Obitatiis destionsed maximaiore que officit iaectur, consectio.

Transkriptio

1 Obitatiis destionsed maximaiore que officit iaectur, consectio. 1

2 2

3 Obitatiis destionsed maximaiore que officit iaectur, consectio. 3

4 4

5 Enemmän kuin vain muoto Muoto itsessään ei ollut minulle tarpeeksi. Halusin muotoiluun jotain lisää, kertoo Juhani Salovaara uransa alkuvaiheista. Muotoilu vain esineiden muodon työstämisenä ei riittänyt hänelle: piti olla enemmän. Se enemmän oli Salovaaran tapauksessa ergonomia luvulla, Salovaaran aloittaessa muotoilijana, ei vielä puhuttu asiakaskokemuksesta tai käyttäjälähtöisyydestä, mutta sitähän se oli. Ei pelkkää muodon antoa. Teksti Anne Veinola 5

6 Alku Juhani Salovaaran uravalinta oli helppo. Oikeastaan hän olisi halunnut kuvanveistäjäksi, mutta eihän se ollut ammatti äidin mielestä. Kuvaamataidonopettajaksi siis, Taideteolliseen oppilaitokseen. Sille linjalle hän ei päässyt, mutta huomasi, että koulu tarjosi muutakin. Seuraavana keväänä 1963 hän pyrki ja pääsi opiskelemaan metallitaiteen osastolle, jonne oli 1961 perustettu teollisen tuotesuunnittelun oppisuunta luvulla koulussa puhalsivat uuden ajan tuulet ja vaikuttivat vahvat nimet. Kaj Franckin ajatusten merkitystä ei päässyt pakoon, Franck opetti peruskurssia, muotoilun peruskäsitteitä ja muotoilijana olemista. Juhani Salovaara kertoo, miten Franck piti tärkeänä ymmärrystä materiaaleista. Monet harjoitustyöt olivat materiaalien ja työtapojen tutkimista konkreettisten tehtävänantojen kautta. Oleellista oli oman muotoilijan identiteetin ja persoonan löytäminen. Maneereita ei saanut olla, Salovaara muistelee, piti löytää oma tapa tehdä ja suunnitella. Toinen merkittävä opettaja oli Börje Rajalin, joka toimi koulun yliopettajana ja metallitaiteen osaston johtajana. Rajalinilla oli hyvät suhteet teollisuuteen ja hän kierrättikin tuotesuunnittelun opiskelijoita tutustumassa eri tuotantolaitoksiin tupakkatehtaasta alkaen. Börje Rajalin hankki myös vastavalmistuneelle Salovaaralle ensimmäisen työpaikan Upon kodinkonetehtaalta Lahdesta luvun loppupuoli oli yhteiskunnallisesti aktiivista aikaa. Teollinen muotoilu oppiaineena oli ajan hermolla: puhuttiin taideteollisuuden osaamisen ja tuotantoelämän suhteesta, suunnittelijan aseman ja roolin muutoksesta, ekologisuudesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta. Muotoilu nähtiin välineenä parantaa tuotantokykyä ja nostaa vientituotteiden laatua. Samalla se oli keino, jolla ihminen ja tuote liitettiin toisiinsa. Juhani Salovaara ei ehtinyt olla Lahdessa pitkään. Jo muutaman viikon päästä tuli tieto, että Philipsin muotoiluosastolle Hollantiin etsittiin skandinaavisia designereitä. Salovaara lähti haastatteluun ja sai yllättäen kutsun tulla töihin. Hän sai kuitenkin neuvoteltua pestin niin, että teki Upolla töitä vuoden ja aloitti vasta seuraavana syksynä Philips Design Centerissä Eindhovenissa. Uralle Hollannissa oltiin paljon pidemmällä teollisen muotoilun alalla kuin Suomessa. Eindhovenissa oli iso kansainvälinen muotoiluosasto. Siellä oli jo siihen aikaan 160 muotoilijaa samassa toimistossa ja meitä oli muistaakseni 16 eri kansallisuutta, muistelee Juhani Salovaara. Työkieli oli englanti ja työyhteisö monikulttuurinen. Tehtiin sairaalalaitteita, kodinkoneita, elektroniikkaa aloja, jotka Rosenlew-erillisuuni, Kotimaiset kodinkoneet, 1980-luku Rosenlew oven, Kotimaiset kodinkoneet, 1980s 6

7 7

8 Suomessa olivat vielä aivan lapsenkengissä. Uusi tieteenala oli myös ergonomia, joka syntyi ehkäisemään työperäisiä vammoja ja rasitusta, ja jota alettiin hyödyntää voimakkaasti tuotteiden ja työvälineiden suunnittelussa. Salovaara työskenteli Hollannissa yli kaksi vuotta, ja palasi sitten Suomeen. Työpaikkaa ei heti ollut tiedossa, joten freelance-töitä tehtiin ensin asuntoautoksi ja sitten toimistoksi muutetussa Citroënissä. Sitten turkulainen, mittareita ja diagnostisia instrumentteja valmistava Wallac Oy tarjosi paikkaa. Oman toimiston perustaminen tuli ajankohtaiseksi 1973, kun Wallacista kannustettiin siihen. Heikki Kiiski tuli mukaan yhdeksi perustajaksi ja niin syntyi Ergonomiadesign, yksi aikansa nimekkäimmistä ja suurimmista muotoilutoimistoista Suomessa. Ergonomiaa ja designia Ergonomiadesignin perustamisen aikaan teollisuus kasvoi Suomessa voimakkaasti. Tavoitteena oli kasvattaa tuontia korvaavaa omaa teollisuutta, ja Neuvostoliiton vienti oli myös merkittävää. Samaan aikaan teknologia kehittyi suurin harppauksin. Teolliselle muotoilulle oli siis kysyntää. Yritys kasvoi, muistelee Juhani Salovaara. Se vain kasvoi lisääntyvien töiden mukana. Meitä oli loppujen lopuksi ja meillä oli oma talo... Välissä koettiin öljykriisin aikaansaama lama, mutta Suomeen se tuli viiveellä ja siitä noustiin nopeasti. Sen on täytynyt olla 80-luvun alkua, silloin meillä meni tosi hyvin, sanoo Salovaara. Ihmeellistä kyllä, me oltiin esimerkiksi kahtena vuonna peräkkäin Varsinais-Suomen tuottavin yritys. Tulos oli 25 % liikevaihdosta. Muotoilutoimistolle saavutus oli varsin ainutlaatuinen. Ergonomiadesignilla oli paljon isoja ja hyviä asiakkaita. Useat olivat teknologia- ja elektroniikka-alalta, ja kotimaisia kodinkoneita alettiin myös suunnitella: pyykinpesukoneita, liesiä, televisioita, jääkaappeja. Kodinkoneita tehtiinkin pitkään, parisenkymmentä vuotta. Käyttäjästä kaikki lähti Ergonomiadesign oli, nimensä mukaisesti, ergonomian uranuurtajia Suomessa. Se oli Hollannin tuliaisia, Suomessa vielä varsin tuntematon tieteenhaara. Eihän sellaista voinut opiskella, kertoo Juhani Salovaara. Se tuli itseopiskelun kautta. Esimerkiksi toimistoergonomia nousi esiin siinä vaihees- 8

9 Studio-toimistokalusteet, Jobart Oy, 1988 Studio office furniture, Jobart Oy, 1988 Alessi Strawbowls, Strawbius Systems Oy, tuotekehitys ja valmistus, muotoilu Kristiina Lassus, Alessi Strawbowls, Strawbius Systems Oy, product development and production; design by Kristiina Lassus, Monitoimiallas Stala Combo, Stala Oy, 1990-luku Multi-purpose sink Stala Combo, Stala Oy, 1990s Luonnoksia ja hahmomalleja, Piccolink-tuotekehitys, Nordic ID Oy Sketches and models, Piccolink product development, Nordic ID Oy sa, kun tietokonepäätteet tulivat. Ihmisille tuli staattisista työasennoista johtuvia rasitusvaivoja. Se oli lähes loppumaton sarka... Salovaara suunnitteli toimistolla laitteita ja kiersi työterveysasiantuntijoiden kanssa ympäri maata puhumassa oikeiden asentojen, välineiden ja työmenetelmien puolesta. Ergonomia oli ensimmäisiä tieteenaloja, joissa esineen, työkalun tai laitteen käyttäjää ajateltiin tuotteen suunnittelussa, vieläpä niin, että asiaa tutkittiin havainnoiden tai jopa tieteellisin menetelmin. Oli faktatietoa, joka ohjasi suunnittelua ja jonka pohjalta voitiin tehdä valintoja. Havaintopsykologia oli toinen keskeinen ala; se vaikutti mm. erilaisten mittareiden ja näyttöjen nykykielellä käyttöliittymien suunnitteluun. Työ oli myös vahvasti työryhmässä tehtävää, kun suunnittelun eri puolet edellyttivät eri alojen asiantuntijoiden panosta. Tämä oli Juhani Salovaaralle mieluista, hän kun vierasti tähtimuotoilija-ajatusta. Muotoilijuus ja tähtimuotoilijuus eivät istuneet pirtaan. Se, että teit vain kauniita esineitä, se ei sosiaalisesti ollut minun mielestäni oikein! Hän jatkaa: Ehkä se kuvastaa tätä minun asennettanikin... Ajattelin, että se oli liian vähän, se oli niin itsekästä. Minulla oli aina tavoitteena, että pitää olla joku toinen kunnon asia siinä rinnalla. Ergonomiasta tuli sitten se kunnon asia. Toinen uutuus, joka Philipsiltä tuli, oli elektroniikka. Suomessakin se nousi esiin juuri niihin aikoihin, muistelee Salovaara. Sattuvat olemaan ne kaksi asiaa, joista koulussa ei ollut sanaa mainittu. Oltiin jälkijunassa siinä kohdassa. Muotoilijuuden olemus Se, mitä koulussa sitten opetettiin, oli kuitenkin tärkeämpää. Se, mitä koulu antoi, oli usko siihen, että jos on joku ongelma, niin kun minulla on tämä tapa tehdä ja minä teen sen näin, niin se ongelma ratkeaa, Juhani Salovaara sanoo. Eikä pelkää yhtään, ettei se ratkeaisi! Osaaminen, ammattitaito, kyky oppia ja luottamus omaan osaamiseen ovat olennaista. Kaiken muun voi saada kirjoista, mutta asennetta ei. Se on tehtävä yrityksen ja erehdyksen kautta. Löydettävä se oma ote, hän toteaa. Raskas nosturikoneisto, Smarton, Konecranes Oy, 2010 Heavy crane Smarton, Konecranes Oy,

10 10

11 11

12 Teollisen muotoilun suunnitteluprosessissa on enemmän reunaehtoja kuin monella muulla muotoilun alalla. Tie on jo olemassa ja rajoituksia tai reunaehtoja on niin voimakkaasti, Salovaara kuvailee. Hyvin usein on jo joku tuotekategoria olemassa, ei siitä voi poiketa ihan mahdottomasti. Muotoiluun yritetään liittää tietopohjaa ja jalostaa muoto myös valmistuksen ehdoilla. Salovaara on pitänyt haasteesta että on jo määriteltyjä rajoja. Ja siitä, että työ on ryhmätyötä. Juhani Salovaaran työskentely lähtee jo olemassa olevasta. Lähtökohta on se, että sulla täytyy olla ruokaa varastossa, alitajunnassa paljon tavaraa. Opiskeluajoista lähtien hän on seurannut arkkitehtuuria ja kuvataiteita, varsinkin nuoruuden urahaaveena ollutta kuvanveistoa. Se on ollut sellaista, josta ammentaa. Ongelma on teollisessa muotoilussa tietysti yleensä hyvin konkreettinen, selkeästi rajattu: tällainen tavara pitää saada aikaiseksi. Se on aika selkeää. Sitten vain haetaan ensin kaikki faktat esiin, reunaehdot. Sitten varmaan skissaamalla... Salovaara on aina tehnyt muistiinpanoja ja piirrellyt. Oikealla puolella muistikirjan aukeamaa ovat faktat, vasemmalle puolelle tulevat ideat. Luonnostelu on myös tapa tehdä taustatyötä: kun kerää riittävästi massaa, ratkaisu löytyy. Parhaat työt ovat sellaisia, joissa edetään tietojen ja kokemusten kautta kohti muotoa. Minulle ovat tietysti mieluisimpia sellaiset, joissa juttu ikään kuin kasvaa esiin. Ryhmätyötä ja ihmisten johtamista Teollinen muotoilu ei ole yksinäisen miehen työtä: se edellyttää asiantuntemusta monelta eri alalta. Juhani Salovaara oppi tiimityön merkityksen jo Philipsin aikoina. Oman toimiston johtamisessa se oli keskeistä. Koko ajan, kun tuli enemmän hommaa ja porukkaa, oli tärkeää, että hallitsi tiimityön, Salovaara sanoo. Hänelle toisten työn johtaminen ja etenkin innostaminen yhteiseen tavoitteeseen on ollut helppoa. Minulle se on ollut luontaista. Tärkeää on ollut, miten siinä onnistuu, kun rekrytoi ihmisiä. Salovaaran työväki on aina ollut kansainvälistä, eikä harjoittelijoista ollut pulaa. Lahjakkaita tuli Itä-Euroopan maista, joissa vahva teoreettinen osaaminen yhdistyi muotoilukoulutuksen Beaux Arts -perinteisiin Ergonomiadesign fuusioitui toisen suuren turkulaisen muotoilutoimiston Destem Designin kanssa. Uuden toimiston nimeksi tuli ED-Design ja se toimii edelleen. Toimiston kädenjälkeä ovat lukuisat suomalaisen muotoilun lippulaivatuotteet Mobiran ja Nokian puhelimista ja Valtran traktoreista Konecranesin nostureihin ja Oraksen hanoihin vaativia monialaisia hankkeita, joihin ei joka toimisto pysty. Yhteistä niille on käyttäjän syvällinen tunteminen, huolellinen Puustelli Miinus -keittiökalusteet, T&K&I-hanke, Puustelli Group, Puustelli Miinus kitchen furniture, R&D&I, Puustelli Group,

13 13

14 14

15 Divaani, koivurunko, kierrätettävät pehmusteet, lampaankarva, prototyyppi 2010 Divan, birch, recyclable padding, sheepskin, prototype 2010 Arktinen kuormaveturi, konseptiluonnos, Valmet Oy, 1984 Locomotive for arctic environment, concept sketch, Valmet Oy, 1984 Digitaalinen röntgenohjauspöytä, Valmet Instrumentti Oy, 1973 Digital x-ray monitoring desk, Valmet Instrumentti Oy, 1973 Smarton-nosturikoneiston, huoltosilta, Konecranes Oy, 2010 Maintenance bridge for Smarton cranes, Konecranes Oy, 2010 tausta- ja tutkimustyö ja innovaatioiden ja teknologian onnistunut yhdistäminen muotoilun avulla. Uusi näkökulma kansainvälisyyteen tuli, kun Juhani Salovaara valittiin teollisen muotoilun organisaatioiden kattojärjestön Icsidin (International Council of the Societies of Industrial Design) hallitukseen Kolmivuotisen pestin aikana muotoilun rooli monenlaisten ongelmien ratkaisijana vahvistui, kun myös julkinen sektori alkoi kiinnostua alasta. Siitä on tultu pitkälle, huomauttaa Salovaara, nythän muotoilun menetelmät nähdään jo yleisesti hedelmällisenä ajattelutapana kaikenlaisten yritysten toiminnassa ja jopa johtamisessa. Juhani Salovaaran pitkä ura ja kokemus on palkittu moneen kertaan. Hän on sekä teollisen muotoilun ammattijärjestö Ornamon että Taideteollisen korkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston kunniajäsen. Vuoden teolliseksi muotoilijaksi hänet valittiin Muotoilijan uran ohella Salovaara on toiminut pitkään professorina Taideteollisessa korkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa teollisen muotoilun ja muotoilujohtamisen aloilla. Hän oli perustamassa menestyksekästä IDBM (International Design Business Management) -ohjelmaa, joka yhdisti muotoilun, markkinoinnin ja insinööritieteiden opiskelijat. Siinäkin oli ihmisten innostaminen yhteisen tavoitteen taakse tärkeää. Ammattiuran jälkeen Salovaara on keksinyt uuden kiinnostuksen kohteen: hän on ollut mukana perustamassa Brinkhall Sparkling -yritystä, joka tuottaa kuohuviiniä kotimaisista omenoista. Huominen Miten Juhani Salovaara näkee muotoilun tulevaisuuden? Nythän muotoilulla tai muotoiluajattelulla menee hyvin, kun luova ja ketterä, faktaa ja intuitiota yhdistelevä ongelmanratkaisu on havaittu hyödylliseksi alalla kuin alalla. Muotoilun asema tuotekehitysprosessissa on myös muuttunut: muotoilija pääsee mukaan jo alkuvaiheessa, ei vasta sitten, kun ulkoasua mietitään. Se lisää vaikutusvaltaa, mutta tietysti myös vastuuta. Ja silloin työ on aidosti merkityksellistä. Ponnistellaan kuitenkin siihen, että tehdään niin hyvää kuin osataan, Juhani Salovaara sanoo. On ollut hemmetin hienoa tehdä monien ihmisten kanssa... riitaa on ollut harvinaisen vähän. Ei siinä ole mitään muuta, pitää olla rentoa ja hauskaa. 15

16 Ekologia ja kestävät ratkaisut ja vastuu tekemisestä ovat kiinnostaneet Juhani Salovaaraa kaiken aikaa. Nykyään hän on muun muassa osakkaana Ecolution-nimisessä yrityksessä, joka kehittää kompostoivia bioreaktoreita. Yksi viime vuosien menestystuotteista on Puustellin kanssa kehitetty Miinus-keittiöjärjestelmä. Siinä keittiökalusteiden runko on biokomposiittimuovia, mikä tekee kalusteista keveämpiä ja pienentää niiden hiilijalanjälkeä ja päästöjä. Se oli minusta loistava työ, siihen sai kaiken totaaliselle faktapohjalle, innostuu Salovaara. Siinä oppi elinkaariajattelun ja materiaalien hiilijalanjäljet ja mahdollisuudet, sisäilmapäästöjä myöten. Ja sitten sai sen kaiken vielä toteuttaa, se tuntui hienolta. Aikanaan opiskeluaikana opittu asenne että ongelmat ratkeavat on pysynyt ja tulee olemaan oleellinen muotoilijoille myös tulevaisuudessa. Juhani Salovaara pohdiskelee: En minä usko, että ydin mihinkään muuttuu. Tulevaisuuden perusrakennusaine on juuri tämä, joka ensimmäisenä opitaan: epävarmuuden sietäminen. Usko siihen, että vaikka on kuinka sakeaa edessä, niin siltikin vain joku sieltä löytyy. 16

17 17

18 18

19 More than just form The form was not enough for me. I wanted to have something more, says Juhani Salovaara when speaking of the early stages of his career. Design only as working on the form of objects was not enough for him there had to be something more. In Salovaara s case that something was ergonomics. In the 1970s, when he began his career in design, things like consumer experience or user-based design were not yet discussed, but this was about them. Not just creating forms. Text Anne Veinola 19

20 Early stages Juhani Salovaara had an easy choice of career. Actually, he had dreamed of becoming a sculptor, but that was not a profession according to his mother and so he applied for the art teacher course at the Institute of Industrial Arts in Helsinki. He was not accepted, but he noticed that the school had other things to offer. In the following spring, in 1963, he applied and was accepted to study metal arts, where a programme in industrial product design had been introduced in In the 1960s, new contemporary currents were felt at the school, and leading names of the period had an active role. The ideas of Kaj Franck could not be avoided. He taught the basic concepts of design and the designer s professional role. Juhani Salovaara points out how Franck placed importance on an understanding of materials. Many of the student projects involved the study of materials and working methods in concrete assignments. The important aspect was to find one s own identity and personality as a designer. Mannerisms were not allowed, Salovaara recalls. One had to find one s own way of making and designing things. Another important teacher was Börje Rajalin, who had the title of senior teacher and was head of the Department of Metal Arts. Rajalin had good connections with industry and he made students of product design visit industrial plants, even a tobacco factory. Börje Rajalin also arranged Salovaara s first job after graduation, at the Upo home appliances factory in Lahti, South Finland. The late 1960s were years of political activity, and industrial design was also a topical subject. There was discussion on the relationship of skills in design and applied art with industry, change in the status and role of designer, ecology, and social responsibility. Design was regarded as a means to improve productivity and the quality of exports. At the same time, it was a way to connect people and products. Juhani Salovaara did not remain long in Lahti. Only a few weeks after starting there, he heard that the Philips corporation s design department in Holland was looking for Scandinavian designers. Salovaara travelled to the job interview and to his surprise was invited to come and work for Philips. He managed to negotiate the situation so that he could first work for a year at Upo and move on to the Philips Design Center in Eindhoven in the following autumn. Career Holland was far ahead of Finland in industrial design. Philips had a large design department in Eindhoven. At the time there were some 160 designers in the office, and I remember there were 16 different nationalities among us, Juhani Salovaara recalls. The working language was English and the professional community was multicultural. The products included hospital equipment, home appliances and electronics, all of which were areas that were still in their infancy in Finland. Ergonomics was also a new discipline, which had been developed to prevent work-related injuries and strain and was now being vigorously applied in the design of products and tools. Salovaara worked in the Netherlands over two years, from 1968 to 1970, after which he returned to Finland. He did not immediately find employment, and at first he worked as a freelancer in his Citroën, which he had converted first into a camper van and later into his office. He was then offered a job by the Wallac company of Turku, which made measuring devices and clinical diagnostic instruments. The time to set up his own design office came in 1973, when the Wallac firm urged him to do so. Heikki Kiiski joined him as a partner and the result was Ergonomiadesign, one of Finland s most renowned and largest design agencies of the period. Ergonomics and design At the time when Ergonomiadesign was founded, Finnish industries were growing at a rapid pace, with the goal of developing domestic industries to replace imports, and exports to the Soviet Union were also significant. This coincided with major advances in technology and that meant demand for industrial design. Juhani Salovaara recalls how the company grew. It just grew, along with the increasing number of assignments. Finally, there were of us and we even had our own building... In between, there was the recession caused by the oil crisis, but it came to Finland with a time-lag and recovery did not take long. It must have been the early 1980s; we did very well indeed at the time, says Salovaara. Strange as it sounds, we were the most profitable company in Southwest Finland two years running. Profits were 25% of turnover. For a design studio, this was quite a unique achievement. Ergonomiadesign had many large and solid clients. Several of them were in the technology and electronics sectors, and the firm also began to design Finnish-made home appliances: washing machines, cookers, television sets and refrigerators. Home appliances were made for a long while, some twenty years. Laitepyörä Wheel 2000, Mannerin konepaja Oy, 1987 Caster Wheel 2000, Mannerin konepaja Oy,

21 21

22 22

23 Mikro-Mikko -työasema, Nokia Data, tuotekehitys ja valmistus Jobart Oy, 1987 Mikro-Mikko work station, Nokia Data, product development and production Jobart Oy, 1987 Kielistudion oppilasnäppäimistö, Auditek Oy, 1979 Student s keyboard in a language, studio, Auditek Oy, 1979 AlMansur, loistolaiva Irakin valtiolle, malli 1:100, Wärtsilä, Turun telakka, AlMansur, luxury ship for the state of Iraq, scale model 1:100, Wärtsilä, Turku shipyard, Rekonstruktio Kaj Franckin suunnittelemasta Sheibu-ravintolan astiastosta 1970-luvulta, Ornamo-säätiö Ohjaus: Tauno Tarna, Pekka Paikkari. Mallinnus: Ari Pöllänen, Desigence Oy Reconstruction of tableware designed by Kaj Franck in the 1970s for restaurant Sheibu, Ornamo Foundation Guidance: Tauno Tarna, Pekka Paikkari. Modelling: Ari Pöllänen, Desigence Oy It all proceeded from the user In keeping with its name, Ergonomiadesign was a pioneer in ergonomics in Finland. This was something that had been brought along from Holland, a discipline that was still quite unknown in Finland. You couldn t study something like that, says Juhani Salovaara. You had to teach yourself. Office ergonomics, for example, emerged at the stage when computer terminals were introduced. People had all kinds of aches and pains from stationary working postures. It was an almost endless field of work... Salovaara designed equipment at the office and toured the country with occupational health experts, talking about correct posture, equipment and working methods. Ergonomics was one of the first disciplines to consider the user of an object, tool or piece of equipment in the design of a product, up to the point of studying the matter with observations or even scientific methods. Factual information steered design and was the basis for choices. Perceptual psychology was another important area, influencing, among other things, the design of indicators, instruments and displays user interfaces in modern terminology. This work was predominantly done in teams, since the various aspects of design required the contribution of experts in different fields. Juhani Salovaara liked this, for he was averse to the notion of being a star designer. The identity of a designer or star designer did not suit me. I felt it was not right in a social sense just to make objects of beauty! He goes on to say: Perhaps it reflects my own attitude, too... I felt it wasn t enough, it felt kind of selfish. I ve always had the goal that there has to be some other good cause alongside it. Ergonomics became that goal. Another innovation that came from Philips was electronics. Also in Finland, it began to emerge around this time, Salovaara recalls. They happened to be the two things that weren t mentioned at all in school. We lagged behind in those matters. The essence of being a designer But design school taught something much more important. What the school gave us was the belief that if there s a problem and I m accustomed to doing things in a certain way and I do it like this, then that problem will be solved, Juhani Salovaara observes. And you re not at all afraid that it won t be solved! Skill, professionalism, the ability to learn and confidence in one s own ability are essential. Everything but attitude can be found in books. It has to follow the path of trial and error. You have to find your own approach, he notes. The process of industrial design involves more parameters than many other areas of design. Salovaara describes it as follows: The path already exists and there are so many limitations or parameters. Quite often there is already a product category; you can t stray from it too much. You try to apply facts to design work, not forgetting the preconditions of manufacturing. Salovaara has liked the challenge of existing set boundaries, and the fact that the work is teamwork. Juhani Salovaara s work proceeds from what already exists. The starting point is that you have to have food in the larder, a lot of things in your subconscious. Ever since he was a student, he has followed architecture and the visual arts, especially sculpture, the career dream of his youth. It s been something to draw upon. The problems in industrial design are of a highly concrete nature, clearly defined: you have to develop goods of certain kind. It s quite clearcut. You just have to dig up all the facts first, the parameters. And then I suppose you go on to sketching from there... Salovaara has always made notes and drawn. On facing pages in his notebook the facts are on the right and the ideas go on the left. Sketching is also a form of background work: the solution will be found when enough mass is accumulated. The best projects are the ones where you proceed with knowledge and experience towards the design 23

24 Teamwork and management Requiring expertise in many different areas, industrial design is not a job for loners. Juhani Salovaara learned the importance of teamwork already at Philips, and it was important when running his own office. All the time, with more work and people, it was important to have command of teamwork, Salovaara observes. It has been easy for him to manage the work of others and in particular to inspire them to achieve shared goals. This has been natural for me. The important thing is how you succeed when recruiting people. Salovaara s employees have always been international and there has been no lack of trainees. The talented ones came from Eastern Europe, where solid theoretical skills were combined with the Beaux-Arts heritage in design education. In 1989, Ergonomiadesign merged with Destem Design, another large design agency in Turku. The new office was named ED-Design and it is still in operation. It has created many of the flagship products of Finnish design, from Mobira and Nokia phones and Valtra tractors to Konecranes cranes and Oras taps demanding multidisciplinary projects not within the scope of every design office. They all share a deep knowledge of the user, careful background work and research, and the successful combination of innovation and technology with the aid of design. Juhani Salovaara found a new international perspective when he was elected to the board of Icsid (The International Council of Societies of Industrial Design) in 1975 for a three-year period. During this time, the role of design in solving a wide range of problems was reinforced as the public sector also began to show interest in it. Salovaara points out that things have developed a great deal from that situation, as the methods of design are now generally regarded as a fruitful way of thinking in the operations and even management of companies of all kinds. Juhani Salovaara s long career and experience have been awarded prizes on many occasions. He is an honorary member of the Finnish Association of Designers Ornamo and the University of Art and Design Helsinki, the present-day Aalto University. He was given the distinction of Industrial Designer of the Year in Alongside his career in design, Salovaara served for many years as a professor of design and design management at the University of Art and Design and Aalto University. He was involved in founding the successful IDBM (International Design Business Management) programme bringing together students of design, marketing and engineering. Here, too, it was important to inspire people to work for a common goal. After his professional career, Salovaara has found a new interest as one of the founders of the Brinkhall Sparkling company producing sparkling wine from Finnish apples. Tomorrow How does Juhani Salovaara see the future of design? Design or design thinking is successful, as this creative and agile problem-solving combining facts and intuition has been recognised as useful in a wide range of fields. The role of design in the product development process has also changed: the designer is quite often included already in the initial stage, and not just when the appearance of a product is considered. This increases influence, but also responsibility. And that is when the work is truly significant. Nonetheless you have to make the effort to do things as well as you can, says Salovaara. It has been damn fine to work with many people... with surprisingly few arguments. That s all there is to it, you have to be relaxed and have fun. Ecology, sustainable solutions and responsibility for one s own work have always interested Juhani Salovaara. At present, he is a shareholder in, among others, a company called Ecolution developing composting bioreactors. One of the successful products of recent years is the Miinus kitchen system developed with the Puustelli. In this system, the frames of kitchen furniture are of biocomposite plastic, making them lighter with a small carbon footprint and less emissions. I think it s a brilliant piece of work, we got everything in it on a total factual basis, Salovaara says enthusiastically. It s a way to learn about life-span thinking and the carbon footprints and possibilities of materials, down to their indoor air emissions. And to be able to realise all that felt fine. The attitude that problems will be solved, learned as a student, has remained and will be of essential importance for designers also in the future. Juhani Salovaara observes: I don t think the core of things will change in any way. The basic element of the future is precisely the one that is learned first: to stand uncertainty. To believe that even though things lying ahead might look as dim as possible, a solution will nonetheless be found there. 24

25 25

26 Juryn lausunto Vuoden 2016 Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajaksi on valittu teollinen muotoilija, professori Juhani Salovaara. Juhani Salovaaran ura muotoilijana ja muotoiluyrittäjänä on pitkä ja monipuolinen. Salovaara on ensimmäisiä teolliseen muotoiluun alusta alkaen erikoistuneita suunnittelijoita. Hän on toiminut lukuisilla eri teollisuuden aloilla ja ollut mukana tuomassa ergonomian ja sitä kautta käyttäjälähtöisen suunnittelun periaatteita Suomeen muotoilutoimistonsa Ergonomiadesignin myötä. Salovaaran työ vastuullisen muotoilun puolesta puhujana on jatkunut ympäristöseikkojen huomioon ottamisena suunnittelussa. Juhani Salovaaran edellä aikaansa olevat näkemykset muotoilusta saivat alkunsa jo 1960-luvun lopulla, kun Salovaara työskenteli Philipsin muotoiluosastolla Hollannissa. Kansainvälinen ura jatkui Salovaaran ollessa Icsidin hallituksen jäsenenä 1970-luvun puolivälissä. Juhani Salovaara on myös toiminut teollisen muotoilun opettajana ja professorina Taideteollisessa korkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa ja oli mm. perustamassa maineikasta IDBM-ohjelmaa. The statement of the prize jury Professor, industrial designer Juhani Salovaara has been chosen to receive the Kaj Franck Design Prize of Juhani Salovaara has followed a long and wide-ranging career as a designer and design entrepreneur. He is one of Finland s first designers to have specialised in industrial design since the beginning of his career. Salovaara has worked in many areas of industry and through his design studio Ergonomiadesign he has been involved in introducing ergonomics and the principles of user-based design in Finland. His work as a proponent of responsible design has continued by taking account of environmental matters in design. Juhani Salovaara s views, which have been ahead of their times, originated already in the late 1960s when he worked for the Philips corporation s design department in the Netherlands. His international career continued as a board member of the International Council of Societies of Industrial Design (Icsid) in the mid-1970s. Juhani Salovaara has taught industrial design and served as professor at the University of Art and Design Helsinki and Aalto University, where his work included establishing the renowned International Design Business Management (IDBM) programme. 26

27 Kaj Franck -muotoilupalkinto Kaj Franck -muotoilupalkinto (per. 1992) myönnetään Kaj Franckin hengessä toimivalle muotoilijalle tai työryhmälle. Palkinnon tavoitteena on tukea sellaista muotoilijaa tai työryhmää, joka uutta luovalla tavalla on suunnitellut korkeatasoisia teollisesti valmistettuja tuotteita tai teoksia. Ansiona pidetään sitä, että muotoilija tai työryhmä toimii aktiivisesti taideteollisuuden alueella ja on suunnitellut myös uniikkeja töitä. Palkinnon myöntämisestä päättää palkintolautakunta. Palkinto myönnetään vuosittain hakemuksetta ja sen saaja julkistetaan vuoden lopussa. Kaj Franck -muotoilupalkinto voidaan myöntää suomalaiselle tai Suomessa asuvalle tai työskentelevälle ulkomaiselle muotoilijalle tai työryhmälle. Myöntämisen perusteena on muotoilijan/työryhmän koko suunnittelutyö. Palkinnon on perustanut Design Forum Finland ja sen rahoittaja on Suomen Messusäätiö. Rahoittaessaan Kaj Franck -muotoilupalkintoa Suomen Messusäätiö haluaa kunnioittaa Kaj Franckin merkittävää elämäntyötä muotoilukulttuurimme pioneerina ja samalla antaa tunnustusta ja tukea nykyisille suunnittelijoillemme. Kaj Franck -muotoilupalkinto on suuruudeltaan euroa. Palkintoon kuuluvat lisäksi Tapio Junnon suunnittelema Kaj Franck -mitali sekä palkintonäyttely. Kaj Franck ( ) oli suomalaisen muotoilun johtaviin hahmoihin kuuluva muotoilija, useiden muotoilijasukupolvien opettaja ja aikansa taideteollisuusalan vaikuttaja. Hän toimi Wärtsilä-konsernin (nyk. Fiskars) taiteellisena johtajana sekä Taideteollisen oppilaitoksen (nyk. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) taiteellisena johtajana ja opettajana. Kaj Franck Design Prize The Kaj Franck Design Prize (est. 1992) is awarded to a designer or team of designers working in the spirit of the late Kaj Franck. The purpose of the prize is to support a designer or team innovatively creating industrially made products or works. A particular merit is active involvement in the field of applied art and also the design of unique works. The recipient is chosen by a prize jury. The prize is awarded annually without prior application and it is announced to the public at the end of the year. The Kaj Franck Design Prize can be awarded to a Finnish designer or team, or one that resides or works in Finland. The prize is awarded on the basis of the whole oeuvre of the designer or team. This prize was established by Design Forum Finland and it is funded by the Finnish Fair Foundation. In funding the Kaj Franck Design Prize, the Finnish Fair Foundation wishes to express its respect for the significant work and achievements of Kaj Franck as a pioneer of the culture of Finnish design and to extend its recognition and support to Finland s present-day designers. In addition to a prize sum of euros the Kaj Franck Design Prize includes the Kaj Franck Medal, designed by Tapio Junno, and a prize exhibition. Kaj Franck ( ) was one of the leading figures of Finnish design, the teacher of several generations of professional designers, and an influential figure in design and applied arts in his own day. He was artistic director of the Wärtsilä Group (present-day Fiskars) and artistic director and teacher at the College of Applied Arts, the predecessor of Aalto University s School of Arts, Design and Architecture. Toimitus / Editor Anne Veinola Käännökset / Translations Jüri Kokkonen Henkilökuvat / Portraits Liisa Valonen Tuotekuvat / Product photos Juhani Salovaaran arkisto Juhani Salovaara s archive Visuaalinen konsepti / Visual concept PenttiPulkkaNieminen Taitto / Layout Design Forum Finland Kaj Franck -muotoilupalkinto / The Kaj Franck Design Prize Laila Alanen Julkaisija / Publisher Design Forum Finland 2016 Paino / Printed by Finepress Oy Design Forum Finlandin kilpailut ja palkinnot tuovat esille muotoilun kulttuurista ja taloudellista merkitystä. Design Forum Finland s competitions and prizes underline the cultural and economic significance of design.

28 Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajat The recipients of the Kaj Franck Design Prize 2016 Juhani Salovaara 2015 Markku Salo 2014 Harri Koskinen 2013 Björn Weckström 2012 Jasmiine Julin-Aro 2011 Simo Heikkilä 2010 Marja Suna 2009 Hannu Kähönen 2008 Eero Aarnio 2007 Kati Tuominen-Niittylä 2006 Olavi Lindén 2005 Hannele Bonsdorff 2004 Ritva-Liisa Pohjalainen 2003 Risto Väätänen 2002 Anneli Sainio 2001 Eero Miettinen 2000 Ritva Puotila 1999 Jorma Vennola 1998 Heikki Orvola 1997 Vuokko Nurmesniemi 1996 Kerttu Nurminen 1995 Yrjö Kukkapuro 1994 Fujiwo Ishimoto 1993 Pirkko Stenros 1992 Oiva Toikka