TAMPEREEN KAUPUNKI HIEDANRANNAN KOE- STABILOINTI LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 Vastaanottaja Tampereen kaupunki Asiakirjatyyppi 5 Raportti Päivämäärä 8/2016 TAMPEREEN KAUPUNKI HIEDANRANNAN KOE- STABILOINTI LOPPURAPORTTI

2 TAMPEREEN KAUPUNKI LOPPURAPORTTI Tarkastus 09/08/2016 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Matti Holopainen, Merja Autiola Pentti Lahtinen, Juho Mansikkamäki Loppuraportti Viite Ramboll Vohlisaarentie 2 B LUOPIOINEN P F

3 loppuraportti SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KOERAKENNE JA TAVOITTEET 1 3. ENNAKKOTESTAUS 3 4. RUOPPAUS JA LÄJITYS 5 5. SEOKSET JA STABILOINTI 5 6. SEURANTATUTKIMUKSET, TEKNINEN Materiaalien peruskokeet Koekuopat Painumaseuranta Lujuuden kehitys Vedenläpäisevyys SEURANTATUTKIMUKSET, YMPÄRISTÖ Ruoppauksen vesistöseuranta Kokonaispitoisuudet Kokonaispitoisuuksien muutos Huokosveden laatu Liukoisuudet ravistelutestillä Liukoisuudet ravistelutestillä 180 vrk Pitkäaikaisliukoisuus diffuusiotestillä YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JATKOTOIMENPITEET 25 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Koetoimintailmoituksesta annettu päätös ja seurantaohjelma Koerakenteen suunnitelmapiirrokset Peruskoetulokset Painumakuvaaja Lujuuden kehitys Analyysitodistukset Analyysitodistukset 180 vrk

4 1 1. JOHDANTO Koestabilointi liittyy Näsijärven 0-kuidun hyödyntämistestaamistutkimukseen. Nollakuidun stabiloituvuustutkimuksilla etsitään ratkaisua Lielahden vesialueella olevan 0-kuidun hyödyntämiseen osana Tampereen kaupungin ylijäämämaiden hyötykäyttöä sekä Lielahden alueen kehittämistä. Koetoiminnan tavoitteena oli arvioida saatujen tulosten perusteella massastabilointitekniikan soveltuvuutta 0-kuidun ja siihen seostettujen ylijäämämaiden hyötykäytössä. Lisäksi tavoitteena on arvioida mahdollisesti suuremmassa mittakaavassa toteutettavaan pilottikohteeseen liittyviä epävarmuustekijöitä sekä muuttujia. Koetoiminta sisälsi itse massastabiloinnin lisäksi teknisten ja ympäristökelpoisuusaineiston koontia ja analysointia. Saadun aineiston pohjalta nähdään jo kriittisimmät parametrit mahdollisesti tulevaan suuremman mittakaavan pilotin suunnitteluun ja mahdolliseen toteutukseen. Aineistoa voidaan hyödyntää myös eri ratkaisuvaihtoehtojen ja menetelmien vertailussa. Koetoimintavaihetta edelsivät laboratoriomittakaavan stabiloituvuustutkimukset, jotka on raportoitu erikseen (Ramboll, Tampereen kaupunki, Selvitys Lielahden 0-kuidun stabiloituvuudesta, Koetoimintaraportissa on osittain viitattu em. raportin tuloksiin. Koestabilointikohde sijaitsee Tampereen Niemenrannassa. Koetoiminnassa testattiin itse 0- kuitua, stabiloitua 0-kuitua sellaisenaan sekä seostettuna siltin, saven ja tuhkan kanssa. Savi ja siltti tuotiin alueelle ulkopuolelta. Sideaineena kaikissa vaihtoehdoissa käytettiin Plussementtiä, jonka määrä oli 75 kg/m 3. Stabiloidut koeruudut olivat seuraavat: 0-kuitu, Plussementti 75 kg/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde), Plussementti 75 kg/m 3 0-kuitu + siltti 2:1 (massasuhde), Plussementti 75 g/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde) + kasatuhka 20 %, Plussementti 75 kg/m 3 Koerakenteessa käytettävän 0-kuidun määrä oli yhteensä noin 200 m 3. Savea käytettiin noin 30 m 3, silttiä noin 16 m 3, kasatuhkaa noin 12 tonnia ja sementtiä 18,5 tonnia. 0-kuidun ruoppaus läjitysaltaisiin toteutettiin Massastabilointi toteutettiin Ensimmäiset koekuopat kaivettiin , d kuluttua stabiloinnista. Toinen koekuopitus noin 90 vuorokautta stabiloinnista toteutettiin ja viimeinen noin 180 vuorokauden koekuopitus Ensimmäisellä koekuoppakierroksella asennettiin altaisiin myös pohjavesiputket suotovesinäytteiden keräämistä varten. 2. KOERAKENNE JA TAVOITTEET Koerakenne koostuu kahdesta erikokoisesta altaasta, joihin 0-kuidun sekä seostettavien täyteaineiden stabilointi tehtiin massastabilointitekniikalla. Stabilointialtaiden reunoille tehtiin korotuspenkereet, jotka toimivat stabilointivaiheessa massastabilointikaluston työalustana. Koetoimintailmoitus jätettiin Tampereen kaupungille Koetoimintailmoituksen yhteydessä tehtiin seurantaohjelma, jossa on esitettiin koerakentamisessa käytettävät massamääräarviot sekä eri vaiheissa tehtävät seuranta- ja laadunvalvontatutkimukset. Seurantaohjelmaa on päivitetty koeluontoisesta toiminnasta annetun päätöksen Dnro: 6657/ /2015 sekä Tampereen kaupungin ympäristösuojeluviranomaisen esittämien täydennysten perusteella. Koestabiloinnin koetoimintailmoituksesta annettu päätös on esitetty liitteessä 1. Koerakenteen suunnitelmapiirrokset on esitetty tämän raportin liitteissä 2. Kuvissa 1 ja 2 esitetään koerakenteen sijainti sekä havainnekuva koerakenteista.

5 2 Kuva 1. Koekohteen sijainti kartalla Kuva 2. Periaatteellinen leikkaus koerakenteista Stabilointialtaiden kaivutöiden jälkeen pohjan taso sekä luiskien sijainti kartoitettiin myöhemmässä vaiheessa tehtävää massalaskentaa varten. Mittausten jälkeen altaiden pohjalle asennettiin bentoniittimatto, jonka päälle tehtiin suodatinkerros (h = 0,5 m) hiekasta. Bentoniittimaton tehtävänä oli muodostaa altaan pohjalle vettä läpäisemätön kerros, jolloin myöhemmässä vaiheessa suodatinkerroksesta voitiin ottaa vesinäytteet stabiloidusta massasta suotautuvasta vedestä. Stabilointialtaiden kaivujen ja suodatinkerroksen rakentamisen jälkeen aloitettiin massojen siirto altaisiin. Ruoppaus ja altaiden täyttö on esitetty tarkemmin kappaleessa 4. Massastabilointityö toteutettiin sekoitinkärjellä varustetulla kaivinkoneella. Kalustoon kuului myös tela-alustainen painesyötin sekä säiliövaunu sideaineen varastointia varten. Massastabilointityön suoritus on kerrottu kappaleessa 5. Massastabiloinnin jälkeen stabiloitujen seosten päälle levitettiin suodatinkangas ja painopenger. Painopengertä korotettiin ensimmäisten koekuoppien jälkeen. Painumamittausten tuloksia on käsitelty tarkemmin kappaleessa 6. Koekohteelta kerättiin aineistoa mm. seuraavasti: - Tekninen kelpoisuus o käytettävien materiaalien indeksiominaisuudet o lujuuskappaleet o siipikairaukset o vedenläpäisevyyskappaleet o painumamittaukset painumalevyistä o sekoitetun massan visuaalinen tarkastelu

6 3 - Ympäristökelpoisuus o vedenlaatu ennen ruoppausta, sen aikana sekä sen jälkeen o käytettyjen materiaalien sekä seosten kokonaispitoisuudet o käytettyjen materiaalien liukoisuudet 2-vaiheisella ravistelutestillä o seostettujen materiaalien liukoisuudet 1-vaiheisella ravistelutestillä sekä pitkäaikaisliukoisuus pintaliukenemistestillä o huokosveden laatu o hajututkimus (erillinen raportti) 3. ENNAKKOTESTAUS Ennen varsinaista koealtaiden rakentamista, stabiloitavasta 0-kuidusta sekä seostettavina täyteaineina käytettävistä savesta ja siltistä otettiin näytteet laboratoriossa tehtävää indeksiominaisuuksien määritystä varten. Ennakkotestauksessa käytetty 0-kuitu ruopattiin rannalta pitkäpuomisella kaivinkoneella. Savi on peräisin Tampereen Vehmaisista ja siltti Niemenrannasta altaiden läheisyydestä sijaitsevalta kasalta. Peruskokeiden tulokset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Ennakkokokeissa käytettyjen massojen peruskokeiden tulokset. Näytetunnus Rakeisuus (areometri) Vesipitoisuus, w (%) Savi (Vehmainen) sicl (lasa) 30,2 2,7 Savi (Lintuhytti) Cl (lisa) 31,2 2,3 Siltti (Niemenranta, kasa) sicl (sasi) 22,3 2,8 0-kuitu (lietemäinen) ,5 0-kuitu (huopamainen) ,1 Humuspitoisuus, H h (%) Ennakkotestauksessa täyteaineena käytettävien savien sekä siltin areometrikokeella määritetyt rakeisuuskäyrät on esitetty kuvassa 3. Kuva 3. Areometrikokeella määritetyt rakeisuuskäyrät ennakkokokeissa käytetyistä täyteaineista Peruskokeiden lisäksi tehtiin stabiloituvuuskokeita lopullisessa rakenteessa käytettävien sideainemäärien tarkistusta varten. Sideainemäärän tarkistuksen lisäksi arvioitiin todellisen, laboratorio-olosuhteita alhaisemman lämpötilan vaikutusta lujuudenkehitykseen säilyttämällä rinnakkaisia koekappaleita eri lämpötiloissa.

7 4 Massojen sekoitus tehtiin massasuhteessa 2:1 ja koekappaleisiin kohdistettiin sekoituksen jälkeen 9 kpa pystysuuntainen kuormitus. Kuvassa 4 ja taulukossa 2 on esitetty ennakkokokeiden perusteella määritetyt yksiaksiaaliset puristuslujuudet. Ennakkokokeiden perusteella sideainemääräksi kaikkiin seoksiin valittiin 75 kg/m 3. Sideaineena käytettiin Plussementtiä. Taulukko 2. Laboratoriossa tehtyjen ennakkokokeiden perusteella määritetyt puristuslujuudet Koekappale Resepti Ikä, lämpötila Puristuslujuus HR-1A 0-kuitu + sasi 2:1 7 d, C 101,3 kpa HR-1B PlusSe 75 kg/m 3 28 d, C 137,4 kpa HR-2A 0-kuitu + sasi 2:1 7 d, C 102,6 kpa HR-2B PlusSe 75 kg/m 3 28 d, C 145,3 kpa HR-3A 0-kuitu + sasi 2:1 7 d, 5 7 C 44,6 kpa HR-3B PlusSe 75 kg/m 3 28 d, 5 7 C 157,1 kpa HR-4A 0-kuitu + sasi 2:1 7 d, C 154,9 kpa PlusSe 90 kg/m 3 HR-5A 0-kuitu + sasi 2:1 7 d, C 129,2 kpa PlusSe 90 kg/m 3 HR-6A 0-kuitu + sasi 2:1 7 d, 5-7 C 77,2 kpa PlusSe 90 kg/m 3 HR-7A 0-kuitu + savi 2:1 7 d, C 96,2 kpa HR-7B PlusSe 60 kg/m 3 28 d, C 108,3 kpa HR-8A 0-kuitu + savi 2:1 7 d, C 86,6 kpa HR-8B PlusSe 60 kg/m 3 28 d, C 121,9 kpa HR-9A 0-kuitu + savi 2:1 7 d, 5 7 C 66,4 kpa HR-9B PlusSe 60 kg/m 3 28 d, 5 7 C 106,9 kpa HR-10A *) 0-kuitu + savi 2:1 7 d, C 61,1 kpa PlusSe 60 kg/m 3 HR-11A *) 0-kuitu + savi 2:1 7 d, C 54,5 kpa PlusSe 60 kg/m 3 HR-12A *) 0-kuitu + savi 2:1 7 d, 5 7 C 55,9 kpa PlusSe 60 kg/m 3 *) Runkoaineena käytettiin lietemäistä 0-kuitua (HR-10 HR-12). Koekappaleissa HR-1 HR-9 on käytetty huopamaista ainesta. Kuva 4. Yksiaksiaalisella puristuskokeella määritetyt puristuslujuudet eri-ikäisille ja eri lämpötiloissa säilytetyille ennakkokoekappaleille. Laboratoriossa tehtyjen ennakkokokeiden perusteella voidaan havaita ajan vaikutuksesta tapahtuvaa lujuuden kehitystä. Alhaisimmassa lämpötilassa (5 7 C) säilytettyjen koekappaleiden lujuuden kehitys ensimmäisten vuorokausien aikana on ollut kuitenkin selvästi hitaampaa verrattuna normaalissa huoneenlämmössä säilytettyihin kappaleisiin. Tämä näkyy vertailtaessa samalla reseptillä valmistettujen ja eri lämpötiloissa säilytettyjen koekappaleiden 7 vuorokauden puristus-

8 5 lujuuksia. Käytettäessä runkoaineen lietemäistä 0-kuitua, säilytyslämpötilasta johtuvat lujuuserot ovat pienempiä kuin huopamaisella materiaalilla. Säilytyslämpötilan lisäksi yksiaksiaalisella puristuskokeella määritettyyn lujuuteen vaikuttaa reseptissä käytetty sideainemäärä. Suuremmalla sementtimäärällä on saavutettu korkeampia lujuuksia. 4. RUOPPAUS JA LÄJITYS Koestabilointialtaiden kaivujen sekä suodatinkerroksen rakentamisen jälkeen aloitettiin stabiloitavien massojen siirto altaisiin. Täyttö tehtiin ruoppaamalla 0-kuitu suoraan pitkäpuomisella kaivinkoneella ranta-alueelta suoraan altaisiin. Paikoittain massa jouduttiin ruoppaamaan kauempaa ja kuljettamaan kuorma-auton lavalla ja kippaamalla altaisiin. Kuvassa 5 on esitetty 0-kuidun ruoppausta suoraan stabilointialtaaseen. Kuva 5. 0-kuidun ruoppausta Näsijärvestä stabilointialtaaseen. 0-kuidun ruoppauksen jälkeen altaiden eri osastoihin sekoitettiin stabiloinnin täyteaineena käytettävät massat. Savi ja siltti seostettiin 0-kuidun kanssa massasuhteessa. Sekoitus tehtiin ensimmäisessä vaiheessa varovasti kaivinkoneen kauhalla. Myöhemmässä vaiheessa sekoitus tehtiin tarkemmin massastabilointilaitteen sekoitinkärjellä ennen varsinaista massastabilointia. 5. SEOKSET JA STABILOINTI Massastabilointityö toteutettiin siten, että altaan 1 jokainen osasto (1A 1C) muodosti oman stabilointilohkonsa. Massastabilointi voitiin toteuttaa kokonaisuudessaan altaan toiselta reunalta. Kuva 6. Periaatteellinen leikkaus koerakenteen stabilointialtaista

9 6 Ennen stabilointia kaivinkoneen kauhalla sekoitetuilla massoille tehtiin homogenisointi, eli massat sekoitettiin mahdollisimman tasaiseksi stabilointilaitteen sekoitinkärjellä ennen sideaineen syöttämistä. Kuva 7. Sideaine syötettiin sekoitinkärkeen säiliöstä painesyöttimen kautta. Stabilointiin käytettävän sideaineen kulutusta seurattiin sekoitustyön aikana. Eri lohkoihin tarvittava sideainemäärä määritettiin sekoitetun massan tilavuuden perusteella. Stabiloitavan massan tilavuuden määrittämiseksi tehtiin tarkemittaukset seostetun massan pinnalta. Kuva 8. Oikean puoleisessa kuvassa on esitetty massastabilointia sekoituskärjellä varustetulla kaivinkoneella. Vasemman puoleisessa kuvassa painesyötin, jossa säiliö sideainetta varten. Stabilointityön jälkeen molempiin altaisiin asennettiin lämpötila-anturit, joiden avulla seurattiin sementin sitoutumisreaktiosta aiheutuvaa lämpötilan kasvua altaissa. Lisäksi varmistuttiin altaiden sulana pysymisestä. Stabiloidun massan päälle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle rakennettiin 0,5 m paksu tiivistyspenger murskeesta.

10 7 Kuva 9. Stabiloidun massan päälle rakennettiin tiivistyspenger murskeesta. Kuvassa etuoikealla allas 1 ja suoraan edessä allas 2. Tiivistyspengertä korotettiin ensimmäisten koekuoppatutkimusten jälkeen 1,0 metrillä, jolloin lopullinen pengerkorkeus oli 1,5 m. Ennen tiivistyspenkereiden rakentamista stabiloidun massan päälle asennettiin painumalevyt altaiden jokaisen osaston keskelle. Painumalevyjä asennettiin yhteensä 4 kpl. 6. SEURANTATUTKIMUKSET, TEKNINEN Seurantatutkimukset aloitettiin heti massastabilointityön jälkeen. Stabiloidusta massasta otettiin näytteet laboratoriossa tehtäviä puristuskokeita sekä liukoisuustutkimuksia varten. Koerakenteen seurantatutkimuksia jatkettiin painumaseurannalla ennen tiivistyspenkereen rakentamista asennetuista painumalevyistä. Ensimmäiset koekuoppatutkimukset tehtiin stabiloidun massan ollessa vuorokauden iässä. Siipikairaukset tehtiin altaan 2 osalta stabiloidun massan ollessa vuorokauden iässä Altaan 2 siipikairaukset tehtiin massan ollessa 34 vuorokauden iässä Siipikairausten toteutusta vaikeutti murskekerroksen osittainen jäätyminen sekä kovat pakkaset. Seuraavat koekuoppatutkimukset tehtiin , jolloin stabiloinnista oli kulunut 90 vuorokautta. Siipikairaukset tehtiin Viimeiset koekuoppatutkimukset tehtiin noin 180 vuorokautta stabiloinnin jälkeen. Siipikairaukset tehtiin ennen koekuoppien kaivuja Altaisiin asennetuista lämpötila-antureista seurattiin lämpötilan kehittymistä sementin sitoutumisen aikana. Lisäksi varmistuttiin stabiloidun massan sulana pysymisestä. Lämpötilamittauksia tehtiin kovimpien pakkasten aikaan, noin 20 vuorokauden ajan stabiloinnin jälkeen. Lämpötilan kasvua havaittiin molempien altaiden puolella. Heti stabiloinnin jälkeen altaasta 2 mitattu lämpötila oli noin +8 C. Korkeimmillaan stabiloidusta massasta mitattu lämpötila oli +12 C, joka mitattiin 6 d stabiloinnin jälkeen. Altaasta 1 mitattu lämpötila 3 d stabiloinnin jälkeen oli C. Mittausten lopussa 22 d stabiloinnin jälkeen altaassa 1 stabiloidun massan lämpötila vaihteli C välillä. Koekuoppien

11 8 yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella stabiloitu massa oli jäätynyt yläpinnastaan noin 0,1 m paksuudelta. 6.1 Materiaalien peruskokeet Ennen stabilointia massoista otettiin näytteet laboratoriossa tehtäviä peruskokeita sekä indeksiominaisuuksien määritystä varten. Lisäksi otettiin näytteet seostetuista massoista stabiloinnin jälkeen. Koerakenteessa käytetyistä massoista määritettiin laboratoriossa seuraavat parametrit Rakeisuus (areometri) Vesipitoisuus (%) Humuspitoisuus (%) ph Kuvassa 10 on esitetty koerakentamisessa 0-kuidun kanssa seostettavista massoista otettujen näytteiden rakeisuuskäyrät ja taulukossa 3 koerakentamisessa käytetyistä massoista tehtyjen peruskokeiden tulokset. Kuva 10. Koerakentamisessa käytettyjen täyteaineiden rakeisuuskäyrät areometrikokeen perusteella. Taulukko 3. Laboratoriossa määritetyt indeksiominaisuudet Näytetunnus Rakeisuus (areometri) Vesipitoisuus, w (%) Humuspitoisuus, H h (%) Savi (Vehmainen) sicl 32,3 2,5 6,3 Siltti (Niemenranta, kasa) sicl 35,1 2,5 7,0 Lentotuhka kts. kuva 10 2,4 2,4 12,2 0-kuitu + Sem (K) - 27,3 39,8 12,4 0-kuitu + Si + Sem - 52,0 11,0 11,8 0-kuitu + Sa + Sem - 75,4 15,3 12,0 0-kuitu + Sa + Sem + LT - 43,2 8,6 11,5 ph Kuvassa 10 ja taulukossa 3 esitetyt rakeisuudet ja indeksiominaisuudet on määritetty koekohteelle toimitetuista kasoista otetuista näytteistä. Kappaleessa 3 on esitetty ennakkotestauksen yhteydessä otetuista näytteistä määritetyt ominaisuudet.

12 9 6.2 Koekuopat Koekuoppatutkimuksissa tutkittiin silmämääräisesti sekoitustyön onnistumista sekä stabiloidun massan homogeenisuutta. Koekuopasta tehtyjen havaintojen perusteella massa oli tiivistynyt selvästi penkereen aiheuttaman kuormituksen vaikutuksesta. Kuva 11. Tiivistyspenger leikattiin ennen koekuoppien kaivua. Stabiloitu massa oli tiivistynyt kuormituksen vaikutuksesta. Koekuopista otettiin näytteen ravistelutestillä tehtävää kokonaispitoisuuksien määritystä varten. Lisäksi otettiin näytteet puristuskokeita sekä vedenläpäisevyyden määritystä varten. Näytteenottimena käytettiin stabiloituun massan painettavaan putkea, jonka halkaisija d = 100 mm ja korkeus h = mm. Lisäksi ensimmäisten koekuoppien yhteydessä näytteenottimena käytettiin putkea, jonka halkaisija d = 68 mm ja korkeus h = 200 mm. Koekuoppien kaivujen sekä näytteenoton yhteydessä tehtiin silmämääräisiä havaintoja stabiloidun massan homogeenisuudesta. Silmämääräisten havaintojen perusteella stabiloitu massa oli tiivistynyt koko rakenteen paksuudelta. 6.3 Painumaseuranta Painumaseuranta aloitettiin välittömästi penkereen rakentamisen jälkeen. Mittausten alkuvaiheessa painumia seurattiin 1 3 vuorokauden välein, jonka jälkeen mittaukset tehtiin kerran viikossa. Penkereen korotus tehtiin 41 vuorokautta stabiloinnista, jonka jälkeen painumamittauksia tehtiin 3 kertaa viikossa 2 viikon ajan. Tämän jälkeen mittaukset tehtiin kerran viikossa 90 d kuluttua stabiloinnista tehtäviin koekuoppatutkimuksiin saakka. 90 vuorokauden kuluttua stabiloinnista tehtyjen koekuoppien jälkeen seurantaa jatkettiin kerran kuukaudessa tehdyin mittauksin. Viimeiset mittaukset tehtiin 173 vuorokauden kuluttua stabiloinnista. Aika-painumakuvaaja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa on esitetty lisäksi tiivistyspenkereen korkeus mittausten aikana. Kuva 12. Aika-painumakuvaaja. Painumamittaukset tehty

13 10 Painumakuvaajasta nähdään, että lujittumisen alkuvaiheessa suurin osa kokoonpuristumisesta on tapahtunut varsin nopeasti tiivistyspenkereen rakentamisen jälkeen. Erityisesti seoksissa, joihin lisättiin savea tai silttiä ennen stabilointia, painumat ovat tasaantuneet ensimmäisen 30 vuorokauden aikana. Ilman täyteainetta 0-kuidun kokoonpuristuminen jatkui vielä 30 vuorokauden jälkeen. Suhteellisen kokoonpuristuman suuruus eri altaissa vaihteli noin % välillä. Taulukossa 4 on eritelty eri altaista mitatut suhteelliset kokoonpuristumat. Selvästi suurimmat painumat ovat syntyneet pelkässä stabiloidussa 0-kuidussa, jossa kokoonpuristuma on ollut lähes kolminkertainen verrattuna vähiten painuneeseen, kasatuhkaa sisältäneeseen altaaseen. Silttiä ja savea sisältäneissä altaissa kokoonpuristuma on ollut keskenään lähes yhtä suuri. Taulukko 4. Kokonaispainumat eri altaissa. Seos ja resepti Kokoonpuristuma 0-kuitu + sem 24,1 % 0-kuitu + siltti + sem 15,8 % 0-kuitu + savi + sem 14,6 % 0-kuitu + savi + KT +sem 8,7 % Tiivistyspenkereen korotuksen jälkeen kokoonpuristuminen on lähes pysähtynyt 90 vuorokauden koekuoppien kaivuihin mennessä. Sementin sitoutumisesta johtuen, painumat ovat tapahtuneet penkereen korotuksen jälkeen hitaammin kuin sitoutumisen alkuvaiheessa. 90 vuorokauden koekuoppien kaivujen ja tiivistyspenkereen uudelleen täytön jälkeen nähdään painumakuvaajan käyrissä notkahdus, joka johtunee systemaattisesta virheestä mittauksessa tai painumalevyjen siirtymistä kaivun yhteydessä. 6.4 Lujuuden kehitys Lujuuden kehitystä seurattiin siipikairauksin noin 30, 90 ja 180 vuorokauden kuluttua stabiloinnista. Koekuopista otetuista koekappaleista määritettiin laboratoriossa puristuslujuudet yksiaksiaalisella puristuskokeella. Lisäksi välittömästi stabiloinnin jälkeen valmistettiin kentällä koekappaleet, jotka säilytettiin laboratorio-olosuhteissa puristuskokeisiin saakka. Kentällä tehtyjen koekappaleiden puristuslujuudet on esitetty taulukossa 5. Suluissa on esitetty tulosten vaihteluväli puristuskokeessa. Taulukko 5. Kentällä tehdyistä koekappaleista määritetyt keskimääräiset puristuslujuudet Resepti Puristuslujuus (kpa) 28 d 90 d 0-kuitu 30,3 (15,0...45,5) 28,5 (18,0 38,9) 0-kuitu + siltti 29,2 (29,1 29,3) 26,1 (21,8 30,3) 0-kuitu + savi 53,0 (49,4 56,6) 54,5 (46,3 62,6) 0-kuitu + savi + KT 154,4 (141,6 167,1) 109,1 (86,8 131,4) Puristuskokeet Puristettavat kappaleet valmistettiin tunkkaamalla näyte ulos näyteputkesta ja muotoilemalla koekappale puristuskoetta varten. Koekuoppien kaivujen yhteydessä koekappaleet otettiin suoraan rakenteesta painamalla näytesylinteri stabiloituun massaan ja kaivamalla massa näyteputken ympäriltä. Näyteputkina käytettiin halkaisijaltaan 68 mm sekä 100 mm putkia. Stabiloidun massan epähomogeenisuudesta johtuen 90 vuorokauden kohdalla näyteputkina käytettiin ainoastaan suurempia, halkaisijaltaan 100 mm putkia, jolloin näytteen häiriintyminen oli vähäisempää verrattuna pienillä putkilla suoritettuun näytteenottoon. Taulukossa 6 on esitetty rakenteesta otetuista näytekappaleista määritetyt keskimääräiset puristuslujuudet. Sideaineena resepteissä käytettiin Plussementtiä (75 kg/m 3 ).

14 11 Taulukko 6. Rakenteesta otetuista koekappaleista määritetyt keskimääräiset puristuslujuudet. Resepti Puristuslujuus (kpa) 30 d 90 d 180 d 0-kuitu 16,9 (16,2 17,5) 16,2 (11,0 20,5) 14,8 (13,2 15,7) 0-kuitu + siltti 9,2 *) (5,5 12,8) 41,5 (24,4 57,3) 45,3 (42,0 49,7) 0-kuitu + savi 7,2 *) (6,0 8,4) 105,1 (64,3 141) 64,0 (32,5 101,0) 0-kuitu + savi + KT 49,4 (22,9 68,2) 61,0 (53,0 71,8) 62,1 (33,6 88,7) *) Näytekappaleet otettu pienellä (d = 68 mm) näyteputkella. Kappaleet häiriintyivät näytteenotossa. Yksiaksiaalisten puristuskokeiden perusteella stabiloitaessa pelkkää 0-kuitua, lujuudet jäävät varsin alhaisiksi. Tuloksista nähdään, että täyteaineen kanssa stabiloituna 0-kuidun lujuustaso on selvästi korkeampi verrattuna seostamattomaan 0-kuituun. Näytteenoton yhteydessä tapahtuvan koekappaleiden häiriintymisen seurauksena yksiaksiaalisella puristuskokeella määritetyt lujuudet ovat oletettavasti todellista rakennetta vastaavaa lujuutta pienempiä. Siipikairaustulokset vahvistavat tätä oletusta. Puristuskoetuloksista havaitaan lisäksi lujittumisolosuhteiden vaikutus stabiloidun massan lujuuteen. Kentällä valmistettujen ja laboratoriossa huoneenlämmössä säilytettyjen koekappaleiden lujuustulosten vaihtelu on pienempää verrattuna koekuopista otettuihin näytekappaleisiin. Tämä johtuu näytekappaleen häiriintymisestä näytteenoton yhteydessä. Siipikairaukset Siipikairaukset tehtiin koekuoppien kaivujen yhteydessä 30, 90 ja 180 vuorokautta stabiloinnin jälkeen. Leikkauslujuus määritettiin stabiloidusta rakenteesta 0,5 m välein, joka tarkoittaa 2 3 leikkausta allasta kohden. Taulukossa 7 on esitetty eri altaista määritetyt keskimääräiset redusoimattoman leikkauslujuuden arvot. Suluissa on esitetty siipikairalla määritetyn leikkauslujuuden vaihteluväli. Taulukko 7. Siipikairauksilla eri stabilointialtaista määritetyt keskimääräiset leikkauslujuudet. Resepti Leikkauslujuus (kpa) 30 d 90 d 180 d 0-kuitu 9,8 (1,1 18,4) 79,4 *) (77,8 81,0) 28,1 0-kuitu + siltti 41,4 (15,1 74,5) 76,7 (30,2 123,10) 64,3 (31,3 97,2) 0-kuitu + savi 68,0 (36,7 115,6) 61,6 (43,2 79,9) 28,6 (25,9 31,3) 0-kuitu + savi + KT 55,1 (21,6 88,6) 37,8 (34,6 41,0) 20,5 (14,0 27,0) *) Kairauspiste lähellä luiskan reunaa. Stabiloituun massaan sekoittunut mahdollisesti karkearakeista luiskamateriaalia. Siipikairalla määritetyt leikkauslujuudet vaihtelivat syvyyden sekä tutkimuspisteen sijainnin mukaan. Pienimittakaavaisessa koerakenteessa massan ollessa epähomogeenista, vaihteluväli tutkimustuloksissa on kohtalaisen suuri. Tuloksista havaitaan, että lukuun ottamatta pelkkää stabiloitua 0-kuitua, lujuudet ovat varsin hyviä jo 30 d kohdalla. Yllättäen 180 d lujuudet ovat systemaattisesti pienempiä, kuin 90 d lujuudet, vaikka oletusarvoisesti lujuuden tulisi säilyä ennallaan tai vielä hieman kasvaa. Jatkotutkimuksin tulee pyrkiä todentamaan, ettei tässä todettu lujuuden alentuminen ei ole todellisesta rakenteen heikkenemisestä. Todennäköinen syy ilmiölle on kuitenkin epähomogeeninen sekoitustyö. 30 d ja 90 d tutkimukset on tehty samalta puolelta koerakennetta, kuin miltä sekoitustyö kaivinkoneella tehtiin. 180 d tutkimukset taas tehtiin toiselta puolelta rakennetta, joka oli kaukana sekoitustyön tehneestä kaivinkoneesta. Oletettavasti sekoitus on onnistunut paremmin lähellä konetta ja huonommin koneen ulottuman äärialueella.

15 12 Sekoitustyöstä potentiaalisesti aiheutuva merkittävä lujuusvaihtelu tulee huomioida mitoituslujuutta valittaessa ja sekoitustyötekniikkaa ohjeistettaessa. 6.5 Vedenläpäisevyys Vedenläpäisevyystestaus aloitettiin koekuoppatutkimuksista saaduilla näytteillä tehokkaalla jännityksellä 30 kpa. Koska osa kappaleista oli varsin pehmeitä, haluttiin testata oliko tehokkaan jännityksen lisäämisellä tasolle 60 kpa vaikutusta kappaleiden vedenläpäisevyyteen. Vain kappaleessa 0-kuitu+savi+sementti vedenläpäisevyys muuttuu pienemmäksi tasolta 10-8 m/s tasolle 10-9 m/s. Muissa kappaleissa vedenläpäisevyyttä lisäävien huokosten määrä oli suurempi ja sementti oli lujittanut kappaleet siten, ettei jännityksen lisäämisellä ollut vaikutusta vedenläpäisevyyteen. Taulukko 8. Laboratoriossa määritetyt vedenläpäisevyydet. Koekappale nro Resepti k-arvo (m/s) HKKKV-2 0-kuitu + sem 2,2*10-7 HKKKV-5 0-kuitu + savi+ KT + sem 2,0*10-7 HKKKV-8 0-kuitu + savi + sem 4,0*10-9 HKKKV-11 0-kuitu + siltti + sem 1,9*10-7 Aiemmissa tutkimuksissa 0-kuidu vedenläpäisevyyden k-arvoksi saatiin 80 kg/m 3 sementtireseptillä ja 7 vrk:n lujittumisajalla 2,3*10-7 m/s. 0-kuidun ja saven seoksille vastaavat arvot olivat 1,9-4,2*10-8 m/s. Koekappaleista määritetyt vedenläpäisevyyden k-arvot ovat varsin loogisia. Saven käyttö täyteaineena pienentää stabiloidun massan vedenläpäisevyyttä. Koekappaleesta HKKKV-5 havaitaan, että kasatuhka kasvattaa seoksen vedenläpäisevyyttä. 7. SEURANTATUTKIMUKSET, YMPÄRISTÖ 7.1 Ruoppauksen vesistöseuranta Koetoiminnan aikana ruopattiin 0-kuitua Näsijärven pohjasta n. 200 m 3. Veden laatua seurattiin ruoppauskohteelta otettavin vesinäyttein. Näytteet otettiin vesikerroksen keskisyvyydeltä ennen ruoppausta, ruoppauksen aikana ja noin kuukauden kuluttua ruoppauksen päätyttyä. Analyysitodistukset on esitetty liitteessä 6. Yhteenveto mitatuista pitoisuuksista on esitetty taulukossa 9. Ennen ruoppausta otetusta vesinäytteestä tutkittiin taulukossa 9 esitettyä laajempi analyysivalikoima. Analyysivalikoima sisälsi mm. haihtuvat hiilivedyt, kloorifenolit, PCB- ja organotinayhdisteet, pestisidit, dioksiinit ja furaanit, syanidi ja pii. Tulokset on esitetty analyysitodistuksessa liitteessä 6 ja tulosten tarkastelu riskinarviossa (erillinen raportti). Tulosten perusteella voidaan todeta seuraavaa: - ruoppauksen aikana sameuden, kiintoaineksen ja fosforin pitoisuudet lisääntyvät - ph, DOC, kloridi-, fluoridi, sulfaatti-, kokonaistypen, nitraatin pitoisuudet pysyvät vedessä samalla tasolla kaikissa kolmessa tutkitussa näytteessä. Vaikutuksia ei myöskään nähdä Se ja Sb pitoisuuksissa. Testauksissa Hg, Cd ja Mo määritysraja laboratoriossa kasvaa, joten vaikutuksia ei voida nähdä. - Metallipitoisuuksissa havaitaan ruoppauksen aikana selkeä pitoisuusnousu seuraavilla metalleilla: As, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V. Näiden pitoisuudet kuitenkin laskevat kuukauden kuluessa ruoppauksesta.

16 13 Taulukko 9. Näsijärven veden laatu ruoppauskohteella ennen ruoppausta, ruoppauksen aikana ja n. 1 kk:n kuluttua ruoppauksen päättymisestä. Ennen ruoppausta Ruoppauksen aikana Mitattu parametri Sameus NTU 2,1 12 1,9 ph 7 7,1 6,7 Kiintoaine (GF/C) mg/l 3,9 11 <2,0 BOD 7 mg/l <2,0 DOC mg/l 9 9 9,8 Kloridi (Cl) mg/l 3,4 3,3 2,8 Fluoridi (F) mg/l <0,10 <0,10 <0,10 Sulfaatti (SO4) mg/l 5,2 4,7 5,8 Typpi (N), kokonais- µg/l Nitraatti (NO3) mg/l 1 1,1 <1,0 Fosfori (P), kokonais- µg/l Fosfaatti (PO4), kokonais- µg/l <6,0 10 <6,0 Seleeni (Se) µg/l <1,0 <2,0 Antimoni (Sb) µg/l <0,50 <1,0 <1,0 Arseeni (As) µg/l <1,0 4,1 <2,0 Elohopea (Hg) µg/l <0,02 <0,2 <0,2 Kadmium (Cd) µg/l <0,03 <0,2 <0,2 Koboltti (Co) µg/l <0,50 2,9 <1,0 Kromi (Cr) µg/l <1,0 23 <5,0 Kupari (Cu) µg/l 1,3 15 <5,0 Lyijy (Pb) µg/l <0,50 6 <2,0 Molybdeeni (Mo) µg/l <1,0 <2,0 Nikkeli (Ni) µg/l <1,0 6,4 <5,0 Sinkki (Zn) µg/l <5,0 27 <10 Vanadiini (V) µg/l <1,0 10 <2,0 Ruoppauksen jälkeen Kokonaispitoisuudet Runkoaineista, sideaineista ja seoksista määritettiin haitta-aineiden kokonaispitoisuuksia. Analysoidut pitoisuudet on esitetty taulukossa 10. Tuloksia on verrattu nk. PIMA-asetuksen (VNA 214/2007) raja-arvoihin. Ruoppaus- ja läjitysohjeen normalisoituihin tuloksiin vertaaminen ei tässä tapauksessa ole oikea vertailukriteeristö, sillä stabiloinnissa kyseessä ei ole enää veteen läjitettävä sedimentti, vaan kyseessä on seostettu materiaali. 0-kuitu itsessään on hyvin orgaaninen aines, jonka normalisointi ei johda normalisoinnilla tavoiteltuun tulokseen, eli normaalin kiviainessedimentin vertaaminen keskiarvo sedimenttiin.

17 14 Taulukko 10. Runkoaineiden ja seosten kokonaispitoisuudet verrattuna PIMAasetuksen kynnys- ja ohjearvoihin. LT Si 0- kuitu Sa 0- kuitu + sem 0- kuitu + si + sem 0- kuitu+ sa + sem kuiva-aine (105 C) % , TOC 1,5 <0,3 35 <0,3 12 8,6 15 4,4 0- kuitu+ sa + LT + sem ph 11,7 6,9 4,8 7,1 12,2 11,4 8,1 10,6 As mg/kg k.a. PIMA-asetuksen 214/2007) Kynnysarvo Alempi ohjearvo 34 9,2 2,3 9,1 13 8,4 7, Ba Cd 2,9 <0,20 0,6 <0,2 0,41 <0,2 0,24 0, Cr Cr VI+ <5,0 6 Cu Mo 5,9 <2,0 <2,0 <2,0 7,9 2,3 <2,0 3,0 Ni Pb 52 9, Sb 1,3 <0,5 <0,5 <0,5 2,3 0,99 0,94 0, V Zn Hg 0,43 <0,1 1,0 <0,1 0,61 0,38 0,47 0,27 0,5 2 5 Se 6,4 <1,0 2,1 <1,0 3,4 2,3 2,8 2,5 Typpi Fosfori (Vna Ylempi ohjearvo Kokonaispitoisuuksista voidaan todeta: - Käytetyistä runkoaineista tuhka sisälsi muista runkoaineista poiketen kohonneita pitoisuuksia arseenia, bariumia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä, ja sinkkiä. Vain sinkillä mitattiin PIMA-asetuksen ylempää ohjearvopitoisuutta korkeampi pitoisuus 420 mg/kg. Tuhkan arseeni-, kadmium- ja nikkelipitoisuudet ylittävät kynnysarvon. - Silttissä ja savessa ylittyi arseenin kynnysarvopitoisuus. Tampereen seutu on arseenikriittistä aluetta, joten pitoisuuksia voidaan pitää Tampereen olosuhteissa taustapitoisuuksina. Arseenipitoisuudet ylittävät kynnysarvon kaikissa seostetuissa ja stabiloiduissa kappaleissa. - 0-kuidussa ylittyi elohopean kynnysarvo. - Muilta osin runkoaineiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvopitoisuudet. - Savella ja siltillä seostetut kappaleet ovat varsin samankaltaisia keskenään, mutta näytteiden ph-arvot ja typpipitoisuudet eroavat toisistaan. - Stabiloidussa 0-kuidussa haitta-aineiden pitoisuudet ovat kuparin, kromin, molybdeenin, nikkelin, lyijyn, antimonin, vanadiinin, sinkin ja elohopean osalta korkeampia kuin muissa kappaleissa. Kyse voi olla sideaineen konsentroitumisesta verrattuna muihin näytteisiin. Sideaineet sekoitetaan massastabiloinnissa tilavuusyksikköä kohti. Haittaainemääritykset tehdään sen sijaan kuiva-ainemassaa kohden. Näin ollen tiheydeltään alhaisimmassa stabiloidussa 0-kuitunäytteessä haitta-ainepitoisuudet konsentroituvat määrityksessä. Myös sementin tiedetään sisältävän samoja haitta-aineita kuin lentotuhka, joten haitta-aineiden lähde on stabiloidun 0-kuidun tapauksessa sementti. Tässä testauksessa sementin haitta-ainepitoisuuksia ei analysoitu. Näytteen korkea typpipitoisuus vahvistaa näytteen olevan juuri stabiloitua 0-kuitua ilman seosaineita. - Sideaineen konsentroituminen nähdään myös ph-tasoissa. 0-kuidun stabilointi sementillä nostaa ph:n tasolle 12, vaikka 0-kuidun oma ph-taso on runkoaineiden alhaisin 4,8.

18 Kokonaispitoisuuksien muutos Kokonaispitoisuudet määritettiin seostetuista massoista ensimmäisen kerran n. 30 vrk stabiloinnin päätyttyä. Toisen kerran seosten kokonaispitoisuudet määritettiin noin 180 vrk stabiloinnin päättymisestä. Tulokset on esitetty taulukossa 11 ja alkuperäiset analyysitodistukset 180 vrk:n tuloksista liitteessä 7. Taulukossa on esitetty vertailun vuoksi myös 30 vrk:n tulokset. kuiva-aine (105 C) % Taulukko 11. Seosten kokonaispitoisuudet 30 ja 180 vrk:n iässä verrattuna PIMAasetuksen kynnys- ja ohjearvoihin. 30 vrk 180 vrk 30 vrk 180 vrk 30 vrk 180 vrk 30 vrk 180 vrk 0- kuitu + sem 0- kuitu + sem 0- kuitu + si + sem 0- kuitu + si + sem 0- kuitu+ sa + sem 0- kuitu+ sa + sem 0- kuitu+ sa + LT + sem 0- kuitu+ sa + LT + sem TOC 12 8,6 15 4,4 PIMA-asetuksen 214/2007) Kynnysarvo Alempi ohjearvo (Vna Ylempi ohjearvo ph 12,2 11,4 8,1 10,6 As ,4 9,5 7, Ba Cd 0,41 0,93 <0,2 0,24 0,24 0,76 0,55 0, Cr Cr VI+ 6 Cu Mo 7,9 2,3 <2,0 3,0 Ni Pb Sb 2,3 3,9 0,99 1,1 0,94 1,0 0,86 1, V Zn mg/kg k.a. Hg 0,61 1,0 0,38 0,48 0,47 0,43 0,27 0,5 0,5 2 5 Se 3,4 2,3 2,8 2,5 Typpi Fosfori Tulosten perusteella mitatut pitoisuudet olivat pääsääntöisesti kasvaneen 30 vrk:n pitoisuustasosta 180 vrk:n ikään siirryttäessä. Kyse voi olla myös laadunvaihteluun liittyvästä, materiaalin epähomogeenisuuteen liittyvästä hajonnasta. 7.3 Huokosveden laatu Huokosveden laatua pyrittiin tutkimaan lujittumisen aikana. 0-kuidun alle rakennettiin suodatinhiekkakerros ja kaivannon pohja tiivistettiin bentoniittimatolla. Havaintoputket asennettiin suodatinhiekkakerrokseen stabiloinnin jälkeen. Stabiloidusta 0-kuidusta ei kuitenkaan puristunut niin paljoa huokosvettä suodatinkerrokseen, että siitä olisi saatu vesinäytteitä putkien välityksellä. Syitä tähän olivat todennäköisimmin jotkin seuraavista: - lujittumisprosessit sitovat vettä - 0-kuitu ei ollut niin voimakkaasti homogenisoitu kuin laboratorio-olosuhteissa, jolloin 0- kuitu sitoo myös itseensä vettä tehokkaasti - puristunut vesi poistui altaasta penkereen päälle ja penkereiden sivuilta, jossa vedenläpäisevyys oli suurempi, eikä vettä riittänyt altaan pohjalle. - havaintoputket oli asennettu liian korkealle, jolloin pientä vesikerrosta ei saatu erotettua putkesta pumppaamalla

19 16 Huokosveden laatua tutkittiin heti stabiloinnin ja 1 vrk:n reaktioajan jälkeen massasta puristuneesta vedestä. Vettä saatiin erotettua itse 0-kuidusta sekä stabiloidusta 0-kuidusta ja saven kanssa seostetusta 0-kuidusta. Koerakenteen purkamisen yhteydessä (180 vrk) huokosvettä saatiin kerättyä myös rakenteen alta suodatinhiekkakerroksesta. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 12. Alkuperäiset analyysitodistukset on esitetty liitteessä 6 ja 7. Taulukko 12. Huokosveden laatu 0-kuidulla ja kahdella stabiloidulla näytteellä 1 vrk:n ja 180 vrk reaktioajan jälkeen. Näyte 0-kuitu 0-kuitu + Sem 0-kuitu + Sa + Sem 0-kuitu + Sa + Sem 0-kuitu + Si + Sem Analysoitu parametri yksikkö Ennen stabilointia Stabiloinnin jälkeen Stabiloinnin jälkeen 180 vrk Sameus NTU ph 5,9 12,2 12,1 Kiintoaine mg/l BOD 7 mg/l 1200 DOC mg/l Kloridi (Cl) mg/l Fluoridi (F) mg/l 0,34 2,4 2 Sulfaatti (SO4) mg/l 1, Typpi (N), kokonais- µg/l Nitraatti (NO3) mg/l <1,0 <1,0 1,3 Fosfori (P), kokonais- µg/l Fosfaatti (PO4), kokonais- µg/l Seleeni (Se) µg/l 210 3,3 3,7 Antimoni (Sb) µg/l ,9 0,57 0,56 Arseeni (As) µg/l Barium (Ba) µg/l Elohopea (Hg) µg/l 40 1,6 0,5 <0,020 0,031 Kadmium (Cd) µg/l 18 1,1 0,77 <0,030 <0,030 Koboltti (Co) µg/l Kromi (Cr) µg/l <1,0 <1,0 Kupari (Cu) µg/l <1,0 <1,0 Lyijy (Pb) µg/l ,8 <0,50 <0,50 Molybdeeni (Mo) µg/l 19 9,3 13 Nikkeli (Ni) µg/l ,5 6,9 Sinkki (Zn) µg/l <5,0 <5,0 Vanadiini (V) µg/l Tulosten perusteella voidaan päätellä seuraavaa: - 0-kuidun huokosveden sisältämät haitta-aineet pidättyvät stabiloinnin seurauksena seuraavien haitta-aineiden ja ravinteiden osalta: fosfori, fosfaatti, antimoni, arseeni, elohopea, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini. - Pidättyminen ei ole laimentumisesta johtuvaa kun verrataan 0-kuidun ja stabiloidun 0- kuidun tuloksia keskenään. Sen sijaan stabiloidun 0-kuidun ja saveen seostetun stabiloidun 0-kuidun väliset erot johtuvat osittain lisätyn saven aiheuttamasta haitta-aineiden laimentumisesta. Seostettu savi lisää materiaalin teknistä käytettävyyttä. - Stabilointi lisää seuraavien haitta-aineiden ja ravinteiden pitoisuuksia: kloridi, fluoridi, sulfaatti, kokonaistyppi. Typpeä lukuun ottamatta kohonneet pitoisuudet ovat peräisin sideaineena käytetystä sementistä. Saven lisääminen seokseen vähentää myös näitä pitoisuuksia. Huokosvesi erotettiin näytteistä varsin painavan kuorman avulla (20-30 kpa) joka vastaa painopenkkana noin 2-3 m paksuutta. Näytteiden puristamisessa ei myöskään huomioitu aikaa, jonka aikana tarvittava vesinäyte saatiin kerättyä. Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää huokosveden laadun muutokset eri kuormituksella. Todennäköistä on, että mitä suuremmalla voimalla huokosvesi puristetaan näytteestä, sitä konsentroituneempaa vesi on laadultaan. Massojen vedenpidätyskyvyt eroavat toisistaan. Nyt erotetut huokosvesinäytteet ylikorostavat erottuvan veden laatua. Jatkotutkimuksissa tulisikin selvittää, muuttuuko veden laatu huonompaan suuntaan, jos puristusvoimaa lisätään ja näytteestä puristuu irti vettä pienimmistäkin huokosista, vai pysyykö veden laatu samanlaisena puristusvoimasta ja ajasta huolimatta.

20 17 Koekuoppien teon yhteydessä havaittiin, että veden puristaminen stabiloidusta massasta tuoreesta massasta oli vielä mahdollista muutamista seoksista. 30 ja 90 d koekuoppien yhteydessä vettä ei saatu erotettua enää yhdestäkään seoksesta. Lujittumisreaktiot ja veden puristuminen seoksista ensimmäisten viikkojen aikana oli kuivattanut seoksia merkittävästi. 180 vrk:n koekuoppien yhteydessä oli mahdollista selvittää vesinäytteiden poistumisreittejä altaasta, sillä 180 vrk:n jälkeen massaan ei kohdistu enää ennakkoon suunniteltuja tutkimustarpeita. Koekuoppien kaivuun yhteydessä saatiin vesinäytteet kahden koekuopan pohjalta seisovasta vedestä. Näytteiden analyysitulokset on koottu taulukkoon 12. Saatuja tuloksia voidaan verrata suoraan vain saveen seostetun massan osalta ja välillisesti savi- ja silttiseosten välillä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ajan kuluessa huokosveden laatu muuttuu liukoisten metallien osalta parempaan suuntaan. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella, sillä vertailuaineistoa on varsin vähän. Massasta poistuneen veden määrää voidaan arvioida teoreettisen laskelman mukaan: Arvio poistuneen veden määrästä: Koekohteen ruopatun 0-kuidun alkuperäinen tilavuus: 200 m 3 Painumatulosten mukaan tilavuuden muutos stabiloinnin jälkeen oli yhteensä n. 36 m 3, josta 1/3 arvioidaan olevan huokoisen massan tiivistymistä. Stabiloinnin yhteydessä sekä silttiä, savea ja tuhkaa sekoitettaessa massaan sekoittuu myös ilmaa, joka poistuu massasta tiivistymisen yhteydessä. Poistuneen ja sitoutuneen veden määrän arvioidaan em. perusteella olevan n. 24 m 3, josta sementin lujittumisreaktioihin kuluva osuus on n. 6 8 m 3 (teoreettinen kemialliseen reaktioon kuluva vesimäärä ko. sementtimäärässä). Tällöin kokoonpuristumisen yhteydessä poistunut vesimäärä olisi m 3, eli 8 9 % ruopatun 0-kuidun tilavuudesta. 30 vrk:n koekuopituksen yhteydessä havaittiin koekuopan päälle erottuneen vettä, joka oli jäätynyt painopenkereen alaosaan. Arvio altaan yläkautta erottuneen veden määrästä oli noin 5 10 cm, joka vastaa altaassa noin 7 m 3 vettä. Tämä vesi poistui rakenteesta todennäköisesti penkereiden kautta. penkereen luiskien kautta ja pohjalle kerääntyneen veden määräksi jää yhteensä n. 10 m 3, joka altaan pohjalle kertyessään edustaisi n. 10 cm vesikerrosta. Havaintoputkien asennustarkkuus ei riittänyt ohuesta vesikerroksesta otettavan näytteen saamiseen. 0-kuidun huokosvedestä analysoitiin edellä esitettyjen lisäksi myös syanidi, PCB-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit. Nämä on käsitelty tarkemmin riskinarviossa (erillinen raportti.) 7.4 Liukoisuudet ravistelutestillä Ravistelutestissä selvitettiin stabiloitujen ja murskattujen kappaleiden haitta-aineiden liukoisuuksia. Ravistelutestit on tehty 2-vaiheisen ravistelutestin standardin mukaisesti siltä osin kuin se oli mahdollista. 0-kuitu sekä stabiloidut ja seostetut 0-kuitunäytteet analysoitiin 1-vaiheisella ravistelutestillä. Seostetut materiaalit tuhka, savi ja siltti testattiin 2-vaiheisella ravistelutestillä. Taulukkoon 13 on koottu ravistelutestien tulokset ja verrattu niitä Valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaisiin kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvoihin.

21 Taulukko 13. Ravistelutestien tulokset koekohteen runkoaineilla ja stabiloiduilla kappaleilla. Analysoitava parametri 18 LT Si O-Kuitu Sa 0-kuitu + sem 0-kuitu + si +sem 0-kuitu+ sa + sem 0-kuitu+ sa + LT + sem Kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvot VNa 202/2006 [mg/kg] Pysyvän jätteen liukoisuus luokka A Tavanomaisen epäorgaanisen jätteen liukoisuus luokka B1b Vaarallisenjätteen liukoisuus luokka C L/S = 10 [mg/kg ka] ph alku 11,3 8,1 5,2 7,8 12,2 11,6 7,8 11,0 min. 6 ph loppu 11,5 7,3 5,1 7,6 12,3 11,8 8,1 11,3 Johtokyky ms/m DOC < Cl <5,4 110 <5, F < SO Sb <0,02 <0,02 0,022 <0,02 <0,02 <0,02 0,027 <0,02 0,06 0,7 5 As <0,02 <0,02 0,31 <0,02 0,14 0,12 0,05 0,09 0, Ba Cd <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 0, Cr 0,2 <0,02 0,1 0,0 0,1 0,1 <0,02 0,1 0, Cu <0,02 <0,02 0,2 0,0 10,0 3,1 <0,02 1, Pb <0,02 <0,02 0,1 <0,02 0,1 <0,02 <0,02 <0,02 0, Hg <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,01 0,2 2 Mo 1,7 <0,02 <0,02 0,03 0,9 0,5 0,3 0,9 0, Ni <0,02 <0,02 0,69 <0,02 2,7 0,9 0,04 0,7 0, Se 0,095 <0,02 <0,02 <0,02 0,11 0,09 <0,02 0,06 0,1 0,5 7 V 0,14 <0,02 0,35 0,03 <0,02 0,16 0,04 0,14 Zn <0,02 0,03 1,9 0,1 <0,02 <0,02 0,03 <0, Pysyvän jätteen liukoisuudet ylittyvät liuenneella orgaanisella aineksella (DOC) 0-kuidulla sekä kaikilla stabiloiduilla 0-kuituseoksilla. Muiden haitta-aineiden osalta liukoisuudet jäivät pääsääntöisesti alle pysyvän jätteen raja-arvon tai sen tasoon muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lentotuhkassa molybdeeni ylitti pysyvän jätteen raja-arvon, 0-kuidussa sekä stabiloidussa ja silttiin seostetussa 0-kuidussa ylittyi nikkelin pysyvän jätteen raja-arvo ja stabiloidussa nollakuidussa seleenin ja kuparin raja-arvot. Silttiin seostetussa ja stabiloidussa seoksessa ylittyi nikkelin lisäksi myös kuparin pysyvän jätteen raja-arvo. Käytännössä pysyvän jätteen kaatopaikan raja-arvojen alle jäävät liukoisuudet viittaavat inerttiin jätteeseen, jonka sijoittaminen hyötykäyttöön on perusteltua eikä aiheuta merkittäviä lisätarkasteluja kohdetta luvitettaessa. Mikäli liukoisuudet ylittävät tavanomaisen jätteen liukoisuusarvot, tulee sijoittamisen turvallisuus osoittaa mm. riskinarvion avulla. Vaarallisen jätteen liukoisuusarvon ylittyminen materiaalissa estää yleensä materiaalin hyötykäytön kategorisesti. Tässä tapauksessa, kun liukoisuusarvot ylittyvät pelkästään DOC:n osalta ja materiaalin tiedetään olevaan puuperäistä orgaanista ainesta, ei periaatteellista estettä hyötykäytölle ole. Materiaalista voi vapautua luontaisia orgaanisia yhdisteitä liuenneena DOC:na tai hajoamisen myötä kaasuna. Haitallisten metallien/yhdisteiden vapautuminen liuenneena on hyvin alhaista eikä aiheuta lisätarkasteluille tarvetta Liukoisuudet ravistelutestillä 180 vrk 180 vrk:n ikäiselle massalle toistetut liukoisuustestitulokset tukevat aiemmin saatuja tuloksia. Tuloksia tarkasteltaessa lähemmin havaittiin 30 vrk:n näytteissä nimeämisvirhe ja tulokset on korjattu taulukossa 14, siten että 30 vrk:n tuloksissa 0-kuitu + Sa + Sem ja 0-kuitu + Sa + LT+ Sem ovat vaihtaneet paikkaa. Tulokset ja korjattu taulukko on esitetty taulukossa 14. Analyysitodistukset on esitetty liitteissä 6 ja 7.

22 19 Pysyvän jätteen liukoisuudet ylittyvät liuenneella orgaanisella aineksella (DOC) kaikilla stabiloiduilla 0-kuituseoksilla. Orgaanisen aineksen liukoisuus on pääsääntöisesti kaksinkertaistunut kaikissa seoksissa ajan kuluessa. Vain silttiseoksessa orgaanisen aineksen liukoisuus on hieman vähentynyt ollen kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin 30 vrk:n näytteessä. Muita havaittuja muutoksia, joita voidaan havaita eri-ikäisten kappaleiden liukoisuuksissa olivat: Liukoisuuden kasvu: DOC, F-, Cu*, Ni *, Zn** Ei merkittävää muutosta: ph, sähkönjohtokyky, Cl-, Sb, As, Cd, Cr, Pb, Hg, V Liukoisuuden vähentyminen: -- * ph-tason ollessa n. 8 lentotuhkaa sisältävässä seoksessa liukoisuus on vähäinen. DOC:n suurempi liukoisuus lisää kuparin ja nikkelin liukoisuutta kompleksin muodostuksen kautta ** saviseoksella liukoisuus pysyi samalla tasolla Eri seoksilla sulfaatin liukoisuus poikkesi hyvinkin paljon toisistaan. Pelkkää 0-kuitua sisältävän stabiloidun kappaleen sulfaatin liukoisuudessa tapahtui merkittävä nousu ajan kuluessa. Savea ja silttiä sisältävissä kappaleissa sulfaatin liukoisuus pysyi samalla tasolla tai väheni hieman ajan kuluessa. Savea ja lentotuhkaa sisältävän kappaleen sulfaatin liukoisuus väheni merkittävästi ajan kuluessa. Taulukko 14. Ravistelutestien tulokset stabiloiduilla kappaleilla 30 ja 180 vrk. Näytekoodi analyysitodistuksessa 16SS SS SS SS SS SS SS SS01350 Analysoitava parametri 0-kuitu + sem 0-kuitu + sem 180 vrk 0-kuitu + Si + sem 0-kuitu + Si + sem 180 vrk 0-kuitu+ Sa + sem korjattu L/S = 10 [mg/kg ka] 0-kuitu+ Sa + sem 180 vrk 0-kuitu+ Sa + LT +sem korjattu 0-kuitu+ Sa + LT + sem 180 vrk Kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvot VNa 202/2006 Pysyvän jätteen liukoisuus luokka A [mg/kg] Tavanomaisen epäorgaanisen jätteen liukoisuus luokka B1b ph alku 12,2 11,1 11,6 11, ,4 7,8 7,9 min. 6 ph loppu 12, ,8 12,1 11,3 12,1 8,1 7,4 Johtokyky ms/m Vaarallisen jätteen liukoisuus luokka C DOC Cl F SO Sb <0,02 0,029 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 0,027 <0,037 0,06 0,7 5 As 0,14 0,34 0,12 0,082 0,09 0,094 0,05 0,11 0, Ba Cd <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 0, Cr 0,1 0,2 0,1 0,053 0,1 0,032 <0,02 <0,02 0, Cu ,1 3,8 1,6 2,5 <0,02 <0, Pb 0,1 0,032 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 0, Hg <0,003 <0,003 <0,003 0,0034 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,01 0,2 2 Mo 0,9 0,5 0,9 0,3 0, Ni 2,7 3,1 0,9 1,5 0,7 1,1 0,04 0,033 0, Se 0,11 0,09 0,06 <0,02 0,1 0,5 7 V <0,02 0,22 0,16 0,071 0,14 0,075 0,04 0,07 Zn <0,02 0,12 <0,02 0,081 <0,02 <0,020 0,03 0, Nitraatti <10 <10 <10 <10 Fosfori 6 1,4 1,8 3,3

23 Pitkäaikaisliukoisuus diffuusiotestillä Kemiallisten tekijöiden lisäksi myös materiaalin fysikaaliset ominaisuudet kuten huokoisuus ja huokoskoko vaikuttavat liukoisuuteen. Myös koekappaleen ikä vaikuttaa liukoisuuksiin, sillä itselujittuvassa tuhkassa tai sementillä stabiloidussa massassa lujittumisreaktiot jatkuvat useita kuukausia koekappaleen valmistamisen jälkeen. Pintaliukenemistestissä määritetyille liukoisuuksille ei ole sitovia raja-arvoja. VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen oppaissa (Wahlström, 1996 ja Sorvari, 2000) esitettyjä diffuusiotestin enimmäisliukoisuusraja-arvoja kiinteytetyille rakennusmateriaaleille voidaan käyttää haitta-aineiden tunnistamiseen, joiden liukoisuus kiinteytetystä materiaalista voi olla merkittävää. SYKE:n oppaan enimmäisliukoisuusraja-arvot ovat ehdotuksia sivutuotteiden ympäristökelpoisuuden liukoisuusrajaarvoiksi Suomessa enintään 0,7 m paksuiselle sivutuoterakenteelle. VTT oppaassa on esitetty hollantilaiset diffuusiotestin enimmäisliukoisuusraja-arvot materiaalille, joka sijoitetaan pysyvästi kosteaan sijoituskohteeseen (1A) tai eristämättömänä ajoittain kosteaan sijoituspaikkaan (1B). Testin tuloksena ilmoitetaan päätypinnalta liuenneiden haitta-aineiden kumulatiivinen määrä (mg/m 2 ) aikayksikössä. Testin tulokset kuvastavat ehjästä rakenteesta diffuusion ja pintaliukenemisen kautta vapautuvien haitta-aineiden määrää. Ravistelutestissä tutkittava näyte murskataan liukoisuustestiä varten. Siten ravistelutesti yliarvioi haitta-aineiden liukoisuuksia, koska reaktiopinta-ala on moninkertainen todelliseen tilanteeseen verrattuna, jossa stabiloitu sedimentti on yhtenäinen rakenne. Pintaliukenemistestin tulokset on esitetty taulukossa 18. Testattujen kappaleen muut testaustulokset on esitetty taulukossa 15 ja 16. Taulukko 15. Diffuusiotestikappaleiden reseptejä vastaavien kappaleiden vedenläpäisevyysarvot sekä puristuslujuudet (kts. myös taulukot 6 ja 8 ). Koekappale nro HKKKD-3 HKKKD-6 HKKKD-9 HKKKD-12 Resepti Vedenläpäisevyys Puristuslujuus (kpa) k [m/s] 30 d 90 d 0-kuitu, 16,9 2,2*10-7 Plussementti 75 kg/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde) + kasatuhka 20%, Plussementti 75 kg/m3 2,0* ,4 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde), 7,2 4,0*10-9 Plussementti 75 kg/m 3 0-kuitu + siltti 2:1 (massasuhde), 9,2 1,9*10-7 Plussementti 75 g/m 3 (16,2 17,5) (22,9 68,2) *) (6,0 8,4) *) (5,5 12,8) 16,2 (11,0 20,5) 41,5 (53,0 71,8) 105,1 (64,3 141) 61 (24,4 57,3) Taulukko 16. Pintaliukenemistestin ph, redox ja sähkönjohtavuus testin aikana. Näyte aika ph redox EC HKKKD-3 HKKKD-6 HKKKD-9 HKKKD-12 4 d 11, d 12, d 12, d 11, d 11, d 8, d 7, d 6, d 5, d 11,1-8, d 11, d 11,

24 21 Taulukko 17. Pintaliukenemistestille esitettyjä raja-arvoja sekä niiden värikoodit, joita on käytetty taulukon 15 tulosten tulkinnassa. Liukoisuusraja-arvoehdotukset Suomen ympäristö 421 (Sivutuotteiden ympäristökelpoisuuden arvioinnin raja-arvot) VTT tiedotteita 1852, Ryhmä 1A (sijoitus pysyvästi kosteaan sijoituskohteeseen) VTT tiedotteita 1852, Ryhmä 1B (sijoitus eristämättömänä ajoittain kosteisiin sijoituspaikkoihin) Tulos alle laboratorion detektiorajan Värikoodit Taulukko 18. Pintaliukenemistestin osanäytteiden kumulatiivinen liukoisuus pinta-alaa kohti. Värikoodit on esitetty taulukossa 17. Sb As Ba Hg Cd Co Cr Cu Pb Mo Ni Se Zn Sy ,6 2, VTT, 1A 3, ,4 1, ,4 200 VTT, 1B ,4 3, ,8 670 mg/m 2 /64 d Näyte Sb As Ba Hg Cd Co Cr Cu Pb Mo Ni Se Zn HKKKD-3/ 4d 7,8 0,2 1 0,00 0,01 0,1 0,2 0,2 0,1 0,0 0,2 0,2 0,8 HKKKD-3/16d 11,7 0,3 18 0,01 0,01 0,2 0,3 0,5 0,2 1,0 1,1 0,4 1,5 HKKKD-3/64d 18,2 0,7 70 0,04 0,01 0,7 0,5 0,6 0,2 2,8 5,2 1,1 2,3 Näyte Sb As Ba Hg Cd Co Cr Cu Pb Mo Ni Se Zn HKKKD-6/ 4d 29,8 0,2 4 0,00 0,01 0,2 0,2 2,0 0,1 2,0 1,6 0,2 0,8 HKKKD-6 / 16d 54,7 0,6 14 0,01 0,01 0,6 0,3 3,1 0,2 6,0 5,4 0,4 1,7 HKKKD-6 / 64d 81,1 1,2 25 0,01 0,02 0,9 0,5 3,5 0,3 11,8 9,4 0,7 2,5 Näyte Sb As Ba Hg Cd Co Cr Cu Pb Mo Ni Se Zn HKKKD-9 / 4d 3,1 0,2 2 0,00 0,01 0,1 0,2 0,2 0,1 0,2 0,2 0,2 3,9 HKKKD-9 / 16d 4,5 0,3 12 0,01 0,01 0,2 0,3 0,3 0,2 0,3 0,3 0,3 13,9 HKKKD-9 / 64d 5,0 0,5 56 0,01 0,01 0,5 0,5 0,5 0,2 0,5 0,5 0,5 35,3 Näyte Sb As Ba Hg Cd Co Cr Cu Pb Mo Ni Se Zn HKKKD-12 / 4d 34,8 0,2 1 0,00 0,01 0,3 0,2 1,4 0,1 0,0 1,4 0,3 0,8 HKKKD-12 / 16d 72,9 0,6 2 0,01 0,01 1,1 0,3 3,5 0,2 2,0 6,8 0,8 1,7 HKKKD-12 / 64d 120,9 1,4 3 0,02 0,02 2,7 0,5 7,3 0,3 5,3 22,2 1,7 2,6

25 22 N (kok.) NO 3 P (kok.) PO 4 (kok.) DOC Kloridi Sulfaatti Fluoridi Sy VTT, 1A VTT, 1B mg/m 2 /64 d Näyte N (kok.) NO 3 P (kok.) PO 4 (kok.) DOC Kloridi Sulfaatti Fluoridi HKKKD-3 / 4d ,3 0, HKKKD-3 / 16d ,1 1, HKKKD-3 / 64d ,0 2, Näyte N (kok.) NO 3 P (kok.) PO 4 (kok.) DOC Kloridi Sulfaatti Fluoridi HKKKD-6 / 4d ,3 3, HKKKD-6 / 16d ,8 4, HKKKD-6 / 64d ,0 5, Näyte N (kok.) NO 3 P (kok.) PO 4 (kok.) DOC Kloridi Sulfaatti Fluoridi HKKKD-9 / 4d ,3 0, HKKKD-9 / 16d ,6 1, HKKKD-9 / 64d ,4 2, ,6 325 Näyte N (kok.) NO 3 P (kok.) PO 4 (kok.) DOC Kloridi Sulfaatti Fluoridi HKKKD-12 / 4d ,5 4, HKKKD-12 / 16d ,6 6, HKKKD-12 / 64d ,1 8, Testin keskeisimmät tulokset ovat seuraavat: Kappaleella ei havaittu merkittäviä hyötykäyttöä estäviä liukoisuustuloksia tulkittaessa tuloksia esitettyjen raja-arvojen valossa. 64 vrk liukoisuudet alittivat sivutuotteiden ympäristökelpoisuuden arvioinnissa käytettävät Suomen ympäristö 421 raja-arvot selvästi antimonia lukuun ottamatta. Antimonin on todettu liukenevan pintaliukenemistestissä myös aiemmissa vastaavanlaisissa testeissä. Syyksi epäillään ph-olosuhteita sekä aikaa, joka mahdollistaa lasin pidemmän kontaktin näyteastian ja testissä käytettyjen lasihelmien kanssa. Lasin valmistuksessa käytetään antimonioksideja selkeyttämisessä, kun lasimassasta halutaan poistaa kaasukuplia. Antimonin liukoisuusmekanismi testissä on epäselvä. Lähellä neutraalia ph:ta antimonin tiedetään olevan liukoisimmillaan. VTT:n esittämistä matalimmissa raja-arvoista ylittyy seleenin pitoisuus kappaleessa joka sisältää 0-kuidun lisäksi silttiä ja sementtiä Kromin, lyijyn ja nitraattitypen liukoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan ja alle liukoisuusraja-arvojen.

26 8. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 23 Koestabiloinnilla voitiin osoittaa massastabiloinnin käyttökelpoisuus 0-kuidun käsittelytekniikkana sekä teknisestä että ympäristöllisestä näkökulmasta. Koerakentamisen sekä siihen liittyvien seurantatutkimusten aikana tehtyjen havaintojen perusteella voidaan arvioida 0-kuidun stabiloinnin mahdollisia ongelmakohtia sekä lopputulokseen vaikuttavia muuttujia. Koerakenteen avulla voidaan tehdä päätelmiä hankkeeseen liittyvistä jatkotutkimustarpeista. Laboratorio-olosuhteissa ja maastossa mitattujen lujuustulosten vaihteluun vaikuttaa erityisesti massan epähomogeenisuus sekä näytteenoton aikana tapahtuva näytekappaleen häiriintyminen. Koerakenteesta otettujen näytekappaleiden laboratoriossa määritetyt puristuslujuudet vaihtelivat huomattavasti, mikä voi johtua myös suhteellisen pienimittakaavaisesta rakenteesta, jossa sekoitustyön toteuttaminen on haastavaa ja sekoitusruudun sisälläkin voi olla suuria alueellisia vaihteluja. Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä ennakkokokeissa saavutetut lujuudet ovat erityisesti lujuuskappaleilla tästä syystä pääosin koerakenteesta saatavia lujuuksia suurempia. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että koekappaleiden rinnalla tulee jatkossakin pitää kairauksia, jotka kertovat yksittäisiä kappaleita luotettavammin rakenteessa saavutetuista lujuuksista ja homogeenisuudesta. Koekuoppien kaivujen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella stabiloitu massa oli tiivistynyt tiivistyspenkereen aiheuttaman kuormituksen vaikutuksesta odotetusti. Stabiloinnin jälkeen erityisesti tuhkalla seostettu massa havaittiin suhteellisen kuivaksi. Lopullista massastabilointi suunniteltaessa tämä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi lisäämällä ylimääräistä vettä stabilointityön helpottamiseksi. Toisaalta myös sideaineenmäärää voi olla mahdollista vähentää. Lujuuden kehitys nähtiin koekuopista saaduissa koekappaleissa sekä siipikairauksissa 90 vrk saakka positiivisena. 180 vrk:n tulokset poikkesivat 90 vrk:n tuloksista siten, että ne olivat joko samaa luokkaa 90 vrk:n tulosten kanssa tai jonkin verran heikompia. Näin ollen lujuudessa ei tapahtuisi enää merkittävää kehitystä 90 vrk:n jälkeen. Syitä 90 vrk:n tuloksia heikompiin tuloksiin 180 vrk:n iässä voivat olla massojen epähomogeenisuus sekä syvyyssuunnassa että alueellisesti. Syynä voi myös olla massojen tietynasteinen kuivuminen ja haurastuminen, joka on hyvin tyypillistä syvästabiloiduissa massoissa. Kuivuminen vaikeuttaa edustavan koekappaleen saamista. Siipikaira lisäksi rikkoo hauraan materiaalin, ja saatu tulos ei kuvaa materiaalin todellista lujuutta. Tuloksia tarkastellessa tulee muistaa, ettei kyseessä ole luonnonmateriaali, joten itse materiaali ja sen lujittumisprosessin tunteminen ja ymmärtäminen on erityisen tärkeää. Painumamittausten perusteella suurin osa painumista on tapahtunut nopeasti tiivistyspenkereen rakentamisen jälkeen. Tuloksissa havaittiin eroja erityisesti pelkän 0-kuidun ja seostetun 0- kuidun osalta. Seostettuna stabiloidun 0-kuidun painumat ovat selvästi seostamatonta 0-kuitua pienemmät. Pienimittakaavaisessa koerakentamisessa massan epähomogeenisuudesta johtuvat laatuvaihtelut korostuvat. Suuremmassa mittakaavassa massastabiloitu massa toimii laattamaisena rakenteena, jolloin yksittäisten heikkousvyöhykkeiden tai alueellisen eron merkitys pienenee. Koekappaleista määritetyt vedenläpäisevyyden k-arvot ovat varsin loogisia. Saven käyttö täyteaineena pienentää stabiloidun massan vedenläpäisevyyttä verrattuna muihin seoksiin. Tulos oli odotettu. Kasatuhka silttimäisenä materiaalina puolestaan kasvattaa seoksen vedenläpäisevyyttä. Varsin pienimittakaavaisen ruoppauksen (200 m 3 ) vesistötarkkailussa havaittiin sameuden, kiintoaineksen ja fosforin pitoisuuksien kohoamista. ph, DOC, kloridi-, fluoridi, sulfaatti-, kokonaistypen, nitraatin, seleenin ja antimonin pitoisuudet pysyvät sitä vastoin näytteissä samalla tasolla kaikissa kolmessa tutkitussa näytteessä ennen ruoppausta, ruoppauksen aikana ja sen jälkeen. Metallipitoisuuksissa havaitaan ruoppauksen aikana selkeä pitoisuusnousu seuraavilla metalleilla: As, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V. Pitoisuudet kuitenkin laskevat kuukauden kuluessa ruoppauksesta.

27 24 Runkoaineiden ja seostettujen materiaalien kokonaispitoisuuksissa havaittiin seuraavaa: - Käytetyistä runkoaineista tuhka sisälsi kohonneita pitoisuuksia arseenia, bariumia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä, ja sinkkiä. Vain sinkillä mitattiin PIMA-asetuksen ylempää ohjearvopitoisuutta korkeampi pitoisuus 420 mg/kg. - Arseenipitoisuudet ylittävät kynnysarvon kaikissa seostetuissa ja stabiloiduissa kappaleissa, tuhkassa sekä siltissä ja savessa. - 0-kuidussa ylittyi elohopean kynnysarvo. - Muilta osin runkoaineiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvopitoisuudet. - Tiheydeltään alhaisimmassa stabiloidussa 0-kuitunäytteessä haitta-ainepitoisuudet konsentroituvat määrityksessä. Myös sementin tiedetään sisältävän samoja haitta-aineita kuin lentotuhka, joten haitta-aineiden lähde on stabiloidun 0-kuidun tapauksessa sementti. Sideaineen konsentroituminen nähdään myös ph-tasoissa. 0-kuidun stabilointi sementillä nostaa ph:n tasolle 12, vaikka 0-kuidun oma ph-taso on runkoaineiden alhaisin 4, vrk:n ikäisestä stabiloiduista massoista mitatut haitta-ainepitoisuudet olivat samaa tasoa kuin aiemmin määritetyt. Lievät pitoisuuserot johtuvat materiaalin epähomogeenisuudesta. Huokosvedestä ei saatu erotettu vettä koerakenteeseen asennetuista havaintoputkista. Syynä tähän olivat todennäköisimmin jotkin seuraavista: - lujittumisprosessit sitovat vettä. Sementin hydrataatioon tarvittava vesimäärä on yleensä % sementin painosta. Mikäli sementin oletetaan hydratoituneen täydellisesti, on rakenteessa käytetyn sementtimäärän hydrataatioon kulunut vesimäärä noin 6 8 m 3. Kyseinen vesimäärä vastaa siis maksimiarvoa, joka kuluu koestabiloinnissa käytetyn sementtimäärän sitoutumiseen. - 0-kuitu ei ollut niin voimakkaasti homogenisoitu kuin laboratorio-olosuhteissa, jolloin 0- kuitu sitoo myös itseensä vettä tehokkaammin kuin homogenisoinnissa pilkkoontunut 0- kuitu. - Puristunut vesi saattoi myös valua altaasta penkereiden sivuilta, jossa vedenläpäisevyys oli suurempi, eikä vettä riittänyt altaan pohjalle. Koekuopituksen aikana havaittiin veden erottuneen myös massan päälle. - Tai havaintoputket oli asennettu liian korkealle, jolloin pientä vesikerrosta ei saatu erotettu putkesta pumppaamalla. Välittömästi 1 d kuluttua stabiloinnista puristettiin kahdesta seoksesta ja pelkästä 0-kuidusta kuitenkin huokosvettä. Tulosten perusteella voidaan päätellä seuraavaa: - 0-kuidun huokosveden sisältämät haitta-aineet pidättyvät stabiloinnin seurauksena seuraavien haitta-aineiden ja ravinteiden osalta: fosfori, fosfaatti, antimoni, arseeni, elohopea, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini. - Pidättyminen ei ole laimentumisesta johtuvaa kun verrataan 0-kuidun ja stabiloidun 0- kuidun tuloksia keskenään. Sen sijaan stabiloidun 0-kuidun ja saveen seostetun stabiloidun 0-kuidun väliset erot johtuvat osittain lisätyn saven aiheuttamasta haittaaineiden laimentumisesta. Seostettu savi lisää materiaalin teknistä käytettävyyttä. - Stabilointi lisää seuraavien haitta-aineiden ja ravinteiden pitoisuuksia: kloridi, fluoridi, sulfaatti, kokonaistyppi. Typpeä lukuun ottamatta kohonneet pitoisuudet ovat peräisin sideaineena käytetystä sementistä. Saven lisääminen seokseen vähentää myös näitä pitoisuuksia. Haitta-aineiden liukoisuuksia tutkittiin ravistelutestillä sekä pintaliukenemistestillä. Tulokset olivat samansuuntaisia. Ravistelutestin tuloksissa pysyvän jätteen liukoisuudet ylittyvät liuenneella orgaanisella aineksella (DOC) 0-kuidussa sekä kaikilla stabiloiduilla 0-kuituseoksilla. Muiden haitta-aineiden osalta liukoisuudet jäivät pääsääntöisesti alle pysyvän jätteen raja-arvon tai sen tasoon muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 180 vrk:n ikäisille kappaleille tehdyllä ravistelutesteillä etsittiin muutosta liukoisuuksiin, joita voi tulla esim. materiaalin ph-tason muutoksen ja sitoutumisprosessien myötä. Merkittävin muutos havaittiin liuenneen orgaanisen aineksen (DOC) määrän liukenemisessa. Muilla haitta-aineilla

28 25 muutokset olivat vähäisempiä. Lentotuhkaa sisältävässä kappaleessa ph-taso oli neutraalein ja haitta-aineiden liukoisuudet pienimpiä. Liuennut orgaaninen aines lisää seoksissa myös kuparin ja nikkelin liukoisuutta. Havaitut muutokset eivät todennäköisimmin liity aikaan, vaan ennemmin kappaleiden väliseen vaihteluun ja stabiloituvuuteen. 180 vrk:n näytteissä havaittiin myös alhaisempia lujuuksia. Pintaliukenemistestissä vain antimoni aiheutti ongelmia. Kyseinen haitta-aine ei aiheuttanut ongelmia ravistelutestissä, jolloin kyse voi olla menetelmän tuoma "virhe" ja johtua mm. lasin valmistuksessa käytettävästä antimonioksidista. 0-kuidussa antimonia ei esiinny. 9. JATKOTOIMENPITEET Jatkotoimenpiteenä on jo sovittu tehtäväksi teknologiaselvitys, jossa tutkitaan mm. tuhkan jalostamista stabiloinnin sideaineeksi sekä muihin sovellutuksiin. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena saavuttaa tuhkan jalostamisella teknistaloudellisesti mahdollisimman suuri hyöty alueella tehtävässä stabiloinnissa. Selvitys pitää sisällään myös eri ruoppaus- ja stabilointitapojen tarkastelun. 0-kuidun hyötykäytön tarkempi arviointi edellyttää suuremmassa mittakaavassa toteutettavaa pilotointia, jossa voidaan arvioida esimerkiksi 0-kuidun ruoppaukseen sekä läjitykseen liittyviä menetelmiä ja niiden soveltuvuutta. Nyt toteutetussa koerakenteessa 0-kuitumassa nostettiin kuivalle maalle. Seuraavassa vaiheessa, kun ympäristökelpoisuus on voitu jo osoittaa tiettyjen parametrien osalta, on tarpeen selvittää menetelmän soveltuvuus myös veden alle läjitettäessä ja stabiloitaessa. Teknologiaselvityksessä tullaan tekemään esitys laajemman mittakaavan pilotoinnista, joka koekohteesta saatujen tulosten valossa nähdään erittäin tärkeänä. Koetoiminnan avulla havaittiin seuraavat tarkemmin tutkittavat seikat, joiden selvittäminen antaa lisävarmuutta hankkeen jatkoa ajatellen: - Kenttäolosuhteissa painopenkereen rakentamiseen kuluu selkeästi enemmän aikaa kuin laboratoriossa pengertä simuloivan kuormituksen asettaminen koekappaleen päälle. Jatkossa laboratoriotutkimuksissa kannattanee harkita kuormituksen lisäämistä vasta 1 vrk:n sitoutumisajan jälkeen. Ensimmäinen vuorokausi kappaletta tulisi säilyttää kuitenkin viileässä, jotta sitoutumisreaktiot eivät ole liian nopeita. Toimenpide voi lisätä laboratorion ja kenttäolosuhteissa saatujen tulosten vastaavuutta. - Huokosveden laatu ei koetoiminnan yhteydessä otetuissa näytteissä vastannut sitä laatua, joka massasta erottuu painopenkereen alla. Koekohteella vettä ei saatu pohjavesiputkista ja näin ollen tulisi tarkemmin paneutua ja testata sitä, kuinka paljon vettä sitoutuu massaan stabiloinnin aikana, millainen määrä ja minkä laatuista vesi on kun puristavana voimana käytetään samaa voimaa kuin todellisessa painopenkassa. Myös puristamiseen käytettävä aika ja kuormituksen lisäämishetki tulee huomioida aiempia testejä systemaattisemmin. Huokosvedestä tutkittavat haitta-aineet selviävät riskinarviosta, jota ollaan parhaillaan laatimassa. - Jatkoa ajatellen olisi hyvä testata myös veden poistumisen vaikutusta stabiloituvuuteen. Nyt saatujen tulosten perusteella haitta-aineet näyttäisivät sitoutuvan tutkituilta osin massaan, mutta taloudelliset seikat huomioiden tulisi selvittää myös sitä, kannattaako 0- kuidun vesi puristaa pois ennen stabilointia vai ei sekä missä ajassa sideaineet ovat sitoutuneet massaan, eikä sideaineen karkaamista pääse enää tapahtumaan. Samassa yhteydessä tulee tarkastella puristetun veden poisjohtaminen joko suoraa järveen tai käsiteltäväksi vedenpuhdistamolle. - Koekohteen materiaalin hyödyntämismahdollisuuksien tutkiminen viherrakentamisessa mm. maisemaelementtien materiaaleina peitettävässä rakenteessa sekä kasvukerroksena olisi selvitettävä. Viherrakentamisen koerakenne edellyttää tutkimusohjelman laatimista sekä massan soveltuvuuden arvioimista saatujen tulosten pohjalta. - Lujuuden pitkäaikaiskehitys tulisi selvittää laboratoriossa tarkemmin. Koekohteessa havaittu lujuustason heikkenemisen syy on tarpeen ymmärtää nykyistä paremmin. Laboratorio-olosuhteissa vältetään näytteen epähomogeenisuus sekä näytteenotossa tai

29 26 kairauksessa väistämättä tapahtuva häiriintyminen. Tiettävästi lujuudessa ei tapahdu enää merkittävää lisääntymistä, kun kappale on saavuttanut lopullisen tiiveytensä. Laboratoriossa painuminen on nopeampaa kuin kentällä johtuen kappaleen pienemmästä koosta. Pitkäaikaislujuuden testauksen yhteydessä olisi syytä mitata myös materiaalin ph-tason ja sähkönjohtavuudessa tapahtuvia sekä pois puristuvan huokosveden kokonaispitoisuuksissa tapahtuvia muutoksia.

30 Liite 1 Koetoimintailmoituksesta annettu päätös ja seurantaohjelma

31 1/8 TAMPEREEN KAUPUNKI PÄÄTÖS Ympäristö- ja rakennusjaosto Frenckellinaukio 2 B, PL 487 Diaarinro: 6657/ / Tampere Päätös on annettu julkipanon jälkeen. Päätöksen antopäivä ASIA HAKIJA Ympäristönsuojelulain (527/2014) :n mukainen ilmoitus koeluonteisesta toiminnasta, joka koskee nollakuidun massastabilointia. Tampereen kaupunki, kiinteistötoimi PL Tampere LAITOS JA SEN SIJAINTI Tampereen kaupunki, kiinteistötoimi Hiedanrannan koerakenne Tampere Lielahti, RN:o LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain (527/2014) 31 mukaan koeluonteiseen lyhytaikaiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on käsitellä jätettä laitos- tai ammattimaisesti tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai näihin rinnastettava seikan selvittämiseksi, ei tarvita ympäristölupaa. Koeluonteisesta toiminnasta on tehtävä lupaviranomaiselle ympäristönsuojelulain 119 mukainen ilmoitus. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Koeluonteista toimintaa koskevan ilmoituksen käsittelee se lupaviranomainen, jonka toimivaltaan kuuluisi ao. toimintaa koskevan ympäristöluvan käsitteleminen. Ympäristönsuojeluasetuksen 2 :n kohdan 12-f mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee ympäristölupahakemuksen, joka koskee jätteen ammattimaista tai laitosmaista käsittelyä, kun käsiteltävän jätteen määrä on alle tonnia vuodessa. ILMOITUKSEN VIREILLETULO Ilmoitus on jätetty ympäristö- ja rakennusjaostolle Ilmoitusta on täydennetty

32 2/8 TOIMINNAN AJANKOHTA Ilmoituksessa on esitetty aloittamispäiväksi Koetoiminnan suunniteltu kesto on yksi vuosi. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT Toiminnalla ei ole aiempaa ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. ILMOITETTU TOIMINTA Toiminnan kuvaus Kyseessä on Näsijärvestä nostettavan 0-kuidun koeluonteinen massastabilointi, jossa testataan esitutkimuksissa todettuja potentiaalisia sideainereseptejä käytännössä Tampereen Hiedanrannassa. Nollakuidun stabiloituvuustutkimuksilla etsitään ratkaisua Lielahden vesialueella olevan kuidun hyödyntämiseen osana Tampereen kaupungin ylijäämämaiden hyödyntämistä sekä Lielahden alueen kehittämistä. Nollakuidun perusominaisuuksista stabiloinnin kannalta, stabiloituvuudesta sellaisenaan tai eri seosmateriaalien kanssa sekä kuidun ja sen sisältämän veden ominaisuuksia on selvitetty laboratoriotutkimuksin. Tutkimuksista on laadittu loppuraportti (Ramboll, Tampereen kaupunki, selvitys Lielahden 0- kuidun stabiloituvuudesta, ). Ilmoituksen mukaisessa koerakentamisessa stabiloidaan 0-kuitu sellaisenaan sekä seostettuna siltin, saven sekä saven ja tuhkan seoksilla. Savi ja siltti tuodaan alueelle ulkopuolelta. Sideaineena kaikissa vaihtoehdoissa käytetään Plussementtiä 80 kg/m 3. 0-kuitu, Plussementti 80 kg/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde), Plussementti 80 kg/m 3 0-kuitu + siltti 2:1 (massasuhde), Plussementti 80 kg/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde) + kasatuhka %, Plussementti 80 kg/m 3 Koerakenteessa käytettävän 0-kuidun määrä on yhteensä noin 230 m 3. Savea käytetään noin 40 m 3, silttiä noin 20 m 3, kasatuhkaa maksimissaan 13 tonnia ja sementtiä 23 tonnia. Sideainemäärät tarkistetaan 0-kuidun ja täyteaineena käytettävien saven ja siltin peruskokeiden perusteella. Stabilointi tehdään rantapenkereeseen tehtävissä altaissa esitetyn suunnitelman mukaisesti. (Ramboll, , suunnitelmapiirrokset 1 4). Altaita tehdään kaksi, joista ensimmäiseen altaaseen (10 x 4 m) tehdään koerakenteet seostetuille 0-kuitustabiloinneille. 2-altaaseen (5 x 4 m) stabiloidaan 0-kuitua Plussementillä. Altaat pengerretään kahdessa vaiheessa, ensimmäisessä vaiheessa kaivumailla korotetaan penger tasolle, +98,5 m. Altaan pohjalle asennetaan bentoniittimatto ja sen päälle 0,5 m suodatinkerros suodatinhiekasta. 1-allas osastoidaan eri sideaineilla tehtäviä stabilointeja ja seurantaa varten altaan pohjalle tehtävin pengeryksin. Stabiloitava 0-kuitu nostetaan altaisiin Näsijärvestä rannalta käsin pitkäpuomikauhalla, minkä jälkeen patopenger korotetaan tasolle +99 m. Altaisiin lisätään punnitut täyteaineet ja massat stabiloidaan erillisen ohjeen mukaan patopenke-

33 ASIAN KÄSITTELY reen päältä. Stabiloinnin jälkeen altaiden päälle tehdään kaivu- ja läjitysmaista 0,5 1 m paksuiset painopenkereet ja jokaisen stabilointikokeen osaan asennetaan suotoveden tarkkailemiseksi putki, jonka siiviläosa on suodatinhiekkakerroksessa. Ympäristövaikutukset ja niiden ehkäisy Stabiloidusta 0-kuidusta suotautuu puristuessaan noin 40 m 3 vettä, joka palautuu järveen. Vedessä on hieman pintavedennormien ylittäviä pitoisuuksia elohopeaa, kadmiumia ja nikkeliä. Seosaineen lisäämisen ja stabiloinnin jälkeen massasta suotautuva vesi on puhtaampaa kuin pelkästä 0-kuidusta suotautuva vesi, joten vaikutukset vesistöön ovat merkityksettömiä. 0-kuidun kaivun yhteydessä saattaa esiintyä paikallista veden samentumista, mutta koska vaikutus on hyvin paikallinen ja lyhytaikainen, ei vesistösuojauksia ole suunniteltu tehtäväksi. Tarkkailu ja raportointi Koerakentamiselle on laadittu seurantasuunnitelma, jossa on esitetty ennen stabilointityötä, stabilointityön jälkeen, esikuormituspenkereen rakentamisen jälkeen tehtävät seurannat sekä laadunvalvonta- ja haitta-ainetutkimukset. Ennen stabilointityön aloittamista 0-kuidusta, savesta ja siltistä tutkitaan vesipitoisuus ja humuspitoisuus. Savesta ja siltistä selvitetään myös rakeisuus. Stabilointityön jälkeen tehdään siipikairaukset ja asennetaan painumalevyt. Esikuormituspenkereen rakentamisen jälkeen otetaan vesinäytteet suotautuvasta vedestä havaintoputkista. Painumia seurataan painumalevyistä 0 90 päivän kuluessa stabiloinnista. Painumien perusteella lasketaan massasta poistuneen veden määrä. Laadunvalvontatutkimuksina tehdään siipikairaukset (0d 90d), stabiloidusta massasta otettavista koekappaleista testataan puristuslujuudet laboratoriossa (0d 90d). Rakenteeseen kaivetaan koekuopat 30 päivän ja 90 päivän lujittumisen jälkeen ja kuopista otetaan kolme näytettä, joista kahdesta näytteestä määritetään lujuus ja yhdestä näytteestä pitkäaikaisliukoisuus. Koekuopat valokuvataan. Kaikki stabiloinnin työvaiheet valokuvataan ja dokumentoidaan. Koeluonteista toimintaa koskeva ilmoitus on tullut vireille Ilmoitusta on täydennetty täydennyspyynnön perusteella Ilmoituksesta tiedottaminen Ilmoituksesta on kuulutettu Tampereen kaupungin virallisella ilmoitustaululla Ilmoitus kuulutuksesta on julkaistu kaupungin internetsivuilla. Ilmoitusasiakirjat ovat olleet nähtävänä kuulutusajan Palvelupiste Frenckellissä. 3/8

34 4/8 Muistutukset ja mielipiteet Ilmoituksesta ei tehty kuulutusaikana yhtään muistutusta tai esitetty yhtään mielipidettä. YMPÄRISTÖ- JA RAKENNUSJAOSTON RATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Ympäristö- ja rakennusjaosto myöntää luvan koeluonteiseen toimintaan. Toimintaa on harjoitettava ilmoituksessa esitetyn mukaisesti, ellei seuraavista lupamääräyksistä muuta johdu. 1. Koetoiminnassa saa käsitellä massastabiloimalla Näsijärvestä nostettua nollakuitujätettä yhteensä enintään noin 230 m 3. Stabiloinnin sideaineena saa käyttää Naistenlahden voimalaitoksen kasatuhkaa maksimissaan noin 13 tonnia. Alueelle ei saa ottaa vastaan muita jätejakeita. Mikäli alueelle toimitetaan muita jätejakeita, on kuljettajan palautettava jäte jätteen luovuttajalle tai jäte on toimitettava viipymättä paikkaan, jossa sen vastaanottamiseen on lupa. 2. Stabiloinnin aiheuttama pölyäminen on estettävä tarvittaessa kastelemalla vedellä tai muulla tavoin. Toiminnan ja päästöjen valvonta ja tarkkailu 3. Koetoiminnassa on noudatettava ilmoituksen liitteenä toimitettua seurantasuunnitelmaa. Seurantaohjelmassa esitetyn lisäksi koerakenteiden suotovesistä ja järvivedestä tulee analysoida ph, kiintoaine, sameus, kloridi, fluoridi, nitraatit ja fosfaatit. Koerakenteesta, jossa käytetään tuhkaa seosaineena, tulee esitetyn lisäksi määrittää myös molybdeeni ja seleeni. Näytteitä tulee ottaa kunkin altaan suotovedestä sen vuorokauden aikana, jona allas täytetään. Lisäksi suotovedestä tulee ottaa näytteet 30 päivää ja 90 päivää stabilointityön lopettamisen jälkeen. Järvivedestä tulee ottaa näytteet ennen nollakuidun nostamisen aloittamista, nostamisen aikana sekä 30 päivää nostamisen jälkeen. Koekappaleista tulee tehdä liukoisuustestit sekä ravistelu- että diffuusiotestillä. Haitta-aineiden liukoiset pitoisuudet tulee selvittää myös kesällä/syksyllä 2016 otettavista koekappaleista. Päivitetty seurantaohjelma, jossa on esitetty myös käytettävät testimenetelmät, tulee toimittaa Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen massojen stabilointia. Tarvittaessa lupaviranomainen voi tehdä koetoiminnan aikana tarkkailuohjelmaan tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi katsomansa muutokset ja lisäykset.

35 4. Koetoiminnan aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Koetoiminnalle on nimettävä vastaava hoitaja, joka vastaa toiminnasta ja päästöjen tarkkailusta. Vastaavan hoitajan nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava ennen koerakenteen tekemisen aloittamista kirjallisesti Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, samoin jos vastaava hoitaja vaihtuu. 5. Koetoiminnasta on pidettävä kirjaa ja laadittava loppuraportti. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot koetoiminnan toteutuksesta, tehtyjen seurantojen ja laadunvarmistuksen tulokset sekä arvio menetelmän soveltuvuudesta. Loppuraportti on toimitettava Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään kaksi kuukautta koetoiminnan päättymisen jälkeen. Jätehuolto ja kemikaalit 6. Toiminnassa syntyvä hyödyntämiskelpoinen jäte on kerättävä erilleen ja toimitettava hyödynnettäväksi asianmukaiseen käsittelyyn. Vaarallinen jäte on kerättävä erilleen ja säilytettävä kannellisissa ja merkityissä astioissa sekä varustettava valuma-altaalla tai sijoitettava vaarallisen jätteen konttiin. Vaarallinen jäte on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen, jolla on lupa vastaanottaa jäte. Vaarallisten jätteiden siirrossa tulee olla siirtoasiakirja. Vaarallista jätettä ei saa laimentaa tai sekoittaa laadultaan erilaiseen jätteeseen. 7. Jätteet tule toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn riittävän usein. Jätteen saa luovuttaa ainoastaan sille, jolla on oikeus ottaa jätettä vastaan. Koetoiminnasta saatujen tulosten perusteella Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen voi edellyttää tehdyt rakenteet purettaviksi ja niissä hyödynnetyn jätteen toimitettavaksi luvan omaavaan paikkaan. 8. Toiminnanharjoittajan on käytettävä jätteiden kuljettamiseen yrityksiä, jotka on hyväksytty ja merkitty ELY-keskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin. Jätteen kuljettajan liittyminen jätehuoltorekisteriin on tarkastettava. Tuhka on kuljetettava umpinaisessa astiassa tai peitettynä. Kuljetuksista ei saa päästä jätteitä leviämään ympäristöön, eikä aiheutua pölyhaittoja. 9. Polttoaine- ja muiden kemikaalisäiliöiden on oltava rakenteeltaan tiiviitä sekä kestettävä mekaanista ja kemiallista rasitusta. Alueella käytettävät polttoaineet sekä muut kemikaalit on varastoitava kaksoisvaipallisissa säiliöissä. Polttonestesäiliö on sijoitettava kantavalle ja vettä läpäisemättömälle alustalle. 10. Mahdollisten vuotojen talteenottoa varten alueelle on varattava riittävästi imeytysainetta ja tarvittavaa kalustoa vuotojen leviämisen estämiseksi. 11. Ajoneuvojen ja muiden työkoneiden huoltotoimet on ensisijaisesti tehtävä muualla kuin koetoimintaan käytettävällä alueella. Jos huoltotoimenpiteet alueella ovat välttämättömiä, on ne tehtävä imeytysmatolla tai vastaavalla alustalla, joka estää mahdolliset öljyvuodot maaperään. 5/8

36 6/8 Poikkeukselliset tilanteet 12. Jos toiminnasta aiheutuu ympäristöhaittaa, on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin haittojen ehkäisemiseksi ja vahinkojen korjaamiseksi. Tarvittaessa koeluonteinen toiminta on keskeytettävä. 13. Alueella mahdollisesti tapahtuvista öljy- ja muista kemikaalivahingoista on välittömästi ilmoitettava Tampereen aluepelastuslaitokselle sekä Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä viivytyksettä poikkeuksellisen tilanteen edellyttämiin korjaus- tai torjuntatoimiin ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Poikkeuksellisen tilanteen ympäristövaikutusten selvittäminen on aloitettava tilanteen niin edellyttäessä Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla. Lisäksi on tehtävä korjaavat toimenpiteet vastaavan tapauksen toistumisen estämiseksi. LUPAMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Ympäristölupa ei ole tarpeen lyhyt aikaiseen, koeluonteiseen toimintaan, jolla testataan menetelmän soveltuvuutta. Kun toimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudattaen annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Koetoiminnasta ei aiheudu ilmoituksen ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti toteutettuna terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai muuta haitallista seurausta. Koetoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu Näsijärven pilaantumista. Koetoiminta on tarpeen massastabiloinnin käyttökelpoisuuden selvittämiseksi. Koetoiminta on rajattua ja lyhytaikaista. Koerakenteiden rakentaminen on lyhytaikaista, eikä toiminnasta aiheudu normaalista maanrakennustoiminnasta poikkeavaa melua, joten melua koskevan määräyksen antaminen on tarpeetonta. Toiminnan seuranta ja tarkkailu ilmoituksen mukaan ja lupamääräykset huomioon ottaen on riittävää koetoiminnasta aiheutuvien päästöjen selvittämiseksi. Hankkeen jatkosuunnittelua ja lupamenettelyjä ajatellen koetoiminnasta on tarpeen saada mahdollisimman paljon tietoa. Vesinäytteistä olisi siksi koetoiminnan yhteydessä hyvä selvittää myös valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista liitteen 1 E mukaiset pohjavedelle vaaralliset aineet. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Lupamääräykset 1 ja 2. Koetoiminta on rajattu esitetyn mukaisiin jätelajeihin ja jätemääriin. Muiden jätteiden vastaanotto on kielletty. Toiminnan aiheuttama pölyäminen on estettävä. (YSL 58, JäteL 13, JäteA 12 ) Lupamääräykset 3 5. Seurantaa ja raportointia koskevat lupamääräykset on annettu toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi. ja valvonnallisista syistä. Ennen työn aloittamista Näsijärvestä otettava näyte toimii sekä taustapistoisuusnäytteenä, että vertailunäytteenä kuidun nostamisen vaikutuksille.

37 Toiminnan ja päästöjen tarkkailu edellyttää vastuuhenkilön nimeämistä. Lupaehto annetaan myös valvonnallisista syistä. (YSL 62, YSA 15, JäteL , 141 sekä JäteA 12 ja 25 ). Lupamääräykset Koska toiminta ei liity ympäristöluvanvaraisen laitoksen toimintaan, koetoimintapäätöksessä on annettu myös yleisiä jätehuoltoa, kemikaalien varastointia ja poikkeuksellisia tilanteita koskevia määräyksiä. Kemikaalien asianmukaista varastointia, koneiden huoltoa ja poikkeuksellisia tilanteita koskevat määräykset ovat tarpeen myös siksi, että koetoimintaa harjoitetaan järven välittömässä läheisyydessä. Lupamääräys 6. Jätehuoltoa koskeva yleinen määräys on annettu, jotta voidaan varmistua jätehuollon asianmukaisuudesta. Asianmukaiset merkinnät ovat tärkeitä jätteiden oikean jatkokäsittelyn varmistamiseksi. Mahdollisten vuotojen talteenotossa syntyneet öljypitoiset jätteet ovat vaarallisia jätteitä, joita on kerättävä ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätelain 15 :n mukaan lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet on kerättävä ja pidettävä jätehuollossa toisistaan erillään siinä laajuudessa kuin se on jätelain 8 :n 1 momentissa säädetyn etusijajärjestyksen noudattamiseksi tarpeellista. Jätteet on toimitettava asianmukaiseen paikkaan. (YSL 52 ja 58, YSA 15, JäteL 13, 15 17, 29 ja 31, JäteA 7 9 ja 17 ) Lupamääräys 7. Toiminnanharjoittajan tulee olla selvillä siitä, että sen käyttämät jätekuljetusyritykset on merkitty jätteen ammattimaisina kuljettajina jätehuoltorekisteriin. (JäteL 29, 98 ) Lupamääräykset Koetoiminta-aluetta ei ole tarkoitettu polttonesteiden varasto- ja jakelualueeksi eikä ajoneuvojen huoltoalueeksi. Tästä johtuen alueella ei saa varastoida polttonesteitä kuin koetoiminnassa tarvittavien laitteiden tarpeeseen eikä työkoneita saa huoltaa alueella kuin poikkeustapauksissa. Työkoneiden painon ja polttoaineen kestävällä tiivisrakenteisella, polttoaineen jakelu- ja säiliön täyttöalueella voidaan estää tankkauksen ja säiliön täytön yhteydessä mahdollisesti tapahtuvista vuodoista johtuvaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista. Kaksoisvaippasäiliöllä tai sadevesisuojatulla ja allastetulla polttonestesäiliöllä ehkäistään maaperän ja pohjaveden pilaantumista (YSL 16, 17 ja 52, YSA 15 ). Lupamääräykset 11 ja 12. Öljy- ja muista kemikaalivahingoista ilmoittaminen on tarpeen mahdollisten ympäristö- ja terveysriskien arvioimiseksi sekä tarvittavien toimenpiteiden määrittelemiseksi. Poikkeuksellisiin tilanteisiin varautumalla voidaan ehkäistä ja vähentää onnettomuuksista aiheutuvia haitallisia terveys- ja ympäristövaikutuksia ja ympäristön pilaantumisen vaaraa. Poikkeuksellisista tilanteista ilmoittaminen on tarpeen mahdollisten ympäristö- ja terveysriskien arvioimiseksi sekä tarvittavien toimenpiteiden määrittelemiseksi. Mikäli koetoiminnasta aiheutuu ennalta arvaamatonta ympäristönpilaantumista, koetoiminta voidaan keskeyttää. (YSL 52, 123, YSA 15 ) SOVELLETUT OIKEUSOHJEET Ympäristönsuojelulaki (YSL 527/2014) 6, 7, 11, 16, 17, 19, 49, 52, 53, 56, 58, 59, 60, 61, 62, 66, 70, 94, 113, 114, 123, 170, 172, 199 ja 209 7/8

38 Ympäristönsuojeluasetus (YSA 713/2014) 15 Jätelaki (JäteL 646/2011) 6, 8, 12, 13, 15, 16, 17, 29, 31, 98, 118, 119, 120 ja 141 Jäteasetus (VNA 179/2013) 7, 8, 9, 12, 13, 17, 22 ja 25 PÄÄTÖKSEN VOIMASSAOLO KÄSITTELYMAKSU MUUTOKSENHAKU Päätös on voimassa asti. Hakemuksen käsittelystä peritään maksu, joka on ympäristö- ja rakennusjaoston hyväksymän ympäristönsuojeluviranomaisen taksan mukainen. Maksu määräytyy taksapäätöksen maksutaulukon kohdan koeluonteinen toiminta mukaan ja on suuruudeltaan 610 euroa. Tähän päätökseen ja käsittelymaksuun voi hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen mennessä. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. PÄÄTÖKSESTA TIEDOTTAMINEN Päätös Hakijalle Jäljennös päätöksestä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Päätöksestä ilmoittaminen Päätöksen antamisesta kuulutetaan Tampereen kaupungin virallisella ilmoitustaululla. Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan kaupungin internet-sivuilla. Lisätiedot päätöksestä Lisätietoja päätöksestä antaa asian valmistelija Jaana Lappeteläinen, p /8

39 TAMPEREEN KAUPUNKI OTE PÖYTÄKIRJASTA Ympäristö- ja rakennusjaosto Dnro TRE: 6657 / / Päätös ympäristönsuojelulain mukaisesta koeluonteisesta toiminnasta, Hiedanranta, nollakuidun massastabilointi Yrja Lisätietoja valmistelusta: ympäristönsuojelu, ympäristötarkastaja Jaana Lappeteläinen, puh , Ympäristötarkastaja Jaana Lappeteläinen : "Tampereen kaupungin kiinteistötoimi on toimittanut ympäristönsuojelulain mukaisen ilmoituksen koeluonteisesta toiminnasta, joka koskee Näsijärvestä nostettavan nollakuidun massastabilointiatampereen kiinteistöillä Ilmoitus on jätetty ympäristö- ja rakennusjaostolle Koetoiminnan voi ympäristönsuojelulain mukaan aloittaa 30 vuorokauden kuluttua ilmoituksen jättämisestä. TOIMINNAN KUVAUS Kyseessä on Näsijärvestä nostettavan 0-kuidun koeluonteinen massastabilointi, jossa testataan esitutkimuksissa todettuja potentiaalisia sideainereseptejä käytännössä Tampereen Hiedanrannassa. Nollakuidun stabiloituvuustutkimuksilla etsitään ratkaisua Lielahden vesialueella olevan kuidun hyödyntämiseen osana Tampereen kaupungin ylijäämämaiden hyödyntämistä sekä Lielahden alueen kehittämistä. Nollakuidun perusominaisuuksista stabiloinnin kannalta, stabiloituvuudesta sellaisenaan tai eri seosmateriaalien kanssa sekä kuidun ja sen sisältämän veden ominaisuuksia on selvitetty laboratoriotutkimuksin. Tutkimuksista on laadittu loppuraportti (Ramboll, Tampereen kaupunki, selvitys Lielahden 0-kuidun stabiloituvuudesta, ). Ilmoituksen mukaisessa koerakentamisessa stabiloidaan 0-kuitu sellaisenaan sekä seostettuna siltin, saven sekä saven ja tuhkan seoksilla. Savi ja siltti tuodaan alueelle ulkopuolelta. Sideaineena kaikissa vaihtoehdoissa käytetään Plussementtiä 80 kg/m3. 0-kuitu, Plussementti 80 kg/m3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde), Plussementti 80 kg/m3 0-kuitu + siltti 2:1 (massasuhde), Plussementti 80 kg/m3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde) + kasatuhka %, Plussementti 80 kg/m3 Koerakenteessa käytettävän 0-kuidun määrä on yhteensä noin 230 m 3. Savea käytetään noin 40 m 3, silttiä noin 20 m 3, kasatuhkaa maksimissaan 13 tonnia ja sementtiä 23 tonnia. Stabilointi tehdään rantapenkereeseen tehtävissä altaissa esitetyn suunnitelman mukaisesti. (Ramboll, , suunnitelmapiirrokset 1 4). Koerakentamiselle on laadittu seurantasuunnitelma, jossa on esitetty ennen stabilointityötä, stabilointityön jälkeen, esikuormituspenkereen rakentamisen jälkeen tehtävät seurannat sekä laadunvalvonta- ja haitta-ainetutkimukset. Stabilointityön jälkeen tehdään siipikairaukset ja asennetaan painumalevyt. Esikuormituspenkereen rakentamisen jälkeen otetaan vesinäytteet suotautuvasta vedestä havaintoputkista.

40 TAMPEREEN KAUPUNKI OTE PÖYTÄKIRJASTA Ympäristö- ja rakennusjaosto Painumia seurataan painumalevyistä 0 90 päivän kuluessa stabiloinnista. Painumien perusteella lasketaan massasta poistuneen veden määrä. Laadunvalvontatutkimuksina tehdään siipikairaukset (0d 90d), stabiloidusta massasta otettavista koekappaleista testataan puristuslujuudet laboratoriossa (0d 90d). Rakenteeseen kaivetaan koekuopat 30 päivän ja 90 päivän lujittumisen jälkeen ja näytteistä määritetään lujuus ja pitkäaikaisliukoisuus. Kaikki stabiloinnin työvaiheet valokuvataan ja dokumentoidaan. PÄÄSTÖT JA JÄTTEET Stabiloidusta 0-kuidusta suotautuu puristuessaan noin 40 m 3 vettä, joka palautuu järveen. Vedessä on hieman pintavedennormien ylittäviä pitoisuuksia elohopeaa, kadmiumia ja nikkeliä. Seosaineen lisäämisen ja stabiloinnin jälkeen massasta suotautuva vesi on puhtaampaa kuin pelkästä 0-kuidusta suotautuva vesi, joten vaikutukset vesistöön ovat merkityksettömiä. 0-kuidun kaivun yhteydessä saattaa esiintyä paikallista veden samentumista, mutta koska vaikutus on hyvin paikallinen ja lyhytaikainen, ei vesistösuojauksia ole suunniteltu tehtäväksi. MUISTUTUKSET Hakemuksesta ei tehty yhtään muistutusta tai annettu yhtään mielipidettä. Päätösehdotus. Vs. ympäristönsuojelupäällikkö Halme: Ympäristö- ja rakennusjaosto päättää, että koeluonteisesta toiminnasta tehdään esitetyn mukainen päätös. Päätöksessä on hyväksytty koeluonteinen toiminta asti. Päätöksessä on edellytetty esitettyä seurantaohjelmaa tarkennettavaksi ja määritettäviä haitta-aineita on lisätty. Kaupunginhallituksen edustaja Ilkka Sasi ilmoitti olevansa esteellinen. Esteellisyys todettiin hallintolain 28 :n 1 momentin 5) kohdan perusteella. Sasi poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi. Päätös Päätösehdotus hyväksyttiin. Ilmoitus Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Lisätietoja päätöksestä Päätösvalmistelusihteeri Kirsi Grönberg, puh , etunimi.sukunimi@tampere.fi Liitteet Päätös koeluonteisesta toiminnasta Koetoimintailmoitus Stabilointiraportti ja poikkileikkauspiirrokset Stabilointiraportin liitteet 1-11 Seurantaohjelma Otteen oikeaksi todistaa Kirsi Grönberg

41 TAMPEREEN KAUPUNKI OTE PÖYTÄKIRJASTA Ympäristö- ja rakennusjaosto pöytäkirjanpitäjä

42 Oikaisuvaatimusohjeet ja valitusosoitus Valitusosoitus: Ympäristönsuojelulaki: poikkeaminen, ilmoitusta koskeva päätös, erillinen täytäntöönpanolupa, määräykset ja pakkokeinot Valitusoikeus Pöytäkirjan _158 :t Päätökseen saa hakea muutosta kirjallisella valituksella Vaasan hallinto-oikeudelta. Valitusoikeus on: - sillä, jonka oikeutta tai etua päätös saattaa koskea - rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät - toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät - Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella - muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella Valitusviranomainen Valitusaika Valitus tehdään Vaasan hallinto-oikeudelle. A. Valitus on tehtävä kirjallisesti kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa siitä, kun päätös on julkipanon jälkeen annettu. Päätös on annettu , jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon. Päätöksen antamispäivää ei lueta määräaikaan. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä tai muu sellainen päivä jolloin tuomioistuimessa ei työskennellä, saa valituksen toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. B. Poikkeaminen, määräykset, pakkokeinot ja erillinen täytäntöönpanolupa :t Valitus on tehtävä kirjallisesti kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Asianosaisen on katsottava saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluessa kirjeen lähettämisestä, kolmen päivän kuluttua sähköpostin lähettämisestä, saantitodistuksen osoittamana aikana tai erilliseen tiedoksisaantitodistukseen merkittynä aikana. Tiedoksisaantipäivää ei lueta määräaikaan. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä tai muu sellainen päivä jolloin tuomioistuimessa ei työskennellä, saa valituksen toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Valituskirjelmän sisältö ja liitteet Valituskirjelmässä, joka on osoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava: - päätös, johon haetaan muutosta - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutoksia vaaditaan

43 - muutoksenhakijan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa - jos muutoksenhakijan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on muu henkilö, oikaisuvaatimuksessa on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valituskirjelmä on muutoksenhakijan, tämän laillisen edustajan tai asiamiehen omakätisesti allekirjoitettava. Valituskirjelmään on liitettävä: - päätös, johon haetaan muutosta alkuperäisenä tai jäljennöksenä - todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä jo aiemmin ole toimitettu viranomaiselle - asiamiehen on liitettävä valtakirja tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä, jollei hän ole asianajaja tai yleinen oikeusavustaja. Valituskirjelmän toimittaminen Valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa Vaasan hallinto-oikeudelle osoitteella: Vaasan hallinto-oikeus Korsholmanpuistikko 43 PL 204, Vaasa Vaihde Faksinumero Sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi Valituskirjelmän voi toimittaa henkilökohtaisesti tai valtuutetun asiamiehen välityksellä taikka lähettää lähetin välityksellä, postitse, faksina tai sähköpostina. Valituskirjelmän lähettäminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen valitusviranomaisen virka-ajan päättymistä. Sähköisesti (faksina tai sähköpostina) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Oikeudenkäyntimaksu Hallinto-oikeus perii muutoksenhakuasian käsittelystä 97 euron oikeudenkäyntimaksun.

44 Ramboll Finland Oy HIEDANRANTA Massastabiloinnin koerakentaminen Tarkastus Päivämäärä 23/11/2015 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Matti Holopainen, Merja Autiola Merja Autiola Pentti Lahtinen Koerakentamisen seurantaohjelma Seurantaohjelman muutoksissa on huomioitu Koeluonteisesta toiminnasta annettu päätös Dnro: 6657/ /2015 sekä Tampereen kaupungin ympäristösuojeluviranomaisen Jaana Lappeteläisen sähköpostissaan esittämät täydennykset järviveden ja huokosveden analyysivalikoimaan. 1. SEURANTAOHJELMA Vaihe Toimenpide 1. 0-kuidun saatavuus Pitkäpuominen kaivinkone 2. Saven ja siltin saatavuus Kaupunki järjestää 3. Peruskokeet massoista Laboratoriokokeet, Luopioinen 4. Seossuhteiden ja sideainemäärien tarkistus Lopulliset seokset ja sideainemäärät 5. Koerakenteen toteutus Työvaiheiden dokumentointi 6. Koerakenteen seuranta Seuranta kentällä Laboratoriotutkimukset näytteistä 7. Raportointi Arvioidaan jälkiseurannan tarve 8. Mahdollinen jälkiseuranta Massastabiloinnissa käytettävät seokset ja teoreettiset massamäärät: 0-kuitu, PlusSementti 80 kg/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde), PlusSementti 80 kg/m 3 0-kuitu + siltti 2:1 (massasuhde), PlusSementti 80 kg/m 3 0-kuitu + savi 2:1 (massasuhde) + kasatuhka %, PlusSementti 80 kg/m 3 0-kuitu 230 m 3 Savi 40 m 3 Siltti 20 m 3 Lentotuhka 13 tn (20 % seostetusta runkoaineksesta) Sementti 23 tn Sideainemäärät ovat alustavia. Koetoiminnassa käytettävät sideainemäärät tarkistetaan 0-kuidun ja täyteaineena käytettävien saven ja siltin peruskokeiden perusteella.

45 Koerakentamista edeltävät tehtävät: - Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimitetaan seuraavat: o Päivitetty seurantaohjelma ja käytettävät testimenetelmät o Kirjallinen ilmoitus koetoiminnan aloittamisesta o Koetoiminnan vastaavana hoitajan nimeäminen (sekä vaihtuminen) Koerakenteen seuranta: Ennen ruoppauksen aloittamista: Vesinäyte Näsijärvestä ruoppausalueelta Ruoppauksen aikana: Vesinäyte Näsijärvestä ruoppausalueelta Vesinäyte 0-kuidusta suotautuvasta vedestä ennen saven/siltin/tuhkan lisäämistä ja stabilointia altaan täyttämisen aikana Ruoppauksen jälkeen: Vesinäyte Näsijärvestä ruoppausalueelta 30 d ruoppauksen päättymisen jälkeen Ennen stabilointityön aloittamista: Peruskokeet 0-kuidusta / savesta ja siltistä Vesipitoisuus Humuspitoisuus Rakeisuus (savi / siltti) Massat punnitaan ennen läjitysta altaaseen seossuhteen varmistamiseksi. Stabilointityön jälkeen (A) Näytteenotto Sekoitetuista massoista tehdään koekappaleet kentällä. Koekappaleet toimitetaan Luopioisten laboratorioon Siipikairaukset Käsin tehtävät siipikairaukset alkuvaiheen lujuudenkehityksen seuraamiseksi Kairavaunulla tehtävät siipikairaukset (30d, 90d, 180d) Painumalevyjen asennus Esikuormituspenkereen rakentamisen jälkeen (B) Vesinäytteiden otto suotautuvasta vedestä havaintoputkesta 30 d 90 d stabilointityön lopettamisen jälkeen Painumien seuranta painumalevyistä 0d 90d Painumien perusteella lasketaan massasta poistuneen veden määrä Laadunvalvontatutkimukset (C) Siipikairaukset (0d 90d) Stabiloidusta massasta otettavat koekappaleet Puristuslujuuskokeet laboratoriossa (0d 90d) Koekuopat (30d, 90d) Näytteenotto 4 näytettä/koekuoppa: 3 näytettä lujuustutkimuksiin ja 1 näyte pitkäaikaisliukoisuustutkimuksiin Penetrometrikokeet Valokuvaus Kaikki työvaiheet dokumentoidaan sekä valokuvataan. Lisäksi seuraavat työvaiheet videokuvataan: 0-kuidun ruoppaus Näsijärvestä stabilointialtaisiin

46 Runkoaineiden (0-kuidun + saven / siltin / tuhkan) sekoitus Massastabilointityö Tiivistyspenkereen rakentaminen 2. HAITTA-AINETUTKIMUKSET Haitta-ainetutkimukset koostuvat Vesianalyysit Stabiloitujen kappaleiden ja runkoaineiden kokonaispitoisuudet (8 kpl) Liukoisuusanalyysit diffuusio- ja ravistelutesteillä Kentältä otetut kappaleet 4 kpl Kentältä otetut kappaleet kesällä /syksyllä 2016 (pelkästään ravistelutestit) 4 kpl Ravistelutestit runkoainemateriaaleista 4 kpl Stabiloidusta massasta erottuvasta vedestä sekä järvivesinäytteistä määritetään seuraavat parametrit Metallit (Sb, As, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn, V, Mo, Se) + Elohopea ph, kiintoaine, sameus, DOC, Ravinteet; kokonaistyppi ja fosfori, nitraatti ja fosfaatti Kloridi, sulfaatti, fluoridi Järvivedestä ja stabiloimattomasta nollakuidusta erottuneesta suotovesinäytteestä määritetään edellä mainittujen parametrien lisäksi yhden kerran laajempi analyysipaketti, joka noudattelee VNa /1022 mukaisia pohjavedelle vaarallisten aineiden analyysivalikoimaa (Valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista, liitteen 1E: Pohjavedelle vaaralliset aineet). Ote asetuksesta on esitetty suunnitelman liitteessä 1. Laboratorion näkemys analysoitavista parametreistä on esitetty liitteessä 2 ja analyysipakettien tarkempi kuvaus liitteessä 3. Analyysipakettiin on sisällytetty mm. dioksinit ja furaani, PCB-yhdisteet sekä syanidi. Koekuopista otetuista stabiloiduista näytteistä tutkitaan lisäksi pitkäaikaisliukoisuus noin puolen vuoden kuluttua stabiloinnista 2-vaiheisella ravistelutestillä. Analysointi tehdään standardin EN mukaisesti. Kooste tehtävistä vesianalyyseistä on esitetty liitteessä 4. Stabiloidusta massasta sekä runkoaineista (0-kuitu, savi, siltti ja tuhka) määritetään kokonaispitoisuudet Nk. PIMA-metallit + Elohopea Kokonaistyppi ja rikki Seuraavassa taulukossa on esitetty Lielahden 0-kuidun stabiloituvuustutkimuksen yhteydessä määritettyjen vesinäytteiden haitta-ainepitoisuudet. Nollakuidun, stabiloidun nollakuidun ja eri seosten nestemäisen osan haitta-ainepitoisuudet. Stabiloiduista seoksista on analysoitu vain DOC ja metallipitoisuudet. Harmaalla merkityt pitoisuudet ylittävät tiedossa olevan taustapitoisuuden tai pintavedelle säädetyn ympäristönlaatunormin. Tulokset on suodatetuista näytteistä. DOC Antimoni (Sb) mg/ l mg/ l 0- kuitu 0-kuitu + sementti 0-kuitu+ savi (2:1)+ sementti 0-kuitu+ savi (4:1)+ sementti Plussementti 80 kg/m 3 huokosvesinäytteet ,016 0, , ,001 Arseeni (As) mg/ 0,013 0,011 0,014 0,012 Pintaveden ympäristönlaatunor mi (1022/2006)

47 Elohopea (Hg) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Lyijy (Pb) Nikkeli (Ni) Sinkki (Zn) Vanadiini (V) l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l 0,005 0, ,0006 0,013 0,0002 0,0012 0, , , ,0001 0,014 0,002 0,0019 0,0024 0,029 0,0027 0,0016 0,002 0,13 0,023 0,027 0,017 0,14 0,0027 <0, , ,0073 0,17 0,071 0,059 0,062 0,021 0,68 <0,0050 <0,0050 0,0055 0,061 0,057 0,014 0, RAPORTOINTI Koetoiminnasta pidetään kirjaa ja laaditaan loppuraportti. Raportissa esitetään tiedot: - toteutuksesta - seuranta- ja laadunvarmistustulokset - arvio menetelmän soveltuvuudesta Loppuraportti toimitetaan Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään 2 kk koetoiminnan päättymisen jälkeen. Heti koetoiminnan stabilointityövaiheen jälkeen kootaan väliraportti. Myös väliraportti toimitetaan ympäristönsuojeluviranomaiselle sen valmistuttua.

48 LIITE 1 E) Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen ( /342) 1. Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä; 2. orgaanofosforiyhdisteet; 3. orgaaniset tinayhdisteet; 4. aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuotteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia tai mutageenisiä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoihin vesiympäristössä tai sen välityksellä; 5. hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset orgaaniset aineet; 6. syanidit; 7. metallit ja niiden yhdisteet; 8. arseeni ja sen yhdisteet; 9. biosidit ja kasvinsuojeluaineet; 10. suspendoituneet aineet; 11. rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit); 12. happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK); 13. piiyhdisteet; 14. fluoridit; 15. aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta.

49 LIITE 2 Ramboll Finland Oy/ Järvivedestä ja yhdestä 0-kuitunäytteestä puristetusta vedestä analysoitavat parametrit. Analyysipaketti Aine VOC 1+2 liite 3 Pestisidit GC+LC liite 3 Metallit Sb, As, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn, V, Mo, Se) + Elohopea PCB (PCB 28, PCB 52, PCB 101,PCB 118, PCB 138, PCB 153, PCB 180) Kloorifenolit liite 3 syanidit Organotinat kokonais, vapaa ja WAD Tributyytitina ja tributyylitinayhdisteet (tributyylitina-kationi) ph kiintoaine Yksittäin tehtävät analyysit sameus DOC kloridi sulfaatti fluoridi kokonaistyppi Ravinteet kokonaisfosfori nitraatti fosfaatti BOD7 piiyhdisteet Si

50 LIITE 3

51 RA4050 VOC (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) 1+2 * VESINÄYTE, HS-GC/MS HALOGENOIDUT HIILIVEDYT CAS Määritysraja Määritysraja AROMAATTISET HIILIVEDYT CAS µg/l µg/l 1,1-dikloorietaani ,5 bentseeni ,1 1,2-dikloorietaani ,5 tolueeni ,1,1-trikloorietaani ,5 m+p-ksyleeni ,5 1,1,2-trikloorietaani ,5 o-ksyleeni ,5 1,1,1,2-tetrakloorietaani ,5 etyylibentseeni ,5 1,1,2,2-tetrakloorietaani styreeni ,5 vinyylikloridi ,1 propyylibentseeni ,5 1,1-dikloorieteeni ,2 isopropyylibentseeni ,5 cis-1,2-dikloorieteeni ,2 n-butyylibentseeni ,5 trans-1,2-dikloorieteeni ,2 tert.butyylibentseeni ,5 trikloorieteeni ,2 sec.butyylibentseeni ,5 tetrakloorieteeni ,2 2-etyylitolueeni ,5 dikloorimetaani etyylitolueeni ,5 hiilitetrakloridi ,5 4-etyylitolueeni ,5 kloroformi p-isopropyylitolueeni ,5 bromidikloorimetaani ,2,3-trimetyylibentseeni ,5 dibromikloorimetaani ,2,4-trimetyylibentseeni ,5 bromoformi ,3,5-trimetyylibentseeni ,5 dibromimetaani ,2,3,5-tetrametyylibentseeni bromikloorimetaani ,2,4,5-tetrametyylibentseeni ,2-dibromietaani naftaleeni ,2-diklooripropaani bromibentseeni ,5 2,2-diklooripropaani klooribentseeni ,5 1,3-diklooripropaani ,2-diklooribentseeni ,1 1,2,3-triklooripropaani ,3-diklooribentseeni ,1 1,1-diklooripropeeni ,4-diklooribentseeni ,1 cis-1,3-diklooripropeeni ,2,3-triklooribentseeni ,3 trans-1,3-diklooripropeeni ,2,4-triklooribentseeni ,3 1,2-dibromi-3-klooripropaani ,3,5-triklooribentseeni ,3 heksaklooributadieeni ,5 2-klooritolueeni ,5 4-klooritolueeni ,5 TERPEENIT µg/l alfa-pineeni ,5 EETTERIT µg/l beta-pineeni ,5 MTBE (metyyli-tert.butyylieetteri) ,5 delta-kareeni ,5 TAME (tert.amyylimetyylieetteri) ,5 limoneeni ,5 ETBE (etyyli-tert.butyylieetteri) ,5 etyylibutyylieetteri ,5 ALIFAATTISET HIILIVEDYT µg/l TAEE (tert.amyylietyylieetteri) ,5 pentaani DIPE (di-isopropyylieetteri) ,5 heksaani dietyylieetteri heptaani oktaani RIKKIYHDISTEET µg/l nonaani Rikkihiili dekaani DMS (dimetyylisulfidi) sykloheksaani DMDS (dimetyylidisulfidi) metyylipentaani metyylipentaani ALKOHOLIT mg/l metyyli-syklopentaani metanoli etanoli ALDEHYDIT JA KETONIT mg/l propanoli ,5 asetoni ,1 isopropanoli ,5 sykloheksanoni ,5 n-butanoli ,5 2-sykloheksen-1-oni ,5 2-butanoli ,5 metyylietyyliketoni ,1 isobutanoli ,5 metyyli-isobutyyliketoni ,1 tert.butanoli ,02 bentsaldehydi ,1 1-pentanoli ,2 Propanaali ,2 2-pentanoli ,2 Butanaali ,2 3-pentanoli ,2 Pentanaali ,2 1-etoksi-2-propanoli Heksanaali ,2 3-etoksi-1-propanoli Heptanaali ,2 1-metoksi-2-propanoli Oktanaali ,2 2-etyyli-1-heksanoli ,1 Nonanaali ,2 2-butoksietanoli (butyyliglykoli) Dekanaali ,2 ESTERIT mg/l MUUT mg/l etyyliasetaatti ,05 tetrahydrofuraani ,05 propyyliasetaatti ,05 1-hekseeni ,01 butyyliasetaatti ,05 1-okteeni ,01 isobutyyliasetaatti ,05 amyyliasetaatti ,05 isoamyyliasetaatti ,05 * akkreditoitu menetelmä, mukautuva pätevyysalue

52 RA4038B KLOORIFENOLIT VESI* Kaasukromatografinen menetelmä, GC/MS VESINÄYTE CAS Määritysraja µg/l 2-kloorifenoli ,01 3-kloorifenoli ,01 4-kloorifenoli ,01 2,3-dikloorifenoli ,02 2,4-dikloorifenoli ,02 2,5-dikloorifenoli ,02 2,6-dikloorifenoli ,02 3,4-dikloorifenoli ,02 3,5-dikloorifenoli ,02 2,3,4-trikloorifenoli ,02 2,3,5-trikloorifenoli ,02 2,3,6-trikloorifenoli ,02 2,4,5-trikloorifenoli ,02 2,4,6-trikloorifenoli ,02 3,4,5-trikloorifenoli ,02 2,3,4,5-tetrakloorifenoli ,02 2,3,4,6-tetrakloorifenoli ,02 2,3,5,6-tetrakloorifenoli ,02 pentakloorifenoli ,02 * akkreditoitu menetelmä, mukautuva pätevyysalue

53 RA4039 TORJUNTA-AINEET * Nestekromatografinen monijäämä-menetelmä, UPLC/MS/MS VESINÄYTE Määritysraja Määritysraja CAS µg/l CAS µg/l 2,4,5-T ,01 Kvitsalofoppi-etyyli ,01 2,4-D ,01 Lenasiili ,01 2,4-DP ,01 Linuroni ,01 4,5-dikloori-2-n-oktyyli-4-isotiatsoliini-3- oni (DCOIT; Sea-Nine)** ,005 Malationi ,01 Aklonifeeni ,01 Mandipropamidi ,01 Alakloori ,01 MCPA ,01 Amidosulfuroni ,01 MCPB ,05 Aminopyralidi ,05 Mekoproppi+Mekoproppi-P ,01 Asetamipridi ,01 Metabentstiatsuroni ,01 Atratsiini ,005 Metalaksyyli ,01 Atsoksistrobiini ,005 Metamitroni ,01 BAM (2,6-diklooribentsoamidi) ,01 Metamitroni-desamino ,01 Bentatsoni ,01 Metatsakloori ,01 Bitertanoli ,1 Metkonatsoli ,01 Boskalidi ,01 Metoksiuroni ,01 Bromasiili ,01 Metributsiini ,01 Bromoksiniili ,01 Metributsiini-desamino ,01 Buprofetsiini ,01 Metributsiini-desaminodiketo ,01 Dalaponi ,1 Metributsiini-diketo ,05 DEA (atratsiini, -desetyyli) ,01 Metsulfuroni-metyyli ,01 DEDIA (atratsiini, - desetyylidesisopropyyli) ,01 Metyyliatsinfossi ,01 DIA (atratsiini,- desisopropyyli) ,01 Metyyliparationi ,02 Difenokonatsoli ,01 Mevinfossi ,01 Diflubentsuroni ,01 Napropamidi ,01 Diflufenikaani ,01 Pakloputratsoli ,01 Dikamba ,02 Pendimetaliini ,01 Diklofluanidi ,01 Penkonatsoli ,01 Diklorproppi + Diklorproppi-P ,01 Pikloraami ,02 Diklorvossi ,0005 Pikoksistrobiini ,01 Dimetoaatti ,01 Pinoksadeeni ,01 Dimetomorfi ,01 Primisulfuroni-metyyli ,01 Dinoseb** ,01 Pronamidi (propytsamili)** ,005 Diuroni ,01 Propakloori ,01 Etyyliparationi ,02 Propakvitsafoppi ,01 Famoksadoni ,01 Propatsiini ,01 Fenamidoni ,01 Propikonatsoli ,01 Fenheksamidi ,01 Prosulfokarbi ,01 Fenitrotioni ,02 Pyraklostrobiini ,01 Fenoksaproppi-P-etyyli ,01 Pyretriini ,01 Flamproppi-isopropyyli ,01 Pyridaatti ,01 Flonikamidi ,01 Pyroksulaami ,01 Florasulami ,01 Rimsulfuroni ,01 Fluatsafoppi-P-butyyli ,01 Simatsiini ,01 Fluatsinami ,01 Spirodiklofeeni ,01 Fludioksoniili ,01 Sulfosulfuroni ,01 Fluroksipyyri ,01 Sulfoteppi ,01 Flutolaniili ,01 Syanatsiini** ,005 Furatiokarbi ,01 Syatsofamidi ,01 Heksatsinoni ,01 Symoksaniili ,01 Heksytiatsoksi ,01 Syprokonatsoli ,01 Hiilifuraani** ,005 Tebukonatsoli ,01 Hymeksatsoli ,1 Tepraloksidiimi ,01 Imidaklopridi ,05 Terbasiili ,01 Iprodioni ,01 Terbutylatsiini ,005 Isoksabeeni ,01 Terbutylatsiini-desetyyli ,01 Isoproturoni ,01 Thifensulfuroni-metyyli ,01 Jodosulfuroni-metyyli ,01 Tiaklopridi ,01 Karfentratsoni-etyyli ,01 Tiametoksaami ,01 Kinoklamiini ,01 Tolklofossi-metyyli ,01 Kinometionaatti ,01 Tolyylifluanidi ,01 Klopyralidi ,05 Tralkoksidiimi ,01 Klorfenvinfossi ,01 Triadimefoni ,01 Kloridatsoni ,01 Triadimenoli ,01 Kloroksiuroni ,01 Triallaatti** ,005 Klorprofaami ,01 Triasulfuroni ,01 Klorpyrifossi ,01 Trifloksistrobiini ,01 Klorsulfuroni ,01 Triflusulfuroni-metyyli ,01 Klotianidiini ,01 Triklorfoni** ,01 Kresoksimmi-metyyli ,01 Trineksapakki-etyyli ,01 Kvinmerakki ,01 Tritikonatsoli ,01 Kvinoksifeeni ,01 Tritosulfuroni ,01 Tsoksamidi ,02 * akkreditoitu menetelmä, mukautuva pätevyysalue ** ei-akkreditoitu

54 RA4050 VOC (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) 1+2 * VESINÄYTE, HS-GC/MS HALOGENOIDUT HIILIVEDYT CAS Määritysraja Määritysraja AROMAATTISET HIILIVEDYT CAS µg/l µg/l 1,1-dikloorietaani ,5 bentseeni ,1 1,2-dikloorietaani ,5 tolueeni ,1,1-trikloorietaani ,5 m+p-ksyleeni ,5 1,1,2-trikloorietaani ,5 o-ksyleeni ,5 1,1,1,2-tetrakloorietaani ,5 etyylibentseeni ,5 1,1,2,2-tetrakloorietaani styreeni ,5 vinyylikloridi ,1 propyylibentseeni ,5 1,1-dikloorieteeni ,2 isopropyylibentseeni ,5 cis-1,2-dikloorieteeni ,2 n-butyylibentseeni ,5 trans-1,2-dikloorieteeni ,2 tert.butyylibentseeni ,5 trikloorieteeni ,2 sec.butyylibentseeni ,5 tetrakloorieteeni ,2 2-etyylitolueeni ,5 dikloorimetaani etyylitolueeni ,5 hiilitetrakloridi ,5 4-etyylitolueeni ,5 kloroformi p-isopropyylitolueeni ,5 bromidikloorimetaani ,2,3-trimetyylibentseeni ,5 dibromikloorimetaani ,2,4-trimetyylibentseeni ,5 bromoformi ,3,5-trimetyylibentseeni ,5 dibromimetaani ,2,3,5-tetrametyylibentseeni bromikloorimetaani ,2,4,5-tetrametyylibentseeni ,2-dibromietaani naftaleeni ,2-diklooripropaani bromibentseeni ,5 2,2-diklooripropaani klooribentseeni ,5 1,3-diklooripropaani ,2-diklooribentseeni ,1 1,2,3-triklooripropaani ,3-diklooribentseeni ,1 1,1-diklooripropeeni ,4-diklooribentseeni ,1 cis-1,3-diklooripropeeni ,2,3-triklooribentseeni ,3 trans-1,3-diklooripropeeni ,2,4-triklooribentseeni ,3 1,2-dibromi-3-klooripropaani ,3,5-triklooribentseeni ,3 heksaklooributadieeni ,5 2-klooritolueeni ,5 4-klooritolueeni ,5 TERPEENIT µg/l alfa-pineeni ,5 EETTERIT µg/l beta-pineeni ,5 MTBE (metyyli-tert.butyylieetteri) ,5 delta-kareeni ,5 TAME (tert.amyylimetyylieetteri) ,5 limoneeni ,5 ETBE (etyyli-tert.butyylieetteri) ,5 etyylibutyylieetteri ,5 ALIFAATTISET HIILIVEDYT µg/l TAEE (tert.amyylietyylieetteri) ,5 pentaani DIPE (di-isopropyylieetteri) ,5 heksaani dietyylieetteri heptaani oktaani RIKKIYHDISTEET µg/l nonaani Rikkihiili dekaani DMS (dimetyylisulfidi) sykloheksaani DMDS (dimetyylidisulfidi) metyylipentaani metyylipentaani ALKOHOLIT mg/l metyyli-syklopentaani metanoli etanoli ALDEHYDIT JA KETONIT mg/l propanoli ,5 asetoni ,1 isopropanoli ,5 sykloheksanoni ,5 n-butanoli ,5 2-sykloheksen-1-oni ,5 2-butanoli ,5 metyylietyyliketoni ,1 isobutanoli ,5 metyyli-isobutyyliketoni ,1 tert.butanoli ,02 bentsaldehydi ,1 1-pentanoli ,2 Propanaali ,2 2-pentanoli ,2 Butanaali ,2 3-pentanoli ,2 Pentanaali ,2 1-etoksi-2-propanoli Heksanaali ,2 3-etoksi-1-propanoli Heptanaali ,2 1-metoksi-2-propanoli Oktanaali ,2 2-etyyli-1-heksanoli ,1 Nonanaali ,2 2-butoksietanoli (butyyliglykoli) Dekanaali ,2 ESTERIT mg/l MUUT mg/l etyyliasetaatti ,05 tetrahydrofuraani ,05 propyyliasetaatti ,05 1-hekseeni ,01 butyyliasetaatti ,05 1-okteeni ,01 isobutyyliasetaatti ,05 amyyliasetaatti ,05 isoamyyliasetaatti ,05 * akkreditoitu menetelmä, mukautuva pätevyysalue

55 LIITE 4 Vedenlaatua tulee tutkia seurantanäyttein Lielahden järvivedestä sekä koealtaiden huokosvedestä. Analysoitavat parametrit ovat: Tutkittava parametri Lielahden järvivesi huokosvesi kuitu kuitu + sementti kuitu + sementti + savi kuitu + sementti + siltti DOC x x x x x x sulfaatti x x x x x x kokonaistyppi x x x x x x kokonaisfosfori x x x x x x antimoni x x x x x x arseeni x x x x x x elohopea x x x x x x kadmium x x x x x x koboltti x x x x x x kromi x x x x x x kupari x x x x x x lyijy x x x x x x nikkeli x x x x x x sinkki x x x x x x vanadiini x x x x x x PCB 138 x x PCB 153 x x dioksidit x x furaanit x x syanidi x x kloridi x x x x x x fluoridi x x x x x x kiintoaine x x x x x x sameus x x x x x x molybdeeni x x x x x x seleeni x x x x x x ph x x x x x x VNa /1022 x x kuitu + sementti + savi + tuhka

56 LIITE 5 Kooste käytettävistä menetelmistä GEOTEKNISTEN TESTIEN MENETELMÄKUVAUKSET Vesipitoisuus (SFS CEN ISO/TS :fi) kuvaa näytteen (m m ) sisältämän veden suhdetta näytteen kuivamassaan (m d ). Vesipitoisuus määritetään kuivaamalla näytettä uunissa 105 C lämpötilassa, minkä jälkeen vesipitoisuus lasketaan haihtuneen veden ja kuivamassan suhteena alla olevalla kaavalla. m w = m - m md d * 100% Hehkutushäviö (SFS-EN ) kuvaa näytteen sisältämän orgaanisen materiaalin ja kideveden määrää. Hehkutushäviön määrityksessä pieni määrä näytettä hehkutetaan 800 C lämpötilassa (poikkeuksena ruoppausmassat, jotka hehkutetaan 550 C lämpötilassa). Hehkutushäviö (LoI) lasketaan massan häviön suhteena alkuperäiseen kuivamassaan, alla olevalla kaavalla. md - mi LoI = * 100% md Jossa m d on kuivan näytteen massa ja m i on hehkutetun näytteen massa. Yleensä hehkutushäviö määritetään kahden näytteen keskiarvona. Tuloksissa täytyy huomioida, että hehkutushäviö ei anna suoraan näytteen humuspitoisuutta, vaan tuloksesta tulee arvioida näytteen sisältämän kideveden vaikutus tulokseen. Kideveden osuus voidaan arvioida näytteen savipitoisuuden perusteella. ph määritetään sekoittamalla kuivaa näytettä ja tislattua vettä keskenään suhteessa 1:5 (massa). Kosteasta näytteestä mitattaessa vesipitoisuus huomioidaan vettä lisätessä siten, että kuivaaineen ja veden massasuhde pysyy vakiona (1:5). Seosta sekoitetaan viiden minuutin ajan. Tämän jälkeen se annetaan seistä 2 4 tuntia, minkä jälkeen näyte sekoitetaan uudelleen huolellisesti. ph mittaus suoritetaan sekoitetusta näytteestä kalibroidulla ph-mittarilla. ph mitattiin myös tuoreesta näytteestä ilman veteen liettämistä. Näiden kahden eri mittaustavan tulokset on esitetty liitteen 3 taulukoissa merkinnöillä ph tuore ja ph standardi. Näytteen raekokojakauma (SFS CEN ISO/TS :fi) määritetään pesu- ja kuivaseulonnalla sekä areometrikokeella. Pesuseulonnalla selvitetään alle 0,063 mm rakeiden osuus koko näytteen massasta. Kuivaseulonnalla määritetään 32 0,063 mm rakeiden jakauma ja areometrikokeella määritetään alle 0,063 mm rakeiden jakauma. Stabiloituvuustutkimusten koekappaleiden valmistaminen ja säilytys: Turvekappaleiden stabiloituvuustutkimusten yhteydessä homogenisoituun runkomateriaalinäytteeseen sekoitetaan haluttu määrä sideainetta. Sideaineen määrä lasketaan suhteessa stabiloitavan runkomateriaalin tilavuuteen. Sekoitus tehdään laboratoriosekoittimella pienissä erissä, joiden sekoitusaika on 2 min. Sekoitettu massa sullotaan (mutta ei varsinaisesti tiivistetä) näytesylintereihin, joiden halkaisija on 68 mm ja korkeus 200 mm. Näytesylinteri asetetaan kuormituspenkkiin, jossa sen alapää on vedessä ja yläpäähän on asetettu 18 kpa:n pystykuormitus. Lielahden näytteiden testaamisessä käytettiin myös 9 kpa:n pystykuormitusta. Testilaitteistossa on mitta-asteikko, jolta luetaan testikappaleen kokonaispainuma lujittumisen erivaiheissa. Näytteiden säilytyslämpötila on noin 18 C. Poikkeuksen tähän muodostavat lämpö-

57 käsittelykappaleet, joiden säilytyslämpötila on +30 C. Lämpökäsittelyn avulla pyritään nopeuttamaan lujittumisprosessia, ja siten saamaan selvästi normaalisäilytystapaa lyhyemmässä ajassa karkea yleiskuva testattavien ratkaisujen pitkän aikavälin lujittumispotentiaalista (ja erityisesti eri ratkaisujen eroista). Lämpökäsiteltyjen koekappaleiden lujuuksia ei voi käyttää sellaisenaan mitoituksessa vaan ne toimivat lähinnä apuna eri sideainevaihtoehtojen keskinäisessä toimivuusarvioinnissa. Ennen puristuslujuusmääritystä koekappaleet poistetaan näytesylinteristä ja niiden päät leikataan, siten että koekappaleen korkeus on kaksinkertainen halkaisijaan verrattuna. Samalla tarkistetaan silmämääräisesti kappaleen eheys. Yksiaksiaalinen puristuslujuus (mukailtu SFS CEN ISO/TS :fi) testataan muotoon leikatuista koekappaleista ennalta määritetyn lujittumisajan jälkeen. Testissä sylinterin muotoista koekappaletta kuormitetaan tasaisella nopeudella, kunnes koekappale murtuu. Kuormitusnopeus on 1 tai 2 mm/min. Jos koekappaleen murtumista ei tapahdu, puristusta jatketaan kunnes muodonmuutos on 15 %. Raportissa esitettyjä tuloksia ei ole korjattu halkaisijan ja korkeuden suhteen välisellä muotokertoimella. Vedenläpäisevyystestissä (SFS CEN ISO/TS :fi) testikappale asetetaan membraani kalvon sisälle kolmiaksiaaliseen paineeseen testiselliin. Testikappaleen läpi johdatetaan vettä etusäiliöstä takasäiliöön ja säiliöiden vedenpintojen muutoksia mitataan. Kun etusäiliössä on korkeampi paine kuin takasäiliössä, vesi virtaa koekappaleessa. Vedenvirtaus tapahtuu testimetodissa alhaalta ylöspäin. Vedenläpäisevyys lasketaan seuraavalla kaavalla: k = Q * L A * t * H jossa k= vedenläpäisevyys [m/s]; Q = testikappaleen läpi menneen veden tilavuus [m 3 ]; L = testikappaleen korkeus [m]; A = testikappaleen poikkileikkauksen pinta-ala [m 2 ]; t = aika [s]; H = hydraulinen paine-ero [m]

58 KÄYTETTÄVÄT YMPÄRISTÖLABORATORION MENETELMÄT Taulukko 1. Käytettävät analyysit sekä niiden menetelmät. Testi 2-vaiheinen ravistelutesti (SFS-EN ) Testin kuvaus Testin ensimmäisessä vaiheessa alle 4 mm raekokoon (tarvittaessa) murskattua näytettä ravistellaan veden ja kiinteän aineen suhteessa 2 l/kg kuiva-ainetta. Ensimmäisen vaiheen jälkeen kiinteä jäännös erotetaan nesteestä suodattamalla ja ravistelua jatketaan testin toisessa vaiheessa veden ja kiinteän aineen suhteessa 8 l/kg kuiva-ainetta. Tulokset ilmoitetaan L/S-suhteessa 2 ja kumulatiivisessa L/S-suhteessa 10. Diffuusiotesti. Pintaliukenemistesti (CEN/TS ) Rakennustuotteet. Vaarallisten aineiden päästöjen arviointi. Yleinen dynaaminen pintaliukenemistesti aineiden liukenemisen määrittämiseen monoliittisista tai levymäisistä rakennustuotteista. Pintaliukenemistestissä tunnetun pinta-alan omaava näytekappale upotetaan veteen ja vettä vaihdetaan määritellyin aikavälein testin aikana (6 h; 1 d; 2,25 d; 4 d; 9 d; 16 d; 36 d; 64 d). Kerätyistä vesinäytteistä (8 kpl) analysoidaan veteen liuenneiden haitta-aineiden pitoisuudet. Testin tuloksena ilmoitetaan kumulatiivinen liuennut haitta-ainemäärä 64 vuorokauden mittaisen testin aikana testikappaleen pinta-alaa kohti (yksikössä mg/m 2 / 64 d). Metallien kokonaispitoisuudet Muut haitta-aineet Kiinteät näytteet: ICP-AES menetelmällä Vesinäytteet: ICP-MS menetelmällä Akreditoitu laboratorio. Tarkemmat menetelmäkuvaukset esitetään erikseen pyydettäessä.

59 Liite 2 Koerakenteen suunnitelmapiirrokset

60 ALLAS 1A KOESTABILOINNISSA KÄYTETTÄVÄT RESEPTIT JA SIDEAINEMÄÄRÄT RESEPTI SIDEAINEMÄÄRÄ (PLUSSEM) 0-KUITU + SILTTI 2:1 80 KG/M 3 1B 0-KUITU + SAVI 2:1 80 KG/M 3 0-KUITU + SAVI 2:1 + TUHKA 80 KG/M 3 1C % 2 0-KUITU 80 KG/M 3 k.osa/ kylä HIEDANRANTA Rakennust oimen pide kor tteli/ tila Ton tti/ Rn:o Viranomaismerkintöjä Piirus tuslaji Raken nuskoht een nimi ja osoite Piirust uksen sisältö TUTKIMUSKARTTA Mittak aava 1:200 Koordinaatti/korkeusjärjestelmä GK24/N2000 Su unn. (nimi, tutkinto, all ekirj. ) MATHO Ramboll PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh Suunn. ala GEO Piirus tusnro 4 Piirt. MATHO Työn ro Hyv. Tiedosto Muutos Pvm JUHM

61 k.osa/ kylä HIEDANRANTA kor tteli/ tila Tontti/ Rn:o Viranomaismerkintöjä Rakennustoimenpd i e Piirustuslaji Rakennuskohte e n nimia j osoite Piu ir stuksen sisältö LEIKKAUS_A Mittakaava 1:100/1:100 Koordinaatti/korkeusjärjestelmä GK24/N2000 Su unn. (nimi, tutkinto, all ekirj. ) MATHO Ramboll PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh Suunn. ala GEO Piirustusnro 1 Piirt. MATHO Työnro Hyv. Tid e osto Muutos Pvm JUHM

62 k.osa/ kylä HIEDANRANTA kor tteli/ tila Tontti/ Rn:o Viranomaismerkintöjä Rakennustoimenpd i e Piirustuslaji Rakennuskohte e n nimia j osoite Piu ir stuksen sisältö LEIKKAUS_B Mittakaava 1:100/1:100 Koordinaatti/korkeusjärjestelmä GK24/N2000 Su unn. (nimi, tutkinto, all ekirj. ) MATHO Ramboll PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh Suunn. ala GEO Piirustusnro 2 Piirt. MATHO Työnro Hyv. Tid e osto Muutos Pvm JUHM

63 k.osa/ kylä HIEDANRANTA kor tteli/ tila Tontti/ Rn:o Viranomaismerkintöjä Rakennustoimenpd i e Piirustuslaji Rakennuskohte e n nimia j osoite Piu ir stuksen sisältö LEIKKAUS_C Mittakaava 1:100/1:100 Koordinaatti/korkeusjärjestelmä GK24/N2000 Su unn. (nimi, tutkinto, all ekirj. ) MATHO Ramboll PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh Suunn. ala GEO Piirustusnro 3 Piirt. MATHO Työnro Hyv. Tid e osto Muutos Pvm JUHM

64 k.osa/ kylä HIEDANRANTA Rakennust oimen pide kor tteli/ tila Ton tti/ Rn:o Viranomaismerkintöjä Piirus tuslaji Raken nuskoht een nimi ja osoite Piirust uksen sisältö KAIVUSUUNNITELMA Mittak aava 1:200 Koordinaatti/korkeusjärjestelmä GK24/N2000 Su unn. (nimi, tutkinto, all ekirj. ) MATHO Ramboll PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh Suunn. ala GEO Piirus tusnro 5 Piirt. MATHO Työn ro Hyv. Tiedosto Muutos Pvm JUHM

65 Liite 3 Peruskoetulokset

66

67

68

69

70 Liite 4 Painumakäyrät

71

72 Liite 5 Lujuuden kehitys

73

74

75

76