Vastine Valtiovarainministeriön vastine valiokunnalle toimitetuista asiantuntijalausunnoista HE 154/2013 johdosta

Transkriptio

1 Vastine HE 154/2012 vp 1 (9) Finanssineuvos Tuomo Mäki, KO Hallitusneuvos Ilkka Turunen, KAO Hallintovaliokunta Valtiovarainministeriön vastine valiokunnalle toimitetuista asiantuntijalausunnoista HE 154/2013 johdosta 1. Keskeinen lausuntopalaute Asiantuntijalausunnoissa annettu keskeisin ja laajin oikeudellinen palaute koski seuraavia asioita: - suoran ja välillisen tunnistamisen määrittely (13 :n yksityiskohtaiset perustelut), - käyttöoikeuden myöntämisessä käytettävän harkintavallan laajuus (13 :n yksityiskohtaiset perustelut), - lain taannehtiva soveltaminen (1. lakiehdotuksen voimaantulosäännös). Suoran ja välillisen tunnistamisen määrittely Lausunnonantajista Tilastokeskus ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) katsoivat, ettei esityksessä tulisi tukeutua EU:n tilastoasetukseen ja sen suoran ja välillisen tunnistamisen määritelmiin, jotka eivät sellaisenaan sovellu kansallisen lainsäädännön alaiseen tilastotoimeen. Asetuksen soveltamisala on kansallisen lainsäädännön soveltamisalaa suppeampi eikä se kata kaikkia kansallisen tilastotuotannon ilmiöalueita. Lausunnonantajista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos, Pellervon taloustutkimus, Helsingin yliopisto, Elinkeinoelämän keskusliitto ja professori Olli Mäenpää käsittelivät lausunnoissaan myös tätä asiaa. He katsoivat, että EU:n tilastoasetuksen määritelmien käytölle ei olisi esteitä. Suoran ja välillisen tunnistamisen määritelmät perustuvat EU:n tilastoasetuksen 3 artiklan 9 ja 10 kohtiin. Koska asetus on sen voimaantulosäännöksen mukaan kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä on sovellettava sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa ei kansallisella lainsäädännöllä ole EU-oikeuden puitteissa mahdollista poiketa näistä määritelmistä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös se, että tilastolaissa ja myös käytännön tilastotuotannossa EU:n tilasto-ohjelman ja kansallisen tilastotuotannon tarpeita varten kerättyjä tietoja käsitellään yhtenä kokonaisuutena eikä niiden eriyttä- Valtiovarainministeriö Puh (vaihde) Snellmaninkatu 1 A, Helsinki Faksi PL 28, Valtioneuvosto valtiovarainministerio@vm.fi Y-tunnus

2 2 (9) minen ole käytännön syistä mahdollista. Lisäksi valtiovarainministeriö viittaa niissä asiantuntijalausunnoissa esitettyihin perusteluihin, joissa EU:n tilastoasetuksen mukaisten määrittelyjen käytölle ei katsottu olevan esteitä. Edellä mainittujen seikkojen johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei Tilastokeskuksen ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen lausunnot anna aihetta toimenpiteisiin. Käyttöoikeuden myöntämisessä käytettävän harkintavallan laajuus Lausunnonantajista Maa- ja metsätalousministeriö, Tilastokeskus, Tulli, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) katsoivat, että tilastoviranomaisella tulisi olla mahdollisuus kokonaisharkintaa käyttäen arvioida, mitkä tiedot ovat tieteellisen tutkimuksen tekemisen kannalta tarpeellisia. Lausunnonantajista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos, Pellervon taloustutkimus, Helsingin yliopisto, Elinkeinoelämän keskusliitto ja professori Olli Mäenpää käsittelivät lausunnoissaan myös tätä asiaa. He eivät puoltaneet tilastoviranomaisten ehdotusta laajasta kokonaisharkinnasta. Maa- ja metsätalousministeriön, Tilastokeskuksen, Tullin, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen ehdotus kokonaisharkinnan käytöstä on ongelmallinen perustuslain 16 :ssä tarkoitetun tieteen vapauden turvaamisen kannalta. Toisaalta myöskään EU:n tilastoasetuksen johdantoosan 26 kohdan sisällöstä tai asetuksen 23 artiklan säännöksistä ei ole johdettavissa sellaista päätelmää, että näissä tapauksissa olisi kysymys muusta kuin laillisuusharkinnasta. Valtiovarainministeriö viittaa tältä osin myös niissä asiantuntijalausunnoissa esitettyihin perusteluihin, joissa ei ole puollettu tilastoviranomaisten ehdotusta laajasta kokonaisharkinnasta. Edellä mainittujen seikkojen johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei Maa- ja metsätalousministeriön, Tilastokeskuksen, Tullin ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen lausunnot anna aihetta toimenpiteisiin. Lain taannehtiva soveltaminen Lausunnonantajista Tilastokeskus, Tietosuojavaltuutetun toimisto ja Elinkeinoelämän keskusliitto katsoivat, että lakia ei tulisi henkilö- sekä liike- ja ammattisalaisuutta koskevien tietojen suojaamisen vuoksi soveltaa taannehtivasti ennen lainmuutoksen voimaantuloa suostumuksen perusteella kerättyjen tietojen käsittelyyn. Lausunnonantajista Maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike), Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto ja professori Olli Mäenpää käsittelivät myös tätä asiaa. He eivät pitäneet lain taannehtivaa soveltamista ongelmallisena. Informaatio-oikeudellisessa sääntelyssä noudatettujen periaatteiden mukaisesti uudet säännökset tulevat yleensä sovellettavaksi jo ennen lain voimaantuloa kerättyihin ja talletettuihin tietoaineistoihin. Periaate ilmenee

3 3 (9) mm. julkisuuslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevasta hallituksen esityksestä (HE 30/1998 vp). Voimassa olevassa lainsäädännössä tämä periaate ilmenee esimerkiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 37 :n 5 momentin säännöksestä. Ehdotettua sääntelyä puoltavat myös henkilötietolain 7 :n käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevat säännökset, joiden mukaan myöhempää henkilötietojen käsittelyä historiallista tutkimusta taikka tieteellistä tai tilastotarkoitusta varten ei pidetä yhteen sopimattomana alkuperäisten käsittelytarkoitusten kanssa. Asian oikeudelliseen arviointiin vaikuttaa lisäksi henkilötietolain 14, joka sisältää yleissäännöksen henkilötietojen käsittelyn edellytyksistä muun muassa tieteellistä tutkimusta varten. Valtiovarainministeriö viittaa tältä osin myös niissä asiantuntijalausunnoissa esitettyihin perusteluihin, joissa lain taannehtivaa soveltamista ei pidetty ongelmallisena henkilötietojen suojan kannalta. Edellä mainittujen seikkojen johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei Tilastokeskuksen, Tietosuojavaltuutetun toimiston ja Elinkeinoelämän keskusliiton lausunnot anna aihetta toimenpiteisiin. 2. Yksityiskohtainen lausuntopalaute ja valtiovarainministeriön kannanotot sen johdosta Edellä mainitun palautteen lisäksi lausunnonantajat esittivät seuraavia huomioita ja muutosehdotuksia: Oikeusministeriön lausunto Oikeusministeriö ehdotti lausunnossaan seuraavia sanamuodollisia muutoksia lakiehdotukseen: 12 :n 1 momentin toinen virke: Mainitun lain 24 :n 1 momentin 16 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta tilastoja laativan viranomaisen hallussa oleviin valtion ja kunnallista viranomaista, sen toimintaa ja tehtäviä sekä julkisten palvelujen tuottamista kuvaaviin tietoihin eikä tämän lain18 :ssä tarkoitettuja yrityksiä ja yhteisöjä koskeviin tietoihin. 13 :n 4 momentin viimeinen virke: Tietojen luovuttamista tai käyttöoikeuden antamista koskevan luvan antamiseen sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 28 :ssä säädetään. 13 a : Pykälässä sen otsikossa käytettyä käsite tiedosto voitaisiin korvata käsitteellä tietoaineisto, jota on käytetty mm. viranomaisten toiminnan julkisuudessa annetun lain (621/1999) 21 :ssä. Valtiovarainministeriö ei näe estettä 12 :n 1 momentin toisen virkkeen muuttamiseen ehdotetulla tavalla. Lakiehdotuksen 13 :n 4 momentin sanamuoto korjattiin esityksen valmistelun yhteydessä oikeusministeriön laintarkastusyksikön ehdotuksesta nyt lakiehdotuksessa olevaan muotoon. Tämän johdosta valtiovarainministeriö ei katso tarkoituksenmukaiseksi muuttaa esitystä ehdotetulla tavalla.

4 4 (9) Tullin lausunto Lakiehdotuksen 13 a :ssä käytetty termi tiedosto vastaa EU:n tilastoasetuksen 19 artiklan suomenkielisen version sanamuotoa. Yhtenäisyyden vuoksi on perusteltua käyttää samaa terminologiaa. Näiden seikkojen johdosta, ja koska kysymys on tilastotoimea koskevasta erityissäätelystä, valtiovarainministeriö ei katso olevan perusteita muuttaa lakiehdotuksessa käytettyä terminologiaa. Lakiehdotuksessa on useassa kohdassa mainittu Tullihallitus. Tullilaitosta koskeva laki Tullin hallinnosta (960/2012) tuli voimaan Uuden lain mukaan Tullilaitoksessa ei enää ole organisaatioyksikköä nimeltä Tullihallitus vaan kaikki aiemman lain mukaiset toiminnot toteuttaa Tulli -niminen viranomainen. Lakiehdotuksessa olevat viittaukset Tullihallitukseen tulisi sen vuoksi korvata viittauksella Tulliin. Muutosehdotus koskee lakiehdotuksen 2 :n sanamuotoa. Valtiovarainministeriö katsoo, että muutosehdotus on perusteltu ja puoltaa sen toteuttamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto Lakiehdotuksen 13 :ssä esitetty tietojen luovuttaminen tilastoviranomaisten välillä tilastojen kehittämistä, tuottamista ja laadunparannusta varten on tervetullut ja edistää tilastotoimen yleistä kehittymistä. Edelleen jää kuitenkin ongelmaksi yhdistää kahden tai useamman tilastoviranomaisen aineistoja tutkimuskäyttöä varten, jos kumpikaan viranomainen ei saa luovuttaa niitä toiselle yhdistämistä varten tunnisteellisina. Laissa voisikin lukea esimerkiksi: tilastoviranomainen voi luovuttaa tilastotarkoituksiin keräämiään salassa pidettäviä tietoja toiselle tilastoviranomaiselle sen toimialaan kuuluvan tilaston kehittämistä, tuottamista ja laadunparannusta varten sekä tutkimusaineistojen muodostamista varten. Tähän asiaan viitattiin myös Helsingin yliopiston asiantuntijalausunnossa. Lausunnonantajan mainitsemissa tilanteissa kysymys on tietojen tutkimustarkoitukseen luovuttamista valmistelevasta käytännön toimenpiteestä, joka tulee aina tehtäväksi jonkun tilastoviranomaisen toimesta silloin, kun eri tietolähteistä kerättyjä tietoja voidaan lain mukaan yhdistää. Käytännössä toimenpide tukisi lakiehdotuksen 3 :ään ehdotettua lisäystä, joka koskee tieteellisen tutkimuksen edistämistä. Huomioon on otettava myös, että yhdistämisen toteuttaisi näissä tapauksissa aina tilastoviranomainen eikä kaikkia yhdistämisen yhteydessä käsiteltäviä tietoja luovutettaisi tieteellisen tutkimukseen. Edellä mainittujen seikkojen johdosta valtiovarainministeriö katsoo, että asiantuntijalausunnossa esitetyn käytännön ongelmatilanteen ratkaisemiseksi voisi olla perusteltua tehdä lakiehdotukseen lausunnonantajan ehdottama muutos. Lakiteknisesti muutos saattaisi kuitenkin olla ehdotettua paremmin tehtävissä niin, että asiasta otettaisiin lakiehdotuksen 13 :ään uusi momentti esim. seuraavasti: Tilastoviranomainen voi luovuttaa

5 5 (9) tilastotarkoituksiin keräämiään salassa pidettäviä tietoja toiselle tilastoviranomaiselle tieteellistä tutkimusta ja yhteiskuntaoloja koskevaa tilastollista selvitystä varten käytettävän tutkimusaineiston teknistä muodostamista varten. Lakiehdotuksen 19 :ään esitetään lisättäväksi tunnisteellisina luovutettavaksi tieto henkilön sosioekonomisesta asemasta. Muutos on sosiaali- ja terveydenhuollon alan tutkimuksen kannalta kannatettava. Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin tutkimuksessa myös tunnisteellinen tieto kotitalouksien tuloista olisi sosioekonomisen aseman lisäksi keskeinen Tilastokeskuksen kautta luovutettuna siitäkin huolimatta, että verotiedot ovat tutkijoiden saatavilla Verohallinnon kautta. Kotitalouksien tulotietojen lisääminen säännökseen oli esillä esityksen valmistelun yhteydessä. Tällöin kuitenkin päädyttiin siihen, ettei tietoa ehdoteta lisättäväksi säännökseen, koska kotitalouksien tulotiedot ovat saatavissa tutkimustarkoituksia varten Verohallinnolta tietojen primäärilähteestä, jossa ne ovat ajantasaisimmassa muodossa. Huomioon on otettava myös, että lain 19 :n mukaan siinä tarkoitetut tiedot voidaan luovuttaa tunnistetietoineen. Tämän johdosta säännös on selkeä poikkeussäännös esim. suhteessa lain 13 :n säännöksiin, jotka mahdollistaisivat käyttöoikeuden antamisen tieteellistä tutkimusta varten vain välillisesti tunnistettaviin tietoihin. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat sekä yksityiselämän ja henkilötietojen suojan turvaaminen tulee säännöksen soveltamisalan olla suppea ja siihen tehtävien lisäysten olla hyvin perusteltuja niin oikeudellisesti kuin toiminnallisestikin. Tämän johdosta valtiovarainministeriö ei puolla kotitalouksien tulotietojen lisäämistä säännökseen. Kansallisarkiston lausunto Tilastolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 a, jossa säädettäisiin tilastotarkoituksia varten kerättyjen tietojen säilytysajasta. Ehdotuksen mukaan tilastoviranomainen ja tilastoja laativa muu viranomainen saisivat säilyttää tilastotarkoituksiin keräämänsä tiedot niin kauan kuin se olisi tilastolain tarkoituksen toteuttamisen kannalta välttämätöntä, jollei tietojen säilyttämisestä säädettäisi toisin edellä tarkoitettua viranomaista koskevassa muussa laissa. Kun tilastolain tarkoituksen toteuttamiseen kulunut aika on päättynyt, niin tiedot olisi ehdotuksen mukaan hävitettävä yhden vuoden kuluttua, jollei arkistolaitos määräisi niitä arkistolain (831/1994) mukaan pysyvästi säilytettäviksi. Ehdotettu tietojen pysyvän säilytysarvon määrittely vasta tietojen varsinaisen käyttötarkoituksen päättymisen jälkeen ei vastaa arkistolain 8 :ssä määrättyä menettelytapaa. Lakiehdotuksen 10 a :ssä määritellään ainoastaan se viimeisin ajankohta, jolloin tietojen pysyvän säilytysarvon määritteleminen tulisi tehdä. Säännös ei siis asettaisi esteitä sille, että tilastoviranomaiset hyvissä ajoin ennen tätä ajankohtaa pyytäisivät arkistolaitokselta määräystä tietojen pysyvän säilytysarvon määrittelystä. Tämän johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta toimenpiteisiin.

6 6 (9) Verohallinnon lausunto Lakiehdotuksen 18 :n 1 momentin 1 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi siihen sisältyvä osoitetta tai muuta yhteystietoa koskeva julkisuusehto eli julkinen osoite ja muu julkinen yhteystieto. Muutosta perustellaan säännöksen selkiyttämisellä ja julkisuusehdon tarpeettomuudella. Verohallinto luovuttaa Tilastokeskukselle sekä yritys- ja yhteisötietojärjestelmän että verotuksen tietojärjestelmän asiakastietokannan osoite- ja yhteystietoja. Verohallinnon näkemyksen mukaan julkiseen rekisteriin ei ole henkilötietojen suojan ja tietojen salassapidon johdosta perusteltua sisällyttää muita kuin yleiseen käyttöön tarkoitettuja osoitteita ja muita yhteystietoja. Verohallinnon näkemyksen mukaan säännös tulisi rajata siten, että kysymys olisi asiakkaan ilmoittamista yleiseen käyttöön tarkoitetuista osoitteista ja muista yhteystiedoista. Esityksen valmistelussa todettiin, että voimassa olevan tilastolain 18 :n 1 momentin 1 kohdassa käytetty terminologia julkisesta osoitteesta ja muista julkisista yhteystiedoista oli henkilötietojen suojan kannalta ongelmallinen, koska nämä tiedot ovat esim. useista julkisen hallinnon tietojärjestelmistä luovutettavissa, mutta vain tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Näitä tietoja ei siis ole pääsääntöisesti säädetty salassa pidettäviksi. Tämän johdosta tiedon terminologinen määrittely julkiseksi ei ole täsmällinen eikä perusteltu. Muutosehdotuksen tarkoituksena ei ole myöskään ollut muuttaa olemassa olevaa oikeustilaa, vaan tarkoituksena on, että tietojen käsittelyssä olisi vastaisuudessakin otettava huomioon ne rajoitukset ja vaatimukset, jotka yleis- tai muusta erityislainsäädännöstä johtuvat henkilöiden osoite- ja yhteystietojen käsittelylle. Edellä mainittujen seikkojen johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta toimenpiteisiin. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton lausunto Lausunnonantaja esittää, että lakiehdotuksen 14 :ssä oleva Tapaturmavakuutuslaitosten liiton nimi muutettaisiin muotoon Tapaturmavakuutuslaitosten liitto - Olyckfallsförsäkringsanstalternas Förbund. Pykäläehdotuksessa on Tapaturmavakuutuslaitosten liitosta käytetty sen virallista yhdistysrekisteriin merkittyä nimeä. Tämä on myös oikeusministeriön laintarkastusyksikön kanta asiassa. Tämän johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta toimenpiteisiin. Työttömyysvakuutusrahaston lausunto Lakiehdotuksen 14 :n 4 momentin mukaan Työttömyysvakuutusrahasto olisi salassapitosäännösten estämättä velvollinen antamaan tiedot vakuutusvelvollisten maksamista sosiaalivakuutusmaksuista. Käytännössä Tilastokeskus on kuitenkin pyytänyt Työttömyysvakuutusrahastolta tietoja myös työttömyysvakuutusmaksujen perusteena olevista palkkasummista. Tämän johdosta Työttömyysvakuutusrahasto esittää, että 14 :n 4 momentti muutettaisiin siten, että momentissa mainitut tahot olisivat velvollisia luovuttamaan hal-

7 7 (9) lussaan olevat vakuutusvelvolliskohtaiset tiedot sosiaalivakuutusmaksuista ja niiden perusteena olevista palkkasummista. Lausunnonantajan esittämä muutostarve ei tullut esille esityksen valmistelun yhteydessä. Tämän johdosta siitä ei ole myöskään ollut mahdollista valmisteluvaiheessa kuulla muita 14 :n 4 momentissa tarkoitettuja tiedonantajatahoja. Esityksen 15 :n 6 momentissa ehdotetaan Tilastokeskukselle oikeutta saada Verohallitukselta mm. pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettuja henkilö- ja muita tietoja. Edellä mainittujen seikkojen johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei lausunto välttämättä anna aihetta toimenpiteisiin. Itä-Suomen yliopiston lausunto Omaksuttu sääntelymalli on monin osin ongelmallinen. Se kyseenalaistaa voimassa olevan informaatio-oikeudellisen yleislainsäädännön, jossa on otettu jo huomioon muun muassa tieteellisen tutkimuksen vapaus sekä tietojen säilyttämiseen ja arkistointiin liittyvät kysymykset. Valmistelussa omaksuttu sääntelymalli pitkälle vietynä johtaa koko informaatio-oikeudellisen sääntelyn uudelleenarviointiin, koska vastaavia sääntelytilanteita on myös muualla rekisterilainsäädännössä. Tällainen sääntely on kuitenkin hoidettu yleislainsäädännön soveltamisella ilman erityislainsäädäntöäkin. Lain perusteluissa ei ole tuotu esiin lainkaan niitä perusteluita siitä, miksi nyt ehdotettuja erityissäännöksiä tarvitaan julkisuuslain, henkilötietolain, hallintolain ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain rinnalle. Itä-Suomen yliopisto pitää tärkeänä, että kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa, erityisesti viranomaistoiminnassa, tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan muun muassa tietojen saannin osalta. Tällaisen sääntelyn tulee kuitenkin perustua yleislainsäännöksiin, koska erityislaeilla voidaan alkaa rajaamaan tietojen saantia tieteellistä tutkimusta varten ja se mahdollistaa erilaiset menettelytavat tietojen saamiseksi tutkimusta varten. Itä-Suomen yliopisto pitää riittävänä, että julkisuuslaissa ja henkilötietolaissa on säännökset tieteellisen tutkimuksen vapauden turvaamisesta tietojenkäsittelyn osalta, erityisesti tieteellistä tutkimusta koskevien vapaussäännösten ja poikkeussäännösten nimenomaisuuden vuoksi. Omaksuttu sääntelymalli perustuu siihen, että esityksessä on kysymys kansallisen tilastointia koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta EU:n tilastoasetuksen kanssa. EU:n tilastoasetus on tullut voimaan ja se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä on sovellettava sellaisenaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Asetus on oikeudelliselta luonteeltaan erityissäädös, joka sääntelee varsin yksityiskohtaisesti vain tiettyä toimialaa (tilastotoimi) ja sen toimintaa. Se myös rajoittaa tilastotarkoituksia varten kerättyjen tietojen käsittelyä huomattavasti laajemmin kuin esim. henkilötietolaki. Lisäksi on otettava huomioon, että esityksessä on kysymys vain voimassa olevan lain osittaisuudistuksesta. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan tehdä sellaista kattavaa selvitystä, jossa lain sisällön ja rakenteen suhdetta yleislainsäädäntöön olisi voitu systemaattisesti ja laajasti arvioida. Lakiehdotus sisältää ainoastaan viittaussäännökset hallintolakiin

8 8 (9) ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin eikä ehdotetuissa säännöksissä näiltä osin muuteta yleislainsäädännön aineellista sääntelyä. Tällainen sääntelymalli on perusteltu myös lain informatiivisuuden kannalta ja sitä on käytetty myös muualla lainsäädännössä. Edellä mainituista seikoista johtuen valtiovarainministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta toimenpiteisiin. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen lausunto Hallituksen esitys korjaa epämääräisen ja erilaisiin tulkintoihin johtaneen lainkohdan mahdollistamalla myös välillistä tunnistamista edesauttavien tietojen luovuttamisen tieteellisiin tutkimuksiin. Suoran tunnistamisen mahdollistavia tietoja, kuten henkilötunnusta, ei vieläkään luovutettaisi tutkimuskäyttöön. Ehdotus jää tältä osin yksityiselämää ja yksityisyyden suojaa koskevia perusoikeuksia turvaavaa henkilötietolakia tiukemmaksi. VATT olisikin toivonut tunnistetietojen luovuttamisen kohdalla tilastolain 13 :n yhdenmukaistamista henkilötietolain kanssa, jolloin riittävän painavien perusteluiden vallitessa tieteellisiin tutkimuksiin voitaisiin myöntää myös suoria tunnistetietoja. EU:n tilastoasetuksen 23 artikla säätelee tyhjentävästi ne salassa pidettävien tilastotietojen käsittelytavat, jotka voivat tulla kysymykseen tieteellisen tutkimuksen yhteydessä. Tämän johdosta valtiovarainministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta toimenpiteisiin. Professori Olli Mäenpään lausunto Lakiehdotuksen mukainen 13 :n 3 momentti määrittelee tilastoviranomaiselle laajan harkintavallan, koska säännöksen mukaan se voi antaa käyttöoikeuden sellaisiin salassa pidettäviin tietoihin, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti. Harkintavalta on sinänsä määritelty yhtä laajaksi kuin tilastoasetuksen 23 artiklassa. Näin laajaksi määritelty hallinnollinen harkintavalta ei välttämättä kuitenkaan ole ongelmaton perusoikeutena turvatun tieteen vapauden kannalta. Sen sijaan olisi perusteltua täsmentää tältä osin tieteellisen tutkimuksen lähtökohtaista merkitystä. Kun lakiesityksen tarkoituksena on edistää tieteen vapauden turvaamista, voisi myös tilastolaissa olla aiheellista määritellä tilastoviranomaisen harkintavaltaa samalla tavalla kuin julkisuuslain 27 ja 28 :ssä säännellään salassa pidettävien tietojen luovuttamista. Nämä hallintovaliokunnan mietinnössään (HaVM 31/1998 vp, s. 21) muokkaamat säännökset edellyttävät viranomaisen harkintavaltaa käyttäessään huolehtivan siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Lisätessään säännökset lakiin hallintovaliokunta korosti tarkoituksena olevan, ettei tietojen antamista saa evätä muutoin kuin sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole selvästikään kysymys tieteellisen tutkimuksen vapauden toteuttamisesta. Vastaavanlainen sääntely on paikallaan myös tässä sääntely-yhteydessä. Lain tarkoitusta koskevaan 3 :ään on esityksessä ehdotettu lisättäväksi tieteellisen tutkimuksen edistämisvelvoite, joka vastaa sisällöltään ja laajuudeltaan EU:n tilastoasetuksen johdanto-osan 26 kohdan sanamuotoa ja asetuksen 23 artiklan säännöksiä. Lisäksi lakiehdotuksen 13 :n 4 momentissa,

9 9 (9) jossa säädetään tietojen luovuttamista ja käyttöoikeuden antamista koskevasta päätöksenteosta, on viitattu julkisuuslain 28 :n säännöksiin. Säännösehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (siv. 34) on myös korostettu, että päätösharkinta on tässä tapauksessa laillisuusharkintaa ja siinä yhteydessä on otettava huomioon edellä mainittu tieteellisen tutkimuksen edistämisvelvoite. Lakiehdotuksen suhdetta perustuslain 16 :ssä tarkoitettuun tieteen vapauden turvaamiseen on lisäksi analysoitu esityksen kohdassa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys (siv. 42). Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan nämä seikat tukevat sitä näkemystä, että esityksessä on otettu varsin hyvin ja tasapainoisesti huomioon toisaalta EU:n tilastoasetuksesta kansallisen lainsäädännön sisällölle johtuvat vaatimukset ja toisaalta perustuslaista johtuvat velvoitteet. Näiden seikkojen johdosta valtiovarainministeriö ei näe oikeudellisesti ehdottoman välttämättömäksi, että lakiehdotuksen 13 :ssä olisi nimenomainen säännös tieteellisen tutkimuksen vapauden turvaamisesta.