Kannelmäen kimppa Yhteisasumiskokeilu Helsingin kaupungin asunnot Oy:n vuokra-asunnossa

Transkriptio

1 Kannelmäen kimppa Yhteisasumiskokeilu Helsingin kaupungin asunnot Oy:n vuokra-asunnossa Oman muotoinen koti 2016

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tausta Kohde ja sen valinta Asukasvalinta ja yhteisöllisyys Projektin ajallinen eteneminen Kysymyksiä, haasteita ja nuorten ajatuksia Ehdotuksia nuorten yhteisöasumismallin toteuttamiseksi a) Hekan ja Stadin asuntojen oma tiedotus ja nykyisten rakenteiden parempi hyödyntäminen b) Vastuuhenkilön ympärille rakennettu yhteisö c) Asumisharjoitteluyksikkö 8. Lähteet

3 1. Johdanto Tässä raportissa kuvataan Helsingin kaupungin alaisuudessa toimivan Oman muotoinen koti hankkeen nuorten yhteisasumiskokeilu Kannelmäen kimpan taustat ja prosessin eri vaiheet. Kokeilu toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin asunnot Oy:n sekä Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asunto-osaston ja tilakeskuksen kanssa ja sen suunnittelu aloitettiin vuoden 2014 lopussa. Tavoitteena oli luoda asiakaslähtöinen konsepti, joka räätälöidään nuorten tarpeita vastaavaksi. Erityisesti oli kiinnostusta kehitellä mallia, jossa omilla vuokrasopimuksilla asuvat nuoret muodostavat yhteisön, jolla on mahdollisuuksia vaikuttaa uusien asukkaiden valintaan. Nuorten haku aloitettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 2015 ja ensimmäiset nuoret pääsivät muuttamaan kohteeseen saman vuoden marraskuussa. Kokeiluasuntona toimi Helsingin Kannelmäessä sijaitseva entinen nuorisokoti osoitteessa Kanneltie 8. Kohteessa on 11 makuuhuonetta, 4 kylpyhuonetta, sauna, kodinhoitohuone, yhteiskeittiö ja kaksi sisäänkäyntiä. Asunnossa asui enemmillään yhdeksän nuorta. Kokeilun aikana ilmeni lukuisia haasteita, joiden perusteella sen päättämiseen päädyttiin syyskuussa Suurimmaksi ongelmaksi muodostui asunnon ja sitä kautta muodostetun yhteisön liian suuri koko, joka aiheutti ongelmia ryhmäytymisessä ja kommunikaatiossa. Syyskuussa 2016 suurin osa nuorista oli jo muuttanut pois ja viimeisten asukkaiden vuokrasopimuksia jatkettiin lokakuun 2016 loppuun asti ja näille asukkaille Heka tarjosi uutta kotia asuntokannastaa. Kokeilun aikana saatiin runsaasti kokemuksia nuorten yhteisasumisesta sekä siitä, millainen kyseisen asumismallin tuen tarve on. Näiden oppien perusteella raportin lopussa on esitetty kolme vaihtoehtoista ehdotusta siitä, miten nuorten yhteisasuminen voitaisiin Hekan kohteissa toteuttaa. 2. Tausta Nuorten asumistilanne on pääkaupunkiseudulla ja etenkin Helsingissä todella vaikea. Opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille tarvitsijoille, eivätkä työssäkäyville nuorille asuntoja tarjoavat tahot pysty nekään vastaamaan kasvavaan kysyntään. Vapailla markkinoilla etenkin pienten asuntojen hinnat ovat kivunneet monen itsenäistyvän nuoren näkökulmasta mahdottomalle tasolle: keskimääräinen vapaarahoitteisten yksiöiden neliövuokra Helsingissä syksyllä 2016 oli 23,02 euroa (Suomen virallinen tilasto 2016). Helsingin kaupungin asuntojonossa voi myös mennä kauan, vaikka vanhempien luona asuvat täysi-ikäiset lapset onkin määritelty 3

4 kiireellisimpään luokkaan kuuluviksi asunnonhakijoiksi kuten tietysti myös asunnottomat sekä tuttavien ja sukulaisten luona majoittuvat (Stadin asunnot 2016). Kaupungissa on myös monenlaisia tiloja tyhjinä. Suuri osa niistä on vanhoja toimistoja ja esimerkiksi Helsingissä oli vuonna 2014 tyhjillään 1,1 miljoonaa neliötä toimistotilaa (Catella 2014). Tyhjänä on myös asumisyksiköitä, jotka eivät ole helposti tarjottavissa asuntojonossa oleville nykyisten hakumallien kautta tai vaatisivat muokkausta. Nuorilla saattaa kuitenkin olla erilaisia asumismieltymyksiä kuin muilla hakijaryhmillä ja usein lyhyempiä yhtäjaksoisia asumisaikoja samassa asunnossa, joten monet kohteista voisivat olla hyödynnettävissä nuorten asumiseen. Tästä lähtikin liikkeelle ajatus, että tyhjillään olevassa tilassa voitaisiin kokeilla erityisesti nuorille suunnattua yhteisasumismallia (kuva 1). Asumiskokeilun suunnittelu lähti liikkeelle Oman muotoinen koti -hankkeen, Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asuntoosaston ja tilakeskuksen sekä luonnollisesti Helsingin kaupungin asunnot Oy:n yhteistyönä. Kuva 1. Asumiskokeilun taustalla vaikuttaneet ilmiöt ja niiden yhdistäminen uudenlaiseksi asumismalliksi. Vaikka nuorten asuisivat asunnossa omilla vuokrasopimuksillaan, olisivat he keskeisessä roolissa yhteisasumisensa suunnittelussa sekä myöhemmin myös uusien asukkaiden valinnassa. Tavoitteena oli luoda aidosti asiakaslähtöinen konsepti, joka ottaa huomioon nuorten erityistarpeet ja mahdollistaa nuorille ympäristön, jossa he voivat tukeutua toisiinsa muuttaessaan ensimmäiseen omaan kotiinsa. Puutteet nuorten asumisentaidoissa on havaittu laajalti ja monet tahot ovat julkaisseet oppaita sekä järjestävät kursseja aiheeseen liittyen (katso esim. Nuorisoasuntoliitto ry: Asumisen ABC, Tampereen Innokylä: Nuorten asumistaitojen kurssi). Yhteisöllisen asumisen lisäksi tarkoituksena oli, että nuoret voisivat toimia yhteisöllisyyden edistäjinä myös lähialueella esimerkiksi järjestämällä tempauksia ja 4

5 toimimalla vapaaehtoisina ja tätä kautta kokea alueen omakseen. Asumiskokeilun nimeksi valikoitui projektin edetessä Kannelmäen kimppa. 3. Kohde ja sen valinta Alun perin kokeilua varten lähdettiin etsimään tyhjää toimistotilaa, joka olisi yhteissuunnittelun kautta voitu muokata asumiskäyttöön sopivaksi. Tilakartoituksen kautta löytyi kuitenkin Kannelmäestä (Kanneltie 8) kaksi vuotta tyhjillään ollut entinen nuorisokoti. Kanneltie 8 tarjosi monia etuja toimistotilaan verrattuna. Kaavamuutosta tai käyttötarkoituksen muutosta ei tarvittu, koska voimassaolevan asemakaavan mukaan kyseessä on asuntotontti. Myöskään märkätiloja eikä kantavia rakenteita tarvinnut muuttaa. Koska massiivisia muutostarpeita ei ollut, voitiin kokeilu aloittaa nopealla aikataululla, toisin kuin vanhan toimistotilan tapauksessa olisi ollut. Nuorisokodin tilat olivat kokeilemisen kannalta riskittömämpi vaihtoehto. Sijainti oli myös otollinen juna-aseman läheisyyden ansiosta, ja se vaikuttikin lopulta monen nuoren mukaan hakeutumiseen (Marttila & Nykänen 2016). Kun varmistui, että kohde ei ole menossa osaksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen kehittämishanketta (Asu), päätettiin se valita asumiskokeilun kohteeksi. Kohde oli kokonaisuudessaan hyvässä kunnossa ja vaati vain pieniä muutoksia. Asunnossa on yhteensä 11 makuuhuonetta (pinta-alat 8,1 m² -17,1 m²), neljä kylpyhuonetta, keittiö sekä 171,5 m² yhteistilaa (kuva 2). Asuntoon on sisäänkäynti sekä ylä- että alakerrasta. Alakerrassa oli kerhotila, kuntosali, sauna sekä kodinhoitohuone ja eteinen. Neliömäärän sekä vuokran pitämiseksi kohtuullisina päätettiin kuntosali ja kerhotila rajata pois asunnosta rakentamalla seinä. Makuuhuoneisiin asennettiin lukot ja asunnossa suoritettiin pintaremontti. Heka-Kannelmäki vastasi kaikista vaadittavista korjaus- ja muutostöistä sekä uusista valaisimista. Oman muotoinen koti hankki huoneistoon uuden tiskikoneen. 5

6 Kuva 2. Pohjapiirros nuorisokodin yläkerrasta. Alakerrassa on vielä toinen sisäänkäynti, sauna sekä kodinhoitohuone. Asunto on rajattu ja makuuhuoneet merkitty punaisella. Heka-Kannelmäki laski huonekohtaisen vuokran perustuen kohteidensa vuokriin (kyseisen talon keskivuokra noin 11 euroa neliöltä) ja periaatteella oman huoneen pinta-ala, johon lisätään kaikkien huoneiden kesken tasan jaettu osuus yhteisten tilojen kokonaispinta-alasta. Kahdessa huoneista on parveke ja se huomioitiin kyseisten huoneiden vuokrissa. 4. Asukasvalinta ja yhteisöllisyys Nuorten valinta päädyttiin toteuttamaan siten, että ensin kootaan nuorista suunnittelutiimi, joka ryhtyy pohtimaan yhteisasumismallia. Tähän tiimiin haettiin kahtakymmentä henkeä, joten kaikille ei taattaisi huonetta Kannelmäen asunnosta. Tiimin jäsenille maksettaisiin kuitenkin palkkio heidän tekemästään työstä. Tällä tavalla olisi tuettu yhteisön luonnollista muodostumista sekä nuorten tiukempaa sitoutumista asumiseen. Toisaalta saataisiin mielipiteitä ja ajatuksia laajemmalta otokselta nuoria. 6

7 Ensimmäinen ilmoitus avoimesta hausta tehtiin Facebookin kautta toukokuussa 2015 seuraavalla ilmoitustekstillä: Tule suunnittelemaan uudenlainen yhteisöasunto ja mahdollisesti samalla koti itsellesi! Haemme kahtakymmentä vuotiasta mukaan ainutlaatuiseen projektiryhmäämme, jonka tehtävänä on muotoilla yhteisöasuminen uusiksi. Kohteemme on Kannelmäessä sijaitseva entinen nuorisokoti (Kanneltie 8), johon mahtuu 11 asukasta. Asuinhuoneet ovat pinta-alaltaan 8-17 m2 ja yhteistä tilaa kohteessa on 171,5 m2. Muodostamme suunnitteluryhmän kesäkuussa ja suunnitelmamme valmistuu syyskuussa. Valitsemme ryhmässä mukana olevista asukkaat yhteisöön. Kanneltie 8 on Helsingin kaupungin asunnot Oy:n huoneisto. Konseptin rakentaminen tehdään yhteistyössä tulevien asukkaiden, Helsingin kaupungin asunnot Oy:n, Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asunto-osaston sekä Oman muotoinen koti hankkeen kesken. Haku ei kuitenkaan tuottanut riittävästi hakijoita, joten se päätettiin tehdä uudestaan. Seuraava haku avattiin elokuussa, joka on myös nuorten asuntotarpeen kannalta parempi ajankohta kuin toukokuu. Tähän hakuun tehtiin myös esite (kuva 3). Tälläkään kertaa haku ei tuottanut haluttua määrää hakijoita, mutta kuitenkin tarpeeksi projektin edistämiseksi. Hakijoita oli 20, joista haastateltiin 13 ja valittiin kahdeksan. Alkuperäisen suunnitelman mukaista nuorten projektitiimiä ei siis lopulta muodostettu niukan hakijamäärän takia, koska ei koettu järkeväksi pudottaa vain muutamaa nuorta pois lopullisten asunnon saajien joukosta. Kolme huonetta jäi siis haussa tyhjäksi. Valitut nuoret olivat saaneet tiedon asumishankkeesta monesta eri lähteestä: lehdestä, tuttujen kautta, nuorisotalolta, koulusta tai projektin nettisivuilta sekä osallistuttuaan aiemmin Oman muotoisen kodin Vartiosaaren kausiasumiskokeiluun (Marttila & Nykänen 2016). Osalle Vartiosaaressa olleista nuorista olikin vinkattu hausta. Toisen haun kohdalla tehtiin muutenkin enemmän yksilötasolla ja kasvokkain tapahtuvaa mainostamista. Myös jalkautumista oppilaitoksiin, nuorisotaloille ja muihin nuorten tapaamispaikkoihin tehtiin enemmän kuin ensimmäisessä haussa. Asumismalli olisi luultavasti pitänyt avata ilmoituksessa ja viestinnässä paremmin, jotta useampi nuori olisi innostunut hakemaan. Kyseessä oli kuitenkin täysin uudenlainen asumismuoto, joten sen kuvailuun olisi pitänyt panostaa enemmän. Erityisesti erillisen suunnittelutiimin rooli saattoi olla hankala hahmotettava. Suunnitteluun osallistumisesta saatavaa 7

8 palkkiota ei myöskään mainittu ilmoituksen yhteydessä, kuten ei asunnon vuokraakaan. Myös tämä lienee osaltaan luonut projektista vaikeasti ymmärrettävän kuvan. Kuva 3. Sivu esitteestä, jolla viestittiin suunnitteluryhmän muodostamisesta. Virallisen haun jälkeen Oman muotoisen kodin facebook-sivulla kerrottiin vapaaksi jääneistä huoneista ja mahdollisuudesta vielä hakea asukkaaksi. Hakemuksia tulikin tasaisesti lisää, mutta harva hakija täytti ennalta määritellyt kriteerit, joita olivat välitön asunnon tarve, sopiva ikä (Oman muotoinen koti -hankkeen kohderyhmäksi on määritelty vuotiaat), kiinnostus yhteisasumista ja sen kehittämistä kohtaan, side Helsinkiin sekä riittävät sosiaaliset kyvyt. Uusien hakemusten kohdalla toimittiin aluksi siten, että Oman muotoisen kodin työntekijät haastattelivat nuoret, jonka jälkeen Kannelmäen kimpan asukkaat saivat haastatella hakijaa asunnolla haluamallaan tavalla. Tämä ei kuitenkaan ollut nuorten mielestä hyvä tapa, koska he kokivat, ettei heillä ollut todellista vaikutusmahdollisuutta. Käytäntö muutettiinkin päinvastaiseksi, 8

9 jolloin hakijat vierailivat ensin Kanneltiellä asukkaiden haastattelussa, jonka perusteella Oman muotoisen kodin työntekijät tekivät lopulliset asukasvalinnat. Hakijoita haastateltaessa kysyttiin muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: Miksi olet kiinnostunut tästä asumismuodosta? Miksi haluaisit asua kimpassa? Mitä sellaista osaat, mitä voisit tuoda tähän porukkaan? Miten muodostaisit yhteyden lähialueen ihmisiin, esimerkiksi lapsiin tai vanhuksiin? Kuinka reagoit, jos naapuri tulee kotiin kavereittensa kanssa ja alkaa juhlimaan klo 23 illalla ja itse yrität käydä nukkumaan? Sano kolme asiaa, joita tulevassa yhteisössä saa ehdottomasti tehdä. Kysymysten avulla pyrittiin selvittämään, onko hakijoilla aitoa kiinnostusta juuri yhteisöasumista ja sen kehittämistä kohtaan. Tarkoituksena oli välttää hakijat, joiden motivaationa on vain edullinen asunto. Mahdollisuuksien mukaan pyrittiin myös löytämään elämänkokemukseltaan ja osaamiseltaan toisiaan täydentäviä nuoria, jotka voivat tukeutua toisiinsa itsenäisen asumisen haasteissa. Osa kysymyksistä liittyi elämänhallintaan ja sosiaalisiin taitoihin, kuten konfliktitilanteiden ratkaisuun. Yksi kysymys koski myös sitä, miten lähialueen yhteisöllisyyttä voisi tukea käytännön toimien kautta. Yhteisöllisyyttä lähdettiin aluetasolla toteuttamaan järjestämällä avoimet naapurituparit nuorten läheisille ja talon sekä lähialueen asukkaille. Nuoret vierailivat myös paikallisessa vanhainkodissa. Naapurituparit olivat menestys: kannelmäkeläisiä oli mukavasti paikalla ja he toivottivat nuoret tervetulleiksi. Eräs nuorista kuvaili tapahtumaa seuraavasti: Turnout oli ihanteellinen! Neljän aikaan tuli porukkaa ehkä 20 päätä ja viipyivät parit tuntia. Sitten oli sellainen viiden minuutin tauko ja ovesta tulikin seuraavassa erässä toiset parikymmentä pariksi tunniksi (Oman muotoisen kodin facebook-sivu). Naapuritupareissa nuoret saivat lahjoituksina käyttötavaraa ja myöhemmin lisää lahjoituksia Kannelmäki kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Naapuritupareiden lisäksi pidettiin myös virkamiestuparit. Asunnon sisäisen yhteisön muodostumista rakennettiin tapaamisilla ja yhteissuunnittelulla ennen muuttoa ja heti sen jälkeen. Apuna työpajamuotoisissa tilaisuuksissa oli Toimiva kaupunki -hankkeen kautta palvelumuotoilija. Valmiita sääntöjä ei haluttu nuorille antaa; olla vain tukemassa heitä omien käytäntöjensä ja toimintatapojensa luomisessa. Oli tärkeää, että nuoret keskustelivat etukäteen 9

10 mahdollisista riskeistä ja siitä, miten niihin varaudutaan. Muuton jälkeen sellaisten tapaamisten järjestäminen, joissa kaikki asukkaat olisivat olleet läsnä, osoittautui haasteeksi, koska nuorilla oli hyvin erilaiset aikataulut keskenään. Kontakti Oman muotoiseen kotiin typistyi muutaman asukkaan tapaamiseen ja tiedon saamiseen heidän kauttaan. 5. Projektin ajallinen eteneminen Asumiskokeilun suunnittelu aloitettiin jo vuoden 2014 lopussa. Tammikuun 2016 lopulla projektin suunnittelun aloittamisesta viestittiin Oman muotoisen kodin facebook-sivulla. Vielä helmikuussa 2015 varsinaista kohdetta ei ollut päätetty, vaan esillä oli useita eri vaihtoehtoja. Maaliskuun alkuun mennessä Kanneltie 8:ssa sijaitseva entinen nuorisokoti oli valikoitunut jatkokehittelyyn eteneväksi kohteeksi ja asuntoa käytiin hankkeen puolesta katsomassa Kokeilun ensimmäinen virallisempi tiedote julkaistiin Oman muotoisen kodin kotisivuilla ja Helsingin kaupungin sivuilla Viesti ajoitettiin samalle päivälle, jolloin asunto- ja kulttuuriministeri Pia Viitasen alulle panema työryhmä tiedotti toimenpide-ehdotuksistaan nuorten asunnottomuuden ehkäisemiseksi (Ympäristöministeriö 2015) käytiin projektin puolesta esittäytymässä Heka-Kannelmäki Oy:n hallituksen kokouksessa, jossa oli mukana myös Kannelmäen alueen asukasedustajat. Tarkoituksena oli paitsi tiedottaa nuorten asumiskokeilun alkamisesta sekä kartoittaa asukkaiden toiveita siitä, miten nuoret voisivat edistää yhteisöllisyyttä alueella. Ensimmäinen haku käynnistettiin facebookin ja Hekan kotisivujen kautta ja hakuaikaa oli 3.6. asti. Suunnittelu haun kautta muodostetun projektitiimin kanssa oli tarkoitus aloittaa kesäkuun aikana ja jatkaa sitä heinäkuun ajan, jolloin tehtäisiin myös asuntoon tarvittavat muutostyöt. Asukkaiden muutto olisi tapahtunut viimeistään syyskuussa. Kun ensimmäinen haku ei tuottanut haluttua tulosta, päätettiin haku järjestää uudestaan kesän lopussa (ilmoitus facebookissa ). Elokuun aikana myös jalkauduttiin nuorten pariin muun muassa oppilaitoksiin ja nuorisotaloille paremman tiedottamisen takaamiseksi. Tietoa levitettiin aiempaa laajemmin myös muuta kautta oppilaitoksiin. Hakuaika päättyi ja se tuotti suuremman hakijamäärän kuin aiempi haku. Projektista kiinnostuneiden kanssa vierailtiin asunnolla 3.9. ja haastattelut järjestettiin Koska hakijoita oli edelleen niukasti, haastateltiin nuoria suoraan asukkaiksi, ja siten luovuttiin ajatuksesta erillisestä suunnittelutiimistä. Valitut seitsemän nuorta tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa järjestetyn suunnittelutapaamisen merkeissä. Tämän lisäksi järjestettiin kaksi muuttoa edeltävää tapaamiskertaa 21. ja 29. lokakuuta. Toisella kerralla vierailtiin myös kannelmäen palvelutalossa pohtimassa, millä tavalla nuoret voisivat näkyä 10

11 palvelutalon asukkaiden elämässä. Kuusi nuorista muutti Kannelmäen kimppaan marraskuussa ja yksi valituista ei lopulta koskaan muuttanut asuntoon. Oman muotoinen koti ja kimpan asukkaat haastattelivat ja valitsivat yhteisöön uusia asukkaita loppuvuoden ja alkukevään aikana. Helmi-maaliskuussa kimppaan muuttikin vielä kolme asukasta lisää. Haastatteluita oli vielä tämän jälkeenkin pitkin kevättä, mutta uusia asukkaita ei enää valittu. Naapurituparit järjestettiin Yhteisiä tapaamisia nuorten ja Oman muotoisen kodin työntekijöiden kesken järjestettiin keväällä muutamia, mutta osanotto oli harvoin nuorten osalta kattava. Kuva 4. Kannelmäen kimpan vaiheet tiivistetysti aikajanalla. Alkuperäisistä asukkaista muutti yksi pois maaliskuussa ja toinen toukokuussa Kesän aikana vielä muutama nuori muutti pois. Koska yhteisössä oli selvästi ongelmia ja asunto oli päässyt epäsiistiin kuntoon, keskusteltiin alkusyksystä Kannelmäen nuorisotalon henkilökunnan kanssa mahdollisesta kevyestä asumistukimallista. Nuoriso-ohjaaja olisi voinut vierailla tietyin väliajoin Kimpassa katsomassa ja kyselemässä miten nuorilla sujuu ja auttamassa nuorille haastavissa asumiseen liittyvissä tilanteissa. Heka 11

12 oli alusta asti ollut sillä kannalla, että asumismalli ei voi toimia ilman ohjausta, joten uudistus olisi ollut linjassa myös Hekan näkemysten kanssa. Asunnossa asui tässä vaiheessa kuitenkin enää neljä nuorta, joten uusi asukashaku olisi ollut tarpeen siinä tapauksessa, että asumisohjausta olisi haluttu kokeilla. Tämä olisi kuitenkin vaatinut asunnon perusteellista siivoamista ja nykyisten asukkaiden aktiivista mukana oloa. Monet nuorista olivat kuitenkin jo päättäneet alkaa etsiä muuta asuntoa. Syyskuussa päädyttiinkin kokeilun päättämiseen Kanneltie 8:ssa, koska kohteen oli todettu olevan asumismuodolle epäsopiva eikä projektin jatkaminen olisi kyseissä asunnossa siten ollut mielekästä. Viimeisten asukkaiden poismuuttoajankohdaksi määriteltiin Hekan taholta lokakuun 2016 loppu. Heka ei vaatinut nuorilta siivouksesta tai ylimääräisen tavaran pois viemisestä korvauksia. Osa nuorista oli löytänyt asunnon itsenäisesti ja tiettävästi ainakin yksi sai asunnon Nuorisoasuntoliiton kautta. Heka tarjosi asuntoa vuokra-asuntokannastaan niille asukkaille, jotka eivät olleet irtisanoneet vuokrasopimustaan ja joilla ei ollut vuokrarästejä. Yllä oleva kaavio (kuva 4) esittää kokeilun ajallisen etenemisen tiivistetysti asukasvalinnasta eteenpäin. 6. Kysymyksiä, haasteita ja nuorten ajatuksia Helsingin kaupungin asunnot Oy:n näkökulmasta suurimpana riskinä nähtiin luonnollisesti tasapuolisuuteen liittyvät kysymykset. He pelkäsivät, että malli nähdään tietyn erityisryhmän ohituskaistana kaupungin asuntoon. Projektissa näkemykset siitä, kuinka paljon nuoret saivat muokata asuntoa, olivat risteäviä. Osaltaan voidaan ajatella, että jos nuoret olisivat saaneet enemmän vaikuttaa asunnon ulkonäköön esimerkiksi maalaamalla seiniä haluamillaan väreillä, olisi asunto tuntunut heistä kodikkaammalta. Toisaalta Heka ei voi antaa joillekin asukkailleen erivapauksia asunnon muokkaamisen suhteen sääntöjen on oltava kaikille samat. Tärkeitä ratkaistavia kysymyksiä oli myös se, miten uudenlainen asumismalli suhteutuu esimerkiksi mahdollisiin järjestyshäiriöihin. Pitääkö koko asukaskuntaa käsitellä yhtenä kokonaisuutena, vaikka kaikilla on erilliset vuokrasopimukset? Häädetäänkö kaikki asukkaat, vai yritetäänkö selvittää ongelmien aiheuttajat. Oli myös pohdittava erikseen nimetyn vastuuhenkilön mahdollisuutta. Tämänkaltainen järjestely saattaa tietysti luoda kitkaa asukkaiden välille, eikä halukkaita vastuuhenkilön rooliin välttämättä löydy. Nuorten kesken haasteeksi voi muodostua uusien asukkaiden valinta. Monen ihmisen kesken ei välttämättä löydy selkeää mielipidettä siitä, millaisia jäseniä yhteisöön halutaan. Ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi se, jos asukkaaksi hakee jonkun jo asunnossa asuvan ystävä. Tällöin voidaan ajautua tilanteisiin, joissa muut 12

13 nuoret kokevat, etteivät halua ilmaista todellista mielipidettään ristiriitatilanteiden välttämiseksi. Lähes kymmenen nuoren asumisyksikkö on myös niin suuri, että on käytännössä mahdotonta välttyä pienempien kuppikuntien muodostumiselta. Yksi nuori mainitsikin, että ainakin yksi selkeä kaveriporukka on olemassa, jonka ulkopuolelle osa on jäänyt (Marttila & Nykänen 2016). Yleisesti nuoret kokivat, että kaikki tulivat toistensa kanssa toimeen, vaikkakin ristiriitatilanteiden ensisijaiseksi syyksi mainittiin ihmissuhteisiin liittyvät asiat. Nuoret eivät päässeet yhteisymmärrykseen esimerkiksi siitä, miten ystävien yöpymiseen suhtaudutaan. Asunnossa oli tyhjiä huoneita ja joidenkin asukkaiden tuttuja saattoi viipyä asunnossa pitkiäkin aikoja maksamatta vuokraa ja siten, ettei heidän tuttunsa edes ollut paikalla. Myös avaimia oli joutunut epävirallisten asukkien haltuun, joka luonnollisesti vähensi kodikkuuden ja yhteisön tunnetta monen asukkaan näkökulmasta. Nuoret eivät useinkaan olleen perillä siitä, kenellä itse asiassa oli vuokrasopimus, joka kertoo kommunikaation puutteesta. Myöskään yhdessä sovitusta hiljaisesta ajasta ei aina onnistuttu pitämään kiinni. Nuoret kuitenkin kokivat, että yhteisasumisen kautta voi saada paljon sosiaalisia etuja ja sitä kautta hyvinvointia (Marttila & Nykänen 2016). Kuva 5. Kannelmäen kimpan nuoria keittiössään. 13

14 Nuorilla oli haasteita myös yhteisen sävelen löytämisessä kodin siisteyteen liittyen. Koska kaikki eivät kantaneet vastuuta yhteisten tilojen siivoamisesta tai omien jälkiensä korjaamisesta ajautuivat yhteistilat todella epäsiistiin kuntoon. Kukaan ei halunnut siivota muiden jälkiä. Nuoret yrittivät saada luotua käytäntöjä tehtävien tasapuoliseen jakautumiseen, mutta haasteena oli se, että joillain nuorista ei ollut tarvittavia asumisen taitoja ja toisaalta yleinen saamattomuus. Nuoret mainitsivat, että vaikka yhteistä ajanviettoa oli ainakin alussa paljon, ei aina välttämättä saatu mitään aikaiseksi ja tämä koski myös alueelliseen yhteisöllisyyteen liittyviä tempauksia. Nuoret olivat kyllä pohtineet ja kehitelleet kaikenlaista, mutta toteutus oli usein jäänyt uupumaan. (Marttila & Nykänen 2016) Yhteiset suunnittelutapaamiset nuoret kokivat hyväksi käytännöksi, joskin heidän mielestään niistä olisi ollut enemmän hyötyä, jos ne olisivat sijoittuneet ajallisesti vieläkin lähemmäs muuttoa. Myös tapaamisia muuton jälkeen kaivattiin. Yleisesti ajatus siitä, että sai vaikuttaa omaan asumiseensa, sai kannatusta. Nuoret pitivät hyvänä mallina myös ennalta määrättyjen sääntöjen puuttumista ja kokivat, että heidän ajatuksiaan kuunneltiin. Kritiikkiä tuli tiedonkulun hitaudesta ja siitä, että kysymyksiin joutui odottamaan vastauksia joskus turhan pitkään. Tämän taustalla on luultavasti se, että Oman muotoinen koti ei hankkeena voinut antaa suoria vastauksia kysymättä esimerkiksi Hekalta. (Marttila & Nykänen 2016) 7. Ehdotuksia nuorten yhteisöasumismallin toteuttamiseksi Kannelmäen kimpan asumiskokeilusta kerättyjen kokemusten kautta on päädytty ehdottamaan kolmea vaihtoehtoista toimintatapaa nuorten yhteisöasumisen mahdollisuuksien edistämiseksi Helsingin kaupungin asunnot Oy:n kohteissa. a) Nykyisten rakenteiden parempi hyödyntäminen ja viestintä Stadin asuntojen kautta on jo nykyisellään olemassa mahdollisuus hakea asuntoa yhdessä ystävän tai useamman kanssa. Tämä vaihtoehto on kuitenkin heikosti nuorten tiedossa ja kaupungin asuntoa haetaan pääasiassa yksin tai puolison kanssa. Jono yksiöihin ja kaksioihin kasvaa siten nuorten osalta, vaikka he voisivat hyvin hakea ystävien kanssa suurempiakin asuntoja, joka tasaisi eri asuntotyyppien kysyntää. Hekan tai Stadin asuntojen verkkosivuilta ei kuitenkaan tarkastelun jälkeen löydy aiheesta tietoa. Yksi vaihtoehto Hekalle lisätä yhteisasumista asunnoissaan olisikin panostaa tämän vaihtoehdon parempaan markkinointiin. 14

15 Yksi vaihtoehto voisi olla Hoasin lanseeraaman Kämppishaun (Hoas 2016) tapainen palvelu, jossa toisilleen entuudestaan tuntemattomat asunnonhakijat voisivat löytää toisensa ja hakea yhteisasuntoa. Myös Fira Hive (2016) kehittää samaan tarkoitukseen digitaalista palvelua. Tällainen palvelu mahdollistaa omalla tavallaan sen, että asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa kanssa-asujiinsa, joka Kannelmäen kimpan kokeilun yhteydessä oli yhtenä keskeisenä tavoitteena. Kyseiset palvelut perustuvat siihen, että ihmiset muodostavat yhteisöjä kiinnostusten kohteiden ja elämäntyylin yhteneväisyyksien perusteella. Tämä olisi hyvä vaihtoehto myös nuorille, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin opiskeluiden tai töiden takia ja ovat kontakteja vailla, kuten Hoasin palvelukuvauksessakin todetaan. b) Vastuuhenkilön ympärille rakennettu yhteisö Yhteisen asunnon siisteyden ja viihtyisyyden ylläpito muodostui ongelmaksi Kannelmäen kimpan tapauksessa. Yhtenä tekijänä oli vastuiden jaon epäonnistuminen. Tilanne eskaloitui, kun asukkailla ei ollut halua siivota muiden jälkiä ja keskusteluyhteys asukkaiden välillä ei toiminut, joten asioita ei saatu yhdessä sovittua. Koska kaikilla asukkailla oli myös erilliset vuokrasopimukset, ei kokemusta yhteisestä vastuusta syntynyt. Erillisten vuokrasopimusten malli on kuitenkin kannatettava juuri siksi, että se takaa, ettei yhden asukkaan tarvitse olla yksin vastuussa muiden aiheuttamista vahingoista tai maksamattomista vuokrista. Se takaa myös joustavuutta asukasvaihdosten tapauksessa ja erottaa asumismallin yksityisen vuokranantajan asunnossa tapahtuvasta kimppakämppäasumisesta. Omilla vuokrasopimuksilla asuvien on myös jouhevampaa siirtyä myöhemmin halutessaan toiseen Hekan asuntoon. Ehdottamamme malli pyrkiikin säilyttämään erillisten vuokrasopimusten tuomat edut, mutta samalla takaamaan vastuunjaon onnistumisen. Yhteisasuminen voidaan järjestää siten, että yksi asukkaista toimii vastuuhenkilön roolissa. Kyseiselle henkilölle voidaan taata vuokranalennus, jota vastaan hän huolehtii, että muut asukkaat hoitavat osuutensa siivouksesta ja muusta kodin hoidosta. Vastuuhenkilö toimisi luontevasti myös yhteyshenkilönä kiinteistöhuoltoon ja isännöitsijään, jotta tarvittavat asiat tulevat ilmoitetuiksi. Tämänkaltaisen asumisjärjestelyn voidaan lähtökohtaisesti katsoa soveltuvan parhaiten kaveriporukoille, mutta sen voisi saada toimimaan myös edellä kuvatunlaisen kämppishakualustan avulla. Malli siis yhdistää asumisen työhön, jonka vastineena on palkan sijasta vuokranalennus, joten tällä tavalla toteutettu kokeilu mahdollistaisi kokemusten keräämisen myös siitä lähtökohdasta. Mallin 15

16 etuna olisi myös se, että se olisi soveltuva Hekan sellaisenaan järjestämäksi, koska kuvatunlainen yhteisö kaipaisi luultavasti tilannekohtaisesti korkeintaan kevyttä asumisohjausta. Toteuttajana voisivat olla Hekan omat asumisohjaajat tai esimerkiksi saman talon asukas, joka voisi toimia asukaskummina. c) Asumisharjoitteluyksikkö Kolmantena vaihtoehtona näemme asumisharjoitteluyksikön luomisen, koska Kannelmäen esimerkki osoitti, että toisilleen ennalta täysin tuntemattomien nuorten asuttaminen samaan asuntoon suhteellisen kevyellä tutustuttamisprosessilla ja ilman asumisohjausta, ei toiminut. Emme näe, että hakijoiden vähyys ja sitä kautta asukasvalinnan mahdollisuuksien rajallisuus olisi vaikuttanut lopputulokseen merkittävästi. Suurimpana ongelmana oli haettavan asukasjoukon liian suuri koko eikä toimivan yhteisön muodostamiselle siksi ehkä ollut edellytyksiä alun perinkään. Kokemus osoitti kuitenkin myös sen, että asumismuodolle, jossa nuoret voivat yhdessä opetella asumisentaitoja, on kysyntää. Siksi kolmas ehdotuksemme onkin tuetumman asumisen malli. Hekan kannalta helpoin tapa toteuttaa malli olisi jonkun asuntokannassaan tyhjillään olevan tilan tai suuremman asunnon jälleenvuokraus taholle, jolla on asiantuntemusta nuorten asumisneuvonnasta, kuten Pääkaupunkiseudun Nuorisoasunnot ry. Heka toimisi siis vain omassa roolissaan asuntojen omistajana ja huollosta ja isännöinnistä vastaavana tahona ja Stadin asunnot vuokraavana tahona. Varsinaisen asumistuen ja -ohjauksen hoitaisi kolmas taho. Asumisohjauksen lisäksi myös asukkaiden ryhmäyttäminen täytyisi tuoda voimakkaammin mukaan, jotta vältytään laitosmaisuudelta ja luodaan oikeasti houkutteleva ja asumismuoto. Tällä tavalla toteutettuna olisi mahdollista tarjota täysin uudenlainen asumisvaihtoehto itsenäistyville nuorille, jotka voisivat sen kautta siirtyä toiseen asuntoon joko Hekan asuntokantaan tai esimerkiksi Alkuasunnot Oy:n tarjoamaan asuntoon tarvittavat asumistaidot hankittuaan. Heka saisi myös suurimpia asuntojaan hyötykäyttöön ja edistäisi yhteisöllisen asumisen mallien kehittämistä. Tämänkin vaihtoehdon kohdalla olisi oleellista pohtia, millaiset mahdollisuudet asukkailla voisi olla uusien asukkaiden valintaan. Huomionarvoista on myös se, mitä kautta nuoret valittaisiin asukkaiksi. Asumismalliin soveltuvien nuorten löytäminen Hekan asukasehdokkaista voi olla haaste. Toisaalta pitää edelleen ottaa huomioon Hekan asukkaiden yhdenvertainen kohtelu, eikä luoda mallia, joka tarjoaa vain oikotien kaupungin asuntoon. 16

17 Kaikki ehdotukset on laadittu yhdessä Oman muotoisen kodin yhteistyökumppaneista muodostetun ydinryhmän kanssa. Ehdotukset pyrkivät tarjoamaan resursseiltaan eritasoisia vaihtoehtoja, jotta yhteisöasumista voidaan edistää pienilläkin toimenpiteillä. Myös muita toimivia ratkaisuja on varmasti mahdollista löytää, mutta edellä esitellyt vaihtoehdot on suunniteltu siten, että Heka on toimijana niissä mukana sekä niin, että Kannelmäen kimpan kohdalla tehdyt virheet voidaan välttää. 8. Lähteet Catella Markkinakatsaus Suomi, kevät Helsinki: Catella Property Oy. Viitattu < Fira Hive Yhteisöasuminen mitä se on? Viitattu < Hoas Kämppishaku on täällä! Viitattu < Innokylä Tampereen Nuorten asumistaitojen kurssi. Viitattu < Marttila, S. & P. Nykänen Kannelmäen nuorten ajatuksia yhteisöasumisesta. Oman muotoinen koti. Nuorisoasuntoliitto ry Asumisen ABC. Viitattu < Stadin asunnot Asuntojen kiireellisyysluokat. Viitattu < Suomen virallinen tilasto 2016: Asuntojen vuokrat. ISSN= X. 3. Vuosineljännes 2016, Liitetaulukko 3. Vapaarahoitteiset yksiöt alueittain, 2016, 3. neljännes. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu: < Ympäristöministeriö Työryhmä: nuorten asunnottomuuden ehkäisy osaksi nuorisotakuuta < 17