Kauppilan perinnetalo. osa Humppilan historiaa ja nykypäivää

Transkriptio

1 Kauppilan perinnetalo osa Humppilan historiaa ja nykypäivää

2 Sisällysluettelo Yhteystiedot Historiaa Ali-Kauppilan perhe.. 3 Päärakennus Pirtti Keittiö eli kyökki Porstua Kamarit Aitat Navetta Tuulimylly tekstit: Marika Vakkala, taitto: Päivi Kaijula 2007

3 Yhteystiedot Kauppilan talonpoikaismiljöö sijaitsee Kauppilantie 8:ssa Humppilan kylässä kirkon lähettyvillä ja kakkostien kupeessa. Näkymä Kauppilan perinnetilalta Humppilan Lasin suuntaan. Perinnetalo on avoinna kesäsunnuntaisin (elokuun loppuun asti) klo ja muulloin ryhmille sopimuksen mukaan. Aluetta hoitaa Eläkeliiton Humppilan osasto. Tiedustelut arkisin (03) / Humppilan kirjasto. Pirtin pöytien äärelle mahtuu kerrallaan noin ruokailijaa. Tilojen vuokra on 50 perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Tilojen varaukset arkisin (03) / Humppilan kirjasto. Tilan päärakennuksessa on mahdollista pitää monenlaisia juhlia lettukesteistä hääjuhliin. Pir tin pöytien ääreen mahtuu ruokailijoita n Keittiössä on sähköliitäntä ja jääkaappi. Kaivosta saa juomakelpoista vettä. Navettarakennukseen on kunnostettu tila isompia tilaisuuksia var ten. Tässä tilassa on sähkö- ja voimavir taliitännät sekä penkkejä noin sadalle hengelle. Navetassa järjestetään mm. yhteislaulutilaisuuksia ja lasten taideleirejä. Tilat ovat käytettävissä keväästä syksyyn. 1

4 Historiaa Tämänhetkisessä muodossaan Kauppilan perinnetila on tyypillinen 1800-luvun hämäläinen maalaistalo umpipihatyyliin rakennettuine talouskeskuksineen. Nykyinen päärakennus on muistitiedon mukaan rakennettu luvulla. Tilan historiaa tunnetaan 1600-luvulle asti. Vuoden 1673 maakirjassa tila on merkitty ratsumestari Sassin vapaataloksi. Vuoden 1688 maakirjassa mainitaan talon olleen Uudenmaan ratsurykmentin, Sääksmäen komppanian ratsumestarin hevostalo, kysymys lienee ruotujakoisten rykmenttien vakinaisesta ratsutalosta. Vuonna 1691 tila kuului ratsumestari Kuhlmanille hevostalona. Kauppilan nimen tila sai , kun puolikkaan talosta osti Tuomas Matinpoika ja toisen puolen Yrjö Kustaanpoika. Tila jakaantui silloin Ylä- ja Ali-Kauppilaksi. Yrjö Kustaanpoika Ylä- Kauppilan ostama osuus liitettiin Kennin taloon. Tuomas Matinpoika Ali-Kauppila syntyi 1728 ja kuoli Hänellä oli vaimo Maria Kustaantytär, joka syntyi 1734 ja kuoli Marian kuoltua Tuomas solmi avioliiton Leena Pertuntyttären (s.1748) kanssa. Tila on hyvin säilynyt esimerkki 1900-luvun alun talonpoikaismiljööstä. Ali-Kauppilan viimeinen isäntä Lauri myi tilan v Risto Anttilalle, joka oli Laurin sukulaismies. Laurin kaupat ja testamentti haettiin kuitenkin laittomiksi ja kiistaa hoiti eräs tuomari vuoteen 1974 saakka. Tuolloin Yrjö Viding Hämeenlinnasta osti Kauppilan. Humppilan kunnalle Kauppilan rakennukset ja vähän tonttimaata siirtyi kaupassa Kotiseutumuseoksi tila avattiin vuonna Tila on hyvin säilynyt esimerkki 1900-luvun alun talonpoikaismiljööstä. Esillä on suuri määrä vanhoja tarve- ja työkaluja, joita on käytetty tilan jokapäiväisissä töissä. Esineet ovat osin tilan omia ja osin eri tahoilta lahjoitettuja. 2

5 Kauppilan tila avattiin kotiseutumuseoksi vuonna Tila on Humppilan kunnan omistuksessa. Ali-Kauppilan perhe Vuodesta 1864 Kauppilan tilaa hallitsi isäntämies nimeltä Jaakko Jaakonpoika Ali-Kauppila. Kuusi vuotta myöhemmin tilan isännäksi tuli Juho Heikki Juhonpoika yhdessä Metsämaan Kylämarkulasta kotoisin olevan nuorikkonsa Maria Justiina Josefintyttären kanssa. Perheeseen syntyi yhteensä neljätoista lasta, joista kymmenen selviytyi aikuisikään saakka. Isäntäpari hallitsi tilaa aina Jaakon kuolemaan asti vuonna Vanhemmiten Maria-emännästä tuli Kauppilan Ämmä, hyvin häijy ihminen. Tästä johtunee talon sulkeutuneisuus: Perhe eli täysin omissa oloissaan, vain naapureilla oli pääsy taloon. Omat asiansakin he hoitivat mieluummin Loimaalla tai Turussa kuin omalla kylällä. Isäntä Jaakko oli päinvastoin hyväluontoinen ja aikaansa seuraava mies. Lapsista ainoastaan kolme avioitui ja muutti pois kotoa esikoinen Jaakko Tammelaan, Hilma Metsämaalle ja Kalle Oskari Ilmajoelle. Avioituneet lapset suljettiin kokonaan sukunsa ulkopuolelle, heillä ei enää ollut mitään asiaa vanhaan kotiinsa. Vanhan isäntäparin kuoltua Kalle Oskari alkoi vaatia lakiosaansa talosta, mistä aiheutui vuosien mittainen käräjätaistelu tilan omistusoikeuksista, joka jatkui vielä viimeisen sisaruksen kuoleman jälkeenkin. Kotiin asumaan jäi seitsemän sisarusta. Vihtorista, joka oli kotiin jääneistä pojista vanhin, tuli isänsä kuoltua talon isäntä. Nuorin sisaruksista, Ludvig, oli hyvin itsetietoinen ja herraskainen. Hän oli ainoa sisaruksista, joka kävi kouluja. Maamieskoulusta saamiensa oppien ansiosta Ludvig hoitikin tilan kirjanpidon ja ulkopuolisen asioinnin. Lauri oli sisaruksista seurallisin, hän kävi aina joskus naapurissa ehtookylässäkin. Hän oli erityistaidoiltaan nikkari ja 3

6 nikkaroikin naapurien lapsille esimerkiksi suksia ja kelkkoja. Laurin erikoisuus oli se, ettei hän tiettävästi koskaan riisunut lakkiaan muualla kuin saunassa. Hänellä oli myös seudun ensimmäinen polkupyörä. Joose oli hyvin sairaalloinen ja heikko poika, joka toimi naisten passarina, koska ei pystynyt talon raskaisiin töihin. Talon naisista Mar tta oli tullut eniten äitiinsä. Hänkin oli epäystävällinen vieraita kohtaan. Hän yhdessä sisar tensa Hannan ja Justiinan kanssa hoito taloutta ja karjaa, kutoi kankaita ja teki muita talossa tar vittavia käsitöitä. He tekivät esimerkiksi kaikkien muiden perheenjäsenten paitsi Ludvigin vaatteet kankaista alkaen. Ludvig oli ainoa sisaruksista, joka käytti ostokankaasta tehtyjä vaatteita. Tietä Humppilan kirkolta Kauppilaan sanottiin aikoinaan Harmaatakkisten kujaksi johtuen veljesten samanlaisista harmaista sarkavaatteista. Talon tyttäret olivat hyvin uteliaita, vaikka eivät muuten vieraista pitäneetkään. Usein yksi tai useampi heitä päivysti por tinpielessä, kun naapurien lapset palasivat koulusta kuullakseen kylän uutisia. Kauppilan tila oli hyvin varakas. Metsiä ei koskaan hakattu vaan käyttövarat saatiin viljasta ja karjasta. Ulkopuolista apua tilan töissä ei tar vittu ennen kuin sisarusten ikäännyttyä. Sisarukset olivat hyvin taitavia käsistään. Sisaruksista löytyi räätäli, suutari, nikkari ja seppä, jolla oli talossa oma pajakin. Talon kunnia- asiana oli tehdä tilan työt aina muita tiloja edellä. Arkiaskareet aloitettiin jo aamulla kolmen maissa ja työt lopetettiin illalla kuuteen mennessä. Peltojen kynnöt, kylvöt ja korjuut oli aina tehty ennen muita taloja. Lähde: Irja Rauhalan teksti Kauppilan talo Humppilassa Lounais-Hämeen joulussa. Kauppila on tyypillinen 1800-luvun hämäläinen maalaistalo. 4

7 Päärakennus Nykyinen Kauppilan päärakennus on muistitiedon mukaan rakennettu luvulla silloisen isännän Juho Heikin toimesta. Päärakennuksessa on porstua, kyökki, pirtti ja kaksi kamaria. Keittiön osuus on ollut paikallaan jo aiemmin. Talon laajennukselle lienee ollut tar vetta, sillä Juho Heikki ja vaimonsa Maria Justiina Josefintytär saivat kaikkiaan neljätoista lasta, joista kymmenen eli aikuisikään asti. Pirtti Pirttiä hallitsivat miehet. He nukkuivat ja tekivät puhdetöitään suuren muurin lämmössä Pirtissä olevat kangaspuut ovat Kauppilan alkuperäisestä kalustuksesta. Pir tin alkuperäisestä kalustuksesta ovat jäljellä enää seinällä oleva kaappi ja kangaspuut, joilla talon naiset kutoivat kankaita ja mattoja. Kamarinpuoleisella seinällä roikkuu sängynpeite, johon on kirjailtu tekovuosi Se lienee jonkun talon tyttären tekemä. Seinäkaapin alta löytyy kaksi helmitaulua, joita käytettiin kirjanpidon apuna. Pir tin katosta löytyy keittiön tavoin leipävar taat, joissa ruisleipä kuivatettiin ja säilytettiin. Katosta roikkuu myös himmeli, joka oli ja on edelleenkin monen pir tin komea joulukoriste. 5

8 Kyökki oli maalaistalossa naisten valtakunta. Kauppilan kyökissä on esillä entisaikaan käytettyjä käyttöesineitä ja työkaluja. Keittiö eli kyökki Keittiö oli maalaistalon sydän ja naisten valtakunta. Naiset jopa nukkuivat kyökissä. Kauppilan kyökissä on säilynyt talon alkuperäinen leivinuuni, joka toimi myöskin talon lämmitysjärjestelmänä yhdessä pirtin muurin kanssa. Kyökin lattialaudat ovat kuluneet muhkuraisiksi ahkerien jalkojen alla. Peräseinältä löytyy perinteinen astiakaappi ja sen edustalta kyökkiä hallitseva pitkä, jykevä pöytä penkkeineen. Ympäri keittiötä löytyy monenmoisia käyttöesineitä ja työkaluja. Porstuan oven vieressä on naisten ja lasten käyttöön tarkoitettu pottatuoli. Oviseinustalta löytyy myös kokoelma kuppaussarvia ja viljan puintiin käytettyjä varstoja. Ikkunaseinälle on ripustettu juustomuotteja, vanhanajan mankeli ja karstoja. Ikkunan jälkeisellä seinällä on kokoelma erilaisia tuohiesineitä: virsut, puukon tuppia ja kontteja. Lattialla on kirnu ja ikkunan yläpuolella kannellisia tiinuja. O ven vastapäisessä nurkassa seisoo joka taloudesta löytynyt rukki sekä aikanaan hintansa takia har vinaisempi separaattori. Humppilassa separaattoria kauppasi aikanaan niin hyvä myyntimies, että Tila on hyvin säilynyt esimerkki 1900-luvun alun talonpoikaismiljööstä. syntyi sanonta: Luja oli usko sillä mummolla, joka separaattorin ostaakseen myi ainoan lehmänsä. Kyökin takaseinällä on perinteinen avoin astiahylly, jossa säilytettiin arkiastioita. Ikkunan yllä on hylly piimäleileille, joilla juotavaa otettiin mukaan esimerkiksi heinäpellolle. Astiakaapin päälle on kerätty muutamia pärekoreja. Hellalla on jäljellä talon alkuperäisistä ruoanlaittovälineistä mm. kolmijalka pannuineen ja patoineen. Uunin päältä löytyy kahvimyllyjä. Kyökin katossa on samaan tapaan kuin pir tissä leipävar taita, joissa itse leivottu reikäleipä kuivattiin. 6

9 Porstua Harvoin talossa käyvien vieraiden mielestä talon pelottavin paikka oli pimeä porstua, johon astuttiin valoisalta kuistilta. Kun sähkövaloa ei vielä ollut eikä huoneessa ole ikkunoitakaan, oli pimeässä vaikea löytää keittiön tai pirtin ovea. Vieraat saivat yleensä talossa tylyn vastaanoton varsinkin vanhan rouvan Marian toimesta. Koululaiset joskus uskaltautuivat pir tin puolelle myymään joululehtiä. Nämä myyntiretket kannatti suunnata suoraan pir ttiin, sillä miehet yleensä ostivat jotakin, vaikka ensin väittivätkin, ettei heillä ole rahaa. Kyläläiset pääsivät tutustumaan taloon vain lukukinkereitten aikaan, jolloin tarjottavat olivatkin moninaiset makean kotikaljan ja suur ten pullanpytkyjen ohella. Lukuset ja hautajaiset olivat ainoita talossa järjestettyjä pitoja. Porstuan kalustuksena oli ainoastaan kaappi ja penkki sekä vinttiin vievät jyrkät rappuset. Vinttiä käytettiin varastotilana. Porstuan seinillä on monenlaisia maatilalla tar vittuja vanhoja työkaluja kuten metallilla vahvistettuja puisia lapioita, sahoja ja pihtejä. Kaapin yläpuolelta löytyy tuohikontti, jolla kannettiin esimerkiksi heinää eläimille. Lattialla kaapin vieressä on talon pyykkikone: pesusoikko pyykkilautoineen. Porstuan seinillä on monenlaisia maatilan töissä tarvittuja esineitä. 7

10 Kamarit Päärakennuksessa on kaksi kamaria, joihin kumpaankin on käynti porstuasta. Kamarien välillä on ovi, ja toiseen kamariin pääsee myös pirtistä. Keittiönpuoleiseen kamariin on alkujaan ollut ovi myös keittiöstä, mutta se on myöhemmin pantu umpeen. Toinen kamari oli nuorimman pojan Ludvigin nukkumapaikkana. Ludvig oli luonteeltaan hyvin itsetietoinen ja herraskainen siksipä hän kai halusikin olla omissa oloissaan. Toista kamaria käytettiin alunperin varastona eli laskettavana. Kamarien lattioita peittävät talon tyttärien kutomat räsymatot. Keittiönpuoleisessa kamarissa on ajalle tyypillisiä varakkaan talon huonekaluja kuten päästävedettävä sänky ja mukava sohva. Seinällä on pieni raanu ja sohvan yläpuolella seinävaate, johon on ommeltu mietelause. Pirtinpuoleisessa kamarissa maamieskoulun käynyt Ludwig hoiti tilan kirjanpitoa. Pir tinpuoleista kamaria hallitsee nurkassa oleva muuri. Seinällä on suuri raanu. Ikkunan vierestä löytyy pieni kirjoituspöytä, jolla on vanhoja kirjoja ja valokuvia. Tämän kirjoituspöydän ääressä maamieskoulusta oppia hakenut Ludvig hoiti tilan kirjanpidon. Hän myös vastasi tilan ulkopuolisesta asioinnista. Keittiönpuoleisen kamarin seinävaatteeseen on ommeltu mietelause Erehtyä, nousta, väsyä. Siinä on ihmisen kohtalo.. 8

11 Aitat Maatiloilla tavaroita säilytettiin vintin lisäksi pihapiirin hirsirakenteisissa aitoissa. Joka tarkoitukseen oli yleensä oma aittansa, kuten vilja-aitta, vaateaitta, ruoka-aitta ja tavara-aitta, joten Kauppilassakin lienee ollut useampia aittoja. Sitä muistitieto ei kerro, onko tilalla ollut kaksikerroksista luhtiaittaa, jonka yläker taa käytettiin kesäisin makuukamareina. Tapana oli, että talon nuoret tytöt sisustivat makuuaittansa itse valmistamillaan tekstiileillä. Seinät ja katto peitettiin lakanoilla ja seinäorsille ripustettiin kudonnaisia ja vaatteita. Kun sulhasehdokkaat kävivät aitassa tyttöjen luona visiitillä, he ar vioivat sisustuksen perusteella tytön taitoja ja varallisuutta. Tämä ei liene toteutunut Kauppilassa, sillä perheen sisarusten ei suotu avioituvan. Sisaruksista ainoastaan kaksi poikaa ja yksi tytär avioituivat ja muuttivat pois kotoa. Heidät suljettiin kokonaan suvun ulkopuolelle, eikä heillä ollut enää mitään asiaa vanhaan kotiinsa. Vilja- aitat sijaitsivat yleensä pihapiirin ulkopuolella palovaaran vuoksi. Vilja- ja ruoka- aitat olivat sisustukseltaan vaatimattomia eikä niissä ollut lainkaan ikkunoita. Aitan ovi lukittiin komealla lukolla varkaitten varalta. Aitassa vilja säilytettiin hinkaloissa eli laareissa. Jauhoiksi jauhettu vilja pidettiin säkeissä. Kauppilan pihapiirissä lähinnä päärakennusta sijaitseva aitta on tilan oma vilja- aitta. Se siirrettiin nykyiselle paikalleen Humppilan Lions Clubin toimesta vuonna Toinen pihapiirin aitoista siirrettiin Väinö Sulosen tontilta v tur vaan kevyenliikenteenväylän rakentamisen alta. Maatilan pihapiirissä oli useita aittoja eri tarkoituksiin. Tämä aitta lienee vilja-aitta. 9

12 Navetta Kuten useimmissa maataloissa oli Kauppilassakin paljon kotieläimiä. Lehmistä saatiin kesäkuukausina maitoa ja ympäri vuoden lannoitetta. Lampaat takasivat villan saannin talven kudontatöitä varten. Kanat turvasivat omalta osaltaan tilan omavaraista ruokataloutta. Tilalla oli myös useita hyvinhoidettuja, komeita hevosia, joiden avulla saatiin tehtyä monia raskaita töitä. Niitä käytettiin vetojuhtina pelto- ja metsätöissä. Hevoskärryjen kyydissä hoituivat myös monet kaupunki- ja asiointimatkat. Kauppilan sisarukset hoitivatkin pakolliset asiansa mieluummin oman kylän ulkopuolella esimerkiksi Loimaalla tai Turussa. Tilan eläinsuojista ei ole säilynyt muuta kuin suuri hirsinen navetta. Siellä talvensa viettivät lehmät, lampaat ja kanat. Keväällä lehmät ja lampaat päästettiin ulos laitumelle, josta ne saivat itse etsiä ravintonsa koko kesän ajan. Johtajalehmällä, kellokkaalla oli kaulassaan kello, jonka kalkatusta muu lauma tottui seuraamaan. Iltaisin lehmät ajettiin lypsyä var ten aidattuun tarhaan, johon sytytettiin hyttysten karkottamiseksi savuava tuli eli lehmisavu. Navetan vintillä säilytettiin heiniä ja maatalouskoneita. Tällä hetkellä navetta on ulkoisilta osiltaan säilytetty lähes entisenlaisena, mutta sisäosiltaan se on kunnostettu. Tila on jaettu eri käyttötarpeiden mukaan: suurin osa alakerrasta on juhlasalina, pienempi taideleirien varastotilana ja kolmas puuvarastona. Navetan vintissä on suuri määrä vanhoja maatalouskoneita, hevosrekiä ym. Uusi navettasilta on valmistunut Eläkeliiton talkootyönä vuonna Talon tyttäristä Martta, Hanna ja Justiina hoitivat taloutta ja karjaa. Talvella navetassa olleet lampaat ja lehmät päästettiin ulos laitumelle. 10

13 Tuulimylly Kauppilan pihapiiristä löytyvä tuulimylly on saatu lahjoituksena Esko Mäkelältä vuonna 1981, jolloin se myös siirrettiin nykyiselle paikalleen. Mylly on tulevaisuudessa tarkoitus siirtää Kauppilantien toiselle puolelle lammen rantaan. Myllyn on rakentanut Oskari Palonperä tilalleen Murrolle v Tyyliltään se on hollantilais- eli mamsellimylly. Se muistuttaa jossain määrin hahmoltaan pitkää, alaspäin levenevään hameeseen pukeutunutta 1800-luvun säätyläisneitoa, mamsellia. Tämä tyyppi jopa neljine jauhinkivineen ja vaihteistorattaineen oli tuulimyllytekniikan huippusaavutus ja nuorin maahamme levinneistä tuulimyllytyypeistä. Sotien aikana mylly oli sinetöitynä eli sen käyttö oli kielletty. Sota- ajan jälkeen siivet uusittiin ja sitä käytettiin jauhatukseen vielä ja 1950-lukujen vaiheessa Palonperällä. Humppilan Eläkeliitto on talkoovoimin kunnostanut myllyä. Mamsellimylly on saanut nimityksensä siitä, että se muistuttaa 1800-luvun säätyläisneitoa, mamsellia. 11