DK-208 muistomerkki. Hannu Roukala

Transkriptio

1 DK-208 muistomerkki Hannu Roukala

2

3 DK-208 nousi jälleen lentoon! Koneyksilö DK-208 Turun lentoaseman tien kiertoliittymään on valmistunut Draken muistomerkki. Kone tuo tuulahduksen menneiltä ajoilta jolloin lentokoneet olivat vielä metallia, lentäjät ja mekaanikot terästä. DK-208 on nyt asennettu pilarin päälle lentoaseman kiertoliittymään. Mutta miten kone päätyi Turkuun? Hanke aloitettiin Turun lentoaseman (Finavia Oy) ja Ilmavoimien yhteishankkeena syksyllä Ilmavoimat toimitti tarkoitusta varten koneen (DK-208) joka kunnostettiin Patria Oy:n toimesta Jämsän hallissa ja viimeisteltiin lentokuntoon Ilmavoimien teknillisellä koululla. Kone siirrettiin Ilmavoimien materiaalilaitoksen lavettikuljetuksella Kuorevedeltä Turkuun ja asennettiin pilarin päälle Konetyyppi on SAAB J (Jakt) 35B Bertil Draken, joka saapui Suomeen 1972, aluksi vuokrakoneena ja sittemmin lunastettiin ilmavoimille. Bertil on A-mallista parannettu ja takarungoltaan pidennetty versio, jossa on tutka, parannettu tähtäin sekä mahdollisuus ampua Rb24 ohjuksia, - lisenssivalmisteisia, tunnettu paremmin nimellä AIM-9 Sidewinder. Suomalainen tyyppimerkintä tälle ilmavoimien varustukselle muutetulle versiolle on SAAB 35 BS. Koneyksilö on valmistunut , ollen sarjanumeroltaan / Konetyyppi on ollut käytössä Suomessa harjoitushävittäjänä. Kone oli aluksi Hämeen lennostossa Luonetjärvellä, Tikkakoskella ja myöhemmin Lapin Lennostossa Rovaniemellä, ennen tuloaan Turkuun kone palveli vielä Ilmavoimien teknillisellä koululla Jämsän Hallissa opetuskoneena. Suomen ilmavoimissa toistaiseksi viimeisen lennon suoritti Mika Räihä, lentoreitti oli Rovaniemi-Halli. Lentotunteja koneelle kertyi Turussa kone on vieraillut useissa ilmavoimien lento- ja sotaharjoituksissa. Apali Oy:n kustantamasta ja Jyrki Laukkasen toimittamasta Draken kirjasta löytyvät tarkemmat perusfaktat ko. koneesta sivulta 148, kuten myös koneen tekniset tiedot. Siirto Suomeen ja koneen erikoismerkinnät Koneen siirtolensi Suomeen luutnantti Juhani "Jussi" Haila, josta on peräisin koneessa oleva peräsimen teksti Jussi. Leijona kyljessä on Ruotsin ilmavoimien F 18 yksikön tunnus, kone palveli siellä ennen tuloaan suomeen

4 Hankkeen teknillinen valmistelu Hankeen projektipäällikköinä ovat toimineet everstiluutnantti Seppo Linden (SATLSTO) ja kiinteistöpäällikkö Heikki Koho (Finavia, Turun lentoasema). Laaja yhteistyöhanke eteni sujuvasti ja hyvässä yhteishengessä useiden eri osapuolten kesken. Hankkeen toteutuksen mahdollisti eri yhteistyökumppanien taloudellinen tuki. Tehtävä kokosi yhteen myös eri ilmavoimien joukko-osastoista ja reservistä vanhan liiton DK-miehiä joilta kokemuksia ja apua löytyi kiitettävästi. Hankeen teknisestä toteutuksesta on vastannut pääosin Ilmavoimien teknillinen koulu. Eversti Anssi Saarikosken asettama työryhmä, vetäjänään kapteeni Mikko Mäntykangas, on ansiokkaasti suorittanut koneen valmisteluja sekä koululla että Turussa. kuva: DK-208 valmistelu ILMAVTK:lla, siivellä kapteeni Mikko Mäntykangas Hankeen teknistä valmistelua koordinoimaan tilattiin GSE ARCTIC, jolla on laaja kokemus ja taito erilaisten projektitöiden ja lentoteknisten haasteiden parissa. Yritys toimittaa arkityönään ilmailun maalaitteita ja järjestelmiä sekä niiden huolto- ja korjauspalveluja. Yrityksen johtaja Hannu Roukala on reservin kapteeni ja koulutukseltaan lentokonehuoltoupseeri, entinen DK-mies hänkin. Moottori, jälkipoltin, mittaristo ja osa laitteista on poistettu ja varattu museokäyttöön. Koneesta oli jo aiemmin otettu hallitusti talteen kaikki öljyt, nesteet ja polttoaine, sekä poistettu kuomun pakkolaukaisun ja heittoistuimen panokset.

5 kuva: Vanha ja uusi kohtaavat ILMAVTK:n pihassa (Ilmavoimat) Muistomerkkikone on sään armoilla, ja olosuhteet edellyttävät kestävää pintakäsittelyä. Ensimmäinen vaihe oli koneen maalaus, jossa käytettiin alkuperäisiä sävyjä, mutta maaliksi valittiin Teknos Oy:n valmistama säänkestävä uretaanimaali Teknodur, yläpuolen sävyt ovat RAL 6015, RAL 6012, rungon alapuoli RAL7000 ja puolikiiltävä alumiini. kuva DK-208 maalauksen jälkeen ILMAVTK:lla

6 Ennen seuraavaa vaihetta irrotettiin siivet; DK:n rakenne on vahva, ja kiinnityspultteja siipeä kohden on 70 kappaletta. Työn laatua kuvastaa, että kaikki kiinnitykset saatiin tavanomaisilla työkaluilla auki, vaikka siipiä ei koneen Suomessa olon aikana ole kertaakaan irrotettu. Pultit oli voideltu ja ne ovat, - totta kai, lentokonelaatua. Asennus yhden pilarin varaan edellytti rungon vahvistamista ja erillisen tukirakenteen asentamista koneen sisälle ja alle. Työ on suorittu Jämsän Hallissa Konepaja Rempsu Oy:llä kesällä 2010 käyttäen Puolustushallinnon rakennuslaitokselta saatuja piirustuksia, alkuperäisen suunnittelutyön on tehnyt Pohjois-suomen rakennetekniikka Oy. Vastaavaa teräsrakennetta on käytetty myös muissa DK-muistomerkeissä. Teknillinen toteutus on haastava; sisäinen tukirakenne kiinnittyy koneen vahvimpiin kohtiin, jotka ovat moottorin kiinnityspisteet. Täten voima kulkee rakenteessa kuten lennolla, moottorin väkevän työnnön tosin korvaavat teräksinen tukipilari ja ristikkorakenne. kuva sisäisestä rakenteesta Hitsaustyö rungon sisällä osoittautui varsin haastavaksi, koska vuosisadan hellekesä yhdessä tummaan mattayläpintaan porottavan auringon kanssa nosti lämpötilan rungon sisällä ajoittain hyvän saunan lukemiin. Työ valmistui kuitenkin ajallaan ja kone hinattiin Ilmavoimien tiloihin viimeistelyyn. Rungon vahvistuksen jälkeen koneesta irrotettiin loputkin laitteet ja sitä kevennettiin poistamalla myös osa putkistoja ja johdotuksia. Laskutelineet jätettiin paikoilleen, koska konetta on tarpeen siirtää ja omilla telineillään liikuttelu käy kätevästi. Kuomu oli ikääntyessään hiukan harmaantunut (kuten tekijätkin), joten se puhdistettiin ja kiillotettiin, ja nuoruuden loisto saatiin palautettua.

7 Kone siirtyi maanteitse Hallista Turkuun. Ilmavoimien materiaalilaitos hoiti kuljetuksen perinteisin menoin, tosin edellisestä DK:n kuljetuksesta oli jo vierähtänyt jokunen vuosi. Osaaminen ja ammattitaito olivat vielä vanhan liiton miehillä tallessa, ja matka sujui mukavasti, vanhoja vastaavia reissuja ja niiden tapahtumia muistellen; aikoinaan esittelykoneita kuljettiin eri näytöksissä ja tapahtumissa useita kertoja vuodessa, ja loppuvaiheessa koneita siirrettiin museoihin ja osa romutettavaksi. kuva: Lähtö Kuorevedeltä kuva Saapuminen Turkuun

8 Toimenpiteet Turussa Siirron jälkeen koneeseen asennettiin siivet ILMAVTK:n iskuryhmän toimesta. Työssä käytettiin apuna modernia tietokoneohjattua EINSA CM-30 asennusnostinta, joka mahdollistaa kappaleen kohdistamisen mihin tahansa asentoon tai paikkaan työskentelyalueella. Menetelmä poikkesi merkittävästi alkuperäisestä, mekaanisten telineiden ja hydraulisten tunkkien avulla suoritetusta. kuva: DK-208 Turussa , siipiasennuksen jälkeen (Ilmavoimat) Kuva: Telineiden irrotus talvisissa kenttäolosuhteissa

9 Kuva: Loppuasennuksissa vielä laskutelineet irrotettiin. Pienten paikkamaalausten ja pintojen loppuviimeistelyn jälkeen koneeseen asenettiin vielä sisävalaistus ohjaamoon ja pyrstökartioon, ja muistomerkki on valaistu myös ulkopuolelta. Valaistus tuo näyttävyyttä ja elävöittää muistomerkkiä. Koneen siirto lentoasemalta Kärmekallion kiertoliittymään toteutettiin lavetilla ja kone nostettiin pilarin päälle. Kone on saanut arvokkaan sijoituspaikan ja on pelastunut romutukselta muistoksi tuleville sukupolville. Hannu Roukala

10

11