Pöytäkirja, pidetty alempana mainittua vankia. Jos naimisissa, vaimon nimi, kuinka monta lasta sekä nuorimman ikä:

Transkriptio

1 JVo 1. Pöytäkirja, pidetty alempana mainittua vankia Milloin ja missä vangittu: 19 6/4 18. Pispalassa Milloin ja minne vanki lähetetty: kuulusteltaessa T a m p e r e e n pitäjässä \ kaupungissa U k päivänä Kesä kuuta Todistajina olivat läsnä: Etsivät- konstaapelit Emil Litzen ja Kalle Vesala. Onko sairas? Onko tarttuva tauti? Eli ale. Vangin ammatti ja nim i: e n t. V. t. Lönngren Missä ja milloin syntynyt: P o r i s s a / Kotipaikka ja kodin osoite: Tampere Itainenpuistoka'U N: o 53. Jos naimaton, läheisimmän sukulaisen nimi ja osoite: Jos naimisissa, vaimon nimi, kuinka monta lasta sekä nuorimman ikä: Varmaa Mitä koulua on käynyt, tahi osaako kirjoittaa ja lukea: Porin klassillisen lyseon reaaliosaston ja Porin kauppaopiston. Missä ja kenen luona kauemman aikaa ja viimeiseksi tehnyt työtä: Kans an lehden t o im it nk s essanoin 8 vuotta, -ensin ulkomaan-kirj eenvaiht a- jana, sittemmin toimitussihteerinä ja viimeksi reportterina. Viime kasakuun alussa nimitetty v.t. poliisimestariksi Tampereella. Mihin työväenyhdistykseen ja ammattiosastoon liittynyt ja m illoin: Tamperéen sanomalehtimiesten ammattiosastoon vuonna Milloin punakaarti perustettiin vangin kotipaikalla, ketkä johtajat: Viime elo-ja syyskuun vaihteessa-helsingista tulleen määräyksen perusteel la._joht aj ikaoliv at_ aj^uasn K. M»Evä ja Lauri Nurmiaho, mutta nämä pian eroitettiin liian maltillisena ja tilalle _valittiin kaikkien jyrkimmän mielipiteen kannattajat Kant, Hagel, Arvo Fredrik Sinervo ja eräs Saksaa nen, kaikki Tampereelta.

2 Milloin yhtyi punaiseen kaartiin: mihin rykmenttiin, pataljoonaan, komppaniaan, osastoon, (plutoonaan); päällikköjen nimet, esikunnan jäsenet ja muut kaartin toimihenkilöt: El ole kuulunut. Päälliköistä tuntea vain y liisesti tunnetut pi-i-ri esikunnan, ylei s esikunnan ja paikallis esikunnan jäsenet. Mistä syystä liittynyt punakaartiin, mitä palkkaa luvattu ja saanut: Keitä sotaan tahi kaartiin kiihoittajia tuntee kotipaikallaan: ^Smies Herman Honkaniemen, erään rautatieläisen Saksasen ja Paperiliiton sihteeri Valter ^ Missä ja milloin ollut taisteluissa; missä muissa toimissa ollut; mitä aseita on kantanut ja missä aseet nykyään: Kieltää olleensa. Kapinaliikkeen puhjetessa oli vangittu edelleenkin Hoi- tanut poliisimestarin tointa ja arvellen voivansa vastaisuudessa tehdä Kaupunkilaisille hyötyä.* oli hän jäänyt toimeensa, jota hän sitten oli hoi tanut koko kapinaliikkeen ajan. Punakaartin tehtäviin kieltää vangittu sekaantuneensa ja selittää, että ha n oli kaiken aikaa tehnyt voitavansa epäjärjestyksen ehkäiseruisekéisekä kaupunkilaisten hengen ja omaisuuden suojelemiseksi. Vangittu ei kuitenkaan kiellä, että poliisilaitoksen miehistö otti osaa laittomiin kotitarkastuksiin ja takavarikoimisiin mutta väjttää, että näitä koskbvat määräykset lähtivät järj estysisästolta, jonka alaisena koko poliisilaitos oli ollut. Eräissä poikkeustapauksissa oli ker vitsekin; = toja kuitenkihyantanut määräyksiä takavarikoimisista, vaan ei koskaan o- masta alotteesta, vaan Jöko^akäVäriköImisjaostöTrtai järjestysjaoston käskystä. Tavarat, ^otka poliisimiesten toimesta ^takavarikoitiin oli vangi

3 tun käskystä tuotu säilytettäväksi Poliisilaitoksen huoneustoon j a oli van- gittu aikonut laillisten olojen palauduttua antaa he takaisin omistajilie, mu4ta sittemmin olivatkin ne kaartin toimesta viety muualle, Muulla tavalla kieltää vangittu avustaneensa punakaartia, mutta ei tahdo myöskään väittää, että hän olisi koettanut estää sen toitaintaa. Kun järj estysj aosto, johon vangittu kieltää kuuluneensa, oli ottanut koko poliisilaitoksen johdon käsiinsä, yj; é h t ä jv ä n s ä ) ei vangitulla ollut suurtakaan määräämisvaltaa ja hänert^olitin pääasiallisesti supistunut siihen, että ihan vastaanotti valituksia kaupunkilaisten puolelta ja yritti mikäli mahdollistä^valvoen heidän etuaan taistella punakaartilaisten väärinkäytöksiä vastaan. Mitä vanki tietää: 5 aseista riisumisesta ennen sotaa ja sodan aikana (kutka esim. johtivat): ryöstöistä, murhista ja murha poltoista sosialistien suurlakon aikana viime syksynä ja myöhemmin ja kutka ottivat niihin osaa: Asevarastoista ei vangittu sano tietävänsä mitään. Vangittu. poliisimestarina kun valtuustoa viime joulukuussa

4 i ahdistettiin ja oli v.t. maaherran K.A.Saarisen kanssa yrittänyt saada aikaan sovinnon valtuuston ja ulkotyöläisten välillä, joka sovittelu sittemmin olikin johtanut tulokseen, ja valtuusto vuorokauden piirityksen jälkeen päästetty:vapaaksi. Todistajina kuulusteltiin seuraavia henkilöitä, jotka kertoivat: Neiti Martta Helminen: että kertoja oli kuunnellut puheluja puhelimessa ja oli muutamanapäivänä vähä ennen kaupungin valloitusta sattunut kuulemaan, kun Lönngren oli puhellu t vaimonsa kanssa. Lönngren oli tällöin rohkaissut vaimoaan sekä selittänyt eräänä päivänä, että punakaartilaisilla oli apujoökkoja lähellä Kuljun pysäkkiä, toisena päivänä taas, että ne olivat Sääksjärvellä ja kolmannella kerralla, että ne olivat jo edenneet 2 kilometriä mainitusta paikasta, ja kun Jjönngrenin vaimo oli ihmetellyt, että apujoukot viipyivät niin kauan, oli Lönngren selittänyt, että se oli luonnollista, kun joka tuumasta täytyi tapella. Erään toisen kerran oli kertoja kuullut Lönngrenin puhelevan jonkun henkilön kanssa, jota kertoja ei tuntenut. Tämä oli ehdottanut Lönngrenille, ettö kaupunki antautuisi, mutta Lönngren oli kiivaasti vastannut, selittäen, ettei kaupunkia lahtareille lahjaksi anneta, vaan että taistelua jatkettaisiin viimeiseen mieheen, vaikka kaikki menisi. Myöskin oli kertoja kuullut, Että Lönngren oli aina kutsuttu esikuntien kokouksiin ja sai kertoja sen käsityksen, että tärkeämmistä asioista päätettäessä pidettiin välttämättömänä, että Lönngren oli mukana. Poliisikonstaapeli Johannes Virtanen: että kertoja oli kapinaliikkeeen aikana palvellut poliisilaitoksessa ja oli tässä toimessa tullut huomaamaan, että Lönngren oli määräävänä henkilönä n.k. järjestysjaostossa, ja ovat senvuoksi kaikki takavarikoimisia koskevat määräykset välittömästi hänen antamiaan. Lönngren kyllä yleensä puheissaan koetti saada toiset siihen käsitykseen, että hän Ali aivan syrjässä punakaartia, toiminnasta, mutta itse teoissa hän kyllä oli punakaartin innokas kannattaja ja toimikin suoranaisesti punakaartin hyväksi ollen koko kapinaliikkeen ajan yhteistoiminnassa esikuntien kanssa. Myöskin oli Lönngren aina ollut saapuvilla kapinallisten kokouksxissa ja oli hyvin innokas täyttämään kaikkia tehtäviä, joita hänelle punakaartin puolesta annettiin. Esimerkkinä siitä, '-»ttä Lönngren punakaartilaisten toimintaa kannatti, mainitsee kerto.ja, että hän oli m.m. antanut 10 poliisimiestä kummastakin piirf^^t^f^tentäväksi ko* itarkastuksia varten yrittämättäkään asettaa vaikeuksia tämän pyynnön täyttämiselle, ja yleensä ei koskaan kuullut Lönngrenin millään tavalla paheksuvan punakaartin toimintaa, vaan päinvastoin oli hän kehottanut miehistöä tarkoin noudattamaan niitä määräyksiä, joita punakaartilaiset mahdollisesti antaisivat. Kerjroja on vakuutettu siitä, että poliisilaitoksen hoito oli yksinään Lönngrenin käsissä järjestysjaoston

5 muitten jäsenten puuttumatta poliisilaitoksen asioihin ja kuvaavana esimerkkinä tavasta, millä poliisilaitosta siihen aikaan johdettiin mainitsee kertoja, että kun määräyksiä annettiin, niin aina ilraotettiin, että määräyksiä 41i ampumisen uhalla noudatettava. Vasta pari päivää ennen kaupungin valloitusta Lönngren kuitenkin kokonaan oli pakastanut itsensä, ja m.m. päiväkäskyssä määrännyt, että jos kaupungintalo käytetään linnoituksescksi, niin oli poliisilaitoksen miehistö myöskin viime hetkeen saakka velvollinen sitä puolustamaan. Kun kaupungin taloa jo pommitettiin oli Lönngren revolveri kädessään komennellut niin hyvin punakaartilaisia, jotka puolustivat kaupungintaloa, kuin laitoksen omiakin miehiä sekä kiroten ja huutaen vaatinut miehiä jatkamaan puolustusta. Vielä kun suurin osa kaupungintalon puolustajista oli päättänyt antautua seka aikonut poistua oli Lönngren revolverilla vaatinut jatkamaan puolustusta. Lönngren ei kyllä itse pakoittanut kertojaa ottamaan osaa taisteluun, mutta eräs Kuusisto oli revolverilla uhaten koettanut pakoittaa kertojaa ja kun tämä Kuusisto oli Lönngrenin lähetti, niin on kertoja vakuutettu siitä, että tämäkin tapahtui Lönngrenin määräyksestä. JalkineliikkeenharioittaiaJVäinö Bngnolf Välimäki tästä kaupöngista: että kertoja oli koko kaupungin pommituksen ajan ollut pakolaisena etsivän osaston huoneuston alakerroksessa sekä tällöin tullut huomaamaan että kaupungintalossa olevien punakaartilaisten päällikkönä toimi Lönngren. Muun muassa oli jg j 1... i r p g p_ -' ~i3fc'v + hui kolaisten olisi poistuttava, jotta puolustus saataisiin tehokkaaksi, mutta kertojan välityksellä oli tämä toimenpide kuitenkin jätetty sikseen. Torstai ja perjantai päivinä oli Lönngren muuttunut hyvin kiihtyneeksi ja oli kuljeskellut edestakaisin kaupungintalon pihamaalla huutaen ja komennellen kuin villipeto sekä määräten, että kaikkien oli yhdyttävä talon puolustamiseen,. Muun muassa oli kertoja kuullut hänen antavan määräyksen, että toisten ampuessa kaupuginåalolta torille päin oli toisten siirryttävä Itsivan Osaston huoneustoon sekä fe-eidäa--sieitä aamuekeievah-* Perjaft^aipäiväftä-j khft 4ä4a&He-e4i-käyny4-yhä-htteHemmak'6& ampumaan Commercin taloa kohti ja oli kertoja sitten nähnytkin, että punakaartilaisia oli asettunut Etsivän Osaston huoneustoon ja kuullut heidän sieltä ammuskelevan. Perjantaipäivänä, kun tilanne oli käynyt yjihala huonommaksi-ke44«-piiritetyille, oli Lönngren y- hä edemmänn näyttänyt kiihtyneeltä säkä pistooli kädessä vaatinut punakaartilaisia ampumaan, kun nämä näyttivät haluttomilla enää jatkamaan taistelua. Mainittuna päivänä oli suuri joukko punakaartilaisista jo luopunut aseistaan ja yhä uusia aikoi poistua, mutta nyt oli Hönngren tullut väliin sekä pistoolillaan uhaten saanut miehet palaamaan asemilleen.lppulia oli ruvettu ahdistelemaan pakibalsiakin ja muun muassaoätli Etsivän Osaston komisario laati

6 V.etti Lehtinen käynyt saatimassa kertojaa mukaan taisteluun, mutta valittaen sairautta oli kertoja kieltäytynyt, jolloin Lehtinen oli selittänyt, että se oli Lönngrenin määräyksestä ja että oli mentävä,josta huolimatta kertoja ei ollut määräyksiä totellut. Kuvaavana todistuksena vangitun toiminnan laadusta oheenliitetään kaksi päiväkäskyä ja merkitään, että vangitun viimeksiantamia ei ole saatu käsiin kun ne ovat poltetut. Saatujen tietojeb mukaan sisälsivät ne määräyksiä koko poliisilaitoksen asettamisesta sotakannalle ja siitä aiheutuvia erikoisohjeitä. Omana käsityksenäni vangitusta katson velvollisuudekseni mainita, ettei ole epäilystäkään siitä, ettei vangittu olisi jo viime syksynä ollut selvillä työväenpuolueen suunnitelmista. Liukkaalla esiintymisellään on hän ehkä sivullisilta voinut salata anarkistiset mielipiteensä, mutta minun tiedossani on, että hän kaiken aikaa oli hyvin läheisessä yhteydessä puoluejohdon kanssa Helsingissä ja tiedän myöskin, että hänellä pari päivää, ennen kapinan puhkeamista oli pitkä neuvottelu Tokoin kanssa. Kapinaliikkeen aikana vangittu varovaisena miehenä tyytyi syrjäiseen asemaan ja tekeytyi n.k.järjestysjaoston määräysten alaiseksi, mutta todellisuudessa oli vangittu määrävänä henkilönä, ja hänen ansiokseennon luettava ne väärinkäytökset, joih^^^oiitflimiehis-tfr t-ek-i-^rtsensa* sj si. Todistuksena siitä voin fftlnttä, 1 TéT'vängittu, kun minä vangittuna ollessani vietiin järjestysjaoston tutkittavaksi, toimi puheenjohtajana. Vakuudeksi: Janne Selander. aj Toimipäätös: Pekka Lönngren passitetaan asianomaiseen vankileiriin ja hänen asiansa jätetään Sotaoikeuden ratkaistavaksi ehdottaen että Lönngreh js kapinallisena johtoiainkiilönä ja kiäffiwttajana tuomittaisiin ankarimpaan rangaistukseen. Aika j af paikka kuin yllä. Jatfne Selander Etsivän Osaston päällikkö M m I