Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suomisen juhlapuhe Sodankylän Reserviläisten 50-vuotisjuhlassa

Transkriptio

1 1 Julkaisuvapaa klo Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suomisen juhlapuhe Sodankylän Reserviläisten 50-vuotisjuhlassa Kunnioitetut sotiemme veteraanit, juhlivan yhdistyksen arvoisa herra puheenjohtaja, herra eversti, hyvät naiset ja miehet Vanhat soturit eivät koskaan kuole, he vain haihtuvat pois. Näin sanoi armeijakenraali Mac Arthur sotilailleen jäähyväispuheessaan. Hän lienee tarkoittanut, että vanhat soturit elävät teoissaan jatkuvasti varsinkin silloin, kun heidän tekonsa on tuottanut isänmaalleen arvokkaita ja pysyviä tuloksia. Kenraali Mac Arthuria huomattavasti varhaisempi mies, kreikkalainen filosofi on sanonut Vain vainajien sota on päättynyt. Hän puolestaan lienee tarkoittanut, että elossa olevilla kansalaisilla ja sotilailla on edelleen tehtävänä puolustaa isänmaata ja torjua kaikkia sen vihollisia sekä sodan että rauhan aikana. Kun tänään täällä Sodankylässä tämän talon ulkopuolella liehuu siniristilippu juhlan merkkinä, on se osoitus siitä, että vanhojen sotureiden, sotaveteraanien teot elävät isänmaamme vapaudessa ja itsenäisyydessä. Sodissamme kaatuneiden yli sankarivainajan ja sotien jälkeen viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen veteraanien muisto elää heidän teoissaan toivottavasti sukupolvesta toiseen. Meidän tänään vastuuta kantavien reserviläisten tehtävät jatkuvat isänmaan turvaamisessa ja rakentamisessa. Arvoisa juhlayleisö, Minulla on Suomen suurimman vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevän järjestön Reserviläisliiton varapuheenjohtajana miellyttävä tehtävä tuoda tähän arvokkaaseen juhlaanne liittomme tervehdys ja kunnioittavat onnittelut puolivuosisataisen toimintanne johdosta. Te olette yksi tärkeä lenkki siinä ketjussa, joka levittää Reserviläisliiton toiminnan kaikkialle maassamme. Te olette yksi osa jäsenkuntaamme miehiä ja naisia joille vapaa Itsenäinen isänmaa ja sen hyväksi tehtävä työ ovat elämässä tärkeällä sijalla. Haluan todeta, että liittomme erään päätehtävän maanpuolustustahdon ylläpitämisen suorittamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Se sijaitsevatko toimivat etelässä tai pohjoisessa voidaan tästä asiasta puhuttaessa mielestäni unohtaa. Pääasia on, että vastuullamme oleva työ tulee hoidetuksi hyvin. Ja tässä työssä te täällä Sodankylässä olette onnistuneet kiitosta ansaitsevalla tavalla.

2 2 Hyvät kuulijat, Aika ajoin käydään monissakin eri yhteyksissä keskustelua yhdistystoiminnan roolista. Tämä asia koskettaa meitäkin aina silloin tällöin. On tietysti totta, että nykymuotoisessa toiminnassa kaivataan uudenlaista arviointia ja näkemystä kehittää toimintaperiaatteita lähemmäksi tämän päivän ihmistä ja ympäröivää yhteiskuntaamme. Toimintakulttuuria pitäisi muuttaa monin paikoin jopa hyvinkin ennakkoluulottomasti niin, että kiinnostus yhdistyksissä tehtävään työhön ja yhdistysten toimintaan kasvaisi, ja saisi yhä vankemman otteen yhteiskunnan taholta tuleviin muutospaineisiin ja uusiin haasteisiin. Haluan tässä juhlapuheessani seuraavaksi hieman kosketella erästä aika ajoin liittomme historiassa esillä ollutta muutosta, josta viime aikoina näyttää jälleen tulleen ajankohtainen. Reserviläisliiton sääntömääräinen vuosikokous järjestettiin täällä Lapissa vain runsas kuukausi sitten. Rovaniemellä pidetty kaksipäiväinen kokous- ja juhlatapahtuma oli järjestetty hyvin ja tunsimme itsemme jälkeen kerran tervetulleiksi tänne pohjoiseen. Kiitänkin vielä kerran siitä lappilaisesta vieraanvaraisuudesta, jota saimme osaksemme liittokokoustapahtumamme aikana. Itse vuosikokous poikkesi hieman perinteisestä muun muassa Kunniapuheenjohtajavalinnan johdosta. Tähän, Reserviläisliiton korkeimpaan luottamustehtävään kutsuttiin liittoa vuosina johtanut pankinjohtaja Pekka Linnavirta. Onnittelut hänelle vielä näin jälkikäteenkin arvokkaasta tunnustuksesta. Suurimman huomion kokouksessa sai kuitenkin osakseen erään jäsenyhdistyksemme tekemä esitys Reserviläisliiton ja Suomen Reserviupseeriliiton sekä mahdollisesti myös Maanpuolustuskiltojen Liiton yhdistämisestä. Ehdotuksen takana olleen Kokonaismaanpuolustus ry:n mielestä näiden valtakunnallisten maanpuolustusjärjestöjen yhdistämisellä saavutettaisiin merkittäviä taloudellisia säästöjä ja toiminnallisia etuja. Tässä arviossaan yhdistys on varmaan ainakin osittain oikeassa. Ajatus valtakunnallisten reserviläisliittojen yhdistämisestä ei sinänsä ole uusi. Ensimmäisen kerran se esitettiin vain pari vuotta liittomme perustamisen jälkeen 1950-luvun lopulla. Konkreettisiin tekoihin edettiin toistakymmentä vuotta myöhemmin, kun 1970-luvun alussa silloisen Reservin Aliupseerien Liiton ja Suomen Reserviupseeriliiton yhdistämisestä tehtiin virallisia järjestöpäätöksiä.

3 3 Hanke kaatui tuolloin virallisesti yhdistämisen Suomen Reserviupseeriliitossa herättämään vastustukseen. Tuon ajan Reserviläinen-lehteä lukiessa huomaa kuitenkin, ettei yhdistymishanke meidänkään puolella nauttinut varauksetonta kannatusta. Liittojen yhdistämiselle kyllä nyökkäiltiin melko innokkaasti mutta jo maakunnallisten piirien yhdistäminen arvelutti. Ja yhdistymistä upseerikerhon kanssa omalla paikkakunnalla pidettiin monin paikoin käytännössä mahdottomana. Seuraava ja tähän asti vakavin yritys valtakunnallisten maanpuolustusjärjestöjen fuusioimiseksi tehtiin 1990-luvun puolivälissä, jolloin taitettiin peistä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tulevaisuudesta. Puolustusvoimien korkein johto sekä Reserviläisliiton, Suomen Reserviupseeriliiton ja Maanpuolustuskiltojen Liiton silloiset puheenjohtajat ajoivat mallia, jossa kyseiset liitot olisi yhdistetty ja näin syntyneelle isolle maanpuolustusjärjestölle siirretty hoidettavaksi koko vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus ja paikallisosasto- sekä reserviyksikkötoiminta. Yhdistymisen myötä Maanpuolustuskoulutus ry olisi turhana purettu ja Puolustusvoimat olisi hoitanut koulutusyhteistyön suoraan syntyneen yhteisjärjestön kautta. Yhdistämishanke kaatui tuolloin puheenjohtajavaihdoksiin Suomen Reserviupseeriliitossa ja Maanpuolustuskiltojen Liitossa. Uudet puheenjohtajat pitivät parempana mallia, jossa Maanpuolustuskoulutus ry:lle keskitettäisiin kaikki vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus ja perinteiset järjestöt jatkaisivat itsenäisinä. Näin sitten myös lopulta tapahtui. Näiden linjausten myötä Maanpuolustuskoulutus ry:n asema vahvistui ja se sai mm. oman maakunnallisen organisaationsa maanpuolustuspiirien muodossa. Samalla MPK:n Puolustusministeriöltä saama taloudellinen tuki moninkertaistui samaan aikaan kun perinteisten maanpuolustusjärjestöjen tuki laski. Muun muassa Reserviläisliiton ministeriöltä saama tuki putosi muutamassa vuodessa eurosta nykyisen euron tasolle. Järjestöjen itsenäisyydestä maksettiin siis tältä osin kova hinta luvun puolivälissä käynnistynyt kehitys on nyt huipentunut siihen, että Maanpuolustuskoulutus ry:stä tulee ensi vuoden alussa julkisoikeudellinen yhteisö, jonka toiminnasta on säädetty lailla. Mikäli tuolloin valmisteltu ja jo melko pitkälle edennyt järjestöfuusio olisi toteutunut, koskettaisi vastikään hyväksytty laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta nyt suoraan meitä. Reserviläisliitto oli valtakunnallisista maanpuolustusjärjestöistä innokkaimmin järjestöfuusion kannalla. Niinpä sen kaatuminen aiheutti liitossa pienen henkisen kriisin. Olemassaolomme

4 4 tarkoitusta ja perimmäisiä tehtäviämme pohdittiin tämän johdosta 1990-luvun lopulla ahkerasti useissa piiriseminaareissa. Tuolloin esiin nousseita ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä hyödynnettiin RES 2005 ja 2007 suunnitelmissa, joissa linjattiin Reserviläisliiton liittotason kehittämisen suuntaviivat kuluvan vuoden loppuun saakka. Molemmissa suunnitelmissa on käsitelty myös maanpuolustusjärjestöjen yhdistämisasiaa. Tämä linjaus kuului seuraavasti, suora sitaatti alkaa: Reserviläisliiton perusperiaatteena on järjestöjen itsenäisyyden kunnioittaminen. Liitto on kuitenkin valmis tiivistämään järjestöjen välistä yhteistyötä niin, että sen tuloksena syntyisi nykyistä suurempi ja jäsenpohjaltaan laajempi maanpuolustusjärjestö. Reserviläisliitto suhtautuu myönteisesti myös maakunta- ja paikkakuntatasolla tapahtuvaan yhteistyöhön ja tarvittaessa tukee vieläkin pidemmälle menevää yhteistyötä, sitaatti päättyy. Liittohallituksemme on myöhemmin täydentänyt näitä linjauksia päätöksellään, ettei Reserviläisliitto ole aktiivinen yhdistymisasioissa vaan odottaa mahdollisia aloitteilta muilta järjestöiltä. Mutta perusasenteemme asiaan on siis myönteinen. RES 2005 ja suunnitelmat hyväksyttiin aikanaan laajojen järjestökäsittelyjen jälkeen Reserviläisliiton vuosikokouksissa, joissa ylintä päätösvaltaa käyttävät liittomme jäsenyhdistykset. Nykyinen yhdistymislinjauksemme, jota liittohallitus luonnollisesti noudattaa, on siis jäsenyhdistystemme tekemä eikä Reserviläisliiton korkeimman johdon istuimiensa menettämisen pelossa muovaama kuten eräässä eteläisen Suomen suuressa piirilehdessä on viimeksi viime viikolla kirjoitettu. Rovaniemen vuosikokous teki Kokonaismaanpuolustus ry:n aloitteen johdosta päätöksen, jossa liiton hallitusta velvoitettiin käsittelemään järjestöjen välisen yhteistyön kehittämistä myönteisessä hengessä. Vaikka hallituksemme ei ole tämän jälkeen ollut koolla, on päätöksen johdosta ryhdytty käytännön toimenpiteisiin. Suomen Reserviupseeriliiton johdon kanssa viime viikolla käydyssä keskustelussa ilmeni, ettei sieltä puolelta ole odotettavissa uutta linjausta yhdistymisasiassa, vaikka yhteistyötä liittojen kesken halutaankin sinänsä edelleen kehittää ja jopa osin tiivistää. Tämä Reserviupseeriliiton linjaus on jokaisen luettavissa myös tuoreessa Reserviläinen-lehdessä. Liittotason asetelmat eivät siis tunnu 1970-luvun alun jälkeen juuri muuttuneen. Rovaniemen vuosikokouksessa käyty keskustelu kertoi mielestäni, etteivät asenteet ole maakunnallisella ja

5 5 paikallisellakaan tasolla juuri liikkuneet. Monissa Rovaniemellä pidetyissä puheenvuoroissa tuli nimittäin 1970-luvun tapaan esiin ajatus siitä, liittojen yhdistäminen on hyvä ja kannatettava ajatus mutta maakunnalliset piirit ja paikalliset yhdistykset pitää säilyttää erillään. Mielestäni tämä lähestymistapa kaataa koko asian ja poikkeaa perin juurin normaalista järjestökehityksestä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Reservin Aliupseerien Liiton muutos Reserviläisliitoksi. Avoimuuskehitys käynnistyi 1990-luvun alkuvuosina paikalliselta tasolta, jossa alettiin luopua yhdistysten sääntömuutoksilla sotilasarvosidonnaisesta jäsenyydestä. Seuraavaksi kehitys eteni piiritasolle, jossa alettiin perustaa yhteisiä piiriorganisaatioita. Lopulta alhaalta tullut muutospaine synnytti muutoksia liittotasolla kun vuoden 1995 lopulla tehdyllä sääntö- ja nimimuutoksella liitostamme tuli avoin maanpuolustusjärjestö. Mikäli valtakunnalliset maanpuolustusjärjestöt halutaan yhdistää, tulee paineen ja muutosvalmiuden tulla kaikkien asianosaisten järjestöjen osalta niiden järjestökentältä. Mikäli reserviupseerikerhot ja reserviläisyhdistykset alkavat paikkakunnilla kiihtyvään tahtiin yhdistyä, synnyttää se pian vastaavan muutoksen ensin piiri- ja sitten liittotasolla. Toistaiseksi tällaisesta muutoksesta ei ole juuri näkynyt merkkejä paikallistasolla. Rovaniemen vuosikokouksessa Kokonaismaanpuolustus ry:n yhdistämisesitys sai kannatusta muun muassa muutamalta pääkaupunkiseudun jäsenyhdistykseltämme. Muutamat puhujat kertoivat sen myös olevan Helsingin Reserviläispiirin kanta. Tämä asia ei ollut aiemmin liiton tiedossa mutta viime viikolla asianomaisen piirin puheenjohtaja vahvisti yhdistymiskannan Helsingin piirilehdessä. Tosin emme vieläkään tiedä, koska kyseinen piirihallituksen toimivaltaan kuuluva päätös on tehty ja, miksei sitä ole tuotu aiemmin liittohallituksemme käsittelyyn. Helsingin piirimme ja sen jäsenyhdistysten tulisikin nyt mielestäni näyttää konkreettista esimerkkiä tässä asiassa. Pääkaupunkiseudulla toimivien yhdistystemme tulisi lähestyä alueen upseerikerhoja ja esittää niille yhdistymistä. Edelleen Helsingin Reserviläispiirin tulisi tehdä vastaava esitys Helsingin Reserviupseeripiirille. Varsinkin piiritason yhdistymisellä saavutettaisiin pääkaupunkiseudulla merkittäviä taloudellisia säästöjä, sillä Helsingin piirien palveluksessa on kolme toimihenkilöä. Toiminnallisia ongelmia parinkaan toimihenkilön vähennyksen ei pitäisi tässä tapauksessa aiheuttaa, sillä muualla maassa reserviläispiirien ja reserviupseeripiirien palveluksessa on pääsääntöisesti vain yksi, yhteinen ja osapäiväinen toiminnanjohtaja.

6 6 Suomalaisen johtamisen keskeisiin periaatteisiin kuuluu johtaminen edestä. Mikäli Helsingin reserviläispiiri ja pääkaupunkiseudun reserviläisyhdistykset haluavat toimia muutoksen aikaansaajina maanpuolustusjärjestökentässä, tulisi niiden asettua itse muutoksen eturintamaan. Pitäisi elää niin kuin itse opettaa. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa juhlaväki. Vaikea on se vartiopaikka, jossa Suomen kansa on joutunut historiallista tehtäväänsä suorittamaan. Kautta vuosisatojen on tämä maa ollut verisenä taistelutantereena idän ja lännen välisissä kamppailuissa. Usein, kovin usein on tämä maa raastettu puhtaaksi, asuinsijat hävitetty, kodit poltettu ja jäljelle on jäänyt vain savuavia raunioita. Suomen kansa ei ole kaatunut, vaikeimmatkaan koettelemukset eivät ole kyenneet sitä nujertamaan, kodit on rakennettu uudelleen, metsittyneet pellot on perattu, ojat on kaivettu ja usko tulevaisuuteen on jälleen parantanut koettelemusaikojen haavat. Kärsimysten kylvöstä on kansaan vuosisatojen kuluessa syntynyt kaikki uhraava rakkaus Isänmaata, tätä tuhansien järvien ja humisevien metsien maata kohtaan. Nämä sanat kirjoitti jääkärieversti Viljo Tuompo vuonna 1930 ilmestyneessä kuvakirjassa Suomen sotaväki. Historialla on ollut taipumus toistaa itseään niin nytkin. Vuosikymmen noiden sanojen kirjoittamisen jälkeen tämä maa oli jälleen taistelujen näyttämönä. Tuossa taistelussa Te arvoisat sotiemme veteraanit näyttelitte pääosaa. Näyttelitte pääosaa siinä suuressa draamassa, jossa lopullisesti lunastettiin vain kaksi vuosikymmentä aikaisemmin taistellen saavutettu itsenäisyys. Talvi-, jatko- ja Lapin sodissa Te teitte lopullisesti muulle maailmalle selväksi sen, että Suomi on Itsenäinen kansakunta kansakuntien joukossa. Tänään, kun noista ajoista on kulunut jo lähes seitsemän vuosikymmentä, on meillä nuoremmilla vastuunkantajilla paljosta aihetta nöyrään kiitokseen, sillä se tie, joka tähän päivään on kuljettu, ei ole aina ollut kovin tasainen. On sanottu, että itsenäisyys on asia, jonka arvon tuntee vasta sitten, kun sen on menettänyt. Helposti arjen kiireessä ei tule muistaneeksi, että maamme Itsenäisyys on seurausta jostakin. Eläessämme nyt tasavaltamme pisintä rauhan ajan kautta, on hyvä jälleen kerran palauttaa mieliin ne lähtökohdat, joista sodan päätyttyä lähdettiin liikkeelle. Noin henkilöä ei enää saapunut rakentamaan tätä maata ylös sodan tuhoista. Haavoittuneita oli noin , heistä elinikäisesti Joka 16. mies oli sotainvalidi ja joka 17. nainen sotaleski. Joka 25. lapsi oli sotaorpo. Ja joka 9:s oli tuolloin kotinsa menettänyt evakko. Useimmat Teistä veteraanit menetitte läheisiänne ja ystäviänne. Kaikki Te menetitte elämänne parhaimmat vuodet, nuoruutenne.

7 7 Tänään, kun maamme lähes millä mittarilla tahansa mitattuna kuuluu maailman kärkimaiden joukkoon, meidän tulee muistaa se taival, joka tämän saavuttamiseen on vaadittu. Meidän nyt vastuussa olevien tulee vaalia sotiemme veteraanien perintöä niin aineellista kuin henkistäkin tänään ja myös sitten kun viimeinenkin iltahuuto on kuulunut. Meidän tulee pitää huolta siitä, että polut kansakuntamme pyhimmille paikoille sotiemme sankarihaudoille ja muistomerkeille eivät koskaan ruohotu. Runoilijan sanoin Hiljenny mieleni huomaamaan, sinivalkoisten lippujen loisto. Niistä kuvastuu ympäri Suomenmaan, sama vapauden viestien toisto. Historian antamalla valtakirjalla meillä on kiistämätön oikeus nostaa siniristilippumme salkoihin juhlapäivinä, kuten tänään. Kun me sen teemme nyt ja tulevaisuudessa, luokaamme katseemme lippuun nöyrinä ja alati tietoisina siitä, että sotiemme veteraanien työn tuloksena sen värit ovat yhä vapauden värit sininen ja valkoinen. Juhlivan yhdistyksen herra puheenjohtaja, arvoisat rouvat, hyvät herrat. Esitän Sodankylän Reserviläisille, yhdistyksen puheenjohtajalle ja jäsenille, Reserviläisliiton parhaimmat onnittelut lämpimän kiitokset viiden vuosikymmenen mittaisesta työstä suomalaisen reserviläisyyden, kotiseutunne ja samalla koko Isänmaamme hyväksi. Olkoon työllänne vastaisuudessakin täällä talvisen Lapin Suomen lipun vapauden värejä toistavassa, valkoisten hankien ja niiden ylle kaartuvan sinisen taivaan luomassa ympäristössä myötäinen tuuli ja aurinko toimintanne ylle paistakoon.