat lähtökohtaisesti samanlaatuisia. Sillä on myös kilpailutehtävä, koska tavaramerkin perusteella ostaja voi erotella tuotteet ja muodostaa preferenssejä eri tuotteiden välillä. Tavaramerkki auttaa ostajaa valitsemaan sellaisen tuotteen, johon hän on aikaisemmin ollut tyytyväinen. Tavaramerkki auttaa myös tuotteen markkinoinnissa eli sillä on markkinointitehtävä. Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada rekisteröimisen tai vakiinnuttamisen kautta. Kun tavaramerkki on sen käytön tuloksena tullut riittävän tunnetuksi omalla alallaan, se on vakiintunut ja saa suojaa. Vakiinnuttamisella saatu suoja on kuitenkin työläämpi ja epävarmempi kuin rekisteröinnin antama suoja, koska vakiinnuttaminen tulee voida näyttää toteen. Tavaramerkin rekisteröinti on voimassa kymmenen vuotta siitä, kun hakemus on tehty. Se voidaan toistuvasti uudistaa kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. - Tavaramerkki on erityinen tunnusmerkki, jota voidaan esittää graafisesti (esim. kirjain, sana, numero, äänimerkki) - Sen ensisijaisena tehtävänä on erottaa tuote tai palvelu muista tuotteista tai palveluista - Tavaramerkin erottamistehtävästä voidaan johtaa myös laatu-, kilpailu- ja markkinointitehtävä - Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada rekisteröinnin tai vakiinnuttamisen avulla - Tavaramerkin rekisteröinti on voimassa 10 vuotta hakemuksen tekemisestä, mutta se voidaan uudistaa kymmeneksi vuodeksi kerrallaan vaikka ikuisesti Toiminimi Toiminimi on elinkeinonharjoittajan toiminnassaan käyttämä nimi. Sen tehtävänä on yksilöidä haltijansa yritys ja erottaa se muista yrityksistä. Toiminimestä tulee ilmetä yritysmuoto eli onko kyseessä avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö vai muu yritysmuoto. Toiminimen funktiot muistuttavat monilta osin tavaramerkin funktioita. Toiminimi voidaan saada niin vakiinnuttamisen kautta kuin rekisteröimällä se. Rekisteröintiin perustuva yksinoikeus on voimassa koko maassa, mutta vakiinnuttaminen tuottaa yksinoikeuden vain sillä alueella, jolla toiminimi on vakiintunut. Vakiinnuttamisen kohdalla toiminimi on tullut yleisesti tunnetuksi niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu. Toiminimen rekisteröinti edellyttää, että rekisteröintiä pyytää elinkeinonharjoittaja, ehdotettu nimi täyttää muotonsa ja rakenteensa puolesta lain vaatimukset ja että toiminimi täyttää rekisteröitävyyden yleiset edellytykset. Toiminimen on oltava yksilöivä, se ei saa olla hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastainen eikä omiaan johtamaan yleisöä harhaan.

14 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Toiminimi ei ole yksilöivä, mikäli se ainoastaan ilmaisee yrityksen tarjoaman tavaran (Sokeri Oy) tai yleisesti käytetyn paikannimen (Töölö Ky). Kahdesta tai useammasta yleiskielen sanasta voi kuitenkin muodostua yksilöivä toiminimi (Suomen Sokeri Oy). Toiminimi, joka antaa yritysmuodosta, yrityksen toiminnasta tai yrityksen tuotteista väärän kuvan on harhaanjohtava. Toiminimi Laadukas lakipalvelu Oy on harhaanjohtava, mikäli palvelua tarjoaa juridiikasta kiinnostunut insinööri. Se ei myöskään muotonsa puolesta täytä rekisteröinnin edellytyksiä, mikäli kyseessä on tosiasiassa kommandiittiyhtiö eli Ky. Rekisteröinti edellyttää myös, että ei ole rekisteröintiestettä. Toiminimi ei esimerkiksi saa olla jonkun muun harvinainen sukunimi eikä sekoitettavissa jonkun muun toiminimeen tai tavaramerkkiin. Rekisteröintiesteet väistyvät kuitenkin asianomaisen suostumuksella. Rekisterin selkeys edellyttää, että toiminimi erottuu selvästi jo rekisterissä olevista toiminimistä. Kaupparekisteri (PRH:n osasto) tutkii toiminimen edellytykset ennen rekisteröintiä. Rekisteröity toiminimi on voimassa siihen saakka, kunnes rekisteriin ilmoitetaan, että elinkeinotoiminta lopetetaan ja yritys poistetaan rekisteristä. Mikäli elinkeinonharjoittaja harjoittaa osaa toiminnastaan erityisellä nimellä, on kyseessä aputoiminimi. Aputoiminimen käyttö on mahdollista vain määrättyjen yritysmuotojen kohdalla (esim. osakeyhtiö ja osuuskunta). Aputoiminimi voi saada suojaa joko vakiinnuttamisen tai rekisteröinnin kautta. Suoja vastaa varsinaisen toiminimen suojaa. Elinkeinonharjoittaja voi käyttää myös toissijaista tunnusta. Se on usein varsinaisen toiminimen lyhennys tai muu muunnos kuten Stocka (Stockmann) tai Mäkkäri (McDonalds). Toissijainen tunnus voi olla myös kuviotunnus tai muu visuaalinen tunnus. Toissijaista tunnusta ei voi rekisteröidä, mutta se voi saada suojaa vakiinnuttamisen kautta. Rinnakkaistoiminimellä tarkoitetaan varsinaisen toiminimen toisenkielistä käännöstä (Stora Enso Oyj / Stora Enso Abp). Varsinaisen toiminimen ei tarvitse olla suomen- tai ruotsinkielinen. - Toiminimi on nimi, jota elinkeinonharjoittaja käyttää toiminnassaan - Toiminimellä ja tavaramerkillä on samankaltaiset funktiot - Yksinoikeus toiminimeen voidaan saada joko vakiinnuttamisen tai rekisteröinnin kautta - Toiminimen rekisteröinti edellyttää mm., että toiminimi on yksilöivä, hyvän tavan mukainen, ei ole harhaanjohtava ja erottuu selvästi rekisterissä jo olevista nimistä - Rekisteröinti on voimassa pysyvästi, ts. siihen saakka kunnes rekisteriin ilmoitetaan elinkeinontoiminnan lopettamisesta - Toissijainen tunnus on varsinaisen toiminimen lyhenne tai väännös - Aputoiminimeä voidaan käyttää nimenä osalle yhtiön harjoittamaa toimintaa - Rinnakkaistoiminimi on varsinaisen toiminimen toisenkielinen käännös Verkkotunnukset Verkkotunnuksia käytetään niminä IP-osoitteille, joilla verkkolaitteet operoivat. Verkkotunnus on tavaramerkin ja toiminimen ohella yksi brändin rakennusosa. Internet-tietoverkon verkkotunnusjärjestelmä (DNS) on maailmanlaajuinen hierarkkisesti toisiinsa yhdistettyjen tietokoneiden verkko, jonka ylimpänä tasona on yksi ns. juuri, jota ei ole nimetty. Sen

15 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa alla on ensimmäisen asteen maailmanlaajuisia tunnuksia kuten.com,.net ja.org sekä ensimmäisen asteen maatunnuksia kuten.fi (Suomi),.se (Ruotsi) ja.uk (Iso-Britannia). Kansainvälisen verkkotunnusjärjestelmän hallinta on yhdysvaltalaisella voittoa tuottamattomalla yhtiöllä ICANNilla. Jokaisella sen hyväksymällä rekisteröijällä on mahdollisuus rekisteröidä maailmanlaajuisia tunnuksia. Eri päätteisiä verkkotunnuksia haetaan eri tahoilta. Com-verkkotunnus on vakiinnuttanut asemansa yritysten markkinoinnissa ja on vapaasti haettavissa. Sitä hallinnoi yhdysvaltalainen VeriSign Inc ( Eu-verkkotunnusten hakeminen on mahdollista joulukuusta 2005 lähtien. Hakuprosessi on jaettu kolmeen vaiheeseen. Yksityishenkilöt voivat hakea eu-verkkotunnusta vasta viimeisessä vaiheessa, joka alkaa huhtikuussa Tunnus on voimassa vuoden ja on uudistettavissa vuodeksi kerrallaan. Fi-verkkotunnusta haetaan Viestintäviraston verkkotunnuspalvelusta. Sitä voi hakea kaikki Suomen säätiö-, yhdistys- tai kaupparekisteriin merkityt yritykset ja yhteisöt sekä suomalaiset julkisen sektorin yhteisöt. Vuoden 2006 maaliskuusta lähtien fi-tunnusta voi hakea myös vähintään 15-vuotias henkilö, jolla on kotikunta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus. Fi-verkkotunnukselta ei edellytetä, että se olisi rekisteröity tavaramerkki tai toiminimi. Verkkotunnuksen muodolle on kuitenkin asetettu verkkotunnuslaissa ( /228) ja Viestintäviraston määräyksessä (37 C/2005 M) mainittuja rajoituksia. Koska fi-verkkotunnusten hakemukset tarkistetaan koneellisesti, vain osa kielletyistä rekisteröinneistä pystytään estämään. Fi-verkkotunnus ei saa perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin eikä se saa olla hyvän tavan vastainen tai yhteisötunnus (esim. oy, ky) taikka maailmanlaajuinen tunnus (esim. org, com). Verkkotunnuksen tulee olla 2-63 merkkiä pitkä ja se voi koostua niin kirjaimista (a-z) kuin numeroistakin (0-9). Syyskuun alusta 2005 lähtien on ollut mahdollista hakea myös kansallisia merkkejä (å, ä, ö) sisältäviä fi-verkkotunnuksia. Kansallisia merkkejä sisältävää verkkotunnusta ei kuitenkaan teknisten rajoitteiden vuoksi suositella ensisijaiseksi verkkotunnukseksi. Verkkotunnus on voimassa kolme vuotta ja se voidaan uusia toistuvasti maksamalla uusimismaksu. Fiverkkotunnuksia on myönnetty (tilanne , - Verkkotunnus mahdollistaa yrityksen näkyvyyden internetissä - On olemassa eri päätteisiä verkkotunnuksia, joita haetaan eri tahoilta - Fi-verkkotunnusta haetaan Viestintäviraston verkkotunnuspalvelusta - Vain Suomessa rekisteröity yritys tai yhteisö voi rekisteröidä fi-verkkotunnuksen - Fi-verkkotunnuksen muodolle on asetettu määrättyjä vaatimuksia - Fi-verkkotunnus on voimassa kolme vuotta, jonka jälkeen sen voi uusia aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan Muut vähemmän käytetyt suojamuodot Integroitujen piirien suoja Integroiduilla piireillä tarkoitetaan virtapiirejä, joissa komponentit ja niiden väliset liitännöt on sijoitettu puolijohdealustalle toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Ne ovat olleet keskeisessä asemassa uuden teknologian kehityksessä. Piirejä on lähes kaikissa elektroniikkaa sisältävissä tuotteissa.

16 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin on ollut voimassa vuodesta Lain merkitys on kuitenkin ennen muuta kauppapoliittinen. Tähän mennessä Suomessa on rekisteröity alle kymmenen piirimallia. Rekisteröintiin sovelletaan ilmoitusmenettelyä eli suojaa haettaessa tutkitaan vain eräiden muodollisten vaatimusten täyttyminen. Piirimallilta vaaditaan omaperäisyyttä, joka on rinnastettavissa tekijänoikeudesta tuttuun teostasovaatimukseen. Omaperäisyyttä ei kuitenkaan tutkita rekisteröintiä haettaessa. Rekisteröinnillä saavutettu yksinoikeus piirimalliin sisältää oikeuden määrätä mallista esim. valmistamalla siitä integroitu piiri tai muu piirimallin kappale, levittämällä sitä yleisölle ja tuomalla sitä maahan yleisölle levitettäväksi. Yksinoikeus on voimassa kymmenen vuotta joko siitä päivästä, jolloin rekisteröintiä haettiin tai siitä, jolloin mallia ensimmäisen kerran levitettiin yleisölle ja sen jälkeen määräajassa rekisteröitiin. Aikaisempi ajankohta on ratkaiseva. - Integroidut piirit ovat virtapiirejä, joissa komponentit ja niiden väliset liitännöt on sijoitettu puolijohdealustalle toiminnalliseksi kokonaisuudeksi - Integroitujen piirien suojasta on annettu laki, mutta sillä on käytännössä vähäistä merkitystä - Piirimallia voi suojata hakemalla sille rekisteröintiä PRH:lta kahden vuoden kuluessa siitä, kun malli on ensi kertaa levitetty yleisölle - Myönnetty yksinoikeus on voimassa 10 vuotta siitä, kun hakemus tehtiin tai piirimalli ensimmäistä kertaa levitettiin yleisölle - Suomessa on alle kymmenen rekisteröityä piirimallia Maantieteelliset alkuperämerkinnät Alkuperämerkintä muistuttaa tyypiltään tavaramerkkiä. Sen tarkoituksena on erottaa määrätyt tuotteet muista tuotteista. Maantieteellinen merkintä yhdistää tuotteen tunnetut ominaisuudet (esim. laatu, maine tai muut ominaisuudet) sen alkuperään. Maantieteellinen merkintä edellyttää, että alkuperällä on merkitystä tuotteen laatuun. Geneerinen nimitys kuvaa tuotetta, vaikka siihen liittyisikin alkuperää osoittava määre (ranskalaiset perunat, wieninleike). Nimitys on muuttunut yleiskielen sanaksi. Maantieteellisiä alkuperänimityksiä suojataan kansainvälisesti (mm. Pariisin konventio ja TRIPS), alueellisesti (EU:n asetukset) ja kansallisesti. Ennen EU:hun liittymistä Suomella ei ollut erillistä maantieteellisiä merkintöjä koskevaa lainsäädäntöä, vaan Pariisin konvention velvollisuudet täytettiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetulla lailla (katso luku V). Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellistä alkuperää osoittavien nimien suojajärjestelmä on luotu kahdella EU-asetuksella. Tuotteet voidaan suojata joko alkuperänimityksellä (SAN) tai maantieteellisellä merkinnällä (SMM). Lisäksi tuotteelle voidaan antaa erityisluonnetta osoittava todistus (aito perinteinen tuote, APT). Jokaisella jäsenmaalla on oma prosessinsa ja säädöksensä menettelytavoista. Suomessa rekisteröintimenettelyä hallinnoi maa- ja metsätalousministeriön nimisuojatyöryhmä. Tavaramerkkisuojasta poiketen alkuperäsuojausta voi hakea vain useampi tuottaja yhdessä tai tuottajia

17 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa edustava järjestö. Suojattua alkuperänimeä ovat oikeutettuja käyttämään kaikki, joiden tuotteet täyttävät määritellyt ominaisuudet. Suomalaisia tuotteita ei ole suojattu erityisen paljon. Lapin puikula -perunalla on suojattu alkuperänimitys, ja sahti, kalakukko ja karjalanpiirakka ovat saaneet aito perinteinen tuote - suojauksen. Rekisteröintijärjestelmän aktiivisimmat käyttäjät löytyvät Etelä-Euroopan maiden joukosta. - Maantieteellinen merkintä yhdistää tuotteen tunnetut ominaisuudet sen alkuperään - Maantieteellisiä merkintöjä on säännelty sekä kansainvälisesti, alueellisesti että kansallisesti - Maantieteellisen alkuperänimen suoja muistuttaa tyypiltään tavaramerkkiä ja toiminimeä Testaa taitosi: 9. Patentoitavuuden vaatimukset ovat, että keksintö on uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käytettävissä (oikein/väärin) 10. Suomessa myönnetty patentti suojaa keksintöä koko EU:n alueella (oikein/väärin) Oikea vastaus: Lähtökohtaisesti patenttia tulee hakea erikseen jokaisessa maassa, jossa suojaa halutaan. Eurooppapatentti helpottaa hakumenettelyä, mikäli keksinnölle halutaan suojaa monessa Euroopan maassa, mutta käytännössä se koostuu nipusta kansallisia patentteja. Eurooppapatentin hakumenettelystä on säädetty erikseen. 11. Turussa toimivan lähettipalvelun toiminimeksi kelpaa esim. Pohjoismaiden kuljetusliike (oikein/väärin) Oikea vastaus: Toiminimestä tulee aina näkyä yritysmuoto. Koska yrityksen toiminta keskittyy Turun alueelle ja kyseessä on lähettipalvelu, on nimi Pohjoismainen kuljetusliike myös harhaanjohtava. 12. Hyödyllisyysmallioikeus muistuttaa edellytyksiltään ja antamansa suojan suhteen monin tavoin patenttia, mutta sen saaminen ei vaadi yhtä paljon keksinnöllisyyttä, rahaa ja aikaa kuin patentin (oikein/väärin) 13. Mallioikeus suojaa tuotteen ulkomuotoa (oikein/väärin) 14. Mallioikeus voidaan saada joko vakiinnuttamisen tai rekisteröinnin kautta (oikein/väärin) Oikea vastaus: Mallioikeus voidaan saada vain rekisteröinnin avulla. 15. Esimerkki rinnakkaistoiminimestä on Stocka (oikein/väärin) Oikea vastaus: Rinnakkaistoiminimellä tarkoitetaan varsinaisen toiminimen toisenkielistä käännöstä. Stocka on Stockmannin toissijainen tunnus. 16. Tavaramerkin ensisijainen tehtävä on tuotteen erottaminen muista tuotteista, ja siitä voidaan johtaa myös laatu-, kilpailu- ja markkinointitehtävä (oikein/väärin) OSA III YRITYKSEN PERUSTAMINEN JA YKSINOIKEUKSIEN HAKEMINEN Kolme kaverusta päättävät perustaa yrityksen, jonka toiminta perustuu heidän aikaisemmin tekemäänsä keksintöön eli suolaliuoksella toimivaan autoon. Heidän tavoitteenaan on kaupallistaa keksintö ja panostaa keksintöjen tekoon myös tulevaisuudessa. Kaverukset ovat hyödyntäneet PRH:n maksutonta yleisneuvontaa sekä hakuoppaita saadakseen tietoa yrityksen perustamisesta, eri suojamuodoista ja niiden hakumenettelyistä. He ovat kuitenkin kuulleet, että teollisoikeuksia hakiessa on järkevää ottaa yhteyttä alan ammattilaiseen, esimerkiksi patentti- tai tavaramerkkiasiamieheen. Ulkopuolinen asiantuntija-apu on heidän kuulemansa mukaan paikallaan myös suojamuodosta päätettäessä sekä kansainvälistä strategiaa suunniteltaessa. Varmistaakseen parhaimman strategian hyödyntää ja suojata keksintöä ystävykset ottavat yhteyttä immateriaalioikeuksiin erikoistuneeseen lakimieheen. Lakimies tapaa kaverukset ja käy läpi

18 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa hoidettavat asiat ja eri vaihtoehdot. Lakimies korostaa, että immateriaalioikeudet tulee nähdä osana yrityksen varallisuutta ja liiketoimintastrategiaa. Tuumasta toimeen Kaverusten on heti alkajaisiksi syytä rekisteröidä toiminimi, jolla toimintaa harjoitetaan. Jos he haluavat rajoittaa henkilökohtaista vastuutaan, heidän tulee perustaa osakeyhtiö. Riskirahoitusta saadakseen he voivat myös tarjota omistusosuuksia sijoittajille. Kaverusten tulee myös miettiä, mikä suojamuoto on paras suolaliuoksella toimivan auton kunkin osan kohdalla. Mikäli vaihtoehtoja on, on päätettävä niistä sopivin. Toimialan luonne ja tavoitellut markkinat vaikuttavat suojamuotojen valintaan sekä perustettavan yrityksen IPR-strategiaan. Kaikki valitut immateriaalioikeudet on syytä rekisteröidä PRH:ssa. PRH:n myöntämät oikeudet ovat voimassa vain Suomessa, joten suojaa on ulkomailla haettava tarvittaessa kussakin maassa erikseen. Kansainväliset sopimukset ja EU:n yhtenäiset suojamekanismit helpottavat hakumenettelyä. Koska tekijänoikeudet ja teollisoikeudet syntyvät pääosin vain luonnollisille henkilöille, kaverusten tulee huolehtia, että kaikki oikeudet siirretään perustettavalle yhtiölle. Yhtiö voi olla immateriaalioikeuden hakija ja haltija, mutta oikeuden luojaksi on hakemukseen nimettävä luonnollinen henkilö. Kansallinen hakumenettely Rekisteröitävien immateriaalioikeuksien kansalliset hakumenettelyt ovat pääpiirteissään samankaltaiset. Hakemukset tehdään kirjallisesti ja jätetään rekisteröivälle viranomaiselle, joka Suomessa on PRH. Joidenkin suojamuotojen osalta PRH tutkii vain hakemuksen muodolliset edellytykset, toisten kohdalla myös muut edellytykset (esim. uutuus ja keksinnöllisyys) tutkitaan tarkasti. Hakemuksen mahdollisista puutteellisuuksista ilmoitetaan hakijalle, jolla on mahdollisuus täydentää hakemusta annetun ajan kuluessa. Suoja-aika lasketaan hakemuksen tekemispäivästä. PRH:n päätökseen tyytymätön voi valittaa siitä PRH:n valituslautakuntaan ja edelleen KHO:een. Immateriaalioikeuksien loukkaukset käsitellään yleisessä alioikeudessa, teollisoikeudet Helsingin käräjäoikeudessa ja tekijänoikeutta koskevat asiat yleisten oikeuspaikkasäännösten mukaisesti. Verkkotunnusta haetaan Viestintävirastosta. Viestintäviraston päätöksistä voi valittaa ensin Helsingin hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO:een. IPR-strategian merkitys Yrityksen on alasta riippumatta syytä nähdä immateriaalioikeudet tärkeänä osana yrityksen toimintaa ja varallisuutta ja ottaa ne huomioon yrityksen liiketoimintaa suunniteltaessa. Valitettavan usein yrityksen hallitus ei ole tietoinen yrityksen immateriaalioikeuksiin liittyvistä asioista, vaikka sen päätösvalta yrityksessä on keskeinen. Immateriaalioikeuksia ei tule koteloida erilleen yrityksen muusta toiminnasta. Jokaisella yrityksellä tulisi olla liiketoimintaan kytketty IPR-strategia, joka arvioidaan tasaisin väliajoin. Arvioitsijana on usein hyvä käyttää yrityksen ulkopuolista asiantuntijaa. Strategiassa on otettava huomioon useita asioita. Immateriaalioikeuksien hankkiminen ja säilyminen yrityksessä on varmistettava. Yrityksen toiminnan kannalta on välttämätöntä, että yrityksessä tiedetään tarkasti, mitä immateriaalioikeuksia yritys omistaa ja hallitsee, miten ne on suojattu, mitä oikeuksia se mahdollisesti tarvitsee lisää ja mitkä oikeudet ovat käyneet tarpeettomiksi ja voidaan myydä, miten oikeuksia

19 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa hallinnoidaan jne. Oikeuksien puolustaminen on tärkeä osa niiden hallinnointia. Oikeuksien valvontaan käytettävä rahamäärä on suhteutettava oikeuksista saatavaan hyötyyn. Katso strategiasta: Toiminimi Toiminimen suunnittelu ja rekisteröinti on välttämätön osa yrityksen perustamisprosessia. Toiminimen suunnittelussa tulee ottaa huomioon yrityksen toimiala ja markkinat. Vaikka toiminimi voi saada suojaa myös vakiinnuttamisen kautta, on suositeltavaa rekisteröidä se. Rekisteröintiin perustuva yksinoikeus on voimassa koko maassa ja se on vakiinnuttamista tehokkaampi keino estää sekoitettavien toiminimien ilmestyminen. Toiminimi rekisteröidään ilman eri maksua yhtiön perustamisen eli kaupparekisteri-ilmoituksen yhteydessä PRH:ssa. Sekä toiminimi että mahdollinen aputoiminimi on mainittava yhtiöjärjestyksessä. Aputoiminimi on kansallisesti tehokas tapa suojata toiminnassa käytettävä nimi, sillä aputoiminimeä ei koske uudistamispakko. Jos aputoiminimelle halutaan suojaa myös ulkomailla, on se rekisteröitävä tavaramerkkinä. Toiminimioikeus on kansallista oikeutta, vaikka Pariisin yleissopimuksessa onkin säännökset vähimmäissuojasta, jonka jokaisen jäsenmaan tulee antaa. EU:ssa ei ole yhteisötason toiminimioikeutta eikä sitä koskevaa lainsäädäntöä ole harmonisoitu. Tavaramerkki Tavaramerkki voi saada suojaa vakiinnuttamisen kautta, mutta on suositeltavaa hakea sille rekisteröintiä PRH:lta. Vakiinnuttamissuoja on epävarma ja edellyttää sen haltijalta huomattavan selkeätä ja usein vaivalloisesti saatavilla olevaa näyttöä mahdollisessa loukkaustapauksen oikeudenkäynnissä. Tavaramerkki rekisteröidään niihin tavaramerkkiluokkiin ja niille tuotteille, joissa sitä aiotaan käyttää. Tavaramerkkihakemuksen käsittely kestää PRH:ssa noin vuoden. Mikäli rekisteröintiestettä ei ole, tavaramerkki rekisteröidään ja päätös kuulutetaan Tavaramerkkilehdessä. Kuka tahansa voi tehdä tavaramerkkiä vastaan väitteen kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä. Mikäli väite tehdään, asia käsitellään uudestaan ja aikaisempi päätös voidaan kumota. Mikäli tuotetta on suunniteltu myytävän myös Suomen ulkopuolella, tulee tavaramerkki suojata myös näissä maissa. Yhteisön tavaramerkkijärjestelmä mahdollistaa suojan saamisen yhdellä hakemuksella koko EU:n alueelle. Yhteisön tavaramerkin rekisteröinnistä vastaa sisämarkkinoiden harmonisointivirasto OHIM, joka sijaitsee Espanjan Alicantessa. Kansainvälistä tavaramerkkiä haettaessa voidaan hyödyntää myös Madridin pöytäkirjan mukaista kansainvälistä rekisteröintijärjestelmää. Tavaramerkkihakemuksen tekeminen on melko yksinkertaista. Vaativammissa tilanteissa, kun esimerkiksi on kysymys kansainväliseen käyttöön tarkoitetusta merkistä, on syytä käyttää tavaramerkkiasiamiehen apua. Patentti

20 Pohja-aineisto opetusohjelmaa varten (2007). Saa käyttää vain apuaineistona finruslaw -projektissa Ennen patentin hakemista on suunniteltava tarkoituksenmukaisin suojaamisstrategia keksinnölle. Parasta strategiaa mietittäessä huomiota tulee kiinnittää ensinnäkin toiminnan suunniteltuun laajuuteen (suunnataanko keksintö ensisijaisesti kotimaan markkinoille vai myös ulkomaille). Mikäli suunnitelmissa on valloittaa maailmanlaajuiset markkinat, se edellyttää taloudellisia resursseja, koska patentin hakeminen ja ylläpitäminen useassa maassa on kallista. Mikäli tavoitteena on markkinoida tuotetta ensisijaisesti Suomessa, on halvempaa ja yksinkertaisempaa hakea patenttia ainoastaan täällä. Myös markkinoiden luonne on syytä huomioida. Mikäli kyseessä on nopeasti kehittyvät tuotemarkkinat, jossa suojattavan tuotteen elinkaari on lyhyt, hyödyllisyysmalli saattaa olla patenttia parempi vaihtoehto nopeamman hakumenettelynsä ansiosta. Mikäli tavoitteena on markkinoida keksintöä kansainvälisille markkinoille, on keksintö kuitenkin suojattava patentilla ainakin ulkomailla. Patentin suojapiiri määräytyy patenttivaatimuksissa. Mahdollisissa loukkaustilanteissa patentinloukkausta arvioidaan vertaamalla loukkaavaksi väitettyä tuotetta patenttivaatimuksiin. Patenttihakemuksissa käytetään kieltä, joka etäisesti muistuttaa suomen kieltä, joten ammattimaisen patenttiasiamiehen käyttäminen on suositeltavaa. Vaikka suunnitelmissa olisi rynnistää myös ulkomaille, patentinhaku voidaan aloittaa Suomessa ja saada keksinnölle etuoikeuspäivä. Patenttia haetaan kirjallisesti PRH:lta. Patentinhakuohjeista huolimatta on varsinkin selityksen ja patenttivaatimusten viimeistelyssä syytä turvautua ammattilaisen apuun mahdollisimman hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Sama koskee haun loppuvaiheita ja erityisesti tilannetta, jossa patenttia haetaan useammassa maassa. Hakemuksen käsittely PRH:ssa voidaan jakaa kolmeen osaan: 1. Muotoseikkojen tutkiminen 2. Keksinnön uutuuden ja keksinnöllisyyden tutkiminen 3. Patentin myöntäminen Ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan vain, että kaikki tarvittavat asiakirjat ovat mukana ja hakemusmaksu on maksettu. Uutuuden ja keksinnöllisyyden tutkii kulloinkin kysymyksessä olevan tekniikan ammattilaiset. He vertaavat keksintöä aikaisemmissa patenttijulkaisuissa esitettyihin ratkaisuihin. Tukijoilla on käytössään myös Euroopan patenttiviraston sähköiset tietokannat. Kun hakija ja tutkija ovat yhtä mieltä myönnettävän patentin sisällöstä, hakijalta pyydetään painatusmaksu ja hakemustekstistä painetaan patenttijulkaisu. Patenttihakemus julkistetaan yleensä 18 kuukauden kuluttua patentin hakemispäivästä. Patentti tulee voimaan, kun sen myöntämisestä on kuulutettu Patenttilehdessä. Tästä alkaa yhdeksän kuukauden määräaika, jonka aikana kuka tahansa voi tehdä väitteen patenttia vastaan. Väite voi perustua esim. siihen, että patentti ei tarkistuksesta huolimatta ole uusi. Mikäli väitettä ei tehdä, patentti pysyy voimassa. Patentin hakemisen päävaiheet PRH:ssa: - hakemus jätetään PRH:lle - hakemuksen tekemispäivästä alkaa yhden vuoden pituinen etuoikeusaika, jonka kuluessa patenttia voidaan hakea myös muussa Pariisin yleissopimukseen liittyneessä maassa - hakemus tulee julkiseksi 18 kuukauden kuluttua hakemuksen tekemisestä