o^('k.!>uc(^cl ffii Ry <ÖH /^. ^. ^ö/^ Turun hovioikeus Valittajat ja vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä Teijo Lehikoinen Virtanen

Transkriptio

1 Ry <ÖH /^. ^. ^ö/^ o^('k.!>uc(^cl ffii Turun hovioikeus Tuomio Antopäivä Nro 1128 Diaarinumero R 13/1088 Ratkaisu, johon on haettu muutosta Varsinais-Suomen käräjäoikeus 6. os nro 2126 (liitteenä) Asia Ympäristön turmeleminen Valittajat ja vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä Teijo Lehikoinen Virtanen Vaatimukset hovioikeudessa Valitukset Syyttäjä on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen vaatinut että Virtanen tuomitaan rangaistukseen ympäristön turmelemisesta syytekohdassa 2 myös tekoajalla Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että syytteessä tarkoitetut laiminlyönnit ovat alkaneet jo Virtaselle tuomittu uhkasakko ei ole estänyt ympäristön turmelemista koskevan syytteen tutkimista osalta. Uhkasakko on tuomittu Virtasen maksettavaksi Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen noudattamatta jättämisestä eikä ympäristön turmelemisesta. Virtanen on vaatinut, että menettämisseuraamusvaatimus hylätään myös lantaian euron korjauskustannusten ja uuden lantakin euron rakentamiskustannusten osalta tai että menettämisseuraamusta ainakm kohtuullistetaan. Perusteinaan Virtanen on lausunut, ettei hän ole saanut taloudellista hyötyä lantalan korjaamattomuuteen eikä uuden lantalan rakentamatta jättämiseen perustuen. Virtanen ei ole voinut rakentaa uutta lantalaa, koska hänelle ei ole myönnetty siihen ympäristölupaa. Virtanen ei ole korjannut vanhaa lantalaa, koska ympäristölupapäätöksen viipyessä hän ei ole tiennyt, onko vanhan lanta- Iän korjaaminen lainkaan kannattavaa vai ttdisiko hänen rakentaa kokonaisuudessaan uusi lantala uusien lupaehtojen mukaisesti. Menettämisseuraamusta on kohtuullistettava hänelle tuomitun euron määräisen uhkasakon, ympä-

2 ristöluvan käsittelyn pitkittymisen ja hänen heikon taloudellisen asemansa vuoksi. Vastaukset Todistelu hovioikeudessa Hovioikeuden ratkaisu Virtanen on vaatinut, että syyttäjän valitus hylätään perusteettomana. Syyttäjä on vaatinut, että Virtasen valitus hylätään. Perusteinaan syyttäjä on viitannut käräjäoikeuden tuomion pemsteluihin sekä lausunut, että Virtaselle ei ole myönnetty ympäristölupaa eläinten kaitein kohtelun ja ympäristön tunnelemisen takia. Sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa Perustelut Ne bis in idem -kiellon vaikutus syytekohdassa 2 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan l kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Tämän ne bis in idem -kiellon katsotaan sisältyvän myös yksilön oikeusturvaa koskevan Suomen perustuslain 21 :n 2 momentin säännökseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista, jotka on lailla turvattava (KKO:n ennakkoratkaisun 2013:59 perustelujen kohta 9 ja siinä viitatut esityöt). Syyttäjän valituksen johdosta asiassa on ensiksikin kysymys siitä, estääkö Virtaselle saakka voimassa olleen ympäristönsuojelulain (jäljempänä myös VYSL) 84 ja 88 :ien nojalla hallintopakkoasiassa asetettu uhkasakko edellä mainitun kaksinkertaisen rangaistuksen kiellon johdosta tutkimasta Virtästä vastaan nostettua syytettä ympäristön turmelemisesta Ratkaistavana on ensin se, onko Virtaselle tuomittua uhkasakkoa pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamalla tavalla rikosoikeudellisessa menettelyssä tuomittuna rikosoikeudellisen luonteen omaavana seuraamuksena. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetun rikosoikeudenkäynnin käsitettä tulkittaessa on otettava huomioon ns. jen^ej-kriteerit (Engelym. v. Alankomaat kohta 82; ks. esimerkiksi Zolotukhin v. Venäjä kohta 53 ja Ruotsalainen v. Suomi kohta 43). Nämä kriteerit ovat teon oikeudellinen luonnehdinta kansallisen oikeuden mukaan, teon todellinen luonne sekä määrättävissä olevan seuraamuksen luonne ja ankaruus. Jos ensimmäinen mainituista kriteereistä täyttyy, eli teon katsotaan olevan kan- Sallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistava, kysymys on aina rikosasiasta

3 ihmisoikeussopimuksen soveltamisen kannalta. Jos ensimmäinen kriteeri ei täyty, asian luonnetta on arvioitava kahden viimeksi mainitun, keskenään vaihtoehtoisen seikan perusteella. Jos vain yhtä kriteeriä soveltamalla ei päästä selkeään lopputulokseen, ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut tilannetta kokonaisharkinnan pemsteella. Kansallisessa oikeudessamme on vakiintuneesti katsottu, ettei sen paremmin uhkasakkoa yleensä kuin hallintopakon tehosteeksi asetettua uhkasakkoakaan ole pidettävä rikosoikeudellisena rangaistusseuraamuksena, vaan pakkokeinona (ks. esim. HE 164/2007 vp s. 8, HE 223/2008 vp s. 19, Pekka Vihervuori, "Muuttuva Hallmtopakko" teoksessa Avoin, tehokas ja riippumaton: Olli Mäenpää 60 vuotta juhlakirja, 2010, s ). Lainsäätäjä on viimeksi ottanut kantaa hallintopakkoasiassa asetetun uhkasakon ja rikosoikeudellisten seuraamusten väliseen suhteeseen voimaan astunutta ympäristänsuojelulakia säädettäessä. Sanotin lain 225 :n 4 momentin mukaan, joka rikkoo uhkasakalla tehostettua samassa laissa tarkoitettua kieltoa tai velvoitetta, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on tuomittu maksettavaksi. Säännöksen tarkoituksena on sen esitöiden mukaan ainoastaan välttää sanktiokumulaatio, eli seuraamusten kasaantuminen (HE 214/2013 vp s. 177). Lainkohdan sanamuodosta tai sen esitöistä ei siten ole pääteltävissä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vakiintuneesta karmasta poiketen katsoa uhkasakko rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi. Koska VYSL:n 84 ja 88 :ien nojalla hallmtopakkoasiassa asetettua uhkasakkoa ei kansallisen oikeutemme luonnehdinnan pemsteella pidetä rikosoikeudellisena rangaistuksena, asiaa on arvioitava toisen ja koknamien Engel -kriteerm eli teon rikosluonteisuudenja seuraamuksen merkityksen perusteella. Sovellettavien säännösten ja Virtasen teon luonne Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioidessaan teon rikosluonteisuutta ottanut muun ohella huomioon sen, ovatko säännöksen ensisijaisina päämäärinä rankaiseminen ja pelotevaikutuksen kautta ennaltaehkäiseminen, joita pidetään rikosoikeudellisten seuraamusten tunnusomaisina ominaisuuksina. Tällaiset, luonteeltaan repressiiviset sanktiot on erotettu sanktioista, joilla on ainoastaan ennaltaehkäisevä tai hyvittävä (kompensatorinen) ja ennallistava (restitutiivinen) päämäärä ja joita ei määrätä tekijän syyllisyyteen otetun kannan pemsteella (Zohtukhin v. Venäjä kohta 55). Teon luonteen arvioinnissa on lisäksi otettu huomioon se, kohdistuuko säännös yleisesti kaikkiin ja koskeeko se tekoa, johon kuka tahansa voi syyllistyä, vai onko kysymys rajattua henkilöryhmää koskevasta normista. Tapauksessa Inocencio v. Portugali (päätös ) hakija oli tuomittu hallinnolliseen seuraamusmaksuun siksi, että hän oli rakentanut ilman rakennuslupaa. Euroa - pan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että rakennusluvan edellyttämisen tarkoitus oli ollut hallita maankäyttöä tasapainoisen kaupunkisuunnittelun turvaamiseksi. Luvattomasta rakentamisesta säädettyä seuraamusta ei siten katsottu kaikkiin kansalaisiin yleisesti soveltuvaksi normiksi, mikä puolsi sitä, ettei te - koa ja siitä säädettyä seuraamusta pidetty rikosoikeudellisena. Tapauksessa Ravnsborg v. Ruotsi ( ) oikeudenkäynnin osapuolelle häiritsevän käytöksen takia tuomittua sakkorangaistusta ei pidetty rikosoikeudellisena ran-

4 gaistuksena vaan kurinpidollisena seuraamuksena. Vastaavasti todistajalle täman kieltäydyttyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin tuomittua sakkorangaistusta ei pidetty rikosoikeudellisena rangaistuksena vaan pakkokeinona (K. v. Itävalta, Euroopan ihmisoikeustoimikunnan raportti , kohdat 32-39). VYSL:n 84 :n l momentin mukaan saman lain 22 :ssä tarkoitettu valvontaviranomainen tai 84 :n 2 momentin nojalla luvanvaraista toimintaa koskevassa asiassa toimivaltainen viranomainen voi (l) kieltää sitä, joka rikkoo ympäristönsuqjelulakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä; (2) määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämaan muulla tavoin velvollisuutensa; (3) määrätä l tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rildcomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta; (4) määrätä touninnanliarjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan tämän lain vastaista pilaantumista. Sanotun lain 88 :n l momentin mukaan viranomaisen on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, saman lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräysta uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty tounenpide teetetään laiminlyö - jan kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Uhkasakkolain 10 :n l momentmja 15 :n l momentin mukaan uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi ja teettämis- tai keskeyttämisuhka määrätä tay - täntöönpantavaksi, jos asianosainen ei noudata velvoitetta, jonka tehosteeksi uhkasakko tai teettämis- tai keskeyttämisuhka on asetettu. Edellä mainihm VYSL:n 84 :ssä tarkoitettujen niin sanotussa hallintopakkoasiassa annettujen määräysten tarkoitus on saattaa asianosainen noudattamaan ympäristönsuojelulainsäädännön alaan kuuluvia normeja tulevaisuudessa esimerkiksi muuttamalla aikaisempi lainvastamen menettelynsä lain mukaiseksi, ennallistamalla pilaantunut ympäristö taikka poistamalla sille aiheutunut haitta. Vaikka VYSL:n 84 :ssä tarkoitetun hallintopakon edellytyksenä on se, että asianosaisen on todettu rikkoneen ympäristönsuqjelulakia tai sen nojalla annetfaija normeja, eivät hallintopakon tehosteeksi saman lain 88 ;n nojalla asetetut pakkokeinot ole seuraamuksia hallintopakkopäätösfä edeltävistä rikkomuksista, vaan ainoastaan hallintopakkopäätöksen noudattamatta jättämisestä. Hallintopakkopäätöksen tehosteiksi VYSL:n 88 :n nojalla asetettujen pakkokeinojen tarkoituksena on luonnollisesti edistää samoja päämääriä kuin hallintopakonkm. Edellä sanottu huomioon ottaen VYSL:n 84 ja 88 :iä ei voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamalla tavalla luonteeltaan rikosoikeudellisina säännöksinä. Hallintopakkoasiassa määrätyn uhkasakon luonne j a ankaruus VYSL:n 88 :n l momentissa tarkoitetuista pakkokeinoista teettämis- ja keskeytysuhat eroavat luonteeltaan uhkasakosta. Siinä missä teettämis- ja keskeyttämisuhkien täytäntöönpanolla pyritään estämään kielletyn menettelyn jatku-

5 minen, korjaamaan aiheutettu valunko tai ennallistamaan vallinnut asiaintila, uhkasakon täytäntöönpanolla rangaistaan asianosaista kiellon tai määräyksen noudattamatta jättämisestä. Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainitun asiassa K. v. Itävalta annetun ratkaisun jälkeen annetuissa ratkaisuissa kehittänyt edelleen ne bis in idem -kieltoa koskevia tulkintapenaatteita, sen ei uudemmankaan ratkaisukäytännön valossa näytä olleen syytä poiketa siitä ratkaisussa K. v. Itävalta ilmaistusta lähtökohdasta, että pakkokeinoina käytettyjä rahallisia seuraamuksia ei pidetä rikosoikeudellisina rangaistuksina Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnan kannalta. Näin ollen ja koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muutenkin katsonut, etteivät kaikki rahalliset seuraamukset välttämättä ole rangaistusluonteisia, VYSL:n 88 :n l momentissa tarkoitetun uhkasakan rikosoikeudellisten sakkojen kanssa yhteiset piirteet eivät yksin tee siitä rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastettavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on rangaistuksen luonnetta ja ankaruutta arvioidessaan ottanut huomioon niin tosiasiassa tuomitun seuraamuksen kuin teosta tuomittavan maksimiseuraamuksen (Ezehja Connors v. Yhdistynyt Kuningaskunta kohta 120). Kuten muun muassa tuomiosta Jussila v. Suomi ( , kohdat 31-36) käy ilmi, rahallisen seuraamuksen määrä ei kuitenkaan ole ratkaisevassa asemassa. Vaikka Virtaselle määrätty euron uhkasakko on ollut tuntuva, ei sitä kuitenkaan yksin sen luonteen ja määrän perusteella voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitettuna rikosoikeudellisena rangaistuksena. Kuten edellä on todettu, uhkasakko on luonteeltaan yksittäisessä asiassa tiettyä asianosaista kohtaan määrättävä pakkokeino, jonka tarkoituksena ei ole toimia rangaistuksena yleisesti soveltuvan normin rikkomisesta. Näin ollen uhkasakkoa ei voida myöskään edellä mainittujen Engel -kriteerien kokonaisarvioinnin pemsteella pitää rikosoikeudellisena rangaistuksena. Siten uhkasakkovaatimuksen ratkaiseminen ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan ja perustislain 21 :n 2 momentin mukaan muodosta estettä samaa tekoa koskevan rikossyytteen tutkimiselle. Edellä sanotun johdosta käräjäoikeuden olisi tullut tutkia Vulasta vastaan nostettu syyte ympäristön turmelemisesta myös ajalla Asianosaiset eivät ole vaatineet pääkäsittelyn toimittamista asiassa. Asian selvitettyyn tilaan nähden hovioikeus ottaa asian välittömästi tutkittavakseen. Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen syytekohdassa 2 Virtanen on myös ajalla käräjäoikeuden tuomioon kirjatuin perustein pitänyt tilallaan nautaeläimiä huomattavasti yli ympäristöluvan salliman määrän, käsitellyt ja varastoinut lantaa ympäristöluvan ja säännösten vastaisesti sekä laiminlyönyt jäteveden osalta noudattaa ympäristöluvan ehtoja ja lamsääimöksiä. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että Virtaselle luetaan syyksi ympäristön turmeleminen alkaen.

6 Edellä mainitun voimaan tulleen ympäristönsuojelulain 225 :n 4 momentin mukaan, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua samassa laissa tarkoitettua kieltoa tai velvoitetta, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on tuomittu maksettavaksi. Hovioikeus soveltaa tätä lainkohtaa aikaisempaa lakia lievempänä. Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään VYSL:n 84 :n nojalla määrännyt Virtasen noudattamaan ympäristöluvan määräyksiä muun muassa palauttamalla eläinmäärän luvan mukaiseksi tai hakemalla uutta lupaa aluehallintovirastolta mennessä, saattamaila lannan käsittelyn ympäristöluvan edellyttämälle tasolle ja noudattamaan valtioneuvoston asetuksen 931/2000 määräyksiä välittömästi saattaen työt olennaisilta osin valmiiksi mennessä ja noudattamaan määräyksiä jätteiden käsittelystä välittömästi sekä asettanut lain 88 :n nojalla euron suuruisen uhkasakon sanottujen velvoitteiden tehosteeksi. Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on tuominnut uhkasakosta maksettavaksi euroa. Virtaselle on vaadittu rangaistusta olennaisesti samoista teoista, joiden johdosta uhkasakko on tuomittu maksettavaksi. Koska uhkasakko on kohdistunut hallintopakkopäätöksen antamisen ja sen nojalla asetetun uhkasakon maksettavaksi tuomitsemisen väliseen aikaan, Virtasta ei tuomita rangaistukseen syytekohdassa 2 tarkoitetuista teoista tuolta ajalta. Rangaistuksen tuomitsemiselle osalta ei sitä vastoin ole estettä. Virtaselle luetaan nyt syyksi ympäristön turmeleminen merkittävästi pidemmalta tekoajalta kuin käräjäoikeudessa. Toisaalta Virtasen laiminlyöntien pitkäkestoisuuden voidaan otaksua vaikuttaneen ainakin osittain siihen, miten vakavina hänen tekonsa seuraukset ovat käräjäoikeudessa huomioon otettuna te - koaikana ilmenneet, minkä on katsottava jo osaltaan heijastuneen kärajäoikeuden tuomitsemaan rangaistukseen. Näin ollen oikeudenmukainen rangaistus Virtasen syyksi luetuista teoista on 60 päivää vankeutta. Menettämisseuraamus Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut menettämisseuraamuksen osalta ja lausuu lisäksi seuraavaa. Rikoslain 10 luvun 10 :n l momentin l ja 3 kohtien mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos hyöty taikka omaisuuden arvo on vähäinen tai menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Saman pykälän 2 momentin mukaan l momentissa mainituilla edellytyksillä menetetyksi voidaan tuomita myös osa hyödystä. Koska Virtaselle tuomittu uhkasakko on otettu huomioon rangaistuksen mittaanaisessa, sitä ei oteta huomioon menettämisseuraamusta tuomittaessa. Ottaen huomioon Virtasen syyksi luetun rikoksen pitkäkestoisuus ja siitä ilmenevä Virtasen piittaamattomuus lain säännöksistä ei menettämisseuraamuksen tuomitsemista voida pitää hänen taloudelliseen asemaansa nähden tai muutoinkaan kohtuuttomana.

7 Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

8 TURUN HOVIOIKEUS DNO: R 13/1088 TL: l SIVU 1(1) VASTAAJA Virtanen TUOMIOLAUSELMA Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan SYYKSI LUETUT RIKOKSET 2) Ympäristön turmeleminen RANGAISTUS SEURAAMUKSET YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS Syyksi luetut rikokset päivää vankeutta Vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika, joka on alkanut käräjäoikeuden tuomion antopäivänä päättyy Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa el muuteta. Valtion varoista maksetaan asianajaja Timo Havialle palkkioksi Jouni Virtasen avustamisesta hovioikeudessa 7, 5 tunnin ajankäytön perusteella 750 euroa sekä arvonlisäveron osuutena 180 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi MUUT LAUSUNNOT Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöön pantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, j osta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen j a josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä

9 Muutoksenhaku Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalla oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy Asian ovat ratkaisseet: Esittelijä: hovioikeudenneuvos Markku Nieminen hovioikeudenneuvos Eeva Perho hovioikeudenneuvos Nina Porkka viskaali Juho Vuori Ratkaisu on yksimielinen

10