Lausuntoyhteenveto Finanssivalvontaa koskevan lainsäädännön tarkistamistyöryhmän muistiosta pyydetyistä lausunnoista

Transkriptio

1 Muistio 1 (9) VM124:00/ Rahoitusmarkkinaosasto Lausuntoyhteenveto Finanssivalvontaa koskevan lainsäädännön tarkistamistyöryhmän muistiosta pyydetyistä lausunnoista Valtiovarainministeriö pyysi päivätyllä kirjeellä lausuntoa Finanssivalvontaa koskevan lainsäädännön tarkistamistyöryhmän muistioon Finanssivalvonnan toiminta yhteisessä valvontamekanismissa sekä rahoitus muuttuvassa toimintaympäristössä sisältyvästä luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta ja laiksi Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain muuttamisesta. Työryhmämuistio sekä lausunnot on saatavissa valtiovarainministeriön internetsivuilta sekä valtioneuvoston hankerekisteristä. Esityksessä ehdotetuilla uudistuksilla pyritään muun muassa sovittamaan Finanssivalvonnan hallintoelimiä koskeva lainsäädäntö paremmin vastaamaan yhteisen valvontamekanismin vaatimuksia sekä varautumaan Suomen finanssimarkkinoiden rakenteellisiin muutoksiin. Lausuntoja pyydettiin viranomaistahoista seuraavilta: oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Suomen Pankilta, Finanssivalvonnalta, Rahoitusvakausvirastolta, Valtiokonttorilta, Keskuskauppakamarilta, Patentti- ja rekisterihallitukselta ja Euroopan keskuspankilta. Lisäksi lausuntoja pyydettiin Finanssialan Keskusliitolta, OP Osuuskunnalta, S-Pankilta, Sijoittajien korvausrahastolta, Kuntarahoitukselta, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Listayhtiöiden neuvottelukunnalta, Arvopaperimarkkinayhdistykseltä, Kuntaliitolta, Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä, Suomen AsuntoHypo- Pankilta, Suomen Tilintarkastajilta, Suomen Asianajajaliitolta, Nasdaq OMX Helsingiltä, Euroclear Finlandilta, Suomen pääomasijoitusyhdistykseltä, RAKLI:lta, TELA:lta, Eläkesäätiöyhdistykseltä, Vakuutuskassat ry:ltä, Työttömyysvakuutusrahastolta, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestöltä, Tapaturmavakuutuskeskukselta, Liikennevakuutuskeskukselta, Potilasvakuutuskeskukselta, Ympäristövakuutuskeskukselta, Valtion eläkerahastolta, Eläketurvakeskukselta, Suomen vakuutusmeklariliitolta, Netsiltä, Maksuturva Groupilta, Verifone Finlandilta, Holvilta sekä Dahabshiil Money Transfer and Exchange Oy:ltä. Myös Helsingin yliopistolta pyydettiin lausuntoja. Lausunnon antoi myös niin sanottu vanha talletussuojarahasto, VTS-Rahasto. Lausunnon antoi 27 tahoa. Näistä lausunnoista kävi ilmi muun muassa seuraavaa. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio toteaa lausunnossaan, joka keskittyy EU-liitynnän omaaviin kohtiin lausunnon kohteena olleessa luonnoksessa, muun muassa, että Finanssivalvonnan sisäisten valta- ja vastuusuhteiden selkeä määrittely lailla on Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, Valtioneuvosto Puh (Vaihde) Faksi valtiovarainministerio@vm.fi Y-tunnus

2 2 (9) perusteltua yhteisessä valvontaelimessä käsiteltävien asioiden osalta ja on syytä nähdä tämän seikan täsmentäminen nykyiseen FivaL:iin tarpeellisena. Mitä tulee erityisesti Finanssivalvonnan päätöksentekomalliin, professori Raitio on katsonut, että nykyistä lainsäädäntöä on syytä täsmentää normilla siitä, minkä menettelyn mukaisesti Finanssivalvonnan edustaja nimitetään valvontaelimeen. Niin ikään Raitio katsoo, että säännöstä, jonka mukaan Finanssivalvonnan edustajaksi tulee Finanssivalvonnan johtokunnan nimeämä edustaja, voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Ehdotettu uusi 10 a, joka koskee valvontaelimeen nimetyn edustajan velvollisuutta saattaa johtokunnan käsiteltäväksi erikseen eritellyt valvontaelimessä käsiteltävät asiat, on professori Raition mukaan paitsi tarpeellinen myös riittävällä tarkkuudella toteutettu säännös. Työttömyysvakuutusrahasto on lausunnossaan pitänyt tärkeänä, että muutokset valvontamaksuihin toteutetaan eri valvottavien välillä tasapuolisesti ja että perittävät maksut vastaavat tarkoituksenmukaisella tavalla valvottavien lakisääteisten valvontatehtävien laajuutta. Työttömyysvakuutusrahasto on perehtynyt maksutasomuutosten perusteisiin, eikä sillä ole niistä tai muutoinkaan Työttömyysvakuutusrahastoa koskevilta osin hallituksen esityksen luonnoksesta huomautettavaa. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että työttömyyskassat maksavat vuosittain valvontamaksua Finanssivalvonnalle yhteensä miltei euroa. Yhteisjärjestö katsoo, että Finanssivalvonnan perimät maksut eivät ole oikeassa suhteessa niihin resursseihin, jotka Finanssivalvonta on suunnannut työttömyyskassojen valvontaan. Yhteisjärjestö toteaakin, että Finanssivalvonnan resursseja on jatkuvasti pienennetty sen jälkeen, kun Vakuutusvalvonta ja Rahoitustarkastus yhdistyivät Finanssivalvonnaksi. Lausunnossa todetaan lisäksi, että rahoitusmarkkinoiden ja niiden valvonnan muutokset eivät saisi vaikuttaa vakuutuslaitosten, mukaan lukien työttömyyskassat, maksuosuuteen korottavasti. Työttömyyskassojen käsityksen mukaan työttömyyskassojen maksuosuutta tulisi alentaa. Finanssialan keskusliitto (FK) on lausunnossaan tuonut esille muun muassa, että valvontamaksujen korotustarvetta olisi perusteltava ja että toimialalta perittävien maksujen kokonaismäärä olisi pidettävä ennallaan. Erityisesti FK on painottanut valvontamaksujen korotustarpeelle tarkempia perusteluja. Lisäksi FK esittää lausunnossaan, että niin sanotun julkisen rahoituksen osuutta tulisi tarkistaa ottaen huomioon Finanssivalvonnan muiden kuin varsinaisten valvontatehtävien osuuden kasvu sen toiminnassa. FK kannattaa lausunnossaan johtokunnan jäsenten lukumäärän lisäämistä, jotta voidaan varmistaa johtokunnan riittävä asiantuntemus sekä rahoitus-, vakuutus- että makrovakausasioissa. Lisäksi FK on esittänyt eräitä teknisluontoisia täsmennysehdotuksia esityksen luonnokseen. Kuntarahoitus on lausunnossaan tuonut esille, että valvontamaksuja koskeva lainsäädäntö ottaa huonosti huomioon yhtiön erilaisuuden suhteessa muihin Finanssivalvonnan valvomiin toimijoihin nähden. Kuntarahoitus toteaa, että se maksaa suuren taseensa vuoksi suhteellisesti korkeaa valvontamaksua toiminnan muihin kuluihin nähden. Kuntarahoitus katsoo, että mahdollisuus ottaa valvontamaksussa huomioon valvottavien riskiprofiilit olisi ollut erittäin kannatettava sen sijaan, että työryhmä on valinnut mallin, joka perustuu suurelta osin nykyiselle taseiden kokoon perustuvaan malliin. Kuntarahoitus katsoo, että valvontamaksun ollessa sille jo tällä hetkellä erittäin korkea suhteessa toiminnan muihin hallintokuluihin, voidaan kehitystä pitää erittäin valitettavana ja työryhmän työssä olisi pitänyt laajemmin pohtia riskiprofiilin käyttöönottoa maksuperusteena.

3 3 (9) Työeläkevakuuttajat (TELA) eivät pidä perusteltuna lisätä esitetyssä laajuudessa työ-eläkealan kustannusvastuuta Finanssivalvonnan toiminnan rahoituksesta. Rahoitusta koskeva muutosesitys korottaa TELA:n käsityksen mukaan merkittävästi työeläkevakuuttajien valvontakustannuksia. TELA huomauttaa kuitenkin, että valvonnan tarve esimerkiksi EU-sääntelyn takia ei ole vaikuttanut työeläkealalla niin, että valvonnan resurssitarve ja sitä myöten kustannusjaon muuttamisen olisi muuttunut oleellisesti. TELA katsoo, että kasvava osa Finanssivalvonnan resursseista on suuntautunut sääntelytyöhön, jonka kehittäminen on julkisen vallan tehtävä. TELA:n mukaan on perusteltua lisätä julkisen rahoituksen osuutta Finanssivalvonnan kustannuksista nykyisestä viidestä prosentista vähintään kymmeneen prosenttiin. Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) katsoo lausunnossaan, että julkisen rahoituksen osuutta Finanssivalvonnan toiminnan kustannuksista tulisi nostaa. TVK:n mukaan Finanssivalvonnan tehtäviin sisältyy entistä enemmän yleisempiä sääntelytehtäviä ja kansainvälistä yhteistyötä, jotka ovat erotettavissa operatiivisesta valvonnasta. TVK huomauttaa, että muistiossa ei ole esitetty perusteita sille, miksi valvottavien pitäisi rahoittaa julkisen valvontaelimen sellaisia toimintoja, jotka eivät liity niiden välittömään operatiiviseen valvontaan. TVK:n kannanotto koskee myös valvottavilta perittävien valvontamaksujen tasoa. Valvontamaksujen kokonaismäärän ei tule nousta nykyisestä tasosta TVK:n mukaan. Sijoittajien korvausrahasto on lausunnossaan kannattanut ehdotuksen lähtökohtaa, jonka mukaan siltä perittävä valvontamaksu olisi jatkossakin niin sanottu perusmaksu. Niin ikään rahasto on katsonut, ettei sillä ole muiltakaan osin huomautettavaa ehdotuksiin mukaan lukien valvontamaksuihin ehdotettu korotus. Liikennevakuutuskeskus, potilasvakuutuskeskus ja ympäristövakuutuskeskus ovat yhdistetyssä lausunnossaan katsoneet, että julkisten tehtävien kaltaiset Finanssivalvonnan tehtävät, kuten yleiset sääntelytehtävät, tulisi rahoittaa julkisista varoista, ja että valvottavat rahoittaisivat vain Finanssivalvonnan operatiivisesta valvontatyöstä johtuvat kustannukset. Lausunnonantajat ovatkin lausunnossaan vastustaneet valvontamaksujen nousua kaikilta osin. Eläketurvakeskus on lausunnossaan ottanut kantaa ainoastaan lausunnon kohteena olleen esityksen kohtaan, jonka mukaan Finanssivalvonnan johtokunnan kokoonpanoa ehdotetaan laajennettavaksi nykyisestä viidestä kuuteen jäseneen. Eläketurvakeskus on kannattanut ehdotusta tältä osin ja pitänyt sitä tarpeellisena. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on ilmoittanut, että sillä ei ole erityistä lausuttavaa työryhmän muistion sisältöön. Ehdotuksilla ei ole PRH:n käsityksen mukaan vaikutusta sen viranomaistoimintaan. VTS-rahasto on lausunnossaan katsonut, että ehdotus, jonka mukaan sen valvontamaksu olisi jatkossakin luonteeltaan niin sanottu perusmaksu, on onnistunut. Lisäksi rahasto on esittänyt eräitä teknisluontoisia täsmennyksiä lakiehdotukseen Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain muuttamisesta. Vakuutuskassat ry on lausunnossaan pitänyt työryhmän ehdottamia muutoksia pääosin tarpeellisena, mutta Vakuutuskassat ry ei kannata perusmaksuun ja suhteelliseen maksuun ehdotettuja muutoksia. Lausunnossa todetaan, että vakuutuskassojen valvontamaksu koostuu perusmaksusta ja kassan taseeseen perustuvasta suhteellisesta maksusta. Lausunnossa tuodaan esille, että kassojen taseet ovat viimeaikoina olleet laskussa, mikä on myös vähentänyt

4 4 (9) suhteellisen maksun osuutta valvontamaksusta. Perusmaksun osuus kassan valvontamaksusta on usein suhteellista maksua suurempi ja työryhmän ehdottama perusmaksun korotus tulisi nostamaan kokonaismaksua ja entisestään siirtämään maksua kiinteän maksun luontoiseksi. Tällöin maksurasite myös kohdistuisi suhteessa enemmän pienille kassoille, mikä Vakuutuskassojen mukaan ei ole oikea suuntaus. Vakuutuskassat on lisäksi pitänyt Finanssivalvonnan johtokunnan jäsenmäärän lisäämistä kannatettavana, jos sillä voidaan parantaa vakuutussektorin asiantuntemusta johtokunnassa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole ollut lausuttavaa työryhmämuistioon erikseen. Samoin Rahoitusvakausvirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa asiassa. Suomen Pankki (SP) on lausunnossaan ottanut kantaa erityisesti hallituksen esitysluonnoksen kohtaan, jonka mukaan Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 a. Pykälän mukaan EKP:n valvontaelimeen nimetyn Finanssivalvonnan edustajan olisi saatettava Finanssivalvonnan johto-kunnan käsiteltäväksi valvontaelimessä käsiteltävät 10 a :ssä mainitut asia-kokonaisuudet. SP toteaa lausunnossaan, että valvontaelimen jäsenten henkilökohtainen riippumattomuus ja puolueeton toiminta on koko yhteisen pankkivalvonnan toimivuuden ja luotettavuuden kannalta keskeinen periaate. SP katsoo, että nykyinen käytäntö, jonka mukaan valvontaelimen jäsen on harkintansa mukaan tuonut valvontaelimessä käsiteltäviä asioita keskusteltavaksi Finanssivalvonnan johtokunnassa, on toiminut hyvin. SP:n mukaan ehdotettu uusi johtokuntakäsittelyyn velvoittava säännös sisältäisi ja osoittaisi sen, että valvontaelimeen nimetyn jäsenen riippumattomuutta rajoitettaisiin. Niin ikään SP katsoo, että Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ehdotettu 10 a on ristiriidassa YVM-asetuksen 19 artiklan kanssa. SP huomauttaa, että ehdotettu säännös olisi ongelmallinen myös siinä suhteessa, että valvontaelimen jäsenelle asetettaisiin laissa hänen omasta harkinnastaan riippumaton velvoite tietojen antamiseen Finanssivalvonnan johtokunnalle valvontaelimessä käsittelyyn tulevista asioista ja EKP:n luottamuksellisista asiakirjoista. SP katsoo, että EKP:n valvontaelimen jäsenen on kuitenkin noudatettava EKPJ:n perussäännön 37 artiklan mukaista salassapitovelvoitetta ja EKP:n luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä. SP:n käsityksen mukaan ehdotettu 10 a tulisi poistaa kokonaisuudessaan tai siitä pitäisi poistaa velvoite saattaa säännöksessä mainitut asiat Finanssivalvonnan johtokunnan käsiteltäviksi. Muilta osin Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ja Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettuun lakiin ehdotettuihin muutoksiin SP:lla ei ole ollut huomautettavaa. OP Ryhmä on lausunut muun muassa seuraavaa. OP Ryhmä on katsonut, että työryhmän lähestymistapa on ollut virheellinen, ja että lopputulema tältä osin olisi epäoikeudenmukainen. OP Ryhmä on katsonut, että Finanssivalvonnan valvontakulujen katteeksi perittäviin maksuihin ei tulisi sisällyttää EKPvalvonnan eikä julkisen vallan käytöstä aiheutuvia kuluja. OP Ryhmä on niin ikään kritisoinut työryhmää siitä, että se olisi laiminlyönyt Finanssivalvonnan yksittäisten valvontatoimien kriittisen tarkastelun. Lisäksi OP Ryhmä katsoo, että ehdotettujen valvontamaksujen perusteet voisivat vääristää kilpailua, vaikka se sinällään on suhtautunut myönteisesti uusien maksuluokkien lisäämiselle ETA-luottolaitosten Suomessa toimiville sivuliikkeille. OP Ryhmä on katsonut, että valvottavilta perittävien hallinnollisten maksujen ja muiden nousseiden kustannusten yhteisvaikutukset on jätetty arvioimatta. OP Ryhmä on esittänyt, että ensisijaisesti olisi tullut arvioida mahdollisuuksia tehostaa Finanssivalvonnan toimintaa ja sitä kautta alentaa kustannustasoa. OP Ryhmä on lausunnossaan katsonut, että Finanssivalvonnan perimiä valvontamaksuja

5 5 (9) olisi ensisijaisesti alennettava siltä osin kuin kyseinen valvonta sisältyy EKP:n suorittamaan valvontaan, ja jota varten EKP perii omat valvontamaksunsa. Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) on lausunnossaan katsonut, että Finanssivalvonnan valvontamaksujen kokonaismäärä tulisi säilyttää nykyisellä tasollaan. Valvottaviin kohdistuva maksurasitus ei saisi kasvaa. EK:n mukaan julkisen rahoituksen osuutta tulisi tarkistaa ottaen huomioon Finanssivalvonnan muiden kuin varsinaisten valvontatehtävien osuuden kasvu sen toiminnassa. Makrovakauden valvonta ja valvontaviranomaisten yleisen sääntelytehtävän kasvu kuluttavat yhä merkittävämmän osan valvojan resursseista, minkä johdosta julkisen vallan rahoitusosuuden kasvattamista nykyisestä on pidettävä perusteltuna, EK:n lausunnossa todetaan. Lisäksi EK pitää perusteltuna, että johtokunnan jäsenten lukumäärää kasvatetaan, jotta voidaan varmistaa johtokunnan riittävä asiantuntemus sekä rahoitusmarkkinoita, vakuutusmarkkinoita että makrovakauden valvontaa koskevissa asioissa. Eläkesäätiöyhdistyksen (ESY) lausunnossa on pidetty perusteltuna sitä, että Finanssivalvonnan rahoitus järjestetään jatkossakin pääosin veronluonteisena suhteellisena valvontamaksuna, jossa toimenpidemaksuilla katetaan vain pieni osuus valvonnan kuluista. ESY on kuitenkin tuonut esille, että julkisen sektorin osuutta rahoituksesta tulisi kasvattaa, koska pankkisääntelyn muutosten ja sivuliiketyyppisten toimintojen vuoksi tarvittavan rahoituspohjan kattaminen edellyttää hyvin voimakasta valvontamaksutason nostamista. ESY on pitänyt 50 prosentin korotuksia valvontamaksuihin merkittävänä muutoksena. Lausunnossa on myös katsottu, että lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien työeläkelaitosten valvontamaksuja tulisi painottaa niiden toiminnan riskiperusteisuuden perusteella. ESY ehdottaa harkittavaksi, että vakavaraisuudesta perittävän osan vaikutusta suhteellisessa valvontamaksussa supistettaisiin ja vastaavasti lisättäisiin vastuuvelasta perittävän maksun vaikutusta suhteellisessa valvontamaksussa lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavilla työeläkelaitoksilla. Kuntaliitto on huomioinaan työryhmämuistiosta katsonut, että muistion kuvaukset ja tulkinnat Finanssivalvonnan edustuksesta yhteisessä valvontamekanismissa vaikuttavat epäselviltä. Kuntaliitto pitää valvontamekanismin riippumattomuuden periaatteen ja kansallisten tarpeiden mukaisen uskottavan valvonnan välistä asetelmaa epäselvänä. Kuntaliitto katsoo myös, että maksujen korotuksen perusteluna olevasta Finanssivalvonnan työmäärän lisääntymisestä ei saa yksiselitteistä kuvaa. Kuntaliitto katsoo, että on olemassa periaatteellinen epäselvyys lisäksi siitä, kuinka toimiva yhteinen valvontamekanismi loppujen lopuksi tulee olemaan. Sen sijaan johtokunnan jäsenten lukumäärän kasvattamista Kuntaliitto on kannattanut lausunnossaan. Erityisesti Kuntaliitto on lausunnossaan katsonut, että vähäriskisiksi miellettyjä julkisyhteisöjä, kuten esimerkiksi kuntia rahoittamaan keskittyvän erityisrahoituslaitoksen, jollainen Kuntarahoitus on, maksujen tulisi määräytyä lievemmin perustein kuin muiden valvottavien maksut. Kuntaliitto on lisäksi katsonut, että julkisen rahoituksen osuutta Finanssivalvonnan kustannusten kattamisesta tulee tarkastella ottaen huomioon muiden kuin varsinaisten valvontatehtävien kasvu Finanssivalvonnan toiminnassa. Keskuskauppakamari (KKK) on lausunnossaan katsonut, että rahoitusmarkkinoiden luotettavuus edellyttää uskottavaa markkinavalvontaa, mistä syystä on tärkeää, että Finanssivalvonnan rahoitus on riittävällä tasolla. Rahoitusmarkkinoiden sisämarkkinakehityksen jatkuessa on odotettavaa, että myös viranomais-valvonta tapahtuu enenevässä määrin yhteiseurooppalaisella tasolla. KKK:n mukaan valvontamekanismeja kehitettäessä on tällöin pidettävä huolta, että yhteiseurooppalaisten ja kansallisten valvontamekanismien välille ei syn-

6 6 (9) ny tarpeetonta päällekkäisyyttä ja että valvonnan kokonaiskustannukset markkinoille eivät nouse. KKK on kannattanut ehdotusta uusien merkittäviä sivuliikkeitä koskevien maksuluokkien määrittelystä. Sen sijaan KKK ei löydä Finanssivalvonnan kustannuskehityksestä johtuvia syitä, jotka puoltaisivat muita valvontamaksuihin ehdotettuja muutoksia, kuten kiinteisiin valvontamaksuihin esitettyä seitsemän prosentin korotusta. Lausunnossaan KKK toteaakin, että esitetty korotus vastaa nimellisen BKT:n muutosta vuosien välillä. KKK huomauttaa, että vaikka muistiossa arvioidaan, että nimelliseen BKT:n kasvuun sidottu korotus ei nostaisi reaalista valvontamaksua keskimäärin, on arvio KKK:n näkemyksen mukaan harhaanjohtava. KKK kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksissa ei ole esitetty lainkaan arvioita ehdotettujen muutosten vaikutuksista yhtiöille, joiden osake on liikkeeseenlaskettu pörssissä tai vaihtoehtoisella markkinapaikalla. KKK katsoo, että kiinteisiin valvontamaksuihin tehtävä yleiskorotus siirtää kustannusrasitetta rahoitus- ja vakuutusalan palveluntarjoajilta mm. pörssiyhtiöille. KKK ei pidä tätä perusteltuna ottaen huomioon, ettei korotuksen taustalla ole sen mukaan mitään muutoksia listattuja yhtiöitä koskevassa tosiasiallisessa valvontaympäristössä. Nasdaq Helsinki on lausunnossaan todennut, että pörssin valvontamaksu on varsin merkittävä kustannus, mutta maksu on kuitenkin linjassa muiden pohjoismaisten pörssien maksamien valvontamaksujen kanssa. Nasdaq kuitenkin katsoo, että ehdotuksen mukaisesti toteutettu valvontamaksujen korottaminen lähes 55 prosentilla heikentäisi pörssin kilpailukykyä suhteessa muihin Pohjoismaihin ja eurooppalaisiin pörsseihin nähden. Nasdaq ei lausunnossaan näin ollen kannata ehdotuksen mukaisia valvontamaksujen korotuksia, vaan pitää ehdotuksia kohtuuttomina. Euroclear Finland on lausunnossaan katsonut ymmärtävänsä ehdotettujen tasokorotusten taustalla olevan muutospaineen ja pitää arvopaperimarkkinavalvojan rahoituksen turvaamista tärkeänä turvallisen ja luotettavan rahoitusmarkkinan toiminnalle ja sen säilymiselle Suomessa. Euroclear pistää merkille, että muistiossa on arvioitu Finanssivalvonnan rahoitusta myös kansainvälisessä muuttuvassa asiayhteydessä. Euroclear Finland kannattaa, että valvontamaksujen kohdentumista suomalaisten ja ulkomaisten toimijoiden kesken seurataan tiiviisti myös jatkossa eurooppalaisten rahoitusmarkkinatoimijoiden toimiessa enenevässä määrin rajat ylittäen sivuliikkeen kautta tai sitä perustamatta. Suomen pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) lausunnossa on katsottu, että perustelut valvontamaksujen korottamiselle ovat puutteelliset. FVCA huomauttaa, että muistion mukaan Finanssivalvonnan kustannukset eivät ole viimeisen 3 4 vuoden aikana kasvaneet ja henkilömäärä on pysynyt ennallaan. Samanaikaisesti osa Finanssivalvonnan valvontatehtävistä on siirtynyt Euroopan keskuspankille ja Euroopan finanssivalvojat ovat aloittaneet toimintansa 2011, katsoo FVCA. FVCA ei pidä siten perusteltuna, että valvontamaksuja nostetaan muistiossa esitetyin perustein. FVCA katsoo, että Finanssivalvonnan tehtävien laajennettua selkeästi myös säädösvalmisteluun sen valvonta- ja sääntelytehtävän selkeämpi erottelu olisi tarpeen. Samoin kustannusten jako valvonta- ja sääntelytehtävien välillä tulisi olla läpinäkyvämpää. Nykyisten valvontamaksujen perusteet on FVCA:n mukaan laadittu siten, että valvottavilta valvontamaksuina ja toimenpidemaksuina kerättävä määrä riittää kattamaan 95 prosenttia (tavoitetaso) Finanssivalvonnan kuluista. Loppuosa eli viisi prosenttia jää Suomen Pankin vastattavaksi (julkisen rahoituksen osuus). FVCA katsoo, että säädösvalmistelun kustannukset tulisi kattaa julkisella rahoituksella.

7 7 (9) Oikeusministeriö (OM) on työekonomisista syistä rajannut lausuntonsa mukaisen tarkastelun erinäisiin lausunnosta ilmeneviin yksityiskohtiin. Oikeusministeriö ei ole lausunnossaan arvioinut ehdotetun sääntelyn suhdetta sen taustalla olevaan yhteistä valvontamekanismia koskevaan EU-lainsäädäntöön. OM on lausunnossaan todennut, että lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset Finanssivalvonnan edustajan velvollisuudesta tuoda johtokunnan käsiteltäväksi eräät finanssimarkkinoiden kannalta periaatteellisesti merkittävät asiat ja pitää johtokunta tietoisena valvontaelimen toiminnan kautta tietoon tulleista finanssimarkkinoiden kehitykseen ja finanssialan lainsäädäntöön merkittävästi vaikuttavista seikoista ja aloitteista. Ehdotuksen mukaan edustaja voisi kuitenkin käsitellä valvontaelimessä käsiteltävän asian ilman johtokuntaa, jos asian kiireellinen luonne sitä edellyttää. OM katsoo, että arvioimatta edellä todetun mukaisesti ehdotuksen suhdetta sen EU-oikeudelliseen sääntelyperustaan, lakiehdotuksen perusteella jää epäselväksi, mitä johtokunnan suorittamalla käsittelyllä 10 a :n 1 momentissa tarkoitetaan. OM katsoo, että sääntelyn sisältöä on vielä syytä harkita. OM toteaa, että Finanssivalvonnasta annetun lain 26 :n 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että Finanssivalvonta voisi perua (peruuttaa) valvottavan toimiluvan myös niissä tilanteissa, joissa valvottava olisi törkeästi laiminlyönyt noudattaa lain 33 :ssä tai Finanssivalvonnan muun lain nojalla määräämää kieltoa tai oikaisukehotusta. OM pitää aiheellisena todeta, ettei edellä viitatuissa säännöksissä säädetä asiallisesti oikaisukehotuksesta, vaan Finanssivalvonnan toimivallasta velvoittaa valvottava tai muu finanssimarkkinoilla toimiva ryhtymään toimenpiteisiin päätöksen täytäntöönpanon taikka toimenpiteen peruuttamiseksi tai oikaisun aikaansaamiseksi. Säännösehdotus on syytä tarkistaa tarkoitustaan vastaavaksi. OM on lausunnossaan yhtynyt säätämisjärjestysperusteluissa esitettyyn arvioon siitä, ettei ehdotettu sääntely muodostu perustuslain 81 :n 1 momentin kannalta ongelmalliseksi. Finanssivalvonta katsoo lausunnossaan, että ehdotuksessa ei ole riittävästi otettu huomioon sitä, että euroalueella pankkivalvonta on pankkiunionitasoista, ei kansallista. Toimivaltainen viranomainen pankkivalvonnassa on Euroopan keskuspankki ja kansallisilla valvontaviranomaisilla ei ole itsenäistä päätösvaltaa. Finanssivalvonta tuo esille, että kansalliset valvontaviranomaiset ovat nimenneet EKP:n pankkivalvonnan valvontaelimeen edustajansa. Valvontaelimen jäsenen on toimittava ottaen huomioon YVM-asetuksessa (19 artikla) säädetty riippumattomuusvaatimus. Nyt ehdotettu lisäys lakiin, jossa asiat tulisi käsitellä johtokunnassa etukäteen, on tämän artiklan vastainen. Se asettaisi valvontaelimen suomalaisen jäsenen tilanteeseen, jossa hän joutuisi rikkomaan joko kansallista tai EU-lainsäädäntöä. Finanssivalvonta huomauttaa, että millään euromaalla ei ole tällaista lainsäädäntöä. Finanssivalvonnan lausunnon mukaan sen johtokunnan, joka ei ole päätoiminen toimielin, kytkeminen valvontaelimen päätöksentekoprosessiin työryhmän ehdottamalla tavalla, on myös käytännössä toimimaton. Finanssivalvonta katsoo, että valvontaelimen jäsenen on kyettävä tekemään päätöksiä ilman, että kanta pitäisi erikseen varmistaa kansallisen valvontaorganisaation toimielimeltä. Lausunnon mukaan Finanssivalvonnan johtokunnan ohjausrooli ja tiedonsaantitarve YVM-asioissa voidaan toteuttaa hyvin jo olemassa olevien käytäntöjen mukaisesti. Finanssivalvonta katsookin, että ehdotuksen kyseistä lisäystä lakiin ei tule tehdä. Finanssivalvonta kannattaa muita työryhmän esittämiä Finanssivalvonnasta annetun lain muutosehdotuksia.

8 8 (9) Euroopan keskuspankki (EKP) on lausunnossaan todennut, että finanssivalvontalain muutosehdotuksen 10 a :n mukaan EKP:n valvontaelimeen nimetyn Finanssivalvonnan edustajan olisi saatettava Finanssivalvonnan johtokunnan käsiteltäväksi tietyt EKP:n valvontaelimessä käsiteltävät asiat. Lisäksi EKP:n valvontaelimen jäsen ei voisi käsitellä EKP:n valvontaelimessä käsiteltävää asiaa ilman Finanssivalvonnan johtokuntaa, ellei kyseisen asian kiireinen luonne sitä edellytä. Tältä osin EKP on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/ artiklaan, jossa säädetään, että EKP:n valvontaelimen jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä. Jäsenvaltioiden hallitusten ja kaikkien muiden elinten on kunnioitettava tätä riippumattomuutta. Lisäksi neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/ artiklan 1 kohdassa todetaan, että kaikkien EKP:n valvontaelimen jäsenten on toimittava koko unionin etujen mukaisesti. Erityisesti EKP katsoo, että mainitun asetuksen 19 artiklan mukainen riippumattomuuden periaate kieltäisi muun muassa sen, että mikään kansallinen elin, mukaan lukien Finanssivalvonnan johtokunta, antaisi ohjeita EKP:n valvontaelimen jäsenille. Lakiehdotus ei ole EKP:n mukaan selkeä sen suhteen, voiko Finanssivalvonnan johtokunta sellaista asiaa käsiteltyään, jonka EKP:n valvontaelimeen nimetty Finanssivalvonnan edustaja saattaa sen käsiteltäväksi, antaa ohjeita tälle EKP:n valvontaelimeen nimetylle Finanssivalvonnan edustajalle. EKP huomauttaakin, että ehdotettuja säännöksiä voitaisiin tulkita tällä tavoin. EKP on katsonut, että valvontaelimen jäsenen olisi mahdotonta toimia riippumattomasti, jos hänen tulisi ennen EKP:n valvontaelimessä käytävää keskustelua saattaa tietyt asiat kansallisen toimivaltaisen viranomaisen päätöksentekoelimen käsiteltäviksi ja jos tämän päätöksentekoelimen sallittaisiin tai sen edellytettäisiin linjaavan näitä asioita. Tällaisessa tilanteessa EKP:n valvontaelimeen nimetty edustaja voisi olla haluton poikkeamaan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen päätöksentekoelimen linjauksesta ja noudattamaan omaa harkintaansa. Näin ollen kansallisessa lainsäädännössä ei tulisi EKP:n mukaan pyrkiä siihen, että Finanssivalvonnan johtokunnalla olisi mahdollisuus vaikuttaa liiallisesti EKP:n valvontaelimeen nimeämäänsä edustajaan tavalla, joka missään määrin loukkaisi tämän EKP:n valvontaelimeen nimetyn edustajan riippumattomuutta. Yhteenvetona saaduista lausunnoista voidaan tehdä päätelmä, että muistion sisältämän hallituksen esityksen luonnoksen teknisiin muutosehdotuksiin ovat lausunnonantajat suhtautuneet pääosin myönteisesti, koska eriäviä näkemyksiä ei enemmälti ole esitetty. Eräät lausunnonantajat ovat esittäneet perusteltuja täsmentäviä tarkennusehdotuksia, joita on pyritty ottamaan jatkovalmistelussa huomioon. Lakiehdotukseen Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta sisältynyttä ehdotusta uudeksi 10 a :ksi, jonka mukaan yhteiseen valvontaelimeen nimetyn Finanssivalvonnan edustajan olisi saatettava Finanssivalvonnan johtokunnan käsiteltäväksi pykälästä ilmenevät valvontaneuvostossa käsiteltävät asiat, on lausunnonantajista kannattanut professori Raitio sekä FK. Ehdotusta ovat vastustaneet Euroopan keskuspankki, SP ja Finanssivalvonta. Muut lausunnonantajat eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Kokonaisuuden kannalta huomion arvoiseksi näyttävät muodostuvan ylätason kysymykset Finanssivalvonnan rahoitusmallin jaosta toimialarahoitteiseen osuuteen ja viimekädessä Suomen Pankin varoista katettavaksi jäävään osuuteen. Saaduista lausunnoista kymmenessä katsottiin, että julkista rahoitus-

9 9 (9) osuutta on nostettava vähintään kymmeneen prosenttiin nykyisen viiden prosentin sijasta, mitä perusteltiin lähinnä Finanssivalvonnan osallistumisella sääntelytyöskentelyyn. Samoin kysymys perusmaksujen seitsemän prosentin tasokorotuksesta on pääosin koettu perusteettomaksi suuruudeltaan sekä perusteeltaan.