D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön. Myrskyistä myytteihin. Sunnuntaina 6.11.

Transkriptio

1 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Myrskyistä myytteihin Sunnuntaina Lea Tuuri, viulu Sonja Fräki, piano Järjestäjät Tukemassa DocMus-tohtorikoulu

2 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Ohjelma Myrskyistä myytteihin Maurice Ravel Sonate Posthume viululle ja pianolle (1897) ( ) Érik Satie Choses Vues à Droite et à gauche ( ) (sans lunettes) (1914) Choral Hypocrite Fugue à tâtons Autre choral Fantaisie musculaire Claude Debussy Sonaatti viululle ja pianolle g-molli (1917) ( ) Allegro vivo Intermède: fantasque et léger Finale: très animé Karol Szymanowski Myytit viululle ja pianolle op. 30 (1915) ( ) La Fontaine d'arethuse Narcisse Dryades et Pan Konsertoinnin ohessa taiteilija kertoo taiteellisesta työstään. Konsertin kesto noin 1 h 15 min. Ei väliaikaa. 2

3 Teokset Teosesittelyt Lea Tuuri Maurice Ravel ( ) Sonate Posthume viululle ja pianolle (1897) Baskilaisessa kylässä Cibouressa vuonna 1875 syntynyt Ravel oli tietoinen ja kiinnostunut laajasti eri musiikkityyleistä barokista flamencoon ja jazziin. Eklektismi ei vielä nuoruusvuosina tuonut mainetta ja kunniaa, vaan Ravelia alettiin pitää yhtenä ranskalaisen musiikin johtohahmoista vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksiosainen Sonate Posthume ei nimestään huolimatta ajoitu kuuluisan G-duuri-viulusonaatin jälkeen, eikä sitä löydetty postuumisti, vaan sonaatti oli nuoruudenteos, jonka päiväys ajoittuu huhtikuulle Tällöin Ravel opiskeli Pariisin konservatoriossa, jossa Ravelin opiskelukaveri, viulisti-säveltäjä Georce Enescu tiettävästi kantaesitti teoksen. Tämän jälkeen sonaatti jäi unholaan, kunnes teos julkaistiin vuonna Nuoruudenteoksiinsa Ravel kirjoitti saaneensa vaikutteita Érik Satielta sekä Emmanuel Chabrielta, mutta sonaatissa on pikemminkin kuultavissa vaikutteita Franckin harmonisesta kielestä ja Faurén lyyrisyydestä. Juuri Faurén sävellysoppiin Ravel siirtyi vuonna 1897 jouduttuaan eroamaan konservatorion piano-osastolta. Erottaminen sävellyslinjalta vuonna 1900 ei lannistanut nuorta säveltäjää, vaan hän jäi Faurén kuunteluoppilaaksi vuoteen Sonaatin alku enteilee säveltäjän kuuluisan pianotrion pahaenteisen unelmoivaa värimaailmaa, jota Ravel kuvaili baskilaiseksi. Vaikka sonaatin rakenne on klassinen esittely kehittely kertaus coda, sävellyksen alati vaihtuvat tahtilajit ja epämääräinen harmoninen sävelkieli enteilevät impressionismia. Érik Satie ( ) Choses Vues à Droite et à gauche (sans lunettes) (1914) Érik Satie, jonka syntymän 150-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna, tunnetaan eksentrikkona. Mutta hän oli myös aikansa edelläkävijä. Hän ehti kokeilla laajan kirjon erilaisia tyylilajeja, ja oli vaikutteena monille tyylisuuntauksille, kuten impressionismille, dada-liikkeelle, naivismille ja minimalismille. Satien sävellyksien muodon vapaus, harmonian kekseliäisyys, yksinkertaisuus ja varovainen ilmaus teki vahvan vaikutuksen aikakauden säveltäjiin, kuten Raveliin ja Debussyyn. 3

4 Useat Satien teokset parodioivat vanhoja oppeja ja Choses Vues à Droite et à gauche (sans lunettes) on yksi niistä. Teos parodioi akateemista musiikkikoulutusta, etenkin Pariisin Schola Cantorum -musiikkikoulun antia, josta Satie valmistui Vincent d'indyn luokalta. Choses Vues à Droite et à gauche on Satien ainoa sävellys viululle ja pianolle. Viulisti Marcel Chailleylle omistettu teos kantaesitettiin samaisen viulistin toimesta vuonna 1916, esitys siirtyi valmistumisesta ensimmäisen maailmansodan takia. Teoksen otsikko, osien nimet ja esitysmerkinnät ovat hupaisia, kuten otsikko Asiat nähtynä oikealta vasemmalle (ilman silmälaseja). Satien mielestä koraali symboloi protestanttista hartautta, mutta hänen omissa teoksissaan koraali ilmaisee tylsistyneisyyttä. Ensimmäinen osa, Choral Hypocrite (tekopyhä koraali) on vain kymmenen tahdin pituinen. Satien kommentin mukaan hänen koraalinsa ovat kuin Bachin, paitsi niitä on vähemmän ja ne eivät ole yhtä teennäisiä. Toisen osan Fugue à tâtons (haparoiva fuuga) tulee herättää esitysmerkintöjen mukaan mielikuvia herkästä & kohtalokkaasta (avec tendresse & fatalité) sekä kuivista & kaukaisista luista (les os secs & lointains). Kolmas osa, outre choral, lisättiin sarjaan vasta vuonna 1987 pianisti Robert Orledgen toimesta, joka myös löysi koraalin ja levytti sen viulisti Helen Sandersonin kanssa. Osa on valinnainen ja tänään se esitetään pianistin toiveesta. Sarjan päättää Fantaisie musculaire (lihaksikas fantasia), joka on ironinen irrottelu viuluvirtuoosisuutta ohjeistettuna esitysmerkinnöin laque comme un Chinois (lakattu kuin kiinalainen) ja très penaud (erittäin nolostuneesti). Osa kulminoituu kadenssiin, joka tulee soittaa innostuneesti (avec enthousiasme). Claude Debussy ( ) Sonaatti viululle ja pianolle g-molli (1917) Elämänsä loppuvaiheilla Debussy suunnitteli säveltävänsä kuuden sonaatin sarjan eri instrumenteille, joista viulusonaatti oli kolmas ja viimeinen valmistunut sävellys. Heinäkuussa 1916 Debussy kirjoitti Durandille yrittävänsä säveltää sairaudestaan huolimatta. Koska hän oli sairauden lisäksi masentunut sodasta ja sen vaikutuksesta ihmisiin, oli sävellysprosessi hidas ja työläs. Vaimolleen Emmalle omistettu sonaatti viululle ja pianolle valmistui vuonna huhtikuussa Debussy kantaesitti itse teoksen viulisti Gaston Pouletin kanssa toukokuussa Sonaatin fraasit ovat lyhyitä ja tempot ja tunnelmat vaihtuvat nopeasti. Ensimmäinen osa Allegro vivo on g-mollissa, vaikkakaan ei vakaasti. Sävellaji ja tempot vaihtelevat, kuten myös unelmoivat melodiat, jotka kiihtyvät tarmokkaaseen pulssiin. Pianotekstuurissa syntyy vaikutelma 4

5 Schubertin kaltaisesta säestyksestä. Toinen osa Intermède muodostuu oikukkaista impulsseista, jotka vaihtuvat ironisen intohimoisiin hetkiin, kuin Commedia dell'arten improvisoituja esityksiä mukaillen. Finalessa lennokkaasta pyrähtelystä, ensimmäisen osan uneliaasta pääteemasta ja humalaisesta maalaistanssista rakentuu kiihtyvä pyörre, joka tuo sävellyksen päätökseen. Teosta voi pitää impressionistisen viulurepertuaarin kulmakivenä. Karol Szymanowski ( ) Myytit viululle ja pianolle op. 30 (1915) Myytit op. 30 sävellettiin keväällä 1915 Puolan Zarudziessa. Sodan aikana valmistunut 3-osainen sarja on yksi Szymanowskin lempisävellyksistä, omaperäinen äänenväreiltään ja tekniikaltaan. Teos syntyi yhteistyössä viulisti Pawel Kochańskin kanssa. Szymanowski luo triptyykissä uudenlaisen viulutyylin, joka tuo uudenlaisia mahdollisuuksia sointiin soveltaen romanttista ilmaisua ja virtuositeettia. Uudenlaisten sointiyhdistelmien aikaansaamiseksi teoksessa hyödynnetään erilaisia glissandoja, neljäsosasävelaskeleita, kaksoishuiluääniä, tremoloja, pizzicatoja ja sul ponticello -soittoa. Myyteissä op 30. yhdistyy Antiikin Kreikan kirjallinen perinne Ranskan impressionistien sonoriteetteihin. Tyylillisesti sävellys ei kalpene muiden impressionistien, kuten Debussyn ja Ravelin rinnalla. Sarjan ensimmäinen osa, Fountain of Arethusa (Arethusan suihkulähde) on muistelma Sisilian Syrakusan kaupungin pienestä saaresta Ortigiasta, missä suihkulähde sijaitsee. Jumaltaruston mukaan luonnotar Arethusa pakenee joen jumala Alfeusta, joka kosiskelee Arethusaa rakkauden sokaisemana nähtyään hänet kylpemässä. Metsästyksen jumalatar Artemis suojelee Arethusaa muuntaen hänet lähteeksi. Piano imitoi veden liikettä luoden taustan Szymanowskin heleille melodioille. Toisessa osassa Narcissuksen tarina kertoo komeasta nuorukaisesta, joka on torjunut nymfi Ekhon rakkauden. Afrodite langettaa Narcissuksen päälle kirouksen, jossa hän hullaantuu omaan peilikuvaansa purossa. Kun ensimmäisen osan teemana on virtaava vesi, toisessa osassa vaikutelma syntyy peilityynestä vedestä. Uneksivat melodiat kulkevat laulavan osan läpi oikukkaan itserakkaissa tunnelmissa. Sarjan tuo päätökseen Dryades et Pan (Metsänneidot ja Pan), jossa metsän jumala Pan puoliksi vuohi, puoliksi ihminen jahtaa himokkaasti dryadeja, puiden haltijattaria, kunnes saa kiinni dryadi Syrinxin, joka Panin tavoittaessa ja koskettaessa häntä pyytää sisariaan muuntamaan itsensä kaislaksi rannalle. Pan ottaa muuntautuneen kaislan käteensä ja pettyneenä nymfin transformaatiosta huokaa kaislaan saaden 5

6 sen soimaan suloisesti. Haltioituneena kaislan soinnista hän leikkaa siitä itselleen ensimmäisen huilun ja nimeää sen Syrinxiksi. Sarjan päätösosassa tarinan kerronnan rooli korostuu vaihtelevilla sointikuvilla metsän kuhinasta kuumana kesäyönä, nymfien riehakkaaseen tanssiin ja Panin huilun luomaan pelkoon ja lumoon. Lea Tuuri Esiintyjät Viulisti Lea Tuuri (s. 1985) on esiintynyt solistina, kamarimuusikkona ja konserttimestarina Yhdysvalloissa, Israelissa, Intiassa ja laajalti Euroopassa. Hän on tehnyt nauhoituksia Warnerille, MTV3:lle ja YLE:lle. Yhteistyö säveltäjien, kuten Jyrki Linjaman ja Itzam Zapatan kanssa on poikinut sooloviuluteoksien kantaesityksiä. Parhaillaan Tuuri tekee taiteellisia jatko-opintoja Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulutusyksikössä. Hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Indiana University Jacobs School of Musicissa Bloomingtonissa ja New England Conservatoryssa Bostonissa, jossa hän suoritti Bachelor of Music -tutkinnon. A-tutkinnon hän suoritti erinomaisin arvosanoin Sibelius-Akatemiassa vuonna 2012 ja musiikin maisteriksi hän valmistui vuonna Tuuri on opiskellut Kaija Saariketun, Miriam Friedin, Tuomas Haapasen, Mi-Kyung Leen ja Géza Szilvayn johdolla. Huhtikuussa 2011 Tuuri perusti Amaya Trion pianisti Batia Murvitzin ja sellisti Lauri Rantamoijasen kanssa. Tuuri on soittanut Kuopion Kaupunginorkesterin, Lauttasaaren Sinfoniaorkesterin ja Länsi-Helsingin Kamariorkesterin solistina. Parhaillaan hän soittaa 1-viulussa Suomen Kansallisoopperan orkesterissa. Tuuri soittaa Stefan-Peter Greinerin vuonna 2000 rakentamaa viulua. Sonja Fräki Sonja Fräki (s. 1977) on aktiivisesti esiintyvä pianotaiteilija, joka tunnetaan niin solistina kuin kokeneena kamarimuusikkonakin. Fräkin ohjelmisto kattaa laajasti klassista perusrepertuaaria ja hän on myös innokas uuden musiikin tulkki. Hä- 6

7 nen erityisalaansa on Kalevi Ahon pianotuotanto, joka oli hänen taiteellisen tohtorintutkintonsa aihe. Fräki valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta syksyllä Hän on menestynyt lukuisissa kansainvälisissä pianokilpailuissa. Hän voitti vuonna 2008 kolmannen palkinnon Franz Liszt -kilpailussa Puolan Wroclawissa hän sai neljännen palkinnon Franz Schubert - pianokilpailussa Dortmundissa, jossa hänelle myönnettiin myös erikoispalkinto parhaasta Schubertin myöhäissonaatin esityksestä. Fräki on lisäksi palkittu kansainvälisessä Maj Lind -pianokilpailussa Helsingissä 2007 sekä Paderewski -kilpailussa Puolassa Sonja Fräki on esiintynyt solistina lukuisten orkesterien kanssa, kuten Turun filharmoninen orkesteri, Sinfonia Lahti, Neue Philharmonie Westfalen sekä Pomeranian Philharmonic Orchestra. Fräki on myös julkaissut kaksi soololevyä, joista viimeisin sisältää Kalevi Ahon soolopianotuotannon. Fräki toimii säestyksen lehtorina musiikkiopisto Juvenaliassa Espoossa sekä kamaripianistina Sibelius-Akatemiassa. DocMus-tohtorikoulu ja taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tavoitteena on taiteilija- ja tutkijaosaamisen korkeimman tason kehittäminen sekä korkeatasoisen musiikkikulttuurin vaaliminen ja uudistaminen. Tohtorikoulu toimii alansa kansainvälisenä, rajat ylittävänä suunnannäyttäjänä. Kaiken toiminnan tavoitteena on korkea kansainvälinen laatu. Tohtoriopiskelun painopisteenä voi olla taiteilijakoulutus, kehittäjäkoulutus tai tutkijakoulutus. Tutkinnon suorittanut henkilö on oman alansa ja sen tradition tunteva korkeatasoinen ja itsenäinen toimija sekä luova ja luotettava kehittäjä. Hän on tietoinen omasta osaamisestaan osana traditiota ja kykenee siksi sekä vaalimaan traditiota että kehittämään ja luomaan uutta. DocMusin koulutus ja tutkimus kohdistuvat pääosin esittävään säveltaiteeseen, sävellykseen ja musiikin teoriaan sekä kirkkomusiikkiin. Taiteellinen toiminta liittyy tyylillisesti länsimaisen taidemusiikin perinteeseen ulottuen antiikin musiikista uusimpaan uuteen. Esittävän säveltaiteen tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen painopisteitä ovat muusikkoustutkimus, esittämiskäytäntöjen historia, esittämisen historia ja esitysten empiirinen tutkimus sekä instrumenttipedagogiikan ja musiikki-instituutioiden tutkimus. Muita tutkimusaloja ovat musiikkisemiotiikka, post-tonaalinen musiikinteoria, musiikin filosofia, musiikin historia sekä psykodynaaminen näkökulma musiikkia ja luovuutta koskevien ilmiöiden tutkimuksessa. 7

8 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön D-vitamiinia! on syksyllä 2016 Keravan seurakuntasalissa järjestettävä konserttisarja. Konsertoinnin ohessa taiteilijat kertovat taiteellisesta työstään, liittyen erityisesti käsillä olevaan konserttiin. Konserttisarjan taiteilijat ovat valmistuneet musiikin tohtoreiksi Sibelius-Akatemian DocMus -tohtorikoulusta tai ovat parhaillaan suorittamassa tätä tutkintoa. Su klo 15 Klarinetin löytöretki Anne Piirainen, klarinetti, Eeva Oksala, viulu ja Kiril Kozlovsky, piano Lourié, Tchemberdji, Mustonen, Hatšaturjan Su klo 15 Kirkasta muotoa ja fantasiaa Tiina Karakorpi, piano Bach-Busoni, Gubaidulina, Schumann Su klo 15 Myrskyistä myytteihin Lea Tuuri, viulu ja Sonja Fräki, piano Ravel, Satie, Debussy, Szymanowski Su klo 15 Yliveto neliveto Pianoduo Junio Kimanen ja Anu Vehviläinen Mendelssohn, Brahms, Rahmaninov, Szymanowski Su klo luvun musiikin merkkipaalu Sibelius-Akatemian pianistit (opettajat, maisteri- ja tohtoriopiskelijat) Ligeti Konsertit Keravan seurakuntakeskuksessa (Papintie 6). Vapaa pääsy. Järjestäjinä Keravan kulttuuripalvelut, Sibelius-Akatemian DocMustohtorikoulu ja Keravan seurakunta. Tukemassa OP Keski-Uusimaa.