U 30/2012 vp. Työministeri Lauri Ihalainen

Transkriptio

1 U 30/2012 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta (lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 21 päivänä maaliskuuta 2012 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta (KOM (2012) 131 lopullinen) sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2012 Työministeri Lauri Ihalainen Vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen

2 2 U 30/2012 vp TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ MUISTIO EU/2012/0825 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI PALVE- LUJEN TARJOAMISEN YHTEYDESSÄ TAPAHTUVASTA TYÖNTEKIJÖIDEN LÄ- HETTÄMISESTÄ TYÖHÖN TOISEEN JÄSENVALTIOON ANNETUN DIREKTIIVIN 96/71/EY TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA (KOM (2012) 131 LOPULLINEN) 1 Ehdotuksen tausta ja tavoitteet Euroopan komissio antoi 21 päivänä maaliskuuta 2012 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta, jäljempänä lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivi. Direktiivin tarkoituksena on parantaa direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanoa, soveltamista ja käytännön toteuttamista. Komissio on vuonna 2003 arvioinut antamassa raportissaan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanon ja soveltamisen ongelmia. Komissio antoi vuonna 2006 tiedonannon suuntaviivoista yhteisöoikeuden ja oikeuskäytännön mukaisista valvontatoimista, joita jäsenmaat voivat käyttää direktiivin 96/71/EY toimeenpanon varmistamisessa. Suuntaviivojen antaminen liittyi ns. palveludirektiivin valmistelun yhteydessä esille tuotuihin valvontakeinoihin työntekijöiden lähettämisen yhteydessä. Komissio katsoi, että osa kansallisista hallinnollisista menettelyistä ja valvontatoimista (edustajan asettaminen, lupavaatimus työntekomaan toimivaltaiselta viranomaiselta, vaatimus ilmoituksen teosta sekä vaatimus sosiaaliasiakirjojen laatimisesta tai säilyttämisestä työntekovaltiossa) eivät ole nykyisen EU:n perussopimuksen 56 artiklan ja sen oikeuskäytännön mukaisia. Komissio antoi kesäkuussa 2007 tiedonannon, jossa tuotiin esille puutteita direktiivin 96/71/EY soveltamisessa ja käytännön toimeenpanossa, tiedottamisessa ja viranomaisten välisessä hallinnollisessa yhteistyössä. Lisäksi tiedonannossa arvioitiin jäsenmaiden käyttämien valvontakeinojen suhteellisuusperiaatteenmukaisuutta. Komissio toi esille tiedonannossaan erilaisia lähestymistapoja ongelmien ratkaisemiseksi, kuten sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän luominen viranomaisten väliselle yhteistyölle, korkean tason komitean perustaminen tukemaan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanoa epävirallisen työryhmän sijasta ja tiedonvaihtoa hyvistä käytännöistä, viime kädessä rikkomusmenettelyjen käynnistäminen yhteisöoikeuden vastaisista hallinnollisista vaatimuksista, täytäntöönpanon seuranta ja selvityksen tekeminen rajatylittävistä täytäntöönpano-ongelmista. Tämän jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen antamat oikeustapaukset joulukuussa 2007 (Laval ja Viking) ja vuonna 2008 annetut tuomiot (Rüffert ja komissio v. Luxemburg) herättivät erityisesti ay-liikkeessä voimakasta arvostelua ja kritiikkiä siitä, että EU:ssa sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt huomioimatta. Edellä mainitut tapaukset murensivat ay-liikkeen ja työntekijöiden luottamusta sisämarkkinoiden toimintaan ja kyseenalaistivat tarpeen kehittää sisämarkkinoita ja sen oikeutusta. Komission uuden puheenjohtajan Barroson poliittisissa toimintalinjauksissa vuonna 2009 on todettu talouskriisin nostaneen esille tarpeen kiinnittää Euroopan sosiaaliseen ulottuvuuteen entistä enemmän huomiota. Komissio teetti vuonna 2009 ulkoisen selvityksen vaihtoehtoisten toimintalinjojen vaikutusarvioinneista. Lisäksi komissio käynnisti neljä jälkiarviointia lähettämisen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista, oikeudellisista näkökohdista ja työntekijöiden suojelusta alihankinnassa Euroopan unionissa. Komission asettama selvityshenkilö Monti arvioi vuonna 2010 raportissaan sisämarkkinoiden toimivuutta ja teki useita kehitysehdotuksia. Monti esitti raportissaan lähetettyjen työntekijöiden aseman parantamiseksi ja luottamuksen vahvistamiseksi kahdentasoisia toimenpiteitä. Monti esitti luottamuksen vahvistamiseksi sekä toimenpiteitä lakko-

3 U 30/2012 vp 3 oikeuden turvaamiseksi että direktiivin 96/71/EY toimeenpanon parantamista. Esille tuotujen käytännön ongelmien ratkaisemiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi sisämarkkinoiden toimintaan ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi sisämarkkinoilla komissio on antanut tämän lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiiviehdotuksen ja ns. Monti II asetusehdotuksen. Ehdotuksilla pyritään vastaamaan EU:n tasolla rajat yli tarjottavien palvelujen puitteissa työntekijöiden lähettämisessä ilmenneisiin ongelmiin ja tunnustamaan samalla taloudelliset oikeudet ja sosiaaliset oikeudet EU:ssa samanarvoisiksi. 2 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Direktiiviehdotuksen I luvussa on yleiset säännökset eli 1-3 artiklat, joissa säädetään kohteesta (1 artikla), määritelmistä (2 artikla) ja väärinkäytösten ja säännöksien kiertämisen estämisestä (3 artikla). Ehdotuksen 1 artiklan mukaan tarkoitus on vahvistaa yleiset ja yhteiset puitteet, jotka koostuvat direktiivin 96/71/EY paremman ja yhtenäisemmän toimeenpanon, soveltamisen ja käytännön täytäntöönpanon valvonnan edellyttämistä asianmukaisista säännöksistä, toimenpiteistä ja valvontamenettelyistä, mukaan luettuina toimenpiteet sovellettavien sääntöjen väärinkäytön tai kiertämisen estämiseksi ja niihin liittyvien seuraamusten määräämiseksi. Direktiivin tarkoituksena on taata palvelujen rajatylittäväksi tarjoamiseksi toiseen jäsenvaltioon lähetettävien työntekijöiden oikeuksien asianmukaisen tasoisen vähimmäissuojan kunnioittaminen, helpottaa palveluntarjoajien mahdollisuuksia hyödyntää palvelujen tarjoamisen vapautta ja edistää reilua kilpailua palveluntarjoajien keskuudessa. Tarkoituksena ei ole vaikuttaa millään tavoin jäsenvaltioissa ja unionin lainsäädännössä tunnustettujen perusoikeuksien käyttämiseen, mukaan luettuna lakko-oikeus tai lakkovapaus tai muut jäsenvaltioiden työmarkkinasuhdejärjestelmien piiriin kuuluvat toimet, kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Se ei vaikuta myöskään oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia eikä oikeuteen ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Ehdotuksen 2 artiklan (a) kohdan mukaan toimivaltaisella viranomaisella tarkoitettaan viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan tämän direktiivin mukaisia tehtäviä ja (b) kohdan mukaan esittäjäviranomaisella tarkoitetaan jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, joka esittää pyynnön, joka koskee direktiivin V luvussa tarkoitettuun seuraamukseen tai sakkoon liittyvää apua, tietoa, ilmoitusta tai perimistä. Artiklan (c) kohdassa vastaanottajaviranomaisella tarkoitetaan jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jolle apua, tietoa, ilmoitusta tai perintää koskeva pyyntö esitetään. Direktiivin 3 artiklassa on määräykset väärinkäytösten ja säännösten kiertämisen estämisestä. Direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanemiseksi, soveltamiseksi ja täytäntöönpanon valvomiseksi toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon ne tosiseikat, jotka luonnehtivat yrityksen harjoittamaa toimintaa sen sijoittautumisvaltiossa, määrittääkseen, harjoittaako yritys tosiasiallisesti merkittävää toimintaa, joka on muuta kuin puhtaasti sisäiseen hallintoon liittyvää ja/tai muuta hallinnollista toimintaa. Tällaisia seikkoja voivat olla muiden muassa seuraavat: (a) paikka, jossa yrityksen sääntömääräinen kotipaikka ja hallinto sijaitsevat, jossa se käyttää toimistotiloja, johon se maksaa veroja, jossa sillä on ammattikortti tai jossa se on rekisteröitynyt kauppakamariin tai ammattialajärjestöön, (b) paikka, jossa lähetettävät työntekijät otetaan palvelukseen, (c) laki, jota sovelletaan yrityksen työntekijöidensä ja toisaalta asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin, (d) paikka, jossa yritys harjoittaa huomattavaa liiketoimintaa ja jossa sen hallintohenkilökunta toimii, (e) täytettyjen sopimusten ja/tai toteutuneen liikevaihdon poikkeavan pieni määrä sijoittautumisjäsenvaltiossa. Arviointiperusteet on mukautettava erikseen kuhunkin tapaukseen ja huomioon on otettava yrityksen sijoittautumisvaltiossaan harjoittaman toiminnan luonne.

4 4 U 30/2012 vp Jotta voidaan arvioida, suorittaako lähetetty työntekijä tilapäisesti työtään toisessa jäsenvaltiossa kuin se, jossa hän tavallisesti työskentelee, olisi tarkasteltava kaikkia tosiseikkoja, jotka luonnehtivat tällaista työtä ja työntekijän tilannetta. Tällaisia seikkoja voivat olla muiden muassa seuraavat: (a) työtä tehdään rajoitetun ajan toisessa jäsenvaltiossa, (b) lähettäminen suuntautuu toiseen jäsenvaltioon kuin se, jossa lähetetty työntekijä tavallisesti työskentelee, asetuksen (EY) N:o 593/2008 ja/tai Rooman yleissopimuksen mukaisesti, (c) lähetetty työntekijä palaa siihen jäsenvaltioon, josta hänet on lähetetty, tai hänen oletetaan jatkavan työskentelyä siellä, kun ne työt tai palvelut, joita varten hänet oli lähetetty, on saatu päätökseen, (d) työntekijän lähettävä työnantaja mahdollisesti huolehtii matka-, majoitus- ja ruokailukustannuksista tai korvaa ne; myönteisessä tapauksessa selvitys menettelystä sekä lisäksi, (e) selvitetään mahdolliset aiemmat toistuneet jaksot, jolloin kyseisiä tehtäviä on suorittanut sama tai toinen (lähetetty) työntekijä. Kaikki edellä luetellut seikat ovat suuntaaantavia tekijöitä tehtävässä kokonaisarvioinnissa, eikä niitä sen vuoksi voida käsitellä erillisinä. Arviointiperusteet on mukautettava kuhunkin tapaukseen, ja huomioon on otettava tilanteen erityispiirteet. Ehdotuksen II luvussa on artiklat tiedonsaannista eli 4 artiklassa yhteysvirastojen tehtävästä ja 5 artiklassa paremmasta tiedonsaannista. Ehdotuksen 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä tämän direktiivin soveltamista varten kansallisen lainsäädäntönsä ja/tai käytäntönsä mukaisesti yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jotka voivat olla myös direktiivin 96/71/EY 4 artiklassa tarkoitettuja yhteysvirastoja. Toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissio julkaisee luettelon toimivaltaisista viranomaisista ja yhteysvirastoista ja päivittää sitä säännöllisesti. Ehdotuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tiedot direktiivin 96/71/EY 3 artiklassa tarkoitetuista työehdoista, joita palveluntarjoajien on sovellettava ja noudatettava, annetaan yleisesti saataville selkeällä, kattavalla ja helppokäyttöisellä tavalla etäältä ja sähköisesti, myös sellaisissa muodoissa ja sellaisia internetstandardeja käyttäen, että ne ovat esteettä vammaisten saavutettavissa, ja että direktiivin 96/71/EY 4 artiklassa tarkoitetut yhteysvirastot pystyvät suorittamaan tehtävänsä tehokkaasti. Tiedonsaannin parantamiseksi jäsenvaltioiden on lisäksi - ilmoitettava kansallisilla verkkosivustoilla selvästi, yksityiskohtaisesti ja helppokäyttöisellä tavalla, mitä työehtoja ja/tai mitä niiden (kansallisen ja/tai alueellisen) lainsäädännön osaa on sovellettava niiden alueelle lähetettäviin työntekijöihin, - toteutettava tarvittavat toimenpiteet saattaakseen internetsivustoilla yleisesti saataville tiedot siitä, mitä työehtosopimuksia sovelletaan (ja keihin) ja mitä työehtoja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden palveluntarjoajien on sovellettava direktiivin 96/71/EY mukaisesti; mahdollisuuksien mukaan olisi annettava linkit käytössä oleviin internetsivustoihin ja muihin yhteyspisteisiin, etenkin asiaan liittyviin työmarkkinaosapuoliin, - tarjottava nämä tiedot työntekijöiden ja palveluntarjoajien saataville muilla kielillä kuin sen maan virallisilla kielillä, jossa palvelut tarjotaan, mahdollisuuksien mukaan tiivistetyssä esitteessä, jossa ilmoitetaan keskeiset sovellettavat työehdot, ja pyynnöstä vammaisten saavutettavissa olevassa muodossa, - parannettava kansallisilla verkkosivustoilla tarjottavien tietojen saatavuutta ja selkeyttä, - ilmoitettava mahdollisuuksien mukaan yhteysvirastossa toimiva yhteyshenkilö, joka on vastuussa tietopyyntöjen käsittelystä, - pidettävä maakatsauksissa annettavat tiedot ajan tasalla. Komissio tukee jatkossakin jäsenvaltioita näissä kysymyksissä. Sikäli kuin direktiivin 96/71/EY 3 artiklassa tarkoitetut työehdot vahvistetaan kansallisten lakien, perinteen ja käytäntöjen mukaisesti työehtosopimuksissa kyseisen direktii-

5 U 30/2012 vp 5 vin 3 artiklan 1 ja 8 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työmarkkinaosapuolet yksilöivät ne ja antavat asiaankuuluvat tiedot, etenkin tiedot vähimmäispalkoista ja niiden osatekijöistä, palkkasaatavan laskutavasta ja eri palkkaluokkiin sijoittamista koskevista perusteista, helpolla ja selkeällä tavalla muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden palveluntarjoajien ja lähetettyjen työntekijöiden saataville. Ehdotuksen III luvussa on hallinnollista yhteistyötä koskevat 6 8 artiklat. Ehdotuksen 6 artiklassa säädetään keskinäisestä avunannosta ja yleisistä periaatteista. 7 artiklassa säädetään sijoittautumisjäsenvaltion roolista ja 8 artiklassa hallinnollisen yhteistyön kehittämistä koskevista liitännäistoimenpiteistä. Ehdotuksen 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja annettava toisilleen apua tämän direktiivin täytäntöönpanon, soveltamisen ja käytännön täytäntöönpanon helpottamiseksi. Jäsenvaltioiden yhteistyöhön on kuuluttava erityisesti vastaaminen toimivaltaisten viranomaisten esittämiin perusteltuihin tietopyyntöihin ja pyyntöihin tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia, jotka liittyvät direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun työntekijöiden lähettämiseen, myös selvityksiä mahdollisista väärinkäytöksistä tai laittomasta valtioiden välillä harjoitetusta toiminnasta. Vastatakseen toisen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saamaansa avunantopyyntöön jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet palveluntarjoajat antavat niiden toimivaltaisille viranomaisille kaikki tiedot, joita tarvitaan kyseisten palveluntarjoajien toiminnan valvomiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Siinä tapauksessa, että tietojen saamista koskevaan pyyntöön vastaamisessa tai tarkastusten ja tutkimusten suorittamisessa on ongelmia, kyseisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava siitä pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle ratkaisun löytämiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava muiden jäsenvaltioiden tai komission pyytämät tiedot sähköisesti mahdollisimman pian ja viimeistään kahden viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos jäsenvaltio saa tietää erityisistä tilanteista, joissa tarvitaan kiireellisiä toimia, on käytettävä kiireellistä menettelyä. Tällöin tiedot on toimitettava 24 tunnin kuluessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisterit, joihin palveluntarjoajat on kirjattu ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten nähtävissä asianomaisen jäsenvaltion alueella, ovat myös muiden jäsenvaltioiden vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nähtävissä samoin edellytyksin. Jäsenvaltioiden on varmistettava vaihtamiensa tietojen luottamuksellisuus. Tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten niitä on pyydetty. Keskinäisen hallinnollisen yhteistyön ja avun on oltava maksutonta. Komissio ja toimivaltaiset viranomaiset toimivat kiinteässä yhteistyössä direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 10 kohdan soveltamisessa mahdollisesti ilmenevien vaikeuksien tutkimiseksi. 7 artiklan mukaan palveluntarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion on jatkettava toiseen jäsenvaltioon lähetettäviin työntekijöihin liittyvää valvontaa ja seurantaa ja toteutettava siltä osin tarvittavat valvonta- tai täytäntöönpanotoimenpiteet lainsäädäntönsä, käytäntönsä ja hallinnollisten menettelyjensä mukaisesti. Edellä 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja jäljempänä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa palveluntarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion on autettava lähettämisen kohteena olevaa jäsenvaltiota varmistamaan direktiivin 96/71/EY ja tämän direktiivin mukaisten edellytysten noudattaminen. Palveluntarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion on omasta aloitteestaan toimitettava lähettämisen kohteena olevalle jäsenvaltiolle kaikki 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa täsmennetyt asiaankuuluvat tiedot, jos palveluntarjoajan sijoittautumisjäsenvaltio on tietoinen sellaisista seikoista, jotka viittaavat mahdollisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Artiklan 3 kohdan mukaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vastaavasti pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta kunkin palvelun tarjoamisen tai kunkin palveluntarjoajan osalta kaikkia sellaisia tietoja, jotka koskevat palveluntarjoajan sijoittautumisen laillisuutta ja moitteetonta toimintaa sekä sitä, että sovellettavia sääntöjä ei ole rikottu. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten vi-

6 6 U 30/2012 vp ranomaisen on esitettävä nämä tiedot 6 artiklan mukaisesti. Artiklan 4 kohdan mukaan edellä 1 ja 2 kohdassa säädetty velvoite ei velvoita sijoittautumisjäsenvaltiota suorittamaan tosiasiallisia tarkastuksia ja valvontatoimia sen jäsenvaltion alueella, jossa palvelu tarjotaan. Tällaiset tarkastukset ja valvontatoimet, jos niitä tarvitaan, toteuttavat sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä vastaanottajajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset 10 artiklan mukaisesti ja niillä valvontavaltuuksilla, jotka vahvistetaan vastaanottajajäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, käytännössä ja hallinnollisissa menettelyissä ja jotka ovat unionin lainsäädännön mukaisia. 8 artiklassa ehdotetuilla liitännäistoimenpiteillä kehitetään, helpotetaan, tuetaan, edistetään ja parannetaan hallinnosta yhteistyötä ja lisätään keskinäistä luottamusta. Komissio arvioi taloudellisen tuen tarpeen näiden toimien osalta. Liitännäistoimien piiriin kuuluu myös EU:n tason työmarkkinaosapuolten toimet kuten sellaisten tietokantojen tai yhteisten verkkosivujen kehittäminen ja ajan tasalla pitäminen, jotka sisältävät ajankohtaista tietoa noudatettavista työehdoista. Ehdotuksen IV luvussa on 9 10 artiklat sääntöjenmukaisuuden valvonnasta. 9 artiklassa säädetään kansallisista valvontatoimenpiteistä ja 10 artiklassa tarkastuksista. 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttää vain seuraavia hallinnollisia vaatimuksia ja valvontatoimenpiteitä: (a) toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle palveluntarjoajalle asetettava velvollisuus antaa vastaaville kansallisille toimivaltaisille viranomaisille yksinkertainen ilmoitus ennen palvelujen suorittamisen aloittamista tai viimeistään niiden aloittamishetkellä; ilmoituksessa voidaan antaa tiedot pelkästään palveluntarjoajan henkilöllisyydestä, yhden tai useamman selvästi yksilöitävissä olevan lähetetyn työntekijän läsnäolosta, heidän odotetusta lukumäärästään, lähettämisen ennakoidusta kestosta ja sijainnista sekä lähettämisen perusteena olevista palveluista, (b) velvollisuus säilyttää tai asettaa saataville ja/tai säilyttää paperi- tai sähköinen kopio työsopimuksesta (tai vastaavasta direktiivissä 91/533/EY tarkoitetusta asiakirjasta, mukaan luettuna tapauksen ja tarpeen mukaan kyseisen direktiivin 4 artiklassa tarkoitetut lisätiedot), palkkalaskelmasta, työaikatodistuksesta, palkanmaksun suorittamista koskevasta todistuksesta tai kopio vastaavista asiakirjoista lähettämisen ajan sen alueella olevassa helppopääsyisessä ja selvästi yksilöidyssä paikassa, kuten työpaikalla tai rakennustyömaalla taikka kuljetusalan liikkuvien työntekijöiden osalta päätoimipaikassa tai ajoneuvossa, jota käytetään palvelun tarjoamisessa, (c) käännöstä b alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista voidaan pitää perusteltuna, kunhan asiakirjat eivät ole kohtuuttoman pitkiä ja niitä varten käytetään yleisesti vakiomuotoisia lomakkeita, (d) velvollisuus nimetä yhteyshenkilö, joka tarvittaessa neuvottelee työnantajan puolesta lähettämisen kohteena olevan jäsenvaltion asianomaisten työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti sinä aikana, kun palveluja suoritetaan. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että työntekijöiden lähettämiseen liittyvät menettelyt ja muodollisuudet ovat sellaisia, että yritykset voivat ne helposti täyttää mahdollisimman pitkälti etäältä ja sähköisesti. Artiklan 3 kohdan mukaan kansallisten valvontatoimenpiteiden tarpeellisuutta ja sopivuutta tarkastellaan kolmen vuoden kuluttua 20 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä uudelleen ottaen huomioon kokemukset yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelmästä ja sen tehokkuudesta, yhtenäisempien, vakiomuotoisten asiakirjojen kehittäminen, yhteisten periaatteiden tai standardien vahvistaminen työntekijöiden lähettämiseen liittyviä tarkastuksia varten ja teknologian kehittyminen ja ehdotetaan tarvittaessa muutoksia tai mukautuksia. 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on asianmukaiset tarkastus- ja valvontamenettelyt ja että niiden alueella toteutetaan tehokkaita ja riittäviä tarkastuksia, joilla valvotaan direktiivissä 96/71/EY vahvistettujen säännösten ja sääntöjen noudattamista ja varmistetaan sen asianmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano. Tällaisten tarkastusten perustana on käytettävä ensisijaisesti toimival-

7 U 30/2012 vp 7 taisten viranomaisten säännöllisesti tekemää riskinarviointia. Riskinarvioinnissa on yksilöitävä ne toimialat, joille palvelujen tarjoamista varten lähetetyt työntekijät ovat niiden alueella keskittyneet. Riskinarviointia tehtäessä on otettava huomioon suurten infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen, toimialakohtaiset ongelmat ja tarpeet, mahdolliset aiemmat sääntöjenvastaisuudet sekä tiettyjen työntekijäryhmien erityisen haavoittuva asema. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 96/71/EY noudattamiseen liittyvät tarkastukset eivät ole syrjiviä ja/tai suhteettomia. Artiklan 3 kohdan mukaan jos tarkastusten aikana ja 3 artiklassa mainittujen perusteiden valossa tarvitaan tietoja, sen jäsenvaltion, jossa palvelu suoritetaan, ja sijoittautumisjäsenvaltion on toimittava hallinnollista yhteistyötä koskevien sääntöjen mukaisesti, toisin sanoen toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä 6 ja 7 artiklassa vahvistettujen sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Artiklan 4 kohdan mukaan sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa direktiivin 96/71/EY 3 artiklassa tarkoitetut lähetettyihin työntekijöihin sovellettavat työehdot ja etenkin vähimmäispalkat ja työaika on kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti jätetty työmarkkinaosapuolten sovittavaksi, ne voivat asianmukaisella tasolla, ja jos jäsenvaltioiden vahvistamista ehdoista ei muuta johdu, valvoa myös lähetettyjä työntekijöitä koskevien ehtojen soveltamista, kunhan taataan riittävä, direktiivistä 96/71/EY ja tästä direktiivistä johtuvaa tasoa vastaava suojelu. Artiklan 5 kohdan mukaan sellaiset jäsenvaltiot, joissa työsuojeluhallinnolla ei ole lähetettyihin työntekijöihin sovellettavien työolojen ja/tai työehtojen tarkastamiseen ja valvontaan liittyvää toimivaltaa, voivat poikkeuksellisesti ja kansallisen tason työmarkkinaosapuolia kuultuaan perustaa tai pitää voimassa järjestelyitä, joilla taataan kyseisten työntekijöiden työehtojen noudattaminen, kunhan järjestelyt tarjoavat asianomaisille henkilöille riittävän, direktiivistä 96/71/EY ja tästä direktiivistä johtuvaa tasoa vastaavan suojelun. Ehdotuksen V luvussa on artiklat täytäntöönpanon valvonnasta. 11 artiklassa säädetään oikeuksien puolustamisesta, kantelujen helpottamisesta ja taannehtivista maksuista, 12 artiklassa alihankinnasta ja yhteisvastuusta, 11 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin 96/71/EY 6 artiklan ja tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös sen jäsenvaltion alueella, johon työntekijät on tai oli lähetetty, on käytettävissä tehokkaita menettelyjä, joiden kautta lähetetyt työntekijät voivat suoraan tehdä kantelun työnantajaansa vastaan, samoin kuin oikeus käynnistää oikeudellisia tai hallinnollisia menettelyjä, joita voivat käyttää työntekijät, jotka katsovat, että heille on aiheutunut haittaa tai vahinkoa sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi, myös sen jälkeen, kun työsuhde, jossa sääntöjen noudattamatta jättämisen väitetään tapahtuneen, on päättynyt. Artiklan 2 kohdan mukaan edellä oleva 1 kohta ei rajoita jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa sellaisena kuin se on vahvistettu etenkin asiaan liittyvissä unionin säädöksissä ja/tai kansainvälisissä sopimuksissa. Lisäksi 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattiliitot ja muut kolmannet osapuolet, kuten yhdistykset, järjestöt ja muut oikeushenkilöt, joilla kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti on legitiimi intressi varmistaa, että tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan, voivat aloittaa tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi säädetyn oikeudellisen ja/tai hallinnollisen menettelyn lähetetyn työntekijän tai hänen työnantajansa suostumuksella hänen puolestaan tai häntä tukeakseen. Artiklan 4 kohdan mukaan edellä olevat 1 ja 3 kohta eivät rajoita vastaaviin toimiin sovellettavista vanhentumisajoista tai määräajoista annettujen kansallisten sääntöjen eivätkä tuomioistuimissa edustamista ja puolustamista koskevien kansallisten menettelysääntöjen soveltamista. Lisäksi 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on tarvittavat menettelyt, joilla taataan, että lähetetyille työntekijöille (a) maksetaan palkkasaatavat, jotka direktiivin 96/71/EY 3 artiklan piiriin kuuluvien

8 8 U 30/2012 vp sovellettavien työehtojen mukaisesti olisi pitänyt maksaa, (b) palautetaan nettopalkkaan tai majoituksen laatuun nähden kohtuuttomat kustannukset, jotka on pidätetty tai vähennetty palkasta työnantajan järjestämän majoituksen kattamiseksi. Tätä kohtaa on sovellettava myös silloin, kun lähetetyt työntekijät ovat palanneet siitä jäsenvaltiosta, johon heidät lähetettiin. 12 artiklassa säädetään alihankinnasta ja yhteisvastuusta. Artiklan 1 kohdan mukaan kun kyse on direktiivin 96/71/EY liitteessä tarkoitetuista rakennustöistä, jäsenvaltioiden on kaikkien direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvien työntekijöiden lähettämisten osalta varmistettava syrjimättömällä tavalla suhteessa sen alueelle sijoittautuneiden välittömien alihankkijoiden työntekijöiden vastaavien oikeuksien suojeluun, että lähetetty työntekijä ja/tai sijoitusrahastot tai työmarkkinaosapuolten instituutiot voivat pitää sitä toimeksisaajaa, jonka välitön alihankkija työnantaja (palveluntarjoaja tai tilapäistä työvoimaa välittävä tai työvoiman vuokrausta harjoittava yritys) on, työnantajan lisäksi tai asemesta vastuullisena seuraavien maksamatta jättämisestä: (a) vähimmäispalkkaa vastaavat nettopalkkasaatavat tai sijoitusrahastoihin tai työmarkkinaosapuolten instituutioihin maksettavat maksut, sikäli kuin nämä kuuluvat direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, (b) palkkasaatavat tai virheellisesti pidätettyjen verojen tai sosiaaliturvamaksujen palauttaminen. Edellisessä kohdassa tarkoitettu vastuu on rajoitettava koskemaan työntekijän poikkeuksia, jotka johtuvat toimeksisaajan ja sen alihankkijan sopimussuhteesta. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimeksisaajaa, joka on toiminut asianmukaista huolellisuutta noudattaen, ei pidetä vastuullisena 1 kohdan mukaisesti. Tällaisia järjestelmiä on sovellettava avoimella, syrjimättömällä ja oikeasuhteisella tavalla. Niihin voi kuulua toimeksisaajan toteuttamia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotka koskevat alihankkijan antamaa näyttöä lähetettyihin työntekijöihin sovellettavista, direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista keskeisistä työehdoista; kyseeseen voivat tulla muiden muassa palkkalaskelmat, todistus palkanmaksusta, todistus sijoittautumisjäsenvaltiossa voimassa olevien sosiaaliturva- ja/tai verovelvollisuuksien noudattamisesta ja näyttö siitä, että työntekijöiden lähettämiseen sovellettavia sääntöjä on noudatettu. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat unionin lainsäädäntöä noudattaen vahvistaa lainsäädännössään syrjimättömältä ja oikeasuhteiselta pohjalta tiukempia vastuusääntöjä, jotka koskevat alihankkijan vastuun alaa ja laajuutta. Jäsenvaltiot voivat unionin lainsäädäntöä noudattaen säätää tällaisesta vastuusta myös muilla aloilla kuin ne, jotka mainitaan direktiivin 96/71/EY liitteessä. Jäsenvaltiot voivat näissä tapauksissa säätää, että toimeksisaajaa, joka on toiminut kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä asianmukaista huolellisuutta noudattaen, ei pidetä vastuullisena. Artiklan 4 kohdan mukaan kolmen vuoden kuluttua 20 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä komissio tarkastelee jäsenvaltioita ja EU:n tason työmarkkinaosapuolia kuullen tämän artiklan soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia tai mukautuksia. Ehdotuksen VI luvussa on artiklat hallinnollisten sakkojen ja seuraamusten täytäntöönpanosta valtioiden rajojen ylitse. 13 artiklassa säädetään yleisistä periaatteista, keskinäisestä avunannosta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan niiden hallinnollisten sakkojen ja seuraamusten valtionrajat ylittävään täytäntöönpanoon, joita jäsenvaltion sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämisestä on määrätty toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle palveluntarjoajalle, on sovellettava keskinäisen avunannon ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja tässä artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ja menettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännössä mahdollisesti vahvistettujen keinojen käyttämistä. Artiklan 2 kohdan mukaan esittäjäviranomainen voi jäsenvaltiossaan voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista perimään sakon tai ilmoittamaan sakon määräämistä koske-

9 U 30/2012 vp 9 vasta päätöksestä, siltä osin kuin tällaiset vastaaviin saataviin tai päätöksiin liittyvät toimet ovat mahdollisia vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sakon perintää tai sakon määräämisestä tehdyn päätöksen ilmoittamista koskeva pyyntö tehdään kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti, ja pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa tehtävä perintä tai ilmoittaminen suoritetaan kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti. Esittäjäviranomainen ei saa esittää sakon perintää tai sakon määräämisestä tehdystä päätöksestä ilmoittamista koskevaa pyyntöä, jos ja niin kauan kuin sakko tai seuraamus ja siihen liittyvä saatava ja/tai pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa laaditun täytäntöönpanon mahdollistava asiakirja on riitautettu siinä jäsenvaltiossa. 14 artiklassa säädetään perinnästä, tietoja tai ilmoittamista koskevista pyynnöistä. Artiklan 1 kohdan mukaan kun esittäjäviranomainen esittää sakon perintää tai sakon määräämisestä tehdystä päätöksestä ilmoittamista koskevan pyynnön, vastaanottajaviranomaisen on tarjottava kaikki tiedot ja keskinäinen apu, joista olisi esittäjäviranomaiselle hyötyä sakon ja mahdollisimman pitkälti myös siihen liittyvän saatavan perimisessä. Sakon perimiseen liittyvässä tietopyynnössä ja asiaan liittyvästä päätöksestä tehtävässä ilmoituksessa on oltava vähintään seuraavat: (a) rangaistuksen saajan nimi ja tiedossa oleva osoite ja muut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä saajan tunnistamisen kannalta, (b) ilmoituksen tai perintäpyynnön tarkoitus, aika, jonka kuluessa se on suoritettava, sekä mahdolliset muut täytäntöönpanoprosessin kannalta merkitykselliset päivämäärät, (c) kuvaus sakon luonteesta ja määrästä sekä pyyntöön liittyvästä vaateesta ja sen eri osatekijöistä, (d) kaikki muut vaateen tai sakon kannalta merkitykselliset tiedot tai asiakirjat, myös oikeudelliset, samoin kuin, (e) sakon arvioinnista vastaavan toimivaltaisen elimen nimi, osoite ja muut yhteystiedot sekä siinä tapauksessa, että kyse on eri elimestä, vastaavat tiedot siitä toimivaltaisesta elimestä, jolta voidaan saada lisätietoja sakosta taikka mahdollisuudesta riitauttaa maksuvelvoite tai asiasta tehty päätös. Artiklan 2 kohdan mukaan kun kyse on pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa tehtävästä sakon perinnästä tai sen määräämisestä tehtävästä ilmoituksesta, kaikkia niitä sakkoja, joiden osalta on tehty perintä- tai ilmoittamispyyntö, on kohdeltava ikään kuin ne olisivat pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion määräämiä sakkoja. Artiklan 3 kohdan mukaan vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava viipymättä esittäjäviranomaiselle ilmoitus- tai perintäpyynnön osalta toteutetut toimet ja erityisesti päivämäärä, jona asiakirja tai päätös on toimitettu tai annettu tiedoksi rangaistuksen saajalle. Vastaanottajaviranomaisen on lisäksi ilmoitettava esittäjäviranomaiselle syyt, joiden vuoksi se ei täytä tieto-, perintä- tai ilmoituspyyntöä. 15 artiklassa säädetään menettelyn keskeyttämisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan jos asianomainen palveluntarjoaja tai osapuoli riitauttaa perintä- tai ilmoitusmenettelyn aikana sakon ja/tai siihen liittyvän vaateen, sakon perimistä koskeva rajatylittävä menettely on keskeytettävä, kunnes asianomainen kansallinen viranomainen tekee asiassa päätöksen. Esittäjäviranomaisen on ilmoitettava riitauttamisesta viipymättä vastaanottajaviranomaiselle. Artiklan 2 kohdan mukaan vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä tai vastaanottajajäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemän ilmoituksen pätevyyttä koskevat riidat on käsiteltävä mainitun jäsenvaltion toimivaltaisessa elimessä tai oikeusviranomaisessa sen lakien ja asetusten mukaisesti. 16 artiklassa säädetään kustannuksista. Artiklan 1 kohdan mukaan vastaanottajaviranomaisen on hyvitettävä esittäjäviranomaiselle tässä luvussa tarkoitettujen sakkojen osalta perityt määrät. Vastaanottajaviranomainen voi periä asianomaiselta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä kaikki perinnästä sille koituneet kulut ja pidättää ne vastaanottajajäsenvaltiossa samanlaisiin vaateisiin so-

10 10 U 30/2012 vp vellettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten menettelyiden tai käytäntöjen mukaisesti. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saa vaatia toisiltaan sellaisten kulujen korvaamista, jotka aiheutuvat niiden tämän direktiivin nojalla tai sen soveltamisesta johtuvasta toisilleen antamasta keskinäisestä avunannosta. Jos kyseessä on erityisiä vaikeuksia aiheuttava perintä tai erittäin suuri määrä, esittäjä- ja vastaanottajaviranomainen voivat sopia erityisistä korvausmenettelyistä. Artiklan 3 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on korvattava pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle kaikki kustannukset ja menetykset, jotka aiheutuvat sakon oikeellisuuden tai esittäjäviranomaisen antaman perinnän ja/tai varotoimenpiteet mahdollistavan asiakirjan pätevyyden osalta perusteettomiksi todetuista toimista. Ehdotuksen VII luvussa on loppusäännökset artiklat. Artiklat ovat tavanomaisia direktiivin loppusäännöksiä, joissa säädetään kertomuksista, saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, voimaantulosta ja osoituksesta. Lisäksi loppusäännöksissä on säännökset sisä-markkinoiden sähköisestä tiedonvaihtojärjestelmästä (ns. IMIjärjestelmä), jonka avulla jäsenvaltioiden viranomaiset voivat hoitaa paremmin ja tehokkaasti direktiivin käytännön toimeenpanon edellyttämää tiedonvaihtoa lähettäjämaan ja työntekovaltion viranomaisten välillä. Tähän liittyy myös IMI-asetuksen muuttamista koskeva säännös, jossa on tarkoitus vahvistaa IMI -järjestelmän oikeusperusta. 3 Suomen lainsäädäntö ja sen suhde ehdotukseen Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan lähetetyistä työntekijöistä annetun lain (1146/1999) mukaan työntekijää, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut työnantaja lähettää työhön Suomeen rajoitetuksi ajaksi tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja. Työntekijöiden lähettämisessä tulevat kyseeseen tilanteet, joissa työntekijä lähetetään lähettävän yrityksen eli työntekijän työnantajayrityksen johdolla ja lukuun tehtävään työhön työnantajan ja Suomessa toimivan palvelujen vastaanottajan välillä tehdyn sopimuksen nojalla tai työntekijä lähetetään työhön samaan yritysryhmään kuuluvaan toimipaikkaan tai yritykseen taikka työvoiman vuokrausta tai välitystä harjoittava yritys lähettää työntekijän työhön toisen yrityksen käyttöön. Edellä mainitulla lailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (96/71/EY). Lain soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko työntekijän lähettänyt työnantaja muusta EUmaasta vai EU:n ulkopuolelta. Suomeen lähetetyn työntekijän työsopimukseen on sovellettava tiettyjä Suomen lain säännöksiä siltä osin kuin ne ovat työntekijän kannalta edullisempia kuin työntekijään muutoin sovellettavaksi tulevat säännökset. Lakia sovelletaan työsopimuslaissa tarkoitetun työsopimuksen perusteella tehtävään työhön, jota lähetetty työntekijä tekee Suomessa. Lain mukaan ulkomailla toimivalla ja Suomeen työntekijöitä lähettävällä työnantajalla pitää myös olla Suomessa edustaja. Hän voi toimia tuomioistuimessa edustajana ja vastaanottaa viranomaisasiakirjoja ja haasteita. Edustaja on asetettava silloin, kun työntekijän työskentely alkaa ja edustajan valtuutus kestää vähintään 12 kuukautta työntekijän Suomessa työskentelyn päättymisestä. Edustajaa ei kuitenkaan tarvitse asettaa, jos työskentely kestää enintään 14 päivää. Suomalaisen työn teettäjän on huolehdittava siitä, että lähettävä yritys asettaa edustajan. Huolehtimisvelvoite voidaan huomioida esimerkiksi alihankintasopimuksissa. Velvoitteen laiminlyönti on rangaistava teko, josta seuraa sakkorangaistus. Toteutuessaan ehdotetussa muodossa 9 artiklan 1 kohta vaikuttaa edustajaa koskevaan sääntelyyn, koska ehdotuksessa tarkoitettu yhteyshenkilö voisi neuvotella vain asianomaisten työmarkkinaosapuolten kanssa eikä tässä ole mainittu yhteyshenkilön toimia suhteessa viranomaistahoihin kuten työsuojeluviranomaiseen tai tuomioistuimeen. Lisäksi laissa säädetään velvollisuudesta ylläpitää tietoja lähetetyistä työntekijöistä.

11 U 30/2012 vp 11 Tietojen pitää olla työnantajan Suomessa olevalla edustajalla heti työnteon alkaessa. Jos edustajaa ei aseteta, tiedot on oltava työnantajalla ulkomailla. Tiedot koskevat työnantajan ja työntekijän henkilötietoja, selvitystä lähetetyn työntekijän työehdoista kuten työsopimuksen kestosta, työntekopaikasta, tehtävistä, sovellettavasta työehtosopimuksesta, palkan määräytymisperusteista ja työajasta. Myös selvitys lähetetyn työntekijän työnteko-oikeudesta tarvitaan eli siitä, onko hän EU:n jäsenvaltiosta tai onko hänellä esimerkiksi tarvittava lupa työskentelyyn. Tiedot on säilytettävä kaksi vuotta. Kansalliset velvoitteet lähetettyjen työntekijöiden työehdoista vaadittavista tiedoista on pääsääntöisesti ehdotuksen mukaisia. Direktiiviehdotuksen säilytysaikaa koskevat vaatimukset edellyttäisivät lainsäädännön muuttamista, koska ehdotus sallii lähettämistä koskevien sosiaaliasiakirjojen säilyttämisen työntekomaassa vain lähettämisen ajan. Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006, jäljempänä tilaajavastuulaki) tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista. Sen mukaan yritys on velvollinen varmistamaan, että niiden kanssa vuokratyötä ja alihankintasopimuksia tekevät yritykset täyttävät omalta osaltaan lakisääteiset velvollisuutensa. Lain mukaan yritys tuotteen tai palvelun tilaajana on velvollinen selvittämään, onko toinen sopimuspuoli, jos tämä käyttää tuotteen tai palvelun tuottamiseen työntekijöitä, työnantajana merkitty ennakkoperintä- ja työnantajarekistereihin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Samoin tilaajan tulee selvittää, onko yritys maksanut verot, ottanut eläkevakuutukset sekä mitä työehtosopimusta työhön sovelletaan tai mitkä ovat keskeiset työehdot, jos alalla ei ole sovellettavaa työehtosopimusta. Tiedot on hankittava myös ulkomaisista yrityksistä. Tilaajavastuulakia sovelletaan, jos vuokrattujen työntekijöiden työskentely kestää yli 10 työpäivää tai jos alihankintasopimuksen arvo ylittää euroa ilman arvonlisäveroa. Tällä tarkoitetaan sopimuksen koko arvoa erittelemättä siitä työn osuutta. Tilaajan ei kuitenkaan tarvitse pyytää tietoja, jos hän voi perustellusti luottaa siihen, että sopimusosapuoli täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Tällaisia osapuolia ovat muun muassa valtio, kunta ja seurakunta sekä julkiset osakeyhtiöt tai vastaavat ulkomaiset yritykset. Luottamuksen voidaan katsoa toteutuvan yleensä myös, jos sopimuksen osapuolen toimintaa tai sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena. Mikäli tilaajayritys ei ole tehnyt selvitystä, yritys määrätään maksamaan erityinen laiminlyöntimaksu. Se voidaan määrätä myös, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa. Maksu voidaan lisäksi määrätä, jos tilaaja selvityksen tekemisestä huolimatta osoittaa selvää piittaamattomuutta siitä, että tietää sopimuskumppaninsa laiminlyövän esimerkiksi työnantajavelvoitteitaan. Maksu on määrältään euroa. Päätöksen maksusta tekee aluehallintovirasto, johon lakia valvova työsuojeluviranomainen kuuluu. Ehdotuksen 12 artikla ns. tilaajavastuusta koskisi ainoastaan rakennusalaa, joka määritellään direktiivin 96/71/EY liitteessä. Sen mukaan 3 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut toiminnot sisältävät kaikki rakennusalan työt, jotka koskevat varsinaista rakentamista, korjaamista, kunnostamista, rakenteiden muuttamista tai hajottamista ja erityisesti seuraavia töitä: kaivaminen, maansiirto, varsinainen rakentaminen, valmisosien asentaminen ja purkaminen, perustyöt tai varustaminen, muutostyöt, kunnostaminen, korjaaminen, purkaminen, hajottaminen, kunnossapito, huolto, maalaus ja puhdistus sekä peruskorjaus. Vastuu koskisi palvelun tilaajaa lähetetyn työntekijän vähimmäispalkasta sekä virheellisesti pidätetyistä veroista ja sosiaaliturvamaksuista joko työnantajan ohella tai tämän lisäksi. Tämä vastuu koskisi siis välitöntä sopimuskumppania. Tällaista kansallista sääntelyä Suomessa ei ole. Kahdeksalla jäsenmaalla on ehdotuksen kaltaista sääntelyä. Ehdotukseen liittyy myös vastuuvapauslauseke. Tämä merkitsee sitä, että tilaajavastuuta ei synny, jos tilaaja noudattaa kansallisesti säädettyä huolellisuusvelvollisuutta koskevaa menettelyä. Tällaiseksi menettelyksi voitaneen ainakin osittain katsoa Suomen lainsäädännön mukainen tilaajan selvitysvelvolli-

12 12 U 30/2012 vp suus. Rakennusalaa koskevien tilaajavastuuehdotusten valmistelussa tulee huomioida jäsenvaltioissa toteutetut erilaiset kansalliset sääntelyt ja kiinnittää huomiota jäsenmaiden mahdollisuuksiin itse säädellä tällaisista tilanteista myös laajemmin. Toteutuessaan tilaajavastuuehdotukset edellyttävät lainsäädäntöä. Työlainsäädäntöä, mukaan lukien lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia, valvovat työsuojeluviranomaiset. Tasa-arvolain säännöksiä valvovat tasa-arvovaltuutettu ja tasaarvolautakunta. Työsuojeluviranomaiset neuvovat työnantajia ja työntekijöitä työsuhdelainsäädäntöä ja yleissitovia työehtosopimuksia koskevissa kysymyksissä. Direktiivi 96/71/EY edellyttää, että lähetettyjen työntekijöiden valvontaa varten on nimetty yhteysviranomainen. Suomessa se on sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. Ehdotukset vaikuttavat valvontaviranomaisten käytettävissä oleviin valvontakeinoihin ja rajoittavat kansallista päätösvaltaa erilaisten keinojen suhteen. Direktiiviehdotus koskee työoikeutta, joka kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 21 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan. 4 Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperustana ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 53 artiklan 1 kohta ja 62 artikla, jotka vastaavat direktiivin 96/71/EY perustaa ja joiden mukaan direktiivi voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Valtioneuvosto arvioi, että ehdotuksen oikeusperusta on asianmukainen. Ehdotus ei vaikuta perustuslakiin. 5 Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatteen mukaan (SEUTsopimuksen 5 artiklan 3 kohta) EU:n tasolla olisi toteutettava toimia vain, jos jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin EU-tasolla. Komission arvion mukaan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvät ongelmat ovat kytköksissä SEUT-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa asetettuihin tavoitteisiin, joiden mukaan Euroopan unioni toteuttaa sisämarkkinat, joiden perustana on täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, sekä SEUT-sopimuksen 56 ja 151 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin. Sovellettavien EU:n sääntöjen tehokkuuden takaamisessa on keskeisellä sijalla niiden asianmukainen ja tehokas soveltaminen ja täytäntöönpano. Erot direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanossa, soveltamisessa ja täytäntöönpanon valvonnassa eri jäsenvaltioissa haittaavat direktiivin asianmukaista toimivuutta. Yksinomaan kasallisin toimin palveluntarjoajille ei voida luoda tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja varmistaa, että palvelujen tarjoamisen yhteydessä toiseen jäsenvaltioon lähetetyillä työntekijöillä on direktiivin takaaman tasoinen suoja koko unionissa. Tarvittava oikeudellinen selkeys ja oikeusvarmuus voidaan näiden seikkojen vuoksi saavuttaa vain EU:n tasolla. Komissio arvioi ehdotuksen olevan suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska direktiiviehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. Direktiivin 96/71/EY soveltamisen ja käytännön täytäntöönpanon parantamiseksi ehdotetaan tehokkaiden ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja riittävien ja oikeasuhteisten seuraamusten yhdistelmää. Ehdotettavat entistä yhtenäisemmät säännöt, jotka liittyvät hallinnolliseen yhteistyöhön, keskinäiseen avunantoon, kansallisiin valvontatoimenpiteisiin ja tarkastuksiin, kuvastavat jäsenvaltioiden tarkastusja valvontajärjestelmien heterogeenisuutta, ja samalla niillä pyritään välttämään tarpeettoman tai kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen aiheuttaminen palveluntarjoajille. Lisäksi huolehditaan siitä, että jäsenvaltioiden erilaisten yhteiskuntamallien ja työmarkkinajärjestelmien monimuotoisuutta kunnioitetaan. Valtioneuvosto katsoo ehdotuksen lähtökohtaisesti olevan toissijaisuusperiaatteen mukainen komission esittämillä perusteilla.

13 U 30/2012 vp 13 6 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely EU:ssa U-kirjelmäluonnosta on käsitelty EUasioiden komitean työoikeusjaostossa laajassa kokoonpanossa yhdessä suomalaisten työmarkkinajärjestöjen kanssa 12 päivänä huhtikuuta Komissio esitteli ehdotuksen 27 päivänä maaliskuuta 2012 neuvoston sosiaaliasioiden työryhmässä, minkä jälkeen ehdotuksen käsittely työryhmässä alkaa vielä huhtikuun aikana. Tähän mennessä on tullut esille sekä EU:n että kansallisella tasolla, että täytäntöönpanodirektiiviehdotusta tuetaan tavoitteiltaan. Palkansaajapuoli pitää ehdotettuja toimenpiteitä riittämättömänä työntekijöiden suojelun kannalta. Työnantajien kannalta puolestaan kiistanalainen on erityisesti tilaajavastuuta koskeva ehdotus, joka ei ota huomioon erilaisia kansallisia sääntelytapoja ja toimia, joilla pyritään estämään väärinkäytöksiä. Komissio perustelee tätä valintaa sillä, että pelkästään lähettämistä koskevilla ilmoituksilla ja siviilioikeuden mukaisilla menettelyillä ja kansallisilla valvontakeinoilla ei voida turvata lähetettyjen direktiivin parempaa ja tehokasta toimeenpanoa. 7 Valtioneuvoston kanta Suomi voi hyväksyä direktiiviehdotuksen tavoitteen parantaa direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanoa, soveltamista ja käytännön toimeenpanon valvontaa. Ehdotuksella ei puututa direktiivin 96/71/EY 3 artiklassa säädettyihin työehtoihin ja oloihin eikä siten muuteta lähetettyjen työntekijöiden oikeuksia, joista säädetään lähetetyistä työntekijöistä annetussa laissa. Hallitusohjelman mukaan Suomi toimii aktiivisesti EU:ssa tilaajavastuun periaatteen toteuttamiseksi koko yhteisön laajuudessa. Ehdotuksia on arvioitava kokonaisuutena vielä suhteellisuusperiaatteen kannalta koskien muun muassa kansallisia valvontakeinoja. Suomi tukee lähtökohtaisesti toimia ja sääntelyä, joilla tähdätään lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY parempaan täytäntöönpanoon ja edistetään siten lähetettyjen työntekijöiden työehtojen noudattamista ja yritysten tasavertaisempaa kilpailuasemaa sekä estetään väärinkäytöksiä. Ehdotuksen väärinkäytöksiä koskeva 3 artikla edellyttänee kansallisen lainsäädännön muuttamista. Artiklaan liittyy vielä selvitettäviä kysymyksiä. Artiklan jatkovalmistelussa on arvioitava ehdotuksen suhdetta ja mahdollista vaikutusta Rooma I asetuksen säännöksiin. Ehdotukset laadullisista kriteereistä, joilla arvioidaan lähettämisen kriteereiden täyttymistä niin työnantajan kuin työntekijän osalta vaativat ehdotuksen jatkovalmistelussa lisäselvitystä ja tarkempaa arviota siitä, onko ehdotuksilla käytännössä tavoiteltua vaikutusta ja miten menetellään tilanteissa, joissa nämä kriteerit eivät täyty. Ehdotukset 9 artiklan mukaisista hyväksyttävistä valvontakeinoista rajoittavat kansallisten valvontaviranomaisten hallinnollisia menettelyitä ja käytössä olevia valvontakeinoja. Ehdotukset edellyttävät kansallisen lainsäädännön muuttamista siltä osin, kuin lähetettyjen laissa säädetään edustajasta. Ehdotukseen sisältyy erityinen säännös rakennusalalla sovellettavasta tilaajavastuusta. Ehdotuksen jatkovalmistelussa tulee huomioida erilaiset kansalliset sääntelymallit ja jäsenmaiden mahdollisuudet säädellä tällaisia tilanteita myös laajemmin. Ehdotus tilaajavastuusta edellyttää lainsäädäntöä. Tilaajavastuuehdotuksen vaikutukset myös kansalliseen lainsäädäntöön tulee arvioida jatkovalmistelun yhteydessä. Suomi tukee toimia, joilla edistetään lähetettyjen työntekijöiden mahdollisuuksia käynnistää kanteluita ja oikeustoimia työnantajaansa vastaan myös työntekomaassa, kunhan ehdotukset eivät vaikuta Unionin oikeudessa ja kansainvälisissä sopimuksissa myönnettyihin oikeuksiin käynnistää tällaisia toimia myös lähettävässä valtiossa. Jäsenvaltioiden välisten viranomaisten yhteistyön lisääminen, parempi tiedottaminen lähetettyjen työntekijöiden työehdoista ja työntekovaltion valvontakeinojen edistäminen muu muassa IMI-järjestelmällä ja hallinnollisten sanktioiden ja rangaistusten rajat yli tapahtuvalla täytäntöönpanolla ovat tavoitteiltaan kannatettavia. Ehdotuksilla on myös vaikutuksia työmarkkinajärjestöjen toimintaan siltä osin kuin ehdotukset koskevat velvoitetta tiedot-