1981 vp. n:o 86 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 1981 vp. n:o 86 Hallituksen esitys Eduskunnalle sotilasoikeudenkäyntilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annettu laki on vuodelta Sitä täydentää vuonna 1947 annettu laki eräistä väliaikaisista poikkeuksista sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annettuun lakiin, jonka voimassaoloaikaa on viimeksi jatkettu vuoden 1982 loppuun. Sotilasoikeudenkäyntilainsäädäntö on osittaisuudistuksista huolimatta vanhentunut. Sotilasoikeudenhoidon kokonaisuudistusta on pidettävä välttämättömänä. Sotilasoikeudenkäyttöön kuuluu, paitsi varsinainen oikeudenkäyntimenettely, myös kurinpitomenettely. Sotilasoikeudenkäynnistä samoin kuin sotilaskurinpitomenettelystä ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Sotilaita koskevat rikosasiat ehdotetaan rauhan aikana siirrettäviksi sotaoikeuksista yleisten alioikeuksien käsiteltäviksi. Sotilasoikeudenkäyntiä koskevan uudistuksen toteuttaminen merkitsisi siten nykyisten sotaoikeuksien lakkauttamista. Alioikeuksissa ja hovioikeuksissa sekä määrätyissä tapauksissa myös korkeimmassa oikeudessa osallistuisi sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittelyyn kaksi sotilasjäsentä. Helsingin hovioikeuden erikoisasema muutoksenhakuasioissa eräänlaisena sotaylioikeutena pois- tuisi, mutta se käsittelisi edelleen kaikki hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena vireille pantavat sotilasrikosasiat. Sotilasrikosten erikoisluonne vaatii eräitä poikkeuksia yleisestä oikeudenkäyntimenettelystä. Tärkeimmät niistä koskevat sotilasoikeudenkäyntiasioiden keskittämistä ja niiden vireillepanoa. Syyttäjänä sotilasoikeudenkäynnissä toimisi sotilaslakimies. Sota-aikana sotilaita koskevat rikosasiat käsiteltäisiin tietyin edellytyksin sotaoikeuksissa. Niiden kokoonpano olisi sama kuin nykyisten sotaoikeuksien. Ehdotettaessa jo rauhan aikana erillistä sotaoikeusjärjestelmää sota-aikaa varten on samalla katsottu, ettei pikaoikeutta tai sitä vastaavaa poikkeuksellista tuomioistuinta ole asetettava missään olosuhteissa. Sotilasrikoslainsäädännön ja sotilaskurinpitomenettelyä koskevien säännösten uudistamista tarkoittavat hallituksen esitykset annetaan eduskunnalle tämän esityksen yhteydessä. Uudistus aiheuttaa muutoksia eräisiin erikoislakeihin. Uusi sotilasrikos- ja sotilasoikeudenkäyntilainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1983 alussa C

2 2 N:o 86 YLEISPERUSTELUT 1. Yleistä 1.1. Lähtökohdat ja tavoitteet Sotilaiden lainsäädännöllistä erityisasemaa ja sen syitä on selvitetty hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi rikoslain täydentämisestä sotilasrikoksia koskevilla säännöksillä sekä siihen liittyviksi laeiksi. Sotilaita koskevat rangaistussäännökset tullaan sijoittamaan rikoslakiin ( RL). Nyt nämä säännökset ovat sotaväen rikoslaissa ( SRL). Rikosten seuraamukset määrätään yleensä tuomioistuimessa. Suurimmasta osasta palveluksessa olevien sotilaiden tekemiä rikoksia määrätään seuraamus esimiehen toimesta kurinpitomenettelyssä. V akavimmat rikokset sekä palveluksesta vapautuneita koskevat rikosasiat edellyttävät tuomioistuinkäsittelyä. Tuomioistuime~sa tarvitaan usein erityisasiantuntemusta, esimerkiksi puolustusvoimia koskevien erityiskysymysten selvittämiseksi. Sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain (93/20; STL) ja myös sitä täydentävän eräistä väliaikaisista poikkeuksista sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annetun lain (26R/47; vuoden 1947 väliaikaislaki) säätämisen jälkeen ovat puolustusvoimissa vallitsevat olosuhteet ja sen organisaatio sekä myös puolustusvoimien asema yhteiskunnassa ja sitä koskevat käsitykset huomattavasti muuttuneet. Erilliset sotaoikeudet puolustusvoimissa palvelevia varten, vaikka niiden toimivalta määräytyisikin ensisijaisesti rikoksen laadun perusteella, eivät ole enää rauhan aikana puolustusvoimien toiminnan kannalta välttämättömän tarpeen vaatimia. Sotilasrikoksista yli 90 prosenttia käsitellään nykyään kurinpitomenettelyssä. Puolustusvoimien erityisalasuhteet vaativat kurinpitomenettelyn säilyttämistä Sotilasoikeudenkäynnin järjestäminen STL:n uudistamista suunniteltaessa on lähtökohtana aikaisemmin pidetty erillisten sotaoikeuksien säilyttämistä. Tärkein perustelu on ollut sotilasrikosasioita käsiteltäessä tarvittavan asiantuntemuksen järjestäminen oikeudenkäyntimenettelyssä. Erillisjärjestelmän, johon on kuulunut myös erikoissyyttäjä, on katsottu edistävän oikeudenkäynnin nopeutta ja joustavuutta. Sotaoikeudet ovat yleisiä tuomioistuimia helpommin voineet kokoontua asianomaisen joukko-osaston tai muun puolustusvoimien osan sijoituspaikkakunnalla. Sotaoikeuksia puoltavat seikat voidaan kuitenkin tarkoituksenmukaisella tavalla ottaa huomioon riippumatta siitä, valitaanko erillisjärjestelmä vai käsitelläänkö sotilasrikosasiat yleisissä alioikeuksissa. Oikeudenkäytön järjestämisessä on johtavana periaatteena pidettävä, ettei erikoistuomioistuimia aseteta, ellei siihen ole erittäin painavia asiasyitä. Tuomioistuinlaitoksen yhtenäisyyden kannalta asiaa tarkasteltaessa on kiinnitetty huomiota siihen, että erikoistuomioistuinten käytäntö voi kehittyä omaan suuntaansa. Nämä seikat puoltavat yhtenäisjärjestelmän asettamista erillisjärjestelmän edelle. Kansalaisten yhdenvertaisuuden periaate ei sinänsä ole esteenä erikoistuomioistuinten perustamiselle edellyttäen, että oikeudenkäytön taso takaa suunnilleen samanlaisen oikeusturvan lainkäytön eri aloilla. Siirtämällä asiat sotaoikeuksista yleisten tuomioistuinten käsiteltäviksi voidaan ilmeisesti vähentää sotilasoikeudenkäyttöön aika ajoin kohdistunutta epäluottamusta, joka tosin on saattanut johtua siitäkin, ettei järjestelmää ole riittävästi tunnettu. Sotilasrangaistussäännösten alaiset henkilöt tulisivat silloin periaatteessa samanlaisen oikeudenkäyntimenettelyn piiriin kuin muut kansalaiset. Sotilasoikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa järjestettäessä on nykyisen erillisjärjestelmän edut, muun muassa sotilaallinen asiantuntemus oikeudenkäynnissä, säilytettävä. Eräänä keskeisenä osana yleisten alioikeuksien kehittämistyössä on se, että alioikeuden kokoonpanon tulisi voida asiaryhmittäin vaihdella. Tähän liittyy kysymys tuomioistuimen tarvitseman erityisasiantuntemuksen hankkimisesta. Esitystä valmisteltaessa oli ensin lähtökohtana se, että sotilasoikeudenkäynnissä olisi tuomioistuimen apuna ollut erityisiä sotilasasiantuntijoita. Heillä olisi ollut mahdollisuus osallistua päätösneuvotteluun asiassa, mutta he eivät olisi olleet tuomioistuimen jäseniä. Erityisesti puolustusministeriön taholta on katsottu, että tuomioistuimen on voitava käyttää välittömästi hyväkseen sotilasasiantuntemusta. Sen vuoksi on katsottu tarkoituksenmukai-

3 N:o 86 3 seksi, että alioikeudessa sotilasoikeudenkäyntiasia käsiteltäisiin pääsääntöisesti erityiskokoonpanossa, johon kuuluisi lakimiespuheenjohtaja ja kaksi sotilasjäsentä. Jäsenillä olisi yksilöllinen äänivalta ja myös sotilasjäsenet toimisivat tuomarin vastuulla. Hovioikeudessa olisi vastaavasti säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi kaksi sotilasjäsentä, kun taas korkeimmassa oikeudessa olisi sotilasjäsenet vain silloin, kun asianosaiselle on myönnetty valituslupa tai kun muutoksenhakemus koskee hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemaa sotilasoikeudenkäyntiasiaa sekä eräissä tapauksissa ylimääräistä muutoksenhakua käsiteltäessä. Edellisessä kappaleessa selostettua kannanottoa tukee se, että ennen alioikeuksien kokoonpanon yhtenäistämistä ei ole aiheellista olennaisesti muuttaa sotaoikeuksissa nyt käytettyä kokoonpanoa, vaan asia on ratkaistava pysyvästi alioikeuksien yhtenäistämisestä päätettäessä. Tässä esityksessä ehdotettu ratkaisu ei välttämättä ennakoi sitä, miten sotilasoikeudenkäynti tullaan järjestämään, sillä vastaisuudessa toteutettaviin järjestelyihin vaikuttavat ne kokemukset, joita alioikeusuudistukseen mennessä saadaan. Sotilasolosuhteet vaativat poikkeuksia yleisestä oikeudenkäyntijärjestyksestä eräissä muissakin suhteissa. Tärkeimmät poikkeukset sisältyvät oikeuspaikkaa ja asian vireilletuloa koskeviin säännöksiin. Ehdotetun alioikeuksien erityiskokoonpanon vuoksi ei sotilasrikosasiain oikeuspaikkasäännöksiä voida laatia yhtä joustaviksi kuin yleisten alioikeuksien osalta muuten on ollut tarkoitus. Jäljempänä sotilasoikeudenkäyntilain yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa 1.1. tehdään selkoa niistä periaatteista, joiden mukaan sotilasoikeudenkäynti yleisissä tuomioistuimissa ehdotetaan järjestettäväksi. Sotilasoikeudenkäyntiasioiden siirtäminen yleisiin tuomioistuimiin ei sinänsä estä erikoissyyttäjäjärjestelmän säilyttämistä. Syyttäjälaitosta kehitettäessä on tavoitteena yhtenäinen syyttäjistö, jossa eräät asiaryhmät voitaisiin keskittää tietyille syyttäjille. Esitystä valmisteltaessa pidettiin ensin johdonmukaisena siirtää myös syyttäjän tehtävät sotilasoikeudenkäyntiasioissa yleiseen syyttäjälaitokseen kuuluville kaupunginviskaaleille ja nimismiehille. Nykyisten sotaoikeuksien syyttäjinä toimivat sotilaslakimiehet, joilla on hyvä perehtyneisyys puolustusvoimien olosuhteisiin. Jotta sotilasoikeudenkäyntiasioiden siirtäminen sotaoikeuksista yleisiin tuomtotstutmnn ei tilapäisestikään heikentäisi mahdollisuuksia käsitellä niitä asian~ tuntevasti, on päädytty ehdottamaan erikoissyyttäjien käyttöä alioikeudessa. Niinpä sotilaslakimiehet tulisivat edelleen toimimaan syyttäjinä sotilasoikeudenkäynnissä. Järjestelmää voidaan tarkistaa myöhemmin syyttäjälaitosta koskevan laajemman uudistuksen yhteydessä. Erillisten sotaoikeuksien perustaminen sotaaikana on kuttenktn katsottu tarpeelliseksi sen vuoksi, että yleisten tuomioistuinten toiminta voi sotatoimien johdosta vaikeutua, ehkä kokonaan estyäkin. Sotilasoikeudenkäyntiasiat kuitenkin lisääntyvät sota-aikana. Asioiden joutuisa käsittely edellyttää silloin, että tuomioistuin toimii puolustusvoimien yhteydessä. Sotaoikeuden jäsenten nimittäminen sekä oikeudenkäyntimenettely on pyrittävä järjestämään niin, että tuomioistuin on riippumaton. Periaatteessa ei itse oikeudenkäyntimenettelyä tule järjestää erilaiseksi rauhan ja sodan aikana. 2. N y k y i n e n t il a n n e j a a s i a n valmistelu 2.1. Laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä Alioikeutena sotilasrikosasiassa on nyt aina sotaoikeus. Sen puheenjohtajana on sotatuomari sekä jäseninä yksi vähintään luutnantin arvoinen upseeri ja yksi enintään sotilasmestarin arvoinen toimiupseeri taikka aliupseeri tai mrehistöön kuuluva sotilas. Sotaoikeus toimii sotilaspiirin yhteydessä. Sen tuomiopiiriin kuuluvat kaikki määrätylle alueelle sijoitetut joukko-osastot, muodostelmat ja laitokset. Muutoksenhakutuomioistuimia ovat Helsingin hovioikeus ja korkein oikeus. Niissä sotaoikeusasian käsittelyyn osallistuu säännönmukaiseen kokoonpanoon kuuluvien jäsenten lisäksi kaksi sotilasjäsentä. Joukko-osaston komentaja määrää, käsitelläänkö sotilasrikosasia kurinpitomenettelyssä vai nostetaanko siitä syyte sotatuomioistuimessa. Oikeudenkäyntimenettely sotaoikeudessa on pääsääntöisesti samanlainen kuin yleisissä tuomioistuimissa. Sotaoikeus saa viran puolesta määrätä syytetylle puolustajan, joka saa palkkion valtion varoista. Asiakirjojen pöytäkirjaamista sekä muutoksenhakumenettelyä on yksinkertaistettu.

4 4 N:o 86 STL 6 luvussa on säännökset sota-aikana asetettavasta pikaoikeudesta. Tämän erikoistuomioistuimen asettaminen on tullut kysymykseen vain erityisen vaaranalaisissa olosuhteissa. Pikaoikeuden puheenjohtajana on sotatuomari sekä jäseninä asianomaisen komentajan määräämät kahdeksan upseeria Valmisteluvaiheet ja -aineisto Hallitus antoi 20 päivänä syyskuuta 1968 eduskunnalle esityksen sotilastuomioistuinlaiksi sekä eräiksi siihen lii ttyviksi laeiksi ( n: o 7 5/ 1968 vp.). Tämän esityksen tarkoituksena oli sotilasoikeudenkäynnin uudistaminen säilyttämällä erilliset sotaoikeudet ja saattamalla ne vakinaiselle kannalle. Eduskunnan toinen lakivaliokunta katsoi 22 päivänä tammikuuta 1970 antamassaan mietinnössä ( n:o 2/1969 vp.), että sotilasrikosasiat olisi käsiteltävä rauhan aikana raastuvanoikeuksissa, sekä ehdotti lakiehdotukset hylättäviksi. Tämän jälkeen hallitus peruutti esityksensä. Valtioneuvosto asetti 21 päivänä lokakuuta 1970 sotilasrikos- ja sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamiskomitean tehtävänään valmistella muun muassa esitysehdotus nykyisin sotaoikeuksissa käsiteltävien asioiden siirtämiseksi yleisten alioikeuksien käsiteltäviksi. Komitean mietintöön ( 1972: A 18) sisältyi ehdotus sotilasoikeudenkäyntilaiksi. Sotilaita koskevat rikosasiat ehdotettiin käsiteltäviksi rauhan aikana yleisissä alioikeuksissa, jotka olisivat tarvittaessa kuulleet erityisiä sotilasolosuhteita tuntevia asiantuntijoita. Myös hovioikeuksiin olisi määrätty sotilasasiantuntijat. Syyttäjänä sotilasoikeudenkäynnissä olisi ollut kaupunginviskaali tai nimismies. Mietinnöstä pyydettiin lausunto muun muassa puolustus- ja sisäasiainministeriöiltä, pääesikunnalta, hovioikeuksilta ja eräiltä muilta tuomioistuimilta sekä puolustusvoimien eri henkilöstöryhmiä edustaviita järjestöiltä. Lausunnonantajia oli 24. Yhteenveto lausunnoista on julkaistu oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisusarjassa ( n:o 13/1973). Yhdessätoista lausunnossa on hyväksytty ehdotus asioiden siirtämisestä sotaoikeuksista yleisiin tuomioistuimiin. Kahdeksassa lausunnossa on asetuttu nykyisen sotaoikeusjärjestelmän kannalle. Erityisesti puolustushallinnon taholla on pidetty sotaoikeuksien säilyttämistä tarpeellisena. Viidessä tapauksessa lausunnonantaja ei ole ottanut kantaa tähän kysymykseen. Lausunnoissa on vaadittu asioiden käsittelyn keskittämistä lähinnä raastuvanoikeuksiin. Pysyvien asiantuntijoiden käyttämistä ei ole pidetty riittävänä tuomioistuimen tarvitseman erityisasiantuntemuksen saamiseksi. Muun muassa puolutusministeriön mielestä sotilasasiantuntijoiden tuli olla tuomioistuimen jäseninä. Yleisten syyttäjien toimimista syyttäjinä myös sotilasrikosasioissa on vastustettu. Sota-aikaa varten ehdotettua sotaoikeusjärjestelmää on pidetty liian kaavamaisena. Perusratkaisua erillisjärjestelmästä luopumisesta ei ole valmistelutyön yhteydessä muutettu. Muuten lausunnoissa esitetyt näkökohdat ja ehdotusten yksityiskohtia koskevat huomautukset on pyritty ottamaan jatkovalmistelussa huomioon. Oikeusministeriössä laaditusta tarkistetusta ehdotuksesta pyydettiin laintarkastuskunnan lausunto. Laintarkastuskunta katsoi lausunnossaan ( n:o 2/1977), että vaikka nykyisen erillisjärjestelmän avulla voidaankin saavuttaa eräitä vieläpä varsin merkittäviäkin etuja, näitä ei rauhan aikana tarvitse pitää niin ratkaisevina, että sotilastuomioistuinten säilyttäminen olisi katsottava välttämättömän tarpeen vaatimaksi. Yksityiskohtaisissa perusteluissa tehdään selkoa niistä yksityiskohtaisista huomautuksista, joita laintarkastuskunta on lausunnossaan esittänyt. Uudistuksen jatkovalmistelussa päädyttiin erityisesti puolustusministeriön ja pääesikunnan kannanottojen johdosta ratkaisuun, jossa alioikeuden ja hovioikeuden sekä määrätyissä tapauksissa myös korkeimman oikeuden kokoonpanoon kuuluisi edelleen sotilasjäsenet. Samoin ehdotetaan erikoissyyttäjäjärjestelmän säilyttämistä Esityksen suhde muuhun valmistelutyöhön Tuomioistuimia ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevat ongelmat ovat jatkuvasti olleet oikeuspoliittisen keskustelun kohteena. Oikeudenkäyntimenettelyä koskevan uudistamistyön periaatteita ei vielä ole vahvistettu. Koska rikosasiain oikeudenkäyntiä koskevien laajempien osittaisuudistusten toteutuminen on viivästynyt, uusi sotilasoikeudenkäyntilaki rakentuu pääasiassa nykyisen lainsäädännön varaan. Hallituksen esitykseen rikosten yhtymistä koskevan

5 N:o 86 lainsäädännön uudistamisesta (n:o 84/1980 vp.} sisältyvä ehdotus oikeudenkäymiskaaren (OK) rikosasiain oikeuspaikkasäännösten muuttamisesta on otettu tässä yhteydessä huomioon. Sanottu uudistus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta Valmistelutyössä ei ole voitu käyttää hyväksi niitä ehdotuksia, jotka keväällä 1980 on tehty alioikeuksien organisaation ja kokoonpanon sekä oikeudenkäyntimenettelyn uudistamiseksi. Lähtökohdaksi on kuitenkin otettu se, ettei sotilasrikosasioita voida käsitellä alioikeudessa yhden tuomarin istunnossa. Valmisteltaessa sotilasoikeudenkäytön uudistamista tarkoittavia lakiehdotuksia oikeus- ja puolustusministeriöt ovat olleet keskenään yhteistoiminnassa. 3. U u d i s t u k s en ta 1 o u d e lli s e t j a organisatoriset vaikutukset Kun sotaoikeuksissa on vuosittain käsitelty vain noin asiaa, ei yleisille tuomioistuimille uudistuksesta aiheutuva lisätehtävä edellyttäne henkilöstön määrän lisäämistä. Istuntojen järjestämisen vuoksi tullaan eratslm alioikeuksiin tarvitsemaan lisähenkilöstöä. 4. L u e tt e 1 o e s it y k s e e n s i s äl t y vistä lakiehdotuksista Hallituksen esitys sotilasoikeudenkäyntilaiksi sääntelee oikeudenkäyntimenettelyä sekä yleisissä tuomioistuimissa että sota-aikana sotaoikeuksissa. Lain ensimmäinen luku sisältää sotilasoikeudenkäyntiasioita koskevat yleiset säännökset. Seuraavat luvut käsittelevät laillista tuomioistuinta, sotilasjäseniä, asian vireillepanoa ja käsittelyä, muutoksenhakua sekä sotaoikeuksia. Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevistä yleisistä alioikeuksista sekä sotilasoikeudenkäyntilain voimaanpanosta on tarkoitus säätää erilliset lait. Sotilasoikeudenkäyntilain täytäntöönpanosta annettaisiin lisäksi erillinen asetus. Esitykseen sisältyvät lisäksi lait rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen ( RVA) 15 ja 16 :n sekä korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 a :n (106/79) muuttamisesta. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Sotilasoikeudenkäyntilaki 1.1. Sotilasoikeudenkäynti yleisissä tuomioistuimissa Sotilasoikeudenkäytössä korostuu tarve asioiden joustavaan ja nopeaan käsittelyyn. Tämä johtuu puolustusvoimien erityisalasuhteista sekä sotilasoikeudenkäynnin ja kurinpitomenettelyn sopeuttamisesta keskenään. Nopeusvaatimusta tukee sotilasoikeudenkäyntiasioiden keskittäminen niin, että kutakin joukko-osastoa koskevat asiat käsitellään samassa tuomioistuimessa. Samalla tuomioistuimen jäsenet saavat suuremman valmiuden käsitellä sotilasoikeudenkäyntiasioita kuin asioiden jakautuessa hyvin moniin tuomioistuimiin. Myös rangaistuskäytännön yhdenmukaisuus puoltaa asioiden käsittelyn keskittämistä. Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsiteltäisiin ehdotuksen mukaan sekä raastuvan- että kihlakunnanoikeuksissa. Tämä on käytännön kannalta välttämätöntä, koska huomattava osa puolustusvoimien joukoista on sijoitettu paikkakunnille, jotka eivät kuulu raastuvanoikeuden tuomiopiiriin. Tuomiokuntien siirtäminen uuteen palkkausjärjestelmään sekä istuntojen pitäminen säännöllisin väliajoin parantavat kihlakunnanoikeuksien toimintaedellytyksiä niin, että niiden mahdollisuudet käsitellä erikoisrikoksia koskevia asioita ovat periaatteessa samat kuin raastuvanoikeuksienkin. Määrättäessä sotilasrikosasioita käsittelevän alioikeuden puheenjohtaja on otettava huomioon, että hänellä on, mikäli mahdollista, asiantuntemusta sotilasolosuhteista. Sotilasoikeudenkäyntiasiat on tarkoituksenmukaista käsitellä, jollei niiden lukumäärä muuta vaadi, alioikeuden samalla osastolla. STL:n mukaisena muutoksenhakutuomioistuimena sotaoikeusasioissa toimii vain Helsingin hovioikeus. Siirrettäessä sotilasoikeudenkäynti-

6 6 N:o 86 asiain käsittely raastuvan- ja kihlakunnanoikeuksiin on johdonmukaista, että erillisjärjestelmästä muutoksenhakuasteessakin luovutaan. Helsingin hovioikeuden erikoisaseman säilyttäminen, jota laintarkastuskunta ehdotti, ei ole muutoksenhakuasioissa selkeä järjestelmä eikä alioikeuksien valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista. Mahdollista sitävastoin on määrätä Helsingin hovioikeus käsittelemään kaikki ne sotilasoikeudenkäyntiasiat, joissa hovioikeus on ensimmäinen oikeusaste. Ehdotuksen mukaan muutoksenhakemukset sotilasoikeudenkäyntiasioissa jakautuisivat kaikkien hovioikeuksien kesken. Sotilaallisen asiantuntemuksen tarve tulee tuomioistuimessa kysymykseen muun muassa sotilasmerenkulkua ja -ilmailua, taisteluvälineiden käytöstä annettujen varomääräysten rikkomista ja sotaharjoituksissa sattuneita palvelusrikoksia koskevissa asioissa. Puolustusvoimia koskevien erityismääräysten soveltamisessa sekä sotilaallisten miljöönäkökohtien vaiottamisessa sotilaallisella asiantuntemuksella on myös tärkeä merkitys. Suunniteltaessa yleisten alioikeuksien kokoonpanoa sotilasoikeudenkäyntiasioissa on ollut esillä kaksi vaihtoehtoa: joko samankaltainen asiantuntijajärjestelmä kuin merioikeusasioissa tai sotilasjäsenten kuuluminen tuomioistuimen kokoonpanoon. Yleisperusteluissa selostetuista syistä on päädytty jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Koska raastuvan- ja kihlakunnanoikeuksien kokoonpano on erilainen, ei sotilasjäsenten käyttöä voida järjestää siten, että he olisivat tuomioistuimen jäseninä sen säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi, vaan tiettyihin alioikeuksiin on järjestettävä erityiskokoonpano sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittelyä varten. Siihen kuuluisi lainoppinut puheenjohtaja ja kaksi sotilasjäsentä. Ehdotettu järjestelmä eroaisi nykyisen sotaoikeuden kokoonpanosta sikäli, että tuomioistuimen puheenjohtajana olisi yleisen alioikeuden tuomari. Uudistuksella on yhtymäkohtia oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetulla lailla ( 650/73) toteutettuun järjestelmään, jonka mukaan tiettyihin alioikeuksiin on asetettu erityiset osastot, asunto-oikeudet käsittelemään sen toimivaltaan kuuluvat huoneenvuokrasuhteesta johtuvat riita-asiat. Riippumatta siitä, toimiiko asunto-oikeus raastuvanoikeuden vai kihlakunnanoikeuden yhteydessä, on sen kokoonpano sama eli lakimiespuheenjohtaja ja kaksi jäsentä. Ne alioikeudet, joihin asunto-oikeutta ei ole asetettu, käsittelevät huoneenvuokra-asioita säännönmukaisessa kokoonpanossaan. Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevää kokoonpanoa ei ehdoteta järjestettäväksi alioikeuden erityiseksi osastoksi, joka eroaisi muusta alioikeusorganisaatiosta esimerkiksi nimensä perusteella. Hovioikeuksiin ehdotetaan järjestelmää, jossa sotilasjäsenet kuuluvat tuomioistuimen kokoonpanoon sen varsinaisten jäsenten lisäksi kuten Helsingin hovioikeudessa nykyisen lain mukaan. Korkeimmassa oikeudessa ei sitävastoin tarvita sotilasjäseniä yhtä laajasti, ottaen huomioon korkeimman oikeuden muuttunut tehtävä valituslupajärjestelmän voimaantulon jälkeen. Sotilasjäsenet osallistuisivat asian käsittelyyn sen jälkeen, kun kysymys valitusluvan myöntämisestä on ratkaistu korkeimman oikeuden kolmijäsenisessä jaostossa. Sotilasjäsenet kuuluisivat korkeimman oikeuden kokoonpanoon myös sen käsitellessä muutoksenhakemusta asiassa, jonka hovioikeus on käsitellyt ensimmäisenä oikeusasteena. Laillinen tuomioistuin sotilasoikeudenkäyntiasioissa määräytyy ensisijaisesti sen joukkoosaston mukaan, missä vastaaja palvelee, eikä rikoksen tekopaikan perusteella. Alioikeuden toimivalta sen erityiskokoonpanossa on rajattu vain sotilasoikeudenkäyntiasioihin, joten se ei voi käsitellä syytettä vastaajan mahdollisesti tekemistä muista rikoksista, vaan ne on käsiteltävä alioikeuden säännönmukaisessa kokoonpanossa. Myöskään sotilasrikokseen osallista siviilihenkilöä koskevaa asiaa ei saa käsitellä alioikeudessa sotilasjäsenten läsnä ollessa. Joustavan käsittelyn turvaamiseksi tarvitaan vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja, joissa sotilasrikosasiat voitaisiin tietyin edellytyksin käsitellä tuomioistuimen säännönmukaisessa kokoonpanossa. Asioiden käsittelyä vaihtoehtoisesti eri alioikeuksissa ei kuitenkaan voida järjestää niin laajaksi kuin uudistusta valmisteltaessa aluksi oli tarkoitus. Sotilasoikeudenkäyntijärjestelmää uudistettaessa on säilytetty mahdollisuus siihen, että tuomioistuimen istunto pidetään asianomaisen joukko-osaston sijoituspaikkakunnalla. Pyrkimyksenä on myös asiain käsittelyn keskittäminen tuomioistuimessa vain yhteen istuntoon. Sotilasoikeudenkäynnin vireillepane on järjestettävä osaksi muista rikosasioista poikkeavasti. Ennen asian lähettämistä tuomioistuimelle on ratkaistava, käsitelläänkö asia kurinpitomenettelyssä. Tämän ratkaisee sotilasesimies eikä virallinen syyttäjä. Sotilasrikosten esi-

7 N:o 86 7 tutkintaa ja sotilasrikosten johdosta käytettäviä pakkokeinoja koskevat säännökset on tarkoituksenmukaista sijoittaa sotilaskurinpitolakiin. Asian vireillepanosta tuomioistuimessa säädettäisiin sotilasoikeudenkäyntilaissa. Sotilasesimiehen ja syyttäjän toimivallan välisen rajan selventämiseksi ehdotetaan RVA 15 :n muuttamista. Sotilasrangaistussäännösten alaisten henkilöiden oikeusturvan takaamiseksi tarvitaan erikoissäännöksiä. Joukko-osastoissa olisi asian valmisteluvaiheessa voitava käyttää hyväksi lakimiesasiantuntemusta. Ruotsin puolustusvoimien käytössä olevaan niin sanottuun auditöörijärjestelmään on laintarkastuskunnan lausunnossa kiinnitetty erityistä huomiota. Sotilasoikeudenkäyntilain mukaan olisi edelleen mahdollista määrätä vastaajalle puolustaja viran puolesta. Myös muutoksenhakemisessa alioikeuden päätökseen noudatettaisiin eräissä kohdin yleistä muutoksenhakumenettelyä yksinkertaisempaa menettelyä Yleiset säännökset Sotilasoikeudenkäyntilain tarkoituksena on sotaoikeuksissa käsiteltävien asioiden siirtäminen yleisiin alioikeuksiin. Alioikeudessa toimisi syyttäjänä sotilasoikeudenkäynnissä puolustusvoimien palveluksessa oleva sotilaslakimies. Lähtökohtana on, ettei oikeudenkäynti sotilasrikosasioissa eroaisi muusta rikosasiain oikeudenkäynnistä enempää kuin näiden asioiden erikoisluonteen vuoksi on ehdottoman välttämätöntä. Koska menettely yleisissä alioikeuksissa perustuu oikeudenkäymiskaareen, jonka eräät luvut ovat varsin vanhentuneita, on osa nykyisen sotatuomioistuinlain säännöksistä sisällytetty tähän lakiehdotukseen. 1. Sotilasoikeudenkäyntiasiain käsittelystä ja muutoksen hakemisesta niissä annettuihin päätöksiin olisi voimassa, mitä rikosasioista yleensä on säädetty. Poikkeukset yleisestä oikeudenkäyntimenettelystä ilmenevät lakiehdotuksen 2-5 luvusta. Siirrettäessä sotilasrikosasiat rauhan aikana yleisten alioikeuksien käsiteltäviksi on samalla pyritty säilyttämään nykyisen erillisjärjestelmän menettelylliset edut. Sotilasoikeudenkäyntiasiat käsitellään ehdotuksen mukaan niissä yleisissä tuomioistuimissa, jotka nimetään erikseen säädettävässä laissa. Näin sotilasoikeudenkäyntiasiat voidaan rauhan aikana keskittää tiettyihin alioikeuksiin, joissa on sotilasjäsenet. Sota-aikaisia sotaoikeuksia koskevat erityissäännökset ovat sotilasoikeudenkäyntilain 6 luvussa. 2. Säännöksessä määritellään sotilasoikeudenkäyntiasiat. Käsite on laajempi kuin sotilasrikosasia. Tämä on tarpeellista, koska on tarkoituksenmukaista käsitellä sotilaskurinpitomenettelyssä sotilasrikosten lisäksi eräitä muitakin rikoksia koskevia asioita. Käsitteen avulla määritellään lisäksi kurinpitoesimiehen toimivalta. Useimpien puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen kohdistuvien rikosten esitutkinta on myös syytä suorittaa puolustusvoimien toimesta, vaikka kysymys ei olisikaan nimenomaan sotilasrikoksesta. RL:n ehdotetun uuden 45 luvun säännökset sotilasrangaistussäännösten soveltamisalasta osoittavat, keitä henkilöitä sotilasoikeudenkäyntimenettely koskee. Pykälän 1 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntiasioina käsitellään RL 45 luvun alaisen henkilön tekemät sotilasrikokset ja 2 momentin mukaan eräät muut rikokset, jotka kohdistuvat puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen. Jäljempänä 8 : n kohdalla selostetaan ne tapaukset, jolloin syytettä tässä mainituista rikoksista ei kuitenkaan käsitellä sotilasoikeudenkäyntiasiana. Rikoksia, jotka käsiteltäisiin sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä, olisivat eräät toisen sotilaan henkeen ja terveyteen kohdistuvat teot, esimerkiksi pahoinpitely. Vastaavassa asemassa olisivat eräät puolustusvoimien tai toisen sotilaan omaisuuteen kohdistuvat varallisuusrikokset. Tällaisia rikoksia olisivat esimerkiksi varkaus, varastetun tavaran kätkeminen ja toisen omaisuuden luvaton käyttöönottaminen. Laintarkastuskunnan kannasta poiketen ei RL 23 luvussa tarkoitettuja liikennejuopumusrikoksia ole tässä esityksessä ehdotettu pidettäviksi sotilasoikeudenkäyntiasioina. Nämä asiat käsiteltäisiin, jollei teko samalla sisällä palvelusvelvollisuuden vastaista menettelyä, säännönmukaisessa rikosprosessuaalisessa järjestyksessä. Puolustusvoimiin rinnastetaan pykälän 4 momentissa rajavartiolaitos ja suomalainen valvontajoukko. Ehdotetun RL 45 luvun 2 :n mukaan sotilasrangaistussäännösten soveltamisala voi laajeta sota-aikana koskemaan muitakin kuin sotilaita. Jos sotaoikeutta ei ole asetettu, syytteet heitä vastaan käsiteltäisiin silloinkin yleisissä alioikeuksissa. Niiden toimivalta määräytyisi pykälän 3 momentin mukaan. Edellytyk-

8 8 N:o 86 senä sotilasoikeudenkäyntimenettelyn soveltamiseen on se, että edellä tarkoitettu teko on kohdistunut toiseen sotilasrangaistussäännösten alaiseen henkilöön, puolustusvoimiin tai RL 45 luvun 2 :ssä tarkoitettuun laitokseen. Yleisistä oikeudenkäyntiperiaatteista johtuu, että sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellään kysymys oikeudenkäyntikuluista ja niihin rinnastettavista liitännäisvaatimuksista sekä yleensä myös rikosasian yhteydessä esitetty vahingonkorvaus- tai muu yksityisoikeudellinen vaatimus. 3. Niissä yleisissä alioikeuksissa, joihin sotilasoikeudenkäyntiasiat on keskitetty, ne käsiteltäisiin erityiskokoonpanossa. Siihen kuuluisi puheenjohtajana alioikeuden lakimiesjäsen sekä kaksi sotilasjäsentä. Alioikeus olisi tällöin tuomionvoipa, kun puheenjohtaja ja molemmat sotilasjäsenet ovat läsnä. Kihlakunnanoikeudessa ei siten olisi lautakuntaa, ja äänestys sen erityiskokoonpanossa tapahtuisi niin kuin äänestyksestä raastuvanoikeudessa on säädetty. Raastuvanoikeudessa sotilasoikeudenkäyntiasioita käsiteltäessä olisi puheenjohtajana pormestari tai oikeusneuvosmies. Puheenjohtaja määräytyisi raastuvanoikeuden työjärjestyksessä määrätyllä tavalla. Sotilasoikeudenkäyntiasiat tulisi keskittää raastuvanoikeudessa samalle osastolle. Kihlakunnanoikeudessa tulisi sotilasoikeudenkäyntiasioita käsiteltäessä puheenjohtajana olla kihlakunnantuomari tai käräjätuomari, joiden välinen tehtävien jako on säännelty tuomiokunnan työjärjestyksessä. Puheenjohtajina tulisi toimia yleensä samojen, vakinaisessa tuomarinvirassa palvelevien henkilöiden. Jos tuomiokunnassa ei ole käräjätuomaria, hovioikeus voi määrätä kihlakunnantuomarille sijaisen toimimaan hänen ohellaan puheenjohtajana sotilasoikeudenkäyntiasioita käsiteltäessä. Vanhassa palkkausjärjestelmässä olevan tuomiokunnan toiminnan kannalta on mahdollisuus sijaisen käyttämiseen välttämätöntä. Määräys voidaan antaa istuntokohtaisesti tai tietyksi ajaksi taikka toistaiseksi. Näin määrätty sijainen saisi valtion varoista palkkion, jonka perusteet vahvistaa oikeusministeriö. Sijainen olisi täten samassa asemassa kuin asunto-oikeuden varapuheenjohtaja, ja kihlakunnantuomari vastaavasti vapautuisi hänelle tuomiokuntain hoidosta annetun lain 14 :n 1 momentin ( 215/67) nojalla muuten kuuluvasta velvollisuudesta korvauksen suorittamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan hovioikeuden jaostoon sen käsitellessä sotilasoikeudenkäyntiasioita kuuluisi säännönmukaisen kokoonpanon, kolmen hovioikeudenneuvoksen lisäksi jäseninä kaksi sotilashenkilöä. Myös hovioikeuksissa sotilasoikeudenkäyntiasiat tulisi keskittää samalle jaostolle. Tämä edellyttää hovioikeuksista annetun asetuksen (288/52) muuttamista. Korkeimmassa oikeudessa olisi 3 momentin mukaan sotilasjäsenet silloin, kun sotilasoikeudenkäyntiasiassa on myönnetty valituslupa. Tällöin jaostoon kuuluu lisäksi viisi oikeusneuvosta. Sitävastoin valitusluvan myöntämistä koskevan vaiheen käsittely tapahtuisi kolmijäsenisessä jaostossa. Vastaavasti sotilasjäsenet osallistuisivat ylimääräistä muutoksenhakua koskevan asian käsittelyyn silloin, kun se on siirretty kolmijäseniseltä jaostolta täysilukuisen jaoston ratkaistavaksi. Hovioikeuden ensimmäisenä asteena ratkaisemia sotilasoikeudenkäyntiasioita koskevien valitusten käsittelyyn korkeimmassa oikeudessa osallistuisi niin ikään kaksi sotilasjäsentä. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenet osallistuisivat asian käsittelyyn myös täysistunnossa. 4. Pykälässä säädetään, että sotilaslakimies on syyttäjänä yleisessä alioikeudessa, jossa on sotilasjäsenet. Puolustusvoimista annetun asetuksen (274/75) mukaan sotilaslakimieheltä vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto. Sotilaslakimiehen nimittää pääesikunta. Osa viroista on sivutoimisia. Asetuksella on tarkoitus säätää, että pääesikunta määrää, missä tuomioistuimissa kukin sotilaslakimies toimii syyttäjänä. Tästä määräyksestä olisi ilmoitettava oikeuskanslerille. Järjestelmän toimivuuden kannalta ehdotetaan lisäksi, että jos sotilaslakimies on estynyt eikä hänelle ole määrätty sijaista, syyttäjänä on alioikeuden yleinen syyttäjä Toimivaltainen tuomioistuin STL:n mukaan toimivaltainen tuomio1stuin määräytyy ensisijaisesti syytetyn henkilön mukaan. Sama periaate on omaksuttu myös lakiehdotuksessa. Siten on mahdollista keskittää yhtä joukko-osastoa koskevat asiat tekopaikasta riippumatta samaan tuomioistuimeen. Sotilasoikeudenkäyntiasioiden keskittäminen mahdollistaa rangaistuskäytännön yhdenmukaistamisen. Nykyinen sotaoikeusjärjestelmä on tällä tavoin

9 N:o 86 9 keskitetty. Siirrettäessä sotaoikeusasiat yleisiin tuom101stutmun on myös mahdollista järjestää niitä asioita käsittelemään tietyt alioikeudet, jolloin sanottu keskittämistavoite toteutuu. Oikeudenkäynnin joustavuus vaatii lisäksi vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja. Kysymykseen voi tulla valinta sellaisten alioikeuksien kesken, joissa on sotilasjäsenet. Eräissä tapauksissa taas on tarkoituksenmukaista käsitellä asia yleisen lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa, sen säännönmukaisessa kokoonpanossa. Toisaalta sotilasoikeudenkäyntiasioita varten säädettyä menettelyä ei voida käyttää muissa rikosasioissa. Se ei myöskään koske muita kuin sotilasrangaistussäännösten alaisia henkilöitä. Nykyisen STL 3 luvun oikeuspaikkaa koskevat erityissäännökset ovat varsin mutkikkaat. Niissä on jouduttu sääntelemään erikoistuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen toimivallan rajoja. Alioikeuden erityiskokoonpanon vuoksi ei ristiriitatilanteita voida sotilasoikeudenkäyntilaissa ratkaista yksinomaan yleisten oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten mukaan, jotka nekin ovat parhaillaan uudistettavina. 5. Toimivaltainen alioikeus määräytyy sen joukko-osaston sijoituspaikkakunnan mukaan, jossa vastaaja asiaa vireille pantaessa palvelee. Jollei vastaaja ole palveluksessa, alioikeus määräytyy sen joukko-osaston mukaan, jossa hän on viimeksi palvellut tai ollut velvollinen palvelemaan. Joukko-osastolla tarkoitetaan organisatorisesti selvästi erottuvaa puolustusvoimien osaa. Tällaisia ovat esimerkiksi prikaatit, rykmentit ja erilliset pataljoonat sekä patteristot. Erikaisaselajien vastaavat osat samoin kuin sotilaspiirit, sotilasopetuslaitokset sekä eräät muut sotilaslaitokset ja varikot rinnastetaan joukko-osastoon. Rajavartiolaitoksen osat, rajavartiostot ja merivartiostot, ovat samassa asemassa kuin joukko-osasto. Sama koskee suomalaista valvontajoukkoa sekä ehdotetun RL 45 luvun 2 :ssä tarkoitettuja muita joukkoja ja laitoksia. Asioiden keskittäminen vaatii, ettei sotilasoikeudenkäyntiasioita aina käsitellä joukko-osaston sijoituspaikkakunnan yleisessä alioikeudessa, vaan sama alioikeus voisi käsitellä sen tuomiopiirin ulkopuolellekin sijoitetun joukko-osaston asiat. Oikeudenkäynnin joutuisuus kuitenkin vaatii, että tuomioistuimen toimipaikka on suhteellisen lähellä joukko-osastoa. Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevät yleiset alioikeudet lue C teltaisiin erillisessä laissa. Näihin alioikeuksiin on järjestetty 3 :ssä mainittu erityiskokoonpano. Pykälän 1 momentin mukaan asia on käsiteltävä joukko-osastoa lähimmässä sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevässä yleisessä alioikeudessa. Jos joukko-osaston yksiköitä on sijoitettu useille paikkakunnille, sen sijoituspaikkakuntana pidetään sitä kuntaa, jonka alueella esikunta tai vastaava johtoporras sijaitsee. Tästä säädettäisiin asetuksella. Vastaava periaate on omaksuttu vuoden 1947 väliaikaislain 3 :n 2 momentissa. Vaihtoehtoisesti vo1ta1sun sotilasoikeudenkäyntiasia käsitellä rikoksen tekopaikkakuntaa lähinnä olevassa 1 :n 2 momentissa tarkoitetussa tuomioistuimessa. Lisäksi asia voitaisiin käsitellä siinä erityiskokoonpannussa tuomioistuimessa, joka toimii lähinnä vastaajan asuintai oleskelupaikkakuntaa. Edellytyksenä olisi 2 momentin mukaan se, että sanottu järjestely esitettävään selvitykseen ja kustannuksiin sekä muihin seikkoihin nähden katsotaan soveliaaksi. Säännöksessä tarkoitettuja syitä voivat olla muun muassa, että asian selvittämiseksi on kuultava useita rikoksen tekopaikkakunnalla asuvia todistajia tai että vastaaja ei enää ole palveluksessa. 6. Hovioikeus käsittelisi edelleen osan sotilasoikeudenkäyntiasioita ensimmäisenä oikeusasteena. STL 30 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan kaikkien upseerien ja lisäksi heihin rionastettavien puolustusvoimien viran- tai toimenhaltijain tekemiä rikoksia koskevat syytteet käsittelee nyt ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin hovioikeus. Tämä merkitsee poikkeusta yleisestä käytännöstä. Hovioikeus toimii ensimmäisenä oikeusasteena ainoastaan alituomareiden, valtioneuvoston esittelijäiden ja eräiden ylimpien virkamiesten virkasyyteasioissa. Hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena syytettävien sotilaiden piiriä tulisi sen vuoksi supistaa. Ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeudessa käsiteltävien asioiden määrä on suhteellisen vähäinen. Toisaalta ne poikkeavat laadultaan ja sisällöltään alioikeuksissa tavallisesti käsiteltävistä rikosasioista. Tämän vuoksi ne voidaan perustellusti keskittää edelleen Helsingin hovioikeuteen. Syyttäjänä Helsingin hovioikeudessa toimisi sen kanneviskaali. Pykälän mukaan Helsingin hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena ne sotilasoikeudenkäyntiasiat, jotka koskevat joukko-osaston komentajan tai vähintään majurin arvoisen

10 10 N:o 86 upseerin tekemiä rikoksia. Ei ole asianmukaista, että syyte joukko-osaston komentajaa vastaan käsiteltäisiin siinä tuomioistuimessa, jossa käsiteltävien sotilasoikeudenkäyntiasioiden vireilletulosta hän itse päättää. Vastaavasta syystä esimerkiksi kaupunginviskaalin virkasyyteoikeuspaikka on hovioikeus. Joukko-osaston komentajat ovat tavallisesti everstin tai everstiluutnantin arvoisia upseereita, mutta heidän sijaisinaan on usein majureita. Esiupseerit ovat selvästi erottuva ryhmä puolustusvoimien henkilöstössä. Lain soveltamisen kannalta on johdonmukaista asettaa raja tiettyyn sotilasarvoon. Majurin virassa tai vastaavassa muussa sotilasvirassa palvelevat henkilöt ja heidän esimiehensä rinnastettaisiin siis tässä suhteessa joukko-osaston komentajiin. Jos alioikeuden tuomiovallan alainen henkilö on vasta rikoksen tehtyään, mutta ennen syytteen nostamista tullut välittömästi ylioikeuden tuomiovallan alaiseksi, asian käsittely kuuluu hovioikeudelle. Syytteet sotilaita vastaan valtio-, maan- tai sotapetoksesta ovat STL 30 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuuluneet sotaylioikeuden, Helsingin hovioikeuden käsiteltäviksi. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 2 :n mukaan hovioikeus muutenkin käsittelee tällaiset asiat ensimmäisenä oikeusasteena. Erityinen sotilaita koskeva säännös on siten tarpeeton. 7. Pykälän säännöksen mukaan määräytyy toimivaltainen tuomioistuin tilanteessa, jossa sotilasta vastaan voidaan nostaa syyte useassa 1 :n 2 momentissa tarkoitetussa tuomioistuimessa. Lisäksi se koskee tapauksia, joissa kaksi tai useampi sotilas on osallinen samaan sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen. Rikosasiain oikeuspaikkaa koskevien säännösten muuttamista tarkoittava lakiehdotus, joka liittyy RL 7 luvun rikosten yhtymistä koskevien säännösten uudistamiseen, on eduskunnan käsiteltävänä. Tavoitteena on, että kaikki saman henkilön tekemiä ilmitulleita rikoksia koskevat syytteet voidaan käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Sotilasoikeudenkäyntiasiain yhtymistä koskevan järjestelmän tulee olla mahdollisimman yhdenmukainen ehdotettujen OK 10 luvun uusien säännösten kanssa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että toimivaltainen tuomioistuin edellä mainituissa rikosten yhtymistä tarkoittavissa tilanteissa määräytyisi yleisessä laissa säädettyjen perusteiden mukaisesti. Syytteen useista sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävistä rikoksista saa käsitellä jokainen 1 :n 2 momentissa tarkoitettu tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään jotakin näistä rikoksista koskevan syytteen. Tuomioistuimen toimivalta perustuu sotilasoikeudenkäyntilain 5 :ään, ja asia on käsiteltävä sotilasjäsenten läsnä ollessa. Edellytyksenä asioiden yhdessä käsittelemiselle on ehdotetun OK 10 luvun 22 b :n mukaan, että se on yhteisen rangaistuksen tuomitsemiseksi tarkoituksenmukaista taikka se esitettävään selvitykseen ja kustannuksiin sekä muihin seikkoihin nähden katsotaan soveliaaksi. Sotilasoikeudenkäyntilain 2 : ssä tarkoitettuun rikokseen osallisia sotilaita koskevan syytteen saa käsitellä sen alioikeuden erityiskokokoonpano, jonka tuomiovallan alainen joku heistä on. Vaikka osalliset kuuluisivat eri joukko-osastoihin, asia olisi pyrittävä ratkaisemaan kaikkien kohdalta samassa oikeudenkäynnissä. Jos asia on ollut aikaisemmin vireillä jotakuta osallista vastaan, saadaan myös muita osallisia syyttää samassa tuomioistuimessa. Yhtä tai useampaa sotilasta saadaan samalla kertaa syyttää muistakin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävistä rikoksista, vaikka muut eivät niihin olisikaan osallistuneet, jos syytteiden yhdessä käsittely on ehdotetun OK 10 luvun 22 :n 2 momentin tai 22 a :n mukaan mahdollista. Pykälä sääntelee myös tapauksen, jolloin rikokseen osallisista joku on välittömästi hovioikeuden tuomiovallan alainen. Jos asia on vireillä hovioikeudessa, hovioikeus voi tutkia asian kaikkien osallisten kohdalta. Jos asian käsittely hovioikeudessa sen tuomiovallan alaisen henkilön osalta on jo päättynyt, asia tutkitaan muiden osallisten kohdalta alioikeudessa. 8. Säännös koskee niitä tapauksia, jolloin sotilasoikeudenkäyntilain 2 : ssä tarkoitettu rikos voidaan käsitellä yleisen lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Jos sotilas on tehnyt sekä sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen että muun rikoksen, pääsääntönä on, että niitä koskevat syytteet käsitellään erikseen. Tämä merkitsee poikkeusta siitä, että samaa henkilöä koskevat syytteet tulisi käsitellä samalla kertaa. Sanottu poikkeusjärjestely perustuu sotilasoikeudenkäyntiasioiden erikoisluonteeseen. Jos samaan tekoon on sovellettava RL 45 luvun sotilasrikossäännösten ohella muutakin rangaistussäännöstä, asia käsitellään kokonaisuudessaan sotilasoikeudenkäyntilain mukaisessa järjestyksessä. Jos joku on tehnyt useita rikoksia, saadaan niistä kaikista ehdotetun OK 10 luvun 22 b

11 N:o :n mukaan syyttaa tietyin edellytyksin snna tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään jonkin näitä rikoksia koskevan syytteen. Tuomioistuin ei saman luvun 22 e :n mukaan saa kuitenkaan ottaa syytettä tutkittavaksi, jos asian käsittelevästä tuomioistuimesta on annettu erityissäännöksiä. Vastaava rajoitus sisältyy eräiden yhdessä käsiteltävien rikosasiain oikeuspaikasta annettuun lakiin (516/45), joka on ehdotettu OK:n muutoksen yhteydessä kumottavaksi. Käytännön kannalta on tarpeen tehdä mahdolliseksi, että sotilasoikeudenkäyntiasia voidaan käsitellä myös rikosasioissa yleisen lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa yhdessä sen käsiteltäviin muuten kuuluvaa rikosta koskevan syytteen kanssa. Tämä olisi pykälän 1 momentin mukaan mahdollista sen estämättä, mitä ehdotetun OK 10 luvun 22 e :ssä on säädetty, jos järjestelyä asian laadun, selvityksen esittämisen tai muun erityisen syyn takia voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Säännöksen soveltamisella on erityinen merkitys silloin, kun syytetty olisi tuomittava rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen. Eräät sotilasoikeudenkäyntilain 2 :n 2 momentissa mainittuja rikoksia, esimerkiksi puolustusvoimille tai sen palveluksessa olevalle henkilölle kuuluvan omaisuuden varastamista, koskevat syytteet voidaan yleensä haitatta käsitellä yhdessä muita rikoksia koskevan syytteen kanssa. Jos asian laatu taas edellyttää sotilasolojen tuntemusta, asian käsittely vaihtoehtoisessa oikeuspaikassa ei kuitenkaan voisi tulla kysymykseen. Niin ikään olisi sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittelynopeuden turvaamiseksi vältettävä syytteiden yhdessä käsittelemistä, jos juttu sen vuoksi tarpeettomasti laajenisi. Pykälän 2 momentti koskee, paitsi sotilasrangaistussäännösten alaisia, myös muita henkilöitä. Edellytyksenä on, että heidän katsotaan yleisten osallisuutta rikokseen koskevien säännösten mukaan syyllistyneen 2 : ssä mainittuun rikokseen. Yllyttäjänä tai avunantajana sotilasrikokseen voi olla muukin kuin RL 45 luvun alainen henkilö. Muuhun sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen hän voi syyllistyä myös tekijänä, esimerkiksi edellisessä kappaleessa mainittuun anastusrikokseen. Kun kaksi tai useammat ovat syytteessä osallisuudesta 2 :ssä tarkoitettuun rikokseen eikä joku heistä ole sotilas tai muuten RL 45 luvun alainen henkilö, asian käsittely voi ehdotetun OK 10 luvun 22 e :n estämättä tapahtua yleisen lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Kysymykseen tulee silloin ehdotetun OK 10 luvun 22 :n mukaan sellainen alioikeus, joka on jonkun osallisen osalta toimivaltainen. Eri vastaajien eri rikoksia koskevat syytteet saadaan sanotun luvun 22 a :n mukaan tutkia siinä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään jotakin rikosta koskevan syytteen, jos rikoksilla on yhteyttä keskenään. Edellytyksenä kuitenkin on, että asioiden yhdessä käsitteleminen katsotaan asian laadun, selvityksen esittämisen tai muun erityisen syyn takia tarkoituksenmukaiseksi. Jos tämä edellytys ei täyty, samaankin rikokseen osallista sotilasta ja siviilihenkilöä koskevat syytteet käsitellään erikseen. Jos tuomioistuimen toimivalta on 8 :ssä selostetuin tavoin määräytynyt ehdotetun OK 10 luvun b :n mukaan, asia käsitellään tuomioistuimen säännönmukaisessa kokoonpanossa, siis ilman sotilasjäseniä. Tällöin ei sovelleta sotilasoikeudenkäyntilakia, lukuun ottamatta asian vireillepanoa, syytetyn puolustusta ja muutoksenhakumenettelyä koskevia säännöksiä. Syyttäjänä toimii alioikeuden yleinen syyttäjä, siis joko kaupunginviskaali tai nimismies. Tällaisessa asiassa tehty muutoksenhakemus käsitellään 3 momentin mukaan hovioikeudessa säännönmukaisessa kokoonpanossa ja korkeimmassa oikeudessakin ilman sotilasjäseniä. Silloin kun 8 :n mukaisia edellytyksiä ei ole, joudutaan, jos rikoksia on useita, sotilasoikeudenkäyntiasiat käsittelemään tämän lain mukaan ja muita rikoksia koskevat asiat erikseen säännönmukaisessa järjestyksessä. Käytännössä tämä saattaa johtaa siihen, että asiat tosin käsitellään samassa alioikeudessa, mutta eri kokoonpanossa, koska tuomioistuimen toimivalta erityiskokoonpanossa rajoittuu vain sotilasoikeudenkäyntiasioihin. 9. Vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja koskevaan järjestelmään liittyy mahdollisuus siirtää asia viran puolesta toiseen toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Ehdotetun OK 10 luvun 22 c ja d : n mukaiset rikosasian siirtämistä koskevat säännökset tulisivat ehdotuksen mukaan sovellettaviksi myös sotilasoikeudenkäyntilain 2 luvussa tarkoitetuissa tapauksissa. Samoin olisi sovellettava OK 10 luvun 23 :n oikeuspaikkasäännöstä käsiteltäessä rikokseen perustuvia muita julkisoikeudellisia vaatimuksia kuin syytettä. Rikokseen perustuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittelyä koskevaa OK 14 luvun 8-11 : ää sovellettaisiin myös sotilasoikeudenkäyntiasioissa. Tuomioistuimen erityiskokoonpanossa ei saa tutkia rikokseen perustuvaa

12 12 N:o 86 yksityisoikeudellista vaatimusta muuten kuin rikosasiain yhteydessä Tuomioistuimen sotilasjäsenet Tuomioistuimella tulee sotilasoikeudenkäyntiasioita käsitellessään olla käytettävissä sotilaallista asiantuntemusta. Lain 3 luvussa on säännökset eri tuomioistuimien sotilasjäsenten tehtävään määräämisestä ja kelpoisuudesta. OK 17 luvussa tarkoitettujen asiantuntijoiden käyttäminen sotilasoikeudenkäyntiasiassa olisi myös mahdollista. 10. Sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittely on tarkoitus keskittää lailla määrättäviin alioikeuksiin, joissa on sotilasjäsenet. Alioikeuden sotilasjäsenistä toisen tulisi olla vähintään luutnantin arvoinen sotilas, jolloin kysymykseen voi tulla joko virka- tai toimiupseeri. Toisen sotilasjäsenen tulisi taas olla enintään sotilasmestarin arvoinen toimiupseeri taikka aliupseeri tai värvättyyn henkilöstöön tai miehistöön kuuluva sotilas. Sotilasjäsenten pätevyys olisi näin ollen määritelty periaatteessa samalla tavoin kuin sotaoikeuden jäsenten pätevyysvaatimus vuoden 1947 väliaikaislain 7 :n (349/74) mukaan. Hovioikeuden sotilasjäsenten tulee olla vähintään majurin arvoisia upseereita. Helsingin hovioikeuden nykyiset sotilasjäsenet ovat vähintään esiupseereita. Korkeimman oikeuden sotilasjäseneksi määrättävän tulisi olla, kuten nykyäänkin, vähintään everstin arvoinen upseeri. 11. Pykälän mukaan olisi alioikeuksiin määrättävä kaksi sotilasjäsentä ja tarvittava määrä varajäseniä kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Heidät määräisi sotilasläänin komentajan esityksestä hovioikeus. Vuoden 1947 väliaikaislain 9 :n 1 momentin kaltaisesta järjestelmästä, jossa sotilaspiirin päällikkö määrää sotaoikeuden sotilasjäsenet kutakin istuntoa varten erikseen, on siis luovuttu. Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden sotilasjäsenet määrättäisiin myös kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Nykyisin sotilasjäsenet on määrätty vuosittain. Sotilasjäsenet hovioikeuteen ja heidän varajäsenensä määräisi korkein oikeus. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenet määräisi tasavallan presidentti. 12. Pykälän 1 momentti sisältää sotilasjäsenen esteellisyyttä koskevan säännöksen. Sotilasjäsenenä ei voi olla henkilö, joka on asiaan tai johonkin asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa on saattanut vähentyä. Sotilasjäseneltä edellytetään tuomarinvalaa. Virkarikoksesta syytetään alioikeuksien sotilasjäseniä hovioikeudessa sekä hovioikeuksien sotilasjäseniä korkeimmassa oikeudessa. Sotilasjäsenellä on oikeus saada valtion varoista tehtävästään oikeusministeriön vahvistamien perusteiden mukainen palkkio Asian vireillepane ja käsittely Sotilasoikeudenkäyntiasian vireillepanos ja käsittelyä koskevat säännökset sisältyvät lakiehdotuksen 4 lukuun. Tarpeelliset esitutkintaa koskevat säännökset sisällytetään sotilaskurinpitolakiin. 13. STL:ssa ei ole tyhjentävästi säännelty sitä, kenelle ilmianto sotilasrikoksesta on tehtävä. Ilmoituksen rikoksesta saa ehdotuksen mukaan tehdä sen joukko-osaston komentajalle, jossa rikoksesta epäilty palvelee tai on viimeksi palvellut taikka ollut velvollinen palvelemaan. Jos ilmoitus on tehty muulle esimiehelle, tämä voi toimivaltansa puitteissa ratkaista asian kurinpidollisesti. Muussa tapauksessa hänen on saatettava asia joukko-osaston komentajan tietoon. Suurin osa sotilasrikoksista tuleekin juuri näin komentajan tietoon. Lisäksi ilmoitus voidaan tehdä asianomaiselle syyttäjälle taikka poliisille millä paikkakunnalla tahansa. Poliisi- ja syyttäjäviranomaisten on toimitettava heille tehty ilmoitus, jollei se ole selvästi aiheeton, asianomaisen joukko-osaston komentajalle. Ilmoituksen toimittaminen ei estä poliisia ryhtymästä asian selvittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Pykälän 3 momentti koskee vangitsemista sotilasoikeudenkäyntiasiassa. Laintarkastuskunta katsoi, että vangitsemissäännökset kuuluvat asiallisesti rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevaan lainsäädäntöön. Koska pakkokeinoja rikosasioissa koskevan lainsäädännön uudistaminen on vireillä, laintarkastuskunta ehdotti nykyisen STL 6 luvun vangitsemissäännösten jättämistä toistaiseksi voimaan. Esitystä viimeisteltäessä on päädytty vaihtoehtoon, jonka mukaan tarvittava erityissäännös sotilashenkilöiden vangitsemisesta sisällytetään sotilaskurinpitolakiin. 14. Lakiehdotuksen, niin kuin myös STL:n mukaan, joukko-osaston komentaja päättää sotilasoikeudenkäyntiasian vireillepanos-

13 N:o ta tuomioistuimessa. Jos ilmianto on ilmeisesti aiheeton, asia raukeaa. Milloin on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen, on toimitettava esitutkinta. Sen jälkeen komentajan on harkittava, voidaanko asia käsitellä kurinpitomenettelyssä. Jos hän katsoo, että asiaa ei voida ratkaista kurinpitoteitse, hänen on pykälän 1 momentin mukaan lähetettävä tutkinta-aineisto syyttäjälle. Tarkoituksenmukaista on, että komentaja on yhteistoiminnassa joukko-osaston sijaintipaikkakuntaa lähinnä olevassa tuomioistuimessa syyttäjänä toimivaan sotilaslakimieheen, joka puolestaan voi tarvittaessa pyytää asian käsittelemistä muussa toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Jos rikos ei ole tapahtunut sotilasolosuhteissa, voi useinkin olla tarkoituksenmukaista, että esitutkinnan toimittaa poliisi. Lähettäessään asian poliisin tutkittavaksi joukko-osaston komentaja voi pykälän 2 momentin mukaan samalla päättää, ettei asiaa käsitellä kurinpitomenettelyssä. Silloin asiakirjat lähetetään esitutkinnan päätyttyä suoraan asianomaiselle syyttäjälle. Eräät törkeät rikokset on syytä tutkia kuten tähänkin saakka yhteistoiminnassa poliisin kanssa. Sotilaskurinpitolaissa säädettäisiin yksityiskohtaisesti asioista, joita ei saa käsitellä kurinpitomenettelyssä. Asia on aina silloin saatettava syyttäjän harkittavaksi edellyttäen, että on ilmennyt todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyydestä. Joukko-osaston komentajan asiana on siis päättää asian saattamisesta alioikeuden käsiteltäväksi. Laillisuusperiaate sitoo joukko-osaston komentajaa, jolla ei siten ole vapaata harkintavaltaa asian syyttäjälle lähettämisessä tai kurinpitomenettelystä luopumisessa enempaa kuin kurinpitoseuraamusten käyttämisessäkään. Syyttäjän tehtävänä on harkita, onko syytteen tueksi riittävä näyttö. Lakiehdotus ei näiltä osin merkitse muutosta STL:iin verrattuna. Komentaja on saattaessaan asian syyttäjän harkittavaksi katsonut, ettei sitä voida käsitellä kurinpitomenettelyssä. Tämän vuoksi on syytä säätää, ettei syyttäjä saa RVA 15 :n 2 momentin nojalla jättää syytettä ajamatta. Muilta osin syyttäjän harkintavalta sotilasoikeudenkäyntiasioissa on yhtä laaja kuin siviilirikostenkin osalta. Toukko-osaston komentajaa ylemmillä esimiehiliä on velvollisuus valvoa kurinpitomenettelyä ja sotilaskurinpitoasetuksen mukaan käsitellä kurinpitoasiassa tehtyjä muutoksenhakemuksia eli tarkastuspyyntöjä. Tämän vuoksi heidän on voitava päättää myös asian käsittelytavasta. Pykälässä tarkoitettu toimivalta kuuluu.3 momentin mukaan pääesikunnalle, milloin kysymys on joukko-osaston komentajasta tai muusta hovioikeudessa ensi asteena syytettävästä sotilaasta, joka palvelee puolustusvoimissa. Rajavartiolaitoksessa palvelevan kohdalta toimivalta kuuluu rajavartiolaitoksen esikunnalle ja suomalaisessa valvontajoukossa palvelevan osalta taas puolustusministeriölle. V alcioneuvoston oikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä on sotilasoikeudenkäyntiasioissa samanlainen oikeus syytteen nostamiseen kuin muissakin asioissa. Vireillepanoa koskevat erityissäännökset eivät estä asianomistajaa käyttämästä hänelle kuuluvaa oikeutta nostaa itse syyte. Menettely olisi tältä osin sama kuin muissakin rikosasioissa. 15. Syyttäjän on viivytyksettä ratkaistava kysymys syytteen nostamisesta. Milloin syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen, hänen on heti kirjallisesti ilmoitettava asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sotilasoikeudenkäyntiasia voidaan käsitellä muussakin kuin joukko-osaston mukaan määräytyvässä tuomioistuimessa. Jos syyttäjänä toimiva sotilaslakimies katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että asia tutkitaan toisessa toimivaltaisessa tuomioistuimessa, hänen on viipymättä lähetettävä tutkinta-asiakirjat asianomaiselle syyttäjälle. Syyttäjien harkintavaltaa sääntelee lakiehdotuksen 5 :n 2 momentti sekä 7 ja 8, joiden mukaan oikeuspaikan valinnassa on kiinnitettävä huomiota asian laadusta ja selvityksen esittämisestä johtuviin tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin. Vähäisiä sotilasoikeudenkäyntiasioita ei ole syytä käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä, koska ne voidaan käsitellä sotilasoloihin sovelletussa kurinpitomenettelyssä. 16. Asevelvollisten palvelusajan lyhyyden ja puolustusvoimien erityisolojen takia tulee oikeudenkäytön sotilasrikosasioissa olla nopeaa. Pykälän 1 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiat on käsiteltävä kiireellisinä. Alioikeuden on 2 momentin mukaan otettava asia käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa syyttäjän ilmoituksen saapumisesta. Vangittua koskeva asia olisi sotilaskurinpitolakiin ehdotettavan säännöksen mukaan otettava esille viimeistään seitsemäntenä päivänä siitä, kun ilmoitus vangitsemisesta on saapunut tuomioistuimelle. Asian käsittely olisi pyrittävä keskittämään ja ainakin todistelu vastaanottamaan samassa istunnossa.

14 14 N:o 86 Käsittelyn nopeuttamiseksi voi olla tarpeen pitää istuntoja joukko-osaston sijoituspaikkakunnalla. Näin menetellen voidaan myös estää asevelvollisia joutumasta tekemisiin muiden rikoksista syytettyjen henkilöiden kanssa. Asiaa koskeva nimenomainen säännös sisältyy pykälän 3 momenttiin. Se syrjäyttää alioikeuden istuntojen pitämisestä muualla kuin varsinaisessa istuntopaikassa annetun lain (141/32) säännökset. Laintarkastuskunnan ehdottamia säännöksiä siitä, että tuomioistuimen puheenjohtaja kutsuu asianosaiset oikeuteen ja että puheenjohtaja voi tietyin edellytyksin jättää asian tutkimatta, ei ole lakiehdotukseen otettu. Samassa tuomioistuimessa ei ole tarkoituksenmukaista ottaa eri asiaryhmien osalta käyttöön useita eri menettelytapoja. Tällainen uudistus, joka osaksi poikkeaa myös nykyisen STL:n mukaisesta järjestelmästä, on toteutettavissa vasta laajemman prosessinuudistuksen yhteydessä Muutoksenhaku STL:ssa ja vuoden 1947 väliaikaislaissa on erityissäännöksiä muutoksenhausta sotaoikeuden päätökseen; muun muassa muutoksenhakuaika on lyhyempi kuin yleisessä laissa säädetyt muutoksenhakuajat. Sotilasoikeudenkäyntilain mukaan muutoksenhakumenettely sotilasoikeudenkäyntiasioissa ja muissa rikosasioissa yhdenmukaistettaisiin. Eräät poikkeukset perustuvat sotilaan palvelukseen liittyviin erityisolosuhteisiin. Näitä lakiehdotuksen 5 lukuun otettuja säännöksiä sovellettaisiin silloinkin, kun toimivaltainen alioikeus määräytyy 8 :n mukaan. Muuten noudatetaan yleisen lain muutoksenhakusäännöksiä. Koska lakiehdotukseen ei ole otettu laintarkastuskunnan ehdottamaa säännöstä tuomioistuimen puheenjohtajan yksin ratkaistavista asioista, ei myöskään näitä asioita koskevaa muutoksenhakusäännöstä tarvita. 17. Tyytymättömyyden ilmoittamisaika on sama kuin muissa asioissa. Pykälän 1 momentin mukaan tyytymättömyys alioikeuden päätökseen sotilasoikeudenkäyntilain mukaan käsiteltävässä asiassa saadaan ilmoittaa, paitsi alioikeudelle tai sen kansliaan, myös sen perusyksikön päällikölle tai joukko-osaston komentajalle, jossa tyytymättömyyden ilmoittaja on. Pykälän 2 momenttiin sisältyy säännös päävartiossa tai muuten sotilasviranomaisen valvonnan alaisena, esimerkiksi poistumiskiellossa olevan tyytymättömyyden ilmoituksesta. Tyytymättömyyden ilmoitus voidaan myös peruuttaa ilmoittamalla siitä mainituille sotilashenkilöille. Vastaanotetusta tyytymättömyyden ilmoituksesta ja sen peruutuksesta on sotilasviranomaisten aina tiedotettava alioikeudelle ja pyydettäessä annettava todistus asianosaiselle ( 3 mom.). 18. Muutoksenhakutuomioistuimelle osoitetut asiakirjat voitaisiin antaa määräajan kuluessa 17 : ssä tarkoitetulle päällikölle tai komentajalle. Näitä asiakirjoja ovat valituskirjelmä sotilasoikeudenkäyntilain mukaan annettuun päätökseen, vastaus siihen sekä muut hovioikeudelle tai korkeimmalle oikeudelle osoitetut kirjoitukset, esimerkiksi kantelu hovioikeuden päätöksestä. Vastapuolen kuuleminen tapahtuisi uuden lain mukaan samalla tavalla kuin muussakin rikosasiassa. Vastaanottajan on toimitettava valituskirj~lmät ja niihin annetut vastaukset sen tuomioistuimen kansliaan, jonka päätöksestä on valitettu. Muut hovioikeudelle tai korkeimmalle oikeudelle osoitetut kirjelmät on sitävastoin toimitettava suoraan näille tuomioistuimille, esimerkiksi tuomion purkamista koskeva hakemus korkeimpaan oikeuteen Sotaoikeudet Yleisperusteluissa mamltmsta syistä ehdotetaan toteutettavaksi järjestelmä, jossa sota-aikana tietyin edellytyksin voidaan asettaa sotaoikeuksia käsittelemään alioikeuksille kuuluvia rikosasioita. Sotaoikeuksien asettamisen jälkeenkin muutoksenhakutuomioistuimena olisi hovioikeus ja ylimpänä oikeusasteena korkein oikeus. Sota-ajalla tarkoitetaan sotatilasta annetussa laissa (303 /30) sitä aikaa, jolloin valtakunta tai osa siitä on julistettu sotatilaan. Valmiuslainsäädännön kehittyessä on erikseen harkittava, voidaanko sotaoikeuden asettaminen säätää riippuvaksi muista edellytyksistä. Laintarkastuskunnan ehdottamaa säännöstä, jonka mukaan valmistaviin toimiin sotaoikeuden asettamiseksi voitaisiin ryhtyä sodan uhatessa taikka mikäli muualla käytävästä sodasta aiheutuvat poikkeukselliset olosuhteet niin vaativat, ei ole siten tähän esitykseen otettu. Lakiehdotuksen sotaoikeuksia koskevassa luvussa käsitellään sotaoikeuden asettamista (19 ), sen kokoonpanoa ja syyttäjää (20-23 ) sekä toimivaltaa (24 ja 25 ) ja menettelyä sotaoikeudessa (26 ).

15 N:o Sotaoikeus voidaan asettaa sota-aikana, mutta vain sotatilaan julistetulle alueelle. Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä sotaoikeuden asettamiselle on, että oikeudenkäytön tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä välttämättä vaatii. Sotaoikeuden asettamista ei siis ole suoraan kytketty sotatilan julistamiseen, vaan sotaoikeuden tarpeellisuus on harkittava erikseen. Tuomioistuimen järjestysmuodosta ja sen toimivallasta on säädettävä lailla. Lakiehdotus on laadittu tämän periaatteen mukaisesti. Lailla säädettäisiin myös sotaoikeuden asettamisedellytyksistä. Se seikka, että sotaoikeuksien toiminnan alkaminen ja päättyminen säädetään asetuksella, ei merkitse poikkeusta yleisestä periaatteesta. Sotaoikeus voitaisiin asettaa, milloin yleisten tuomioistuinten toiminta on sotatilaan julistetulla alueella estynyt tai huomattavasti vaikeutunut. Joukkojen liikkuvuus ja niiden sijoitus edellyttää usein, että tuomioistuin toimii joukkojen yhteydessä. Sotilasrangaistussäännösten alaisia henkilöitä on ja sotilasrikoksia tehdään sodan aikana huomattavasti enemmän kuin rauhan aikana. Lisääntyneen asiamäärän käsitteleminen jo sinänsä vaatii erikoisjärjestelyjä. Sotatilan tultua julistetuksi on sotaoikeudet saatava toimimaan mahdollisimman nopeasti. Asettamismenettelyn on sen vuoksi oltava yksinkertainen. Pykälän 2 momentin mukaan sotaoikeuden asettamisesta ja lakkauttamisesta säädettäisiin asetuksella. Samalla olisi määrättävä sotaoikeuksien lukumäärä ja se, mille alueelle ne asetetaan. Sotaoikeuden toimipiiristä säädettäisiin niin ikään asetuksella. Tarkoitus on, että sotaoikeudet asetettaisiin yhtymään tai muuhun puolustusvoimien osaan. Vuoden 1947 väliaikaislaissa on puolustusvoimain komentajalle annettu oikeus määrätä sotaoikenden toimialueesta. Tällaista järjestelyä ei ole pidetty asianmukaisena. Asetuksessa olisi myös määrättävä, minkä hovioikeuden alaisia sotaoikeudet ovat. 20. Sotaoikeuteen kuuluisi puheenjohtaja ja kaksi muuta jäsentä. Sotilaallinen asiantuntemus tulisi tällöin edustetuksi itse tuomioistuimessa. Sen molemmat sotilasjäsenet olisivat palveluksessa olevia sotilaita, toinen päällystöön kuuluva upseeri tai toimiupseeri sekä toinen aliupseeri taikka värvättyyn henkilöstöön tai miehistöön kuuluva. Jälkimmäinen jäsen olisi siis yleensä asevelvollisuuslain nojalla palveleva henkilö. 21. Pykälän 1 momentin mukaan sotaoikeuden puheenjohtajan nimittäisi korkein oikeus oikeusministeriön esityksestä. Sotaoikeuden puheenjohtaja olisi siis nimitettävä eikä määrättävä virkaansa. Muutoksella on tarkoitus korostaa sotaoikeuden puheenjohtajan asemaa. Hänellä olisi samanlainen oikeudellinen asema kuin muillakin tuomareilla. Sotaoikeuden puheenjohtajasta olisi voimassa, mitä kihlakunnantuomarista on säädetty. Hänellä tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinto sekä tuomarin tehtävän hoitamiseen tarvittava kokemus. Sijaisen määrääminen sotaoikeuden puheenjohtajalle tapahtuisi niin ikään samassa järjestyksessä kuin kihlakunnantuomarin sijaisesta on säädetty. Sotaoikeuden puheenjohtaja vapautuisi asevelvollisuuden suorittamisesta siksi ajaksi, jona hän toimii sanotussa tehtävässä. Sotaoikeuden muut jäsenet määrää pykälän 2 momentin mukaan hovioikeus pääesikunnan esityksestä. Pääesikunnan sijasta esityksen voi tehdä yhtymän tai muun puolustusvoimien osan komentaja, jolle pääesikunta on tämän tt:htävän uskonut. Määräys annetaan toistaiseksi. Sotilasjäsenten asemaa korostaa se, että määräyksen antaisi hovioikeus eikä enää sen puolustusvoimien osan päällikkö, johon sotaoikeus on asetettu. Hovioikeuden on määrättävä myös riittävän monta varajäsentä. Poikkeuksellisesti sotaoikeuden jäseneksi saadaan kutsua muukin 20 :ssä säädetyt edellytykset täyttävä henkilö. Näin sotaoikeuden puheenjohtaja voi menetellä, milloin sekä jäsen että varajäsenet ovat estyneitä hoitamasta tehtävää (3 mom.). 22. Sotaoikeuden virallisen syyttäjän ja hänen varamiehensä määräisi pääesikunta, eikä siis enää sen puolustusvoimain osan päällikkö, johon sotaoikeus on asetettu. Asetuksella on tarkoitus säätää, että syyttäjän määräämisestä on lähetettävä ilmoitus oikeuskanslerille, jotta valtakunnan ylin syyttäjäviranomainen voisi valvoa sotaoikeuksien syyttäjistöä. Sotaoikeuden syyttäjän tulisi, kuten muunkin syyttäjän, olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut. Syyttäjän kelpoisuusehdoista on tarkoitus säätää asetuksella. 23. Virkarikoksesta syytettäisiin sotaoikeuden puheenjohtajaa ja jäsentä siinä hovioikeudessa, jonka alainen kysymyksessä oleva sotaoikeus on. 24. Pykälä koskee sotaoikeuden ja yleisen alioikeuden välistä toimivallan jakoa. Sotaoikeus

16 16 N:o 86 käsittelisi yleisen alioikeuden sijasta toimipiirissään kaikki sotilasoikeudenkäyntiasiat sekä lisäksi syytteet muistakin rikoksista RL 45 luvun alaista henkilöä vastaan. Jos rikoksentekijä ei enää ole RL 45 luvun alainen, sotaoikeus ei kuitenkaan saa käsitellä syytettä muusta kuin sotilasrikoksesta. Jos rikos on tehty sellaisella alueella, jossa yleisten tuomioistuinten toiminta on lakannut, saa pykälän 2 momentin mukaan sotaoikeudessa syyttää muutakin kuin RL 45 luvun alaista henkilöä. Tällaisia muun muassa ovat sotatoimialueelia taikka liikekannallepannussa joukossa, taistelutehtävää suorittavassa tai siihen välittömästi liittyvällä matkalla olevassa sota-aluksessa tai sotilasilma-aluksessa rikokseen syyllistyneet henkilöt. He ovat nykyään SRL:n rangaistussäännösten alaisia. Myös sotavangit kuuluisivat sotaoikeuden tuomiovallan alaisuuteen. Genevessä 12 päivänä elokuuta 1949 allekirjoitetun sotavankien kohtelua koskevan sopimuksen (SopS 7 /1955) 102 artiklan mukaan sotavanki voidaan katsoa pätevästi tuomituksi ainoastaan, jos tuomion on antanut sama tuomioistuin, jolla on toimivalta tutkia vastaavasta rikoksesta pidättäjävallan sotavoimiin kuuluvaa henkilöä vastaan nostettu syyte. Sotaoikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään riita-asian luonteista, rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaa kannetta, vaan tällaisen asian tutkiminen kuuluu pykälän 3 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan OK 10 luvun 1 :ssä tarkoitetun riita-asioita käsittelevän yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Sota-aikana saattaa olla tarkoituksenmukaista, että sotaoikeuden käsiteltäväksi ei saateta sellaisia rikoksia koskevia asioita, joilla ei ole olennaista merkitystä järjestyksen ja turvallisuuden säilyttämiseksi sotatilaan julistetulla alueella. Tällaisia rikoksia voivat olla esimerkiksi eräät säännöstelyrikokset ja liikennerikokset. Tämän vuoksi on pykälän 4 momentissa tehty mahdolliseksi asetuksella säätää, ettei syytettä RL 45 luvun alaisten henkilöiden määrätynlaisista rikoksista käsitellä sotaoikeudessa. Sotaoikeuksien samoin kuin yleisten alioikeuksien toimivallan ulkopuolelle jäävät erikoistuomioistuimiin kuuluvat rikosasiat sekä lisäksi hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena käsiteltävät asiat, esimerkiksi syyte valtio- ja maanpetoksesta. Vastaavasti syytteen vähintään majurin arvoisen sotilaan tekemästä rikoksesta käsittelisi Helsingin hovioikeus. 25. Pykälän 1 momentin mukaan toimivaltainen sotaoikeus määräytyy 5 ja 7 :ssä säädetyillä perusteilla niin kuin muissakin sotilasoikeudenkäyntiasioissa. Asia voitaisiin siis panna vireille siihen yhtymään tai muuhun puolustusvoimien osaan asetetussa sotaoikeudessa, jossa vastaaja asiaa vireille pantaessa palvelee tai jonka toiminta-alueella rikos on tehty taikka vastaaja asuu tai oleskelee. Milloin samaan rikokseen osalliset ovat eri sotaoikeuksien tuomiovallan alaisia, asia voidaan käsitellä kaikkien kohdalta siinä sotaoikeudessa, jonka tuomiovallan alainen joku vastaajista on. Samassa asemassa kuin osalliset ovat myös ne, joiden rikoksilla on muuten yhteyttä keskenään. Mahdollisuutta käsitellä asiaa 8 :n mukaisesti yleisessä alioikeudessa ei sitävastoin olisi lukuun ottamatta tapausta, jossa sotilas on syyllistynyt vakavaan rikokseen yhdessä siviilihenkilön kanssa. Tällöin asia saadaan käsitellä 8 :n 2 momentissa mainituin tavoin yleisessä alioikeudessa, jos siihen katsotaan olevan erittäin painavia syitä. Asian vireilletuloaika ratkaisee, kuuluuko asia sotaoikeuden vai yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos syyte on tullut vireille yleisessä alioikeudessa, käsittelee se asian loppuun, paitsi jos sen toiminta on lakannut. Muuta kuin sotilasrangaistussäännösten alaista henkilöä vastaan käsittelisi syytteen se sotaoikeus, jonka toimipiirissä rikos on tehty tai vastaaja tavataan (2 mom.). Syyte sotaoikeudessa voidaan kuitenkin nostaa häntä vastaan vain sinä aikana, jona yleiset tuomioistuimet eivät ole toiminnassa. Tällöin ei voida soveltaa 8 :n säännöstä asian käsittelemisestä vaihtoehtoisesti yleisessä alioikeudessa. Siinä tapauksessa, että sotaoikeus lakkaa, olisi hovioikeuden määrättävä, missä tuomioistuimessa on jatkettava sotaoikeudessa vireillä olleiden asioiden käsittelyä (3 mom.). Hovioikeus voi siirtää asiat toiseen sotaoikeuteen tai yleiseen alioikeuteen. 26. Sotaoikeus käsittelee asian rikosasioista säädetyssä järjestyksessä. Asian vireillepanon osalta noudatetaan sotilasoikeudenkäyntilain 4 luvun säännöksiä. Sotaoikeusasioissakin muutoksenhaku määräytyy lain 5 luvun mukaan. Hovioikeus käsittelisi valitukset sotaoikeuksien päätöksistä 3 :n 2 momentin mukaisessa kokoonpanossa.

17 N:o Täydentävät säännökset 27. Nykyisen STL 49 :n 2 momentin mukaan sotaoikeus voi viran puolesta määrätä syytetylle puolustajan, joka saa valtion varoista toimestaan palkkion. Vastaava säännös on tarpeellinen myös uudessa sotilasoikeudenkäyntilaissa siihen saakka kunnes yhtenäinen syytetyn puolustusta koskeva lainsäädäntö on toteutettu. Rikoksesta epäiliylle voidaan pykälän mukaan määrätä puolustai"-' milloin asian laadun vuoksi tai muusta syystä on ilmeistä, ettei epäilty pysty itse huolehtimaan puolustuksestaan. Lisäksi asianosainen voi saada maksuttoman oikec:denkävnnin samall't tavalla kuin muussakin rikosasi;ssa. Pykälä koskee sekä sotilasoikeudenkäyntiasiain käsittelyä yleisessä tuomioistuimessa että ebdotettua sotaoikeusmenettelyä. Asetuksella on tarkoitus säätää, että sotilaan esimiehen on huolehdittava siitä, ettei palvelus estä asianomaista hankkimasta itselleen oikeudenkäyntiavustajaa tai pitämästä tarpeellista yhteyttä avustajaansa. Vastaava säännös on nyt STL 49 :n 1 momentissa. 28. Sucmea veivoitravissa kansainvälisissä sopimuksissa on määräyksiä sotavankeja ja myös eräitä muita henkilöitä koskevista oikeudenkäynneistä. Tällaisia määräyksiä on muun muassa Geneven sopimuksessa sotavankien kohtelusta. Jos Suomea veivoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa on määrätty asian käsittelystä toisin kuin sotilasoikeudenkäyntilaissa on säädetty, noudatettaisiin pykälän mukaan sopimuksen määräyksiä. Ehdotus vastaa STL 79 a :iiä. Sodan aikana eristettyjä henkilöitä ja miehitetyn alueen asukkaita koskevasta oikeudenkäynnistä ja heihin sovellettavista rangaistuksista annettu laki ( 23/5 5) jäisi ehdotuksen mukaan edelleen voimaan. 29. Pykälässä on valtuutussäännös asetuksen antamista varten. Tarkoituksena on, että sotilasoikeudenkäyntilain täytäntöönpanosta annetaan erillinen asetus. Edellä on eri kohdissa viitattu asetusteitse annettaviin täydentäviin säännöksiin. Tuomioistuimelle voitaisiin asetuksessa säätää myös velvollisuus ilmoittaa sotilasoikeudenkäyntiasioissa annetuista päätök. sistä sotilasviranomaisille. 2. L a k i s o t i 1 a s o i k e u d e n k ä y n t i. asioita käsittelevistä yleisistä alioikeuksista Sotilasoikeudenkäyntilain 1 ja 5 :n mukaan käsitellään joukko-osastoon kuuluvia henkilöitä koskevat sotilasoikeudenkäyntiasiat paasaantöisesti sen sijoituspaikkakuntaa lähinnä olevassa sotilasoikcudenkävntiasioita käsittelevässä yleisessä alioikeudessa.' Laillinen tuomioistuin sotilasoikeudenkäyntiasioissa määräytyy ensi sijassa syytetyn palveluspaikan mukaan. Kaikki joukko-osastoon kuuluvia henkilöitä koskevat asiat on tarkoitettu käsiteltäviksi samassa tuomioistuimessa. Puolustusvoimien joukko-osastoja ja niiden osia sijaitsee nykyään noin 50 yleisen alioikeuden alueella. Joukko-osastot on usein sijoitettu kokonaisuudessaan tietylle paikkakunnalle. Niiden osalta tuomioistuimen määräytyminen ei aiheuta käyt~innössä hankaluuksia. Ongelmallisia ovat sellaiset joukko-osastot, jotka sijaitsevat useilla ~Jaikkakunnilla. Tarkoituksenmukaista olisi, että sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittely voitaisiin tällöin keskittää yhteen alioikeuteen. Vastaavasti olisi meneteltävä lähekkäin, mutta eri bmtien alueelle sijoitettujen joukkoosastojen osalta. Hallitusmuodon 13 :n mukaan Suomen kansalaista ei saa tuomita muussa oikeudessa kuin siinä, jonka alainen hän lain mukaan on. Tuomioistuimen toimivallasta on siten aina säädettävä lailla. Sotilasoikeudenkäyntilaissa ei ole tarkoituksenmukaista luetella niitä toimivaltaisia yleisiä alioikeuksia, joihin asiat on tarkoitus keskittää. Tämän vuoksi ehdotetaan niistä säädettäväksi erillinen laki, jota voidaan olosuhteiden muuttuessa tarkistaa. Näihin alioikeuksiin järjestetään sotilasoikeudenkäyntilain 3 : ssä säädettäväksi ehdotettu erityiskokoonpano. Maassamme on nykyisin 17 sotaoikeutta. Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsitteleviä yleisiä alioikeuksia koskevan lakiehdotuksen mukaan toimivaltaisia olisivat seuraavat 21 alioikeutta: Pohjois-Suomen sotilasläänin alueella Oulun ja Kajaanin raastuvanoikeudet sekä Rovaniemen ja Sodankylän kihlakunnanoikeudet, Pohjanmaan sotilasläänin alueella Vaasan raastuvanoikeus, Sisä-Suomen sotilasläänin alueella Jyväskylän ja Tampereen raastuvanoikeudet, Savo-Karjalan sotilasläänin alueella Kuopion ja Joensuun raastuvanoikeudet, C

18 18 N:o 86 Lounais-Suomen sotilasläänin alueella Turun ja Porin raastuvanoikeudet sekä Euran ja Kankaanpään kihlakunnanoikeudet, Etelä-Suomen sotilasläänin alueella Helsingin, Hämeenlinnan ja Lahden raastuvanoikeudet sekä Tammisaaren kihlakunnanoikeus ja Kaakkois-Suomen sotilasläänin alueella Valkealan kihlakunnanoikeus ja Haminan, Lappeenrannan sekä Mikkelin raastuvanoikeudet..3. Laki s o t i1 a s o i k e u d enkä y n t i lain voimaanpanosta Lakiehdotusta laadittaessa on edellytetty, että uusi sotilasoikeudenkäyntilaki tulee voimaan samana päivänä kuin laki rikoslain täydentämisestä sotilasrikoksia koskevilla säännöksillä ja siihen liittyvät lait sekä sotilaskurinpitolaki. Uuden lainsäädännön voimaansaattaminen edellyttää järjestelyjä oikeuslaitoksessa ja puolustusvoimissa sekä myös henkilöstön koulutusta. Tämän vuoksi esityksen hyväksymisestä lainsäädännön voimaantuloon olisi jätettävä riittävästi aikaa. Kun vuoden 1947 väliaikaislaki, jonka voimassaoloaikaa jatkettiin vuonna 1980 annetulla lailla ( 1034/80), lakkaa olemasta voimassa vuoden 1982 päättyessä, voisi uusi lainsäädäntö siten tulla voimaan vuoden 1983 alusta. Sotilasoikeudenkäyntilain voimaantulon yhteydessä olisi kumottava laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä, edellä mainittu vuoden 1947 väliaikaislaki, Helsingin hovioikeuden perustamisesta annetun lain ( 18/52) 1 :n 2 momentti sekä sotaylioikeudelle kuuluvien tehtävien siirtämisestä Helsingin hovioikeudelle annettu laki ( 19/52 ). STL: n ja vuoden 1947 väliaikaislam soveltamisesta annetut asetukset (127/20 ja 622/50) lakkaisivat samalla olemasta voimassa. Hovioikeuksista annetussa asetuksessa olevat sotaoikeusasioita koskevat säännökset olisi samassa yhteydessä tarkistettava. Ennen sotilasoikeudenkäyntilain voimaantuloa voitaisiin lakiehdotuksen 2 :n mukaan ryhtyä sen täytäntöönpanoa varten tarpeellisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi sotilasjäsenten määräämiseen. Oikeudenkäynnissä noudatetaan yleensä asian käsittelyajankohtana voimassa olevaa lakia, vaikka asia olisi tullut vireille jo ennen uuden lain voimaantuloa. Eräät poikkeukset tästä säännöstä ovat kuitenkin tarpeen. Ehdotuksen 3 :n mukaan sotaoikeuksien t01mmta lakkaisi kolmen kuukauden kuluessa sotilasoikeudenkäyntilain voimaantulosta. Sinä aikana sotaoikeus käsittelisi loppuun ne asiat, jotka ovat vireillä, noudattaen aikaisemman lain oi.~eudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä. Asiat, jotka eivät ole tulleet vireille ennen uuden lain voimaantuloa, sotaoikeuden tai sen syyttäjän on 4 :n mukaan lähetettävä asianomaiselle komentajalle. Komentajan on meneteltävä uuden lain edellyttämällä tavalla. Jos sotaoikeus ei kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta ole ratkaissut kaikkia sen käsiteltäväksi jääneitä asioita, sotaoikeuden on siirrettävä käsittelemättömät asiat sotilasoikeudenkäyntilain mukaan toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Ehdotuksen 5 :n mukaan muutoksenhakemukset kaikista sotaoikeuden päätöksistä käsittelisi aina Helsingin hovioikeus. Haettaessa muutosta sotaoikeudesta hovioikeuteen noudatettaisiin aikaisemman lain eli STL:n ja vuoden 1947 väliaikaislam säännöksiä, mutta ei enää kysymyksen ollessa jatkovalituksesta korkeimpaan oikeuteen. Muutoksenhakemuksen käsittely Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa tapahtuisi 6 :n mukaan uuden lain mukaisessa järjestyksessä. Hovioikeuden päätökset olisi sotilasoikeudenkäyntilain voimaantulon jälkeen annettava päivättyinä sille päivälle, josta alkaen päätös on asianosaisen saatavissa. Korkeimmassa oikeudessa käsiteltäisiin ennen lain voimaantuloa esittelemättä olevat valituslupa-asiat kolmijäsenisessä jaostossa. Hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsiteltävissä asioissa on käytännöllisistä syistä syytekirjelmän toimittamisen hovioikeuteen katsottava vastaavan asian vireille tuloa. STL:n kumoutuessa sen 30 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut henkilöt eivät olisi enää rauhan aikana sotilasrangaistussäännösten alaisia. Asetuksella säädettäisiin, keitä heistä olisi edelleen syytettävä virkarikoksesta hovioikeudessa. Tätä koskeva valtuutussäännös sisältyy ehdotuksen 7 : ään. 4. L a k i riko s 1 a i n voi m aan p a n e misesta annetun asetuksen 15 ja 16 :n muuttamisesta Joukko-osaston komentajan oikeus päättää asian vireille tulosta tuomioistuimessa ja sotilasoikeudenkäyntiasioiden erityisluonne vaativat

19 N:o eräiden rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen säännösten tarkistamista. RV A. 15. Syyteoikeuden järjestelyä koskevan pääsäännön mukaan virallisen syyttäjän pitää tehdä syyte sellaisesta rikoksesta, joka on virallisen syytteen alainen, vaikka asianomistaja ei ole sitä ilmoittanut syytteeseen pantavaksi. Syyttäjän on nostettava syyte niin pian kuin on ilmennyt todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Jos syyttäjä kuitenkin katsoo, että rikos on vähäpätöinen, hän saa jättää syytteen ajamatta edellytyksin, että teko on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä eikä yleinen etu vaadi syytteen ajamista. Sotilasrikosta koskeva asia voidaan käsitellä, paitsi tuomioistuimessa, usein myös kurinpitomenettelyssä. Jos sitä ei käytetä, joukkoosaston komentaja toimittaa asiakirjat syyttäjälle. Tämä merkitsee komentajan ratkaisua, jonka mukaan asia käsitellään tuomioistuimessa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että syyttäjä har. kitsisi uudelleen tätä kysymystä. RVA 15 :ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan syyttäjälle yleensä kuuluva oikeus jättää syyte tekemättä ei koske sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettuja rikoksia. Säännös ei kavenna syyttäjän oikeutta ratkaista, onko syytteen tueksi esitetty riittäviä todisteita. RVA 16. Virallinen syyttäjä ei saa ilman asianomistajan ilmoitusta nostaa syytettä niin sanotuista asianomistajarikoksista. SRL 46 :n mukaan syyttäjä taas on ollut oikeutettu syyttä mään sotilasrikoksesta, vaikka asianomistaja ei ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi. Uudessa laissa ei ole tarkoitettu muuttaa syyttäjän syyteoikeutta. Siten syyttäjä saisi asianomistajan ilmoituksettakin syyttää esimerkiksi muualla kuin yleisellä paikalla tapahtuneesta pahoinpitelystä, jos asia on käsiteltävä sotilasoikeudenkäyntilain mukaisessa järjestyksessä. Asiaa koskeva selventävä säännös sisältyy ehdotettuun RVA 16 :n 3 momentiin. 5. Laki k o r k ei mm a s ta o i k e u desta annetun lain 7 a :n muuttamisesta STL:n mukaan käsitehäviä asioita kutsutaan korkeinta oikeutta koskevissa säännöksissä sotaoikeusasioiksi. Näiden käsittelyyn on STL 8 :n mukaan osallistunut säännönmukaiseen kokoonpanoon kuuluvien jäsenten lisäksi kaksi vähintään everstin arvoista upseeria. Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 a :n 2 momentin (106/79) mukaan käsitellään valitusluvan myöntämistä koskevat asiat, lukuun ottamatta sotaoikeusasioita, kolmijäsenisessä jaostossa. Vastaava järjestely on voimassa 3 momentin mukaan myös ylimääräistä muutoksenhakua koskevia asioita varten. Sotilasoikeudenkäyntilakiehdotuksen mukaan tulee korkeimmassa oikeudessa sen käsitellessä muutoksenhakemusta asiassa, jonka hovioikeus on ratkaissut ensimmäisenä oikeusasteena, olla läsnä kaksi sotilasjäsentä. Haettaessa muutosta hovioikeuden toisena oikeusasteena ratkaisemassa sotilasoikeudenkäyntiasiassa olisi valitusluvan myöntämistä koskeva menettely korkeimmassa oikeudessa samanlainen kuin muissakin asioissa. Jos sotilasoikeudenkäyntiasiassa myönnetään valituslupa, asian käsittely kuuluu sen jälkeen jaostolle, jossa on säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi kaksi sotilasjäsentä. Edellä esitetyistä syistä ehdotetaan korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 a : ää muutettavaksi siten, että sotaoikeusasioita koskevat viittaukset sen 2 ja 3 momentista poistetaan tarpeettomina ja että 5 momentin viittaussäännös tarkistetaan vastaamaan sotilasoikeudenkäyntilakia. Hovioikeudessa ennen vuotta 1980 ratkaistuja sotaoikeusasioita koskevat muutoksenhakulupahakemukset käsiteltäisiin edelleen sotilasjäsenten läsnäollessa. Sitävastoin valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsiteltäisiin kolmijäsenisessä jaostossa siinäkin tapauksessa, että hovioikeuden päätös on annettu ennen sotilasoikeudenkäyn tilain voimaan tuloa. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

20 20 N:o Sotilasoikeudenkäyntilaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleiset säännökset 1 Sotilasoikeudenkäyntiasiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa rikosasioista säädetyssä järjestyksessä noudattaen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään. Sotaoikeuksista säädetään 6 luvussa. Lailla säädetään erikseen, mitkä yleiset alioikeudet käsittelevät sotilasoikeudenkäyntiasioita. 2 Sotilasoikeudenkäyntiasioita ovat sotilasrikoksia koskevat asiat. Sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellään myös syyte sotilasta vastaan teosta, josta on säädetty rangaistus rikoslain 21 luvun 1-3 tai 5-13 :ssä, 25 luvun 12 ja 13 :ssä, 28, 29, 31, 32 tai 35 luvussa, 36 luvun 1, 1 a tai 3-6 :ssä, 38 luvun 6 tai 6 a :ssä taikka 40 luvun 1-19 a :ssä. Edellytyksenä on, että teko on kohdistunut puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen. Sota-aikana käsitellään sotilasoikeudenkäyntiasiana lisäksi syyte 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta teosta rikoslain 45 luvun 2 :ssä mainittua henkilöä vastaan, jos teko on kohdistunut toiseen sotilasrangaistussäännösten alaiseen henkilöön, puolustusvoimiin tai sanotussa pykälässä tarkoitettuun laitokseen. Mitä 2 ja 3 momentissa on säädetty puolustusvoimista, koskee soveltuvin kohdin myös rajavartiolaitosta ja suomalaista valvontajoukkoa. 3 Edellä 1 :n 2 momentissa tarkoitetun yleisen alioikeuden käsitellessä sotilasoikeudenkäyntiasiaa oikeudessa on puheenjohtaja ja kaksi sotilasjäsentä. Puheenjohtajana toimii raastuvanoikeudessa pormestari tai oikeusneuvosmies ja kihlakunnanoikeudessa kihlakunnantuomari tai käräjätuomari niin kuin tuomioistuimen työjärjestyksessä määrätään. Jos tuomiokunnassa ei ole käräjätuomaria, hovioikeus saa määrätä, että kihlakunnantuomarin ohella muu hänen sijaisekseen kelpoinen henkilö käsittelee sotilasoikeudenkäyntiasioita. Sijaiselle suoritetaan palkkio valtion varoista. Hovioikeuden käsitellessä sotilasoikeudenkäyntiasiaa jaostoon kuuluu sen säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi kaksi sotilasjäsentä. Korkeimmassa oikeudessa on säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi kaksi sotilasjäsentä silloin, kun sotilasoikeudenkäyntiasiassa on myönnetty valituslupa tai kun ylimääräistä muutoksenhakua koskeva asia on siirretty täysilukuisen jaoston tai täysistunnon käsiteltäväksi taikka kun käsitellään muutoksenhakemusta sotilasoikeudenkäyntiasiassa, jonka hovioikeus on ratkaissut ensimmäisenä oikeusasteena. Sotilasjäsenten tehtävään määräämisestä ja kelpoisuudesta säädetään 3 luvussa. 4 Käsiteltäessä sotilasoikeudenkäyntiasiaa yleisessä alioikeudessa, jossa on sotilasjäsenet, syyttäjänä on sotilaslakimies. Syyttäjänä sotilaslakimies on oikeuskanslerin välittömän määräysvallan alainen. Jos sotilaslakimies on estynyt eikä hänelle ole määrätty sijaista, syyttäjänä on alioikeuden yleinen syyttäjä. 2 luku Toimivaltainen tuomioistuin 5 Sotilasoikeudenkäyntiasia käsitellään sen joukko-osaston sijoituspaikkakuntaa lähinnä olevassa 1 : n 2 momentissa tarkoitetussa yleisessä alioikeudessa, jossa vastaaja palvelee taikka jossa hän on viimeksi palvellut tai ollut velvollinen palvelemaan. Sotilasoikeudenkäyntiasian saa käsitellä myös se 1 :n 2 momentissa tarkoitettu tuomioistuin, joka on lähinnä rikoksen tekopaikkakuntaa taikka vastaajan asuin- tai oleskelupaikkakuntaa, jos tämä esitettävään selvitykseen ja kustannuksiin sekä muihin seikkoihin nähden katsotaan soveliaaksi. 6 Sotilasoikeudenkäyntiasian käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin hovioikeus, milloin vastaajana on joukko-osaston komentaja tai vähintään majurin arvoinen upseeri taikka

21 N:o vähintään majurin virkaa vastaavassa muussa sotilasvirassa palveleva henkilö. 7 Syytteen useista sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävistä rikoksista sekä syytteen tällaiseen rikokseen osallisia sotilaita tai muita rikoslain 45 luvun alaisia henkilöitä vastaan saa tutkia oikeudenkäymiskaaren 10 luvun b :ssä säädettyjen perusteiden mukaan toimivaltainen 5 :ssä tarkoitettu tuomioistuin. Jos joku rikokseen osallisista on hovioikeuden tuomittava ja samalla vaaditaan rangaistusta muulle rikokseen osalliselle, tutkii hovioikeus asian kaikkien osallisten kohdalta. 8 Jos sotilas tai muu rikoslain 45 luvun alainen henkilö on tehnyt sekä sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen että muun rikoksen, saadaan ensiksi mainittu rikos sen estämättä, mitä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 22 e : ssä säädetään, tutkia saman luvun 21 ja 22 b :n mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos se asian laadun, selvityksen esittämisen tai muun erityisen syyn takia on tarkoituksenmukaista. Milloin kaksi tai useampi henkilö, joista joku ei ole sotilas tai muuten rikoslain 45 luvun alainen, on syytteessä osallisuudesta 2 :ssä tarkoitettuun rikokseen, saadaan asia 1 momentissa säädetyin edellytyksin tutkia kaikkien kohdalta oikeudenkäymiskaaren 10 luvun a : n mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuin, jonka toimivalta on tässä pykälässä mainituissa tapauksissa määräytynyt oikeudenkäymiskaaren 10 luvun b :n mukaan, käsittelee asian säännönmukaisessa kokoonpanossaan. 9 Mitä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 22 c ja 22 d : ssä on säädetty asian siirtämisestä ja saman luvun 23 : ssä rikokseen perustuvan julkisoikeudellisen vaatimuksen käsittelemisestä, sovelletaan myös tämän lain mukaan käsiteltävissä asioissa. 3 luku Tuomioistuimen sotilasjäsenet 10 Alioikeuden sotilasjäsenistä toisen tulee olla vähintään luutnantin arvoinen upseeri tai toimiupseeri ja toisen enintään sotilasmestarin arvoinen toimiupseeri tai aliupseeri taikka värvätty mies tai miehistöön kuuluva sotilas. Hovioikeuden sotilasjäsenen tulee olla vähintään majurin arvoinen upseeri. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenen tulee olla vi:ihinti:iän everstin arvoinen upseeri. 11 Alioikeuden sotilasjäsenet ja heille riittävän monta varajäsentä määrää hovioikeus sotilasläänin komentajan esityksestä. Hovioikeuden sotilasjäsenet ja heille varajäsenet määrää korkein oikeus puolustusministeriön ehdottamista henkilöistä. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenet ja heille varajäsenet määrää tasavallan presidentti. Sotilasjäsenten toimikausi on kaksi vuotta. 12 Tuomioistuimen sotilasjäsenenä ei saa olla henkilö, joka on asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa on saattanut vähentyä. Sotilasjäsenen on ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan tehtäväänsä tuomioistuimessa tehtävä tuomarinvala, jollei hän aikaisemmin ole sitä tehnyt. Sotilasjäsenellä on oikeus saada valtion varoista toimestaan istuntopäivältä palkkio sekä päivärahaa ja matkakustannusten korvausta niiden perusteiden mukaan, jotka oikeusministeriö vahvistaa. 4 luku Asian v.ireillepano ja käsittely 13 Ilmoitus rikoksesta, joka on käsiteltävä sotilasoikeudenkäyntiasiana, tehdään 5 :n 1 momentissa tarkoitetun joukko-osaston komentajalle taikka poliisille tai asianomaiselle syyttäjälle. Muulle kuin 1 momentissa mainitulle esimiehelle sekä poliisille tai syyttäjälle tehty ilmoitus on toimitettava sanotussa momentissa tarkoitetulle komentajalle, jollei ilmoituksen vastaanottaja voi itse ratkaista asiaa taikka n.. moitus ole selvästi aiheeton. Vangitsemisesta 2 : ssä tarkoitettua rikosta koskevassa asiassa säädetään erikseen. 14 Jos ilmiauto ei ole selvästi aiheeton, tulee

22 22 N:o :ssä tarkoitetun komentajan esitutkinnan päätyttyä ratkaista, toimitetaanko tutkintaaineisto syyttäjälle oikeudenkäyntiä varten vai käsitelläänkö asia kurinpitomenettelyssä. Komentajan tulee ilmoittaa asia poliisille, milloin ei ole tarkoituksenmukaista, että esitutkinnan toimittaa sotilasviranomainen. Komentaja voi samalla päättää, ettei asiaa käsitellä kurinpitomenettelyssä. Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty komentajasta, koskee myös tämän esimiestä, jonka tehtävänä on valvoa k0mentajar. kurinpitovallan käyttöä. Milloin asia koskee 6 :ssä tar.. koitettua puolustusvoimissa palvelevaa sotilasta, ratkaisun tekee pääesikunta. 15 Milloin syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen, hänen on heti kirjallisesti ilmoitettava asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos hän katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että asia käsitellään toisessa toimivaltaisessa tuomioistuimessa, on hänen lähetettävä tutkinta-asiakirjat asianomaiselle syyttäjälle. Sotilasoikeudenkäyntiasiaa ei saa käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä. 16 Sotilasoikeudenkäyntiasiat on käsiteltävä kiiree11isinä. Alioikeuden on otettava asia käsiteltäväksi kolmenkymmenen päivän kuluessa syyttäjän ilmoituksen saapumisesta. Alioikeuden istunto sotilasoikeudenkäyntiasian käsittelyä varten voidaan pitää myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin oikeuden istuntoa varten on säädetty. 5 luku Muutoksenhaku 17 Tyytymättömyys alioikeuden päätökseen tässä laissa tarkoitetussa asiassa saadaan ilmoittaa sekä ilmoitus peruuttaa säädetyn määräajan kuluessa sen perusyksikön päällikölle tai sen joukko-osaston komentajalle, jossa tyytymättömyyden ilmoittaja on. Päävartiossa tai muuten sotilasviranomaisen valvonnan alaisena oleva saa tehdä tyytymättömyyden ilmoituksensa ja peruuttaa sen säädetyssä määräajassa päävartion tai vastaavan päällikölle. Sotilasviranomaisen on vastaanottamastaan tyytymättömyyden ilmoituksesta ja sen peruuttamisesta ilmoitettava heti alioikeudelle ja pyydettäessä annettava siitä todistus asianosaiselle. 18 Muutoksenhakemuksen tämän lain mukaan annettuun päätökseen, vastauksen muutoksenhakemukseen sekä muun hovioikeudelle tai korkeimmalle oikeudelle sotilasoikeudenkäyntiasiassa osoitetun kirjoituksen saa antaa säädetyn määräajan kuluessa myös 17 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle päällikölle tai komentajalle. Vastaanottajan on viivytyksettä toimitettava asiakirjat tuomioistuimelle sekä pyydettäessä annettava todistus muutoksenhakukirjojen vastaanottamisesta. 6 luku Sotaoikeudet 19 Sotatilaan julistetulle alueelle voidaan asettaa sotaoikeus käsittelemään yleisen alioikeuden sijasta rikosasiat, jos se oikeudenkäytön tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi on välttämätöntä. Sotaoikeuden asettamisesta ja lakkauttamisesta sekä sen toimipiiristä säädetään asetuksella. Samalla on säädettävä, minkä hovioikeuden alainen sotaoikeus on. 20 Sotaoikeuteen kuuluu puheenjohtaja ja kaksi muuta jäsentä. Toisen jäsenen tulee olla upseeri tai toimiupseeri sekä toisen aliupseeri tai värvättyyn henkilöstöön tai miehistöön kuuluva sotilas. 21 Sotaoikeuden puheenjohtajan nimittää korkein oikeus oikeusministeriön esityksestä. Sotaoikeuden puheenjohtajasta on voimassa, mitä kihlakunnantuomarista on säädetty. Sotaoikeuden jäsenet sekä heille riittävän monta varajäsentä määrää hovioikeus pääesikunnan esityksestä. Pääesikunnan sijasta voi esityksen tehdä yhtymän tai muun puolustusvoimien osan komentaja, jolle pääesikunta on tämän tehtävän uskonut. Määräys annetaan toistaiseksi. Sotaoikeuden puheenjohtaja saa jäsenen ja varajäsenen ollessa estynyt hoitamasta tehtä-

23 N:o väänsä kutsua sotaoikeuteen jäseneksi muun tehtävään kelpoisen sotilaan, jos sotaoikeus ei muuten ole päätösvaltainen. 22 Sotaoikeuden virallisen syyttäjän ja hänen varamiehensä määrää pääesikunta. Sotaoikeuden syyttäjä on oikeuskanslerin välittömän määräysvallan alainen. Milloin 1 momentissa tarkoitettua määräystä ei ole annettu ta.ikka syyttäjä ja hänen varamiehensä ovat estyneitä hoitamasta tehtäväänsä, saa syyttäjän kiireeilisessä tapauksessa määrätä asianomaisen yhtymän tai muun puolustusvoimien osan komentaja. 23 Virkarikoksesta syytetään sotaoikeuden puheenjohtajaa ja jäsentä hovioikeudessa. 24 Sotaoikeudessa käsitellään sotilasoikeudenkäyntiasiat sekä lisäksi syyte rikoksesta, jonka on sen toimipiirissä tehnyt sotilas tai muu rikoslain 45 luvussa tarkoitettu henkilö. Jos rikoksentekijä ei enää ole rikoslain 45 luvun alainen, sotaoikeus ei kuitenkaan saa käsitellä syytettä muusta kuin sotilasrikoksesta. Jos rikos on tehty sellaisella alueella, jossa yleisten tuomioistuinten toiminta on lakannut, saa sotaoikeudessa syyttää muutakin kuin 1 momentissa tarkoitettua henkilöä. Erikseen ajettava rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta koskeva kanne on käsiteltävä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 :n 1 momentissa tarkoitetussa tuomioistuimessa. Asetuksella voidaan säätää, ettei tietyn laatuisia rikosasioita käsitellä sotaoikeudessa. 25 Toimivaltainen sotaoikeus määräytyy 5 ja 7 :n säännösten mukaan. Sotaoikeuteen kuu- luva asia saadaan 8 :n 2 momentissa mamttussa tapauksessa käsitellä yleisessä alioikeudessa, jos siihen katsotaan olevan erittäin painavia syitä. Syyte muuta kuin rikoslain 45 luvun alaista henkilöä vastaan käsitellään siinä sotaoikeudessa, jonka toimipiirissä rikos on tehty tai vastaaja tavataan. Kun sotaoikeus, jossa asia on pantu vireille, lakkautetaan, on hovioikeuden määrättävä, missä tuomioistuimessa asian käsittelyä on jatkettava. 26 Sotaoikeus käsittelee asian rikosasioista säädetyssä järjestyksessä. Lisäksi noudatetaan 4 ja 5 luvun säännöksiä. 7 luku Täydentävät säännökset 27 Jos alioikeudessa sen käsitellessä 2 S:ssä tarkoitettua asiaa tai sotaoikeudessa vastaajana olevalla ei ole oikeudenkäyntiavustajaa tai -asiamiestä ja asian laadun vuoksi tai muusta syystä on ilmeistä, ettei hän pysty yksin valvomaan oikeuttaan, tuomioistuimen on määrättävä hänelle oikeudenkäyntiavustaja. A vustajalle suoritettavasta palkkiosta ja korvauksesta on vastaavasti voimassa, mitä niistä on säädetty maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetussa laissa ( 8 7/7 3 ). 28 Jos Suomea veivoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa on määrätty asian käsittelystä toisin kuin tässä laissa, noudatetaan sopimuksen määräyksiä. 29 Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella. 2. Laki sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevistä yleisistä alioikeuksista Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsitteleviä yleisiä alioikeuksia, joissa on sotilasjäsenet, ovat Haminan, Helsingin, Hämeenlinnan, Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun, Porin, Tampe-