RAPORTTEJA. Lakisääteiset eläkkeet. Pitkän aikavälin laskelmat Eläketurvakeskuksen raportteja 2007:2 RAPORTTEJA

Transkriptio

1 R RAPORTTEJA Lakisääteiset eläkkeet Pitkän aikavälin laskelmat 2007 Eläketurvakeskuksen raportteja 2007:2 RAPORTTEJA

2 Peter Biström, Kalle Elo, Tapio Klaavo smo Risku ja Hannu Sihvonen Lakisääteiset eläkkeet Pitkän aikavälin laskelmat 2007 Eläketurvakeskuksen raportteja 2007:2

3 Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi (09) Pensionsskyddscentralen PENSONSSKYDDSCENTRALEN Tfn Fax (09) Finnish Centre for Pensions F Eläketurvakeskus Finland Tel Fax Punamusta Helsinki 2007 SBN (sid.) SBN (PDF) SSN

4 LUKJALLE Suomen lakisääteiset eläkkeet muodostuvat työ- ja kansaneläkkeestä sekä sotilasvamma-, liikennevakuutus- ja tapaturmaeläkkeistä. Raportissa esitetään laskelmat näiden lakien mukaisen eläkemenon ja keskimääräisen etuustason kehityksestä pitkällä aikavälillä. Lisäksi raportti sisältää laskelmat yksityisalojen työeläkkeiden rahoituksesta. Eläketurvakeskuksen aiempi vastaava raportti ilmestyi Tämän jälkeen pitkän aikavälin laskelmaa on päivitetty vuosittain, mutta päivitettyjä laskelmia ei ole julkaistu kattavana raporttina. Vuoden 2004 raportissa tulevat eläkemenot laskettiin vuoden 2005 alussa voimaan tulleen lainsäädännön mukaisesti. Tämän jälkeen eläkelainsäädäntöä ei ole muutettu tavalla, joka vaikuttaisi oleellisesti menokehitykseen. Sen sijaan työntekijän eläkelain rahoitusta uudistettiin lakimuutoksilla kuluvan vuoden alusta lähtien. Rahoitusuudistus on otettu huomioon TyEL:n rahoituslaskelmassa. Raportin laskelmat on tehty Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin suunnittelumallilla. Tapio Klaavo ja smo Risku ovat tehneet menolaskelmat ja Peter Biström rahoituslaskelmat. Hannu Sihvonen ja Kalle Elo ovat vastanneet rekisteritietojen keräämisestä laskelmaan. smo Risku on kirjoittanut raportin. Helsingissä Peter Biström, Kalle Elo, Tapio Klaavo, smo Risku ja Hannu Sihvonen.

5 ABSTRAKT

6 ABSTRAKT Suomen lakisääteiset eläkkeet muodostuvat työ- ja kansaneläkkeestä sekä sotilasvamma-, liikennevakuutus- ja tapaturmaeläkkeistä. Raportti sisältää laskelmat näiden lakien mukaisen eläkemenon ja keskimääräisen etuustason kehityksestä sekä yksityisalojen työeläkkeiden rahoituksesta vuoteen Keskeisimpien oletusten vaikutus tuloksiin esitetään herkkyyslaskelmien avulla. Raportin tulokset on laskettu Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin suunnittelumallilla. Malli jäljittelee eläkejärjestelmän toimintaa ja sen avulla voidaan tehdä laskelmia eläkejärjestelmän ennuste- ja suunnittelutarpeisiin. Laskelmissa eläkelainsäädäntö ja muut säännökset pysyvät muuttumattomina tarkastelujakson loppuun saakka. Laskenta perustuu ikä- ja sukupuolikohtaiseen keskiarvotekniikkaan. ABSTRACT The Finnish statutory pensions consist of the earnings-related pension and the national pension as well as military injuries pensions and pensions from workers compensation insurance and from motor liability insurance. The report includes calculations of the development in pension expenditure under these pension acts and in the average benefit level in the long term as well as calculations of the financing of private-sector earnings-related pensions. The effects of the most important assumptions on the results are presented through sensitivity calculations. The results of the report have been calculated using the long-term planning model of the Finnish Centre for Pensions. The model imitates the functioning of the pension scheme and through this model it is possible to make calculations for the forecasting and planning needs of the pension scheme. The pension legislation and other stipulations are assumed to remain unchanged until the end of the calculation period. The calculations are based on an average technique by age and by gender.

7 TVSTELMÄ Raportissa esitetään Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmat lakisääteisten eläkemenojen ja keskimääräisen eläketason kehityksestä. Yksityisen alojen työeläkelakien osalta raportti sisältää myös rahoituslaskelman, jonka keskeisimpiä tuloksia ovat TyEL-maksun ja -varojen kehitys. Varsinaisen raportin laskelmissa eläkelainsäädännön ja muut säännökset pysyvät muuttumattomina laskentajakson loppuun saakka. Raportin liitteenä esitetään kuitenkin kaksi laskelmaa, jotka poikkeavat vallitsevasta lainsäädännöstä. Näissä laskelmissa ratkaistaan kiinteä maksutaso, joka vuodesta 2008 sovellettuna riittää työeläkemenojen rahoittamiseen pysyvästi. Peruslaskelman väestökehitys seuraa vuoteen 2040 Tilastokeskuksen keväällä 2007 julkaisemaa ennustetta, tästä eteenpäin väestöennustetta on jatkettu Eläketurvakeskuksessa. Ennusteen mukaan 62-vuotiaiden eliniän odote nousee nykyisestä 22 vuodesta vuoteen 2030 mennessä 3,5 vuotta ja vuoteen 2075 runsaat 7 vuotta. Työikäisen väestön määrä supistuu 2030 luvun alkuun asti, mutta ei siitä eteenpäin. Vanhushuoltosuhde lähes kaksinkertaistuu nykyisestä neljänneksen tasosta vuoteen 2030 mennessä, minkä jälkeen se kasvaa vielä hitaasti. Peruslaskelmassa työllisyysasteen oletetaan nousevan vuoden prosentin tasosta 71 prosenttiin vuonna 2025 ja 72 prosenttiin laskentajakson loppupuolella. Työllisyyden paranemisen taustalla on työttömyyden aleneminen ja eläkkeellesiirtymisiän myöhentyminen. Eläkkeellesiirtymisiän odotteen oletetaan nousevan vuoden 2005 eläkeuudistusta edeltävältä 59 vuoden tasolta 3 vuotta, ja nykyisin vallitsevalta tasolta 2,4 vuotta laskentajakson loppupuolelle tultaessa. Elinajan ja eläkkeellesiirtymisiän odotteiden kasvu merkitsee, että laskentajakson lopussa keskimääräinen eläkkeellä oloaika on lähes 5 vuotta nykyistä pidempi. Peruslaskelmassa reaalinen ansiotason kasvuvauhti on 1,75 prosenttia vuodessa ja reaalinen eläkevarojen tuotto on 4,0 prosenttia vuodessa. Vanhuus- ja leskeneläkkeiden suuruus sopeutetaan 62 vuotta täyttäneiden elinajan odotteen muutokseen elinaikakertoimen avulla. Vuonna 2025 elinaikakertoimen arvo on 0,9 ja laskentajakson lopussa vuonna 2075 se on vajaa 0,8. Koko talouden työeläkemenot kasvavat suhteessa palkkasummaan nykyisestä lähes 23 prosentista runsaaseen 34 prosenttiin 2030 mennessä, tämän jälkeen eläkemenoprosentti alenee 4 prosenttiyksikköä laskentajakson loppuun mennessä. Työeläkemenojen kasvu on seurausta vanhuuseläkemenon kasvusta. Lakisääteiset

8 kokonaiseläkemenot ovat nykyisin 11 prosenttia BKT:sta, korkeimmillaan osuus nousee runsaaseen 15 prosenttiin 2030-luvulla. Tämän jälkeen eläkemenojen BKT-osuus alenee laskentajakson loppuun mennessä 2 prosenttiyksikköä. Laskentajakson aikana keskimääräisen eläkkeen ostovoima lähes kolminkertaistuu 1200 eurosta runsaaseen 3000 euroon. Työeläkeosan ostovoima kasvaa ansiotason kasvun myötä. Kansaneläkeosan suuruus sen sijaan pysyy koko laskentajakson ajan lähellä 200 euroa. Suhteessa keskipalkkaan keskimääräinen eläke nousee vielä 2020-luvun alkuun saakka työeläkelakien voimaan tulon vuoksi. Tästä eteenpäin suhteellinen eläketaso alenee. Tärkeimpiä syitä ovat elinaikakerroin ja ansiotasoa hitaammin kasvava kansaneläkeindeksi luvun alkupuolella keskimääräisen eläkkeen ja ansiotason suhteessa on palattu nykytasolle. 68-vuotiaiden suhteellinen eläketaso nouse vielä vajaan kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen se kääntyy alaspäin elinaikakertoimen vaikutuksesta. TyEL-maksu nousee nykyisestä 21 prosentin tasosta 2030-luvun alkuun mennessä runsaat 4 prosenttiyksikköä, jonka jälkeen maksu ei enää juurikaan muutu. Samaan aikaan TyEL:n eläkemeno nousee 12 prosenttiyksikköä. TyELvarat kasvavat suhteessa palkkasummaan 2030-luvun alkuun saakka. Nykyisin varat ovat 1,8 kertaa palkkasumma ja vuonna ,4-kertaiset. Tämän jälkeen varojen suhde palkkasummaan ei muutu paljoakaan. Nykyiseen maksutasoon verrattuna TyEL-maksun korotustarve on vajaa 3 prosenttiyksikköä, jos maksutasoa nostetaan välittömästi. Koko työeläkejärjestelmän tasolla kokonaismaksutason korotustarve on alle prosentti työtuloista. Vuonna 2005 kaikkien työeläkkeiden rahoittamiseksi kerätty kokonaismaksutulo oli 26,6 prosenttia työtuloista. Raportissa tutkitaan tulosten herkkyyttä muutamien väestö- ja talousoletusten suhteen. Eliniän odotteen kehityksellä ei ole merkittävää vaikutusta eläkemenoihin tai maksuihin. Se vaikuttaa kuitenkin elinaikakertoimeen ja siten eläketasoihin. Jos kaikki 63 vuoden ikään asti työelämässä jatkaneet olisivat töissä 68 vuoden ikään asti, nähtävissä oleva työeläkemenojen nousu lykkäytyisi viidellä vuodella. Taso jolle menoprosentti lopulta nousee, ei kuitenkaan riipu vanhuuseläkkeen aloittamisiästä, sen sijaan keskimääräinen etuustaso on pitkällä aikavälillä riippuvainen siitä milloin vakuutetut siirtyvät vanhuuseläkkeelle. Peruslaskelman mukaan TyEL-maksun nostotarve on runsas 4 prosenttiyksikköä 2030-luvun alkuun mennessä. Viiden prosentin reaalituotto merkitsisi, että TyEL-maksun nostotarve olisi runsas prosenttiyksikkö. Kolmen prosentin

9 reaalituotto sen sijaan merkitsisi, että TyEL-maksua olisi nostettava 2030-luvun alkuun mennessä runsaalla 6 prosenttiyksiköllä. TyEL:n rahoitustekniikkaa muutettiin vuoden 2007 alusta lähtien siten, että sijoitustuottojen avulla tehtäviä vanhuuseläkevastuun korotuksia voidaan kohdentaa ikäkohtaisesti. Kaikille vakuutetuille tasaisesti toteutettavat vastuuvelan korotukset olisivat voineet johtaa siihen, että TyEL-maksu nousisi tarpeettoman korkealle samaan aikaan kun eläkevastuut ja varat paisuvat. Kohdentamalla korotukset vanhoille vältytään tältä ongelmalta. Peruslaskelmassa kansaneläkkeet seuraavat puolittain hintatason ja puolittain ansiotason muutosta. Laskentajakson aikana kansaneläkemenojen BKT-osuus puolittuu vajaasta 2 prosentista vajaaseen prosenttiin, vaikka samaan aikaan väestöllinen vanhushuoltosuhde kaksinkertaistuu. Puhdas hintaindeksi merkitsisi kansaneläkemenon BKT-osuuden kutistumista laskentajaksolla puoleen prosenttiyksikköön. Täysi ansiotasoindeksi vuodesta 2012 lähtien merkitsisi sen sijaan kansaneläkkeiden BKT-osuuden lievää kasvua laskentajakson aikana. Nykyisin kansaneläkkeet muodostavat noin 15 prosenttia lakisääteisistä eläkkeistä. Täydestä ansioindeksistä huolimatta kansaneläkkeiden osuus eläkkeensaajien eläketuloista supistuisi vakuutettujen ikärakenteen vuoksi. Eläketurvakeskuksen edellinen pitkän aikavälin raportti julkaistiin vuonna Näkemys työeläkemenoprosentin kehityksestä 2030 luvulle saakka on muuttunut vain vähän. Pidemmällä aikavälillä eläkemenoprosentti jää kuitenkin uuden laskelman mukaan yli 2 prosenttiyksikköä edellisen laskelman tasoa matalammaksi. Korkeamman syntyvyyden ja maahanmuuton takia palkkasumman kasvu pitkällä aikavälillä on uudessa laskelmassa vuoden 2004 laskelmaa suurempi. TyEL-maksun pitkän aikavälin taso on uudessa laskelmassa runsas kaksi prosenttiyksikköä matalampi kuin vuoden 2004 laskelmassa. Uudessa laskelmassa eläkevarojen reaalituotto on neljä prosenttia eli puoli prosenttiyksikköä vuoden 2004 laskelmaa enemmän.

10 SSÄLTÖ 1 Johdanto 11 2 Lakisääteisten eläkkeiden määräytyminen ja rahoitus Raporttiin sisältyvät eläkelait Eläkkeiden määräytyminen ja eläkelajit Rahoitus 18 3 Laskentamalli ja peruslaskelman oletukset Laskentamallin rakenne Väestöennuste Työllisyys ja eläkkeellesiirtymisikä nflaatio, ansiotason kasvu ja eläkevarojen tuotto Tiivistelmä oletuksista 31 4 Peruslaskelma Työeläkemeno Lakisääteiset kokonaiseläkemenot Eläkkeensaajien lukumäärä ja keskieläke Yksityisalojen työeläkkeiden rahoitus 48 5 Herkkyysanalyysia Kuolevuus Vanhuuseläkkeen alkamisikä Eläkevarojen tuotto TyEL-vastuun täydennykset Kansaneläkeindeksi 67 6 Vertailua vuoden 2004 raporttiin 70 Kirjallisuus 74 Liitteet 75

11 10 ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA

12 1 JOHDANTO Tässä raportissa esitetään Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmat lakisääteisistä eläkemenoista, keskimääräisestä etuustasosta ja yksityisalojen työeläkkeiden rahoituksesta. Tarkasteltavat lakisääteiset eläkkeet ovat työ- ja kansaneläke sekä sotilasvamma-, sotilastapaturma-, liikennevakuutus- ja tapaturmavakuutuslain perusteella maksettavat eläkkeet (SOLTA-eläkkeet). Työeläkevakuutus kattaa lähes kaiken palkansaajien ja yrittäjien ansiotyön. Työeläkkeen avulla pyritään varmistamaan vakuutetun ja hänen perheensä kohtuullinen toimeentulo suhteessa työaikaisiin ansioihin vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta. Kansaneläkkeen tehtävä on varmistaa kaikille kansalaisille vähimmäistoimeentulo vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta. SOLTA-eläkkeet täydentävät lakisääteistä eläketurvaa tiettyjen erityisriskien varalta. Vuonna 2006 kaikista lakisääteisistä eläkkeistä 82 prosenttia oli työeläkkeitä, 15 prosenttia kansaneläkkeitä ja 3 prosenttia SOLTA-eläkkeitä. Esiteltävät laskelmat on tehty Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskentamallilla ja ne kuvaavat lakisääteisten eläkkeiden kehitystä voimassa olevan lainsäädännön, alempiasteisten säädösten ja vallitsevien käytäntöjen mukaisesti. Erityisesti työeläkelainsäädäntö on sisällytetty malliin yksityiskohtaisesti. Työntekijän eläkelain mukaisten rahastoitujen eläkkeiden ja kansaneläkkeiden korotusten osalta raportissa esitetään erilaisten politiikkavaihtoehtojen tuloksia. Taloudellisen käyttäytymisen kuvaukset, esimerkiksi työllisyyden kehitys, ovat mallissa oletuksia eivätkä tuloksia. Peruslaskelman väestö seuraa Tilastokeskuksen keväällä 2007 julkaisemaa ennustetta, lisäksi raportissa tutkitaan vaihtoehtoisten väestöennusteiden vaikutusta. Vastaavasti peruslaskelman talouskehitys noudattaa tiettyä uraa, ja vaihtoehtolaskelmissa tutkitaan tulosten herkkyyttä keskeisimpien taloudellisten oletusten suhteen. Raportin keskeisimpiä tuloksia ovat lakisääteisten eläkemenojen, keskimääräisen eläketason sekä TyEL-maksun ja -varojen kehitys. Esitettävät tulokset ovat annetuille väestö- ja talousoletuksille ehdollisia laskelmia. Eläkejärjestelmän tuleva kehitys vastaa raportin tuloksia, jos laskelmaa varten tehdyt oletukset väestön ja talouden kehityksestä toteutuvat eikä eläkelainsäädäntöä muuteta. Eläketurvakeskuksen edellinen pitkän aikavälin raportti on vuodelta Käsillä olevaa raporttia on laajennettu siten, että se sisältää laskelmat keskimääräi- ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA 11

13 sen eläketason ja kansaneläkemenon kehityksestä. Myös vuosittain kartutettavien eläkkeiden arvon laskenta on uutta. Raportin laskentajakso ulottuu vuoteen Useiden vuosikymmenien tarkasteluhorisontti on tarpeen, koska eläkelainsäädäntö on erittäin pitkävaikutteista. Vaikka TEL:n voimaantulosta on kulunut 45 vuotta, elämme yhä lain voimaantulovaihetta. Suuri osa maksussa olevista TEL-eläkkeistä on yhä vajaita siinä mielessä, että ne eivät perustu täyden työuran mukaiseen karttumaan. Alkavat TEL:n vanhuuseläkkeet ovat voineet olla täysiä vuodesta 2002 lähtien. Raportin sisältö on seuraava. Luvussa 2 kuvataan Suomen eläkelainsäädännön keskeisimpiä piirteitä. Luvussa 3 esitellään laskentamalli ja tulevaisuutta koskevat oletukset. Peruslaskelman mukaiset tulokset esitellään luvussa 4 ja luvussa 5 esitetään tulosten herkkyys joidenkin väestö- ja talouskehitystä koskevien oletusten suhteen. Luvussa 6 verrataan käsillä olevan raportin tuloksia Eläketurvakeskuksen raporttiin vuodelta Raportin liitteenä esitetään laskelmat koko työeläkejärjestelmän ja TyEL:n kiinteästä maksutasosta, joilla eläkemenot voidaan rahoittaa pysyvästi. Tämä raportti on tehty noudattaen soveltuvin osin nternational Actuarial Association-järjestön vuonna 2002 vahvistamia ohjeita. 12 ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA

14 2 Lakisääteisten eläkkeiden määräytyminen ja rahoitus 2.1 Raporttiin sisältyvät eläkelait Työeläkejärjestelmä muodostuu useista eläkelaeista, jotka yhdessä kattavat talouden eri sektorit. Käytännössä kaikkien vuotiaiden henkilöiden palkansaajana tai yrittäjänä tekemä työ on vakuutettu jonkin eläkelain mukaan. Kansaneläke takaa vähimmäiseläkkeen, jos työeläkkeen määrä jää pieneksi. Raportin laskelmiin sisältyvät seuraavat yksityisalojen työeläkelait: työntekijän eläkelaki (TyEL), merimieseläkelaki (MEL), yrittäjien eläkelaki (YEL), maatalousyrittäjien eläkelaki (MYEL) sekä laki maatalousyrittäjien luopumistuesta (LUTUL). Julkisalojen eläkelait ja säännöt: valtion eläkelaki (VaEL), kunnallinen eläkelaki (KuEL), evankelisluterilaisen kirkon eläkelaki (KiEL), kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkesääntö (KELA). Laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta (VEKL) on jaettu yksityis- ja julkisalojen työeläkemenoon kartutuksen suhteessa. Yksityisalojen eläkelaista TyEL, YEL ja MYEL esitetään sekä meno- että rahoituslaskelmat, mutta julkisalojen eläkelaeista ainoastaan menolaskelma. 1 Eläkkeiden karttumasäännöt ja etuuslajit ovat eri työeläkelaeissa pääosin yhdenmukaiset. Etuuksien rahoituksen osalta lait kuitenkin poikkeavat toisistaan. Työeläkkeet määräytyvät etuusperusteisesti eli eläkemenon suuruus määrittää maksutason ja muun rahoituksen tarpeen. Järjestelmän etuusperusteisen rakenteen vuoksi tarkastelemme raportissa ensin eläkemenoa ja sen jälkeen menon rahoittamista. Kansaneläkelaskelmaan sisältyvät kansaneläkelain (KEL), perhe-eläkelain (PEL), rintamasotilaseläkelain (REL) ja eläkkeensaajien asumistukilain mukaiset eläkemenot (EAL). Vuoden 2008 alussa voimaan tuleva kansaneläkelain uudistus 1 Liitteenä 2 on laskelma koko työeläkejärjestelmän menojen rahoittamisesta kiinteällä maksulla. ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA 13

15 on laskelmassa otettu huomioon kansaneläkkeiden tasokorotuksen ja kuntien kalleusluokituksen poistamisen osalta. Eläkkeitä tai elinkorkoja maksetaan myös liikennevakuutuslain (LVL), tapaturmavakuutuslain (TapVakL), sotilasvammalain (SoVL) ja sotilastapaturmalain (SotapL) perusteella. Nämä SOLTA-eläkkeet on sisällytetty laskelmaan vain pääpiirteissään. 2.2 Eläkkeiden määräytyminen ja eläkelajit Työeläke. Työeläke karttuu vuotiaana ansaituista työtuloista taulukon 2.1 karttumaprosenttien mukaisesti. Alle 18-vuotiaat ja yli 68-vuotiaat eivät kartuta eläkettä eivätkä he ole vakuutusvelvollisuuden piirissä. Palkansaajilla eläkettä kartuttava työtulo on työntekijän eläkemaksulla vähennetty palkka. Yrittäjillä ja maatalousyrittäjillä eläkettä kartuttaa vakuutettu työtulo kokonaisuudessaan. Taulukko 2.1. Karttumaprosentti ansiotulosta vakuutetun iän mukaan. 63 vuotta täyttäneen karttumisprosentti on 1,5, jos hänelle maksetaan vanhuuseläkettä. kä Karttumaprosentti , , ,5/1,5 Työeläkelakien mukaan eläke karttuu vuotiaille seuraavien sosiaalietuusjaksojen aikana: vanhempainpäiväraha, vuorotteluvapaa, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja rinnasteiset koulutusjaksot sekä sairauspäiväraha. Lisäksi työeläkettä karttuu muutamista eläkemenojen kannalta vähämerkityksellisemmistä etuusjaksoista. Sosiaalietuusjaksojen karttumaprosentti on iästä riippumatta 1,5 prosenttia vuodessa ja karttuman perusteena käytetään samaa ansiotuloa, josta varsinainen etuuskin on laskettu. Vanhempainpäivärahojen osalta eläkkeen perusteena on 14 ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA

16 117 prosenttia ansiotulosta, vuorotteluvapaan ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan osalta 75 prosenttia ja muiden päivärahojen osalta 65 prosenttia ansiotulosta. Työeläkelainsäädäntöä täydentää laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta (VEKL). Lain perusteella, nimensä mukaisesti, karttuu eläkettä korvaavaa etuutta ammatilliseen tai korkeakoulututkintoon johtavasta opiskelusta sekä alle 3-vuotiaiden lasten hoitamisesta kotona. Karttuman perustana on 575,97 euron laskennallinen työtulo kuukaudessa vuoden 2007 tasossa ja vuotuinen karttumaprosentti on 1,5. Etuutta kartuttavan laskennallisen työtulon suuruus on sidottu palkkakertoimeen, ja etuus maksetaan muuta eläkettä kuin osa-aikaeläkettä myönnettäessä. Laskettaessa eläkkeen alkumäärää eri vuosien ansiot tarkistetaan palkkakertoimella, jossa ansiotason muutoksen paino on 80 prosenttia ja kuluttajahintojen muutoksen paino on 20 prosenttia. Eläkkeitä tarkistetaan indeksillä, jossa ansiotason muutoksen paino on 20 prosenttia ja kuluttajahintojen muutoksen paino on 80 prosenttia. Nuorten ja keski-ikäisten työkyvyttömyyseläkeläisten eläkkeisiin tehdään kertakorotus, kun eläke on kestänyt viisi vuotta. Korotus on alle 27- vuotiailla 21 prosenttia. Tätä vanhemmilla korotus alenee 0,7 prosenttiyksikköä kutakin ikävuotta kohti, kunnes se poistuu kokonaan. Työeläkkeen etuuslajeja ovat työkyvyttömyys-, työttömyys-, osa-aika-, vanhuus- ja perhe-eläke. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää täytenä tai osaeläkkeenä riippuen siitä, kuinka paljon vakuutetun työkyky on alentunut. Osatyökyvyttömyyseläke on puolet täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrästä. Työkyvyttömyyseläkkeen suuruus saadaan laskemalla yhteen eläkkeen alkuhetkeen mennessä karttunut eläke sekä tulevan ajan eläke. Tuleva aika lasketaan työkyvyttömyyden alkamisesta iän 63 saavuttamiseen saakka. Tulevan ajan karttumaprosentti on 1,5 vuodessa ikään 50 asti ja ikävälillä karttumaprosentti on 1,3 vuodessa. Tulevan ajan palkkana käytetään työkyvyttömyyttä edeltäneiden 5 vuoden keskipalkkaa. Työttömyyseläke voidaan myöntää vuonna 1949 tai aiemmin syntyneille pitkäaikaistyöttömille heidän täytettyään 60 vuotta. Työttömyyseläkkeeseen oikeutetut ikäluokat voivat siirtyä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piiriin 55 vuotta täytettyään ja tämän jälkeen työttömyyseläkkeelle. Vuoden 1949 jälkeen syntyneet eivät ole oikeutettuja työttömyyseläkkeeseen, mutta joutuessaan työttömäksi 57 vuotta täytettyään he voivat saada ansiosi- ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA 15

17 donnaista työttömyyspäivärahaa vanhuuseläkkeen alkamiseen saakka. Nämä pitkäaikaistyöttömät voivat siirtyä vanhuuseläkkeelle 62 vuotta täytettyään, jolloin heille maksetaan eläkkeellesiirtymishetkeen mennessä karttunut eläke ilman varhennusvähennystä. Osa-aikaeläke voidaan myöntää 58 vuotta täyttäneelle vakuutetulle, joka vähentää työskentelyään siten, että ansiot alenevat prosenttiin vakiintuneesta ansiotasosta. Osa-aikaeläkkeen suuruus on puolet siitä ansion alenemasta, joka aiheutui työskentelyn vähentämisestä. Osa-aikaeläkkeen aikaisesta työnteosta karttuu eläkettä kuten muustakin työskentelystä, ja lisäksi vanhuuseläkettä karttuu ansion alenemasta 0,75 prosenttia vuodessa. Vakuutettu on oikeutettu normaaliin vanhuuseläkkeeseen 63-vuotiaana ja varhennettuun vanhuuseläkkeeseen 62-vuotiaana. Varhennettuja eläkkeitä alennetaan 0,6 prosenttia jokaista varhennuskuukautta kohden. Jos vakuutettu jatkaa työskentelyä täytettyään 63 vuotta eikä nosta vanhuuseläkettä, eläkkeen karttumisprosentti on 4,5 vuodessa. Sen sijaan niillä, jotka saavat vanhuuseläkettä, mutta tekevät ansiotyötä iän 63 jälkeen, eläkkeen karttumisprosentti on 1,5. än 68 täyttämisen jälkeen eläkkeen karttuminen ja vakuutusvelvollisuus päättyvät. Mikäli vakuutettu ei nosta vanhuuseläkettään täytettyään 68 vuotta, eläkkeeseen tehdään 0,4 prosentin lykkäyskorotus kuukautta kohti. Perhe-eläkettä voivat saada leski, entinen puoliso ja lapset. Entinen puoliso on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos edunjättäjä oli häneen nähden elatusvelvollinen. Jos edunjättäjällä on kaksi tai useampia alle 18-vuotiaita lapsia, perhe-eläkkeiden yhteismäärä on yhtä suuri kuin edunjättäjän eläke. Jos alaikäisiä lapsia on yksi, perhe-eläkkeiden yhteismäärä on noin 80 prosenttia edunjättäjän eläkkeestä. Mikäli edunjättäjällä ei ole alaikäisiä lapsia, leskeneläke voi olla korkeintaan puolet edunjättäjän eläkkeestä. Tässä tapauksessa leskeneläkkeen lopullinen taso määräytyy eläkesovituksen perusteella, joka tyypillisesti alentaa leskeneläkettä tai poistaa sen kokonaan. Vanhuuseläkkeiden alkumäärä sopeutetaan 62-vuotiaiden eliniän odotteen muutokseen elinaikakertoimen avulla. Elinaikakerroin määritetään siten, että vanhuuseläkkeen pääoma-arvo säilyy muuttumattomana, vaikka vanhuuseläkeikäisten elinajan odote muuttuisi verrattuna vuosien tilastoista laskettuun odotteeseen. Elinaikakerrointa sovelletaan myös vuoden 2005 jälkeen työkyvyttömiksi tuleville heidän siirtyessään vanhuuseläkkeelle iässä 63, sekä leskeneläkkeisiin eläkesovituksen yhteydessä. Elinaikakerroin vaikuttaa vuonna 16 ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA

18 1948 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeisiin. Kertoimen arvo määritetään kullekin yksivuotiskohortille erikseen. Kansaneläke. Kansaneläke takaa vähimmäiseläkkeen, jos työeläkkeen määrä jää pieneksi. Eläkelajit ja eläkkeiden saamisen edellytykset ovat kansaneläkejärjestelmässä ja työeläkejärjestelmässä pääsääntöisesti yhteneviä. Osatyökyvyttömyys- ja osa-aikaeläkkeitä ei kuitenkaan makseta kansaneläkejärjestelmästä. Yleistä perhe-eläkettä voidaan maksaa vain alle 65-vuotiaalle henkilölle, joka ei saa kansaneläkettä. Työeläkelainsäädännön muutos vuoden 2005 alusta ei vaikuttanut kansaneläkkeen vanhuuseläkeikään, joka säilyi 65 vuotena. än 63 jälkeen työnteosta ansaittu eläke ei kuitenkaan vähennä kansaneläkkeen määrää. Myöskään työeläkelakien mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen tehtävää kertakorotusta eikä lapsenhoitoajalta ja opinnoista karttuvaa etuutta oteta huomioon määrättäessä kansaneläkettä. Kansaneläkkeen määrä riippuu eläkkeensaajan työeläkkeen suuruudesta ja perhesuhteista sekä vielä vuoden 2007 loppuun asti asuinkunnasta. Kansaneläke pienenee työeläkkeen kasvaessa siten, että puolet 48 euroa kuukaudessa ylittävästä työeläkkeen määrästä vähennetään kansaneläkkeestä kunnes kansaeläkettä ei makseta lainkaan. Vuonna 2007 täyden kansaneläkkeen määrä on euroa kuukaudessa. Lisäksi kansaneläkevakuutukseen sisältyy lisiä, joista eläkkeensaajan asumistuki on rahamäärältään merkittävin. Työeläkevähenteiset kansaneläkkeet muodostivat kansaneläkevakuutuksen etuusmenoista noin kaksi kolmannesta vuonna 2006, kolmannes etuuksista muodostui lisistä. Kaikki kansaneläkejärjestelmän etuudet ja tulorajat on sidottu elinkustannusindeksiin. Kerran määrättyä kansaneläkejärjestelmän etuutta ei lasketa uudestaan työeläkkeen indeksitarkastuksen vuoksi, vaan maksettavaa kansaneläkettä ainoastaan tarkistetaan kansaneläkejärjestelmän indeksillä. Kansaneläkkeisiin tehdään ajoittain eduskunnan päätöksellä tasokorotuksia. Viimeksi tasokorotus tehtiin syyskuussa Seuraava (20 euroa/kk) tasokorotus tulee voimaan vuoden 2008 alussa. Samalla myös kuntien kalleusluokituksesta luovutaan. Matalamman kalleusluokituksen kunnissa asuu kolme neljännestä kansaneläkkeen saajista. Heidän kansaneläkkeensä nousee tasokorotuksen ja kalleusluokituksesta luopumisen seurauksena noin 40 euroa kuukaudessa. ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA 17

19 SOLTA-eläkkeet. Liikennevakuutuslain (LVL) perusteella maksetaan työkyvyttömyyseläkettä, jos pysyvästä vammasta on aiheutunut ansionmenetys. Tapaturmavakuutuslain (TapVakL) perusteella suoritetaan korvauksia työtapaturmasta tai ammattitaudista. Tapaturmaeläkettä maksetaan vahingoittuneelle päivärahakauden jälkeen. Sotilasvammalain (SoVL) perusteella suoritetaan elinkorkoa sotainvalideille ja muille ennen vuotta 1991 sotilastapaturmissa vammautuneille tai sairastuneille. Sotilastapaturmalain (SotapL) perusteella korvataan 1991 ja myöhemmin sattuneet sotilastapaturmat ja palvelussairaudet. 2.3 Rahoitus Yksityisalojen palkansaajat. 2 Yksityisen puolen palkansaajien eläkelaeissa (MEL ja vuoteen 2006 TEL, LEL ja TaEL, vuodesta 2007 TyEL) on alusta saakka sovellettu osittain rahastoivaa tekniikkaa. Maksettava eläke jaetaan rahastoituun ja tasausosaan. Rahastoitua osaa varten varat kerätään ennakkoon siihen eläkelaitokseen, jossa työntekijä on vakuutettuna. Varat tasausosien maksamiseen kerätään jakojärjestelmän mukaisesti eläkkeen maksuvuoden työeläkemaksuilla. Osittain ennakkoon rahastoitavia eläkelajeja ovat vanhuus-, työkyvyttömyys-, ja työttömyyseläkkeet. Perhe- ja osa-aikaeläkkeet kustannetaan kokonaan jakojärjestelmän mukaisesti. Vanhuuseläkettä rahastoidaan eläkkeen karttuessa ikävälillä vuotta, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeitä rahastoidaan eläkkeen alkaessa. Jokainen eläkelaitos laskee rahastoitujen eläkkeen osien aiheuttaman vastuuvelan määrän yhteisillä laskuperusteilla, joihin sisältyy vastuuvelan laskennassa käytettävä 3 prosentin diskonttokorko. Vastuuvelan katteena eläkelaitoksilla on varoja (eläkevarat). Vastuuvelan ylittävä määrä eläkelaitosten varoista on toimintapääomaa, jonka avulla laitokset varautuvat sijoitusriskeihin. Useimpina vuosina eläkevarojen tuotto ylittää vastuuvelan laskennassa käytetystä 3 prosentin korosta aiheutuvan tuottovaateen. Sijoitustoiminnan yli- 2 Tuomikoski, Sorainen ja Kilponen (2007) kuvaa yksityisalojen työeläkevakuutuksen vakuutustekniikkaa. 18 ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA

20 jäämä siirretään eläkelaitosten toimintapääomaksi kasvattamaan eläkelaitosten vakavaraisuutta. Toteutuvat sijoitustuotot vaikuttavat vanhuuseläkevastuun kasvuun, koska vanhuuseläkevastuiden rahastoituja osia korotetaan vuosittain eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuusaseman perusteella. Korotuksen seurauksena eläkelaitosten vastuuvelka kasvaa ja vakavaraisuus alenee. Vuoden 2007 alusta lähtien myös eläkelaitosten keskimääräinen toteutunut osaketuotto vaikuttaa vanhuuseläkkeen rahastoitujen osien korotuksiin. Toimintapääomastaan eläkelaitokset voivat tehdä myös siirtoja asiakashyvityksiin. Vuoteen 2006 asti kaikkien ikäluokkien rahastoituja vanhuuseläkkeitä korotettiin samassa suhteessa. Vuoden 2007 alusta rahoitustekniikkaa muutettiin siten, että sijoitustuottojen avulla tehtäviä vanhuuseläkevastuun korotuksia voidaan kohdentaa ikäkohtaisesti. Kaikille vakuutetuille tasaisesti toteutettavat vastuuvelan korotukset voisivat johtaa siihen, että TyEL-maksu nousisi tarpeettoman korkealle samaan aikaan kun eläkevastuut ja varat paisuvat. Työeläkemaksun nousun tasoittamiseksi vanhuuseläkerahastointia on vuodesta 2003 alkaen lisätty tavoitteena vuoteen 2013 mennessä lisärahastointi, joka vastaa 7,5 prosenttia palkoista. Lisäksi vanhuuseläkkeen rahastoituja osia korotetaan 53 vuotta täyttäneiden korotettua työntekijämaksua vastaavalla maksutulolla. Merimieseläkelain mukaiset eläkemenot rahoitetaan työnantajien, työntekijöiden ja valtion osuudella. Kullakin osapuolella on kolmanneksen rahoitusvastuu. Yrittäjät. Yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkemenot rahoitetaan vuotuisen maksutulon ja valtion osuuden avulla. Valtionosuudeksi jää se osa eläkemenosta, johon vakuutusmaksutulo ei riitä. YEL:n vakuutusmaksu vastaa likimain keskimääräistä TEL-maksua. Valtion osuus YEL-menosta oli vuonna 2003 noin 7 prosenttia ja MYEL-menosta noin kolme neljäsosaa. MYEL-menon korkea valtionosuus johtuu epäedullisesta ikärakenteesta ja MYEL:n matalasta maksutasosta. Keskimääräinen MYEL-maksu on noin puolet TEL-maksusta. Julkisalojen työntekijät. Valtion ja kuntien eläkejärjestelmät perustettiin puhtaasti jakojärjestelmän varaan. Kuntien eläkevakuutus aloitti eläkkeiden rahastoinnin 1988 eläkemaksujen kasvun hillitsemiseksi. Tavoitteeksi on asetettu kunnallisen eläkemaksun pitäminen alle 30 prosentissa palkkasummasta. Valtion eläkerahasto perustettiin 1990 valtion tulevien eläkemenojen varalle. Rahaston tarkoituksena on koota varoja, joilla suurten ikäluokkien eläkkeiden kustannusrasitusta voidaan eläkemenon huippuvuosina alentaa. ELÄKETURVAKESKUKSEN RAPORTTEJA 19