YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 47/2009/4 Dnro LSY-2008-Y-163 Annettu julkipanon jälkeen Eurajoen Pappilankosken kalatien rakentaminen, Eurajoki

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 47/2009/4 Dnro LSY-2008-Y-163 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Eurajoen Pappilankosken kalatien rakentaminen, Eurajoki LUVAN HAKIJA Paneliankosken Voima Oy HAKEMUS Paneliankosken Voima Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja sekä täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa kalatien rakentamiseen Eurajokeen Pappilankosken voimalaitospadon yhteyteen ja patorakenteessa olevan kalatien aukon siirtoon sen nykyiseltä paikalta oikealle alavirran suuntaan katsottuna Lounais-Suomen ympäristökeskuksen laatiman, päivätyn suunnitelman mukaisesti. Padon alapuolisen kosken kalataloudellinen kunnostus ei sisälly hakemukseen. Hankealue sijaitsee Eurajoen kunnassa Pappilankosken kylässä hakijan omistamalla maa- ja vesialueella kiinteistöllä Pappilankoski ASIAN TAUSTAA Paneliankosken Voima Oy on Turun ja Porin läänin maaherran päätöksellä nro 414, joka koskee Pappilankosken voimalaitoksen rakentamista, velvoitettu rakentamaan maataloushallituksen kalatalousosaston hyväksymät kalaportaat patoon rakennettavine aukkoineen sekä luovuttamaan niille tarpeellisen vesimäärän, jos tämä vastaisuudessa tarpeelliseksi katsotaan. Päätöksessä määrättiin kalaportaan aukon sijainti (padossa vasemmalla alavirtaan katsottuna) ja mitat (leveys 2,0 m ja kynnyskorkeus 10,0 m hankkeen tasossa). Kalaportaista ja niihin johdettavasta vesimäärästä ei annettu tarkempia määräyksiä. Toinen vesistötoimikunta on päätöksellään nro 68/1961, joka koskee padotuskorkeuden korottamista yhdellä metrillä korkeuteen 11,50 m hankkeen tasossa, muuttanut muun muassa padon rakennetta aukkojen osalta, ei kuitenkaan kalaportaan aukon osalta. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään nro 785/62/IM pysyttänyt em. päätöksen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellä nro 23/2002/4 Paneliankosken Voima Oy:n hakemuksesta muun muas-

2 2 sa muuttanut kalaportaan aukon luukkuaukoksi ja oikealla rannalla sijaitseva uittoaukko (leveys 2,00 m ja kynnyskorkeus enintään 9,40 m hankkeen tasossa) on varattu kalaportaan aukoksi. Eurajoen vesistön uittosääntö on kumottu Länsi-Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä nro 101/1974. Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus on kirjeellään Eurajoen kalataloudellisen kehittämisen johdosta ilmoittanut Paneliankosken Voima Oy:lle Pappilankosken kalatien rakentamisen olevan välttämätöntä ja muistuttanut yhtiötä voimassa olevasta kalatievelvoitteesta. TE-keskus on katsonut, että Pappilankosken kalatie voidaan pääosin toteuttaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen laatiman suunnitelman mukaisesti, joten Paneliankosken Voima Oy:n tulee luovuttaa kalatiehen vettä vähintään 0,3 m 3 /s. SUUNNITELMA Tavoite Kalatien rakentamisella Pappilankosken voimalaitoksen yhteyteen varmistetaan kalojen nousumahdollisuus merestä Kiukaisten Paneliaan asti eli 20 km pidemmälle kuin tähän asti. Kalatien rakentamisella saadaan vaelluskalojen käyttöön Eurajoen keskiosalla sijaitsevat Irjanteenkoski, Saharinkoski ja Paneliankoski, jotka ovat tulevaisuudessa potentiaalisia kutu- ja poikastuotantoalueita. Eurajoki on entinen lohijoki, jossa kalastettiin lohta ja taimenta 1920-luvulle saakka. Vesistötiedot Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä ja laskee Selkämereen Rauman pohjoispuolella. Joen kokonaispituus on 52 km ja pudotus 45 m. Eurajoen valuma-alueen laajuus on km 2. Eurajoen vesistöalueen järvisyys on 13 %. Eurajoen virtaamiin vaikuttaa niitä tasaavasti Pyhäjärven säännöstely. Kesän kuivina kausina Eurajoen Pappilankosken alapuolisen osan virtaamaa vähentää veden pumppaus Pappilankosken kohdalta putkea pitkin Raumalle kaupungin ja teollisuuden tarpeisiin. Vuodesta 2000 alkaen on Eurajoen alaosan tilannetta parannettu alivirtaamakausina pumppaamalla Kokemäenjoesta lisävettä Eurajokeen noin 1 m 3 /s. Eurajoen virtaamia on seurattu Pappilankoskessa vuodesta 1985 alkaen. Pappilankosken yläpuolinen valuma-alue on km 2 (92 % koko Eurajoen valuma-alueesta) ja järvisyys 13,8 %. Pappilankosken virtaaman (m 3 /s) tunnusluvut ovat olleet vuosina seuraavat: HQ 55 MHQ 39 MQ 9,2 MNQ 1,3 NQ 0,2

3 3 Suunnittelualue Veden laatu Kalasto ja kalastus Pappilankoski sijaitsee vajaat 10 km Eurajoen suulta ylävirtaan. Kosken niskalla sijaitsee hakijan vesivoimalaitoksen pato. Pato on ensimmäinen nousueste merestä nouseville kaloille Eurajoessa. Padossa, jonka putouskorkeus on 4,5 m, on yhteensä kahdeksan aukkoa. Padon alapuolinen koski on noin 200 m pitkä ja käytännössä lähes kuivilla silloin, kun kaikki vesi johdetaan voimalaitoksen läpi. Voimalaitos sijaitsee alavirtaan katsottuna padon oikealla puolella omassa haarassaan. Voimalaitoskanavan ja alkuperäisen koskiuoman välissä on noin 50 m leveä ja 200 m pitkä saari, jossa sijaitsee vanha myllyrakennus ja voimalaitoksen muuntajarakenteet. Voimalaitoksen hyödynnettävissä oleva maksimivirtaama on 8 m 3 /s (teho 420 kw) eli tätä suuremmilla virtaamilla osa vedestä ohijuoksutetaan patoluukkujen kautta. Pienillä virtaamilla (alle 1 m 3 /s) voimalaitoksen tehon laskiessa alle 50 kw:n laitos pysäytetään ja tällöin koko virtaama ohijuoksutetaan. Rauman kaupunki ja UPM-Kymmene Oyj ottavat alivirtaamakausina vettä voimalaitospadon yläpuolelta padon vasemmasta reunasta, mikä heikentää jonkin verran kalojen poikastuotannon edellytyksiä padon alapuolisella jokiosuudella. UPM-Kymmene saa ottaa vettä enintään 2 m 3 /s (vesistötoimikunnan päätös nro 69/1961) ja Rauman kaupunki vuorokausikeskiarvona 0,2 m 3 /s (Länsi- Suomen vesioikeuden päätös nro 52/1997/4). Vedenotto on lopetettava kokonaan, kun Pappilankoskesta virtaava vesimäärä on pienempi kuin m 3 /d eli 0,2 m 3 /s. Pyhäjärvestä Eurajokeen virtaava vesi on hyvälaatuista, mutta asutuksen ja teollisuuden jätevedet sekä hajakuormitus huonontavat veden laatua alajuoksulla. Veden käyttökelpoisuutta voidaan luonnehtia tyydyttäväksi. Eurajoen tila on jonkin verran parantunut viime vuosikymmeninä. Happitilanne on yleensä ollut hyvä ja kalastolle riittävä läpi vuoden. Pyhäjärven luusuassa veden kiintoainearvot ovat pieniä, kun taas Eurajoen alajuoksulla vesi on tavallisesti sameaa. Runsaiden valumien aikana vesi on selvästi tavallista sameampaa. Happamat sulfaattimaat valuma-alueella aiheuttavat ajoittain ph:n laskua, ei kuitenkaan kriittiselle tasolle kalaston kannalta. Eurajoen alaosan kalasto on monipuolinen. Tärkeimpien talouskalojen, ahvenen, hauen ja lahnan lisäksi saaliiksi saadaan myös jonkin verran nahkiaista, siikaa, lohta ja taimenta. Eurajoen alaosan kalataloudellinen merkitys on kohtalainen ja joen alaosa muodostaa tärkeän poikastuotantoalueen monelle kalalajille. Pappilankosken voimalaitoksen rakentamisen ( ) jälkeen joen keski- ja yläosan kalataloudellinen merkitys on ollut melko vähäi-

4 Kasvillisuus 4 nen, koska kalat eivät pääse nousemaan Pappilankosken voimalaitospadosta ylöspäin. Pappilankoski kuuluu Eurajoen-Lapijoen kalastusalueeseen. Kyseisellä koskiosuudella ei ole järjestäytyneitä kalaveden osakaskuntia eikä alueella harjoiteta ammattikalastusta. Kunnostettavilla alueilla tehtyjen kasvillisuusselvitysten (v ja 2006) perusteella Pappilankoskessa tai sen rantavyöhykkeessä ei tavattu uhanalaisia putkilokasveja. Suurin osa Eurajoen koskien rannoista on rehevöityneitä ja rannat sisältävät paljon rikkalajistoa sekä puutarhalajeja. Tyypillisiä rehevöitymisen tunnuslajeja ovat nokkonen, vadelma ja pujo. Puutarhakarkulaisista runsaimpina esiintyvät karhunköynnös ja jättipalsami. Alkuperäisistä rantakasveista kastikat, ruokohelpi, mesiangervo, alvet ja rantakukka ovat usein valtalajeja Eurajoen koskien rannoilla. Eurajoelle tyypillisiä rantakasveja ovat myös rehevien rantalehtojen lajit kuten lehtotähtimö, lehtopalsami ja punakoiso. Koskien rannat ovat usein myös hyvin lehtipuuvaltaisia. Koskissa kasvaa varsinaisia vesikasveja yleensä niukasti, johtuen veden nopeasta virtauksesta. Yleisimpiä vesikasveja koskissa ovat ulpukka, järvikorte, ratamosarpio, vidat ja palpakot. Kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset Pappilankoski on osa Eurajoen-Irjanteen kulttuurimaisemaa, joka sisältyy Museoviraston ja ympäristöministeriön vuonna 1993 julkaisemaan selvitykseen Rakennettu kulttuuriympäristö; valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto pitää Eurajoen alaosan kalataloudellista kehittämistä perusteltuna ja hyvin toteutettuna se myös tukee alueen kulttuurihistoriallista ja matkailullista arvoa (lausunto ). Museovirasto katsoo, että Pappilankosken kalaporrasratkaisu on periaatteiltaan toteuttamiskelpoinen. Alueella on tehty maastokatselmus Museoviraston pyynnöstä. Katselmuksen johtopäätöksenä oli, että voimalaitosalueella ei ole sellaisia maisema-arvoja, jotka voisivat työn seurauksena vaarantua. Pappilankosken voimalaitos ja siihen liittyvä vanha myllyrakennus ovat osa laajaa valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Voimalaitoksen ympäristössä on kuitenkin tapahtunut melko voimaperäistä rakentamista. Pappilankosken kalatie lähtee suunnitelman mukaan kosken rannalla sijaitsevan vanhan myllyrakennuksen takaa, nousee rantapenkereen yli ja kulkee kosken ja voimalan väliin jäävän joutomaan yli kaartaen voimalan padolle, johon se liittyy ylävirtaan katsoen vasemmalta puolelta. Kalatien rakentaminen edellyttää rantapensaikon raivaamista, mikä avaa kosken rantaa ja voi olla maisemallisesti eduksikin. Kalatie ra-

5 5 kennetaan luonnonmukaisena uomana, joka erottuu maisemassa, mutta sopeutuu luultavasti hyvin ympäristöönsä. Kalatien rakentaminen tulee muuttamaan voimalan piha-aluetta puistomaisempaan suuntaan, ja muutos nykyiseen verrattuna on ilmeisen positiivinen. Alueella ei ole tiedossa olevia muinaisjäännöksiä. Kosken rannalla ei ole myllyyn liittyviä rakenteita ja padon lähettyvillä joskus mahdollisesti sijainneet vanhat rakenteet ja jäänteet ovat mitä ilmeisimmin peittyneet tai hävinneet siinä vaiheessa kun voimalan rakentamiseen ja korjauksiin liittyviä töitä on tehty. Pappilankosken kalatien rakentaminen ei vaaranna alueen arvoja tai suojelua. Kalatien rakentaminen Luonnonmukaiseksi muotoiltava, ohitusuomana toteutettava kalatie rakennetaan alapäästään voimalan ohijuoksutusuoman yhteyteen. Kalojen kulkumahdollisuus aikaansaadaan kynnystämällä kalatieuoma siten, että kalat pystyvät nousemaan siitä ylös. Vanhan myllyrakennuksen kohdalle (noin paaluvälille ) tehdään kalatien alapään kohdalle ohijuoksutusuomaan virtaussuuntaan nähden vino betonirakenteinen pohjapato, jota vasten verhoillaan yläpuolelle luonnonkiviluiska. Betonipadon avulla pyritään helpottamaan koskea ylös uivien kalojen ohjautumista kalatiehen. Isoista kivistä tehdyn vastaavanmallisen pohjapadon pysyvyys kyseisellä paikalla olisi tulvavirtaamatilanteessa (Q = 50 m 3 /s) epätodennäköistä. Betonipohjapadossa on virtausaukko padon vasemmassa laidassa. Kalatiellä on pituutta noin 120 m ja putouskorkeutta 6 m eli keskimääräinen pituuskaltevuus on 5 %. Virtausolosuhteet suunnitellaan mahdollisimman vaihteleviksi. Poikkileikkauksen vaihtelu suvantokohtineen ja uomaan sijoitettavat vaihtelevan kokoiset verhouskivet tuovat luonnonmukaisuutta kalatiehen. Kalatien alhaalta ensimmäinen pohjapato tehdään osittain alkuperäiseen jokiuomaan, jotta kalatietä saadaan pidennettyä ja loivennettua. Kalatiehen tehdään yhteensä 15 pohjapatoa, jotka ovat 6 11 metrin etäisyydellä toisistaan. Kahteen laajempaan suvantokohtaan muotoillaan kutusoraikot raekooltaan 5 25 mm olevasta sorasta. Kuivalle maalle tehtävän kalatien rakentaminen aloitetaan tekemällä moreenista ja murskeesta kalatien pohja kynnyksineen ja luiskineen noin 20 cm pohjan lopullisen korkeustason alapuolelle. Tiivistetyn moreenin ja murskeen päälle asetetaan suodatinkangas, jonka päälle tehdään mahdollisimman luonnonmukainen kiviverhous. Kalatien yläosaan rakennetaan U-mallisesta betonielementistä silta voimalaitospadon jääaukon alapuolisen betonirännin yli. Silta vuorataan sisäpuolelta luonnonkivillä. Kaivutöiden yhteydessä on varottava vahingoittamasta alueella olevia maakaapeleita, joiden sijainti on esitetty suunnitelmakartassa. Kalatien yläpään liittymäkohta Eurajokeen tehdään voimalaitospadon aukkojen vieressä olevasta betoniseinämästä läpi. Länsi-

6 Hankkeen vaikutukset 6 Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä nro 23/2002/4 kalaportaan aukoksi varattu entinen uittoaukko sijaitsee väärässä paikassa suunnitellun kalatien suuaukkoon nähden, mistä syystä kalaportaan aukko sijoitetaan hieman oikealle alavirtaan katsottuna. Suorakaiteen muotoiseksi sahattavan aukon leveydeksi tulee 120 cm ja alareunan korkeudeksi N ,10 m. Padon yläpuolinen Eurajoen vedenpinnan korkeus on voimalaitoskäytöstä johtuen pysyvästi melko tarkkaan N ,50 m. Virtausaukon reunoihin asennetaan haponkestävästä U-palkista settiurat, jotta kalatien virtaamaa voidaan säädellä puusettien avulla. Kalatiessä pyritään pitämään jatkuvasti vähintään 0,3 m 3 /s:n suuruinen virtaama. Purkautumiskäyrän mukaan aukosta purkautuu vettä ilman settejä noin 0,45 m 3 /s, jolloin tavoitteena oleva virtaama 0,3 m 3 /s saavutetaan kymmenen sentin settikorotuksella (virtausaukon alareunan korkeudella N ,20 m). Kalatien pohja, työalue ja kalatien alapään pohjapatorakenne sijoittuvat hakijan omistamalle maa- ja vesialueelle kiinteistöllä Pappilankoski Hankkeen kustannusarvio vuoden 2006 hintatasossa on noin euroa (ilman arvonlisäveroa). Hanke on tarkoitus toteuttaa vuoden 2009 aikana. Kalatie rakennetaan suurimmaksi osaksi kuivatyönä, joten hankkeen toteuttaminen ei aiheuta veden samentumista tai muita haittavaikutuksia jokiympäristössä. Hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia vesistön muuhun käyttöön. Kalatien rakentaminen ei vaikuta vedenkorkeuksiin koskijaksojen yläpuolisilla joenosilla eikä vaikeuta Rauman kaupungin tai UPM-Kymmene Oyj:n vedenottoa Eurajoesta. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Eurajoen kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Lounais-Suomen ympäristökeskus on puoltanut hanketta ja katsonut, että kalatien rakentaminen esitetyllä tavalla täyttää Turun ja Porin läänin maaherran päätöksessä esitetyn kalatien rakentamisvelvoitteen. Mikäli lupa myönnetään, tulee luvan saajan tehdä kirjallinen ilmoitus töiden aloittamisesta ja hankkeen valmistumisesta ympäristökeskukselle sekä pitää kirjaa kalatien kautta johdetuista vesimääristä.

7 7 2) Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskus on todennut, että kalatien rakentaminen on yleisen kalatalousedun kannalta alueellisesti merkittävä hanke, joka mahdollistaa vaelluskalojen nousun Eurajoessa myös Pappilankosken yläpuolisille koskialueille. Pappilankosken alapuolisen joenosan koskialueilla tehtiin TE-keskuksen toimesta kalataloudellisia kunnostuksia vuosina Eurajoen keskiosan eli Pappilankosken ja sen yläpuolisen joenosan koskialueiden kalataloudelliset kunnostukset on tarkoitus toteuttaa kesällä Koska joen kalatie- ja koskikunnostushankkeet liittyvät oleellisesti toisiinsa, hankkeet olisi mielekästä toteuttaa yhdellä kertaa. Tämän vuoksi TE-keskus pyytää, että lupa-asia käsiteltäisiin kiireellisenä. HAKIJAN SELITYS Hakijalle on varattu tilaisuus antaa selitys muistutusten johdosta. Selitystä ei ole annettu. LISÄTÄYDENNYS Hakija on ympäristölupavirastoon toimittamassaan lisätäydennyksessä todennut, että hakemukseen liitetyssä suunnitelmassa on virheellisesti ilmoitettu korkeuksien olevan tasossa N 43. Oikea korkeustaso on hankkeen taso (N 43 = hankkeen taso + 0,47 m). Lisäksi hakemuksessa on haettu lupaa siirtää kalaportaan aukko toiseen paikkaan. Kalaportaan aukkoa ei kuitenkaan siirretä, vaan tehdään uusi aukko kalaporrasta varten suunnitelman mukaiseen paikkaan. Nykyinen kalaportaan aukko jää seteillä suljetuksi aukoksi. Juoksutus talvella ( ) muodostaa pakkasten aikana kalaportaaseen paljon jäätä. Jään muodostus saattaa vaurioittaa kalaportaan rakenteita. Hakija ilmoittaa hakevansa juoksutusvelvoitetta väliseksi ajaksi. TE-KESKUKSEN LAUSUNTO Ympäristölupaviraston pyynnöstä Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskus on toimittanut lausuntonsa hakijan lisätäydennyksestä. TE-keskuksen käsityksen mukaan talviaikainen juoksutus ei ole kalatien toimivuuden kannalta keskeistä. Olennaisinta on, että kalatiessä on vettä keväästä myöhäiseen syksyyn, koska silloin kalojen kutu- ja syönnösvaelluksen aiheuttama liikkumisen tarve on suurin. TE-keskus katsoo, että juoksutusvelvoite voidaan rajoittaa koskemaan vain ajanjaksoa YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Paneliankosken Voima Oy:lle luvan kalatien rakentamiseen Eurajoen Pappilankosken voimalaitospadon yhteyteen ja uuden kalatien aukon rakentamiseen patoon hakemukseen liitetyn, päivätyn suunnitelman ja sen täydennysten

8 8 mukaisesti yhtiön omistamalla kiinteistöllä Pappilankoski Eurajoen kunnan Pappilankosken kylässä. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1) Kalatie ja voimalaitospatoon sitä varten tehtävä uusi aukko on rakennettava hakemussuunnitelman piirustusliitteiden 3 ( , mittakaava 1:500) ja 6 ( , mittakaava 1:100) mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon, että kaikki suunnitelman ja sen liitteiden korkeudet ovat hankkeen tasossa (hankkeen taso = N 43 0,47 m). Kalatien aukon leveys on 1,20 m ja alareunan korkeus +11,10 m hankkeen tasossa. 2) Kalatiehen on juoksutettava vuosittain välisenä aikana vettä vähintään 0,3 m 3 /s, mikäli tulovirtaama padolle sekä Rauman kaupungin ja UPM-Kymmene Oyj:n vedenottolupien määräykset sen mahdollistavat. 3) Työt on tehtävä kaapeleita ja johtoja vahingoittamatta. Historiallisesti merkittävien ennalta tuntemattomien rakenteiden tai muinaisjäännösten ilmaantuessa töitä suoritettaessa on löydöstä välittömästi ilmoitettava Museovirastolle. 4) Töiden päättyessä rakennustöiden jäljet on siistittävä ja rakennuspaikat muutoinkin saatettava asianmukaiseen kuntoon. 5) Kalatien kautta juoksutetuista vesimääristä on pidettävä kirjaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus vesimäärien seuraamiseksi ja raportoimiseksi on toimitettava ympäristökeskukselle ennen töiden aloittamista. 6) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianosaisille. 7) Työt on aloitettava kolmen vuoden kuluessa ja tehtävä olennaisin osin loppuun viiden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa muutoin raukeaa. 8) Töiden aloittamisesta on vähintään kaksi viikkoa aikaisemmin ilmoitettava kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskukselle sekä Eurajoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

9 9 9) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskukselle sekä Eurajoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Perustelut Hanke on tarpeen vaelluskalojen kulun mahdollistamiseksi Eurajoessa ja se parantaa kalojen lisääntymismahdollisuuksia sekä kalastusmahdollisuuksia alueella. Virtaamien ja veden laadun puolesta Eurajoki soveltuu vaelluskalojen lisääntymis- ja kasvupaikaksi. Kunnostus on jatkoa jo toteutetulle Eurajoen alaosan kalataloudelliselle kunnostukselle. Toteutuessaan hanke täyttää Turun ja Porin läänin maaherran päätöksessä nro 414 Pappilankosken voimalaitoksen omistajalle määrätyn kalatien rakentamisvelvoitteen. Aiemmin kalaportaalle varattu aukko (entinen uittoaukko) jää paikalleen seteillä suljetuksi aukoksi. Kalatiessä juoksutettavaksi vesimääräksi on määrätty vähintään 0,3 m 3 /s välisenä aikana ottaen kuitenkin huomioon tulovirtaama padolle ja se, että Rauman kaupungilla ja UPM-Kymmene Oyj:llä on aikaisemmin myönnetyt luvat johtaa Pappilankoskesta vettä, kunnes virtaama koskessa alittaa 0,2 m 3 /s. Juoksutus kalatiehen talviaikana ei ole kalataloudellisesti perusteltua ja aiheuttaisi jäätymisongelmia. Rakennustöistä saattaa aiheutua paikallista ja tilapäistä veden samentumista. Veden laadun tarkkailu ei kuitenkaan ole tarpeen. Hanke ei vaaranna alueen rakennushistoriallisia tai maisemallisia arvoja. Hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava erityisesti yleiseltä kannalta katsottuna. Hakija omistaa hankkeeseen tarvittavan maa- ja vesialueen. Lainkohdat Vesilain 1 luvun 23 c sekä 2 luvun 6 :n 2 momentti ja 11 Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Ympäristölupavirasto on ottanut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vaatimukset huomioon lupamääräyksissä 5), 8) ja 9) sekä Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskuksen lausunnon lupamääräyksestä 2) ilmenevällä tavalla. KÄSITTELYMAKSU euroa Maksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun ympäristölupaviraston maksullisia suoritteita koskevan ympäristöministeriön asetuksen (1388/2006) 2 :n mukaan. Kysymyksessä on kalatien rakentaminen, jolloin asian käsittelystä peritään asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan euron suuruinen käsittelymaksu. Maksua on alennettu 35 %, koska asian käsittelyn vaatima työmäärä on ollut taulukossa mainittu työmäärää pienempi.

10 10 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Leena Simpanen Heikki Penttinen Esko Vähäsöyrinki Hanna Pesonen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Leena Simpanen, Heikki Penttinen (tarkastava jäsen) ja Esko Vähäsöyrinki. Asian on esitellyt esittelijä Hanna Pesonen. HIP/sl

11 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, Helsinki postiosoite: PL 115, Helsinki puhelin: (vaihde) telekopio: (09) sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.