Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raportti

Transkriptio

1 Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raportti KTM Julkaisuja 27/2007

2 Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raportti KTM Julkaisuja 27/2007 Energiaosasto

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite KTM Julkaisuja Aleksanterinkatu HELSINKI PL VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) Telekopio (09) /2007 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Pertti Härme Mauri Valtonen Julkaisuaika Lokakuu 2007 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Julkaisun nimi Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raportti Tiivistelmä Toimielimen asettamispäivä Työryhmä on tehtäväksiannon mukaisesti tarkastellut tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädösten tarkistamistarvetta. Velvoitevarastointilain tarkoituksena on varmistaa fossiilisten tuontipolttoaineiden eli öljyn, kivihiilen ja maakaasun saatavuus myös silloin, kun varastointivelvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on mainittujen polttoaineiden saantihäiriön vuoksi vaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä. Velvoitevarastot ovat energiamarkkinoiden toimijoiden omistuksessa olevia polttoainevarastoja, joiden käyttö edellyttää toimivaltaisen viranomaisen eli Huoltovarmuuskeskuksen lupaa. Työryhmä on työnsä aikana kuullut energia-alan asiantuntijoita ja sillä on ollut käytettävissä selvityksiä maakaasun varapolttoaineiden kuljetuskapasiteetin riittävyydestä. Työryhmä katsoo, että velvoitevarastointilaki on edelleen tarpeellinen. Suomella on Euroopan unionin lainsäädännön ja IEAjäsenyyden edellyttämät velvoitteet ylläpitää öljyn varmuusvarastoja. Velvoitevarastojen avulla täytetään osa Suomen velvoitteista ylläpitää kolmen kuukauden maahantuontia ja kulutusta vastaavia öljyvarastoja. Työryhmä on tarkastellut kivihiilivarastojen kehitystä ja todennut kivihiilen tarpeen suuren vaihtelevuuden sekä käytön ennakoinnin vaikeuden. Suomen kivihiilivarastot turvaavat sähkötehon riittävyyttä sekä Suomen että muiden Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla. Työryhmä ehdottaa kivihiilen velvoitevaraston määrän laskentakaavan tarkistamista, jotta varastojen määrä pysyisi riittävällä minimitasolla kaikissa olosuhteissa. Maakaasun velvoitevarastointia merkittävien kaasuvarastojen muodossa ei Suomessa ole. Maakaasulaitosten tuotannon turvaamiseksi varastoidaan korvaavia polttoaineita. Työryhmä suosittaa toimenpiteitä, joilla turvattaisiin korvaavien polttoaineiden kuljetukset laitospaikkakunnalle kaikissa olosuhteissa. Työryhmä ehdottaa velvoitevarastointiasetukseen maakaasulaitoksia koskevia täsmennyksiä vastaavan varmuuden periaatteen soveltamisessa. Työryhmä ehdottaa velvoitevarastointilakiin maakaasun teollisen käytön määritelmän täsmentämistä. Lisäksi työryhmä ehdottaa velvoitevarastointiasetuksen tarkistamista öljyn maahantuojan velvoitteiden osalta. KTM:n yhdyshenkilö: energiaosasto/mauri Valtonen, puh. (09) Asiasanat energia, energiahuollon varmuus, öljy, kivihiili, maakaasu ISSN Kokonaissivumäärä 61 Kieli Suomi Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö ISBN Hinta 15 Kustantaja Edita Publishing Oy

4 Esipuhe Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti työryhmän kartoittamaan tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädösten tarkistamistarvetta. Työryhmän tehtävänä oli arvioida velvoitevarastointiin mahdollisesti liittyviä ongelmia ja laatia tarvittaessa muutosehdotukset tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädöksiin. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin teollisuusneuvos Pertti Härme kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta, varapuheenjohtajaksi ylitarkastaja Ulla Karhu kauppa- ja teollisuusministeriön markkinaosastolta, jäseniksi yli-insinööri Timo Ritonummi kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta, ylitarkastaja Timo Vapalahti Energiamarkkinavirastosta ja apulaisjohtaja Risto Leukkunen Huoltovarmuuskeskuksesta. Pysyviksi asiantuntijoiksi nimettiin varatoimitusjohtaja Pekka Huttula Öljy- ja Kaasualan Keskusliitosta ja asiantuntija Anna-Maria Länsimies Energiateollisuus ry:stä. Sihteereiksi kutsuttiin ylitarkastaja Arto Ertama kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta ja tuoteryhmäpäällikkö Tapio Pelkonen Huoltovarmuuskeskuksesta. Arto Ertaman siirryttyä alkaen kauppa- ja teollisuusministeriön hallinto-osastolle hänen tilalleen tuli sihteeriksi ylitarkastaja Mauri Valtonen ministeriön energiaosastolta. Työryhmä otti nimekseen Velvoitevarastointityöryhmä ja kokoontui 20 kertaa. Työryhmä kuuli asiantuntijoina toimitusjohtaja Pekka Torria Fimator Oy:stä, johtaja Tuomo Saarnia Gasum Oy:stä, myyntipäällikkö Ahti Nikkasta Lahti Energia Oy:stä, osastopäällikkö Heikki Jatakaria Pohjolan Voima Oy:stä, energia- ja ympäristöpäällikkö Stefan Sundmania Metsäteollisuus ry:stä, operatiivinen johtaja Kari Kolsia ja voimalaitospäällikkö Pekka Kangasta Neste Oil Oyj:stä ja diplomiinsinööri Janne Rauhamäkeä Pöyry Energiasta. Työryhmä jättää kunnioittavasti loppuraporttinsa kauppa- ja teollisuusministeriölle. Helsingissä 31. päivänä elokuuta 2007 Pertti Härme Ulla Karhu Timo Ritonummi Timo Vapalahti Risto Leukkunen Pekka Huttula Tapio Pelkonen Anna-Maria Länsimies Mauri Valtonen

5 Sisällysluettelo Esipuhe... 5 Sisällysluettelo Johdanto Suomen energiatalous Lähtökohdat Tuontipolttoaineiden saatavuus Suomen kannalta Eri energiamuotojen hankinta ja käyttö Suomen energiahuollon varmuus Energiahuollon varmuus ja energiapolitiikka Tuontipolttoaineiden varmuusvarastointi Kotimaiset polttoaineet Varautuminen energiahuoltoon poikkeusoloissa Varmuusvarastontia koskevat kansainväliset velvoitteet ja käytännöt Sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta Euroopan unionin jäsenyys Kahdenväliset sopimukset (Bi-lateral Agreements) Varastojen seuranta ja valvonta IEA:ssa ja EU:ssa Muiden maiden varmuusvarastoinnista Yhteenveto Suomen ja pohjoismaiden sähkömarkkinat Yhteispohjoismaiset markkinat Suomen sähkönhankintakapasiteetti Yhteenveto sähkömarkkinoista ja hankintakapasiteetista

6 6 Tuontisähkö osana sähkönhankintaa Sähkön tuonti Suomeen Kansainväliset sopimukset Sähkön tuonnin velvoitevarastointikustannukset ja kansainväliset sopimukset sekä velvoitteet Yhteenveto Maakaasua korvaavan polttoaineen logistiikkajärjestelmän riittävyys Velvoitevarastoinnin kehittäminen ja säädösten muutostarve Kivihiililaitosten velvoitevarastojen vaihtelu Maakaasun "vastaavan varmuuden" periaate Maakaasulaitosten varapolttoaineiden varastot laitospaikalla Maakaasulaitosten sähkötehon lasku varapolttiainekäytöllä Maakaasun käyttö teolliseen tuotantoon HVK:n maakaasun varapolttoaineiden kuljetukset laitoksille Varmuusvarastojen käyttöönotto kansainvälisissä häiriötilanteissa Velvoitevarastojen korvaaminen tiketeillä tai ulkomaisilla varastoilla Reservivoimalaitosten varastointivelvoitteet Sähkön tuonti ja kotimainen sähkön tuotanto Raakaöljyn ja öljytuotteiden velvoitteiden korvaaminen... 59

7 9 1 Johdanto Tuontipolttoaineiden tavoitetasoksi valtioneuvosto asetti tekemällään päätöksellä viiden kuukauden normaalikulutusta vastaavat tuontipolttoainevarastot. Tavoite katetaan velvoitevarastoilla ja valtion omistamilla varmuusvarastoilla. Velvoitevarastointia säätelee Laki tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista (1070/1994, muut. 1070/1994, muut. 729/1997, muut. 893/2001) ja asetus tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista (1071/1994). Velvoitevarastointi koskee kivihiiltä, raakaöljyä ja öljytuotteita sekä maakaasua. Kivihiilellä velvoite vastaa kolmen kuukauden keskimääräistä tuontia. Öljyn varastointivelvoite vastaa kahden kuukauden keskimääräistä tuontia. Maakaasun velvoite vastaa maakaasua käyttävän laitoksen kolmen kuukauden keskimääräistä maakaasun hankintaa ja maakaasun maahantuojan velvoite kolmen kuukauden keskimääräistä tuontia. Maakaasun varastovelvoite katetaan pääasiassa kaasua korvaavilla polttoaineilla, kevyellä ja raskaalla polttoöljyllä. Velvoitevarastointia valvoo Huoltovarmuuskeskus, jäljempänä HVK. Valtion omistamat varmuusvarastot ovat HVK:n hoidossa ja niillä yhdessä velvoitevarastojen kanssa katetaan varastojen viiden kuukauden tavoitetaso. Suomi on Kansainvälisen Energiajärjestön, jäljempänä IEA:n, jäsenenä velvollinen varastoimaan 90 päivän öljyn nettotuontia vastaavan määrän öljyä. Suomi on EU:n jäsenenä velvollinen varastoimaan öljyä 90 päivän kotimaan kulutusta vastaavan määrän kolmessa eri tuoteluokassa: bensiini, keskitisleet (diesel ja kevyt polttoöljy) ja raskas polttoöljy. Velvoitevarastot ovat yritysten tai yhteisöjen omistamia varastoja. Jos varastointivelvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on polttoaineen saantihäiriön vuoksi vaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä ilman velvoitevaraston käyttöönottoa, HVK voi myöntää luvan alittaa varastovelvoite. Sähkön tuonti verrattuna lauhdesähkön tuotantoon kotimaassa on koettu huoltovarmuusnäkökulmasta ongelmalliseksi, koska kotimaisella hiililaitoksella on velvoite varastoida kivihiiltä kolmen kuukauden keskimääräistä kulutusta vastaava määrä ja tuontisähköllä ei vastaavaa huoltovarmuusrasitetta ole. Maakaasulaitos voi korvata varapolttoaineiden varastointivelvoitteensa järjestelyllä, jossa hiililaitoksen tehosta varataan osa sähköntuotantoon ja hiiltä varastoidaan maakaasuvelvoitetta vastaava määrä. Järjestely ei kuitenkaan nykylainsäädännön mukaan turvaa maakaasulaitoksen täyden sähkötehon tuottamista hiililaitoksella, vaan ainoastaan kolmen kuukauden keskimääräisen sähköenergian tuotannon.

8 10 Osalla maakaasulaitoksista on pienet varapolttoainevarastot laitoksella tai putkiyhteyden päässä. Maakaasukatkoksen yhteydessä voi syntyä ongelmia varapolttoaineiden saatavuudessa, koska polttoöljyjen kuljetuskapasiteetti on lähes täysin varattu normaalitilanteen polttoainekuljetuksiin. Lisäksi tulisi maakaasun tuontihäiriön pitkittyessä pystyä toimittamaan varapolttoaineita HVK:n varastoilta yhdyskunnille ja varapolttoaineita tarvitsevalle teollisuudelle. Yhdyskuntien maakaasuvoimalaitosten yhteenlaskettu sähköteho laskee noin MW varapolttoainekäytöllä, mikä voi aiheuttaa lisäongelmia sähköntuotantokapasiteetin riittävyydelle häiriön tapahtuessa kovana pakkaskautena.

9 2 Suomen energiatalous Lähtökohdat Suomen energiataloudelle tunnusomaisia geopoliittisesta asemastamme ja teollisuutemme rakenteesta johtuvia piirteitä ovat: riippuvuus polttoaineiden tuonnista suuri energian kulutus asukasta kohti lämmitysenergian suuri tarve raskaan teollisuuden suuri energian tarve Suomen pitkäjänteisellä energiapolitiikalla on onnistuttu edistämään monipuolisen ja tasapainoisen energiavalikoiman käyttöä. Omien fossiilisten polttoainevarojen puute ja korkea energian kulutus asukasta kohti ovat merkinneet suurta tuontienergian osuutta Suomen energian käytössä. Tuonti- ja kotimaisen energian suhde on pitkään ollut noin 70/30. Vuonna 2005 tuontienergian osuus oli 68 prosenttia ja kotimaisen energian osuus 32 prosenttia. IEA:n laskentakäytännössä ydinvoima lasketaan ydinvoiman tuotantomaan kotimaiseksi energiaksi. Tämä laskentatapa tuottaisi Suomen kohdalla kotimaisen energian osuudeksi noin 50 prosenttia. Suomessa ydinvoima on totuttu laskemaan tuontienergiaksi. Tämä on perusteltua, koska laitosinvestoinneissa tuontipanosten osuus on merkittävä ja polttoaine on tuontitavaraa. Öljy 24% Muut 2% Sähkön nettotuonti 3% Vesi- ja tuulivoima 3% Turve 6% Maakaasu 11% Puupolttoaineet 20% Hiili 15% Ydinenergia 16% Kuva 1. Suomen energiankulutuksen jakauma 2006 (Tilastokeskus)

10 2.2 Tuontipolttoaineiden saatavuus Suomen kannalta Kivihiili Kivihiiltä käytetään Suomessa lauhdesähkön sekä yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotantoon. Kivihiilen kulutus vaihtelee voimakkaasti ja sen tarvetta on vaikea arvioida. Kivihiilen saatavuus on hyvä. Toisaalta Suomen perinteisesti tärkeimmän kivihiilentoimittajan Puolan vientimäärät ovat laskeneet. Öljy Maailman öljymarkkinoilla vallinnut vahva kysyntä sekä öljytuotemarkkinoiden kireys ovat pitäneet öljyn hintoja korkealla tasolla parin viime vuoden ajan. Öljyn hinta reagoi herkästi poliittisiin uutisiin. Sijoittajien lisääntynyt toiminta öljyn johdannaisinstrumenttien markkinoilla on voimistanut öljyn hinnan vaihtelevuutta. Öljyn saatavuudessa ei ole esiintynyt ongelmia. Voimakas kysyntä ja jalostuskapasiteetin niukkuus ovat näkyneet korkeina öljyn hintoina. Nykyisin valtaosa raakaöljystä tuodaan Venäjältä. Suomella on kuitenkin valmius tuoda öljyä myös muista hankintalähteistä. Maakaasu 12 Suomessa on käytetty maakaasua vuodesta Maakaasu tuodaan kokonaisuudessaan Venäjältä Länsi-Siperiasta. Suomeen tulee Venäjältä kaksi rinnakkaista putkea. Hankintasopimus uudistettiin vuonna 2005, jolloin sovittiin maakaasutoimitusten jatkamisesta vuoden 2025 loppuun. Suomeen maakaasua on tullut Venäjältä ilman merkittäviä katkoja, eikä toimituksiin vaikuttanut myöskään se, että maakaasutoimituksissa Venäjältä Ukrainaan oli katko alkuvuonna 2006, koska kaasu Suomeen tulee suoraan ilman kauttakulkumaita. Eräillä Euroopan mailla on viikkojen ja jopa kuukausien kulutusta vastaavia maakaasuvarastoja. Suomessa ei ole kaasuvarastoja. Kaasun toimitushäiriöiden varalta ylläpidetään korvaavien polttoaineiden, lähinnä polttoöljyn varastoja.

11 2.3 Eri energiamuotojen hankinta ja käyttö Kivihiili Suomen kivihiilen hankinnan tärkeimpiä hankintalähteitä ovat perinteisesti olleet Puola ja Venäjä. Viime vuosina pääosa tuonnista on painottunut Venäjälle. Kivihiilen saatavuus maailmanmarkkinoilla on hyvä ja hintakehitys vakaata. Kivihiiltä on suhteellisen helppoa ja edullista varastoida. Suomessa kivihiilen kulutuksen ennakointi on osoittautunut vaikeaksi. Tämä johtuu kivihiililauhdevoiman tuotannon määrän suurista vaihteluista. Jos marginaalikustannuksiltaan edullisempaa sähköä on saatavilla, kivihiililaudevoimaa ei tuoteta. Kivihiilen ennakoitua suurempi tarve ja samanaikainen lähituonnin (Venäjä, Puola) vaikeutuminen voisivat johtaa tilanteeseen, jossa Suomen hiilisataminen koko ja teho olisivat riittämättömiä hiilen taloudelliseen kaukotuontiin. Suomessa on vain yksi tehokas hiilen kaukotuontiin soveltuva satama Porissa. Porin hiilisatamaan voidaan tuoda hiiltä kulkusyväykseltään 15 metrin aluksilla. Lauhdevoiman tuotannossa sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa kivihiilen kilpailukyky on heikentynyt CO 2 - päästökaupan myötä. Maailman sähkön tuotannosta noin 40 prosenttia tuotetaan kivihiilellä. Euroopan unionissa kivihiilen osuus on noin 30 prosenttia ja Yhdysvalloissa noin 50 prosenttia. Euroopan yhteisöjen komission arvioiden mukaan hiilidioksidin poistotekniikat voisivat saavuttaa kaupallisen kypsyyden vuoden 2020 tienoilla. Öljy 13 Öljy on säilyttänyt Suomessa asemansa suurimpana yksittäisenä energialähteenä. Öljyn suhteellinen osuus Suomen energiapaletissa on kuitenkin pienentynyt. Öljyä on 1970-luvulta alkaen korvattu muilla energialähteillä sähköntuotannossa, teollisuuden polttoaineena ja myöhemmin myös lämmityksessä. Öljytuotteilla on edelleen hallitseva asema liikenteen polttoaineena. Maailman öljymarkkinoilla vallinnut vahva kysyntä sekä öljytuotemarkkinoiden kireys ovat pitäneet öljyn hintoja korkealla tasolla. Öljyn hinta reagoi poliittisiin uutisiin. Sijoittajien kasvava toiminta öljyn johdannaisinstrumenttien markkinoilla on lisännyt öljyn hinnan vaihtelevuutta. Suomen raakaöljyn hankinnassa Venäjän osuus on kasvanut sen jälkeen, kun Primorskin öljysatama otettiin käyttöön.

12 Sekä IEA:n että EU:n säädökset velvoittavat Suomen varastoimaan raakaöljyä ja öljytuotteita vähintään 90 päivän keskimääräisen tuonnin ja kulutuksen määrän. Suomessa öljyvarastojen määrä ylittää selvästi mainittujen kansainvälisten velvoitteiden edellyttämän tason. Öljytuotevarastoja on pidettävä jonkin verran myös maakaasua korvaavan energiatuotannon varalta. Maakaasu Maakaasun tuonti Suomeen on käytännössä yhden siirtoyhteyden ja tuottajamaan, Venäjän varassa. Maakaasua korvaavia polttoaineita varastoidaan kansallisen lainsäädännön ja EU:n lainsäädännön perusteella. Merkittäviä pitkäaikaisia toimituskatkoja ei ole esiintynyt Suomen maakaasuntuonnin yli 30-vuotisen historian aikana. Ydinenergia Suomessa käytettävän ydinpolttoaineen uraani on peräisin Kanadasta, Australiasta ja Venäjältä. Olkiluodon ydinpolttoaine tuodaan väkevöitäväksi Eurooppaan. Väkevöinnin jälkeen se valmistetaan polttoainenipuiksi Saksassa, Espanjassa tai Ruotsissa. Loviisan polttoaineniput ostetaan Venäjältä. OECD:n ydinenergiajärjestö NEA:n mukaan Suomessa käytettiin yhteensä 467 tonnia uraania vuonna Kaikkien OECD-maiden tarvitsema ydinpolttoainemäärä oli yhteensä tonnia uraania. Uraanin maailmanmarkkinahinnan nousun vuoksi uraanin etsintä on lisääntynyt eri puolilla maailmaa. Suurimmat tähän mennessä löydetyt uraanivarat sijaitsevat Australiassa, Kanadassa, Kazakstanissa, USA:ssa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa, Nigerissä ja Namibiassa. USA ja Venäjä tuottavat uraanipolttoainetta myös köyhdyttämällä alun perin ydinaseita varten tuotettua ydinmateriaalia. Ydinpolttoaine ei kuulu velvoitevarastointilainsäädännön piiriin. Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut ydinpolttoaineen varastointia koskevan suosituksen. Ydinvoimayhtiöillä on varastoituna 1 2 vuoden kulutusta vastaava määrä ydinpolttoainetta. Sähkön tuotanto ja tuonti 14 Suomen energiapolitiikan tavoitteena on ylläpitää Suomen alueella sähköntuotantokapasiteettia määrä, joka riittää tyydyttämään suurimman ennakoidun tehontarpeen. Suomen sähköntuotannossa vesivoiman osuus on vuosina vaihdellut 11 prosentin ja 17 prosentin välillä. Teollisuuden yhteistuotannon sähkön osuus

13 15 on ollut prosenttia, kaukolämmön yhteydessä tuotetun sähkön osuus prosenttia, ydinvoimasähkön prosenttia, lauhdevoimatuotannon 6 25 prosenttia ja muiden tuotantomuotojen osuus on ollut alle 1 prosenttia. Muista tuulivoiman osuus on ollut tasaisessa kasvussa ja sen osuus on 0,1 0,2 prosenttia. Kaasuturbiinivoimalla on tuotettu promillen kymmenesosia. Sähkön nettotuonnin osuus on vaihdellut viime vuosina 6 prosentin ja 20 prosentin välillä koko sähkönkulutuksesta. Suomessa sähkönkulutuksen huippuarvo saavutetaan vuosittain kovilla pakkasilla. Sähköhuollon varmuuden ylläpitämiseksi olisi suotavaa, että mahdollisimman suuri osuus sähkön huippukulutuksesta voitaisiin tarvittaessa tuottaa omalla tuotannolla. TWh Ves ivoim a Lauhdevoima Yhteistuotanto, kaukolämpö Ydinvoima Yhteistuotanto, teollisuus Sähkön nettotuonti Kuva 2. Suomen sähkönhankinta vuosina (Tilastokeskus) Vesivoima Vesivoima muodostaa 2 4 prosenttia Suomen kokonaisenergiantuotannosta. Sähköntuotannossa sen osuus on viime vuosina vaihdellut 11 prosentin ja 17 prosentin välillä. Kovin suuriin energiatuotannon lisäyksiin ei kuitenkaan päästäisi, vaikka kaikki suojelemattomat ja valjastamattomat kosket rakennettaisiin. Tällä hetkellä käytöstä poistettuja pienvoimaloita kunnostetaan sähköntuotannon paikallisiin tarpeisiin.

14 16 Puu ja turve Tärkeimpiä kotimaisia polttoaineita ovat puu ja turve. Näiden yhteenlaskettu osuus vastaa noin neljännestä Suomen energian käytöstä. Muu energiantuotanto Muu energiantuotanto on toistaiseksi ollut Suomessa vähäistä, vain parin prosentin luokkaa. Bioenergia sekä biopolttoaineeksi viljellyistä kasveista saatava energia voivat tulevaisuudessa muodostua merkittäväksi osaksi energiantuotantoa. Tuulivoiman tuotanto on lisääntynyt viime vuosina, mutta muodostaa noin 0,2 prosenttia sähkö- ja 0,04 prosenttia kokonaisenergiantuotannosta. Aurinkoenergian, maalämmön ja lämpöpumppujen käyttö lisääntyy.

15 3 Suomen energiahuollon varmuus Energiahuollon varmuus ja energiapolitiikka Energiahuollon varmuus on yksi tärkeimmistä energiapolitiikan tavoitteista. Suomessa energiahuollon varmuuden merkitystä lisää suhteellisen alhainen energiahuollon omavaraisuusaste. Energiahuollon varmuutta voidaan lisätä: monipuolisella ja tasapainoisella eri energiamuotojen valikoimalla energiahankintojen hajauttamisella pitkäaikaisilla hankintasopimuksilla kuljetusjärjestelmien kotimaisuusasteen ja taloudellisuuden parantamisella kotimaisten polttoaineiden saantivarmuuden sekä käyttöedellytysten lisäämisellä tuontipolttoaineiden varmuusvarastoilla 3.2 Tuontipolttoaineiden varmuusvarastointi Valtioneuvoston tekemässä päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista todetaan energiahuollon osalta, että maamme energiahuollon turvaamisen perustavoitteena on hajautettu, useisiin polttoaineisiin perustuva energiahuolto yhdistettynä riittävällä kotimaisuusasteella. Kansallista huoltovarmuuden turvaamista täydentävät Euroopan unionissa toteutetut varautumistoimet ja kansainvälisestä energiaohjelmasta annettu laki (SopS 115/1991). Valtioneuvoston päätöksen mukaan tavoitteena on turvata tuontipolttoaineiden riittävyys tasolla, joka vastaa viiden kuukauden keskimääräistä kulutusta. Valtion varmuusvarastoinnista on säädetty laissa huoltovarmuuden turvaamisesta (1390/1992). Varmuusvarastoinnin tavoitteet on pääosin saavutettu. Valtion varmuusvarastojen hoidosta vastaa kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus. Lain mukaan valtion varmuusvarastojen käyttöönotosta päättää valtioneuvosto. Varmuusvarastojen laajamittainen käyttö tulee kysymykseen vakavissa kriisitilanteissa. Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilain mukaan kivihiilen käyttäjien ja maahantuojien ja raakaöljyn sekä tärkeimpien öljytuotteiden maahantuojien on ylläpidettävä näiden tuotteiden velvoitevarastoja. Varastoinnin aiheuttamat lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon lopputuotteiden hinnoittelussa. Huoltovarmuus-

16 18 keskus vahvistaa vuosittain varastointivelvoitteet toteutuneen käytön ja maahantuonnin perusteella. Velvoitevarastoja voitaisiin käyttää IEA-jäsenyyden edellyttämän valtion öljynjakovelvoitteen täyttämiseen. Lain kansainvälisestä energiaohjelmasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta 8 :n mukaan valtioneuvosto voi velvoittaa raakaöljyn tai öljytuotteiden maahantuojan tai tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilaissa tarkoitetun varastointivelvollisen luovuttamaan raakaöljyä tai öljytuotteita valtiolle, jos sopimuksen edellyttämä valtion öljynjakovelvoite sitä vaatii. Velvoitevarastointilainsäädäntöä uudistettiin vuoden 1998 alusta vapautuneisiin markkinoihin paremmin soveltuvaksi. Kivihiilen kohdalla varastointivelvoitteita pienennettiin aiemmasta viiden tai kymmenen kuukauden velvoitteesta kolmen kuukauden käyttöä tai maahantuontia vastaavaan määrään. Varastojen tason lasku korvattiin tarpeellisessa määrin valtion omistamilla varmuusvarastoilla. Öljytuotteissa varastointivelvoite aleni kolmesta kuukaudesta kahteen kuukauteen. Samalla kaikki öljynjalostuksen syöttöaineet otettiin mukaan velvoitteen laskentaperusteeseen aikaisemman raakaöljyperusteisen laskennan sijasta. Uusittu lainsäädäntö teki mahdolliseksi öljyn velvoitevarastojen sijoittamisen ulkomaille sillä edellytyksellä, että Suomi on tehnyt varastojen sijoitusmaan kanssa sopimuksen, jossa sijoitusmaa sitoutuu olemaan estämättä varastoidun öljyn siirtämistä Suomeen. Maakaasun kohdalla maahantuoja ja maakaasulaitos ovat velvollisia varastoimaan korvaavaa polttoainetta kaasun kolmen kuukauden keskimääräistä hankintamäärää vastaavan määrän. Velvoite ei koske maakaasun teollisuuskäyttöä. Lain mukaan HVK:n maahantuojalle vuosittain vahvistamasta maakaasun varastointivelvoitteesta osan tulee olla kaasumaista varapolttoainetta. Kaasuyhtiö Gasum Oy:llä on valmius toimittaa ilma-propaani-seosta kaasuspesifisille asiakkaille. Ydinpolttoaineen osalta velvoitevarastointia ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska ydinvoimalaitosten polttoainevarastot muutenkin pidetään varastoinnista aiheutuvien suhteellisen vähäisten kustannusten vuoksi suurempina kuin mihin velvoitevarastoinnissa pyritään. Kauppa- ja teollisuusministeriö on kuitenkin suositellut ydinvoimayhtiöitä toimimaan siten, että niillä olisi reaktoreissa ja varastoissa ydinpolttoainetta yhteensä määrä, jolla voidaan tuottaa sähköä ydinvoimalaitosten seitsemän kuukauden normaalituotantoa vastaavasti. 3.3 Kotimaiset polttoaineet Kotimaisia polttoaineita koskevia lakisääteisiä varastointivelvoitteita ei ole. Kokemus on osoittanut, että turpeen tuotantomäärät voivat vaihdella voimakkaasti

17 19 tuotantokauden sääolosuhteiden vuoksi. Tästä syystä on perusteltua ylläpitää turpeen varmuusvarastoja. Kotimaisten polttoaineiden saatavuuden parantamiseksi kehitetään näiden polttoaineiden kuljetus- ja hankintajärjestelmiä sekä luodaan riittävän suuret polttoturpeen tasaus- ja varmuusvarastot. Syksyllä 2006 annettu lakiesitys (HE 100/2006) polttoturpeen ja sillä tuotetun sähkön toimitusvarmuuden turvaamisesta sisältää esityksen turpeen turvavarastoista. Lailla pyritään huoltovarmuuden ja sähkön toimitusvarmuuden turvaamiseksi edistämään polttoturpeen saatavuutta sääoloista johtuvien huonojen tuotantokausien jälkeisenä aikana. Laki ja sen nojalla annettu asetus tulivat voimaan Varautuminen energiahuoltoon poikkeusoloissa Tavoitteena on, ettei energiahuollon taso vaikeimmissakaan kriisitilanteissa ole esteenä muulle tärkeäksi luokitellulle toiminnalle. Energiahuollon poikkeusoloilla tarkoitetaan tuontipolttoaineiden saatavuudessa esiintyvää niukkuutta, joka ääritapauksessa tarkoittaisi tuonnin estymistä. Poikkeusolojen energiahuollon toimenpiteitä olisivat: säännöstely varmuusvarastojen käyttö korvaavien polttoaineiden käyttö ja tuotanto Säännöstelyn toteutuksen perustana on vuonna 1991 annettu valmiuslaki (1080/1991). Valmiuslain suomia valtuuksia käyttäisi valtioneuvosto eduskunnan valvonnassa. Laki valtuuttaa valtioneuvoston valvomaan: tavaroiden vientiä, tuotantoa, jakelua ja kulutusta hintoja ja maksuja kuljetuksia ja liikennettä Kauppa- ja teollisuusministeriö ja muut ministeriöt esittelevät osaltaan säännöstelytoimenpiteiden edellyttämät alemman tason ohjeet ja määräykset. Säännöstelyn tarkoituksenmukainen ja oikeudenmukainen täytäntöönpano edellyttävät ajan tasalla olevia säännöstelysuunnitelmia. Näitä tehdään jatkuvasti kauppa- ja teollisuusministeriössä ja PTS-organisaatiossa.

18 4 Varmuusvarastointia koskevat kansainväliset velvoitteet ja käytännöt Sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta Suomi liittyi OECD-maiden energiajärjestö IEA:han vuoden 1992 alusta. Jäsenyysvelvoitteet on määritelty IEP-sopimuksessa (International Energy Program, sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta; /1682, SopS 114). Kansainvälinen energiajärjestö perustettiin vuosien vakavan öljykriisin jälkeen OECD-maiden yhteistyöjärjestöksi öljyhuollon turvaamiseksi ja öljyriippuvuuden vähentämiseksi erityisesti Lähi-idän öljyntuottajamaista. Järjestön tavoitteisiin ja sen perustamissopimukseen vaikuttivat ennen muuta tarve luoda valmiudet nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan järjestön jäsenmaiden öljyn saannin häiriöiden vähentämiseksi ja saatavilla olevan öljyn jakamiseksi jäsenmaiden kesken. Vuonna 2006 järjestöön kuuluu 26 jäsenmaata. Kansainvälisestä energiaohjelmasta tehty sopimus (IEP-sopimus) sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä sopimusosapuolten velvollisuuksista ja oikeuksista öljyn saannin häiriötilanteiden varalta. Sopimus määrää jäsenmaille varautumisvelvoitteen edellyttämällä öljyn varmuusvarastojen tasoa, joka vastaa vähintään 90 päivän keskimääräistä öljyn nettotuontia. Lisäksi edellytetään, että jäsenvaltioilla on suunnitelmat öljyn kysynnän vähentämistoimenpiteistä. Jäsenmaille voidaan asettaa kysynnän rajoittamisvelvoite, jonka mukaisesti jäsenmaan on öljyn saatavuushäiriötilanteessa voitava supistaa kysyntää 7 prosenttia tai eräissä tapauksissa 10 prosenttia normaaliajan kulutuksesta. Saantivajauksen ollessa suurempi kuin 7 prosenttia jäsenmaan tai jäsenmaiden muodostaman ryhmän kulutuksesta, voidaan käynnistää öljynjakojärjestelmä. IEP-sopimuksen tarkoittamaa öljynjakojärjestelmää ei ole koskaan otettu käyttöön. Tärkeämmäksi ovat tulleet jäsenvaltioiden yhteiset toimet, joilla on vaikutettu öljymarkkinatilanteeseen. IEA-jäsenvaltiot sopivat öljymarkkinoihin vaikuttamisesta viimeksi hurrikaani Katrinan (8/2005) aiheuttamassa tilanteessa. Tällöin öljyn markkinatarjontaa lisättiin lähinnä varastojen purkamisen avulla. Edellä mainittuja öljynhuoltoon liittyviä velvoitteita täydentävät sopimuksen laajat tiedonantovelvoitteet, jotka mahdollistavat sopimusmaiden kansallisen öljytilanteen ja kansainvälisen öljykaupan jatkuvan seurannan. Jäsenmaiden on taattava, että niiden lainkäyttövallan piirissä toimivat yritykset saattavat jäsenvaltioiden

19 21 käyttöön sopimuksen tietojärjestelmän edellyttämät tiedot. Kukin jäsenmaa joutuu kuukausittain antamaan IEA:lle raportin maassaan olevista IEP-sopimuksen tarkoittamista öljyvarastoistaan. Suomea koskevan ilmoituksen tekee Tilastokeskus Öljy- ja Kaasualan Keskusliitolta (ÖKKL) ja Huoltovarmuuskeskukselta saamiensa tietojen perusteella. 4.2 Euroopan unionin jäsenyys Suomen liityttyä EU:n jäseneksi vuoden 1995 alussa energiaa koskeva EU-lainsäädäntö tuli koskemaan Suomea. Energiaa koskevaan yhteisölainsäädäntöön kuuluu vuonna 1968 annettu öljyn varmuusvarastoja koskeva direktiivi 68/414/EEC myöhempine muutoksineen. Direktiivit yhdistävä kodifioitu versio 2006/67EY annettiin Suomen puheenjohtajakaudella heinäkuussa EU:n jäsenvaltioiden on ylläpidettävä voimassaolevan direktiivin mukaan 90 päivän kulutusta vastaavia öljyvarastoja kolmessa eri tuoteluokassa: bensiinit, keskitisleet (lentopetroli, diesel) ja raskas polttoöljy. Öljyä tuottavat jäsenvaltiot voivat vähentää 90 päivän velvoitteesta sen osan kotimaan kulutusta, joka katetaan kyseisen jäsenvaltion itse tuottamasta raakaöljystä valmistetuilla tuotteilla enintään 25 prosenttiin asti. EU:lla on direktiivin nojalla Oil Supply Group, jossa sovitaan toimenpiteistä öljyn saatavuushäiriötilanteissa. Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivissä 2003/55/EY maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä on säädetty maakaasun toimitusvarmuustilanteen seurannasta ja raportoinnista jäsenvaltiossa. Maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä on annettu neuvoston direktiivi 2004/67/EY. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on laadittava kaasun toimitusvarmuuden turvaamista koskevat yleiset politiikkansa ja määriteltävä kaasumarkkinoiden eri toimijoiden tehtävät ja vastuualueet kyseisten politiikkojen saavuttamiseksi. Lisäksi direktiivin mukaan kunkin jäsenmaan on varmistettava kaasuntoimitukset haavoittuville asiakkaille, jotka eivät voi käyttää korvaavia polttoaineita direktiivissä määritellyissä olosuhteissa. Monilla EU:n jäsenvaltioilla on maanalaisia maakaasuvarastoja. Suurimmat kaasuvarastot ovat Saksassa, Italiassa ja Ranskassa (Riittävyydeltään eli kulutukseen suhteutettuina suurimmat varastot on Itävallalla). Koska Suomessa ei ole maakaasun varastoja, direktiivin vaatimukset täytetään velvoitevarastointia koskevan lainsäädännön ja Varautuminen ja toiminta mahdollisessa maakaasun häiriötilan-

20 teessa -valmiusohjeen avulla. Kaasuspesifisten käyttäjien asema turvataan Kilpilahden ilma-propaani-laitoksella valmistettavalla kaasulla. EU:n komission Energiapolitiikan Vihreässä Kirjassa (2006) ehdotetaan, että voimassa olevia kaasun ja sähkön toimitusvarmuutta koskevia direktiivejä olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voitaisiin varmistaa, että ne antavat riittävät eväät toimille toimitushäiriöiden sattuessa. Venäläisen maakaasun Keski-Euroopan toimituksiin liittyneet häiriöt ovat nostaneet esiin kysymyksiä muun muassa siitä, kyetäänkö Euroopan kaasuvarastojen ja muiden toimenpiteiden avulla reagoimaan riittävän tehokkaasti lyhytaikaisiin toimitushäiriöihin. Huoltovarmuuskeskus raportoi komissiolle kuukausittain öljyn varastotilanteen Suomessa ÖKKL:lta saamiensa tietojen perusteella. Komission suunnitelmissa on kehittää Euroopan unionin energiapolitiikkaa Vihreässä kirjassa todettujen haasteiden ja suunnitelmien pohjalta. Vuonna 2006 valmistuneessa EU:n Vihreässä Kirjassa Euroopan strategia kestävän kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi todetaan, että EU:n on varmistettava, että sen energiasisämarkkinat takaavat energiavarmuuden sekä jäsenvaltioiden solidaarisuuden ja että toimenpiteet tukevat ja täydentävät EU:n tasolla kansainvälisen energiajärjestön IEA:n työtä. Esitettyjä aloitteita ovat: yhteisön voimassa olevan öljy- ja kaasuvarastoja koskevan lainsäädännön uudelleentarkastelu Euroopan energiahuollon seurantaelimen perustaminen verkkojen toimintavarmuuden parantaminen lisäämällä verkonhaltijoiden yhteistyötä sekä mahdollisesti perustamalla virallisesti uusi eurooppalainen verkonhaltijoiden yhteenliittymä infrastruktuurin parempi fyysinen turvaaminen mahdollisesti yleisten turvanormien avulla (direktiiviehdotus COM (2006) 787 Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämisestä ja nimeämisestä sekä niiden suojaamisen parantamistarpeen arvioinnista) avoimempi tietojen antaminen energiavarastoista Euroopan tasolla Edellä mainittujen lisäksi Vihreässä Kirjassa ehdotetaan että: määritetään Euroopan ensisijaisen tärkeät uuden infrastruktuurin rakennushankkeet, jotka ovat tarpeen EU:n energiasaannin varmistamiseksi 22 luodaan yleiseurooppalainen energiayhteisö

21 solmitaan Venäjän kanssa uusi energia-alan kumppanuussopimus luodaan uusi mekanismi, jonka avulla voidaan reagoida nopeasti ja koordinoidusti EU:n energiasaantiin vaikuttaviin ulkopuolisiin energiahuollon kriisitilanteisiin syvennetään energia-alan suhteita tärkeimpiin tuottajiin ja kuluttajiin 23 tehdään energiatehokkuutta koskeva kansainvälinen sopimus 4.3 Kahdenväliset sopimukset (Bi-lateral Agreements) EU:n säätämän öljyn varastointivelvoitteen voi täyttää myös varastoimalla tuotteet toisessa jäsenvaltiossa. Tämä edellyttää valtioiden kahdenvälistä sopimusta sopimushallinnon toteuttamiseksi. Suomella on tällainen sopimus Ruotsin ja Viron kanssa. Suomessa Huoltovarmuuskeskuksen tulee hyväksyä velvoitevaraston sijoittaminen ulkomaille. Tähän asti on noudatettu Huoltovarmuuskeskuksen johtokunnan 1998 päättämää periaatetta, että yrityksen kokonaisvelvoitteesta enintään 20 prosenttia tai yksittäisestä tuotteesta enintään puolet voi olla sijoitettu Itämeren/Pohjanmeren alueen valtioissa mikäli muut velvoitevarastointilainsäädännön edellytykset täyttyvät ja huoltovarmuuden tila sen sallii. Varmuusvarastovelvoitteiden hoitamiseksi markkinoille on syntynyt ticket (myöhemmin tiketti) -järjestelmä, jossa toinen osapuoli hoitaa polttoaineen varastoinnin velvollisen puolesta. Järjestelmää on käytetty etenkin öljyvarastovelvoitteiden täyttämiseksi. Varastointivelvollinen hoitaa kokonaan tai osan sille määrätystä velvoitteestaan tiketin eli osto-option avulla. Tiketin haltijalla on oikeus tarvittaessa tilata polttoainetta sovittu määrä ja laatu toimitusajankohdan markkinahintaan. Tiketin haltija maksaa varastointiyritykselle korvausta esimerkiksi kuukausittain. Tikettijärjestelmää käytetään esimerkiksi tilanteessa, jossa omistettuja varastoja rakennetaan ja täydennetään vähitellen säädösten ja sopimusten edellyttämälle tasolle. Tikettijärjestelmän heikkouksia ovat järjestelmän uskottavuus ja luotettavuus tilanteessa, jossa varmuusvarastoja tarvitaan. Tällöinhän markkinoilla on pulaa tavarasta. Vuonna 2006 EU:n direktiivin mukaisista öljyvarastovelvoitteista 11 prosenttia katettiin tiketeillä. Suomella ei tällä hetkellä ole tikettivarastoja maan rajojen ulkopuolella. Muutama maakaasualan yhteisö hoitaa osittain lämmöntuotantoon kohdistuvan energian

22 24 velvoitteensa kotimaan tiketillä tai sähköntuotantoon kohdistuvan energian velvoitteensa vastaavan varmuuden periaatetta noudattaen. 4.4 Varastojen seuranta ja valvonta IEA:ssa ja EU:ssa Öljyvarastojen riittävyys päivinä vaihtelee suuresti ja etenkin öljy-yhtiöiden varastot ovat pienentyneet 2000-luvulla. IEA-maiden keskimääräinen varastotaso laski vuosina päivän tasosta alle 120 päivään nettotuonnista. Varmuusvarastoiduista määristä IEA-maissa on öljytuotteita noin 40 prosenttia ja loput raakaöljyä ja kaasukondensaatteja (NGL). EU-maissa öljytuotteita on 56 prosenttia ja loput raakaöljyä. EU-maiden ilmoitettujen varastojen riittävyys oli vuonna 2006 keskimäärin 121 päivää. Suomi on tilastojen perusteella hieman keskiarvojen yläpuolella. Varmuusvarastojen ylläpidosta vastaa suuressa osassa IEA- ja EU-maita varastointivirasto (agency). Varastointiorganisaatiot ovat joko valtion (public) tai valtion ja alan yritysten (semi-public) omistamia. Asetetut määrälliset tavoitteet (vähintään 90 päivää) saavutetaan joko pelkästään energia-alalle (industry/company stocks) säädettyjen velvoitteiden kautta tai kuten Suomessa sekä valtion varmuusvarastojen että energiayritysten velvoitevarastojen avulla. 4.5 Muiden maiden varmuusvarastoinnista Ruotsi Ruotsissa oli vielä 1990-luvun puolivälissä mittavat valtion omistamat ja ylläpitämät varmuusvarastot, mutta niiden alasajo alkoi 1990-luvun loppupuolella. Nykyisin Ruotsissa öljy-yhtiöt sekä teollisuuden ja voimantuotannon suurkuluttajat ovat velvollisia ylläpitämään öljytuotteiden varmuusvarastoja. Varastointivelvollisia ovat yritykset, jotka ovat maahantuoneet öljyä tai yritykset, joiden öljytuotteiden vuosimyynti ylittää m 3 tai vuosikäyttö on yli m 3. IEA- ja EU-velvoitteiden täyttämiseksi tarkoitettujen varastojen lisäksi Ruotsissa on lisäksi kaksi valtion varastoa, joita käytetään tarvittaessa. Maan hallitus määrittää vuosittain varastoitavat öljymäärät, jotka maan energiahuoltoviranomainen Energimyndigheten toimeenpanee. Velvollisten määrä on Suomen suuruusluokkaa (noin 30 yritystä, joista kuusi öljy-yhtiötä).

23 Ruotsissa ovat Suomen tapaan myös hiilen ja maakaasun käyttäjät varastointivelvollisia, mutta vain lämmöntuotannon osalta. Yritykset, joiden lämmöntuotantoon käytettävän kivihiilen määrä ylittää tonnia vuodessa tai maakaasun osalta 5 milj. m 3 vuodessa, ovat varastointivelvollisia. Laitoksen tehon on lisäksi oltava yli 5 MW. Koska Ruotsissa ei ole maakaasun varastointiin sopivia tiloja, maakaasun käytöstä aiheutuvan velvoitteen voi korvata laitoksen tuotantoon sopivalla öljyllä. Asetuksessa on määritelty, että m 3 maakaasua vastaa 1 m 3 öljyä. Velvoitevarastoista enintään 20 prosenttia voi olla Ruotsin rajojen ja myös EU:n ulkopuolella. Tuotteet voi korvata raakaöljyllä mikäli muut edellytykset täyttyvät. Varastointivelvoite vahvistetaan vuosittain ja yrityksen velvoitevaraston määrän on vastattava 1. heinäkuuta yrityksen kussakin tuoteluokassa edellisen vuoden 90 päivän keskimääräistä maahantuontia, myyntiä tai käyttöä. Yrityksen kaupallisia varastoja ei saa laskea mukaan. Saksa Saksassa öljynjalostajat, öljytuotteiden maahantuojat sekä valtio ovat muodostaneet semi-public organisaation EBV:n (Erdölbevorratungsverband), jonka omistamilla varastoilla hoidetaan IEA:n ja EU:n asettamat velvoitteet. EBV:n varastot on sijoitettu maan viidelle suurimmalle kulutusalueelle. Varastojen hankinta ja ylläpito hoidetaan öljynjalostajilta ja öljytuotteiden maahantuojilta kerättävällä varastointimaksulla kolmesta eri tuoteluokasta (maksun suuruus luokittain: bensiini: 6,13 /t, keskitisleet: 4,62 /t ja raskas polttoöljy: 4,10 /t). Saksan lain mukaan EBV:n varastoista vähintään 40 prosenttia pitää olla lopputuotteita ja enintään 10 prosenttia voi olla tiketteinä. Tanska 25 Tanskan järjestelmä on vastaavanlainen kuin Saksassa. Varastointia hoitava ja valvova organisaatio Foreningen Danske Olieberedskabslagare (FDO) koostuu öljyja kaasualalla toimivista yrityksistä. FDO:n vastuulla on noin 50 prosenttia Tanskan hallituksen määrittelemästä kokonaisvelvoitteesta. Loput varastointivelvoitteesta hoitaa öljyala itse. Raakaöljyä voi olla enintään 40 prosenttia kokonaismäärästä. Tanska voi öljyn nettoviejänä alentaa direktiivin velvoittavaa riittävyystasoa enintään 25 prosenttia. Tanskan direktiivin mukainen varastojen riittävyystaso olisi 67,5 päivää, mutta Tanskan hallitus on päättänyt maassa ylläpidettävän edellisen vuoden 81 päivän kulutusta vastaavia varastoja.

24 26 Yhdysvallat (USA) USA:lla on pääasiassa valtion mutta myös yritysten ylläpitämiä öljyvarastoja. Vastuuviranomainen on United States Department of Energy (DOE), jonka alaisuudessa varastointia ja valmiutta ylläpitää U.S. Strategic Petroleum Reserve (SPR). SPR ostaa varastointipalvelut niitä varten perustetuilta öljy-yhtiöiden omistamilta yrityksiltä. Varastoissa on pääasiassa raakaöljyä ja ne on sijoitettu suurelta osin vanhoihin suolakaivoksiin USA:n eteläisiin osavaltioihin. Suurin varasto on Teksasin alueella. Varastoista raakaöljy johdetaan putkistoja pitkin tai laivakuljetuksina jalostamoille eri puolille Yhdysvaltoja. Julkistetun inventaarion mukaan raakaöljyn varastot olivat noin 700 miljoonan barrelia (vajaa 100 milj. tonnia) vuoden 2006 lopussa. Lisäksi maan koillisosassa on suurten asutuskeskusten lämpöhuollon turvaamiseksi lämmitysöljyn varmuusvarastoja. Vuonna 2005 tehtiin päätös nostaa SPR:n varastojen taso miljardiin barreliin. Varastoidut määrät voidaan presidentin päätöksellä ottaa käyttöön ankaran kriisin aikana tai IEA:n velvoitteiden toteuttamiseksi. USA:ssa varastoja on otettu käyttöön kolme kertaa: 1991 Kuwaitin kriisin aikana, vuonna 2000 raakaöljyn korkean hinnan aikana ja vuonna 2005 Katrina, Rita ja Iwan hurrikaanien tuhojen lievittämiseksi. 4.6 Yhteenveto Yhteenvetona varmuusvarastoinnin kansainvälisistä nykykäytännöistä ja kehittämissuunnitelmista voidaan todeta: Suomi on sitoutunut ylläpitämään öljyn varmuusvarastoja IEP-sopimuksen ja EU-lainsäädännön mukaisesti suunnitelmia vähentää öljyn varmuusvarastojen määriä ei ole esitetty IEA:n eikä EU-komission taholta kansainväliset varmuusvarastointivelvoitteet koskevat vain öljyä komissio harkitsee öljyvarastodirektiivin muuttamista ja komission roolin selkeyttämistä suhteessa IEA:han komission mukaan direktiivin kehittämistarpeita ovat avoimuus, luotettavuus, todennettavuus ja yhteensopivuus IEA:n järjestelmän kanssa sekä kansallisen raportoinnin kehittäminen (ajantasaisuus ja yhdistäminen IEA-raportoinnin kanssa)

25 27 5 Suomen ja pohjoismaiden sähkömarkkinat 5.1 Yhteispohjoismaiset markkinat Nykyään neljä pohjoismaata muodostavat yhtenäisen markkina-alueen, jossa vuosittainen sähkönkulutus on noin 400 TWh. EU:ssa sähkömarkkinoiden avautuminen on ollut hitaampaa, mutta markkinoiden yhdentyminen ja siirtoyhteyksien paraneminen (esimerkiksi 350 MW kaapeli Virosta ja rakenteilla oleva noin 800 MW kaapeli Norjan ja Alankomaiden välille) ovat lähentämässä markkinoita. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla hallitsevana piirteenä on vesivoiman suuri osuus. Vesivoiman määrän suuret vaihtelut vaikuttavat oleellisesti sekä hintoihin että päästöihin. Vuonna 2006 neljän maan (Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska) sähkönkulutus oli 393 TWh, josta Suomen kulutus oli 90 TWh. Vesivoimalla tuotetaan noin puolet sähköstä, mutta vaihteluväli on ollut jopa 68 TWh (vuodet 1996 ja 2000). Erillinen sähköntuotanto eli lauhdesähkö pääosin Suomessa ja Tanskassa sekä tuonti ja vienti (Venäjä, Viro, Puola, Saksa) joustavat vesivoimatuotannon mukaan. Sähkönkulutus Pohjoismaissa on ollut loivassa kasvussa. Suomessa kasvu on ollut voimakkainta. Vuoden 1990 jälkeen noin puolet pohjoismaisen sähkönkulutuksen kasvusta on tapahtunut Suomessa. Sähköntuotantokapasiteetti alueella ei ole lisääntynyt kulutuksen kasvun myötä, vaan avautuneita markkinoita on seurannut aiemman huomattavan ylikapasiteetin purkautuminen esimerkiksi vanhimpia laitoksia sulkemalla. Korvaavaa kapasiteettia ei ole syntynyt riittävästi. Kun luvun loppupuolella alueen yhteinen tuotantokapasiteetti oli yli MW suurempi kuin oletettu kulutushuippu, on kapasiteettia nyt (talvi 2006/2007) alle 1000 MW oletetun kulutuksen, kun kulutus on arvioitu kerran kymmenessä vuodessa esiintyvissä kylmimmissä sääolosuhteissa. Tuontiyhteydet alueelle ovat yhteensä noin 4500 MW. Avoimilla sähkömarkkinoilla sähkön myyjät ovat vastuussa myymästään sähköstä ja siten asiakkaidensa kulutusta vastaavasta tuotannosta. Reservikapasiteettivelvoitetta toimijoilla ei kuitenkaan ole. Kantaverkkoyhtiöt (Suomessa Fingrid) vastaavat kantaverkon toiminnasta, taajuuden- ja jännitteen ylläpidosta ja niillä on käytettävissä järjestelmäreserveinä kaasuturbiineja. Fingridin järjestelmäreservit ovat noin 1000 MW. Järjestelmävastuu koskee ainoastaan kunkin tunnin sisäistä tuotannon ja kulutuksen välistä tasapainoa. Järjestelmäreservejä käytetään vain näihin tarkoituksiin, joten ei niitä voida laskea mukaan tarkasteltaessa tehotasetta

26 28 kulutushuipussa. Fingridillä on vastuu valtakunnallisen tehotasapainon ylläpidosta kunkin tunnin aikana sekä siihen sopimussuhteissa olevien tasevastaavien tarvitsemasta tasesähkötoiminnosta. Se huolehtii vakavien häiriöiden selvittämisestä ja sähköjärjestelmän normaalitilaan palauttamisesta, joita varten järjestelmäreservit on varattu. Lisäksi kantaverkkoyhtiöiden ja markkinoiden käytettävissä on määräaikaisia varajärjestelmiä kuten Suomen tehoreservijärjestelmä. Niitä käytetään pääsääntöisesti normaalista tuotantokapasiteetista viimeisinä, kun kapasiteetti markkinoilta uhkaa loppua. Pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöelin Nordel julkaisee vuosittain arvioita markkina-alueen kapasiteettitilanteesta ja -näkymistä kolmen vuoden päähän ja myös energian riittävyydestä normaalissa ja kuivassa tilanteessa. Kuvassa on esitetty Nordelin arvio (kesäkuulta 2007) vuosienergioista TWh (P=tuotanto, C=kulutus) vuonna 2010 olettaen, että vesivoimatuotantona toteutuu kerran 10 vuodessa esiintyvä alhainen tuotanto. SIMULOITU SÄHKÖMARKKINATASE 2010 Vähäinen sademäärä (1/10 vuodessa) P = Tuotanto, simuloitu C = Kulutus B = Tase ilman vaihto Kaikki yksiöt TWh Nordel P 405 C Länsi-Tanska Norja P 122 (-9) C 134 (-1) B Ruotsi P 151 C 152 B ,5 Suomi P 81 C 95 B -14 EST 2 RU 0 RU 12 P 30 C 23 B 7 NL 0,5 1 D 5 0,5 1 PL 1 Itä-Tanska P 21 C 16 B 5 Kuva 3. Nordelin arvio (6/2007) pohjoismaisesta sähkötaseesta (TWh) vuonna 2010 vesivoimatuotannon ollessa vähäinen

27 29 Kuvasta nähdään, että markkina-alue on noin 15 TWh alijäämäinen, vaikka Tanska tuottaisi 12 TWh vientiin. Suomi ja Norja olisivat selvästi alijäämäiset. Normaalilla vesivoimatuotannolla vuonna 2010 markkina-alue on noin 11 TWh alijäämäinen. Suomi on 16 TWh alijäämäinen, mutta Norja 4 TWh alijäämäinen ja Tanska 6 TWh ylijäämäinen. Tarkasteltaessa hankintakapasiteetin riittävyyttä huippukulutuksessa eli talvella kovalla pakkasella on tilanne hieman huolestuttavampi. Vuosienergioissa joustomahdollisuudet ovat paremmat eikä niin suuria marginaaleja tarvita, mutta sähkön tehotaseessa joustovarat ovat vähäisemmät. Sähköä on tuotettava joka hetki kulutusta vastaava määrä. Mahdolliset tuotanto- tai tuontihäiriöt tai kulutuksen nopeat muutokset on hoidettava välittömästi. Kuvassa on Nordelin arvio (kesäkuulta 2007) tehotaseelle (MW, P=tuotanto, C=huippukulutus, B=nettovienti(+)/tuonti(-)) talvelle 2010/2011 lämpötilan vastatessa kerran kymmenessä vuodessa tulevaa kovaa pakkasta. ARVIOITU TEHOTASE 2010/11 Arvoitu tuotanto ja tuonti/vienti Lämpötilat vastaavat kerran 10 vuodessa tulevaa kovaa pakkasta P - arvioitu tuotanto C - huippukulutus kussakin maassa B - arvioitu nettovaihto vienti(+)/tuonti(-) Kaikki yksiköt MWh/h Kansalliset arvot yht. P C B 4300 Norja P C B 1200 Ruotsi P C B 1200 Suomi P C B Länsi-Tanska P 4600 C 4250 B 350 Itä-Tanska P 3000 C 2950 B 50 Kuva 4. Nordelin arvio (6/2007) pohjoismaisesta sähkön tehotaseesta (MW talvella 2010/2011 pakkasen ollessa kerran 10-vuodessa esiintyvä kova pakkanen. Suomen tuotannossa (P) on mukana Olkiluoto-3 (1600 MW).

28 30 Kuvasta nähdään, että Suomi on alijäämäinen, kun taas muut maat ovat parisataa megawattia ylijäämäisiä. Suomen alijäämä kasvaa, jos Olkiluoto-3 (1600 MW) ei ole käytettävissä vielä talvella Normaalissa talvilämpötilassa talvella 2010/2011 tehotasapaino markkina-alueella on 7900 MW ylijäämäinen; Ruotsi 2700 MW ja Norja 2350 MW ylijäämäiset. Suomi olisi 200 MW ylijäämäinen, mutta ilman Olkiluoto-3:a 1400 MW alijäämäinen. Kussakin maassa on kantaverkkoyhtiöillä omat järjestelynsä järjestelmäreserveistä mukaan lukien taajuudensäätöreservit, irtikytkettävistä kuormista ja toimintasuunnitelmista tehopulan uhatessa. Niillä vältetään järjestelmän totaalinen alasajo. Tehotaseen ollessa näin tiukka kasvaa todennäköisyys, että näitä tehotasapainoa varmistavia toimenpiteitä joudutaan ottamaan käyttöön. 5.2 Suomen sähkönhankintakapasiteetti Sähkön tehotarkastelussa selvitetään, onko kullakin hetkellä riittävästi sähkön hankintaa eli tuotantoa ja tuontia kattamaan sähkön kulutus ja ovatko kaikki varautumisjärjestelyt tämän tasapainon ylläpitämiseksi riittävät. Tehotarkastelussa on yksikköinä megawatti, MW. Jokainen tuotettu energiayksikkö, esimerkiksi megawattitunti (MWh) tarvitsee polttoainetta ja riittävät varastot. Kovassa kulutuksessa pakkasella tehon ollessa korkeimmillaan on myös polttoaineen kulutus suurin. Sähkön tehotarkastelu ei kuulu työryhmän varsinaisiin tehtäviin. Tehotarkastelulla on kuitenkin selvä yhteys sekä polttoainevarastointiin että yleiseen huoltovarmuuteen ja erityisesti sähkön tuontiin, sillä kuten edellä on esitetty, on Suomen sähkönhankintatilanne huippukulutuksessa tuonnin varassa. Näin on ollut jo useamman vuoden ja tilanne paranee vain hetkellisesti Olkiluoto-3:n (1600 MW) valmistuessa. Kuvassa 5 on esitetty huippukulutuksen eli käytännössä talvella kovalla pakkasella arkipäivänä aamu- tai iltapäivän toteutuvan kulutushuipun tehotarve ja vastaavasti käytettävissä oleva oma tuotantokapasiteetti ja tuontiyhteydet. Laskelmassa on tehty poistumaoletus 1 prosenttia vuodessa vuodesta 2010 lähtien kuvaamaan sitä, että uutta tuotantokapasiteetti tarvitaan kasvavan kulutuksen lisäksi myös korvaamaan käyttöikänsä päähän tulevia vanhoja voimalaitoksia.