JoPo-jutut. Toimitus Johtajisto. 2/2014 Partiolippukunta Jokikylän Pojat ry:n jäsenlehti 35. vuosikerta Lehtinumero 100 Levikki 130 kpl

Transkriptio

1 1

2 Tulevaa tapahtumaa 3 Pääkirjoitus 4 LPKJ-palsta 5 Kipparin sana 6 ROK 7 JoPo-jutut nro Piiru Matkapurjehdus Tule Partioon 16 Sudarisivut Mainosta JoPo-jutuissa 19 Huhutaan että 20 JoPo-jutut 2/2014 Partiolippukunta Jokikylän Pojat ry:n jäsenlehti 35. vuosikerta Lehtinumero 100 Levikki 130 kpl Päätoimitus ja taitto Petri Vainio 2 Toimitus Johtajisto Painopaikka KMG Printworks, Turku Facebookissa partiolippukunta Jokikylän Pojat ry jutut@jokikylanpojat.net

3 TULEVAA TAPAHTUMAA Kenelle? Syyskuu L-SP:n syyskilpailut Archipelago Race Ryhmien retket Su Se Ta Sa Va Lokakuu Syys-SM -kilpailut Ryhmien retket Syysleiri Marraskuu Pelastautumiskurssi JoPo-juttu WKND + johtajarentoutus Joulukuu Kynttilävartio Syyskokous Puurojuhla Vielä ehtii purjehtimaan, ennen kuin vene nostetaan takaisin maan päälle. 3

4 P Ä Ä K I R J O I T U S Petri Vainio, JoPo-juttujen päätoimittaja T ästä se taas alkaa! Uusi partiokausi mukanaan kaikki uudet seikkailut, haasteet ja varsinkin uudet ystävät. Tätä kaikkea ainakin minä odotan tältä partiokaudelta. Pitkän ja rentouttavan loman jälkeen pääsemme taas takaisin normaali rytmiin. Arkisin käydään koulussa, harrastuksissa ja vapaa-ajalla vietetään aikaa läksyjen ja kavereiden kanssa. Itselläni menee aikaa koulussa todella paljon, koska suoritan kaksoistutkintoa eli käyn ammattikoulussa sähkö ja automaatioasentaja linjan tunneilla kello 8-14 ja sen jälkeen menen lukiolle kello Tässä onkin minun jokapäiväinen koulurytmini. Iltaisin heti kotiläksyt tehtyäni lähdenkin salibandy harjoituksiin. Siellä minä pelailen salibandyä 2 tuntia ja joskus vähän enemmänkin noin 5 kertaa viikossa. Riippuen siitä onko viikonloppuna sarjapelejä tai joitain muita turnauksia, niin kuin ensi viikon SM-karsinnat Jyväskylässä. Kesän aikana sattui ja tapahtui kaiken näköistä. Sain suoritettua veneenohjaajakurssin ja sen siivittämänä menin Piiru14- leirille töihin meriohjelmapisteen rastimieheksi. Siellä pääsin neuvomaan ja oikein rautalangasta vääntämään merimerkkejä leiriläisille. Meidän poikamme tietenkin suoriutuivat kaikki aivan loistavasti merirastipisteeltä, koska he osaavat merimerkkejä jo todella hyvin ennestään venekurssin ansiosta, mutta maapartiolaiset eivät tietenkään voineet olla niin hyviä kuin meidän pojat, koska maapartiolaisilla oli vain yksi ongelma. Ongelma oli se, että suurin osa heistä ei ollut koskaan nähnyt merikarttaa. On kuitenkin ymmärrettävä, ettei kaikkia kiinnosta merellä seilaaminen niin paljon kuin toisia. Jos jotakuta ei kiinnosta veneily niin eihän heiltä voi vaatia merimerkkien osaamistakaan, mutta ainakin meidän rastillamme he saivat edes jonkin näköisen käsityksen millainen on merikartta ja millaisia ne merikartan merkit luonnossa ovat. Sehän oli rastin tärkein vaatimus. Piirusta haluan sanoa lopuksi vielä sen verran ennen kuin menette lukemaan lehtijuttua Pirusta, että se oli ainakin minulle tämän vuoden kohokohtia. Siellä pääsi töiden lisäksi tutustumaan meidän lippukuntalaisiin paremmin, ja mikä parasta, sieltä sain myös sellaisia ystäviä, joiden kanssa tulen olemaan jatkossakin yhteydessä. Toivotan vielä lopuksi teille kaikille mukavaa tulevaa partiokautta sekä onnea ja menestystä tulevan partiokauden ja koulukauden suhteen. Eteenkin haluan ja toivon kovasti, että uudet JoPo-juttumme miellyttävät teitä ja nautitte sen lukemisesta, joten toivotan teille todella mukavia lukuhetkiä! 4

5 L P K J - P A L S T A Mikko-Samuli Kolkkanen, Lippukunnanjohtaja K esällä on ollut monenlaista tekemistä kuten Piiru 14 - leirillä seikkailija ohjelmasta vastuussa oleminen. Vaikka suunnitteluun tuhrautui todella paljon aikaa, olen silti todella iloinen, että sain kyseisen pestin. Ohessa teillekin muutamia otoksia siitä mitä kaikkea minä ja lippukunta koimme piirun verran paremmalla leirillä! L-SP, Joni Kuusisto, Joel Forsman, Mikko Kalajoki 5

6 K I P P A R I N S A N A Otto Tuononen, Lippukunnan 1. vastuukippari K esä alkaa jälleen olemaan ehtoopuolella ja pari viimeistä purjehduskuukautta ovat käsillä. Kuluva kausi tulee luultavasti jäämään lippukunnan historiaan aktiivisimpana purjehduskesänä mitattuna kuljetuilla meripeninkulmilla, joita on tähän mennessä kertynyt n (n km). Kausi kuitenkin jatkuu vielä kovalla tohinalla, joten eiköhän lähemmäs 2000 mpk saada tänä kesänä täyteen. Kiitos tästä saldosta kuuluu pienehkölle päällystöpiirillemme, mutta ennen kaikkea niille lippukunnan jäsenille, jotka purjehduksilla ovat käyneet. Tämän kauden uutuutena aloitimme yhteistyön Maskun Hemmingin Tyttärien ja Poikien kanssa tarjoamalla jäsenillemme mahdollisuuden jollapurjehdukseen yhteensä neljänä kertana pitkin kesää. Maskulaiset kävivät puolestaan purjehtimassa Nordwestilla neljänä iltana. Jollapurjehdusta on tarkoitus tarjota myös tulevana kesänä osana lippukunnan meripartiotoimintaa, sillä jollapurjehdus on erinomainen tapa opetella purjehduksen perusteita. Iso matkavene kun ei ole lähellekään yhtä herkkä purjehtijan liikkeisiin kuin kevyt jolla, jossa tekemisen vaikutuksen huomaa heti. Nordwest nousee jälleen talviteloille lokakuun ensimmäisillä viikoilla, mutta se ei tarkoita, että unohtaisimme meripartioidentiteettimme talven ajaksi. Ryhmien kokoontumissa tehdään partio-ohjelman mukaisia meriaktiviteetteja aina muun ohjelman sen salliessa, joten merimiestaitoja pyritään kartuttamaan myös tätä kautta. Keväämmällä ennen uuden purjehduskauden alkua on luvassa lippukunnan perinteinen venekurssi, jolla pyritään kouluttamaan ja ylläpitämään ennen kaikkea jäsentemme navigointitaitoja. Tänä vuonna kurssi järjestettiin hieman tavanomaista myöhemmin, jotta Nordwest olisi täydessä purjehduskunnossa kurssin aikana. Tällä saimme tuotua enemmän käytäntöä paikoitellen hieman paperinmakuiseen kurssiin. Hyvää syksyn jatkoa! 6

7 RYHMÄNOHJAAJAKURSSI Eino Roine, Kurssijohtaja Jukka Vainio Tänä vuonna Rannikkoseudun alueen ryhmänohjaajakurssin eli Rokin järjestysvastuu on Jopoilla sekä Rymättylän märssyvahdeilla. Kurssin tarkoituksena on valmistaa tulevia johtajia. Kurssi pidetään kahdessa osassa joista toinen järjestettiin jo kesäkuussa ja toinen on vielä tulossa. Johtajan mietteitä Kurssinjohtajan pesti jaettiin itseni ja Olli Malmin kesken. Meistä kumpikin on aiemmin ollut vetovastuussa lippukunnan omasta tapahtumasta, mutta kummallekin tämä oli ensimmäinen kerta useamman lippukunnan yhteisen tapahtuman johtamisessa. Homma hoidetaan samaan tapaan kuin lippukunnan omatkin tapahtumat, mutta tiedotus ja mm. kurssikirjeiden lähettäminen piti hoitaa hieman eri tavalla. Kurssin ensimmäisen osan staabista muodostui melko Jopo voittoinen. Mukana olivat minun ja Ollin lisäksi Jukka Vainio sekä Tuomas Hovinen. Mutta suureksi iloksemme muistakin lippukunnista saatiin kurssille tekijöitä, kouluttajina olivat nimittäin myös Sulo Uusilehto Naantalin Sinisistä sekä Maija Santalahti Merimaskun Reimareista. Lisäksi keittiön puolella upeita ruokia kokkaili Killinallien Jenni Laaksonen. Kurssilaisten määrä jäi melko paljon odotettua pienemmäksi, mutta se ei menoa haitannut. Kouluttajien johdolla käytiin läpi erilaisia johtamistyylejä, lippukuntien organisaatioita, lapsen/nuoren tyypillistä käyttäytymistä sekä muita uudelle johtajalle tarpeellisia tietoja. Kurssi sujui ilman kummempia kommelluksia ja ainakin meille johtajille jäi kurssista hyvä mieli. Toisen osan suunnittelu on nyt jo pitkälti tehty ja paikka varattu. Staabi tulee muuttumaan hieman, sillä kaksi kouluttajistamme on siirtynyt armeijan palvelukseen. Onneksi vapaaehtoisia tekijöitä löytyy kyllä ja itse suhtaudun toiseenkin osaan luottavaisin mielin. Hauskaakin muistettiin pitää. Kalastaminenkin onnistui leiriolosuhteissa. 7

8 JoPo-juttuviikonloppu Viherlahden leirikeskuksessa. JoPo Historiikki Sarjakuva, Juha Jokikylän Pojissa juttuja on kirjoitettu jo 60 vuoden ajan. Ensimmäinen käsin tehty lehti oli valmistettu vahaspaperista, joka kiersi kädestä käteen. Siihen kirjoitettiin tapahtumista, tarinoista ja opettavaisista jutuista. Tämän lehden nimi oli Pulloposti. Toinenkin lehti aloitettiin 60 vuotta sitten syksyllä. Pulloposti lehtien kirjoittaminen jäi lyhyeksi kiireiden vuoksi ja valitettavasti nämä molemmat lehdet ovat päässeet tuhoutumaan. Jopojuttuja maailman kartalle Lippukuntalehden uusi tuleminen ajoittuu vuoteen Tammikuussa ilmestyi ensimmäinen Jokikylän Poikien jäsenlehti. Lehdessä olleen nimikilpailun tuloksena Paleniuksen Tomin ehdotus Jopojutut valittiin lehden nimeksi. Nimen kirjoitusasu on vaihdellut vuosien saatossa. Käytettyjä muotoja on ollut alkuperäinen Jopojutut, Jopo-jutut ja nykyisin käytössä oleva JoPo-jutut. Lippukunnan 50-vuotisjuhliin ilmestyi JoPojutut, joka oli järjestyksessä 65. lippukunnan jäsenlehti. Kaikki lehdet yhdessä muodostavat lähes 1700 sivun mittaisen historiikin lippukunnan toiminnasta 35 vuoden ajalta. Voidaan arvioida että yhden sivun tekemiseen on mennyt noin neljä tuntia, kun juttu on kirjoitettu, kuvitettu, taitettu ja oikoluettu. Tämän jälkeen lehti on vielä kopioitu, nidottu kasaan ja jaettu lukijoille. Lehti on perinteisesti tehty siten, että yksi päätoimittajaksi tai toimitussihteeriksi kutsuttu henkilö on kerännyt muulta johtajistolta valmiiksi kirjoitetut jutut. Tämän jälkeen hän on tuottanut itse lisää sivuja, että lehden sivumäärä on ollut neljällä jaollinen. Kun JoPo-juttujen ilmestymistiheys vakiintui vuonna 1999 neljään numeroon vuodessa, niin lehden teossa siirryttiin viikonloppuleireihin. Lippukunnan johtajisto kokoontui viikonlopun ajaksi tekemään lehteä. Yleensä 8

9 paikkana oli Kesärannan leirikeskus. Mukaan otettiin tarvittava määrä tietokoneita ja tulostimia, jotta lehti saatiin monistuskuntoon viikonlopun aikana. Päätoimittajan uhkailuista huolimatta suurin osa jutuista kirjoitettiin viikonlopun aikana eikä etukäteen. JoPojuttuviikonloput ovat toimineet myös lippukunnan johtajaneuvoston kokouksina. Lehdessä kuitenkin pian siirryttiin kolmeen lehteen vuodessa, kun tajuttiin ettei tarvita kahta lehteä keväällä. Huhuja kiertää Numerossa 4 / 1979 esiteltiin uutena palstana Huhutaan että. Ensimmäisellä palstalla huhuttiin että Huhutaan että palsta on huhuilua riekon tapaan. Palstan huhuilla on yleensä ollut jokin tosi elämään liittynyt tapahtuma. Esimerkiksi vuosien aikana on sitkeästi huhuttu että JoPo-taloon tulisi uima-allas. Huhussa ei ole muuta perää kuin että JoPo-talon kellarissa oli joka kevät niin paljon sulamisvettä, että siellä olisi voinut uida. Osa huhuista voidaan tulkita mainoksiksi, kuten huhu että perheleirillä mentäisiin saunaan ihan ilkosen yhdessä. Eräs varma Huhutaan että kohde on ollut iloiset perhetapahtumat, kuten kihlaukset, perheenlisäykset ja varusmiespalvelukset. Lippukunnan 50-vuotislehden päätoimittajana toimi Sinisalon Jesse, joka viiden vuoden ajan yritti pitää lehdenteon langat käsissään ja toimittajat työn äärellä. Jesse koulutti seuraavaksi päätoimittajaksi Teemu Hirvosen. Kun Juho Vainio aloitti päätoimittajapestiään, niin Juho muokkasi JoPo-juttujen ilmettä vastaamaan Suomen Partiolaisten määrittelemää graafista ohjeistusta. Juhon aloitettua varusmiespalvelun, JoPo-juttujen päätoimittajapesti siirtyi Jukka Vainiolle lehdestä 2 / 2011 alkaen. Historia toistaa itseään myös tässä lehdessä, kun Petri Vainio otti päätoimittajan jakkaran haltuunsa Jukan siirryttyä puolustusvoimiin. Uusi lehti on myös uudelleen päivitetty grafiikkojensa suhteen. Juhon tekemä pohja alkoi auttamatta vanhentua, joten nyt 100. juhlanumerokin on ajan tasalla. Suuren Kurkkumiehen seikkailuja seurattiin JoPo-Jutuissa 1993 vuodesta alkaen. Mitä hän löysi laatikosta ja pärjääkö hän Raastinrauta-Markolle ja Juuriharja-Juusolle? 9

10 PIIRU 2014 JÄRJESTETTIIN Hämeenlinna, Evo LEIRILÄISET Leirillä oli mukana noin 3500 lounaissuomalaista leiriläistä leirin aikana. PIIRILEIRIT Piiru 14 oli toinen L-SP:n piirileiri Reila 09:n jälkeen. Kalle Rautiainen ja Juha Koivisto L-SP, Miska Loimaala, Tauno Kuisma, Mikko Kalajoki Lounais-Suomen Partiopiirin piirileiri Piiru leirille osallistuivat kaikki ikäkaudet, sudenpennuista aikuisiin. Seikkailijat ja sudenpennut olivat molemmat ikäkaudet leirillä neljä kokonaista päivää ja muut ikäkaudet koko leirin ajan. Seikkailijat ja sudenpennut saapuivat leirille siten, että ensimmäisinä leirille saapuivat seikkailijat ja lauantaina leirin vierailupäivänä heidän tilallensa vaihdettiin sudenpennut. Vihdoin leiri alkaa (Kalle) JoPojen ja RaKiNan yhteiskuljetus kohti Evoa lähti Tiistaina 22.7 klo 8. Matka oli pitkä, joten matkalla pysähdyimme WC ja kahvitauolle forssassa, josta jatkoimme loppumatkan kohti Evoa, koska matka kesti 3 tuntia taukoineen. Tultuamme leirille leiri oli jaettu neljään alaleiriin jotka olivat topaasi, smaragdi, rubiini, safiiri ja perheleiri helmi. Meidän lippukunta kuului topaasiin, joka oli jaettu kyliin nimiltä Pitkätossu, Luttinen ja Hermanni, joista me kuuluimme Pitkätossuun. Pitkätossu oli vielä jaettu savuihin joista Raketti savu oli meidän ja RaKiNoiden yhteinen. Aina oli paljon tekemistä Piirulla oli joka päivä erilaista ohjelmaa kaikille ikäkausille ja niihin lähdettiin alaleireittäin, jokainen ikäkausi omaan ohjelmaansa. Ohjelmissa esimerkiksi tehtiin jousipyssyjä, jollailtiin joella, ongittiin ja tarpojat kävivät myös haikilla. Lisäksi melkein joka ilta oli jonkunlainen yhteinen iltaohjelma. Iltaohjelmassa näyteltiin joka kerta pieni osa näytelmää jossa piiru agentit seikkailivat avaruudessa. Ruokailu leirillä oli hoidettu hyvin. Ruoka oli todella hyvää. Leirillä oli kaksi ruokalaa, joissa molemmissa ruokaili kaksi isoa alaleiriä. Leirillä oli myös kauppa ja kahvila, joista sai ostaa herkkuja. Leirillä oli myös oma partiokauppa ja partiomuseo. 10

11 Onneksi ojitukset oli tehty kuntoon ennen toista sade kuuroa. Satoi taikka paistoi Säätila oli leirin ajan aurinkoinen ja lämmin, mutta pari kertaa tuli kuitenkin vettä oikein kunnolla. Esimerkiksi ensimmäisen ukkoskuuron sattuessa olimme ohjelmassa ja juoksimme sieltä kaatosateessa teltoille laittamaan tavaroita sateen suojaan. Sen verran huonosti sateen takia kävi, että tarpojien telttaan tulvi vettä ja osa tavaroista kastuivat. Tämä ei kuitenkaan haitannut paljoakaan, sillä lämmin ilma kuivasi tavarat nopeasti. Ensimmäisen sateen ja tavaroiden kastumisen jälkeen kaivoimme teltan ympärille varman ojitusjärjestelmän ja seuraavan rankkasateen aikana telttaan ei tullut yhtään vettä. Piiru oli mielestäni mukava leiri, jonka aikana ei kertaakaan ollut tylsää. Uintivuoroja olisi voinut olla enemmän, mutta eipä vähäiset uintivuorotkaan leiritunnelmaa haitanneet. Hikoillen ja kastuen (Juha) Ennakkoasetelmien mukaan olin ainoa johtaja lippukunnastamme, joka on paikalla savussa ja lasten kanssa koko leirin ajan. Meitä johtajia oli kyllä muitakin jotka viettivät leirillä koko sen ajan ja toiset huomattavasti pidempään, mutta heidät oli kiinnitetty eri ohjelmapisteisiin. Timo joka vastasi koko meriohjelmasta, Mikkis vastasi seikkailijoiden ohjelmasta, Atte oli Timolla yhdessä meriohjelman pisteessä kymppinä. Koska olin lupautunut auttamaan savunjohtajaa lippukuntamme osalta, päätin läh -teä Evolle Piirun verran märempi! jo rakennusleirin loppuvaiheessa. Tarkoitukseni oli tutustua leirialueeseen ja sen olosuhteisiin, ennen kuin varsinaiset leiriläiset saapuvat. Alueelle päästyäni yritin ensi töikseni selvittää metsästä, mille alueelle meidän savun oli tarkoitus majoittua. 11

12 Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta sitten illalla kun piti saada joku teltta pystyyn yöpymistä varten, yhdessä Mikkiksen, Helenan ja Kaapon kanssa paikallistimme alueen joka todennäköisesti oli majoitusaluettamme. Onneksi sitten päätelmämme myöhemmin osoittautui oikeaksi. Saimme yhden PJ-teltan pystyyn ennen kuin tuli pimeää. Muuten päivä oli mennyt kanootteja kasatessa sekä meriohjelman yhtä pistettä rakentaessa. Aamulla lähdin tutustumaan tarkemmin leirialueeseen. Siitä noin neljännes oli aluetta joka oli tarkoitettu majoittumiseen. Muut alueet oli varattu eri ohjelmapisteille. Ensituntumalta alue oli siis valtava ja rakennustyöt vielä avajaispäivänä olivat suurelta osin kesken. Koko aluetta halkoi entinen pienlentokoneiden korpikenttä. Pitkänä leveänä suorana se auttoi huomattavasti alueen nopeaa hahmottamista. Viralliset leiripäivät alkavat Leiriläiset saapuivat suurin piirtein ajallaan, tosin meidän toinen bussimme puoli tuntia ensimmäisen jälkeen. Olin busseja vastassa ja opastin meidän savun porukan omalle alueellemme. Lillin johdolla saimme melko nopeasti sovittua miten meidän savun teltat pystytetään. Jouduimme raivaamaan alueelta pois kantoja ja isoja juuria jotta saimme teltat sopimaan puuston ja muiden kantojen sekaan. Tässä vaiheessa vielä leirialuetta rakennettiin kovaa vauhtia. Oikeastaan alue alkoi olla valmis rakennustöiden osalta vasta kun seikkailijat lähtivät leiriltä ja sudenpennut tulivat tilalle. Tuli sade rankka Jatkuva helle ja auringonpaiste sai mehut pois pienimmiltäkin leiriläisiltä päivän aikana. Vesipullo ja päähine olivat pakollisia varusteita koko ajan. Lisäksi poikia Ohjelmaa leirillä oli todella paljon. Sudenpennut tekivät omat paperiveneet ja pääsivät, myös kokeilemaan miten ne toimii. 12

13 kehotettiin juomaan aina, kun siihen tuli tilaisuus. Ruokailussa jaettavaan veteen ja mehuun oli sekoitettu suolaa jota elimistö myös kipeästi tarvitsi. Kangasmaasto sekä hiekkatiet pöllysivät niin paljon, että leirijohdolta tuli kehotus rasvata nenän limakalvoja, koska pölyn takia oli tapahtunut useita nenäverenvuototapauksia. Se sai kaikki toivomaan edes pientä vesisadetta. No sitten se sade tuli. Se ei ollutkaan sellainen pieni vesisade, vaan runsaan tunnin mittainen ukkoskuuro, jona aikana vettä tuli niin paljon, ettei välillä nähnyt muutamaa metriä edemmäs. Tiet ja polut muuttuivat nopeasti joiksi, kun kuiva maasto ei pystynyt imemään vettä riittävästi. Olimme varautuneet asiaan ja meidän telttamme, jossa seikkailijat yöpyivät, selvisi lähes kuivana. Pojista voi olla ylpeä! Tarpojat ja heitä vanhemmat oppivat nopeasti leirirutiinit sekä olivat omatoimisesti valmiita savun portilla lähtemään omiin ohjelmiinsa. Lisäksi he olivat varsinkin sudenpennuille hyvinä esimerkkeinä sekä lyhyiden vapaa-aikojen aikana leikkivät poikien kanssa ja opastivat heitä. Olen varma että näistä ikäluokista kasvaa hyviä johtajia lippukuntaamme. Seikkailijoiden aikana saavutimme leirirytmin melko nopeasti, koska he ovat jo niin isoja poikia, että heille uskalsi jo antaa aikataulujen puitteissa hieman vapauksia liikkumisen suhteen leirialueella. Pojat osasivat jo mennä omatoimisesti suihkuun ja löysivät takaisin omalle teltalle. Edes ukonilma ei paljon hetkauttanut poikia, päinvastoin heti sateen lakattua tehtiin ojia ja kahlattiin paljain jaloin vesilätäköissä. Kun sitten koitti päivä jolloin seikkailijat sekä heidän kanssaan itseni lisäksi toimivat johtajat lähtivät pois ja sudenpennut saapuivat, kaikki muuttui. Onneksi uusilla lähijohtajilla oli energiaa opastaa poikia. Itse pystyin hieman vetäytymään sivummalle ja antamaan tilaa muille hoitaa asioita. Ohjelmatarjonta leirillä oli runsas ja monipuolinen. Sudenpentujen aikaan iltaohjelmassa olisi saanut olla enemmän löysää, jotta olisi paremmin ehtinyt hoitaa pojat iltaisin suihkuun. Lopussa kiitos seisoo Kaikki kiva päättyy aikanaan, niin Piiru14:kin. Vähän oli tyhjä olo kun saattelin pojat linja-autolle ja palasin takaisin tyhjälle jo puretulle leiripaikalle. Viimeisenä aamuna leirin purku ja pakkaus oli tapahtunut niin nopeasti. Tuntui, että ainakin meidän sudarit olivat kasvaneet vuoden leirin aikana. Omalta puoleltani suuri ja nöyrä kiitos kaikille leirillä olleille johtajille, hoiditte hommanne mahtavasti. Tietenkin myös suuri kiitos itse leiriläisille, oli ilo katsella innokasta osallistumistanne eri suorituspaikoilla olleisiin tehtäviin ja samalla tutustua teihin entistä paremmin. Olen ylpeä teistä. Odotan innolla tulevia leirejä. Ihan lopuksi vielä erityiskiitos savunjohtajallemme, Lillille. Lilli hoiti tehtävänsä ensiluokkaisesti. Me johtajat tiesimme aina päivän aikataulut, suorituspaikat sekä mitä varusteita meillä pitää olla mukana. 13

14 MATKAPURJEHDUS Tero Valtonen, Kippari Jussi Salonen, Kippari Matkani JoPojen matkapurjehdukselle alkoi perjantaina soitolla Jussille, jossa sovin tapaamisen Raision keskustaan. Sovittuna aikana suuntasimme kauppaan hakemaan alkureissun ruuat ja muut tarvikkeet. Matka alkakoon Rantaan päästyämme olikin jo Eemeli odottamassa meitä veneellä ja laittaessamme venettä lähtö kuntoon saapuivat jo muutkin rantaan. Ennen varsinaista lähtöämme pysähdyimme vielä tankkaamaan polttoainetta, vettä ja vaihtamaan kaasupullon. Siitä se matka sitten jo alkoikin. Asetuin tuttuun tapaani ruorin taakse antamaan käskyjä pojille veneen purjehduskuntoon saattamiseksi ja suuntasin keulan ulos satamasta. Tuttuun tapaan purjeiden nostamisen jälkeen alkoi pohdinta päällystön kanssa yöpymispaikan valinnasta poikien alkaessa navigoida kohti etelää väistellen laivoja, jotka tuli satamaan. Orhisaaren kohdalla alkoi tuuli jo hiukan kääntyä, joten päätimme yöpyä Hiiri nimisellä saarella, koska Muut kuin minä ja Jussi eivät olleet ennen käyneet Hiiressä, eikä mekään oltu käyty siellä moneen vuoteen. Ensimmäinen etappi Muistelin paikan päällä joskus käyneeni siellä luolassa ja lähdin ulkomuistista sitä etsimään muiden seuratessa perässä. Löydettyäni luolan, joka olikin kallioon syntynyt pitkä halkeama. Pojat pitivät paikasta ja kiipelimme kallion päälle katsomaan maisemia ja osa meistä jopa uskaltautui kallion uumeniin kävelemään. Illan kääntyessä myöhempään oli aika mennä tekemään iltapalaa ja seuraamaan jalkapallon MM-kisoja netistä ja pelailemaan monopolia, kunnes piti mennä nukkumaan. Lauantaiaamulla heräsin, kun vesipumppu meni päälle Jussin alkaessa keittää aamukahvia. Pojat nukkuivat vielä sikeästi untaan, kunnes aamupala oli katettu pöytään, Aurinko paistaa ja kaikilla on mukavaa. 14

15 olihan ilta vierähtänyt aika pitkälle ennen nukkumaan menoa. Tuuli alkoi nousta ja se käänsi veneen ikävästi, rantakalliota kohti, joten oli aika pikaisen lähdön hetki ulos rannasta. Onneksi tutut rutiinit johtivat meidät eteenpäin. Päätimme suunnata seuraavaksi Vuosnaisten rantaan yöksi. Matkalla kaikki pääsivät ohjaamaan vuorollaan ja pojat suorittivat tehtäviään niin ruoan, tiskauksen ja suoritusten teossa pitkin matkaa. Rannassa kaikki pääsi lämpimään suihkuun. Tutuksi tulleen herätyksen jälkeen päätimme lähteä Kihdin kautta Isokarin majakalle. Kihti on siis mannersuomen ja Ahvenanmaan välissä oleva merialue. Malliluokan kuvia... Tuuli puhalsi sopivasti ja matka taittui joutuisasti eteenpäin. Muutama maili ennen Isokaria tuuli kuitenkin tyyntyi ja jouduimme loppumatkan ajamaan koneella. Pojat saivat siis hyvää harjoitusta purjeiden laskusta. Jussi oli sopinut Timon kanssa tapaamisessa ja Timo tulikin veneellä vastaan ja jatkoimme samaa matkaa Isokarille. Sovimme Timon kanssa nostavamme purjeet ylös hetkeksi vaikka ei tuulisikaan, sillä halusimme ottaa Nordwestistä kuvia purjeet ylhäällä. Hetken poseerattuamme ja hyvästeltyämme Timon jatkoimme vauhdilla kohti Uuttakaupunkia ehtiäksemme kauppaan ostamaan lisää ruokaa ja ottamaan miehistöömme kaksi vaihtomiestä ja hyvästelemään yhden. Maanantaiaamulla lähdimme jälleen Kihdin yli kohti Ahvenanmaan maakuntaan. Matkan aikana sai kuunnella kysymyksiä, joko ollaan Ahvenanmaan puolella? Vastauksen sijaan sai merikortin käteen ja käskyn navigoida. Illaksi saavuimme Bäröön, jossa on sijainnut sodan aikainen lentomajakka. Kierrettyämme saarta tarpeeksi suuntasimme takaisin veneelle juomaan ja uimaan. Tiistaiaamu valkeni jo tuttuun tapaan aurinkoisen, lämpöisenä ja tuulisena. Päätimme viipyä vielä ulkosaaristossa ja valitsimme seuraavaksi paikaksi Jungfruskärin. Paikka näytti olevan suosittu ja veneitä pullollaan, mutta pääsimme rantakalliota kohti ankkuriin. Illalla kiersimme vielä luontopolun ympäri, jonka äärellä sijaitsi pari tykkiäkin. Poseeraukset tykin kanssa olivat pojille mieleen ja yhtä sai kokeilla myös suunnata merelle. Kaikki loppuu aikanaan. Keskiviikko alkoi haikeana, sillä tiesin jääväni illalla pois miehistöstä. Menoa se ei haitannut yhtään, olihan reissu ollut mukava osaltani ja tiesin poikien vielä jatkavan loppuviikon. Päivä oli sopivan tuulinen ja matkalla nähtiin tutut laivat pitkästä aikaa menossa Turkuun. Pidimme vielä Mies yli laidan tilanteen, kun pyyhe putosi laidalta mereen. Etsinnöistä huolimasta menetimme pyyhkeen Ahdille. Päivällä saavuimme Korppoon Korpostömiin, josta minua tultiin hakemaan. Meitä jäi kaksi pois muiden mennessä kauppaan. Olisihan sitä vielä jaksanut jatkaa muiden mukana, mutta kotona odoteltiin jo. Reissu oli tosi onnistunut ja suosittelen kokemusta muillekin. 15

16 16

17 Kuka varasti Riston karkit? Iivo, Action Team 17

18 Nimeä ihmisen ruumiinosat. Iivo, Action Team 18

19 PA RT I O L I P P U K U N TA J O K I K Y L Ä N PO J AT RY Mainosta JoPo-jutuissa ja tuet meripartiotoimintaa Partiolippukunta Jokikylän Pojat ry tarjoaa yrityksellenne mahdollisuuden tukea raisiolaista meripartiotoimintaa. Tukemisen ohella yrityksenne saa positiivista julkikuvaa. Ostamalla mainostilaa lippukuntamme jäsenlehdestä, JoPo-jutuista, annat oman panoksesi partiotoiminnalle. Lippukunnan käynnissä olevan varainhankintaprojektin tavoite on hankkia lippukunnalle uusi purjehduskoulutusalus. Mainokset voivat olla kertaluontoisia, määräaikaisia tai jatkuvia. Heräsikö kiinnostus? Tue partiotoimintaa ja ota yhteyttä! Lippukunta ja partio lyhyesti Jokikylän Pojat on perustettu 1951 ja sen jäsenistössä on tällä hetkellä runsas 100 jäsentä. Suurin osa jäsenistä on ala-asteikäisiä. Partio on monipuolista harrastustoimintaa, jonka tarkoituksena on tukea ihmisen kasvua ottaen huomioon ihmisen kehitysvaiheet ja yksilölliset ominaispiirteet. Partiokasvatuksen tavoitteena on, että yksilö toimii aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Aineisto, sopimukset ja kysymykset Petri Vainio petri.vainio@jokikylanpojat.net puh Jäsenlehden ilmestymisaikataulu 2014 JoPo-jutut 3/2014 vk 50 JoPo-jutut 1/ JoPo-jutut 2/2015 vk 37 Mainoshinnat* Aukeama (296x210 mm) 300 Sivu (148x210 mm) 200 Puolisivu (148x105 mm) 175 Palsta (59x184 mm) 150 ¼ sivu (59x92 mm) 100 Värillinen ilmoitus + 10 % *Toistoalennukset Kolmen mainoskerran yhteishinnasta 15 % hinnanalennus, kun toisto kolmessa peräkkäisessä lehdessä. (vuonna 2014, hinnat euroissa, alv. 0%) Hintaesimerkki: Kolmen numeron puolensivun värimainos. 519,75 Levikki 120 kappaletta + verkkojulkaisu. Lippukunta ei myy mainoksia ulkokansiin. Toimitathan logon/mainoksen painolaatuisena (väh. 120 dpi). Partiolippukunta Jokikylän Pojat ry Kirkkoherrankuja 2, Raisio Y-tunnus: Postitus (Lippukunnanjohtaja) Mikko-Samuli Kolkkanen Eerikinkatu 5 E Turku

20 ...kahdeksan sekuntia...kolmas Vainio toden sanoo...turku on Suomen...eko reikä majakasta olisi tullut piirun verran nopeampi...riippukeinun romanttisuus saattaa kärsiä kävyistä...jokikylän Poika olisi sekaantunut Puhurin Poikaan...osa rasteista olisivat edelleen metsässä...voileipäbisnes olisi kannattanut...lippukunnanjohtajan pelit olisivat pelattu...ojittaminen olisi jälleen muodissa...toivomme ohjelmaa...tarpojakin menee samoajasta jos on tarpeeksi pimeää...lpk:n tiedotus olisi nykyään sotilaallisen jämäkkää...punahäröllä olisi vakuutukset kohdallaan...piirubrown olisi sittenkin pestävissä pois...lippukuntaa johdettaisiin Sunny Beachiltä... 20