D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön. Vaellusvuodet Puhetta Pianolla

Transkriptio

1 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Kuva: Pekka Saarinen Vaellusvuodet Puhetta Pianolla Sunnuntaina Satu Elijärvi, piano Tukemassa

2 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Ohjelma Vaellusvuodet Puhetta Pianolla Robert Schumann ( ): Kreisleriana Op.16 (1838) I Äusserst bewegt II Sehr innig und nicht zu rasch III Sehr aufgeregt Franz Liszt ( ): Vaellusvuodet Annees de Pelerinage ( ) Osa I Sveitsi Chapelle de Guillaume Tell (Wilhelm Tellin kappeli) Au lac de Wallenstadt (Wallenstadtin järvellä) Pastorale (Pastoraali) Au bord d'une source (Lähteellä) Orage (Myrsky) Vallée d'obermann (Obermannin laakso) Eglogue (Eglogue) Le mal du pays (Koti-ikävä) Les cloches de Genève: Nocturne (Geneven kellot) Konsertoinnin ohessa taiteilija kertoo taiteellisesta työstään. Konsertin kesto on noin 1h 15 min. Ei väliaikaa.

3 Teokset Esittelytekstit: Satu Elijärvi Ystävykset ja kollegat Franz Liszt ja Robert Schumann sävelsivät 1830-luvulla soolopianolle musiikkia, jossa musiikillinen kertovuus sai uusia ulottuvuuksia. Ohjelmallisesta soolopianosarjasta tuli kukoistava lajityyppi. Ohjelmalliseksi ajatellaan musiikkia, jolla on tarkoitus kuvata jotakin ulkomusiikillista tapahtumaa tai tarinaa, ja johon on usein liitetty tekstiä. Lisztin Années de pèlerinage (Vaellusvuodet) käsittää kolme ohjelmallista pianosarjaa, joista konsertissa kuullaan ensimmäinen sarja. Sen lisänimi Sveitsi viittaa ajanjaksoon , jonka alkujaan Pariisin seurapiireissä kohdanneet Liszt ja silloinen kumppaninsa Marie d Agoult viettivät Sveitsissä. Ensimmäinen Vaellusvuosi muodostaa musiikillisen kerronnan laajan, draamallisen kehitysjanan tai -kaaren. Robert Schumann pianosarja Kreisleriana Konsertin aluksi kuullaan kolme fantasiaa Schumannin pianosarjasta Kreisleriana, op. 16. Fantasiat avaavat näkökulman katkelmalliseen tai fragmentaariseen musiikilliseen muotoon ja kertovuuteen. Schumann ei ole liittänyt Kreislerianaan tekstiä, mutta sen ohjelmallisuus ilmenee E. T. A. Hoffmannin samannimiseen esseekokoelmaan viittaavasta nimestä sekä tietyistä musiikillisista piirteistä. Hoffmannin tekstien inspiroima sarja koostuu kahdeksasta fragmentaarisesta fantasiasta. Fragmentaarisuus liitetään usein saksalaiseen varhaisromantiikkaan ja fragmentti erityisesti sen keskeiseen hahmoon Friedrich Schlegeliin, jolle epätäydellisyydessään täydellinen, romanttinen fragmentti oli tärkeä muoto. Schlegelin mukaan ääretöntä absoluuttia, romantiikan keskeistä teemaa, ei voi kuvata: absoluuttiin voidaan vain viitata fragmentein. Fragmentaarisuus vaikuttaa paitsi paikallisesti, myös Kreislerianan kokonaismuodon hahmossa: yhden draamallisen huipennuksen sijasta Kreisleriana sisältää useita vahvoja huippukohtia. Aloitussävellaji d-molli palaa takaisin vasta viimeisen fantasian huipennuksessa, jossa näin syntyvä kehä [Kreis] ikään kuin sulkeutuu. Ensimmäisen fantasian välittömästi mukaansatempaava tekstuuri antaa vaikutelman, että Kreisleriana alkaa keskeltä kertomusta, suoraan tapahtumien pyörteestä. Liszt taas aloittaa ensimmäisen Vaellusvuotensa juhlallisella aloituseleellä, kolmella fanfaarimotiivilla.

4 Schumannin pianonsoiton on kuvailtu kuulostaneen siltä kuin pedaali olisi koko ajan puolittain alhaalla, ja musiikilliset kuviot tai muotoilut ikään kuin sulautuisivat toisiinsa. Melodian Schumann eriytti soinnillisesti muusta tekstuurista. Kreislerianassa on Schumannin yllättäviäkin pedaalimerkintöjä, joita pidän arvokkaina vihjeinä Schumannin soinnilliskarakteristisesta ajattelusta. Schumannin soiton kuvauksesta ja pedaalimerkinnöistä voi päätellä, että runsas pedaalinkäyttö ja sulavuus korostavat usein piirteitä, jotka liitetään myös epätodellisuuden, unenomaisen kauneuden ja outouden estetiikkaan. Samankaltaisia, hieman yliluonnollisiakin tunnelmia sekä aiheita esiintyy Schumannin lempikirjailijoilla Jean Paulilla ja Hoffmannilla. Outoutta tai yliluonnollisuutta voi soittaessa korostaa pedaalin käytöllä ja soinnillisilla ratkaisuilla, kuten tekstuurin sulavuutta korostamalla, sekä musiikin rytmisen tason manipulaatiolla, joka yhdistyy vaikkapa uhan, jännityksen tai pelon aiheuttamiin kehollisiin reaktioihin kuten tärinään tai pulssin kiihtymiseen. Halusin huomioida Kreislerianassa piilevän unenomaisuuden, epätodellisuuden ja outouden, sillä se näyttäytyy minulle olennaisena osana sekä sen tunnelmaa, että schumannilaista, sulavaa soittotyyliä. Myöhemmin Sigmund Freud käsitteli outoa, kammottavaa ja yliluonnollista nimeten ilmiön termillä Das Unheimliche, kammottava. Franz Liszt ohjelmamusiikki ja deklamoiva pianonsoitto Lisztin ensimmäisen Vaellusvuoden ohjelmallisuuden taustalta löytyy sekä omaelämäkerrallisia aineksia että kirjallisia vaikutteita: tekstifragmentteja Schilleriltä, Byronin Childe Harold s Pilgrimage -runoelmasta sekä Senancourin epistolaarisesta romaanista Obermann. Tekstifragmentit luovat taustaa, tunnelmaa ja kehystä musiikilliselle kerronnalle. Tekstien yhteispituuden vuoksi niitä ei kuitenkaan ole liitetty konserttiohjelmatekstin yhteyteen. Pianosarjan laajassa kertovassa kaaressa voi tunnistaa Goethen Wilhelm Meisterin ja sen kehityskertomuksellisen idean. Kehityskertomuksessa [Bildungsroman] seurataan päähenkilön luonteen kehittymistä erilaisten kokemusten kautta. Vaellusvuosien esteettisessä karakteristiikassa on alusta asti läsnä subliimi tai ylevä. Se on esteettinen kategoria ja tunnetila, joka voi ilmetä esimerkiksi jonkin luonnonilmiön tai -katastrofin kirvoittamana, ihailun ja kauhun tunteiden sekoituksena ihmiselle käsittämättömän mittakaavan edessä. Ylevä voi ilmetä Vaellusvuosien huippukohtien ekstaattisuudessa tai karakterien jylhyydessä ja jaloudessa.

5 Lukuisissa Lisztin pianonsoittoa ylistävissä kuvauksissa mainitaan muun muassa hänen ainutlaatuinen pianistinen deklamaationsa, jonka rinnalla muiden pianistien musiikillisretorinen ilmaisu vaikutti pieneltä ja vaatimattomalta. Deklamoivuus on ajateltavissa ylevän kautta musiikillisen puheen sublimoituneena muotona: se on lausunnan ja laulunomaisuuden välillä seilaava suureellinenkin soittotyyli, jolla korostetaan erityisesti melodisten kulkujen vaikuttavuutta ja ylevyyttä. On luontevaa, että ylevä liittyy ensimmäisen Vaellusvuoden kirjallisiinkin taustoihin: Lisztin läheinen ystävä, kirjailija George Sand ylisti Senancourin Obermanniin kirjoittamassa esipuheessaan sen kuvaamaa ihmiskohtaloa surussaan majesteettiseksi ja rappeutuneisuudessaan subliimiksi. Goethen Wilhelm Meisterin taustalla koen linkin henkisen kehityksen ja ylevöitymisen välillä, sekä yhteyden ylevän ja saksalaisen idealismin kanssa. Yhteys liittyy idealismin keskeisimmän nimen, Hegelin vaikutukseen Goethen taustalla. Liszt pianosarja Vaellusvuodet Koen Lisztin ensimmäisen Vaellusvuoden draamallisena ja sen osat ehyinä, kohtauksen kaltaisina. Niitä esitetäänkin usein erillisinä. Sankarillisen Wilhelm Tellin jälkeen kuullaan kolme idyllistä osaa. Idylli rikkoutuu Myrskyssä ja musiikillinen draama huipentuu Obermannissa. Sen suunta kääntyy laskevaksi lyyrisessä Egloguessa. Traaginen Koti-ikävä vihjaa otsikkonsakin kautta, että jotain on myös menetetty, mutta takaisin ei liene paluuta. Sarjan ekspressiivisessä muodossa voi nähdä yhtäläisyyksiä klassiseen draaman sekä siinä vaikuttavan peripeteian kanssa, jossa toiminnan suunta vaihtuu lopullisesti sen jälkeen, kun asioiden todellinen laita on havaittu. Ensimmäisessä Vaellusvuodessa näkyy Lisztin pyrkimys määrittää muotoa sisällön ehdoilla. Vaeltajahahmo, joka kuuluu romantiikan aiheistoon, ja johon Liszt tuntuu samaistuneen, tavataan eräänlaisena musiikillisena kokijana tai persoonana aluksi Wilhelm Tellin kappelissa. Osan mottona on kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Marie d Agoult luonnehti Wallenstadtin järvellä osaa sanoen, että Franz sävelsi hänelle melankolisen kappaleen, jota d Agoult ei voinut kuunnella liikuttumatta. Pastoraalissa Vaeltajan voi kuvitella kuulevan alhaalta laaksoista etäisiä kaikuja ylös vuorenrinteille. Lähteellä jäljittelee veden pulppuilua, mutta voi ilmentää myös monenlaista veteen liittyvää hengellistä symboliikkaa ikuisen tai uuden elämän lähteenä. Schillerin tekstifragmentti mainitsee nuoren luonnon leikin,

6 jonka voi tulkita myös konkreettisemmaksi viittaukseksi uuden elämän alkuun: d Agoult odotti heidän esikoistytärtään osan ensiversion sävellyksen aikoihin. Idylli rikkoutuu Myrskyssä. Obermannin laakso muodostuu sarjan draamalliseksi keskusosaksi. Obermannin laaksossa Liszt myös toteutti ensimmäisen kerran uuden musiikillisen kerronnan muodon. Kyseessä oli myöhemmin orkesterimusiikkiin vakiintuva lajityyppi; orkesterirunoelma eli sinfoninen runo, joka kehittyi Lisztin pyrkimyksestä antaa sisällön määrätä muotoa. Liszt poetisoi sävelmaalailullaan kenties henkilökohtaistakin problematiikkaa, jota kuvaavat esimerkiksi fragmenttien kysymykset kuka olen, mitä haluan luonnolta, sekä tekstissä ilmenevä pelko siitä, että kuolee tulematta kuulluksi. Jo melodian ensitahdeissa ja läpi koko Obermannin kuullaan lainaukset Franz Schubertin liedistä Der Wanderer (D. 489). Melodialainaukset ovat laulun tekstikohdista Wo bist du [missä olet] ja Wo, immer wo [missä, oi missä]. Sävellajin kääntyessä duuriin Vaeltaja tuntuu kuitenkin löytävän oikean suunnan ja päättäväisyytensä. Egloguessa eli klassisessa paimenlaulussa esiintyy Lisztin hengellisaiheisessa tuotannossa yleinen musiikillinen viittaus, josta Liszt itse puhui vanhoina katolisina sävelinä, jotka olen kirjoittanut sävellyksiini uudelleen ja uudelleen. Kyseessä on viittaus katolisen hymnin alkutekstiin ja -säveliin, niin sanottu Crux fidelis -viittaus [uskollinen risti]. Sen voi ajatella ohjaavan ja suojaavan Vaeltajan matkaa. Koti-ikävä saattaa heijastella monenlaista haikeutta, voihan romantiikan kaihon tulkita myös kaipaukseksi kohti saksalaisen idealismin ääretöntä, absoluuttia. Kellojen soitto toistuu läpi sarjan monimerkityksellisesti. Ensimmäinen Vaellusvuosi päättyy Geneven kellojen lempeään soittoon. Kappaleen ensiversio oli omistettu Lisztin esikoistyttärelle Blandinelle, joka syntyi Genevessä joulukuussa Kenties Vaeltaja saavuttaa sen myötä henkisen etapin. Geneven kellojen ensiversion tekstifragmentissa todetaan: En elä enää vain itselleni, vaan minusta tulee osa kokonaisuutta. Taiteilijaesittely: Satu Elijärvi Kun kaksi vuotta sitten aloitin DocMus-opinnot, eräässä seminaarissa pohdittiin, mitä musiikki on. Minulla oli asiasta näkemys, joka on sittemmin onnellisesti kadonnut opintojen myötä kohtaamaani informaatiotulvaan. Innostuksen siivittämänä tein vaaditut tukiaineopinnot suunniteltua rivakammin, joten kuluvan, kolmannen opintovuoden aikana keskityn enemmän tutkinnon taiteelliseen puoleen. Kaksi

7 ensimmäistä, Robert Schumannin ja Franz Lisztin pianomusiikkia sisältävää tutkintokonserttiani ovat ja Musiikkitalon Camerata-salissa. Soitan myös Taideyliopiston Musiikkia ja filosofiaa -luentokonsertissa Sibelius- Akatemian Wegelius-salissa , jossa Hanne Appelqvist puhuu aiheesta Mitä puhdas musiikillinen muoto voi kertoa maailmasta. Pohjoismaista musiikkia viulu-pianoduolle saan soittaa toimiessani pianistina DocMus-kollegani, viulisti Sebastian Silènin ensimmäisessä jatkotutkintokonsertissa. Kaiken soittamisen keskellä aion raivata aikaa myös kirjoittamiselle ja lukemiselle. Musiikin olemus mietityttää ja ihmetyttää minua huomattavasti enemmän kuin opintojen alussa. DocMus-tohtorikoulu taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tavoitteina ovat taiteilija- ja tutkijaosaamisen korkeimman tason kehittäminen sekä korkeatasoisen musiikkikulttuurin vaaliminen ja uudistaminen. Tohtorikoulu toimii alansa rajat ylittävänä suunnannäyttäjänä tavoitteena korkea kansainvälinen laatu. Tohtoriopiskelussa painopisteenä on joko taiteilijakoulutus, kehittäjäkoulutus tai tutkijakoulutus. Musiikin tohtori tuntee oman alansa ja sen tradition, on korkeatasoinen ja itsenäinen toimija sekä luova ja luotettava kehittäjä. Osaamisellaan hän kykenee vaalimaan traditiota ja samalla kehittämään ja luomaan uutta. DocMusin koulutus ja tutkimus kohdistuvat pääosin esittävään säveltaiteeseen, sävellykseen ja musiikinteoriaan sekä kirkkomusiikkiin. Taiteellinen toiminta liittyy tyylillisesti länsimaisen taidemusiikin perinteeseen ulottuen antiikin musiikista uusimpaan uuteen. Esittävän säveltaiteen tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen painopistealueita ovat muusikkoustutkimus, esittämiskäytäntöjen historia, esittämisen historia ja esitysten empiirinen tutkimus sekä instrumenttipedagogiikan ja musiikkiinstituutioiden tutkimus. Muita tutkimusaloja ovat musiikkisemiotiikka, posttonaalinen musiikinteoria, musiikin filosofia, musiikin historia sekä psykodynaaminen näkökulma musiikkia ja luovuutta koskevien ilmiöiden tutkimuksessa.

8 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Keravalla Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Sunnuntai klo 15 Satu Elijärvi, piano Vaellusvuodet Puhetta Pianolla Robert Schumann, Franz Liszt Sunnuntai klo 15 Jyrki Myllärinen, kitara ja Harri Kuusijärvi, harmonikka Tuoretta Musiikkia ja Uusia Nuottikuvia Jukka Tiensuu, Sauli Zinovjev, Earle Brown Sunnuntai klo 15 Lucy Abrams, klarinetti ja Naoko Ichihashi, piano Säveltäjien Vihjeitä Suomesta ja Amerikasta Uljas Pulkkis, Libby Larsen, Einojuhani Rautavaara, Markku Klami, Steven Stucky Sunnuntai klo 15 Miritza Lundberg, viulu ja Kiril Kozlovsky, piano Lumoavan Viulun Legenda Fritz Kreisler (Dvořák), Sylvie Borodova, Kiril Lambov, Alexander Glazunov, Andrei Petrov, Mikhail Erdenko, Sergei Rahmaninov, Pjotr Tchaikovski