ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 990 vp. - HE n:o 75 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä ja laiksi elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 :n kumoamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi luvanvaraista henkilöliikennettä tiellä koskeva laki. Lakiin otettaisiin säännökset liikenneluvista, valtionapumenettelystä, suunnittelusta ja taksanvahvistuksesta. Laki koskisi ensisijaisesti linja-autoliikennettä sekä taksilla, invataksilla ja sairasautolla harjoitettavaa liikennettä. Laki edesauttaisi joukkoliikennepalvelujen kehittämistä kokonaisuutena. Lain nojalla voitaisiin erillisten tukitoimien sijasta tukea tarpeellista joukkoliikennettä riippumatta siitä, hoidetaanko liikenne bussilla, junalla vai tak- silla. Kaupunkialueilla, JOissa kunta tai paakaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta on ottanut taloudellisen vastuun joukkoliikenteestään, laki koskisi taksanvahvistusta myös raideliikenteen osalta. Suunnittelua laki koskisi rajatusti kaiken joukkoliikenteen, myös vesija ilmaliikenteen, osalta. Esitys edellyttää elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 :n kumoamista. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan päivänä tammikuuta 99 yhdessä tavaraliikennelain kanssa T

2 2 990 vp. - HE n:o 75 SISÄLLYSLUETTELO YLEISPERUSTELUT..... Esityksen yhteiskunnallinen merkitys Nykyinen tilanne ja muutoksen syyt Nykyinen tilanne Muutoksen syyt Valmisteluvaiheet ja -aineisto Valmisteluelimet Esityksen suhde kansainväliseen tilanteeseen Esityksen organisatoriset ja henkilöstövaikutukset Esityksen taloudelliset vaikutukset.... Sivu YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT..... Lakiehdotusten perustelut Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 2. Tarkemmat säännökset ja määräykset Voimaantulo LAKITEKSTIT..... Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä.. 2. Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 :n kumoamisesta..... Sivu

3 990 vp. - HE n:o 75 3 YLEISPERUSTELUT. Esityksen yhteiskunnallinen merkitys Ehdotettu laki saattaisi henkilöliikennettä koskevat säännökset sisällöltään muuttuneita olosuhteita vastaaviksi ja edistäisi pyrkimyksiä säilyttää joukkoliikenteen riittävä markkinaosuus ja tavoittaa joukkoliikenteelle uusia käyttäjiä. Kilpailunäkökohdat huomioon ottaen laki edesauttaisi joukkoliikenteen julkiselle vallalle aiheuttamien kustannusten pysymistä kohtuullisina. Ensisijaisesti joukkoliikenteen asemaa parannettaisiin sen houkuttelevuutta lisäämällä. Ehdotetun lain myötä eri viranomaisten ja liikenteenharjoittajien tehtäväkuva selkiytyisi, eri joukkoliikennemuotojen liikennepalvelujen koordinaatio helpottoisi ja joukkoliikenneasiat voitaisiin hoitaa aiempaa pitkäjänteisemmältä pohjalta. Ehdotettu laki parantaisi yhteiskunnan tukitoimien suuntaamista ja loisi edellytyksiä liikenteen peruspalvelujen jatkuvuudelle ja kehittymiselle. Liikennelupaa edellyttävän liikenteen rajojen tarkentaminen vähentäisi tulkinnanvaraisuutta ja vastaisi aiempaa paremmin vallitsevaa tosiasiallista käytäntöä. Uudet säännökset selkeyttäisivät myös liikenteenharjoittajien asemaa, parantaisivat yritystoiminnan suunnittelumahdollisuuksia ja loisivat edellytyksiä liikenteenhoidon kannattavuuden paranemiselle. 2. Nykyinen tilanne ja muutoksen syyt 2.. Nykyinen tilanne Ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä voimassa olevat säännökset sisältyvät elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 27 päivänä syyskuuta 99 annettuun lakiin, 29 päivänä maaliskuuta 957 annetun tieliikennelain 5 :n 3 ja 4 momenttiin sekä 5 a :ään ja ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä 6 päivänä lokakuuta 970 annettuun asetukseen. Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetulla lailla ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne on sisällytetty niin sanottuihin ohjesääntöisiin elinkeinoihin. Laissa on myös säännös taksojen vahvistamisesta. Pääsääntö ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen luvanvaraisuudesta ja siitä sallittavat poikkeukset sisältyvät vuoden 957 tieliikennelakiin. Yksityiskohtaiset säännökset ja määräykset sisältyvät ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annettuun asetukseen. Kansainvälisesti katsoen Suomessa on korkeatasoinen ja alueellisesti kattava joukkoliikenteen järjestelmä. Joukkoliikenteen suhteellinen osuus koko henkilöliikenteestä on kuitenkin vähentynyt maaseudulta kaupunkeihin suuntautuneen muuttoliikkeen, autoistumisen ja kevyen liikenteen parantuneiden käyttömahdollisuuksien seurauksena. Linja-autoliikenteen matkustajamäärät ovat vähentyneet määrällisestikin erityisesti haja-asutusalueiden liikenteessä ja pienten sekä keskisuurten kaupunkien paikallisliikenteessä. Toisaalta linja-autoliikenteessä on tapahtunut myös myönteistä kehitystä (matkailutilausliikenne ). Joukkoliikenteen toimintaedellytysten heiketessä on syntynyt huoli riittävien liikennepalvelujen säilymisestä. Riittävän joukkoliikenteen palvelutason säilyttäminen on tarpeen yhteiskunnan toimintojen ja väestön riittävien liikkumismahdollisuuksien turvaamiseksi. Mainittu palvelutaso tulee voida turvata kaikilla tasoilla niin valtakunnallisessa, alueellisessa kuin paikallisessakin liikenteessä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Palvelutason turvaamiseksi on valtion varoista ryhdytty tukemaan haja-asutusalueiden peruspalvelutasoista linja-autolla ja taksilla ajettavaa joukkoliikennettä (koulu-, työ-, asiointi- ja muut yhteydet). Linja-autojen linjaliikenteelle on taksatason kompensoimiseksi palautettu polttoaineen valmisteveroa (vuoden 989 alusta budjetin kautta myönnettävä linjaliikenteen kilometrituki). Valtion varoista on

4 4 990 vp. - HE n:o 75 tuettu kannattamatonta junaliikennettä, maksettu junaliikenteen taksaa alentavaa tukea sekä maksettu Valtionrautateille korvausta sosiaalisin perustein annettavista taksa-alennuksista. Ongelmaksi valtion tukirahojen suhteen on tullut riittämätön kohdentaminen, jolloin tuki ei aina ole kohdentunut eri liikennemuodoille todellisten suoritteiden mukaan. Linja-autoliikenne on Suomessa suurelta osin yksityisten yritysten omalla taloudellisella vastuullaan hoitamaa. Tällä hetkellä vain suurimmissa kaupungeissa (pääkaupunkiseudun kaupungit, Tampere, Turku) taloudellinen vastuu liikenteen hoidosta (liikennelaitokset, sopimusliikenne) on kaupungeilla. Taksilla hoidettava joukkoliikenne on lähinnä kuntien taksiautoilijoilta ostamaa palvelua, johon tietyin edellytyksin myönnetään valtionapua (peruspalvelutasoinen joukkoliikenne). Linja-autoliikenteen matkustajamäärien kasvaessa pitivät laajentuvat markkinat huolen palvelutason riittävyydestä. Matkustajamäärien alkaessa vähentyä 970-luvun lopulla on tullut tarve palvelutason riittävyyden turvaamiseen julkisin toimenpitein. Vuodesta 978 liikenneministeriön valtionapujen turvin noin 400 kunnassa on tehty projektiluonteista joukkoliikennesuunnittelua. Suunnittelu ei kuitenkaan ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska kunnilla suurimpia kaupunkeja ehkä lukuun ottamatta ei ole ollut riittäviä valmiuksia joukkoliikenneasioiden käsittelyyn ja siten ulkopuolisten tekemät suunnitelmat ovat osin jääneet hyödyntämättä. Joukkoliikenteen tehokasta hoitoa ajatellen kunta on usein alueellisesti liian pieni yksikkö, minkä vuoksi toteutunutta parempi yhteistoiminta kuntien kesken olisi ollut tarpeen. Vuodesta 987 lähtien j aukkoliikenteen suunnittelumenettelyä on uudistettu tarkoituksena luoda menettely, joka korostaa liikenteenhoitoon liittyvien eri tahojen jatkuvaa yhteistyötä ja ottaa huomioon niin yhteiskunnan kuin yritystoiminnankin tarpeet. Tarkoituksena ei ole suunnitteluasiakirjojen tuottaminen, vaan jatkuva tarpeiden muutokset huomioon ottava joukkoliikenteen suunnittelu, joka rakentuu erityisesti kuntien ja liikenteenharjoittajien normaalin toiminnan perustalle. Menettelyssä kiinnitetään huomiota eri joukkoliikennemuotojen tarkoituksenmukaiseen työnjakoon joukkoliikennepalveluja tuotettaessa. Erityisesti kaupungeissa joukkoliikenteen suunnittelun tulee kytkeytyä myös maankäytön suunnitteluun. Kaupungin vastatessa taloudellisesti paikallisliikenteestään suunnittelu kattaa suoraan koko toteutettavan liikenteen. Se ei ole yhteistyöprosessi samassa mielessä kuin itsekannattavassa liikenteessä vaan osa kokonaisvaltaista päätöksentekoa. Huoli joukkoliikennepalveluista on luonut tarpeen suunnittelulle myos alueellisella tasolla. Kaikkiin lääninhallituksiin palkattiin 980- luvun alkupuolella henkilöliikennesuunnittelijat. Lääninhallituksilla on tänä päivänä tärkeä merkitys liikenneministeriön liikennelupa- ja valtionapupäätösten valmistelijana. Lääninhallituksen merkitystä on korostanut taksien peruspalvelutasoista joukkoliikennettä koskevan valtionaputoimivallan siirto liikenneministeriöitä lääninhallituksille päivästä kesäkuuta 988 alkaen Muutoksen syyt Nykyinen lainsäädäntö on paaosin kehittynyt linja-autoliikenteen laajenemisen kaudella, jolloin keskeistä on ollut yrittäjien välisen kilpailun sääntely tarkoituksenmukaisen liikenteen kehittämiseksi. Säännökset luotiin lähinnä itsekannattavan, lipputulojen varassa toimivan liikenteen tarpeisiin. Voimassa olevassa lainsäädännössä on nykyisiä tarpeita ajatellen monia puutteita. Säännökset ovat hajallaan, ja ne ovat osin vanhentuneita. Liikennelupajärjestelmän perusteita koskevat säännökset ovat pääosin asetuksen tasolla, vaikka niissä keskeisesti säädetään liikenteenharjoittajien asemasta. Merkittävä ongelma on, että tukimenettelyt eivät sisälly nykyisten säännösten piiriin, vaikka suuri osa nykyisestä joukkoliikenteestä ajetaan valtion ja kuntien määrärahojen turvin. Tärkeimmät säännökset ovat henkilö- ja tavaraliikenteelle yhteiset, vaikka ongelmat ja tarpeet ovat kehittyneet erilaisiksi. Linja-autoliikenteen kannalta ongelmana on, että nykyisissä säännöksissä ei ole erotettu kaupunkien ja toisaalta liikenteenharjoittajien taloudelliseen vastuuseen perustuvia järjestelmiä. Joukkoliikenne voi olla henkilöautoon nähden kilpailukykyinen vain, jos se järjestelmänä on palvelukyvyltään riittävä ja yhteen koordinoitu. Linja-auto-, rautatie-, ilma-, vesi- ja

5 990 vp. - HE n:o 75 5 taksiliikenteenkin on sovitettava yhteen palve Iunsa, ja tälle yhteistyölle tulisi rakentaa riittävat puitteet. Tämä edellyttää, että Iiikenneministeriöllä on riittäviä keinoja liikennepoliittiseen ohjaukseen, jonka merkitys joukkoliikenteen riittävän markkinaosuuden turvaamisessa tullee lähivuosina korostumaan. Yleisenä pyrkimyksenä yhteiskunnassa on säätelyjärjestelmien keventäminen ja kilpailuedellytysten lisääminen. Eräänä pyrkimyksenä on myös päätösvallan hajauttaminen. Näitä tekijöitä on ollut tarpeen pohtia myös Iuvanvaraisen henkilöliikenteen osalta. Tarveharkintaisen liikennelupajärjestelmän olemassaoloa puoltavat sen tarjoamat mahdollisuudet järjestää liikennepalveluja ja varmentaa liikennetarjonta kohtuullisilla kustannuksilla kysynnän ollessa ajallisesti keskimääräistä vähäisempää kuten myös turvata liikennepalvelut harvaan asutuilla seuduilla. Linja-autoliikenne on pyrittävä edelleen mahdollisimman pitkälle järjestämään lipputuloilla toimivana, jolloin liikenneluvan mukaisten oikeuksien vastapainoksi yritysten edellytettäisiin tuntevan vastuuta myös kannattamattomasta mutta tarpeellisesta liikenteestä. Tällaisen edellytyksen asettaminen ei käytännössä ole mahdollista muutoin kuin tarveharkintaisen ja suhteellisen keskitetyn liikennelupajärjestelmän puitteissa. Kaupungin vastatessa taloudellisesti liikenteenhoidosta liikenteen harjoittaminen ei niinkään perustu liikennelupaan vaan kaupungin taloudelliseen päätökseen ja sopimukseen liikenteenhoidon kokonaisuudesta, jolloin Iiikenteenharjoittajalie ei voi lupamenettelyn kautta sisältyä vastuun kantaminen kannattamattomien liikennepalvelujen hoidosta. Haja-asutusalueilla valtio tukisi liikennettä suoralla ajokustannusten ja lipputulojen erotukseen kohdeunettavalla tuella välttämättömien liikennepalvelujen turvaamiseksi. Kaupunkitaajamien liikenteen edellytyksiä valtio parantaisi erilaisin välillisin tukikeinoin. Väestöpohjaltaan suurissa kaupungeissa itsekannattavuuspohjalta tuotettu Iinja-autoliikenne ei palvelutasoltaan aina ole riittävä tarvittavien maankäytöllisten ja kaupunkirakenteellisten hyötyjen saavuttamiseksi. Näissä tapauksissa kaupunki voisi ottaa taloudellisen ja palvelutasoisen vastuun paikallisliikenteestään. Erityisesti kilpailuedellytysten lisääminen on otettu huomioon liikenneluvan myöntämistä ja peruuttamista koskevien säännösehdotusten kohdalla. Tilausliikennettä Iinja-autolla harjoittavat Suomessa pääsääntöisesti samat yritykset kuin Iinjaliikennettäkin. Vuodesta 988 tilausliikennettä on vapaasti voitu harjoittaa laajuudessa, joka on sidottu linjaliikenteen laajuuteen. Ti Iausliikenne parantaa siten välillisesti linjaliikenteen hoitomahdollisuuksia. Taksi- ja invataksipalvelut sekä sairasautopalvelut pyrittäisiin edelleen turvaamaan tarveharkintaisen liikennelupajärjestelmän puitteissa, mikä edellyttää järjestelmän kehittämistä. Tarveharkintainen liikennelupajärjestelmä mahdollistaa taksiliikenteessä pienten yrittäjien keskinäisen yhteistoiminnan muun muassa taksiasemien, tilauskeskusten ja toiminnan muun järjestämisen suhteen. Rahaksi muutettuna nämä hyödyt ovat yhteiskunnan kannalta varsin mittavia. Vapaan kilpailun tilanteessa ei tällaista yhteistoimintaa voitaisi yrittäjiltä samassa laajuudessa edellyttää. Myös taksin käytölle joukkoliikennevälineenä on luotava aiempaa paremmat mahdollisuudet. Invataksien ja sellaisten normaalien suurikokoisten taksien tarve, jotka on varustettu vammaisten tarpeisiin sopiviksi, tulee vammaispalvelulain voimaantulon myötä lisääntymään. Tarkoituksena olisi myös, että joukkoliikennevälineet yleisestikin palvelisivat vammaisia nykyistä paremmin. 3. Valmisteluvaiheet ja -aineisto 3.. Valmisteluelimet Ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen säännöksiä selvittänyt toimikunta teki 30 päivänä maaliskuuta 979 esityksen, jonka tarkoituksena oli selkiyttää ammattimaisen liikenteen käsitettä, viranomaisten toimivaltaa, liikenteenharjoittajien ja kuljetuspalvelujen käyttäjien oikeuksia ja velvollisuuksia sekä mahdollisuuksia oikeudellisesti yhdenmukaisten ja liikennepoliittisesti sekä kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekemiseen. Esitys ei sisältänyt henkilöliikenteen toimintaedellytysten muuttumisen edellyttämiä henkilöliikenteen erillisiä säännöksiä. Esityksen perusteella on tehty vain pienehköjä säännöstarkistuksia. Oikeusministeriö piti liikenneministeriölle ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä

6 6 990 vp. - HE n:o 75 annetun asetuksen muuttamisesta 2 päivänä elokuuta 984 antamassaan lausunnossa toivottavana, että ammattimaista moottoriajoneuvoliikennettä koskeva lainsäädäntö pikaisesti uudistettaisiin niin, että perussäännökset otettaisiin lakiin. Joukkoliikenteen viime vuosien kehityksen, julkisuudessa käydyn keskustelun ja säännöksissä todettujen epäkohtien perusteella liikenneministeriö asetti 8 päivänä helmikuuta 985 työryhmän (joukkoliikenteen säännöstyöryhmä), jonka tehtävänä oli valmistella esitys joukkoliikenteen palvelutason ja markkinaosuuden säilyttämisen edellyttämistä säännösmuutoksista ja uusista säännöksistä. Työryhmän työ valmistui vuoden 985 lopulla, ja se lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. Vuoden 987 alussa aloitti työnsä uusi työryhmä ensin virkamiestyöryhmänä, jota vuonna 988 laajennettiin liikenteenharjoittajien etujärjestöjen edustuksella. Työryhmä teki ensimmäisessä vaiheessa toimeksiautonsa mukaisesti ehdotuksen joukkoliikenteen tukimenettelystä. Toisessa vaiheessa työryhmä kirjasi joukkoliikenteen hoidon periaatteet ja tämän pohjalta kolmannessa vaiheessa työryhmä teki ehdotuksen hallituksen esitykseksi eduskunnalle julkista henkilöliikennettä koskevaksi laiksi. Työryhmän ehdotusten ja niistä saatujen lausuntojen pohjalta esitystä on edelleen täsmennetty. Kilpailuvirasto on 23 päivänä huhtikuuta 990 antanut lausunnon lakiesityksestä. Kilpailuvirasto puoltaa tarveharkinnasta luopumista erityisesti taksien tilausliikennelupien osalta. Liikenneministeriön näkemyksen mukaan on kuitenkin välttämätöntä seurata Ruotsissa päivänä heinäkuuta 990 tapahtuneen liberalisoinnin vaikutuksia ennen kuin Suomessa tehdään vastaavaa päätöstä. Tällä välin sääntelyä voidaan keventää tarveharkintaisen järjestelmän puitteissa. Liikenneministeriö on jo ryhtynyt näihin toimenpiteisiin muun muassa luopumalla koeluonteisesti kahden läänin osalta taksien alueellisista rajoituksista. Vireillä on selvitystyö, jonka tarkoituksena on luoda viranomaiselle nykyistä paremmat mahdollisuudet määritellä taksien lukumääräinen kysyntää vastaava tarve. Liikenneministeriön asettamassa työryhmässä selvitetään mahdollisuudet taksien taksasääntelyn keventämiseksi. Linjaautojen henkilötaksan vahvistusmenettelyn keventämiseksi valmistuu työryhmän esitys alkusyksystä Esityksen suhde kansainväliseen tilanteeseen Hallituksen esityksen laatimisessa on pyritty ottamaan huomioon Euroopan yhteisöjen (EY) linja-autoliikennettä koskevat direktiivit. Ehdotetun lain mukaan liikenneluvan myöntäminen on kuitenkin sidottu liikennetarpeen olemassaoloon. Monissa EY:n jäsenmaissa linja-autojen linjaliikenneluvat myönnetään liikennetarpeen perusteella. EY ei ole vielä hyväksynyt lopullisia direktiivejä linjaliikenneluvan myöntämisen perusteista. Sen sijaan linja-autojen tilausliikenteen osalta ei liikenneluvan saanti ole riippuvainen liikennetarpeesta. Ehdotetussa laissa tilausliikenteen harjoittaminen on pitkälti sidoksissa linjaliikenteen harjoittamiseen siten, että linjaliikennelupa antaa oikeuden myös tilausliikenteen harjoittamiseen. Tällä tavoin pyritään ylläpitämään sellaistakin linjaliikennettä, jota muutoin ei kyettäisi harjoittamaan heikon kannattavuuden vuoksi, mutta joka kuitenkin on tarpeellista. Mikäli tilausliikenne vapautettaisiin kokonaan, se johtaisi myös linjaliikenteen supistumiseen ja joukkoliikennepalvelujen rajuun vähenemiseen etenkin harvaan asutuilla alueilla. Mikäli Euroopan yhdentymiskehitys aiheuttaa jatkossa linja-autoliikennettä koskeviin säännöksiin muutostarpeita, niihin on varattava mahdollisimman pitkä siirtymäaika. 4. Esityksen organisatoriset ja henki ö s t ö vaikutukset Esitys merkitsee ensisijaisesti joukkoliikenteen tukimenettelyä koskevien periaatteiden ottamista säännöksiin ja hajallaan olevien säännösten kokoamista yhden lain piiriin. Esitys ei sinällään velvoita suuriin organisatorisiin muutoksiin, vaan kyse on enemmänkin pitkäjänteisen toiminnan edellytysten parantamisesta joukkoliikenneasioiden hoidossa. Esitys ei merkitse lisävelvoitteiden asettamista kunnille, mutta käytännössä lain säätämisen myötä kuntien joukkoliikenneasioiden hoito täsmentyisi. Kaiken kaikkiaan ehdotettu laki selkiyttäisi ja vakiinnuttaisi liikenneministeriön, lääninhallitusten ja kuntien sekä pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) keskinäisen työnjaon.

7 990 vp. - HE n:o 75 7 Lääninhallitusten tehtävät joukkoliikennehallinnossa ovat viime vuosina lisääntyneet. Laki ei merkitsisi suoranaista muutosta nykyiseen tehtäväkuvaan, mutta vakiinnuttaisi lääninhallitusten merkittäväksi muodostuneen aseman. Tarveharkintaan perustuva linja-autojen linjaliikenteen lupasäätely, joka asettaa liikenteenharjoittajille oikeuksien lisäksi myös vastuuta liikenteenhoidosta, edellyttää nykyisen kaltaista keskitettyä lupatoimivaltaa ja puoltaa liikenneministeriön lupatoimivallan säilyttämistä. Ehdotettu laki loisi mahdollisuuden sovittaa yhteistyön pohjalta eri joukkoliikennemuotojen palvelut nykyistä paremmin toisiinsa, mihin liikenneministeriöllä on parhaat edellytykset. Kuntien liikennelupatoimivalta määriteltäisiin uudelleen liikenteellisin perustein niiden kuntien osalta, joille järjestysoikeuksien lakkauttamisen myötä on siirtynyt lupatoimivalta. Maistraattien liikennelupatoimivalta siirtyisi pääosin kunnille, joilla on paremmat edellytykset joukkoliikennepalvelujen tarpeen tutkimiselle. Edellä mainittujen organisatoristen muutosten henkilöstövaikutukset ovat vähäiset. Esitys korostaa pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain (253/85) mukaisesti YTV:n asemaa pääkaupunkiseudulla joukkoliikenneasioiden käytännön hoidossa. Pääkaupunkiseudusta on muodostunut yhtenäinen talousalue, jolloin myös joukkoliikenteen tehokas hoito edellyttää mahdollisimman kokonaisvaltaista tarkastelua. YTV:n ja niiden kaupunkien liikennelupamenettely, jotka vastaavat taloudellisesti alueensa joukkoliikenteestä, kevenisi siten, että liikenneluvassa määriteltäisiin reitti muiden yksityiskohtien jäädessä kunnassa muutoin päätettäväksi ja sovittavaksi. Taksanvahvistuksessa pyrittäisiin menettelyyn, joka nykyistä joustavammin ottaa huomioon erilaisissa olosuhteissa tapahtuvan liikenteenhoidon. Soveltuvin osin taksanvahvistusta kevennettäisiin. Kaupunkien ja YTV:n vastatessa taloudellisesti liikenteenhoidostaan ne myös jatkossa itse päättäisivät liikenteessä noudatettavasta taksasta. Linja-autoliikenteenharjoittajien kannalta laki merkitsisi ensisijaisesti toiminnallista jatkuvuutta, jolla saattaa olla vaikutusta myös maamme autokoriteollisuuteen. Laissa määriteltäisiin liikenteen suunnittelun ja tukemisen periaatteet, jotka viime vuosina ovat olleet muutoksen kohteena. Toisaalta lain myötä myös selkiytettäisiin periaatteita kannattamattoman liikenteen lakkauttamiseksi. Laki ei merkitsisi muutosta normaaliin taksitoimintaan, joskin tarveharkinnan periaatteita täsmennettäisiin ja eräitä taksiliikenteen harjoittamista koskevia säännöksiä ajanmukaistettaisiin muuttuneita olosuhteita vastaaviksi. Lain myötä taksin käyttö linja-autoa ja raideliikennettä täydentävänä joukkoliikennevälineenä kuitenkin selkiintyisi. Taksi voisi olla joukkoliikenneväline niin haja-asutusalueilla kuin kaupungeissakin. Suunnitteluyhteistyön vakiintuminen merkitsee taksiosapuolen mukaantuloa aiempaa enemmän myös joukkoliikenteen suunnitteluprosessiin. S. Esityksen taloudelliset vaikutukset Esitys loisi kilpailuedellytysten parantuessa mahdollisuuden hillitä erityisesti kaupunkien taloudellisesti vastaaman paikallisliikenteen kustannuskehitystä ja siten ehkäistä kyseessä olevien kuntien verorahoituksen kasvua. Valtion joukkoliikennemenoihin laki ei sellaisenaan vaikuttaisi. Yhteiskunnan menojen nykyistä parempi suuntaaminen, peruspalvelutason määrittely ja valtionavun turvaaminen säännöksillä kohottavat alijäämäistä liikennettä hoitavien liikenteenharjoittajien asemaa siltä osin kuin toiminta voidaan tuetun liikenteen ansiosta pitää laajempana kuin ilman tukea.

8 8 990 vp. - HE n:o 75 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT. Lakiehdotusten perustelut.. Laki Iuvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä luku Yleisiä säännöksiä. Soveltamisala. Valtaosa lain soveltamispiiriin kuuluvista tapauksista olisi tiellä harjoitettavaa luvanvaraista henkilöliikennettä. Erityisesti laki koskisi linja-autoliikennettä sekä taksilla, invataksilla ja sairasautolla harjoitettavaa liikennettä. Raideliikennettä laki koskisi soveltuvin osin liikenteen tukemisen ja suunnittelun osalta. Kaupunkialueilla, joissa kunta tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta on ottanut taloudellisen vastuun joukkoliikenteestään, laki koskisi taksanvahvistusta myös raideliikenteen osalta. Suunnittelua laki koskisi rajatusti kaiken joukkoliikenteen, myös vesija ilmaliikenteen, osalta. Muun lainsäädännön säännökset raide-, ilma- ja vesiliikenteestä jäisivät muuttumattomiksi. Tiellä tarkoitettaisiin samaa kuin tieliikennelaissa (267/8). Esitys merkitsee henkilö- ja tavaraliikenteen säännösten erottamista toisistaan. Ainoat poikkeukset ovat henkilökuljetuksiin myönnetyn liikenneluvan nojalla tapahtuva sekä sosiaalipalveluihin liittyvä tavarankuljetus, joita koskevia säännöksiä ei luontevasti voi erottaa henkilöliikennettä koskevista säännöksistä. 2. Määritelmiä. Pykälässä on määritelty lain keskeiset käsitteet. Luvanvarainen henkilöliikenne olisi tiellä harjoitettavaa linja- tai tilausliikennettä. Käsite vastaa ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen (646/70, jäljempänä AMA) käsitettä ammattimaisesta liikenteestä. Luvanvaraisuuden rajat on määritelty 5 ja 6 :ssä. Joukkoliikenne olisi säännöllistä yleisesti väestön käytettävissä olevaa luvanvaraista henkilöliikennettä tai raide-, vesi- tai ilmaliikennettä, jota harjoitetaan säännöllisen reitin ja aikataulun puitteissa. Siten esimerkiksi linjatai henkilöautolla harjoitettava tilausliikenne ei olisi joukkoliikennettä. Henkilöautolla harjoitettava liikenne olisi joukkoliikennettä, kun väestö voi yleisesti käyttää tätä palvelua maksamalla matkasta yleisesti linja-auton linjaliikenteessä noudatettavan taksatason mukaisen hinnan. Uutena käsitteenä on määritelty kaupunkimainen paikallisliikenne, jota olisi lähinnä kaupunkien taajama-alueen sisäinen joukkoliikennejärjestely. Siten esimerkiksi säteittäisesti kaupunkitaajamaan ulottuva liikenne ei olisi kaupunkimaista paikallisliikennettä, mikäli se pääsääntöisesti palvelee muuta kuin taajamaalueen sisäistä liikennetarvetta. Kaupunkimaista paikallisliikennettä, josta kunta (tai YTV) taloudellisesti vastaa, olisi tyypillisesti kaupunkien liikennelaitosten liikenne ja sopimusliikenne, jossa kunta (tai YTV) on maksamalla liikenteenhoidosta korvauksen ostanut laajan liikennepalvelun kokonaisuuden. Peruspalveluliikenteen määrittely vastaa vuonna 987 käyttöön otetun haja-asutusalueiden joukkoliikenteen valtionapujärjestelmän määrittelyä. Ehdotetut käsitteet ovat jo varsin pitkään käytössä olleita (vertaa muun muassa liikenneministeriön vuonna 98 kunnille antamat joukkoliikenteen suunnitteluohjeet). Järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä annetun lain (472/77) mukaista joukkoliikenteen määrittelyä ei voida käyttää ehdotettavassa laissa. Lakeja sovellettaessa ei kuitenkaan olisi ristiriitaa. 3. Joukkoliikenteen palvelutason suunnittelu. Joukkoliikenne voi olla yksilölliseen liikenteeseen nähden kilpailukykyinen vain, mikäli eri liikenteenharjoittajien tuottamat liikennepalvelut ovat kokonaisuutena riittäviä ja niveltyvät toimivaksi järjestelmäksi. Pykälällä selkiytettäisiin julkisen hallinnon työnjakoa riittävien liikennepalvelujen toteuttamiseksi eri aluetasoilla. Toteutuva palvelutaso olisi kuitenkin riippuvainen mahdollisuuksista hoitaa tarpeellinen liikenne lipputulojen puitteissa sekä julkisen hallinnon rahoitusmahdollisuuksista. Kysyntää vastaavan palvelutason riittävyyttä eri tilanteissa on yleisohjeilla vaikea määritellä. Tarkoituksenmukaisempaa on liittää jatkuvaluonteinen suunnittelu palvelutason määritte-

9 990 vp. - HE n:o 75 9 lyyn, jolloin palvelujen määrä voi joustavasti seurata liikennetarpeiden muutosta. Julkisen hallinnon rahoittaessa liikennepalveluja suunnittelulla on keskeinen asema. Myös muilta osin joukkoliikenteen kokonaispalvelutasoon liittyvän suunnittelun merkitys on kasvava, joskin julkisen hallinnon on syytä rajoittaa suunnittelutyönsä ongelmakohtiin ja pyrkiä joukkoliikenteen yleisten toimintaedellytysten parantamiseen ja jättää liikenteenharjoittajille itselleen riittävästi liikkumavaraa. Kaupunkien (YTV:n) taloudellisesti vastaamaa kaupunkimaista paikallisliikennettä lukuun ottamatta koko kunnan alueen kattavien joukkoliikennesuunnitelmien tekemisestä on yleisesti ottaen luovuttu. Muodollisten suunnitelmien sijaan on tarve joukkoliikennetarpeiden selkiytymiselle kunnallishallinnossa ja yhteistyön paranemiselle naapurikuntien ja liikenteenharjoittajien kesken. Suunnittelun tulee kytkeytyä kunnan normaaliin toimintaan, erillistä suunnittelua tehdään vain siltä osin kuin se on tarpeen. J aukkoliikennejärjestelyt käsittävät usein monia kuntia, mikä korostaa lääninhallituksen merkitystä liikennepalvelujen yhteensovittamisessa. Liikenneministeriön tehtävänä olisi erityisesti eri liikennemuotojen työnjakoon liittyvät kysymykset, mikä edellyttää suunnittelumenettelyn ja yhteistyön kehittämistä eri liikennemuotojen kesken. 4. Maankäytön suunnittelu. Pykälä korostaisi joukkoliikenteen hoidon edellytysten huomioon ottamista maankäyttöön liittyviä suunnitelmia ja ratkaisuja tehtäessä. Nykyiset säännökset eivät tätä suoranaisesti edellytä, mikä on monissa kaupungeissa johtanut kalliisiin joukkoliikennejärjestelyihin ja liikenteen huonoon kannattavuuteen, vaikka matkustajamäärä muutoin olisikin taloudellista toimintaa ajatellen riittävä. 2 luku Luvanvarainen henkilöliikenne 5. Liikennelupa. Pykälässä säädettäisiin liikenteenharjoittamisen luvanvaraisuudesta. Pykälän momentin mukaan vuorotteluperiaatteella tapahtuva matkustajien kuljetus henkilöautolla ei toteuttaisi luvanvaraisen liikenteen tunnusmerkkejä. Pykälän 2 ja 3 momentin säännökset vastaa- vat asiallisesti AMA:n 2 :n 2 ja 3 momenttia. 6. Ilman liikennelupaa sallittu liikenne. Pykälässä säädettäisiin luvanvaraisuuden poikkeuksista. Pykälän kohta vastaa vuoden 957 tieliikennelain 5 :n 3 momentin 6 kohtaa. Pykälän 2 kohta on uusi. Se on osoittautunut tarpeelliseksi sosiaalihuoltoa koskevan uuden lainsäädännön tultua voimaan. Sosiaalihuoltoasetuksen (607 /83) 9 :ssä on kuljetuspalvelu säädetty yhdeksi kotipalveluiden tukipalveluksi. Sosiaalihuoltolain (70/82) 28 :ssä mahdollistetaan korvauksen periminen kotipalveluista niiden saajalta. Sosiaalipalveluista perittävistä maksuista annetussa asetuksessa (887 /83) on säädetty korvauksen määrästä. Kunta voi joko ostaa tai itse tuottaa kotipalveluita. Silloin, kun se itse tuottaa kuljetuspalveluita perien niistä korvauksen, toteutuvat luvanvaraisen liikenteen tunnusmerkit ja kunnan tulisi hankkia liikennelupa. Jotta voitaisiin välttyä tällaisten lupa-asioiden aiheuttamaita tarpeettomalta byrokratialta, on nyt ehdotettu näiden kuljetusten sallimista ilman liikennelupaa. Kunnat järjestävät sosiaalihuollon kuljetuksia käytännössä paitsi normaalina tilausliikenteenä tai hallinnassaan olevilla autoilla myös siten, että kunnan eri hoitolaitosten viranhaltijat sekä kotisairaanhoidon ja kotipalvelun henkilöstö kuljettavat työtehtäviinsä liittyen omalla autollaan vanhuksia ja muita huollettavia. Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaan viranhaltijalle (ja vastaavasti myös muulle henkilöstölle) voidaan tällöin maksaa korotettua matkakustannusten korvausta. Tällaista lisäkorvausta ei voida pitää liikennelupaa edellyttävänä korvauksena. Pykälän 3 kohta on uusi. Voimassa olevan koululainsäädännön mukaan yksi tapa, jolla kunta voi täyttää velvollisuutensa koululaiskyyditysten järjestämiseksi, on korvauksen maksaminen lapsensa kouluun kuljettavalle vanhemmalle. Tätä keinoa on käytetty silloin, kun se on ollut edullisin tai ainut tapa kuljettaa lapsi kouluun. Vastaavasti on tarpeen sallia vaikeavammaisen henkilön kuljetus työhön, hoitopaikkaan tai vastaavaan. Koska näissä järjestelyissä toteutuvat luvanvaraisen liikenteen tunnusmerkit, on nyt ehdotettu tällaisten kuljetusten sallimista ilman liikennelupaa. 7. Kansainvälisiä kuljetuksia koskeva valtuutus. Vastaava säännös sisältyy vuoden 957 tieliikennelain 5 :n 4 momenttiin T

10 0 990 vp. - HE n:o Lupaviranomaiset. Pykälässä säädettäisiin lupaviranomaisista. Säännökset ovat nykyisin vuoden 957 tieliikennelain 5 a :n -3 momentissa sekä AMA:n 5 :n 2 momentissa. Ehdotuksen mukaan asetuksella säädettäisiin kunnista, joilla olisi päätösvalta linjaliikenneluvan myöntämiseen. Pääsääntöisesti olisi tarkoituksenmukaista lupatoimivallan myöntäminen niille kunnille, joilla taajamaliikenne on järjestetty kaupunkimaisena paikallisliikenteenä. Tarkoituksena ei olisi hajauttaa tai keskittää nykyistä lupatoimivaltaa, vaan määritellä yhtenäisin liikenteellisin perustein kunnat, joilla lupatoimivaltaa tulisi olla. Kunta voisi itse päättää liikennelupien myöntämisen hallinnollisesta järjestämisestä, joskin suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta tarkoituksenmukaista olisi, että lupaviranomaisena toimisi kunnanhallitus. Ehdotus merkitsisi myös linjaliikenteen lupatoimivallan siirtoa maistraateilta kunnille. Julkisen vallan rahoitusosuuden lisääntyessä joukkoliikenteelle, on perusteltua, että kunta päättää sekä liikenneluvista että osuudesta, jolla kunta osallistuu liikenteenhoidon rahoitukseen. Ilman ehdotettua sääntelyä maistraattien lupatoimivalta siirtyisi niiden lakkauttamisen myötä vähitellen liikenneministeriölle, mikä merkitsisi lupatoimivallan tarpeetonta keskittämistä tapauksissa, joissa taajamaliikenne hoidetaan kaupunkimaisena paikallisliikenteenä. Ehdotuksen mukaan linjaliikenteen lupatoimivalta pääkaupunkiseudulla sekä tilausliikenteen lupatoimivalta säilyisi nykyisenä. 9. Liikenneluvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin liikenneluvan myöntämisen edellytyksistä. Pykälän momentissa säädettäisiin liikennetarpeen huomioon ottamisesta liikenneluvan myöntämistä harkittaessa. Vastaava säännös on AMA:n 8 :ssä. Sanontoja on ajanmukaistettu muun muassa ottamalla käyttöön käsitteet olemassa olevat liikennepalvelut ja liikennepalvelujen kysyntä, joista olemassa olevat palvelut tarkoittaa liikenteen määrää ja kysyntä sitä, kuinka paljon liikennettä käytetään tai tultaisiin käyttämään. Liikennelupaharkinnassa otettaisiin huomioon myös vammaisten riittävät liikkumismahdollisuudet. Ehdotus merkitsee taksiliikenteen lupamenettelyn säilymistä edelleen tarveharkintaisena. Liikenneministeriö on kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on taksipalvelujen saatavuuden parantaminen etenkin taajamissa ja taksikaluston käytön tehostaminen. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa liikennealueiden laajennuskokeilut läänikohtaisiksi, niin sanotun vara-auton käytön salliminen ruuhkahuippujen tasaajana Helsingissä ja Turussa, mies ja auto-periaatteesta luopuminen asteittain sekä taksajärjestelmien yksinkertaistaminen. Tarkasteltaessa muiden länsimaiden taksijärjestelmiä voidaan todeta, että melkein kaikissa maissa taksien lukumäärää on jollain tavalla rajattu. Ruotsi on kuitenkin luopunut taksien määrällisistä ja alueellisista rajoituksista päivästä heinäkuuta 990 lukien. Ennen kuin Suomessa tehdään päätöksiä tarveharkinnasta taksilupien myöntämisessä, on välttämätöntä seurata niitä vaikutuksia, joita Ruotsissa tulee uuden järjestelmän myötä. Asiassa on jo käyn- ' nistetty laaja vertailututkimus. Ruotsin kokemuksista pitkälle riippuu, voidaanko myös Suomessa tarveharkinnasta taksien osalta lähivuosina luopua. Elinkeinoelämän erityistarpeet otettaisiin huomioon joko muuttamalla normaalien taksien liikennöintioikeuksia tai myöntämällä lupia niin sanotuille yritystakseille, jotka eivät voisi harjoittaa normaalia taksitoimintaa. Yritystakseilla olisi liikennealueena koko maa. Yritystaksien tarve on ilmeinen, mutta lukumääräisesti suhteellisen vähäinen. AMA:n 8 :ään sisältyvästä "tasapuolisesta työnjaosta" liikenneluvan edellytyksenä ehdotetaan luovuttavan ja otettavan käyttöön käsite "liikenteen taloudellisuus ja tarkoituksenmukaisuus". Tämä merkitsee liikenteen järjestämistä matkustajien tarpeet huomioon ottaen. Tilausliikennettä järjestettäessä pyritään sellaisiin ratkaisuihin, jotka asiakkaan kannalta johtavat kilpailutilannetta ja palvelua edistävään tarjontaan. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota mm. siihen, että haettu liikenne on järjestetty tehokkaasti ja liikenteenhoidon taloudellisuuden vaatimukset huomioon ottaen. Viimeksi mainitulla seikalla on huomattava merkitys myös silloin, kun julkinen valta rahoittaa liikenteen hoitoa. 20 :ssä on esitetty, että liikenneluvan myöntävällä viranomaisella olisi mahdollisuus peruuttaa liikennelupa silloin, kun liikenteen ei enää voida katsoa olevan tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti järjestettyä ja liikenteen uudelleen järjestely on yleisen edun kannalta välttämätöntä.

11 990 vp. - HE n:o 75 Liikenneluvan myöntämisen edellytykseksi määriteltäisiin myös kuntien henkilöliikenteen järjestämistä koskevien, yksilöityjen tarpeiden huomioon ottaminen. Tätä vastaava säännös sisältyy AMA:n 8 a :ään. Kaupunkien (tai YTV:n) vastatessa taloudellisesti liikenteestä kuntien henkilöliikenteen järjestämistä koskevien tarpeiden sekä haetun liikenteen taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden huomioon ottaminen lupaharkinnassa merkitsee liikenteen taloudellista ja rationaalista hoitoa koskevien edellytysten paranemista sekä luo myös edellytyksiä ottaa huomioon kilpailunäkökohdat, mitä täsmennettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on, että kilpailunäkökohdat koskisivat kaupunkien (tai YTV:n) taloudellisesti vastaamaa linja-autoliikennettä riippumatta liikennepalvelun toteuttajasta. Pykälän 2 momentissa säädetään liikenneluvan hakijalta edellytettävistä ominaisuuksista, jota koskeva säännös sisältyy myös AMA:n 8 :ään. Pykälän 4 momentin mukaan henkilöauton ja sairasauton tilausliikennelupa voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle, vaikka toimintaa harjoitetaan yhtiömuotoisesti. Säännös on nähty perustelluksi, jotta liikennöintiä voidaan kehittää tarpeita vastaavasti. Henkilöauton ja sairasauton tilausliikennelupia on myönnetty myös yhtiöille. Ne taksiyhtiöt, jotka aiemmin ovat saaneet liikenneluvan, voisivat jatkossakin harjoittaa toimintaa yhtiölle myönnettävän luvan puitteissa. Koska yhtiöille myönnetyt luvat ovat suhteellisen vähälukuisia, otettaisiin asetukseen tasapuolisuutta korostava säännös, joka estäisi luvan myynnin yhtiön myynnin yhteydessä. Säännös tulisi voimaan päivänä tammikuuta 994, mikä antaisi näille yhtiöille sopeutumisaikaa. Koska taksiyritykset ovat yleensä perheyrityksiä, lupaharkinnassa otettaisiin huomioon myös sukupolvenvaihdokset. JO. Liikenneluvan myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin liikenneluvan määräaikaisuudesta, rajoitettuna myöntämisestä, ehtojen sisällyttämisestä ja muista keskeisistä asioista, jotka luvassa vahvistetaan. Tarkemmat säännökset luvista ja lupamenettelystä annettaisiin asetuksella. Uutta on alihankinnan sisällyttäminen säännöksiin. Tämä merkitsee muun muassa linjaliikenteenharjoittajien mahdollisuutta ostaa alihankintana liikennelupansa mukaisia ajosuoritteita niiltä linja-auto- ja taksitoimintaa harjoittavilta yrittäjiltä, joilla on tilausliikenneoikeudet. Nykyistenkin säännösten mukaan tämän suuntainen toiminta on ollut mahdollista, mutta tilanteen selkiyttämiseksi ja joukkoliikenteen kilpailuedellytysten parantamiseksi ehdotus on katsottu perustelluksi. Vastuu näissäkin tapauksissa säilyisi linjaliikenneluvan haltijalla. Pykälän luettelo liikennelupaehdoista ei ole tyhjentävä. Alueelliset rajoitukset, asemapaikan ja autojen enimmäismäärän vahvistaminen tilausliikenneluvissa tulisivat kyseeseen lähinnä henkilöauton osalta. Taksipalvelujen kysynnän ja tarjonnan parantamiseksi on tarkoituksenmukaista siirtyä näiden rajoitusten osalta nykyistä vapaamielisempään suuntaan. Taksiaseman perustaminen tulisi kysymykseen, jos vähintään viidellä taksilla on asemapaikkansa alueella, jonka säde on kolme kilometriä. Ehdotetun menettelyn mukaan voitaisiin erityistapauksissa myös henkilöautolle myöntää linjaliikennelupa, mikäli joukkoliikenneyhteyden järjestäminen henkilöauton tilausliikenneluvan nojalla osoittautuisi olemassa olevat linjaliikennepalvelut huomioon ottaen ongelmalliseksi (vrt. 2 ). Linja-autojen tilausliikenne hoidettaisiin pääsääntöisesti linjaliikenteen liitännäisoikeutena (ks. 4 ). Muutosta nykykäytäntöön merkitsee 3 momentti, jonka mukaan kunnan tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan vastatessa taloudellisesti alueensa kaupunkimaisesta paikallisliikenteestä, lupaviranomaisen ei tarvitsisi vahvistaa aikataulua; ainoastaan reitti vahvistettaisiin pääpiirteittäin. Ehdotus keventäisi näissä tapauksissa liikennelupamenettelyä, mikä voitaisiin toteuttaa, koska hoidettavan liikenteen laajuudesta päätetään tosiasiallisesti muussa yhteydessä.. Taksat. Taksojen vahvistamisesta on säädetty elinkeinonharjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 :ssä. Kun henkilöliikennettä koskevista asioista nyt säädettäisiin yhdessä laissa, on tarkoituksenmukaista siirtää myös taksanvahvistussäännös tähän lakiin. Tarkoituksena olisi eräiltä osin keventää ja yleisesti kehittää nykyistä taksanvahvistusmenettelyä tavalla, joka ottaa eri olosuhteissa hoidettavan liikenteen joustavammin huomioon. Taksan vahvistaminen olisi edelleen tarpeen ainakin siltä osin, kuin julkinen valta toimii liikennepalvelujen ostajana tai tukijana. Linja-autoliikenteen henkilötaksa, kuten myös

12 2 990 vp. - HE n:o 75 taksi- ja invataksitaksa säilyisivät edelleen taksanvahvistuksen piirissä. Ehdotuksen mukaan liikenneministeriö ei vahvistaisi kaupunkien tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan taloudellisesti vastaaman kaupunkimaisen paikallisliikenteen taksoja, mikä vastaa nykytilannetta. 2. Henkilöautolla harjoitettava joukkoliikenne. Taksin merkitys joukkoliikennevälineenä on lisääntynyt. Taksin joukkoliikenne määriteltäisiin linja-auton linjaliikennettä ja raideliikennettä täydentäväksi. Liikenteen järjestämisvastuu olisi ensisijaisesti kunnalla, johon se tietyin edellytyksin voisi saada valtionapua (ks. 23 ). Kunta voisi omalla kustannuksellaan järjestää myös tätä laajempaa liikennettä. Joukkoliikennepalveluja tuottavat liikenteenharjoittajat voisivat sopimusmenettelynä ostaa takseilta omaa liikennettään täydentävää liikennepalvelua (muun muassa syöttöliikennettä). Matkustaja maksaisi tässä liikenteessä pääsääntöisesti linja-autolipun mukaisen hinnan. Taksi voisi toimia linja-autoliikenteen alihankkijana myös siten, että linja-auton linjaliikenneluvassa määritellään oikeus hoitaa liikenne tarvittaessa taksilla (vrt. 0 :n momentti). Menettelyllä voidaan keventää eräiltä osin muun muassa kaupunkimaisen paikallisliikenteen kustannuksia palvelutasoa alentamatta. Tarkoituksena olisi myös selkiyttää liikennelupakäytäntöä, jolla linja-autoliikenteen harjoittaja voi tarvittaessa hoitaa linjaliikennettään hallinnassaan olevalla henkilöautolla. 3. Liikenteenharjoittajan velvollisuus harjoittaa liikennettä. Pykälän, 2 ja 4 momentti vastaavat AMA:n 0 :ää mutta säännösten sanamuotoja on ajanmukaistettu. Pykälän mukaan liikenteenharjoittajan tulee liikenneluvan mukaisten oikeuksien vastapainoksi tuntea vastuuta myös kannattamattomista, mutta tarpeellisista linjaliikennepalveluista. Liikenteen kysyntä katsottaisiin vähäiseksi, mikäli lipputulot olisivat alhaisemmat kuin liikenteenhoidon valtakunnallisesti keskimääräiset juoksevat (muuttuvat) kustannukset. Ehdotus merkitsee nykykäytännön muuttamista vapaamielisempään suuntaan. Ristisubventiota ei sovellettaisi tavalla, joka muodostuisi esteeksi yritystoiminnan kehittämiselle. Pykälän 3 momentti on uusi. Kaupungin tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan taloudellisesti vastaamassa paikallisliikenteessä ristisubventiovelvoitetta ei voida asettaa, koska liikenne hoidettaisiin jossain muodossa sovellettavan kilpailun ja sen pohjalta määriteltävän sopimuksen nojalla. Momentti koskisi yhtäläisesti myös kaupunkien liikennelaitosten liikennettä. 4. Tilausliikenteen harjoittaminen linjaautolla. Tilausliikennettä voitaisiin liitännäisoikeutena harjoittaa laajuudessa, joka olisi sidottu liikenteenharjoittajan vastaaman linjaliikenteen laajuuteen, mikä vastaa nykytilannetta. Erillisen tilausliikenneluvan myöntäminen saattaisi tulla kyseeseen vain poikkeustilanteissa, joissa kysyntä on suurempi kuin mitä liitännäisoikeuden perusteella voidaan tyydyttää. Pykälää täsmennettäisiin asetuksella. Pykälän 2 momentti on uusi. Tilausliikenneoikeuden nojalla on järjestetty muun muassa lentokenttäkuljetuksia, joista on voitu periä linja-auton henkilötaksaa suurempi maksu, ja sotilaskuljetuksia. Koska näin järjestettyjen joukkoliikennekuljetusten määrä on lisääntymässä, on säännöksen ottaminen lakiin perusteltua. 5. Tilausliikenteen harjoittaminen henkilö- ja sairasautolla. Pykälän momenttia vastaava säännös on yksityiskohtaisemmassa muodossa AMA:n 9 :n 2 momentissa. Pykälän 2 momenttia vastaava säännös sisältyy elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 :ään. Lääninhallitus päättäisi myös taksien yhteisliikenteestä (vrt. 0 :n 2 momentti). 6. Tilausjärjestelmät ja taksiasemat. Pykälän ja 2 momenttia vastaavat säännökset ovat AMA:n 9 :n momentissa. Taksiasemia koskeva säännös on uusi. Asiasta on aikaisemmin säädetty ohjesääntötasolla. Koska taksiasemalta liikennöinnistä voi aiheutua liikenteenharjoittajille kustannuksia, on perusteltua säätää asiasta lailla. 7. Tavarankuljetus linja- ja henkilöautolla. Pykälässä on kevennetty tavarakuljetuksen sääntelyä luvanvaraisessa henkilöliikenteessä, mikä ei kuitenkaan merkinne oleellisia muutoksia kuljetusvälineiden tosiasiallisessa työnjaossa. Tavaroiden kuljettamista ei olisi tarkoitus sallia matkustajatilassa muiden kuin matkustajien käsimatkatavaroiden osalta. Tavarankuljetus ei myöskään voisi olla liikenneluvan myöntämisen peruste. Säännös mahdollistaisi kevyiden tavarakuljetusten suorittamisen taksilla (vrt. AMA 9 :n 4 momentti). Momentti mahdollistaisi myös

13 990 vp. - HE n:o 75 3 postilähetysten kuljetukset taksilla ilman nykysäännösten edellyttämiä erityisjärjestelyjä. 8. Tietojen antaminen. Vastaava säännös on AMA:n 5 :ssä. 9. Poikkeusmääräykset. Pykälä vastaa AMA:n 2 :n 2 momenttia. 20. Liikenneluvan peruuttaminen. Pykälän momenttia vastaava säännös on AMA:n 24 :n momentissa. Pykälän 2 momentti on uusi. Säännöksen soveltaminen voisi tulla kyseeseen vain tilanteissa, joissa liikenne on taloudelliset seikat huomioon ottaen epätarkoituksenmukaisesti järjestetty ja liikenteen uudelleenjärjestely on välttämätöntä. 2. Linja-autolla harjoitettavan tilausliikenteen kieltäminen ja rajoittaminen. Pykälä vastaa AMA:n 24 :n 2 momenttia. 22. Kuolin- ja konkurssipesän oikeus jatkaa liikennettä. Säännös vastaa pääosin voimassa olevaa AMA:n 25 :ää, mutta ilmoituksen teolle on asetettu kolmen kuukauden määräaika ja edellytyksiä, joita luvanhaltijan velvollisuuksista vastaavalta henkilöltä vaaditaan, on täsmennetty. 3 luku Joukkoliikenteen valtionavut Kohdan mukainen valtionapu voitaisiin myöntää 2 :n 6 kohdassa määritellyn peruspalveluliikenteen vuorokohtaiseen tukemiseen. Liikenneministeriö määrittelisi 29 :n 3 momentin nojalla tuettavan liikenteen yksityiskohdat. Kohdan valtionapu on tarkoitettu lähinnä harvaan asuttujen seutujen välttämättömien liikennepalvelujen jatkuvuuden turvaamiseksi. Säännöksen nojalla kannattamaton, mutta tarpeellinen liikenne voidaan järjestää matkustajamääristä ynnä muusta riippuen joko junalla, linja-autolla tai taksilla. Säännös parantaa mahdollisuuksia järjestää liikenne tarkoituksenmukaisella liikennevälineenä ja suunnata tukirahoitus tehokkaasti. Kannattamattoman junaliikenteen ylläpitämiseen on tähän liittyvä säännös Valtionrautateistä annetussa laissa (747 /89, 7 ). Linjaautolla ja taksilla ajettavan joukkoliikenteen tukimenettelystä ei ole säännöksiä. Vuonna 990 myönnetään Valtionrautateille korvausta momentin määrärahasta matkustajamääriltään vähäisten junavuorojen säilyttämiseksi 94 mmk. Linja-autolla ja taksilla ajettavalla haja-asutusalueiden liikenteelle myönnetään vuonna 990 valtionapua momentilta noin 8 mmk. Ehdotuksen mukaan peruspalveluliikenteen tuki olisi niinsanottua harkinnanvaraista valtionapua, jolloin vuotuisen budjettimenettelyn yhteydessä voitaisiin päättää harjoitettavan liikenteen laajuudesta. Peruskoulua koskevassa lainsäädännössä on velvoitteita koulukuljetusten järjestämisestä, mikä epäsuorasti määrittää minimitasoa joukkoliikennepalvelujen laajuudelle. Joukkoliikenteen hoito on pitkäjänteistä toimintaa, ja sen järjestäminen edellyttää yhtä vuotta pidempää näkemystä halutusta palvelutasosta. Juna- ja linja-autoliikenteen osalta valtionapu myönnettäisiin Iiikenteenharjoittajalie ja taksilla harjoitettavan joukkoliikenteen osalta kunnalle. Erityistapauksissa ja poikkeavista syistä tuki voisi koskea myös muilla liikennevälineillä, mm. sisävesialuksilla ja ilmaliikenteenä, harjoitettavaa joukkoliikennettä, mikäli valtiontukea ei voida myöntää muista määrärahoista. Kuntien edellytettäisiin osallistuvan tukemiseen koulutoimessa sovellettavan kustannusjaon mukaisesti. Erityistapauksissa valtio voisi yksin tukea alueellisia yhteyksiä. Tällöin kyseeseen tulisivat muun muassa junavuorot ja lakkautettua junaliikennettä korvaavat vuorot, joiden tukemiseen yksittäisillä kunnilla ei ole riittävää intressiä. Kyseeseen voisivat tulla tällöin vuorot, joilla on huomattavaa valtakunnallista tai alueellista merkitystä. Linja-autoliikenteen osalta valtionapumenettely liittyy läheisesti liikennelupamenettelyyn, minkä vuoksi liikenneministeriön tulisi edelleen myöntää kyseessä oleva valtionapu. Valtionavun maksatusmenettely on tarkoitus vuoden 99 alusta siirtää liikenneministeriöitä lääninhallituksille. Taksien osalta lääninhallitukset ovat myöntäneet valtionavun kunnille päivästä kesäkuuta 988. Linja-auto- ja taksiliikenteen osalta sovellettaisiin edelleen vuonna 987 käyttöönotettua ja uudistettua menettelyä. Tuettavalla liikenteellä tulisi olla riittävä kysyntä, ja sen tulisi olla yleisen edun kannalta taloudellisesti ja liikenteellisesti tarkoituksenmukaista. Linja-autojen linjaliikenteelle tukea myönnettäisiin vain, mikäli liikenne ei matkustajatuloilla olisi hoidettavissa itsekannattavasti (vert. 3 :n 2 momentti). Valtionapua myön-

14 4 990 vp. - HE n:o 75 nettäessä otettaisiin mm. saariston erityisolosuhteet huomioon. Kohdan 2 mukaista valtionapua myönnettäisiin matkustuskustannusten alentamiseksi joukkoliikenteessä. Tuki voisi koskea niin raideliikenteenä kuin linja-autolla tai taksilla harjoitettavaa joukkoliikennettä. Kyse olisi taksatuesta, jonka tarkoituksena on alentaa matkustajan maksaman matkalipun hintaa. Vuonna 990 myönnetään momentilta korvausta junaliikenteelle markkinahintaa alhaisemman tariffitason mahdollistamiseksi 60 mmk ja sosiaali- tai yhteiskuntapoliittisin perustein tariffitason alentamiseksi 6 mmk. Linja-autojen linjaliikenteelle myönnetään vuonna 990 korvausta momentilta markkinahintaa alhaisemman tariffitason mahdollistamiseksi noin 20 mmk. Linja-autojen linjaliikenteelle myönnettävä korvaus maksettiin vuoteen 988 saakka polttoaineveron palautuksena. Korvaukset myönnetään liikenteenharjoittajalle. Pykälän nojalla myönnettäisiin korvaukset matkustuskustannusten alentamiseksi. Järjestelmää kehitettäisiin kuitenkin siten, että korvaus nykyistä paremmin ottaisi huomioon eri liikennevälineiden todellisen henkilöiden kuljetussuoritteen ja liikenneolosuhteiden erilaisuuden maaseudulla ja erikokoisissa kaupungeissa. Tarkoituksena on, että linja-autojen osalta korvaus kohdentuisi nykyistä selvemmin tariffitason alentamiseen säännöllisessä joukkoliikennematkustuksessa (muun muassa työmatkaliikenne). Erityisesti tavoitteena olisi liikenteen toimintaedellytysten turvaaminen. Valtionapu myönnettäisiin tulo- ja menoarvion puitteissa, mutta tarkoituksena olisi luoda vakaa ja ennakoiva menettely. Kohdan 3 mukaisen valtionavun käyttötarkoitukset vastaavat nykytilannetta. Valtionavulla voitaisiin kehittää kaikkea joukkoliikennettä liikennevälineestä riippumatta. Pykälässä mainittuihin käyttötarkoituksiin myönnetään vuonna 990 momentilta noin 4 mmk. Valtionapua kadunrakentamiseen joukkoliikennettä suosivasti on mahdollista myöntää kunnille rakennuslain (370/58, 36 a ) nojalla. Vuoden 99 tulo- ja menoarvioesityksen mukaan valtionapu myönnetään momentilta Momentin selvitysosan perusteella määräraha on suurissa kaupungeissa tarkoitus painottaa joukkoliikenteen kehittämisen kannalta tärkeiden kauko- ja kauttakulkuliikenteen katujen rakentamiseen. 24. Valtionavun takaisin periminen. Valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annettu valtioneuvoston päätös (490/65) kuten myös kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annettu laki (3573) soveltuu ehdotetun lain mukaisten valtionapujen myöntämiseen huonosti. Tämän vuoksi myös valtionapujen väärinkäyttöä koskeva sanktiopykälä on tarkoituksenmukaista sisällyttää lakiin. 4 luku Erinäisiä säännöksiä 25. Muutoksenhaku. Muutoksenhakua koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös liikenneluvan peruuttamista koskevasta lääninhallituksen päätöksestä ensiasteen valitusviranomainen olisi liikenneministeriö. Muilta osin pykälän säännökset sisältyvät vuoden 957 tieliikennelain 5 a :n 4 momentin ja AMA:n 26 :n säännöksiin. 26. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus. Pykälä vastaa AMA:n 26 :n 4 momenttia. 27. Rangaistussäännökset. Rangaistavaksi säädettävät teot ehdotetaan porrastettavaksi kahdeksi ryhmäksi. Liikenneluparikoksesta tuomittaisiin se, joka harjoittaa luvanvaraista henkilöliikennettä ilman asianmukaista liikennelupaa. Vankeusrangaistuksen enimmäismäärä ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Tällä on tarkoitus korostaa luvattoman liikenteenharjoittamisen paheksuttavuutta. Muista lain 2 luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisista teoista tuomittaisiin liikenneluparikkomuksesta sakkoon. 28. Luvattoman kuljetuksen keskeyttäminen. Säännös on uusi ja se antaisi poliisille mahdollisuuden puuttua tehokkaasti ilmeisiin rikkomustapauksiin..2. Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta Elinkeinon harjoittamisesta annetun lain (533/89) 22 voidaan kumota, koska vastaava

15 990 vp. - HE n:o 75 5 säännös sisältyy ehdotettavaan lakiin luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä ( ja 5 ). 2. Tarkemmat säännökset ja määräykset 29. Valtuutussäännös. Asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lakiin valtuutusta säätää asetuksella liikenneluvan haettavaksi julistamisesta ja kilpailunäkökohtien huomioon ottamisesta liikennettä järjestettäessä. Pykälän 3 momentin valtuuden nojalla liikenneministeriö antaisi tarkemmat määräykset valtionavuista. Tarkempia määräyksiä liikenneluvan myöntämisen edellytyksistä tultaisiin antamaan ammattitaidon ja vakavaraisuuden osalta. 3. Voimaantulo 30. Voimaantulo. Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan päivänä tammikuuta 99 eli samanaikaisesti tavaraliikennettä koskevan uuden lain kanssa. Tarkoituksenmukaista on, että ennen lain voimaantuloa myönnetyt liikenneluvat ovat voimassa niihin merkittyjen voimassaoloaikojen mukaisesti. Pykälän 3 momentin mukaan niiden luvanhaltijoiden, jotka ovat saaneet liikenneluvan ennen lain voimaantuloa, ei tarvitse esittää selvitystä lain sisältämästä ammattitaitovaatimuksesta. Vastaavasti ennen lain voimaantuloa hyväksyttyjen liikenteestä vastaavien johtajien katsotaan täyttävän ammattitaitovaatimuksen. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

16 6 990 vp. - HE n:o 75. Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: luku Yleisiä säännöksiä Soveltamisala Tätä lakia sovelletaan luvanvaraiseen henkilöliikenteeseen tiellä. Lain 3 :n 2 momentin, :n 2 ja 3 momentin, ja 8 :n säännökset koskevat myös raideliikennettä ja lain 3 :n, 3 ja 4 momentin, 4 ja :n säännökset myös raide-, vesi- ja ilmaliikennettä. 2 Määritelmiä Tässä laissa tarkoitetaan: ) luvanvaraise/la henkilöliikenteellä sellaista henkilöiden kuljetusta tiellä, jonka harjoittamiseen 5 :n mukaan tarvitaan liikennelupa; 2) linjaliikenteellä luvanvaraista henkilöliikennettä, joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonka reitin liikennelupaviranomainen vahvistaa; 3) tilausliikenteellä luvanvaraista henkilöliikennettä, jota harjoitetaan vain tilauksesta tilaajan määräämällä tavalla ja joka ei ole linjaliikennettä; 4) joukkoliikenteellä linjaliikennettä ja muuta säännöllistä henkilöliikennettä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä; 5) kaupunkimaisella paika/lisliikenteellä joukkoliikennettä, jonka kulkuneuvot kulkevat lyhyin vuorovälein ja joka palvelee ensisijaisesti taajama-alueen sisäisiä matkustustarpeita; 6) peruspalveluliikentee/lä erikseen määriteltyä koulu-, asiointi- ja työmatkaliikennettä, kuntakeskusten välisiä välttämättömiä yhteyksiä, liityntäliikennettä kaukoliikenteeseen ja välttämättömiä alueellisia yhteyksiä. 3 Joukkoliikenteen palvelutason suunnittelu Kunnan tulee tarvittavilta osin suunnitella alueensa joukkoliikenteen palvelutaso. Palvelutasoa suunnitellessaan kunnan tulee asiaan kulloinkin liittyviltä osin toimia yhteistyössä muiden kuntien, asianomaisen lääninhallituksen ja liikenteenharjoittajien kanssa. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta ja kunta, joka vastaa taloudellisesti alueensa paikallisliikenteestä, päättävät alueensa joukkoliikenteen palvelutason. Lääninhallituksen tulee tarvittavilta osin suunnitella joukkoliikenteen palvelutaso läännin alueella. Palvelutasoa suunnitellessaan lääninhallituksen tulee toimia yhteistyössä kuntien ja liikenteenharjoittajien kanssa.

17 990 vp. - HE n:o 75 7 Liikenneministeriön tehtävänä on edistää joukkoliikenteen suunnittelua ja tutkimusta sekä pyrkiä yhteensovittamaan joukkoliikenteen palveluja. 4 Maankäytön suunnittelu Joukkoliikenteen hoitamisen edellytykset tulee ottaa huomioon kaavoituksessa sekä muussa maankäytön ja liikenneväylien suunnittelussa siten kuin siitä erikseen säädetään. 2 luku Luvanvarainen henkilöliikenne 5 Liikennelupa Henkilöiden kuljettaminen tiellä moottoriajoneuvolla korvausta vastaan on ilman liikennelupaa kielletty lukuun ottamatta 6 :ssä mainittuja kuljetuksia. Korvausta vastaan tapahtuvaksi ei katsota yhden tai useamman matkustajan kuljettamista henkilöautolla vuorotteluperiaatetta noudattaen. Jos henkilöitä kuljetetaan korvausta vastaan vuokratulla moottoriajoneuvolla, jonka kuljettajana toimii sen vuokralleantaja tai vuokralleantajan palveluksessa oleva taikka vuokralleantajan tehtävään osoittama, välittämä tai muulla näihin verrattavalla tavalla järjestämä henkilö, liikenteenharjoittajana pidetään vuokralleottajan asemesta vuokralleantajaa. Liikennelupa tarvitaan henkilöiden kuljettamiseen tiellä moottoriajoneuvolla korvausta vastaan myös silloin, kun sopimus kuljetuksen suorittamiseksi on tehty tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten kiertämiseksi taikka jos olosuhteet osoittavat sitä tarkoitetun. 6 Ilman liikennelupaa sallittu liikenne Ilman liikennelupaa saa: ) suorittaa sairaankuljetusta valtion, kunnan, kuntainliiton tai sairaalan hallinnassa olevalla sairasautolla; 2) suorittaa kunnan järjestämiin sosiaalipalveluihin kuuluvaa henkilöiden ja tavaran kuljetusta: T a) kunnan tai kuntainliiton hallinnassa olevalla henkilöautolla kuljetuspalvelujen saajilta perittäväksi säädettyä korvausta vastaan; tai b) kunnan tai kuntainliiton palveluksessa olevan henkilön hallinnassa olevalla henkilöautolla silloin, kun kuljetus liittyy oleellisesti henkilön työtehtäviin ja ajokorvaus määräytyy työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella; sekä 3) kuljettaa huollettavanaan olevan henkilön kouluun, työhön, huoltolaitokseen tai vastaavaan ja takaisin silloin, kun kuljetus ei kohtuudella ole järjestettävissä joukko- tai tilausliikenteenä ja ajokorvauksena maksetaan enintään työ- ja virkaehtosopimuksen mukainen määrä. 7 Kansainvälisiä kuljetuksia koskeva valtuutus 8 Lupaviranomaiset Liikenneministeriö voi saatuaan asianmukaisen valtuuden vastavuoroisuuden perusteella sopia poikkeuksia kansainvälisten maantiekuljetusten osalta 5 ja 6 :n säännöksistä sekä kansainvälisten sopimusten mukaisista lupajärjestelyistä. Liikenneluvan linjaliikenteen harjoittamiseen (linjaliikennelupa) myöntää liikenneministeriö. Asetuksella säädetään niistä kunnista, joiden alueella harjoitettavaan linjaliikenteeseen liikenneluvan myöntää kunnan viranomainen. Yksinomaan pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan toimialueella harjoitettavaan linjaliikenteeseen myöntää liikenneluvan yhteistyövaltuuskunta, jollei luvan myöntäminen kuulu kunnan toimivaltaan. Liikenneluvan tilausliikenteen harjoittamiseen (tilausliikennelupa) myöntää lääninhallitus. Jos alue, jolla tilausliikennettä on tarkoitus harjoittaa, ei kokonaisuudessaan kuulu lääninhallituksen toimivaltaan tai jos liikennettä on tarkoitus harjoittaa linja-autolla, luvan myöntää kuitenkin liikenneministeriö. 9 Liikenneluvan myöntämisen edellytykset Liikennelupaa myönnettäessä on otettava huomioon ennen kaikkea liikennepalvelujen kysyntä sekä olemassa olevat liikennepalvelut, kuntien henkilöliikenteen järjestämistä koske-

18 8 990 vp. - HE n:o 75 vat tarpeet ja sen liikenteen taloudellisuus ja tarkoituksenmukaisuus, jonka harjoittamiseen lupaa haetaan. Liikennelupa voidaan myöntää hakijalle, joka maineeltaan, ammattitaidoltaan, vakavaraisuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan voidaan katsoa sopivaksi harjoittamaan liikennettä. Jos liikennelupaa hakee oikeushenkilö, luvan myöntämisen edellytyksenä on, että liikenteestä vastaava henkilö on maineeltaan, ammattitaidoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopiva harjoittamaan liikennettä. Henkilöauton ja sairasauton tilausliikennelupa voidaan myöntää luonnollisille henkilöille, vaikka toimintaa harjoitetaan yhtiömuotoisesti. 0 Liikenneluvan myöntäminen Liikennelupa myönnetään määräajaksi. Se voidaan myöntää rajoitettuna, ja siihen voidaan liittää liikenteen asianmukaista hoitoa ja alihankintaa koskevia ehtoja. Linjaliikenneluvan myöntäessään lupaviranomainen vahvistaa liikenteen reitin ja aikataulun sekä tilausliikenneluvan myöntäessään alueen, jolla liikennettä saa harjoittaa (liikennealue), asemapaikan ja liikenteessä käytettävien autojen lukumäärän. Myönnettäessä lupaa linjaliikenteeseen, joka on kaupunkimaista paikallisliikennettä ja josta kunta tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta taloudellisesti vastaa, aikataulua ei kuitenkaan tarvitse vahvistaa. Taksat Liikenneministeriö vahvistaa tärkeimmät luvanvaraisen henkilöliikenteen taksat 2 ja 3 momentissa säädetyin poikkeuksin. Liikennettä harjoitettaessa ei kuljetuspalveluista saa periä vahvistettuja taksoja suurempia maksuja. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta hyväksyy yksinomaan toimialueellaan harjoitettavan joukkoliikenteen taksat. Liikenneministeriö päättää niistä taloudellisesti alueensa kaupunkimaisesta paikallisliikenteestä vastaavista kunnista, jotka voivat hyväksyä tässä liikenteessä noudatettavat taksat. 2 Henkilöautolla harjoitettava joukkoliikenne Henkilöautolla saa harjoittaa tilausliikenneluvan nojalla linja-auto- ja raideliikennettä täydentävää joukkoliikennettä kunnan, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tai joukkoliikennettä harjoittavan liikenteenharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen mukaisesti. 3 Liikenteenharjoittajan velvollisuus harjoittaa liikennettä Linjaliikenneluvan haltija on velvollinen harjoittamaan luvan mukaista liikennettä luvan voimassaoloajan. Hakemus, joka koskee linjaliikenteen supistamista tai lopettamista kesken luvan voimassaoloajan, on hyväksyttävä, jos liikennepalvelujen kysyntä on vähäinen tai jos liikennepalvelujen tarjonta muutoin on riittävä tai jos liikenteen harjoittaminen vaarantaa liikenteenharjoittajan linja-autoliikenteen jatkuvuuden taloudelliset edellytykset. Linjaliikenteessä, joka on kaupunkimaista paikallisliikennettä ja josta kunta tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta taloudellisesti vastaa, liikenteenharjoittajan velvollisuus harjoittaa liikennettä määräytyy sen mukaan kuin siitä on erikseen sovittu tai päätetty. Jollei voittamattomia esteitä tai muita päteviä syitä ole, tilausliikenneluvan haltija on velvollinen pyydettäessä suorittamaan luvan mukaisen ajon. 4 Tilausliikenteen harjoittaminen linja-autolla Linja-auton linjaliikenneluvan haltija saa ilman tilausliikennelupaa harjoittaa tilausliikennettä asetuksella säädetyin rajoituksin. Luvan haltija on myös velvollinen pyydettäessä suorittamaan asetuksen mukaan sallitun ajon. Tilausliikenneoikeuden nojalla voidaan linja-autolla harjoittaa joukkoliikennettä asetuksella säädetyin rajoituksin. Tilausliikenne voi olla vain linjaliikennettä täydentävää.

19 990 vp. - HE n:o Tilausliikenteen harjoittaminen henkilö- ja sairasautolla Henkilö- tai sairasauton tilausliikenneluvan haltija saa suorittaa ajaja myös liikennealueen ulkopuolelle ja sen ulkopuolelta liikennealueelle asetuksella tarkemmin säädetyin rajoituksin. Lääninhallitus vahvistaa tarvittaessa henkilöautolla harjoitettavaa luvanvaraista henkilöliikennettä koskevia ohjesääntöjä. 6 Tilausjärjestelmät ja taksiasemat Harjoitettaessa tilausliikennettä henkilöautoilla saa saman alueen autoille ajotilauksia välittää vain yksi lääninhallituksen hyväksymä taksiradiotilauskeskus. Kaikkien autojen tulee olla tilattavissa tilauskeskuksen kautta lääninhallituksen vahvistaman taksiradio-ohjesäännön mukaisesti. Lääninhallitus voi erityisistä syistä myöntää vapautuksen liittymisvelvollisuudesta. Lääninhallitus voi määrätä henkilöautoilla harjoitettavan tilausliikenteen hoidettavaksi taksiasemilta. 7 Tavarankuljetus linja- ja henkilöautolla Linja-auton linjaliikenneluvan tai henkilöauton tilausliikenneluvan haltija saa kuljettaa myös tavaraa. 8 Tietojen antaminen Liikenteenharjoittajan tulee vaadittaessa antaa liikenneministeriölle liikenteellisiä ja taloudellisia tietoja. Tietoja on pidettävä luottamuksellisina. 9 Poikkeusmääräykset Liikenneluvan myöntänyt viranomainen voi antaa liikenneluvasta poikkeavia määräyksiä liikenteen harjoittamisesta, jos se muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai muusta erityisestä syystä on välttämätöntä. 20 Liikenneluvan peruuttaminen Jos liikenneluvan haltija ei enää täytä liikenneluvan saannin edellytyksiä tai jos liikennettä ei harjoiteta luvan mukaisesti ja muutoin asianmukaisesti taikka jos liikenneluvan haltija tulee maksukyvyttömäksi tai muutoin jättää vastaamatta velvoitteistaan, voi luvan myöntänyt viranomainen peruuttaa liikenneluvan määräajaksi tai kokonaan. Liikenneluvan myöntänyt viranomainen voi peruuttaa liikenneluvan myös, jos liikenteen ei enää voida katsoa olevan tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti järjestettyä ja liikenteen uudelleen järjestely on yleisen edun kannalta välttämätöntä. 2 Linja-autolla harjoitettavan tilausliikenteen kieltäminen ja rajoittaminen Jos linja- tai tilausliikennettä linja-autolla harjoitetaan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka liikennelupaehtojen vastaisesti, voi liikenneministeriö, vaikka liikennelupaa ei peruuteta, kieltää liikenteenharjoittajaa määräajaksi tai toistaiseksi harjoittamasta tilausliikennettä, jota hän 4 :n mukaan saa harjoittaa, tai rajoittaa sen harjoittamista. 22 Kuolin- ja konkurssipesän oikeus jatkaa liikennettä Jos liikenneluvan haltija kuolee tai joutuu konkurssiin, on kuolin- tai konkurssipesällä oikeus jatkaa liikennettä enintään kahden vuoden ajan. Edellytyksenä on, että kuolin- tai konkurssipesä kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä tai konkurssin alkamisesta ilmoittaa luvan myöntäneelle viranomaiselle luvanhaltijan velvollisuuksista vastaavan 9 :n 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttävän henkilön. Jos luvan haltija joutuu konkurssiin, konkurssipesällä on oikeus jatkaa liikennettä kolmen kuukauden ajan konkurssiin joutumisesta. Konkurssipesän on ilmoitettava luvan myöntäneelle viranomaiselle 4 vuorokauden kuluessa momentissa tarkoitettu henkilö.

20 vp. - HE n:o 75 3 luku Joukkoliikenteen valtionavut 23 Valtionavun myöntäminen Valtionapua voidaan tulo- ja menoarvion rajoissa hakemuksesta myöntää: ) kannattamauoman peruspalveluliikenteen ylläpitämiseksi kustannuksiin, jotka saadaan vähentämällä ajokustannuksista yleisesti noudatettavan taksatason mukaiset lipputulot edellyttäen että liikenne on yleisen edun kannalta taloudellisesti ja liikenteellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla järjestetty, 2) matkustuskustannusten alentamiseksi joukkoliikenteessä ja 3) joukkoliikenteen suunnitteluun ja tutkimukseen sekä suunniteltuihin, määräaikaisiin joukkoliikenteen liikennekokeiluihin ja joukkoliikennevälineiden varustamiseen vammaisten tarpeisiin sopivaksi. 24 Valtionavun takaisin periminen Valtionapu on maksettava kokonaan tai asianomaiselta osalta takaisin ja peruutettava vielä maksamatta olevalta osalta, jos ) valtionavun myöntämistä, maksamista tai valvontaa varten on annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avun saamiseen tai oleellisessa kohdin sille asetettuihin ehtoihin, 2) valtionavun maksamista tai sen valvontaa varten on kieltäydytty antamasta myöntämispäätöksessä edellytettyjä tietoja, asiakirjoja ja muuta aineistoa tai apua, 3) valtionapu on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti tai 4) valtionapu on käytetty muuhun kuin mihin se on myönnetty. Milloin valtionavun ehtoja on muulta osin laiminlyöty, valtionapu tai osa siitä voidaan määrätä palautettavaksi ja vielä maksamatta olevalta osalta peruutetuksi tai maksatus keskeytettäväksi. Palautettavalle valtionavulle on maksettava sen suorittamispäivästä lukien korkoa, joka ylittää neljällä prosenttiyksiköllä kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin peruskoron. Jollei suoritettavaa määrää makseta asetettuna eräpäivänä, on sille suoritettava vuotuista viivästyskorkoa 6 prosenttia. 4 luku Erinäisiä säännöksiä 25 Muutoksenhaku Lääninhallituksen, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tai kunnan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten perusteella tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla liikenneministeriöön ja liikenneministeriön päätöksestä korkeimpaan hallintooikeuteen. Liikenneministeriön päätökseen, jolla on vahvistettu taksa tai ratkaistu valtionapuhakemus, ei saa hakea valittamalla muutosta. Oikeus hakea muutosta liikennelupaa koskevaan päätökseen on luvan hakijalla ja haltijalla, toisella liikenteenharjoittajalla, jonka oikeuteen päätös voi vaikuttaa, sekä sillä kunnalla, jossa lupahakemuksessa tarkoitettua liikennettä aiotaan harjoittaa tai liikenneluvan mukaista liikennettä harjoitetaan. Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (54/50) säädetään. 26 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten perusteella tehtyä päätöstä tai määräystä on noudatettava siitä huolimatta, että se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksen tai määräyksen antanut viranomainen toisin määrää. 27 Rangaistussäännökset Joka harjoittaa luvanvaraista henkilöliikennettä ilman asianmukaista liikennelupaa tai ilman kansainvälisten maantieliikennesopimusten edellyttämää kuljetuslupaa, on tuomittava liikenneluparikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Joka muutoin kuin momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikenneluparikkomuksesta sakkoon.